[P] There comes a time

21.1.2016 torstai-ilta
Pikaviestinpeli Kawaijikin Agatan muuttamisesta Brockille

Agata oli pakannut laukkunsa uudestaan ja otti kissansa koriin ja lähti kissan ja tavaroidensa kanssa alakertaan majatalon tiskille ja maksoi laskunsa. Lähtien sitten pihalla odottavaan taksiin, jolla hän tuli Brockin hirsitalolle, sovittuun aikaan ja koputti oveen.

Brockin oma elämä oli pistetty ihan mytäkälle viime kuukausien aikana. Kun harteikas mies avasi hirsimökkinsä oven puolituntemattomalle nuorelle naiselle laukkuineen ja kissoineen hän ei ymmärtänyt mitä oli tehnyt ja miksi. Jotenkin hän oli kuitenkin päätynyt ensinnäkin saamaan oppisopimuslaisen oppilaakseen ja toiseksi toivottanut tämän tervetulleeksi hänelle asumaan. MIksi? Hyötyikö hän Agatasta alivuokralaisenaan jotenkin muuten kuin rahallisesti? Ei kai, tai ehkä hyötyikin. Juuri nyt kaikki tuntui kuitenkin aivan epätodelliselta. Hänen poikamiesmökkiinsä muutti kuitenkin naishenkilö ja siivottuaan aamupäivän (kömpelösti) mies oli saanut aikaa asennoitua asiaan. Oli hän kai miettinyt asian läpi? "Tule vain sisään", hän toivotti Agatan tervetulleeksi matalaan majaansa. Hän oli hullu, nyt se todistettiin. Vihdoinkin seonnut. Ehkäpä se oli totta eikä hänen ajatuksiaan ja Agata huomaisi ja lähtisi kun ei viihtyisi.

Agata hymyili miehelle ja astui tavaroineen ja kissakorinsa kanssa sisään. "Kiitos miljoonasti tästä upeasta mahdollisuudesta tulla oppiin ja kiitti kovasti, kun vuokraat huoneen mulle", hän sanoi ja lisäsi: "Ja elä ihan niinku ennenki, mä totuttelen sun tapoihin ja elämään."

"Ole hyvä vain", Brock vastasi vähätellen ja katseli kissakoria. Omalla tavallaan uusi kissa oli vain mukava lisä huusholliin mutta häntä pelotti, että Loretta ei hyväksyisi uusinta lisäystä laumaan. Bradshaw'n suhtautuminen oli myös kysymysmerkki, Biscuitin ja Mittensin hyväksyntä tuskin tulisi olemaan vaikea saada. Nyt kaksi ensimmäisenä mainittua kuljeksivat jossain ulkona ja Mittens oli myös juuri ennen Agatan saapumista kadonnut takaovesta takapihalle. Biscuit katsoi sohvan päältä laiskasti saapujia. "Selvä", hän nyökkäsi ja asteli sisemmäs taloa antaen Agatalle tilaa. Hän epäili, josko nuori nainen paljoa perustaisi hänen elämäntavastaan sillä se kevyesti sanottuna poikkesi valtavirrasta. "Viedään tavarasi huoneeseesi ja voin sitten kierrättää sinua ympäriinsä."

Agata astui hymyillen peremmälle ja kantoi korinsa lisäksi toisen laukkunsa sisään. "Minun osaltani voit olla huoleti, mä olen tottunut että jos on paikka mihin päänsä kallistaa on jo paljon. Mä en kertonut sulle tarkkaan mun reissaamisesta, mutta mä nukuin myös paikoissa, missä ei ollut mitää järjestystä ja tilaa.

"Hyvä kuulla", mies hymähti ja käveli mökin päätyyn, kaksi makuuhuonetta olivat mökin vasemmalla laidalla vierekkäin ja Agata sai perimmäisen. Aikoinaan mökkiä rakentaessaan hän oli rakentanut vierashuoneen Hannahia varten mutta lopulta se oli päätynyt pelkäksi kirjaston omaiseksi varastoksi, jonne Brock ei astunut ellei hakenut uutta luettavaa. Agatan saapumista varten hän oli kuitenkin urheasti imuroinut sen ja nyt huone näytti melko kutsuvalta ja siistiltä. Sitä asuttaneet romut oli siirretty ulkovarastoon, jonne Brock survoi muutoinkin kaiken. Huoneessa oli vaatimaton ja melko miehekäs sisustus. Ulkoseinä ja katto oli paljasta hirttä mutta sisäseinät olivat tummansiniseksi maalatut. Huone sisälsi Brockin aikoinaan tekemän yhden hengen puusängyn, jonka päädyissä oli maalaismaista, yksinkertaista koristekaiverrusta, puisen tyhjän vaatekomeron ja kaksi kirjahyllyä kirjoja, jotka olivat enemmän tai vähemmän koskemattomia. Huoneen katossa oli hämärä valaisin ja pääasiassa valoa tuli huoneen yhdestä ikkunasta. Lattialla oli tummanpunainen paksu matto ja sängyssä tummansiniset petivaatteet, jotka Brock oli koettanut kömpelösti asettaa hyvin. "Tässä on huoneesi."

Agata seurasi miestä mökin päätyyn ja astui hänelle tarkoitettuun huoneeseen, joka oli hänestä varsin viihdyttävä. "Tosi hienoa kaiverrusta", Agata ihaili sängyn päätyjen koristekaiverruksia. "Mahtanut olla kallis vuode, kun näin upea", Agata sanoi hymyillen ja vaikka huone oli yksinkertainen, hän viihtyi. "Kiitos oikeasti tästä mahdollisuudesta", hän sanoi ja tarkoitti aidosti sanojaan. Koko tämä tilaisuus oli kokonaisuutena mahtava.

"Kiitos", Brock hymähti hiljaa. Ainakin nainen arvosti oikeita asioita. Eikä hän kyllä ollut alunperinkään kovin pinnalliselta henkilöltä näyttänyt. Osasyy miksi hän oli kai suostunut ottamaan tämän mökkiinsä asumaan. Mitään kaupunkibimboa tähän mökkiin ei astuisi. "Raaka puu ei paljoa maksa, varsinkin jos sen kaataa omasta metsästään ja kaivertaa itse", hän vastasi sen enempiä sitä suurentelematta. Tässä talossa kaikki paitsi osa sähkötöistä ja koneet, kuten pesukoneet ja liesi, olivat hänen käsiensä jälkeä ja materiaalit muutaman kymmenen metrin päästä. Oli miellyttävää, että vuosien eri alojen opiskeluista oli hyötyä näin jälkikäteen. Siten vierähtäneet vuodet eivät tuntuneet tyhjiltä ja turhilta vaan saivat merkityksen. Kuten saivat muutaman vuoden rakennustyötkin kun hän sai asua tässä talossa ja käyttää työnsä jälkeä päivittäin. "Älä turhia kiittele, olemme ihan sujut."

"Wow", Agata sanoi hymyillen ja nyökkäsi. Hän arvosti tätä miestä vain enemän. Agata katsoi ympärileen hymyillen ja istuutui sängylle ja laski korin lattialle. Hän osasi arvostaa pieniä asioita. Hänen kissansa maukaisi hieman, kunnes pääsi emäntänsä syliin. Agata siirsi kissan sängylle ja laittoi laukkunsa siististi seinän viereen ja katsoi sitten Brockia. "No olen valmis kaikkeen uuteen", hän sanoi hymyillen.

Brockille metsä, metsurintyöt ja puutöiden tekeminen olivat osa hyvin arkista elämäntapaa. Hän oppi hyvin paljon hyvin nuorena vanhemmiltaan ja täten kaikki tuntui hänestä hyvin normaalilta, vaikka hän tiedosti muun maailman elävän hieman omaa tahtiaan. Agatan ihailu sai miehen kaikesta huolimatta hymyilemään hieman. "Hyvä, sitä on varmasti luvassa", hän totesi, "tule, näytän paikkoja."

Agata hymyillen lähti seuraamaan miestä. Hän tahtoi oppia uusia asioita ja  hän nautti siitä, että sai elää luonnon keskellä. Hän piti myös siitä, että Brock oli käytännönläheinen mies. Vaikkei hän tuntenut Brockia hyvin, niin hän tiesi tästä jotain pientä jo nyt ja arvosti sen tiedon mukaan tätä miestä.

"Viereinen huone on minun makuuhuoneeni", hän kommentoi lyhyesti ja toivoi, että tämän myötä Agata osaisi pysyä sieltä poissa. Toki pelkästään jo talonsa jakaminen tulisi olemaan kummallista mutta erityisesti makuuhuone saisi pysyä hänen täysin omana alueenaan. Eikä siellä paljoa Agatalle olisikaan ellei tämä osoittautuisi sekoksi ja rupeaisi käymään läpi hänen tavaroitaan. "Olohuone, keittiö, puulämmitteinen takka", hän luetteli talon takana olevan avoimen tilan osasia. "Takkapuita löytyy oven takaa", hän selitti. Takan vierestä kävi ovi aitaamattomalle metsään asti kurottavalle "takapihalle" ja taloa reunustavalle terassille, jolla oli pieni pöytä ja penkki ja aikoinaan perheiltoja varten rakennettu nuotiopaikka, joka oli pitkään ammottanut tyhjyyttään ja huokunut hyödyttömyyttä. "En tiedä miten ruokien kanssa pitäisi tehdä mutta kai minun ruokani on sinun ruokaasi, kunhan osallistut kuluihin aina omalla osallasi. Kaikkea tuolta kaapeista löytyy..." hän kertoi ja heilautti kättä keittiölle. Agata oppisi kyllä tuntemaan mitä aikoinaan Hannahin ja äidin käden kautta järjestellyssä mutta vuosien varrella järjestykseltään rappeutuneesta keittiöstä löytyi.

Agata seurasi miestä ja hänelle olikin itsestäänselvää, että makuuhuone oli privaattitilaa. "Yes, sir", nuori nainen sanoi hieman leikkisästi. Terassilla Agata veti syvään henkeä. "Viihdyn täällä jo nyt", hän sanoi hymyillen ja katsoi Brockia. Nuotiopaikka näytti kiehtovalta ja hän kysyi: "Onko sinulla mitään sitä vastaan, että käyttäisin joskus nuotiota? Tulee mukavasti sellainen retkitunnelma. Voisimme vaikka joskus kertoa nuotionääressä paloja menneisyydestä tai muuten vain tarinoida." Nuotio näytti yksinäiseltä, aivan kuin se olisi huutanut Agatalle: "Anna minulle tulta!" No se oli vain Agatan romanttisenhupaisan mielen leikkiä. Ruokapolitiikkaan hän sanoi: "Selvä, tai jos sinusta tuntuu varmemmalta, niin anna yksi hylly minun käyttööni." Agata ajatteli, että Brock saattaisi itse haluta syödä omat eväänsä. "Kyllä sinunkin ajatuksesi minulle käy, ei sen puoleen", Agata sanoi ja katsoi miestä silmiin hymyillen.

Brock oli tyytyväinen siihen, että mökki kelpasi Agatalle. Se ei ollut ollut itsestäänselvää hänelle ja vieläkin hän mietti josko nuori nainen vain mielisteli. "Käytä jos siltä tuntuu", Brock myhähti. Tarinaillat kuulostivat höperöiltä mutta kai hänen täytyisi harkita. Ei hän voisi pimittää vuokralaiseltaan kaikkea kuitenkaan. "Miten haluat", Brock vastasi osaamatta sanoa muutakaan. Ei sillä ollut hänelle niin suurta merkitystä mutta naikkosen ajatuksista hän ei tiennyt. "Tässä on kirjoja ja työasioitani", hän selitti ja näytti kirjahyllyä, jonka laatikoissa oli asiakastietoja, ikivanhoja raportteja ja kaikkea muuta, minkä Brock oli säilyttänyt mutta joita hän ei ollut katsonut vuosikausiin. Kirjahyllyn vieressä oli pieni työpöytä ja antiikkinen tietokone, jota hän käytti harva se päivä internetissä tehtäviin asioihin. Teknologia ei ollut hänen vahvin osaamisalueensa lukuunottamatta sähkötöitä ja metsätyökaluja. "Ja täällä on kylpyhuone", hän kertasi kun avasi eteisen vierestä avautuvaan vessaan, jossa oli wc:n lisäksi suihkusyvennys, muutama kaappi liinatavaroille ja muulle sälälle ja pyykkikone.

Agata seurasi Brockia ja kuunteli tarkasti mitä tuo puhui. Brock vaikutti omalla tavallaan etäiseltä, eikä nuorinainen sitä ihmetellyt, poikamies, jonka kämppikseksi ja vielä oppilaaksi pöllähtää likka. Hän ei halunnut tungetella enempää Brockin reviirille, kuin mitä nyt oli tuon reviirille tullut.

"Suihku on hieman oikukas, välillä kestää aika kauan, että alkaa tulla lämpimämpää vettä", hän selitti. Tottakai hän oli yrittänyt korjata sitä vuosien varrella mutta rukkaus ei ollut parantanut veden kiertoa putkistoissa. "Esittelen piha-alueen", hän selosti sitten yksikantaan ja heitti selälleen pusakan eteisen puisesta naulakosta.

Agata kuunteli Brockia ja nyökkäsi. "No ainakin aamuisin sen luulisi vain virkistävän", Agata heitti virnuillen ja lähti seuraamaan miestä ulos, sillä takki hänellä oli vielä päällä, kun hän oli vasta jo tullut.

"Juuh", hän vastasi Agatalle ja sulki oven naisen ulos mentyä -se jymähti kiinni. Brock laskeutui puolijuoksua muutaman etuterassin portaan alas hiekkaiselle pihatielle ja käveli lava-autonsa ohi. Sen lava oli peitetty pressulla viimepäivien sateiden takia. "Et taida omistaa autoa?" hän kysyi ja toivoi, ettei Agata olettanut hänen kuskaavan tätä ympäriinsä. Mies asteli varastolleen ja rykäisi auki autotallinakin toimivan varasto/työtilansa ylösrullautuvan oven. Se kolahti paikalleen kattoon ja Brock astui sisään työtilaansa, joka oli aavistuksen sekamelskainen tällä hetkellä.

Agata seurasi miestä ja sanoi: "En omista autoa, mutta aion ostaa mönkijän, niin sun ei tarvi kuskata mua mihinkään." Hän katsoi sitten varastoa ja työtilaa. "Tämä on kivan näköinen työtila", hän sanoi vittuilematta tai tarkoittamatta mitään muutakaan epämieluisaa.

"Mönkijä on varmasti oivallinen kulkuneuvo tänne, metsään", Brock kommentoi. Hän olisi varmasti ollut mielenkiintoinen näky mönkijän selässä mutta Agatan hän pystyi kuvittelemaan kulkemaan sellaisella. "Kiitos. Teen täällä pääasiassa puutöitä. Minulla on siis oma yritys, jonka kautta myyn käsintehtyjä huonekaluja. Tuskin ehdin vielä sitä mainita." Hän käänteli edessään pöydällä makaavaa vaaleasta puusta tehtyä ruokapöydän tuolia. "Ja täällä seinillä on kaikenlaisia työkaluja, vasaroita, sahoja, mittanauhoja. Mitä nyt keksitkään niin täältä varmasti löydät jos vielä joskus tarvitset", hän puheli ja kävi läpi seinälle ripustettuja työkaluja. "Ja kengitysvarusteita, kenkiä, nauloja, pihtejä, on täällä", hän käveli työtilan takaosaan, jonka seinää vasten seisoi iso hyllykkö, jonka hyllyillä oli kengitystavaroita pienelle armeijalle kengittäjiä.

Agata nyökkäsi hymyillen ja katsoi työkaluja tarkasti. Sitten hän asteli miehen perässä tilan takaosaan ja katsoi kaikkia välineitä ja kengitystarvikeita tarkemmin. "Ahaa, sinä olet kyllä osaava ja kätevä käsistäsi, kun katsoo mitä olet saanut niillä aikaan", Agata sanoi, sillä hän oli tuntenut tuolinpinnan sileyden sormissaan.

"No, kiitos", hän naurahti. Oli aina mukavaa saada kehuja, vaikka yleensä hänen asiakkaansa olivatkin tyytyväisiä hänen kädenjälkeensä niin puuta kuin kavioitakin työstäessä. Aina vuosien varrelle mahtui vaikeita asiakkaita, olivat ne sitten hevosia tai ihmisiä, mutta jotenkuten hän aina pärjäsi. Kun ei puhunut paljoa niin vähemmän sanomisista meni myös väärin ja hän saattoi puhua työnsä avulla. "Vuosien varrella sitä harjaantuu, varmasti aikanaan sinullakin kengitys tulee yhtä helposti kuin käveleminen." Ainakin jos hänellä oli varaa siihen vaikuttaa.  Brock ei aikaillut työtilassa, sillä hän ei jaksanut alkaa käymään työkaluja läpi tässä tilanteessa. Sen sijaan hän asteli varaston takaosaan ja nurkassa olevasta takaovesta ulos. Hän antoi Agatan mennä edeltä ja sulki sitten oven perässään.

Agata hymyili ja asteli miehen edellä takaovesta ulos. "Kieltämättä minua jännittää hieman", hän sanoi hymyillen ja venytteli pihalle päästyään hieman käsiään sivuille, mutta kääntyi sitten katsomaan Brockia.

"Mitä turhia. Kengitys on hyvin anteeksiantava työ, opit sen vain tekemällä mutta pienet virheet on helppo korjata. Enkä minä todellakaan päästä sinua kengittämään oikeaa hevosta ennenkuin oikeasti tiedän, että osaat asiasi." Hän ei vaarantaisi hevosten jalkoja harjoituksen nimissä. "Tekniikat varmasti jäävät päähäsi kun pääset toistamaan niitä. Perustekniikka on on aika yksioikoinen", hän kertoili ja käveli mökin ohi talon taakse.

Agata naurahti Brockin sanoille ja vastasi: "Se on helpottavaa ja niinhän se on että tekemällä oppii." Nuori nainen seurasi miestä talon taakse. "Talosi näyttää ulkoa hieman pienemmältä kuin mitä se on sisältä", Agata mainitsi, se oli varmaan aika yleistä rakennuksissa.

Brock nyökkäsi Agatan sanoille ja mietti opiskeluaikojaan. Osa hänen opiskeluystävistään olivat olleet aika toivottomia alussa kun hän taas oli ollut hyvin motivoitunut. Ehkä heitä erotti myös ikäero, sillä kun hän oli jo työskennellyt vuosia muualla osa kengittäjäopiskelijoista tuli suoraan kouluista. Hän toivoi, että Agata tekisi töitä motivoituneena ja imisi häneltä tulevaa tietoa kuin sieni, sillä hän oli valmis opettamaan vain jos häntä kuunneltaisiin tarkkaan. "Se on ehkä hieman vaatimaton kyllä mutta toimiva talo. En halunnut rakentaa siitä liian pientä", sillä hän oli kuvitellut asuvansa vielä joku päivä siinä vaimonsa eikä oppilaansa kanssa. Sen hän jätti kuitenkin mainitsematta. "Tontti jatkuu tuonne metsän rajaan asti", Brock heilautti kädellään noin 30 m päähän, josta metsä lähti tiheänä. "Ostan jonkun verran metsää tästä ympäriltä." Brock paikansi Loretan metsänreunalla ja se käveli häntä kieppuen puun viertä.

"Minusta se on tosi hyvän kokoinen. Ja no ehkä sanon siksikin, että annoit toisen huoneen, mutta kyllä se silti on isompi kuin osaisi ajatella ehkä", Agata sanoi hymyillen. Hän keskittyi nyt ympäristön tutustumiseen ja katsoi metsänreunaan. "Tuo lienee sinun uskollinen kumppanisi", Agata sanoi ja osoiti Lorettaa hymyillen.

Brock myhähti Agatalle ja käveli hitaasti takapihan vaatimatonta nurmea pitkin. Takapiha ei säväyttänyt tyylikkäillä kukka-asetelmillaan tai runsailla pihapuilla mutta se oli toimiva ja isokokoinen. Oli hän antanut Hannahin asettaa jonkun verran kukkapuskia terassinreunan koristeeksi mutta ne olivat olleet täydessä kukoistuksessaan viimeksi varmaankin 8 vuotta sitten. Sade niitä kasteli, eikä hän, valitettavasti. Ja Hannah kun kävi kerran 3 vuodessa Englannissa. Hänen pitäisi varmastikin soittaa siskolle ja vaatia häntä käymään taas kotona, vaikka sitten kukkiaan kastellakseen. Olisipa ainakin hyvä syy nähdä rakasta siskoa. "Kyllä vain, se on Loretta", Brock naurahti harmaalle pörröiselle kissalle. "Se on neljästä kissastani toisiksi vanhin. Se viihtyy Bradshaw'n kanssa ulkona paljon", hän selitti. Nytkin lauman kunkku asteli kopeana Loretan perästä ja katosi metsään.

Agata hymyili ja katsoi pensaita ja sitten Lorettaa ja toistakin kissaa. "Kissat ova kyllä tosi kivoja, pidän oikeastaan kaikenlaisista eläimistä. Minä pongailen joskus lintuja, siksi minulla varmaan näet kiikarit mukana", hän sanoi hymyillen. "Piirrän sarjakuvia ja lintuja", hän lisäsi ja katsoi kun kissat astelivat metsään. "Kissoja voisi verrata naisiin, tuo ylväs asteleminen", Agata sanoi ja naurahti.

"Täällä on paljon luontoa ja paljon elämää... metsästä löydät vaikka mitä lintuja", Brock vastasi Agatalle. Hän kävi joskus kävelemässä metsässä, jos halusi miettiä ja liikkua rauhassa. Metsässä oli samaan aikaan hyvin rauhallista mutta myös eloisaa - se oli mahtavaa. "Kuulostaa mielenkiintoiselta - hyvä vertaus", hän sanoi ja hymyili jopa hieman. Loretta ja Bradshaw olivat hyvin ylväitä, siitä ei käynyt kieltäminen. Erityisesti Loretta tiesi mihin kuului ja näytti sen. "Täällä ei oikeastaan ole paljoa muuta näytettävää", hän lisäsi sitten. Kiertonäyttely taisi olla ohi, kun enempää näytettävää ei ollut ellei Agata haluaisi hänen erittelevän metsän maalaatuja ja sammalia.

Agata hymyili Brockille suloisen avointa hymyään ja katsoi ympärilleen. "Kyllä tässä näin alkupaketiksi jo selvisi. Minä kyllä kyselen kun tulee mieleen jotain mitä haluan tarkemmin tietää", Agata sanoi ja katsoi Brockia silmiin. Nuoren naisen silmissä tuikki reiluus ja avoimuus. Hän piti luonnosta ja oli kaikille asioille avoin.

Brock oli tyytyväinen oppilaaseensa ja vuokralaiseensa. Tämä vaikutti selväjärkiseltä ja motivoituneelta nuorelta naiselta ja se kelpasi (ja riitti) hänelle. "Hyvä", hän vastasi ja väisti Agatan katsetta lähtemällä takaisin sisään takapihan oven kautta. Ei hän epäkohtelias halunnut olla mutta hän ei ollut tottunut viihdyttämään muita kuin kissojaan ja itseään. Hän käveli sisällä takaisin eteiseen ja heitti takkinsa naulaan. Olisikohan Agatalla kasoittain hoitotuotteita ja kenkiä ja vaatteita, jotka täyttäisivät hänen mökkinsä ajallaan. Siinä vaiheessa hän kylläkin pitäisi puhuttelun. Tämä alivuokralaisuus saattoi olla hänelle uusi kuvio mutta sen verran valtaa hän osasi ottaa, ettei heittäisi melko siistin talonsa huoneita hävitykseen naisten tavaroiden takia.

Agata jäi vielä toviksi haistelemaan ilmaa ja jostain syystä hänen teki mieli saada pensaat taas elämään. Hän ei kuitenkaan nyt ottanut sitä urakakseen, vaan hän meni sisälle ja jätti kenkänsä ja takkinsa eteiseen, astellen sitten asunnon läpi omaan huoneeseensa, jossa sängyllä nukkui Algebra, kehräten rauhallisesti. Agata katsoi nuorta kissaa ja antoi tuon nukkua, hän otti toisesta laukustaan piirustusvälineet ja paperia, siirtyen sitten sängyn nurkkaan istumaan ja ryhtyi jatkamaan keskeneräistä piirrosta. Hän oli vastikään lähettänyt paikallislehdille sarjakuvapätkiä, toivoen, että voisi tienata niiden avulla lisää tuohta itselleen.

Brock käveli olohuoneeseen ja istahti sitten hapuillen ruokapöydän tuolille ja kääntyi Agatan suuntaan. Kehtaisiko hän nyt jättää naikkosen tänne asumaan ja karata itse varastolle? "Mitä piirrät?" hän kysyi kuitenkin ja katseli miten Agata otti tottuneesti välineet esiin ja töhersi paperille jotakin. Oli varmasti paljon, mitä hän saattoi oppia nuoresta naisesta, jos tämä oli kerta matkustanut ympäri maailmaakin paljolti. Hänen elämänkokemuksensa tuli jostain aivan muualta.

"Piirtelen sarjakuvaa kissoista", Agata sanoi hymyillen ja näytti yhtä aikaisempaa sarjakuvaa, jossa kissa oli koiran kanssa joutunut rankkuriin, vaunussa kissa oli noussut koiran päälle ja raapaisi rankkurikuskia niin, että hallinta lähti ja kissa ja koira kättelivät tyytyväisinä, kunnes ne tajusivat, mitä tapahtui ja kissa lähti koiraa karkuun. "Koitan saada näitä yhteen lehteen", hän kertoi Brockille.

"Aha", hän vastasi Agatalle osaamatta reagoida asiaan oikein muutenkaan. Oli mielenkiintoista, että Agata piirsi ja että hän piirsi sarjakuvaa mutta Brock ei tiennyt sellaisesta käsinäppäryydestä mitään. "Kunnioitettava tavoite", hän lisäsi. "Toivottavasti he ottavat ne vastaan." Biscuit loikki ilman huonoa omatuntoa omistajamiehensä syliin ja Brock laski ison kätensä pehmeän kissan päälle.

Agata hymyili Brockille ja sanoi: "Kiitti vaan, en mä tiedä saako näitä julkastuksi, mutta on nää hauskaa ajanvietettä. Koitan ottaa tosi elämästä huumoria näihin." Agata vilkaisi Biscuit-kissaa eikä mennyt kauaa, kun hän tunsi oman kissansa niskansa päällä ja tuo alkoi kehräämään. "Höpsö", hän sanoi lempeästi kissalle.

Biscuit nautti silityksestä ja Brock antoi sen levitä hänen syliinsä kuten melkein joka ilta. Kissa oli laiska kuin mikä ja mukavuudenhaluinen, mutta ainakin jokaisella hänen kissallaan oli oma erilainen luonteensa. "On hyvä olla harrastuksia, mutta etköhän saa ne lehteen kun tarpeeksi yrität", hän rohkaisi ja nousi juomaan vettä.

15.3.2016 maanantai-iltapäivä
Yksinpeli ensimmäisestä päivästä Agatan poismuuton jälkeen

Agatan lähdettyä mökissä oli hiljaista. Muutaman kuukauden sen pieniä huoneita oli pitänyt elossa nuoren naisen puhelaisuus mutta nyt paikat uinuivat kuten olivat ennen Agatan tuloakin. Brockilla oli oudolla tavalla tyhjä olo ja niin naurettavalta kuin se tuntuikin itselle tunnustaa, hänestä oli ollut harmillista antaa Agatan lähteä maailmalle. Hän oli kuitenkin opettanut naiselle kaiken tarvittavan, heillä oli ollut hetken hauskaa ja siinä kai se. Onni oli katoavaista ja yksinäisyys tuntui palaavan Brockin elämään tavalla tai toisella, oli kai aika hyväksyä se.
Mutta olihan hänellä kissansa ja Abe. Ne tuntuivat vain tekosyiltä nyt, kun hän tiesi miltä tuntui asua fiksun nuoren ihmisen kanssa eläinten sijaan.

Brock ajoi hiljaisen Hexhamin läpi ja aurinko paistoi kirkkaana taivaalla. Kaikkialla näytti keväiseltä, vaikka ilma oli vielä keväisen kirpeä. Kohta kukat kukkisivat ja tulisi kesä. Kissat viettäisivät enemmän aikaa pihalla ja Abe olisi päivät laitumella. Hän olisi...mökissään ja töissä. Niinkuin aina, niinkuin tulevaisuudessakin.
Hän kohensi takkiaan noustessaan avolavansa ajajan paikalta kotipihassaan. Ovi kolahti kiinni ja Brock katsoi mökkiään ja sen vierellä nököttävää varastotilaa. Talo kaipasi kevätsiivousta ja piha herättämistä henkiin. Ehkäpä äiti ja Bryan haluaisivat tulla pihatöihin, sillä hän ei kokenut itseään viherpeukaloksi. Hän ei kuitenkaan halunnut Agatan laittamien pihakukkien kuolevan hänen huonossa kohtelussaan. Tai ehkäpä Hannah haluaisi ottaa pienen loman ja tulla pitämään hänelle seuraa. Ainakin heillä olisi paljon puhuttavaa, eihän sisko ollut käynyt Briteissä sitten viime alkukesän.

Brock ei pitänyt haikeudesta, joka valtasi hänet, kun hän asteli sisään tyhjään taloon. Hän oli tottunut käymään työreissuilla Agatan kanssa, sillä työtehtäviensä parissa hän oli opettanut oppilaalleen kaiken mitä kengityksestä saattoi kertoa. Jos nainen ei ollut ollut hänen mukanaan, oli hän yleensä ollut edes puuhastelemalla talolla. Nyt häntä tervehti vain televisio, jonka hän oli jostain syystä jättänyt päälle ja naulakko, jossa ei ollut enää kahden ihmisen ulkovaatteita, vaan vain hänen pari kulahtanutta takkiaan.

Eivätkö aika monet käyneet sokkotreffeillä? Brock ei voinut uskoa, että hänen täytyisi istua illallispöytään tuntemattoman kanssa, jotta löytäisi itselleen seuraa. Kai oli jotain parempia tapoja, joita hän ei vain ollut keksinyt vielä. Onneksi hänen muutamat ystävänsä olivat vielä liikkeellä tällä suunnalla maailmaa, ja hän saattoi pyytää heitä istumaan baariin - vaikka harva se ilta. Ehkä he tietäisivät, mitä tehdä tai osaisivat sysätä hänet jonkun mukavan naisen seuraan. Mitä ikinä tapahtuisikaan, Brock ei kyennyt istahtaa alas nahkasohvalle katsomaan televisiossa pyörivää turhanpäiväisyyttä, vaan laittoi kenkänsä takaisin jalkaansa ja käveli varastolleen. Töihin hukuttautuminen oli toiminut aiemminkin.