[P] Power of freedom

Miyato oli iloinen siitä, että sai seuraa klubille. Hieman juomia ja naurua hänen luonaan, sitten Marigoldin Newcastleen ajanut mies oli lähtenyt takaisin Hexhamiin ja heittänyt heidät vielä klubille. Amerikkalaismies oli innoissaan - hän harvoin kävi klubilla ja vielä harvemmin sai seuraa itselleen tällaiselle klubille.
"En arvannut että oikeasti suostuisit tänne!" Värikkäät valot iskivät silmiin ja amerikkalainen näytti haltioituneelta, kun asteli naisen kädestä pitäen kohti tiskiä.
"Mitä haluat? Voin maksaa ensimmäiset. Ihan vain siitä ilosta että tulit homoystävän kaveriksi klubille."

Marigoldin oli myönnettävä, että oli mukava päästä hetkeksi tuulettumaan. Hän ei ollut sen sortin tyttö, joka olisi juonut itsensä humalaan joka viikonloppu, mutta hänestä oli ihana silloin tällöin lähteä ulos ystävien kanssa.
Hän oli uskomattoman iloinen siitä, että oli tavannut Miyaton.
Wesley, kultainen Wesley oli lähtenyt heittämään häntä kaupunkiin. Hän oli yrittänyt lempeästi suostutella miestä jäämään myös klubille, muttei ollut loukkaantunut, kun tämä oli mieluummin palannut takaisin farmille.
Täytyisi keksiä jokin tapa kiittää miestä.
"Totta kai suostuin, muru! Ihanaa, että kysyit!" hän vakuutti, iloisesti hymyillen.
"Oh, mitä tahansa värikästä ja makeaa... Mitä sinä suosittelisit? Äläkä höpsi, minusta oli ihana tulla."

Miyatokaan ei käynyt ulkona tosiaankaan usein. Ainakaan nyt. kun hän yritti vakuuttaa olevansa kuivilla.
"Tietenkin kysyin. Saan harvoin ketään seurakseni. Teddyn pubiin, mutta se on eri asia. Ja hänelläkin on nykyään lapsi, ei hänellä ole usein aikaa." Mies tilasi heille samanlaiset juomat. Kun juomat tulivat korkeissa laseissa, hän ojensi toisen Marigoldille ja kohotti omaansa.
"Olkoon ilta loistava. Ja siinä on kuoharia, ananasta ja kookosta. Paras juoma koskaan." Miyato ei koskaan saisi niistä tarpeekseen.
"Hei! Täällä on tänään dragien esitys. Haluatko katsoa vai etsiydytäänkö kauemmas lavasta?"

Marigold hipaisi Miyaton käsivartta kevyesti.
"Voi muru! No, minä lähden mielelläni silloin kun vain ehdin."
Työt veivät tietenkin aikaa, ja sen lisäksi hänen oli vielä annettava Babylle niin paljon huomiota kuin mahdollista. Välillä hänestä tuntui siltä, että olisi ollut parempi jättää hevonen kotiin, Texasiin, mutta samaan aikaan ajatus teki hänet hirvittävän surulliseksi.
Nainen naurahti ja kohotti omaa lasiaan ennen kuin maistoi juomaa. Se oli hyvää, ja makeaa. Ja makeissa juomissa oli aina se vaara, ettei edes tajunnut, kuinka paljon oli lopulta tullut juoneeksi.
"Mmm, hyvää... Oh? Totta kai haluan katsoa! He ovat niin upeita! Jos se vain sopii sinulle?"

Miyato nauroi. Hän nyökkäsi, ottaen kulauksen.
"Sopii. Pidän yhdestä täällä vakituisesti esiintyvästä paljon. Hän on hauska. Katsotaan vain." Miyato oli käynyt täällä kerran aiemmin.

"Mikä hänen nimensä on?" Marigold kysyi ja tarttui taas Miyaton käteen lähtiessään etsimään heille vapaata pöytää riittävän läheltä lavaa. Ei sillä, että häntä olisi haitannut istua vieraankaan pöytään, se tarjosi aina mahdollisuuden keskustelulle.

Miyato oli englantilaistunut sen verran, että etsi vapaan pöydän.
"Mmmm... Olen ollut vain kerran mutta huomasin sivuilta että hän on vakituinen... Sabotage ja jotain ranskslaista? En muista." Mies hymyili enkelimäisesti ja istui alas.
"Niin. Kuka se oli joka sinut toi? Se söpö pörröpää? Ja älä innostu, en ole kiinnostunut. Minulla on miesystävä."

Marigold istahti alas ja risti pitkät säärensä, pyöritellen nilkkaansa rennosti. Hän otti toisen kulauksen juomastaan, nautti sen makeudesta kielellään ja antoi katseensa kiertää ympäri clubia.
"Odotan innolla, että pääsen näkemään hänet", nainen totesi, mutta 'söpön pörröpään' mainitseminen sai hänet kääntämään katseensa hymyillen Miyatoon.
"Wesley. Hän on aivan uskomattoman kultainen, työskentelee eläintenhoitajana farmilla", hän totesi ja hymyili. Kiltti, kultainen Wesley.

"Hän ei ole ehkä kauneimmasta päästä, vaikka onkin tavallaan tyylikäs." Meikki oli huolellinen, ainakin viimeksi, mutta ei tavoitellut illuusiota oikeasta naisesta.
"Ah. Onkohän kertonut että on lääpällään sinuun?"

"Niin kauan kuin hän itse on onnellinen! Se hehkuu aina ulospäin."
Marigold oli aikeissa ottaa kulauksen juomastaan, mutta Miyaton sanat saivat hänet jähmettymään kesken liikkeen, huulet hieman raollaan.
"Mitä? Muru, tarkoitatko Wesiä?"

Miyato kallisti päätään.
"Niin, hän sinut toi? Hän palvoo maata korkokenkiesi alla." Miyato virnisti hieman. Sen huomasi miehen olemuksesta. Ilmeisesti Marigold ei ollut huomannut sitä

Ei, Marigold ei todellakaan ollut huomannut. Niinkin herkkävaistoiseksi naiseksi hän osasi olla välillä uskomattoman hidas, mitä tuli hänen omiin ihmissuhteisiinsa.
Nilkka keinahti levottomasti, ja Marigold pudisti naurahtaen päätään.
"Oi ei, ei... Me olemme ystäviä. Wes on vain niin uskomattoman kiltti ja huomaavainen, hän... Sitä paitsi, hänellähän on jo joku toinen mielessään!"

Miyato kohotti kulmaansa.
"Onko hän koskaan maininnut nimeä? Kertonut mitään? Jos olette ystäviä, hän olisi varmasti kertonut. Ellet se nainen ole sinä. Paras keino peitellä on kertoa ihastuksen kohteelle."

Marigold pudisti uudelleen päätään, vaikka hänen sydämensä oli yhtäkkiä alkanut hakata kovempaa.
"Ei, hän ei ole kertonut, koska... Luulen, että hän on vain ujo, eikä halua sekoittaa muita ongelmiinsa."
Hän joi hieman liian ison kulauksen lasistaan.
"Ei hän nyt minuun voi olla ihastunut! God bless his heart, hän on niin... niin... kiltti! Voi muru, hän antaisi varmasti vaikka paidan päältään, jos joku sitä pyytäisi. Tai pyytämättäkin."

"Niin. Ja miksi epäilet että hän lupasi ajaa tunnim yöllä, jotta pääset täältä turvallisesti kotiin nukkumaan, vaikka tarjosin yöpaikkaa?" Miyato katsoi naista.
"Ja hän on varmasti juuri niin kiltti ettei sanoisi mitään. Minä tiedän koska olen ollut hän joskus."

Marigold räpäytti silmiään. Hetken hänen kasvoillaan oli samanlainen hämmentynyt, tyhjä ilme, joka toisinaan kohosi Wesleyn kasvoille.
"Oh..."
Hän tunsi punan kohoavan poskilleen. Mutta klubilla oli kuuma, eikö ollutkin? Hän vei korkean lasin lähes paniikinomaisesti huulilleen.
"Oh..." hän toisti uudelleen, yrittäen epätoivoisesti löytää järkevän selityksen tapahtuneelle.

Miyato katsoi naista hieman huolestuneena.
"Anteeksi. Luulin että tiesit. Psykologijuttu."

"E-en..."
Oli harvinaista, että Marigold jäi sanattomaksi, mutta nyt hän tuntui kadottaneen puhekykynsä kokonaan.
Osa hänestä halusi kuitata koko jutun naurulla ja kevyellä kädenheilautuksella. Mutta silti, kun hän mietti, taaksepäin kuluneita viikkoja, oli ollut hetkiä, jolloin...
Oijoi.
"Sinäkö... Uskotko ihan tosissasi, että hän pitää minusta?"

Miyato näytti katuvan. Paljon.
"Anteeksi. En... Anteeksi. En olisi saanut sekaantua. Mutta olen aika varma. Ei kukaan aja vain ystävän vuoksi kahta tuntia illassa, jos ystävälle on tiedossa yöpaikka. Ja hän katsoo sinua kuten... Ystävää ei katsota."

Marigold avasi suunsa huomauttaakseen, että hän kyllä voisi hyvinkin tehdä niin ystävänsä puolesta. Sen sijaan hän joi ties monennenko kulauksen lasistaan. Juoman makeus turrutti toivottavasti alkoholia enemmän.
"Mutta en minä ole lainkaan hänen tyyppiään!" hän voihkaisi. Saattoiko se silti olla totta? Miksei hän ollut tajunnut? Voi Luoja, sen oli täytynyt tuntua Wesleystä kammottavalta...

"Minäkin olen aina ollut homo ja viime syksynä seurustelin naisen kanssa. Joten en löisi mitään tyypin perusteella lukkoon." Mies totesi pehmeästi.
"Eihän se sinun syysi ole."

"No mutta se... Niin."
Marigold naurahti hermostuneesti. Sydän jyskytti niin kovaa, että hän alkoi jo pelätä sydänkohtauksen olevan lähellä. Kaikki ne kerrat, kun hän oli halaillut miestä, yrittänyt neuvoa tätä tavoittelemaan ihastustaan.
Voi ei.
"Minä olen sitä paitsi amerikkalainen! Jenkki."

Miyato siristi silmiään.
"Miten amerikkalaisuus vaikuttaa mihinkään? Vaikka minäkin kyllä käytän sitä surutta tekosyynä moneen asiaan."

"Amerikkalaisuus vaikuttaa kaikkeen!" Marigold voihkaisi dramaattisesti. Tai siltä hänestä oli ainakin alkanut tuntua, kun hän oli viettänyt aikaa brittien seurassa.
Nainen sormeili hermostuneesti lasiaan ja juoksutti toisen käden sormet läpi hiuksistaan, jotka hän oli harvinaisesti kammannut auki.
"Oi Luoja..."

Miyato kurottautui silittämään naisen käsivartta.
"Se ei ole sinun syysi, oikeasti. Eikä sekään ettei hän kerro mitään. Kai hänellä on syynsä."

Ehkä tässä oli tapahtunut jokin erehdys. Saattoihan olla, että Miyato oli lukenut merkkejä väärin? Ehkä Wesleyn katse oli vain johtunut siitä, että mies oli väsynyt. Hänhän meni aina aikaisin nukkumaan, eikö mennytkin? Niin.
Silti, moni asia kävi liikaa järkeen.
"Uh... Tuliko täällä yhtäkkiä kamalan kuuma?" nainen hengähti ja hipaisi punastunutta poskeaan.
"Wesley puhui aiemmin, ettei halunnut sotkea asioita, ja että hänen ihastuksellaan oli jo joku. En vain... Minä ja Knox emme seurustele, joten en osannut yhdistää asioita."

"Jos hän ei halua sotkea mitään. Minä en haluaisi. Tai haluaisi tulla sotketuksi." Miyato myönsi. Hän ei ollut yhtä kiltti kuin Wesley, mutta kykeni samaistumaan mieheen.

"Voi ei..."
Marigold ei uskonut koskaan olleensa vastaavassa tilanteessa. Hän ei ollut pysytellyt kenenkään lähellä niin pitkään, että nämä olisivat päässeet tunnustamaan ihastuksensa. Hänen suhteensa olivat perustuneet täysin fyysiselle vetovoimalle, paitsi tietenkin Knoxin kanssa, mutta se olikin poikkeus.
"Oletetaan, että olet oikeassa. Mitä ihmettä minun pitäisi tehdä?"

Mies kohautti kevyesti olkiaan.
"Voit olla kuin et tietäisi tai kysyä asiasta. En tiedä mitä ystäväsi haluaisi tai toivoisi, joten en tiedä kumpi on parempi."

Marigold oli, rehellisesti sanottuna, kammottavan huono valehtelija.
"Hän on niin uskomattoman herkkä", hän totesi ja kohotti lasin huulilleen.
"Ehkä minun olisi paras vain... tarkkailla tilannetta hetki."

"Sinä hänet tunnet." Miyato vilkaisi tyhjennyttä juomaa, luvaten hakea uudet. Amerikkalainen toi heille samanlaiset, istuen sopivasti alas.
"Tuo! Tuo joka nyt aloittaa, on se josta pidän." Lavalla seisoi pitkähkö, hyvin huoliteltu drag queen, jonka huumori oli pistävää, sarkastista ja hieman mustaa. Kaikki tuntuivat viihtyvän.

Jos Marigold olisi ollut järkevä, hän olisi tässä vaiheessa alkanut kiinnittää tarkemmin huomiota juomiseensa. Sen sijaan hän loi kiitollisen katseen Miyatoon tämän lähtiessä hakemaan toista kierrosta.
"Kiitos, muru, voin kyllä maksaa takaisin..."
Hän vaikeni, kun esitys alkoi ja käänsi kasvonsa lavaa kohti. Hän oli kiitollinen mistä tahansa tekosyystä, jonka varjolla sai hetkeksi ajatuksensa pois Wesleystä. Ja esitys oli oikeasti hauska.

Mies heilautti kättään. Ei tarvitsisi. Hän kestäisi kyllä tarjota muutaman juoman, kun otti huomioon että hän oli pilannut illan nopeasti. Hitto.
Esityksensä jälkern Ivor lähti luovimaan tietääm baaritiskille ja huomasi eksyvänsä töistä tutun valmentajan ja vieraan naisen pöydän ääreen.
"Täällä näkee harvoin noin kauniita naisia." Ivor totesi leveästi virnistäen. Miyato naurahti.

Kun toinen lasi oli edennyt alle puoliväliin, niin että makeus poltteli kitalaessa, Marigold alkoi tuntea olonsa hieman rennommaksi. Eiväthän ihastumiset olleet maailmanloppu, vai mitä? Ihastuihan hänkin helposti ihmisiin, ja pääsi myös yli ihastumisistaan, kyllä kaikki selviäisi.
Siinä vaiheessa, kun Miyaton suosikkiesiintyjä ilmestyi heidän pöytänsä ääreen, Marigold hymyili jo itselleen ominaista säteilevää hymyä.
"Oi ei miten sinä imartelet", hän naurahti, ja nousi - täysin horjahtamatta - tervehtimään.
"Voi muru, olit lavalla aivan mahtava!"

Mies oli pitkä, vielä pidempi korkeissa koroissa. Hän halasi naista nauraen, hipaisten ohimoaan. Peruukki ei pettänyt, luojalle kiitos siitä.
"Voi kiitos, sinä imartelet. Olisipa täällä useammin tuollaisia vieraita. Vaikka seuralaisesi ulkonäöstä päätellen hän on se jokatytön homokaverisi, eli en usko näkeväni sinua usein." Miyato nauroi sanoille, pudistellen päätään.
"Olen juuri se."

Oli ihana tavata joku, joka ei hätkähtänyt kosketusta tai halausta. Marigold olisi voinut rutistaa miestä uudestaan ihan vain siitä ilosta.
"Miyato on ihana, kultainen ystävä, joka pyysi minut tänään mukaansa", hän totesi edelleen vilpittömän iloisena ja väläytti pöydän ääressä istuvalle miehelle säihkyvän hymyn.
"Tahdotko liittyä seuraan? Pöydässä on tilaa, kuten näkyy. Vaikka oikeastaan minä haluaisin tanssia..."

Ivor piteli sormissaan drinkkilasia, nakutellen reunoja tekokynsillä.
"Tanssia? Minulla on idea." Hän näytti tiskillä olevalle työntekijälle kolmea sormea ja pian he saivat pöytään kolme shottia.
"Jokaiselle yksi ja sitten tanssimaan?" Miyato otti varovasti yhden shottilasin. Ivor tyhjensi drinkkinsä ja otti shottilasin. Miehet eivät kumpikaan tajunneet olevansa samassa paikassa töissä, mikä sopi naiseksi pukeutuneelle Ivorille loistavasti.
"Joten, mille juodaan?"

Toinen makea lasillinen oli jo tyhjentynyt siinä vaiheessa, kun shottilasit tuotiin pöytään. Kookoksen maku oli voimakas, se oli samanlainen kuin suihkusaippuassa, jonka hän oli ostanut heidän viime kauppareissullaan. Melkein vaniljainen.
Marigold nappasi itselleen viimeisen shotin ja kohotti lasia lähemmäs kasvojaan.
"Hölmöille amerikkalaistytöille, jotka eivät näe omaa nenäänsä pidemmälle?" hän ehdotti virnistäen. Voi Wesley-rakas...

Ivor kohotti piirrettyä kulmaansa, nauraen äänekkäästi.
"Aivan uudenlainen malja! Juodaan sille." Drag queen ei edes irvistänyt vahvan alkoholin valuessa kurkusta alas, siinä missä amerikkalaisvalmentaja köhi hetken. Huh.
"Ja nyt tanssimaan. Neidit?" Miyato tarjosi ritarillisesti kättään molemmille, Marigoldille ja Delaksi pukeutuneelle Ivorille.

Marigold kulautti shotin alas ja piilotti irvistyksen ja yskäyksen kämmeneensä. Voi Luoja, aivan kamalaa, hän ajatteli ja naurahti itsekseen, pudistaen päätään.
Maailma alkoi näyttää hetki hetkeltä taas valoisammalta paikalta.
"Oi, siitä on niin pitkä aika, kun olen päässyt kunnolla tanssimaan", Marigold kehräsi sujauttaessaan kätensä Miyaton käsivarren alle. Saattoi olla, ettei siitä todellisuudessa ollut kulunut niin pitkään. Hän ei ollut varma, ajatukset tuntuivat ihastuttavan usvaisilta.

Miyato ei samaan tapaan enää nauttinut usvaisuudesta. Se oli vain humala, ei mitään tavoiteltavaa euforiaa. Eli asiat olivat hyvin.
Molemmat miehet olivat hyviä tanssimaan ja Ivor tanssi yllättävän sulavasti valtavissa piikkikoroissa ja täyspitkässä leningissä. Ilman pienintäkään ongelmaa. Se oli jo suoritus.

Jos ei mitään muuta, niin ainakin musiikki oli hyvää.
Tanssilattialla Marigold huomasi mielenkiintoisen fysikaalisen ilmiön: oli paljon helpompi pysyä liikkeessä kuin yrittää seistä paikoillaan, silloin lattia tuntui aina alkavan kallistua kevyesti.
Onneksi siihen oli helppo ratkaisu, liikkua musiikin tahtiin.
"Oh, wow, sugar! Ihan uskomatonta, miten tanssit noissa koroissa!" hän kujersi Delalle ihastuneena.

Ivor hymyili pehmeästi, nipistäen Marigoldia hellästi poskesta.
"Puheesi on niin suloista." Amerikkalaisnainen oli viihdyttävää seuraa.
"Ja kiitos. En tienaisi tällä juurikaan jos en pysyisi edes pystyssä." Miyato vilkaisi helman alta vilahtavia korkoja, irvistäen.
"Tuo on fysiikan lakien vastaista."

Marigold kehräsi naurusta ja puisteli päätään. Tanssilattialle alkoi kerääntyä yhä enemmän väkeä, valot vilkkuivat ja musiikki pauhasi. Olo oli melkein epätodellinen, niin kuin aina, kun suuri joukko liikahteli saman rytmin tahtiin.
"Mmm, minulle riittävät jo nämä!" hän myötäili Miyaton sanoja ja taivutti hetkeksi omat korkonsa esiin. Olihan niissäkin korkeutta jonkin verran, mutta jäivät ne silti kakkosiksi Delan uskomattomille kengille.
"En kyllä ymmärrä... Hexham on täynnä mukulakivikatuja, miksi? Ne ovat vihonviimeisiä kävellä koroissa!"

Drag oli ylilyöntiä, joten tietenkin miehellä oli valtavat korot jaloissaan. Tuo nauroi, taputtaen naisen olkaa säälivästi.
"Ehkä tuppukylään ei riitä työmiehiä." Miyato ei epäillyt hetkeäkään, etteikö asia olisi niin. Mukulakivetys oli saatanasta. Tanssiminen vei ihanasti ajantanjun, onneksi.

"En tiedä, mutta se on silti hirveää!"
Ei sillä, että hän olisi monesti joutunut kamppailemaan koroissa pitkin mukulaisia katuja. Vaikka hän rakastikin korkokenkiä, matalakantaiset työkengät tai ratsastuskengät veivät silti yleensä voiton käytännöllisyydellään.
Siksi olikin niin ihana päästä laittautumaan ulos lähtiessään. Rannerenkaat kilahtivat toisiaan vasten, kun Marigold nosti käsivarsiaan musiikin rytmistä riemastuneena. Kappale vaihtui toiseen ilman, että ajan kulkua edes huomasi.

Meni aikaa, ennen kuin Miyato tajusi haluavansa vessaan ja juotavaan.
"Haluatko juotavaa?" Ei hän edes aikonut ehdottaa vettä. Marigold oli aikuinen nainen. Tuo huolehtisi itsestään parhaaksi katsomallaan tavalla.

Kuinka pitkään he olivat oikein tanssineet?
Marigold tunsi poskiensa hohkaavan lämpöä, hän painoi hetkeksi kämmenensä niitä vasten.
"Juotavaa, kyllä. Ehdottomasti."
Sydän jyskytti rinnassa, mutta ei enää samalla kipeällä tavalla kuin aiemmin.

Ivor jäi Marigoldin seuraan, katsellen naista hymyillen.
"Oletko kovinkin vihreä Englannissa? Puheesi on kovin amerikkalaista." Miyatostakin huomasi että mies ole amerikkalainen, mutta esimerkiksi tietyt sanat olivat siirtyneen jo miehen puheeseen.
Marigold vajosi tuoliin ja kohotti jalkojaan pyöräyttääkseen nilkkojaan. Luoja, hän ei ollut edes tajunnut, kuinka paljon päkiöitä oli alkanut särkeä!
"Oi, olen. Saavuin... lokakuun alussa?"
Hän kallisti päätään, joutuen laskemaan päiviä hieman tavallista kauemmin.
"Vaikka isi on kyllä britti."

"Sen vain kuulee." Ivor hymähti, oivaltaen samalla hetkellä mistä nainen näytti tutulta. Tuo omisti sen Amerikasta tulleen hevosen.
Miyato saapui juomien kanssa - jokaiselle oli oma energiajuomadrinkki, johon piti pudottaa pommina shottilasillinen Jägermeisteria.
"En tiedä mitä nämä on, niitä vain suositeltiim ja laitettiin sinun piikkiisi." Ivor kohotti kättään hymyillen, pudottaen esimerkkinä mustaa nestettä täynnä olevan shottilasin tuoppiin, jossa oli jo red bullia ja vodkaa.
"Näin. Kippis!"

Hänestä tuntui, että humalatila sai aksentin kuulostamaan vain entistä voimakkaammalta. Mikä tuntui oudolta, sillä eihän se ollut alunperinkään kadonnut minnekään.
"Olen ylpeä siitä", hän kehräsi ja käänsi sitten katseensa Miyatoon, joka kantoi pöytään uudet lasilliset.
Hän ei ollut todellakaan suunnitellut juovansa näin paljon. Voi Luoja, hän vihaisi itseään huomenna.
Silti hän seurasi Delan esimerkkiä, nauroi hämmentyneenä ja kohotti tuoppiaan.
"Kippis!"
Hän ei edes varonut hörpätessään juomaansa ja pudisteli nauraen päätään.
"Oi, ei mitään syytä pilkkoa puita..."

Kumpikaan miehistä ei edes aikonut kysyä naisen sanoista mitään. Joku juttu siinä varmasti oli. Miyato irvisti.
"Ei luoja, minun aasialainen alkoholitol...tolr... Toleranssini ei kestä tätä." Mies joutui hieman hakemaan hankalaa sanaa.
"Noh, älkää olko noin nynnyjä."

Tässä vaiheessa iltaa Marigold ei todennäköisesti olisi edes osannut selittää sanomisiaan. Tai ehkä olisi osannut, niin kautta rantain, ettei olisi lopulta enää muistanut, mihin oli ollut menossa.
Hän nauroi hellästi Miyaton sammallukselle ja ojensi kätensä silittääkseen miehen hiuksia.
"Voi muru, älä huolehdi... Juotat hänet humalaan, saatat hänet kotiin", hän lohdutti, lainaten toista kotiseutujensa sanontaa ennen kuin joi tuopistaan uudelleen.

Miyato ei kysynyt vieläkään. Jos humala oli nyt jo hyvä, niin se tulisi myöhemmin olemaan melko kohtalokas. Onneksi hän oli menossa taksilla Dannon luokse yöksi.
Kun Ivor ilmoitti lähtevänsä kotiin, Miyato vilkaisi kelloa. Oho.
"Pitäisikö sinun soittaa kyytisi?" Että Wesley ehtisi ajoissa, ennen klubin sulkeutumista paikalle.

"Hm? Oh, onko kello jo noin..?"
Marigold ponkaisi pystyyn hieman liian nopeasti, kietaisten kätensä Delan kaulaan.
"Oli ihana tavata... Nähdään uudestaan, joohan?" hän pyysi ja suukotti vielä poskelle ennen kuin vajosi takaisin tuoliinsa.
"Voi ei, ei minun todellakaan pitänyt juoda näin... paljon... Kyllä. Kyyti."
Marigold tuli siihen tulokseen, että oli parempi vain istua hetki tässä ja soittaa sen sijaan, että hän olisi etsinyt hiljaisemman paikan. Piti säästää voimia siihen, että pääsisi ehjänä vessaan ja takaisin. Hän valitsi Wesleyn numeron ja painoi puhelimen korvaansa vasten.
"Tavataan vain. Minut löytää täältä, hassu tyttö." Delaksi mekossa kutsuttu Ivor katosi pian. Miyato jäi Marigoldin viereen istumaan. Hän ei lähtisi ennen kuin näksi naisen nousevan ystävänsä kyytiin.
Hexhamissa Wesley havahtui soivaan puhelimeensa, hapuillen sen pimeässä käteensä.
"Mm, Wesley."

"Wesley. Muru. Rakas."
Marigold ei ollut varma siitä, kuinka paljon hänen puheensa sammalsi. Hän kupersi kättään mikrofonin suojaksi, jotta hänen sanansa olisivat kuuluneet melun ylitse.
"Voitko... Jaksatko vielä tulla hakemaan? Ei haittaa, jos et, minä voin..."

Mies nousi sängystä täysissä pukeissa ja lähti alas. Portaiden natinasta ei voinut erehtyä.
"Olen siellä puolessa tunnissa. Onhan sinulla ystävä vielä mukanasi, ettet ole yksin?" Vastauksen saatuaan hän huokaisi helpottuneena.
"Nähdään pian. Heippa." Wesley sulki puhelun lähtiessään ajamaan. Väsytti, mutta mukavampi Goldien olisi herätä aamulla omasta sängystään.
Miyato katseli naisen kasvoja.
"Yksi drinkki vielä?" He ehtisivät juomaan sen nopeasti ennen kuin olisi aika suunnistaa ihmismassasta ulos.

"Voi muru, sinä olet ihana. Ihana, ihana rakas."
Marigold sulki puhelun hymyillen ja sujautti puhelimen pieneen käsilaukkuunsa, kääntäen katseensa Miyatoon.
"Mmm. Yksi", hän myöntyi, ja nosti oikean etusormensa pystyyn sovittua määrää vahvistamaan.
"Kerta kiellon päälle."

Miyato haki heille shotit (itsesuojeluvaisto oli kadonnut aikoja sitten).
"Noin. Nämä voi juoda nopeasti!" Hän julisti kuin olisi ollut nerokaskin. Kun ne oli heitetty huiviin, oli aika kompastella narikalle ja ulos. Klubik edessä Wesley hyppäsi kompaktista citymaasturistaan, avaten naiselle pelkääjän puoleisen oven.
"Kestäthän automatkan? Eihän okseta?"

Olkoon, se viimeinen shotti oli saattanut olla hieman liikaa. Mutta juuri tällä hetkellä Marigold oli täynnä rakkautta maailmaa kohtaa.
"Miya, sinä olet ihana", hän julisti pihalla ja kietoi kätensä miehen ympärille, suukottaen tämän poskea.
"Minulle tulee ikävä! Nähdään tallilla..."
Hän silitti miehen hiuksia ennen kuin kiepahti ympäri ja kietoi kätensä vuorostaan Wesleyn ympärille.
"Muru! Ihana, rakas ritarini", hän lepersi.

Wesley heilautti kättään taksiin kömpivälle Miyatolle ja talutti kaulassaan roikkuvan naisen autolle.
"Noin, istuppa sinne. Ja tuossa on sinulle vettä." Wesley varmisti turvavyön olevan kiinni, hän ei luottanut humalaiseen. Hän siirtyi itse ratin taakse ja vilkaisi naista.
"Sanothan jos tulee paha olo? Pysähdyn heti."