Cat, put your claws back in

Amerikkalainen ei voinut kuin hymyillä. Hän painoi suukon naisen poskelle, hymähtäen.
"Mieluusti. Mitä haluat tehdä?"
Jos Kat oli täällä ja hänellä oli viiniä, oli valmentajalla paljon parempaa tekemistä kuin jauhaa ystävästään.
"Ja ihana kuulla ettet halua jakaa minua."

Katerina hymyili suukolle kuin pikkutyttö. Hän juoksutti sormensa hitaasti Miyaton niskaan tuon kysymyksen jälkeen. Ei hän ollut ajatellut sen tarkemmin. Nainen astui lähemmäs, niin että heidän huulensa melkein kohtasivat.
”Vaikka näin”, hän tarjosi ja laski kätensä hellästi miehen poskelle painaessaan hitaan suukon toisen huuliin.

Mies vastasi siihen suudelmaan hellästi, silitellen peukalollaan tuon alaselkää vaatteiden läpi. Kaikki tuntui vähän hassulta, elämä oli jotenkin mennyt Englantiin saapumisen jälkeen aivan täysin päälaelleen. Kerrankin edes hyvällä tavalla, onneksi.
"Tuo kelpaa. Mennäänkö olohuoneeseen?"
Hän otti molempien viinilasit, astellen edeltä olohuoneeseen. Hän laski ne sohvapöydälle ja istui alas, vilkaisten uutta taulua, jonka oli ostanut. Kyllä, mies oli ostanut taulun, itse. Eikä edes hirvittävän rumaa sellaista.

Katerina hymyili Miyatolle ja lähti miehen kanssa kohti olohuonetta. Hän ei ollut vieläkään ihan sinut sen kanssa, että asunnossa oli valtava koira, mutta olkoon. Ei se häntä ollut vielä syönyt tai muutenkaan häirinnyt. Eikä hän ikimaailmassa ottaisi asiaa edes puheeksi, sillä hänen välinpitämättömyytensä lemmikkieläimiä kohtaan oli vain typerä pieni luonteenpiirre, eikä hän voisi koskaan vaatia miestä luopumaan lemmikistään. Hän istuutui sohvalle aivan kiinni amerikkalaisen kylkeen ja etsi varovasti kainaloon.

Hetty ei edes ollut ensisijaisesti lemmikki, vaan työkoira. Se teki työtä asuessaan Miyaton kanssa, vaikka Katerina näkikin koiran yleensä tekemässä... Lemmikille sopivia asioita. Katerina ei kuitenkaan ollut näkemässä niitä hetkiä kun hän romahti, itki ja raivosi, yrittäen vain selvitä siitä kohtauksenomaisesti ahdistuksesta. Hän otti Katerinan kainaloonsa, silitellen naisen olkapäätä sormillaan.
"Miten Aleksein kanssa sujuu?"

”Ihan tavallisesti”, Kat kohautti olkiaan vastaukseen. Kimo oli kuin ennenkin. Hän ei tuntenut Miyatoa vielä niin hyvin, että voisi valittaa motivaatiopulastaan ratsastuksen saralla, joten hän pysyi hiljaa. Sen sijaan hän viritteli keskustelua kevyisiin aiheisiin tutustuakseen mieheen paremmin. Hän halusi viettää mukavan illan ilman riitelyä, sitä oli ollut jo tarpeeksi.

[Loppu, kiitos :D]