It's the power you feel

Ivor antoi mekon pudota lattialle, vaikka tulikin aika tietoiseksi alastomuudestaan. Ei hän ollut mitenkään ihmeellinen, mutta huono itsetunto söi häntä. Varovasti hän avasi pari nappia Alanin paidasta, ihan kokeeksi.

Alan katseli mekon alta paljastunutta vartaloa häpeilemättömästi. Ei Ivorin tarvinnut nolostella, ei tuo ruma mies ollut ollenkaan. Ainakaan Alanin mielestä.
Ivorin avatessa nappeja hapuillen vanhemman miehen teki mieli todeta, etteivät ne purreet. Hän kuitenkin antoi nuoremman edetä omaan tahtiinsa, eihän tässä kiire ollut. Alan laski kätensä Ivorin lanteille ja tunnusteli tuon vartaloa.

Ivor ei olettanut oikeastaan (ehkä) ruma, mutta itsetuntoa ei ollut kuin naiseksi pukeutuneena. Muuten hän oli seinäruusu, pieni, hiljainen ja mahdollisimman näkymätön. Siinä hän oli myös hyvä, hävyttömän hyvä. Iho värähti Alanin kosketuksen alla, samalla kun hän sai napit auottua tuon paidasta. Hän kokeili tummaa ihoa hellästi, hämmentyen mielessään siitä miten tumma se oikeasti oli häneen verrattuna.

Ivoriin verrattuna Alan oli todella tumma, hän pisti sen itsekin merkille katsellessaan kättään toisen vaaleaa ihoa vasten. Mielessä käväisi olisiko kontrasti ollut vielä suurempi, jos Ivorin tilalla olisi ollut Artemis. Mies työnsi pomonsa mielestään ja veti Ivorin lähemmäs, suudellen jälleen tuota. Kädet kulkivat pitkin nuoremman vaaleaa vartaloa.

Ivor ei onneksi tiennyt Alanin miettivän työnantajaansa. Hän olisi saattanut jättää kaiken siihen. Hän ynähti hiljaa toisen miehen huulia vasten.
"Pitäiskö mennä sänkyyn?"
Se oli häneltä aika yllättävä kysymys. Olihan hän kuitenkin se joka teki tällaista ensimmäistä kertaa ikinä.

Ivor ei tulisi tietämään asiasta, Alan ei tosiaan ollut ottamassa Artemista puheeksi. Ei Ivorin eikä kenenkään muunkaan kanssa.
Nuoremman kysymys nostatti hieman itsetyytyväisen hymyn Alanin täyteläisille huulille.
"Pitäis", hän sanoi ja veti Ivorin mukanaan makuuhuoneeseen. Siellä hän kaatoi tuon pehmeästi leveälle sängylle.

Ivor seurasi Alania makuuhuoneeseen, hymyillen tuolle hieman ujosti. Hän alkoi rohkaistua hieman, ehkä alkoholi vaikutti viiveellä. Tai sitten hän alkoi olla varma siitä, ettei Alan alkaisi yllättäen nauraa hänelle. Ainakin tuo halusi hänet sänkyynsä, kun kerran kaatoi vaaleamman alleen.

Siitä ei ollut pelkoa, Alan ei ollut kutsunut Ivoria tänne nauraakseen tuolle. Eikä tuossa ollut mitään erityisen naurettavaa. Ei nyt välttämättä mikään kansikuvapoika, mutta söpö omalla tavallaan. Alan nojautui suutelemaan Ivoria ja tajusi, että hänellä oli edelleen housut jalassa. Plaah.
"Hetkinen", tummehipiäinen sanoi ja nousi ylös. Häpeilemättä hän riisui farkut ja bokserit jaloistaan.

Ehkä Ivorissa se luonnollisuus (miehenä) oli söpöä ja ainakin melko ainutlaatuista. Hänestä kun ei löytynyt siviilissä mitään keinotekoista. Alanin riisuttua housunsa, hän ei oikein tiennyt minne olisi silmänsä pistänyt. Tuo näytti niin hyvältä. Oikeastaan hän olisi halunnut vain vetää tuon sänkyyn. Ja pian huomasi vetävänsäkin.

Alan ei vastustellut, vaan palasi sänkyyn ja painautui nyt alastomana Ivoria vasten. Lämmin iho hänen omaansa vasten tuntui hyvältä. Mies tunnusteli toisen vartaloa kaikkialta, tutustuen siihen uteliaana. Samalla hän hieroi heitä vastakkain.

Ivor nautti siitä kosketuksesta ja sai vähän vauhtiakin itseensä. Hän kosketti rohkeammin ja veti Alania lähemmäs, tehden selväksi että ei ollut juoksemassa karkuun. Se oli melkoinen ero kahden minuutin takaiseen - joku muu olisi voinut vannoa hänessä olevan oikeasti kaksi persoonaa.

Muutos oli kieltämättä ihan huomattava. Alan ei sitä pistänyt pahakseen, vaan kiitti itsekseen onneaan siitä, ettei toinen ainakaan ollut pelosta jäykkänä. Hän painui tiukemmin tuon lähelle ja laski nyt ensimmäistä kertaa kätensä koskettamaan tuon intiimialuetta.

Niin hyvältä kuin se pelkkä kosketus tuntuikin, huomasi hän kaipaavansa pian lisää, enemmän. Se vaati aikaa, mutta lopulta hän rohkaistui sanomaankin jotain. 
"Aiotko vaan hiplata koko yön?"

Alan hyväili Ivoria, kunnes tuon kysymys tavoitti hänet. Mies kohotti kulmaansa hieman huvittuneena. Johan oli ääni muuttunut kellossa.
"Mikäs kiire nyt tuli?", Alan kiusasi. Hän painoi päänsä ja näykkäisi Ivorin nänniä. Käsi laskeutui vielä alemmas.
"Jos... hiplaisin muualta?"

Se saattoi toki olla että klubilla juodut juomat alkoivat potkia vasta nyt. Ivor huokaisi raskaasti, katsoen Alania pitkään. 
"Oletin että sitä sinä haluat."

Alan virnisti ja kumartui näykkäämään Ivorin alahuulta.
"Oletat aivan oikein", hän totesi, nousten avaamaan yöpöydän laatikon. Sieltä löytyi voidetuubi ja kumi.
"Käänny vatsallesi"

Ivor mietti hetken, ennen kuinn kääntyi. Noh, jos Alan olisi hullu murhaaja, hän kuolisi juuri nöyryyttävään elämäänsä sopivalla tavalla. Uteliaisuus ja herätetty himo voittivat sen ujon pojan hänen päässään. Ainakin tällä kertaa.

Jos Alan olisikin ollut hullu murhaaja, hän ei tosiaan olisi tappanut ketään omaan sänkyynsä. Siinähän ei olisi ollut mitään järkeä. Eikä hän suinkaan ollut aikeissa teurastaa Ivoria, kaikki vain oli helpompaa näin.
Alan piti mielessään, että Ivor oli ensikertalainen. Hän käytti hyvän tovin siihen, että sai tuon rennoksi ja valmiiksi. Lopulta hän veti tuota hieman parempaan kulmaan.
"Kerro, jos tuntuu turhan pahalta", Alan sanoi ihan muodonvuoksi. Harva tuntui sanovan, sattui tai ei. Hitaasti hän painoi itsensä nuoremman sisään.