Deep in my heart there's a trembling question

Catriona kallisti päätään kosketusta kohti.
Jopa se tuntui hyvältä. Kosketus, jota hän oli pitänyt ennen itsestäänselvyytenä.
"Sinä ansaitset vain parasta."

Joaquim naurahti.
"Melkein alan luulla, että olet jotain vailla", hän sanoi huvittuneena ja painoi suukon naisen päälaelle.

Catriona hymyili.
"Olen vain onnellinen, kun olet kotona. Minulla on ollut sinua ikävä. Kissoilla myös."

Joaquim painoi toisen suukon Catin päälaelle.
"Onko sinulla jotain ohjelmaa tänään?"

Catriona pudisti päätään.
"Olin eilen uimassa. Tänään minulla ei ole mitään muuta kuin sinun hemmottelemisesi."

"En voi väittää, ettei se kuulostaisi varsin ihanalta", Quim myönsi.
"Ehkä voimme viettää päivän tässä."

Catriona vei kätensä silittämään Joaquimin hiuksia.
"Pitäisitkö siitä?"

Mies nyökkäsi ja painoi suudelman naisen olkapäälle.
"Siitä on aikaa, kun olemme tehneet niin."

Aivan liian pitkään.
Niin pitkään, ettei Catriona halunnut edes ajatella sitä, sillä se maalasi todelliseksi kuluneet, synkät kuukaudet. Mutta ne olivat nyt takana.
He voisivat olla vielä he.
Hän silitti hopeisia hiuksia ja haki suudelmaa miehen huulilta.

Joaquim vastasi suudelmaan, painaen käden naisen poskelle ja siirtäen aamiaistarjotinta syrjään.

Catrionan olisi pitänyt kannustaa Joaquimia syömään lisää.
Mutta sen sijaan hän unohtui suudelmaan.

Joaquim nojasi selkänsä tyynyihin takanaan ja houkutteli Catia kiipeämään syliinsä. Valmiina auttamaan naista, jos keho ei aivan suoriutuisi liikeradoista.

Catriona kipusi Joaquimin syliin ja kietoi kätensä miehen niskan taakse. Ne eivät tärisseet, ja jos tärisivätkin, sillä ei ollut väliä.
Hän haki uutta suudelmaa.

Quim vastasi suudelmaan. Kädet vaelsivat naisen keholla, kulkivat selällä ja lapaluilla, valuivat alas lantiolle.

Ehkä Catriona vielä jonakin päivänä pukeutuisi parhaimpiinsa hemmotellakseen miestään.
Mutta juuri nyt hän oli pukeutunut niin kuin niin usein kotonaan. Liian isoon paitaan ja villasukkiin, jotka olivat eri paria, sillä parillisia ei ollut löytynyt.
Ei sillä ollut väliä.

Kädet vaelsivat vaatteiden alle. Quim ei välittänyt siitä, millaisia ne olivat - hän ihaili naista vaatteiden alla.
Yrittäen unohtaa menneisyyden.

Tällä kertaa ei ollut rintaliivejä, joiden olisi pitänyt sopia yhteen alushousujen kanssa.
Joten sillä, että alushousuissa oli riemunkirjavia pilkkuja, ei ollut mitään väliä.
Kosketus sai Catrionan värisemään.

Joaquim siveli kylkiä paidan alla ja nojautui suutelemaan naisen kaulaa. Sama Cat. Hänen vaimonsa.

Catriona huokaisi ja tarjosi kaulaansa paremmin suudeltavaksi.
"Näin sinusta unta viime yönä."

"Millaista unta?" Joaquim kysyi huulet tarjotulla iholla pehmeinä vaeltaen.

Catriona saattoi melkein unohtaa kaiken sen, mitä heidän välillään oli ollut viime kuukaudet. Edes hetkeksi. Edes nyt.
"Se oli kuin toisinto ensimmäisestä yöstä, jonka vietin sinun luonasi."

"Virkistä vanhan miehen muistia", Joaquim houkutteli.

Catriona huokaisi.
"Tulit hakemaan minua lentokentältä", hän vastasi.
"Ja me maltoimme juuri ja juuri silloiseen kotiisi saakka."

"Kerro lisää, querida", Quim houkutteli hamuten naisen kaulaa ja hipaisi sitä hampaillaan.

Hampaiden kosketus sai Catrionan voihkaisemaan hiljaa. Se hiljensi myös äänen, joka yritti muistuttaa häntä siitä, kuinka pitkään edellisestä kerrasta oli.
Hän ei halunnut, että Joaquim tuntisi olonsa ahdistuneeksi. Epäonnistuneeksi.
"Minä olen aina ollut parempi näyttämään kuin kertomaan."

"Joten näytä minulle", Quim houkutteli kiertäen käsiään paremmin naisen ympärille.

Pieni ääni varoitti, ettei se ehkä olisi hyvä ajatus.
Viime kerrasta oli liikaa aikaa.
Ja jokin heidän välillään saattoi olla edelleen rikki.
Mutta siitä huolimatta Catriona houkutteli miestään käymään paremmin selälleen.

Joaquim valui selälleen kiltisti, kädet paidan alla lantiolle valuen. Hän halusi pitää ajatuksensa Fidzillä, onnellisissa muistoissa.

Catriona kurtisti hieman kulmiaan.
"Meillä on ihan liikaa päällä", hän totesi.
Tämä ei tietenkään ollut lämmin Fidzi. Tämä oli heidän hieman vetoinen makuuhuoneensa.

Joaquim auttoi hivuttamalla paidan pois Catin yltä. Oli sääli, että nainen oli pukeutunut yön jäljiltä.

Joaquimin sanaton vastaus sai Catrionan nauramaan.
"Sitä minäkin", hän vastasi ja kumartui suutelemaan miestään.

Joaquim vastasi suudelmaan ja silitti paljastunutta ihoa.

Sillä, oliko makuuhuone hieman liian viileä, ei ollut juuri nyt väliä.
Catriona pitkitti suudelmaa, kunnes lopulta nousi polviensa varaan riisuakseen legginssit pois tieltä. Se ei ehkä sujunut aivan yhtä notkeasti kuin joskus aiemmin, mutta ainakin hän suoriutui siitä.

Joaquim piteli vaimonsa lantiota, varmistaen, ettei tämä kaatuisi ja satuttaisi itseään. Cat oli päässyt niin pitkälle siitä, missä oli ollut.
Hän kannusti riisumaan alushousut samalla.

Catrionan silmät siristyivät hymystä, kun hän riisui myös alushousut. Ja potki villasukat jaloistaan.
Elvis hyökkäsi niistä toisen kimppuun.

Joaquim silitti lantion nyt paljasta kaarta hellästi, katsellen vaimonsa kehoa. Miten paljon se oli kokenut.

Kokemukset piirtyvät arpina iholle. Mutta arvetkin haalistuisivat sitä mukaa, kun aikaa kului.
Catriona tutki miehensä tummia silmiä.

Joaquim vastasi katseeseen kysyvänä: mitä Cat halusi? Käsi viipyi lantiolle lämpimänä.

Katseiden kohtaaminen sai Catrionan hymyilemään. Ja kumartumaan suutelemaan Joaquimin huulia.
"Palellutko jos riisun paitasi?"

"En, jos pidät minut lämpimänä", Joaquim vakuutti ja kohottautui ylemmäs, jotta saattoi auttaa paitansa riisumisessa. Peiton alla oli useampikin kissapatteri.

Catriona nyki paidan pois Joaquimin yltä kärsimättömästi.
Oli niin pitkä aika siitä, kun he olivat olleet viimeksi näin.
Hän kuljetti sormiaan paljastuneella rintakehällä kuin olisi nähnyt sen ensimmäistä kertaa.

Joaquim ei kiirehtinyt naista, katseli vain tämän paljasta kehoa ja silitti käsillään lantion, vatsan ja reisien ihoa.

Silitys tuntui hyvältä.
Catriona tutki miehensä rintakehää pitkän, pitkän tovin, ennen kuin kumartui jälleen suutelemaan tämän huulia.
Ja vei kätensä tämän housujen vyötäisille.

Joaquim vastasi suudelmaan ja hengitti syvään, kun tunsi sykkeensä kiihtyvän ja veren kuumenevan. Hän toivoi, ettei ollut itsekäs tai kohdellut vaimoaan väärin. Hän toivoi, että oli oikein yrittää korjata heidän avioliittonsa. Että Cat oli siihen valmis.

Housujen kohdalla vaadittiin hieman enemmän akrobatiaa, ennen kuin Catriona sai ne riisuttua ja viskattua lattialle, minne George hyökkäsi taistelemaan niiden kanssa.
Pian heidän välissään ei ollut enää mitään.
Hän vei kätensä silittämään Joaquimin poskea.
"Olen kaivannut sinua."

Joaquim hengitti syvään, kuljettaen sormiaan naisen reisillä ja tunsi odotuksen kasvattavan hänen tuntemaansa kuumuutta.
"Minäkin sinua", hän vakuutti ujuttaen sormensa naisen sisäreidelle.

Joaquim ei teeskentelisi, että kaipasi häntä.
Eikö niin?
Catriona kumartui lähemmäs.
"Tässä vaiheessa sinun pitäisi kiepauttaa minut allesi."

"Hyvä on", Joaquim totesi ja teki juuri niin, kiepautti Catin päältään alleen, nykäisi peittoa lämmikkeeksi ja kumartui suutelemaan naista.

Se tuntui hyvältä. Ja sain Catrionan hyrisemään naurusta.
Niin kuin ennen.
Hän vastasi suudelmaan ja kietoi raajojaan miehen ympärille. Kaikki neljä raajaansa. Ne kaikki tottelivat häntä.

Se oli vaikuttavaa. Ehkä Cat todella oli palaamassa omaksi itsekseen. Silti Quim etsi vaivihkaa merkkejä siitä, että nainen saattaisi unohtaa, missä oli tai mitä tapahtui tai hätääntyä tilanteesta.
Käsi siveli ympärille kietoutunutta reittä, hiipi varovasti ylös reittä, hyväilemään naista kevyesti.

Kaikeksi onneksi Catriona oli liian keskittynyt kaikkeen muuhun, että olisi kiinnittänyt huomiota miehensä tummien silmien tutkivaan katseeseen.
Hänen kehonsa oli ollut niin pitkään ilman huomiota. Ilman erityistä huomiota.
Kosketus sai hänet voihkaisemaan.

Voihkaisu oli rohkaiseva. Quim sysäsi Fawnin melkein väkivaltaisesti mielestään, samoin loputkin epäilykset. Jos he eivät voisi korjata avioliittoaan, hän päätyisi tekemään jotain anteeksiantamatonta.
Hänen oli pakko yrittää.
Käsi jatkoi naisen hyväilyä rohkeammin, kun hän kannatteli itseään polviensa ja toisen käden varassa.

Catrionan sormet löysivät Joaquimin niskan, silittivät hellinä sen ihoa ja upposivat hopeisten hiusten sekaan.
He olivat viettäneet yhtä paljon aikaa toisiltaan kadonneina kuin naimisissa. Mutta millään sellaisella ei olisi väliä, eikö niin?

Quim kumartui hamuamaan naisen kaulaa samalla, kun sormet hellivät tätä aivan liian pitkän tauon jäljiltä.

Catriona käänsi päätään samalla kun siirsi lantiotaan parempaan asentoon - hän pystyi siihenkin, suorittamaan kaksi liikerataa samaan aikaan.
Hän pystyi mihin tahansa.
"Tuntuu hyvältä..."

"Hyvä", Quim mumisi kaulan ihoa vasten ja tuki painoaan paremmin polviensa varaan, jotta hänen vaimoaan hyväilevä käsi sai enemmän vapautta.

Ehkä Joaquim ei ollut täysin kykenemätön näkemään häntä vaimonaan.
Catriona todella toivoi niin. Hän oli ollut liian pitkään holhottava, täysin riippuvainen miehestään. Kuin lapsi.
Hän ei halunnut olla sitä enää.
Mielihyvä levisi melkein varoittamatta hänen kehoonsa.

Catin nautinnon katseleminen oli aina ollut Quimistä ihanaa. Niin se oli nytkin. Hän vajosi varovasti kyljelleen naisen vierelle ja silitti tämän vatsaa.

Catriona tunsi olonsa melkein epätodelliseksi.
"Minä rakastan sinua", hän huomautti miehelleen, jumaloiden tätä katseellaan, kun keho oli vielä liian raukea tekemään niin.

"Minäkin sinua", Quim vakuutti silittäen naisen lämmintä ihoa ja pitäen peittoa huolellisesti heidän yllään, jotta kylmä pysyi loitolla.

Catriona käpersi itsensä Joaquimin vartaloa vasten ja hengitti miehen tuoksua.
Hän ei halunnut rikkoa heitä enää. Ei koskaan.
"Haluan korjata meidät."

"Niinkö?" Quim kysyi silitellen naisen selkää.

"Mmm", Catriona vastasi.
"Haluan olla sinulle hyvä vaimo."

"Sinä olet", Quim vakuutti halaten Catin lähemmäs itseään.

Catriona ei ollut ollut. Hyvä vaimo.
Mutta hän voisi olla.
He voisivat kääntää elämässään uuden lehden, eikö niin?
Hän ujutti jalkansa Joaquimin jalkojen lomaan.
"Eihän sinua palele?"

"Ei", Quim lupasi, mutta etsi alushousunsa lattialta ja ujutti ne jalkaansa peiton alla.

Catriona loi mieheensä pettyneen katseen.
"Minä pidän sinusta alastomana", hän totesi.
"Mutta ehkä täällä on siihen liian kylmä."

"Olen vain vanha mies", Quim totesi kiskoen myös t-paidan ylleen. Ehkä siinä oli tarpeeksi läheisyyttä yhdeksi hetkeksi.

"Et kai suunnittele vielä nousevasi?" Catriona varmisti, kulmiaan kurtistaen.
"Meillä ei ole kiire minnekään."

"En vielä", Quim vakuutti vetäen naisen takaisin kainaloonsa.

Siitä Catriona oli iloinen.
Hetken hän oli pelännyt, että mies oli alkanut katua. Tai että hän inhotti tätä.
Hän painoi suudelman Joaquimin kaulalle.

Joaquim nautti kosketuksesta ja silitti Catin hiuksia.
"Millaiset asiat tekevät sinut onnelliseksi?"

Niin nautti Catrionakin. Silitys tuntui hyvältä. Kaikki tuntui hyvältä.
"Sinä", hän vastasi ja hamusi kaulan ihoa.

"Ajattelin jotain vähän konkreettisempaa", Quim sanoi kuljettaen sormiaan naisen hiusten lomassa. Siitä tuntui olevan ikuisuus, kun häntä oli viimeksi kosketettu näin.

Catriona kurtisti kulmiaan.
"Sinä olet aika konkreettinen", hän huomautti ja nipisti hellästi Joaquimin kylkeä.

"Hyvä on", Quim totesi halaten Catin lähemmäs kylkeään.

Catriona käpertyi miehensä kylkeen.
"Mikä tekee sinut onnelliseksi, Quim?"

"Sinä", Quim vakuutti takaisin. Ja hänen lapsensa, vaikka nämä tuskin enää tarvitsisivat häntä.

Catriona toivoi, että Joaquim tarkoitti sitä.
"Miten minä voisin tehdä sinut vielä onnellisemmaksi?"

"Sinä teet tarpeeksi", Quim vakuutti. Cat oli päässyt niin pitkälle toipumisessaan.
"Entä voinko minä tehdä sinut onnellisemmaksi?"

Catriona ei ollut siitä aivan varma.
"Pidä itsesi onnellisena."

"Hyvä on", Quim totesi silittäen Catin selkää.
"Ehkä minun pitäisi mennä laittamaan sinulle ruokaa."

Catriona kietoi raajojaan paremmin Joaquimin ympärille.
"Minä voisin auttaa", hän ehdotti, hamuten miehen korvaa.

"Enköhän minä selviä", Quim vakuutti, "mitä haluat?"

"Paistettuja nuudeleita", Catriona vastasi.
"Luulen, että meillä pitäisi olla siihen aineksia."

Quim nyökkäsi ja nousi ylös, sukien hiuksia kasvoiltaan ja etsien housut, villasukat ja villapaidan lattialta.
"Käyn laittamassa ruokaa ja hoidan samalla kissat."

Catriona kömpi istumaan peitteen alla.
"Etkö varmasti halua apua?" hän varmisti ja kurtisti kulmiaan.
"En tiskannut vielä aamupala-astioita."

"Sinä toit minulle aamiaista sänkyyn. Voin tuoda sinulle ruokaa", Quim lupasi. Luultavasti ruoka valmistuisi nopeammin näin. Hän otti aamiaistarjottimen mukaansa alas.

Catriona tunsi olonsa epävarmaksi. Hän oli ollut niin pitkään sänkyyn sidottu, että tarjottimelta syömisestä oli tullut hänen elämänsä normi. Se ei ollut sitä enää, mutta muistot viipyivät.
Hänen olisi tehtävä uusia muistoja.

Joaquim piti lupauksensa. Hän laittoi ruoaksi paistettuja, aasialaisittain maustettuja nuudeleita, siivosi keittiön ja huolehti heidän lemmikeistään, ennen kuin kantoi ruokatarjottimen ylös.

Catriona oli tullut sillä välin siihen tulokseen, että hän voisi ainakin pukeutua aterian kunniaksi. Olkoonkin, että pukeutuminen hänen kohdallaan tarkoitti Joaquimin t-paitaa, kulahtaneita legginsejä ja liian suuriksi venyneitä villasukkia.
Hän oli unohtunut makoilemaan sängyllä vatsallaan, samalla kun leikitti Elvistä narunpätkällä.

Quim laski tarjottimen sängylle.
"Olkaa hyvä", hän sanoi ja istahti itse sängyn laidalle.

Catriona hymyili ja kömpi polviensa päälle istumaan. Hän saattoi tehdä niinkin nyt.
Pieniä voittoja jokainen.
"Tuoksuu hyvältä."

Joaquim oli vaikuttunut vaimonsa toipumisesta. Hän ei ollut edes huomannut pieniä edistysaskelia arkensa turrassa harmaudessa.
"Käy kiinni", mies kannusti ja otti oman lautasen syliinsä.

Catriona teki juuri niin. Eikä sotkenut.
Pienet voitot. Niitä varten hän eli.
"Minulla on ollut ikävä tätäkin", hän myönsi nieltyään haarukallisen nuudeleita.

"Minun täytyy laittaa tätä sinulle useammin", Quim totesi kiepauttaen nuudeleita haarukkaansa ja työntäen niitä suuhunsa.

"Niin pitää", Catriona vastasi ja keskittyi viemään haarukallisen nuudeleita suuhunsa.
"Olen myös ajatellut, että voisin opetella kokkaamaan. Muutakin kuin paahtoleipää."

"Se on hyvin terapeuttista", Joaquim myönsi.
"On ihanaa voida tuoda muistoja ja tunnelmia mieleen pelkillä mausteilla, tuoksuilla ja mauilla."

"Minun tapauksessani se taitaa tarkoittaa lähinnä palanutta käryä", Catriona myönsi ja tutki Joaquimin kasvoja.
"Kaipaatko pois täältä?"

"Kaipaan lämpöä, aurinkoa, turkooseja aaltoja, lainelautaa ja varvassandaaleja", Quim myönsi.
"Mutta sinä olet täällä, ja siten minunkin on hyvä täällä."

Catriona vakavoitui.
"Olen pahoillani, että olet joutunut luopumaan niin paljosta minun takiani."

"Älä ajattele sellaista. Minä olen saanut niin paljon sinun takiasi", Quim muistutti.

"Se ei vain ole reilua", Catriona huomautti.
"Minä en ole joutunut luopumaan mistään. Asia oli eri silloin, kun työni oli vielä täällä, mutta nyt se ei enää ole."

"Elämäsi on. Kaikki sinulle tuttu. Perheesi, ystäväsi", Quim muistutti.

"Sinun ystäväsi ovat toisaallta", Catriona muistutti.
"Samoin osa perhettäsi."

"Minun elämäni on ollut ympäri maailmaa pitkään. Mutta sinä olisit aivan yksin, jos asuisimme jossain muualla", Quim sanoi.

Catriona tuhahti.
"Quim, sinä aliarvioit minun kykyni löytää ystäviä."

"Kaiken tapahtuneen huomioon ottaen en halua ottaa riskejä", Quim vetosi.

Ehkä Joaquim oli oikeassa.
Catrionan oli harmikseen myönnettävä, ettei hän ollut tehnyt erityisen hyvää työtä luottamuksen herättämisessä. Mutta hän parantaisi tapansa.
"Quim, mitä minä voisin opetella kokkaamaan sinulle? Mistä tulisi hyviä muistoja?"

"Opettele mieluummin laittamaan omaa lempiruokaasi", Quim houkutteli.

"En minä halua hemmotella itseäni", Catriona vetosi.
"Vannon, etten aiheuttaisi sinulle traumoja kokkauksillani."

"Sinun pitäisi opetella laittamaan herkullista ruokaa niitä hetkiä varten, kun minä en ole täällä", Quim vetosi.

Catriona huokaisi.
"Hyvä on. Mutta sen jälkeen opettelen tekemään sinun herkkuasi."

"Sanoisin, että sen jälkeen opettele kokkaamaan lisää reseptejä, joista nautit. Ja opettele improvisoimaan, jotta voit luoda uusia makuja."

Catriona katsahti Joaquimia epäilevästi.
"Olen ymmärtänyt, että minun ongelmani on juuri siinä. Improvisoinnissa."

"Siksi on opeteltava ensin reseptien kautta. Jotta syntyy ymmärrys siitä, miten aineksia käytetään ja valmistetaan, paljonko mausteita käytetään."

Catriona huokaisi.
"Kuulostaa siltä, että siihen menee kamalasti aikaa."

"Kuinka kiireisiä päiväsi ovat?" Joaquim kysyi häivähdys hymyä silmissään.

Catrionan silmät siristyivät.
"Hirvittävän kiireisiä", hän vakuutti.
"Uskomattoman, uskomattoman kiireisiä. Hämmästyisit, jos tietäisit."

"Siinä tapauksessa voit iloita ravintoloista ja take away -vaihtoehdoista", Quim lohdutti.

"Niin kiireistä, etten ehdi edes ajatella moista", Catriona vakuutti ja siirsi tyhjentyneen kulhon syrjään.
Sitten hän nojautui miestään vasten ja haki tämän katsetta.

Joaquim vastasi katseeseen, surumielinen häive tummuudessa.
"Mitä, querida?"

Surumielinen sävy oli särkeä Catrionan sydämen.
"Ei mitään", hän vastasi.
"Muuta kuin että rakastan sinua."

"Vai niin. Minäkin sinua", Quim hymähti.
"Otetaanko päiväunet?"

Se kuulosti hyvältä.
"Otetaan", hän vastasi ja haukotteli heti perään.

Quim veti Catin kainaloonsa, pöyhi tyynyä mukavammin ja suojautui kylmältä vedolta untuvapeiton uumeniin. Ei vienyt kauaa, että hän nukahti.

Catriona makasi ensin Joaquimin kainalossa. Mutta niin kuin ennenkin, lopulta hän löysi itselleen hyvän paikan puolittain miehensä päältä.
Siihen hänkin nukahti.