Power in the house

// Sara ft.Elis mestoille//

Keskiviikko 24.08. (ilta) - Powerhouse Nightclub, Newcastle

"Hei, nuori neiti, saanko lainata niitä? Vauhtia, kyykistely näissä kengissä ei onnistu monelta naiseltakaan! Kiitos, kiitos paljon... Vau!"
Kovaääninen nauru raikui mikrofonin kautta klubilla kahdentoista aikoihin keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Ivor oli päässyt elementtiinsä, vaihtanut persoonansa siihen töissä ja normaalissa elämässä piilottamaansa naiselliseen puoleensa. DeLa Sabotage oli vauhdissa, WedRoastin parissa. Hän ei koskaan tulisi ymmärtämään miksi ihmiset tulivat paikalle, kun ideana oli ensin joutua tulilinjalle drag queenien roastatessa yleisöä ja sen jälkeen olisi vaahtobileet. Typerää! Ivorille sopi solvata ihmisiä meikin, mekon ja peruukin tuoman toisen henkilöllisyyden takana, mutta hän ei olisi koskaan antanut kenenkään tehdä tarkoituksella pilaa itsestään.
"Ainakin tuli selväksi miten nukut. Heräätkö koskaan siihen että putoat niskoillesi oksalta? Etkö? Meikkisi sopii kyllä enemmän arkussa nukkuvalle lepakolle. Onko tuo tyttöystäväsi? Ei hätää, silikoni on myrkyllistä vampyyreille."
Ivor kumartui palauttamaan eturivissä olevalle naiselle tuolta lainaamansa silmälasit, hymyillen naiselle. Ei pehmeästi, mutta kiitoksena siitä että sai lainata tuon laseja. Hetken hän puhui omasta elämästään, mikään ei tietenkään ollut totta. Ivor ei halunnut ammentaa omasta työstään inspiraatiota, vaikka tallilta olisi saanutkin kasapäin materiaalia juttuihin. Niin paljon siellä tapahtui.
"Hei, sinä, blondi siinä. Oletko sokea vai kuuro? Olen täällä, katse tänne... Älä sittenkään. Käänny vain. Unohda koko juttu."

Puhuttuaan miltein kolme varttia yhtä soittoa, hän asteli lopulta yleisön sekaan hakemaan juotavaa. Ivor katseli sieltä myös illan viimeisen esiintyjän keikkaa, joutuen välillä vitsien kohteeksi. Se oli heille tyypillistä, kiusoitella toisiaan. Hän luotti aina näissä piireissä saavansa olla rauhassa. Kukaan töistä ei käynyt Powerhousen kaltaisilla klubeilla. Ja vaikka olisi käynyt, kuka osaisi yhdistää hänet siihen ujoon tallityöntekijään? Ei kukaan, hyvä jos joku joskus kuuli Ivorin puhuvan!

Kun Elikselle oli suositeltu Powerhousea, hän ei ollut tiennyt mitä ajatella. Ero Lovisasta oli yhä kipeänä mielessä ja ajatus sinkkuna yöelämässä liikkumisesta oli outo ja typerä. Ja silti hän löysi itsensä nyt Powerhousen ovelta, ystäviensä pakottamana/kannustamana/haastamana. Hän ottaisi yhden juoman, katselisi vähän paikkoja ja karkaisi sitten paikalta. Ei hän kauhean myöhään jaksaisi ollakaan.

Lavalla oli äänekäs drag queen, jonka esitystä Elis seurasi hetken ennenkuin asteli baaritiskille. Drag-meininki oli Elikselle varsin vieras maailma, mutta viihdyttävää se ainakin oli, mitä hän oli hetken ehtinyt seurata. Jotain tuttua siinä esiintyjässä oli mutta ruotsalainen ei lainkaan tahtonut tavoittaa mitä. Ei hän tuntenut ketään drag queeneja, miten olisikaan. Hänen täytyi vain kuvitella.

Saatuaan käteensä kaljan, Elis puikkelehti takaisin yleisön sekaan hörppien juomaansa hitaasti. Esiintyjä lavalla oli vaihtunut. Elis etsi katseellaan äskeistä dragia yleisön joukosta vain varmistuakseen siitä, että oli täysin erehtynyt.

Ivor hymyili drinkkinsä sekoittaneelle baarimikolle, etsiytyen sen jälkeen ystäviensä luokse. Hän nauroi äänekkäästi, heitti roisia läppää, mutta äänen saattoi tunnistaa jos oli joskus kuullut Ivorin puhuvan töissä. Henkilöä ei koskaan uskoisi samaksi, mutta se oli tarkoituskin. Mies ei halunnut muiden tunnistavan itseään. Hän halusi olla vapaa-ajallaan itsekseen ja omissa ympyröissään, olla sekoittamatta töitä ja tätä osaa elämästään.

Kun ystävänsä lähtivät pesemään meikkejä ja vaihtamaan vaatteita, DeLa jäi yksin keskelle klubia, maistaen juomaansa. Hän ei halunnut juhlia ilman suojaavaa persoonallisuuttaan, jonka turvin hän uskalsi olla suulas, hauska ja vitsikäs.

Elis löysi ihmisten joukosta tämän räväkän ihmisen. Hän katseli tätä kulmat kurtussa ja yritti ymmärtää, miksi tuo oli niin tuttu, näyttämättä kuitenkaan stalkkerilta. Se ei ollut helppoa, mutta lasinsa takana piileskelevä Elis kuvitteli olevansa varsin huomaamaton ihmisjoukossa.

Tämän kovaääninen puhe ei voinut olla kantautumatta Eliksen korviin ja lopulta jokin naksahti hänen mielessään - Ivor. Mutta oliko muka mahdollista, että kaiken tuon meikin ja asun takana olisi se hiljainen työkaveri? Kun hän yhdisti äänen ihmiseen, ei hän voinut enää olla väärässä. Ivor se oli. Mutta miksi dragiksi pukeutuneena jollakin yökerholla?

Kun Ivor jäi yksin, Elis painiskeli kahden vaihtoehtonsa välillä - mennäkö tervehtimään vai karata paikalta. Miten sanottiin 'moi, tätäkö teet vapaa-ajallasi?' ilman tuomitsevaa tai hämmentynyttä äänensävyä? Aikansa epäröityään Elis kuitenkin lähti kävelemään kohti tuota naisen vaatteisiin pukeutunutta työkaveriaan päin.
"Ivor?" hän kokeili ja katsoi tuota nyt kun oli päässyt lähemmäksi. Ei hän ollut voinut erehtyä, vaikka toista ei puvun alta oikeastaan kunnolla tunnistanutkaan.

Tähän asti ujo ja hiljainen Ivor oli aina saanut elää rauhassa, joutumatta koskaan selittelemään itseään kenellekään. Se oli ollut toimiva järjestely ja nuorukainen oli nauttinut tämän maskin tuomasta suojasta. DeLana hän sai olla erilainen ja hänet hyväksyttiin. Ivorina hän oli se pieni ja hiljainen, ennen lihava hintti, joka ei sopinut mihinkään.

Kun kasvojen piirteitä oli muokannut meikillä, varjostamalla ja valottamalla uudelleen, oli hän muuttunut käytännössä tunnistamattomaksi. Ääni oli ainoa mistä miehen saattoi tunnistaa, silmätkin näyttivät kaiken meikin kanssa erilaiselta.

Kysyvä äänensävy selän takana sai naiseksi pukeutuneen miehen laskemaan kätensä vatsalleen (korsetilla kiristetty uuma näytti häiritsevän aidolta), ennen kuin hän hitaasti kääntyi. Elis? Mitä? Ei! Hän ei kyennyt sanomaan mitään, Ivor kyllä tunsi paniikin nousevan sisällään. Ei helvetti, ei. Miksi? Ei kenenkään pitänyt saada tietää. Sekunneissa se aiemmin äänekäs ja rääväsuinen drag queen vetäytyi takaisin kuoreensa, siksi hiljaiseksi ja ujoksi nuorukaiseksi.

Drag queenin pelästynyt reaktio paljasti, että Elis oli ollut todellakin oikeassa. Hän oli halunnut olla väärässä, koska työkaverin näkeminen naisen vaatteissa ja hurjissa meikeissä oli jokseenkin häiritsevää. Vaikkei Elis tietenkään halunnut tuomita ihmisten valintoja, oli hänen vaikea ymmärtää miten Ivor oli tänne eksynyt. Eihän tämä kaikki vaikuttanut lainkaan työkaverin tapaiselta, vaikkei Elis Ivoria hyvin tuntenutkaan - selvästikään.
"Ööö..." hän aloitti ja pohdiskeli vaihtoehtoa karata vain pois. Ivorin reaktiosta päätellen hänen ilmestymisensä ei ollut mikään odotettu ja mukava asia. "Kauan olet tällaista harrastanut?" hän kysyi ja hörppäsi kaljaansa.

Kukaan ei tunteenut Ivoria kovinkaan kaksisella tavalla. Hän oli pelännyt tätä vuosia ja nyt sitten tuo ruotsalainen tuli ja tajusi tämän? Eikä edes ymmärtänyt häipyä? Hän halusi itkeä, enemmän kuin mitään muuta. Hän ei kuitenkaan ollut enää ollenkaan niin sanavalmis kuin vielä puolta minuuttia aiemmin. Jos Elis ei lähtenyt paikalta, hänkään ei kehdannut sitä tehdä ja pelkäsi olevansa epäkohtelia.
".... M-muutaman vuoden."
Lavalla siitä änkytyksestä ei ollut ollut tietoakaan, mutta nyt hän jälleen palasi siihen. Mies mekon ja meikin alla puhui hiljaa sekä änkyttäen, katse korkokenkien kärjissä.

Elis toivoi, että olisi osannut kadota paikalta. Mutta ei hän nyt voinut kun oli avannut jo suunsa. Ei ajassa voinut mennä taaksepäin.
Ivorin vastaukselle Elis vain kohotti kulmansa - jaahas. Miten tällaiseen reagoitiin?
"Kiva", hän sanoi ja hörppäsi taas kaljaansa. Hieno suojamuuri sekin. "Sori, ei olisi pitänyt tulla", hän mutisi hetken päästä ja yritti jostakin syystä ylläpitää keskustelua ettei se vajoaisi epämukavaan hiljaisuuteen.

Ivorin kanssa kaikki valui epämukavaan hiljaisuuteen. Hän halusi itkeä ja aivan varmasti itkisikin jahka pääsisi kotiin. Oman huoneen suojissa oli hyvä itkeä.
"Ei se... K-kaikkihan baarissa saa käydä."
Miehen ainoa lohtu tilanteessa oli ettei hän ollut sellainen nolo ristiinpukeutuja, vaan oikeasti siisti, huoliteltu ja hyvin meikattu drag queen, joka ei olemuksellaan aiheuttanut myötähäpeää. Hän laski juomansa tasolle ja vaikeni, katsellen edelleen lattiaa. Elis kertoisi kaikille ja nauraisi. Sitten hän saisi potkut ja elämä olisi pilalla. Kaikki oli nyt jo pilalla. Elis nauraisi, juoruaisi ja kaikki nauraisivat hänelle. Häntä kiusattaisiin taas

"Nojoo", Elis myötäili. Itsepä hän oli tullut. Ainakin Elis tiesi nyt, mitä Powerhouselta odottaa. Paikka oli viihtyisä ja esiintyjät olivat tässä lyhyeessä ajassa olleet ihan hauskoja jos välitti drageista. Vaikka yksi niistä olikin Ivor - ehkäpä pitäisi harkita sitä kenelle paikkaa suositteli ettei Ivor joutuisi törmäämään muihin tuttuihin. Näkihän hänestä ettei hän ollut kovin iloisesti yllättynyt.
Elis turvautui juomaan kun ei osannut sanoa Ivorille mitään. Pitäisikö kehua tämän heittämää läppää tai meikkaustaitoja? Tuntui varsin kliseiseltä.

Ivor halusi vain livistää. Teki myös mieli vannottaa ettei tuo kertoisi kenellekään, mutta miksi ei kertoisi? Totta kai mies kantelisi heti kaikille tästä, miten hän oli perverssi ja friikki, vaikka Ivor ei liittänyt dragiinsa mitään eroottista. Hän ei edes olisi suostunut tekemään mitään seksuaalista dragissa tai joitakin osia siitä yllään.
"En tiennyt että palaat takaisin." Se oli ainoa mitä hän keksi sanoa ruotsalaiselle.

"Sain Ludo Prescottilta töitä yksityisenä hevostenhoitajana", Elis kertoi ja hieraisi nopeasti niskaansa. Eikai kovin moni olisi uskonutkaan, että hän palaisi samalle tallille takaisin ja vielä eri duuneihin. Oli se yllätys hänellekin. "Kierrän kisoissa tämän hevosten kisaajan Andrea Rowen kanssa." Oltuaan harjoittelussa isossa kisakeskuksessa, ei Elis olisi osannut pienempään ja vaatimattomampaan työpaikkaan tyytyäkään. Kun hän oli päässyt näkemään olympiatason hevosia, kovan tason valmennuksia ja käsittelemään kiihkeitä rusettihaita, hän ei nähnyt itseään enää jossakin ruotsalaisessa ratsastuskoulussa lappaamassa paskaa. Andrean ja Ludon hevosten perässä matkustaminen oli upea työ.

Mahtavaa, hienoa. Jee, hyvä Elis! Muissa olosuhteissa hän olisi saattanut vilpittömästi onnitella ja jos toinen kyllästyisi, tarjota omaa työpaikkaansa tuolle. Hän ei viihtynyt isolla kilpatallilla kovin hyvin, mutta siitä sai palkkaa ja maksoi laskunsa. Ei hän olisi viihtynyt missään muuallakaan, koska kaikkialla nyt sattui olemaan ihmisiä.
"Onnea siitä."
Mitä hemmettiä toinen teki täällä? Äsken lavalla niin itsevarma ja äänekäs ihminen väänsi nyt enemmän itkua kuin mitään muuta. Hän halusi karata, kauas pois ja nopeasti sittenkin.

"Kiitos", Elis vastasi ja kurtisti kulmiaan hieman. Miksi he keskustelivat töistä tällaisessa tilanteessa. Se ei jotenkin sopinut kuvioon sitten lainkaan, ei yhtään. Hän oli tyytyväinen saamistaan töistä mutta ei hän tainnut haluta keskustella niistä Drag-Ivorin kanssa. Ja oikean Ivorin kanssa hän ei paljoa keskustellutkaan. Miten niin hiljainen ja tavallinen ihminen oli päätynyt esiintyjäksi baarissa?
"Mikä sai sinut... öh, aloittaaman tällaisen?" hän kysyi ja epäröi josko hänen olisi edes kannattanut kysyä. Hän halusi kuitenkin ymmärtää. Uteliaisuus oli vain pahe nyt, pirullinen pahe.

Se olisi ollut varmasti hankala selittää, että tämä oli yhtä oikea osa häntä kuin se tallilla töissä oleva hiljainen hissukkakin. Eikä hän esiintynyt vain baareissa, vaan myös erilaisissa sateenkaarevissa tapahtumissa ja jopa välillä ihan teattereissa tai vastaavissa muiden kaltaistensa kanssa. Jos Eliksen uteliaisuus oli pahe, saattoi paheeksi laskea myös sen, ettei Ivor osannut olla vastaamatta kun kysyttiin.
"Minä... No... Dragäitini opetti."
Shirley oli opettanut Ivorille suurimman osan siitä mitä hän nyt tiesi tästä kaikesta ja mitä hän osasi. Niitä taitoja oli vain ajan kanssa hiottu.

Elis kurtisti kulmiaan Ivorin vastaukselle.
"... Dragäitisi?" hän kysyi kummastelen ja sanaa maistellen. Tämä, drag-maailma, oli kyllä varsin outo paikka. Ei kai tällaista kuulunutkaan osata ymmärtää? Kai? Pitäisikö tässä nyt sitten suositella tätä klubia ystäville vai ei. Kuitenkin he ottaisivat hänet mukaansa ja hän törmäisi Drag-Ivoriin uudestaan. Ei siitä tulisi mitään.

Ivor puri huultaan. Miksi hän oli lipsauttanut sellaista? Voisiko Elis vain mennä ja unohtaa tämän kaiken ikuisiksi ajoiksi?
"... Unohda koko juttu."
Vanhempi ei halunnut alkaa selittämään sitä auki. Hän halusi vain karkuun, kuten aina tallillakin. Nyt hänet saattoi jopa tunnistaa sen kaiken meikin, peruukin ja naisten vaatteiden alla. Aiemmin se oli ollut hankalaa, kun hän oli ollut aivan erilainen käytökseltään.

Elis tukeutui kaljaansa ja hulautti sitä alas kurkustaan, antaen hiljaisuuden laskeutua kaksikon välille hetkeksi. Hän ei ollut hetkeen joutunut näin vaivaannuttavaan tilanteeseen - olisi varmaankin pakko luovuttaa tuttavallisuuden kanssa ja karata.
"No, tuota..." hän aloitti. " Pidä... mukava ilta", Elis toivotti ja joi lasinsa tyhjäksi.