Häiriötekijä

”No, ehkä saan ylipuhuttua Gabriellan vielä mukaani tänne joku päivä, jotta meillä on enemmän aikaa yhdessä”, Mason toivoi ja arveli käännyttävänsä vaimonsa hevosvihaajasta tätiratsastajaksi. Kyllä varmasti naisellekin löytyisi jostakin paikka, vaikka se tuskin Rosings Parkissa oli. Ehkä hän voisi yllättää ostamalla ratsastustunnin vaimolleen.
”Luulen kyllä, että on parempi, jos menen”, Mason myönsi hetken päästä pahoitellen. Hän nykäisi koiran hihnaa, jotta se tiesi olla valmis lähtemään. Sid tassutteli edestakaisin selvästi hämillään siitä, etteivät he sitten jo menneet heti.
”Tsemppiä Cindyn kanssa. Nähdään varmaan taas joku päivä”, mies toivoi ääneen hymyn kera ja nosti kättään hyvästiksi. Toki hän kävisi vaihtamassa vaatteensa ja ennättäisi varmasti ulos ennen kuin ratsukko olisi valmis. Mason lähti kohti tallirakennusta hihnassa kiskova pikkuleopardi mukanaan.

"Toivottavasti saat", Miranda vastasi Masonille ja toivoi, että saisi vaimonsa ylipuhuttua vaikka epäilikin sitä itse. Cindy ravasi hetki hetkeltä tehokkaammin ja Miranda kurottautui silittämään sitä harjanjuuresta.
"Selvä, joo. Nähdään", hän toivotti tammansa selästä miehelle ja oli omalla tavallaan tyytyväinen, että tämä lähti vaimonsa luo. Miranda karkasi tuntumalta, kun koira ja mies lähtivät poispäin mutta rauhoittui kun ennätti taas kuuntelemaan ratsastajaansa, joka ohjasi tammansa pois ympyrältä ja siitä laukkaan. Masonin asettelemat laukkapuomit tulivat käyttöön, kun Cindy pääsi tekemään töitä ympyrälle ja seottuaan askeleissaan muutaman kerran ja vaihdettuaan puomin jälkeen innoissaan ristilaukalle sen suoritukset ympyrällä rupesivat paranemaan.

[Jos se oli siinä niin kiitos varsin tehokkaasti venyneestä pelistä ;D!]

Mason kävi vaihtamassa vaatteensa eikä olisi kiirehtinyt, ellei Sid olisi alkanut järsiä hänen ratsastussaappaitaan ja napannut hanskan suuhunsa viedäkseen sen kauemmas. Hän haki lyhyen hihnan päästä hanskansa murisevan koiran hampaista, työnsä vaatteensa lokeroon ja puki vielä päälleen villakangastakkinsa, jotta pääsisi lähtemään. Hän saattoi aistia kotona odottavan viileän tunnelman jo ennalta, eikä se houkutellut. Mies käveli tallikäytävää vilkaisten tammansa karsinaa, joka oli tyhjä, sillä hevonen oli viety ulos vielä illaksi. Siitä hieman pettyneenä Mason kulki käytävän päähän ja suoraan parkkipaikalle vilkaisten välissä kuin salaa kentällä yhä harjoittelevaa ratsukkoa. Kunpa hän pääsisi tallille ihan rauhassa mahdollisimman pian - ehkä viikonloppuna. Työpäivien jälkeen hänellä tuntui aina olevan kamala kiire, kiitos Gabriellan, joka vaati päivittäin yhteistä aikaa jonka eteen Mason joutui uhraamaan aikaa hevosensa kanssa. Hän starttasi auton ja lähti Newcastlea kohti radiokanavan listahitit soiden, samalla kun Sid kiskoi viimeisiä tossuja jaloistaan lämmitetyllä etupenkillä hänen vieressään. Kunpa vaimo ei huomaisi koiran puuttuvia sukkia ja nostaisi siitäkin hirveää haloota.

[Kiitoksia, tämähän venyi yllättäen, mutta oli hauskaa! :)]