It's the power you feel

//Mulmeli ja Alannn//

Tallitöistä vapaat illat kuluivat hyvin usein Ivorin osalta Power Housessa. Tänään hän ei ollut esiintymässä, mutta oli silti huomannut astelevansa dragissa tutun klubin kynnyksen yli. Tiskiltä hänen ei tarvinnut edes ääneen tilata, sillä tuttu baarimikko antoi hänelle juoman käteen ennen kuin hän ehti edes avata suutaan. Pitkään mekkoon ja korkeisiin korkoihin pukeutunut Ivor etsi itselleen istumapaikan. Hän olisi kaivannut tanssiseuraa, sillä muuta hänestä ei oikein saanut.

Myöskin Alan oli vapaalla ja suunnannut hieman viihteelle. Hän nojaili baatitiskiin ja jutteli erään puolitutun kanssa. Samalla mies silmäili ympärillä olevia ihmisiä etsivästi. Alan oli seuraa vailla ja etsi sopivaa kohdetta. Ei mitään vanhaa tuttua, uusinnat eivät olleet hänen juttunsa.
Alan kääntyi tiskin suuntaan tilatakseen ja huomasi lähelle pysähtyneen dragin. Tuota tuli vilkaistua toiseenkin kertaan. Naamassa oli jotain tuttua... Missä hän oli nähnyt tuon ennen? Mielessään Alan poisti pakkelit ja peruukin. Olisiko...
"Hei, sä näytät tutulta. Tunnetaanks me jostain?"

Ivor ei huomannut tuttuja, ei ennen kuin tuo puhui hänelle. Nopeasti värillisillä piilolinsseillä peitetyt silmät kävivät tuo läpi, meikattujen huulten kaartuessa hymyyn. Sisällä velloi paniikki, mutta se ei näkynyt ulospäin nyt kun Ivoria suojaava meikki oli kasvoilla.
"Muistaisin jos olisimme tavanneet, suklaamuffinssi."

Alan naurahti, mutta silmäili yhä toista. Äänikin kuulosti etäisesti tutulta. Sitten mies keksi.
"Sä oot se tyyppi tallilta", hän sanoi. Mikä tuon nimi oli? Oliko hän edes kuullut sitä? Alan muisti tuon siksi, että oli eräänä päivänä ohi mennessään iskenyt silmää tuolle. Mies oli jäänyt mieleen, koska oli näyttänyt siltä, kuin olisi halunnut vajota maan alle saman tien.
"Etkö olekin? Vähän oot kyllä muuttunu viime näkemästä"

Ivor nielaisi hieman. Hän muisti sen tunteen kun posket olivat olleet tulessa sen Alanin silmäniskun vuoksi. Tuo oli komea ja kukaan ei koskaan huomannut häntä. Se oli ollut kauheaa! 
"Taidat sekottaa mut johonkin toiseen, kurpitsaiseni."

Alan ei voinut olla virnistämättä hieman.
"Onko sulla nälkä vai saanko mä vaan sut ajattelemaan ruokaa?", hän kysyi. Nyt hän oli jo ihan varma, että tunnisti tuon.
"Mut en mä kyl usko, että mä sekoitan sua keneenkään, söpöliini"

Alan löysi sen yhden pisteen Ivorista, mihin tökkääminen sai sen illuusion itsevarmuudesta ropisemaan hetkeksi. 
"Mmm, n... Niin kai. Sekoitatpa."
Onneksi punastus ei näkynyt missään, koska dragin meikki peitti kaiken luonollisen alleen.

"Enpä usko", Alan sanoi. Mikä tuon nimi oli? Taatusti hän oli kuullut sen...
"Sä oot joku I:llä alkava. Auta nyt vähän, säihkysääri", Alan maanitteli. Igor? Ei...

Ivor vaihtoi jalkansa toisinpäin ristiin pöydän alla, räpsytellen niitä valtavia tekoripsiään Alanille. Ei, hän ei ollut auttamassa ollenkaan. Oli häiritsevää kyllä, miten mies saattoi muistaa hänen nimensä pienestä lapusta joka hänellä oli työpaidassaan kiinni. 
"En voi auttaa, kun en tiedä mistä puhut. Mitä mieltä olet, chilikaakaoni, jos vain antaisit olla?"

Alan oli kai kuullut nimen tallilla. Tosin hänellä oli hyvä muistikin, pienet asiat jäivät helposti mieleen. Vaikka toisella olikin kilo meikkiä naamassaan.
"Kuules nyt, namunen, mä... Hei! Nyt mä muistan! Ivor, eiks niin?"

Ivor hyytyi hetkeksi. 
"Tai DeLa tai Sabotage. Kiitos vain."
Hän ei halunnut tulla kutsutuksi dragissaan oikealla nimellään, eikä toisinpäin. 
"Oliko jotain asiaa, Sherlockien Sherlock?"

Alan ei vaatannut, hän oli jäänyt miettimään. Ivor oli ujo harmaa hiirulainen, jos hän oli oikein tulkinnut tallilla. Mutta oli tuo tavallaan söpökin. Ja ujous oli vain hyvä, ei tulisi näkemyseroja tietyistä asioista.
"Ei kauniin neidon sovi viettää iltaa ihan yksinään, hukkaanhan siinä menee. Lähde tanssimaan", Alan sanoi.

Hyvä on, Ivor oli halunnut tanssiseuraa. Alan itse pyysi häntä tanssimaan ja vaikka tuo tiesi kuka hän oli, olisiko sillä väliä? Tuo oli sen äreän irlantilaisvalmentajan yksityinen sihteeri tai joku, joten ei hän olisi tuon kanssa tekemisissä. Ja jos Ivor jotakin osasi töissä, soluttautua seiniin halutessaan. Hän joi juomansa loppuun ja nousi ylös.
"Hyvä on, tämän kerran."

Eipä Alania kummemmin kiinnostanut kenenkään kaksoiselämä. Jos Ivor pukeutui vapaa-ajalla mekkoon ja peruukkiin, ei se ollut mitenkään Alanin asia.
"Hyvä tyttö", Alan virnisti toisen suostuessa tanssimaan. Sumeilematta hän otti tuota kädestä ja veti mukanaan tanssilattialle.

Ivoria kiinnosti, sillä hänellä oli kaksi elämää jotka hän piti enemmän kuin mieluusti erillään toisistaan. 
Hänta ei haitannut kuitenkaan nyt tulla tanssitetuksi. Sitä seuraa hän oli kaivannut ja siinä olisi kaikki mitä Alan hänestä saisi irti.

No, se nähtäisiin. Alan kun oli hieman muunkin perässä, kuin pelkän tanssimisen. Tanssilattialla hän antoi toisen lämmetä vähän aikaa ja siirtyi sitten lähemmäs, laskien kätensä tuon lanteille.
"Sä tanssit hyvin"

Ivor jäätyi hetkeksi kun Alan tuli lähemmäs, puhumattakaan kun kädet laskeutuivat lanteille. Pehmeästi hän siirsi kädet pois.
"Mm, kiitos."

Alan kallisti päätään hieman, kun Ivor siirsi hänen kätensä pois. Voi, oliko tuo ujo? Sööttiä.
"Mikäs nyt, säihkysääri? Pelkäätkö sä, että mä syön sut?"

Ivor mietti hetken. Mitä hän pelkäsi, paitsi kaikkea? Ei hän itsekään tiennyt. Silti hän vain aina pakeni ihmisiä ja itseään iskeviä miehiä oman kokemattomuutensa takia. 
"Et saa musta mitä haluat."

Alan hymyili Ivorilla hieman ja siirtyi vähän lähemmäs. Jännä, tallilla tuo oli selvästi silmäillyt häntä, mutta nyt ei muka yhtään lämmennyt?
"Enkö? Miksi en saa?"

Ivor lämpesi kyllä. Yksin, omassa mielessään ja huoneessaan. Hän ei halunnut joutua kertomaan olemattomasta kokemuksestaan kenellekään. 
"En ole sellainen."

"Millainen?", Alan kysyi. Ivorin hieman sekava logiikka ei nyt mitenkään avautunut hänelle.
"Vai tarkoitatko sä, että sä tahot ensin kukkia ja kynttiläillallisen?", tummaihoinen kysyi kohottaen kulmaansa.

"En tarkoita sitäkään. Mutta jos haluat seksiseuraa, niin aattelin kertoa ettei se onnistu." 
Ivor ei ollut ajatellut menettävänsä neitsyyttään satunnaiselle baarihoidolle.

"Miksei? Enkö mä oo sun makuus?", Alan kysyi pieni, kiusoitteleva virne suupielissään. Hän laski jälleen kätensä tuon lanteille.
"Millainen sun maku sit on?"

Ivor nielaisi. Alan oli hänen makuunsa, komea ja mukava. Ennen kaikkea, osoitti kiinnostusta häneen. Sitä tapahtui harvoin ja se tuntui hyvältä.
"No.. Ei se siitä johdu. Vaan siitä että mä en oo koskaan harrastanu seksiä."