Am I going crazy or just feeling something?

Alyssa antoi hevosen herra Hamptonille ja olettaen, ettei tuolla ollut hänelle enää asiaa, nainen lähti suoraa rehuhuoneeseen laittaakseen vastuuhevostensa ruuat kuntoon. Hän oli myöhässä aikataulustaan ja aikoi kiriä sen, joten joutui nyt painamaan hommia senkin edestä. Toivottavasti pikkuherra ei odottaisi hänen seuraavan ratsastustaan ja riisuvan hevosen lopuksi. Ei hänellä mitään sitä vastaan ollut, mutta saisi sitten tulla hakemaan hänet kun niin tahtoisi, sillä hän ei automaattisesti sitä tekisi kun ei ollut pyydetty. Alyssa tunsi hetkittäin olevansa epäkiitollinen työpaikastaan ajatellessaan nuoresta asiakkaasta niin ja tunsi piston rinnassaan. Ehkä hänen pitäisi asennoitua eri tavalla jos halusi pitää työpaikkansa. Jokainen asiakas oli tärkeä, vaikka se olisikin vanhempien rahalla lellimä pikkukakara, joka tykkäisi pitää häntä henkilökohtaisena palvelijanaan.

Nainen haki kottikärryt ja talikon saatuaan rehut valmiiksi odottamaan jakamista ja aloitti siivoamisurakkansa Veritasin karsinasta. Tammat tuppasivat olemaan siistejä ja hän sai onnekseen todeta tämänkin mallikelpoiseksi karsinaksi. Hänen onnistui täyttää myös Remonan karsina samoihin kärryihin ennen kuin ne vaativat tyhjentämistä. Alyssa pyyhki hikeä otsaltaan ja kiirehti seuraavien karsinoiden pariin. Hän ei antaisi yhden pompottelevan hevosenomistajan pilata koko päivänsä aikataulua.

Liam ei antanut laiskasti kävelevän tamman rentoutua liiaksi olihan hän kunnollinen ratsastaja. Hän keräsi ohjat pidellen niitä yhä kuin ihmeellisiä pätkiä narua. Hän ei tiennyt mitä tehdä muuta kuin laittaa kaikki näyttelijäntaitonsa käyttöön - ja hänhän oli hyvin taitava näyttelijä ja olisi kuulunut valkokankaille jos ei taitojensa ja saavutustensa takia mutta vähintäänkin komean ulkomuotonsa siivin - ja esittää todella hyvää ratsastajaa. Hän ei vilkuillut hermostuneena ympärilleen vaan rentoutui parhaansa mukaan epämukavaan satulaan epämukavat saappaat jalassaan. Tessa oli ylpeä kantaessaan kaikkien näiden vuosien jälkeen omistajaansa vaikka tämä oli nykyään aavistuksen painavampi kuin aikoinaan. Olihan siitä nyt lähes kolme vuotta. Se kulki normaalia tahdikkaammin ja laskeutui pehmeään muotoon Liamin tekemättä selässä juuri mitään.

Nuori mies ei antanut hevosen kävellä liiaksi, koska käyntihän oli kaikista askellajeista typerin ja tylsin. Eihän siinä kyennyt tekemään mitään muuta kuin istumaan typeränä selässä, hän ajatteli ja puski kantapäänsä tamman kylkiin. Tamma lähti ravaamaan isossa tavanomaisessa ravissaan ja Liam kevensi minkä osasi. Omaksi onnekseen hän oli käynyt salilla ja pelannut jalkapalloa aktiivisesti ja omisti sen verran hyvän tasapainon, ettei tehnyt itsestään pelleä hevosen selässä keventämässä. Kierroksen uralla humputeltuaan hän luovutti yksitoikkoisen keventämisen ja istui alas raviin. Tamma tunnisti omistajansa epätasapainon ja hidasti raviaan rennommaksi vaikkei se alunperinkään liikkunut oikeaoppisesti tarmokkaasti. Tottumattomuuttaan Liam ei siltä paljoa pyytänyt, vaikka kuvitteli näyttävänsä kiitettävältä ja tehokkaalta ratsastajalta.
Liam rykäisi tamman laukalle nopeasti ja Tessa lähti pärskähtäen liikkeelle. Se liikkui kokoajan kaula kaarella, pää alhaalla, kiitollisena tutusta ihmisestä selässään. Se ei osannut kyseenalaistaa miehen motiiveja. Liam siirsi tamman laajalle ja epätasaiselle ympyrälle ja kuvitteli kuinka upealta he näyttivät - uljas kaunis tamma ja ryhdikäs seksikäs miesratsastaja ilman kypärää, molempien ruskeat hiukset hulmuten ilmavirrassa. He todellakin kuuluivat valkokankaalle.

[Klaus hyppää mukaan, Alyssa siivoilee tallia.]

Klaus oli ottanut Leviathanin maastoon muutaman muun ratsastajan mukaan ja viettänyt alkulämmittelyt siellä. Palattuaan maneesiin hän oli lähes heti saanut huomata, että Tessalla ratsasti sinä päivänä joku ihan vieras. Hän oli nähnyt hevosen naisratsuttajalla useastikin, olihan perillä erityisesti tallin kouluhevosista, mutta tämä mies oli vieras. Valmentaja istui suuriaskelisen orin raviin ja pyysi siltä syvempää kokoamista erilaisin tehtävin, mutta tarkkaili samalla vierasta ratsastajaa. Vaikka tuo varmasti kuvitteli menon näyttävän hyvältä, hän löysi siitä virheitä ja mieli teki melkein huomauttaa. Hän oli harvoin pitänyt kouluvalmennuksia, mutta nyt tunsi tarpeen tarjota sellaista miehelle.

Leviathanin laukannosto oli näyttävä ja se siirtyi koottuun laukkaan sulavasti rikkomatta tahtiaan missään välissä. Klaus hipaisi sen kaulaa kevyesti ja jatkoi laukkatyöskentelyä aloittaen ihan yksittäisistä laukanvaihdoista ja siirtyen pian harjoittelemaan niitä joka toisella ja sen jälkeen joka askeleella. Hän sekoitti hevosta tarkoituksella, jotta saattaisi olla varma sen herkkyydestä apuihin, mutta Leviathan esiintyi ammattilaisen herkkyydellä ja oli selvästi motivoitunut tekemään kuten ratsastaja halusi. Laukkalisäys lävistäjällä oli saada ikävän käänteen, kun Klaus yllättäen huomasi Tears Of Diamenten ja tuon ratsastajan kaartavan ympyrälle sopivasti hänen linjalleen. Hän ehti hidastaa ratsunsa koottuun laukkaan ja kääntää sen ympäri, mutta tilanne kuumensi miehen tunteita.
”Kannattaa ensi kerralla katsoa, ettei käännä suoraan toisen eteen”, hän tiuskaisi matalasti ja mulkaisi nuorta miestä niin, ettei ollut epäilystäkään että hän syytti toista täysin tapahtuneesta.

Liamin entiset pinttyneet tavat ratsastaa tulivat esiin kun hän istui pitkästä aikaa selässä. Hän ei ehkä ollut parhaassa vedossa mutta ymmärsi käskyttää tammaa parempaan tahtiin eikä laahannut käsiään satulan kaaressa vaan piti ne korkealla kuten hänelle oli aikoinaan opetettu. Tamma ei pistänyt vastaan vaan laukkasi ja pärski. Niinhän sen kuului tehdä kun kaikki sujui mainiosti, eikö niin?

Hän ratsasti omissa maailmoissaan, vaikka oli nähnyt ratsukot maneesissa. Kun hän sai osakseen tiuskauksen joltakin tuntemattomalta urpolta, joka oli tullut tiellä hän katsoi tämän jälkeen kuin myrkyn nielemänä. Miten toinen saattoi olla huomaamatta ison tamman? Omapa oli hänen vikansa kun ei katsellut ympäriinsä, hänhä se tässä oli etuoikeutettu ympyrällään.

Liam jatkoi laukkaamista ja Tessa kulki minne hän ohjasi. Hän ei osannut rentoutua selässä. Häntä ärsytti ja inhotti, hän mietti miksi oli edes tullut tänne. Mitä hän koetti saavuttaa? Yrittikö hän todistaa itselleen kuinka paljon kaipasi Tessaa? Ratsastuspuoli olisi sujunut hyvin ellei Liam olisi täydellisyydenhakuisena ihmisenä onnistunut askel askeelta huomaamaan uusia virheitä tekemisessään. Virheet eivät sopineet hänelle yhtään, miten hän saattoikin tehdä tällaisia virheitä. Hän huomasi laukatessaan kuinka hän puristi ja huomattuaan sen hän hellitti ja onnistui hellittämään metrin verran. Kun nuori mies tuskastui ratsastamiseensa täysin hän antoi Tessan valahtaa ravin kautta käyntiin ja heitti sille ohjat. Tamma antoi pitkän kaulansa levätä ja käveli uraa pitkin hiljaista turvallista vauhtiaan. Ratsastusta vaikeutti myös sekavat, ristiriitaiset ajatukset, jotka täyttivät miehen pään ja hän katseli hevostaan selästä käsin, se näytti niin samalta kuin vuosia aiemmin. Mutta hän oli muuttunut. Ei hänen elämäänsä sopinut enää hevonen. Tessa oli taakka. Liam sulki silmänsä ja hengitti syvään, hieraisten niskaansa. Hänen paranisi vain viedä hevonen talliin ja antaa tämän kaiken olla. Tessa pysyisi Hexhamissa, hän Newcastlessa. Kaikki olisi paremminpäin niin. Siltikään Liam ei osannut laskeutua satulasta vaan antoi tamman kävellä.

Alyssa oli vilkaissut maneesiin kun oli huomannut Leviathanin puuttuvan tarhastaan ja saanut Bogaertilta pyynnön varustaa Spark in the Dark valmiiksi. Nainen oli tarttunut toimeen enemmän kuin innoissaan, sillä sitä varten hän siellä oli, auttamassa kilparatsastajia. Hän talutti vireän ruunan maneesiin ja huomasi herra Hamptonin kävelevän hevosensa kanssa. Valitettavasti hänelle ei jäänyt aikaa seurata tilannetta, kun lempinimestään muistuttava ruunikko kiskaisi hänen käsivarttaan ja suuntasi silmiään pyöritellen keskemmäs maneesia raahaten Alyssaa mukanaan muutaman askelen verran. Maneesin nurkassa leijuva pöly oli ilmeisesti meinannut hyökätä Dorkin päälle.
”Se on vähän säikky”, Klaus kommentoi ja sai vastaukseksi hymyn. Nainen ilmeisesti tiesi mitä teki ja oikaisi taluttamansa hevosen suunnan jatkan sen kanssa vielä hetken ennen kuin ratsastaja halusi vaihtaa hevosia. Alyssan onneksi Bogaert vaihtoi hevosia pian ja hän sai kävelytettäväkseen Leviathanin. Kaulastaan ja ryntäiltään hikoillut kouluratsu roikotti päätään rennosti ja seurasi hoitajaansa kuuliaisesti uran sisäpuolella.

Kappas vain, äsken hyödylliseksi osoittautunut työntekijä ei ollut vain mennyt takaisin kahvipöytään vaan näkyi olevan maneesissa työn touhussa. Miellyttävää. Liam katseli nyt ympäristöään mieluummin kuin keskittyi hevoseen, joka ei valittanut hieman pidempää kävelytaukoa. Se värähti miehen alla kun naisen taluttama hullu hevonen sekoili huvikseen toisessa suunnassa. Liam muisteli tämän sanoja aiemmin ja pohti missä helvetissä Tessan oikea hoitaja oli ja miksei hän ollut ollut avuksi. Oli nimittäin upeaa, että hänen hevosellaan oli tietty nimitetty huoltaja, sitten hän tietäisi ketä pompottaa jatkossakin. Tai jatko ja jatko, kuvitteliko hän nyt että oli tulossa tallille uudestaan?

Äsken häntä turhaan sättinyt mies selvästi teki tuttavuutta naisen kanssa ja Liam katseli aavistuksen tunkeilevasti heidän hevosenvaihtoaan. Kun työntekijä lähti kävelemään uuden hevosen kanssa pitkin kenttää Liam käänsi Tessan tämän suuntaan. "Oletko tietoinen henkilöstä, joka on Tessan virallinen hoitaja?" hän kysyi ja katsoi alaspäin naiseen pitäen pienimuotoisen hajuraon kävelijään ison tammansa kanssa. Heidän katsominen alakanttiin tuntui mukavalta Liamista ja paransi huomattavasti tällaisessa ristiriitaisessa tilanteessa hänen itseluottamustaan. Puhumattakaan siitä kuinka paljon kauniimpi hänen hevosensa oli verrattuna tuohon, joka oli rymistänyt heidän päälleen aikaisemmin.

Alyssa talutti Leviathania kaikessa rauhassa, mutta sai kirota mielessään, kun Tessan ratsastaja ohjasi hevostaan lähemmäs häntä ilmeisesti mielessään jokin pyyntö tai käsky. Hän olisi mielellään pitänyt tumman orin erossa tammasta, mutta ei siinä paljon vastaan sanottu.
”Valitettavasti en, mutta selvitän asian pian”, Alyssa lupasi ja poistui maneesista Leviathanin kanssa, mikäli se herra Hamptonille sopi. Hän riisui hevosen suitset ja kiinnitti sen riimulla pesukarsinaan, kunnes ehti kyselemään Tessan hoitajaa oleskeluhuoneesta. Kyllä jonkun piti tietää.
”Herra Hampton kaipaa hevosensa hoitajaa, tietääkö joku kenen puoleen kääntyä?” Alyssa kysyi reippaasti etsien katseellaan aiemmin niin avuliasta Dakotaa.

Liam heilautti kättään välinpitämättömästi Alyssan ehdotukselle ja antoi tämän mennä. Hän kokosi ohjat ja hengitti syvään. Ottaen raville hän pyrki keskittymään edes siihen, mitä teki juuri nyt ja se oli ratsastamista. Hän pitäytyi omissa oloissaan ja keskittyi kyyryssä mutta tasapainossa keventäen tamman raviin. Kai tälle laiskimukselle sai jotain tehtyä, hän pohti ja punki sitä kovempaan raviin. Tamma totteli muttei ollut varma halusiko omistaja pidennettyä vai nopeampaa ravia, joten päätyi vain ravaamaan kiireisesti eteenpäin. Liamille se kelpasi ja hän tunsi entisen tuntumansa hevoseensa palautuvan vähä vähältä. Hehän oikein loistivat.

Oleskeluhuoneessa Elis oli huomannut kuinka hänen vastuuhevosensa Tessa oli astellut tuntemattoman ihmisen kanssa ratsastamaan ja samantein ruotsalainen poika oli hätääntynyt. Miten näin saattoi olla, hänenhän olisi pitänyt vasta myöhemmin hakea se sisään. Harjoittelussa vasta kaksi viikkoa olleena hän ei todellakaan tuntenut vastuuhevosiaan liian hyvin puhumattakaan heidän omistajistaan, joita tapasi harvemmin. Sen sijaan, että olisi huolehtinut Tessan perään, Elis söi lounaansa ja katseli vastuuhevosta miehen kanssa. Hän ei ollut tietoinen tämän tittelistä Newcastlen kultapoikana mutta pystyi näkemään ettei heillä ollut rahasta puutetta. Saman hän oli huomannut käsitellessään Tessaa ja sen varusteita, jotka olivat viimeistä huutoa ja hyvin pehmeää nahkaa.
Syötyään Elis oli tehnyt tavanomaiset siivouspuuhansa loppuun ja palannut oleskeluhuoneeseen.

Nimi Hampton kilisytti nuoressa blondissa kelloja ja hän kääntyi kysyvän naisen puoleen. "Yes, minä olen Tessan hoitaja", hän vastasi vielä ontuvalla englannillaan, josta kuulsi ulkomaalaisuus liiaksi läpi. Poika saattoi vain purra huultaan ja toivoa, että hän oppisi ajan kuluessa. "Hän tahtoo minut avukseen?" poika kysyi vanhemmaltaan valmiina tekemään kaiken mitä häneltä pyydettäisiin, olihan harjoittelu upeassa kisakeskuksessa jotakin korvaamatonta.

Alyssa ei ollut vielä tutustunut Rosings Parkin vastasaapuneeseen ulkomaalaisvahvistukseen, mutta hänelle ei jäänyt epäilystäkään, etteikö poika ollut kotoisin jostakin muualta. Häntä melkein säälitti toisen hätä, mikä näkyi kasvoilta, ja nainen heltyi lämpimään, lähes äidilliseen hymyyn.
”Voi olla, että herra Hampton haluaa vain tavata sinut, tai sitten hän tarvitsee apua hevosensa purkamisessa”, Alyssa vastasi lyhyesti ja oletti, että poika tajuaisi kirmata pian avuksi. Hän odotti, mikäli tuolla oli vielä kysyttävää, ja kääntyisi sitten purkaakseen Leviathanin, joka odotteli toivottavasti hyvätapaisena ja kärsivällisenä pesukarsinassa, eikä ollut tehnyt pahojaan.

Elis tunsi vastuun olkapäillään ja hän nyökkäsi Alyssalle sönköttämättä englannillaan enempää. Maneesin meneminen ja hevosen purkaminen ei kuulostanut liian vaikealta. Poika ei tietystikään tiennyt mitä odottaa hevosen ratsastajalta, herra Hamptonilta, mutta toivoi parasta. Elis kipitti aikailematta portaat alas ja meni maneesiin, jossa Hampton ja Tessa tulivat osuvasti vastaan sisäänkäynnillä.

"Olen Elis, hoidan Tessaa", hän sanoi kun nuori mies korkean hevosen selästä katsoi häntä pistävästi.
"Jaha", Liam vastasi ja hypähti alas selästä. "Vie se sisään, katsokin että hoidat sen kunnolla", hän sanoi kättään heilauttaen ja käveli epäröimättä seisahtuneen hevosen luota jättäen sen hetkeksi pitelemättä. Elis kurottautui ottamaan kiinni hevosesta, vaikka tiesikin Tessan olevan kiltti ja rauhallinen. Se ei huohottanut paljoa, joten Elis saattoi viedä sen suoraan sisään. Sen omistaja, jonka tyylistä Elis ei ollut varma pitikö, käveli nokka pystyssä tallin käytävää pitkin ja repi hanskat kädestään. Inhottavista hanskoista vapautuneet kädet kävivät läpi tuuhean kampauksen. Liam oli tyytyväinen, että oli saanut sallivamman käskytettävän kuin se aikaisempi nainen. Poika tuntui pehmolta, joten tätä varmasti pystyisi työllistämään paremmin ja helpommin. Ei tarvitsisi sietää vastaan väittämistä.

Elis talutti Tessaa tammapäätyä päin ja olisi mennyt karsinalle mutta viime hetkellä Liam pysäytti tämän ja kääntyi, "Hoida se pesukarsinassa." Ja niin Elis tekikin. Jos hän olisi väittänyt Hamptonia vastaan siitäei olisi seurannut hyvää kenellekään, etenkään hänelle. Muutaman viikon vasta Rosingsissa oltuaan hän halusi tehdä kaiken mahdollisimman hyvin.
Liamia ärsytti kuinka vaitelias ja hidas poika oli. Hänen pitäisi puhua siitäkin jonkun kanssa. Poika näytti 1. aloittelijalta, 2. lapselta, 3. pukeutui todella epäasiallisesti ja 4. ei puhua pukahtanut. Jos Rosings oli tasoisensa hienostotalli, miksi sinne palkattiin ala-ikäisiä hidastelijoita?
"Anna olla", Liam tuskastui Elikseen ja huitaisi tämän tammansa luota. Ei hänen hevostaan hoidettaisi tuollaisella tahdilla. "Vie varusteet mukanasi ja mene tekemään jotain hyödyllisempään, työsi on tehty", hän sanoi järkähtämättömästi. Hänen hermonsa eivät kestäisi tällaista juuri nyt, parempi siis hoitaa kaikki itse.

Elis otti varusteet ja kiirehti paikalta pois, vei ne paikalleen ja kiersi sitten toiselle puolelle tallia. Olipa inhottavaa, hän mietti ja vaelsi käytävällä. Hän näki aiemmin hänet hakeneen naisen pesukarsinalla ja kääntyi tämän puoleen osaamatta tehdä parempaakaan. "Hampton ei antanutkaan minun hoitaa Tessaa loppuun", hän sanoi ja nojautui takanaanolevaan tyhjään karsinaan. "Tein varmaankin jotain väärin."

Alyssa oli saanut Leviathanin varusteet purettua ja harjasi nyt hevosen karvaa, joka oli hiestä kuivunut ja epäsiisti. Hän oli riisunut suojat sivuun aikeenaan harjata ne siistiksi, mutta ensin hän hoitaisi hevosen. Koska hänellä ei ollut kiirettä ennen kuin valmentaja haluaisi lopettaa Dorkin ratsastamisen, hän ei hätiköinyt vaan keskittyi hevosen kanssa puuhailuun. Leviathan oli eri mieltä, se painoi ajoittain korvat päätä myöten taakse ja heitteli päätään osoittaen, että olisi mieluiten ollut rauhassa. Alyssa arveli sen johtuvan ehkä siitä, ettei hän tuntenut hevosta vielä kunnolla. Hän oli kuitenkin oppinut, ettei ori vahingoittaisi häntä, kunhan uhkaili.
”Ah, hei”, Alyssa tervehti huomattuaan vastapäistä karsinaa vasten nojautuneen hoitajapojan.
”Älä välitä hänestä, ei hän pitänyt minustakaan”, hän hymähti ja alkoi selvitellä mustanruunikon orin harjaa. Hän vilkaisi uudelleen uutta tuttavuutta.
”Olen Alyssa. Oletan että olemme työkavereita.” Nainen ei tiennyt mitä olisi olettanut niin nuoresta miehestä, mutta olihan hän ollut väärässä Maybenkin suhteen. Tämä tapaus vaikutti vain moninkertaisesti epävarmemmalta.

Liam oli tyytyväinen kun hänet jätettiin rauhaan. Hän oli vihdoinkin oikein yksin, sillä jotenkin tässä naurettavan valtavassa tallissa ei juuri nyt ollut tällä karsinalla ketään. Viimeksi kun hän tarkisti hevoset eivät juorunneet, joten saattoiko hän nyt lähestyä Tessaa? Hevonen oli varsin hämmentynyt kun ensin Alyssa oli käsitellyt häntä, sitten Liam, sitten Elis, sitten taas Liam. Mutta nyt kun Liam oli hevosen edessä sen kaikki huomio keskittyi poikaan ja se hörähti hiljaa. Nuori mies katsoi hevosta kulmat kurtussa ja astui askeleen eteenpäin. Ei, joo, ehkä, kyllä - argh.

Elis katseli korskeaa hevosta, jota Alyssa hoiti. Hänen vastuuhevosensa olivat eri maata komeisiin kisahevosiin verraten mutta häntä se ei paljoa haitannut. Ei hän ollut olettanutkaan pääsevänsä käsiksi samantein olympiaratsuihin, ei hän ollut alunperin edes uskonut pääsevänsä Rosings Parkiin. "Ei taida pitää juuri kenestäkään", tai sellainen tunne hänellä oli ainakin tullut. Saiko sitä edes tehdä omanarvontuntevista hevosenomistajista oletuksia?
"Elis. Niin kai", hän esittäytyi hymyillen hieman. "Tulin tänne Ruotsista 5 kuukauden työharjoitteluun. Opiskelen hevostenhoitajaksi", hän kertoi lyhyesti.

Alyssa soi lempeän hymyn pojalle, joka vaikutti hänen silmissään todella nuorelta. Kun Elis kertoi olevansa työharjoittelussa, ei nainen enää mistään hinnasta epäilisi pojan taitoja, sillä ei odottanutkaan niiden olevan priimaa. Sen sijaan hän toivoi, että tuolla oli joku muukin motivaatio kuin nätit tytöt, sillä hevosenhoitajan työ oli rankkaa.
”Oletko vasta aloittanut täällä?” hän kysyi uteliaana ja komensi hevosta, joka yritti rynniä lapa edellä hänen päälleen, sillä harjan selvittely tuntui ilmeisesti kestävän liian kauan. Kun ori oli takaisin paikoillaan, Alyssa sai harjan kuntoon ja siirtyi hännän luo. Hän oli koko ajan valppaana, jotta ei saisi kaviosta.
”Minäkin nimittäin aloitin täällä ihan hetki sitten, mutta olen toiminut hevosenhoitajana jo parikymmentä vuotta”, hän kertoi ylpeilemättä lainkaan, sillä todennäköisesti nuori Elis tiesi erityisesti teoriassa häntä enemmän, opetusmetodit kun muuttuivat ja uutta tietoa hevosiin liittyen tuli varmasi vuosittain.
”Oletko pitkällä opinnoissasi?”

"Joo, saavuin tänne 2. päivä tammikuuta", poika muisteli ja ihmetteli kuinka nopeasti nämä kaksi ensimmäistä viikkoa olivat menneet. Olisikohan 5 kuukautta ohi yhtä nopeasti, jotta hän pääsisi takaisin Ruotsiin.
"Okei", hän vastasi Alyssalle ja naisen työvuosien takia pojan kunnioitus naista kohtaan nousi huomattavasti - 20 vuotta oli enemmän kuin hän oli elänyt. Saisikohan hänkin tehdä hevosten kanssa töitä niin pitkään tästä lähtien? Ajatus oli samaan aikaan karmiva ja mahtava. "Joo olen... öö... valmistun tämän työharjoittelun jälkeen oikeastaan", hän selitti ja haki hetken oikeita sanoja. Miksei hän osannut puhua yhtä hyvin englantia kuin Lovisa? Tämä oli joutunut jopa auttamaan häntä harjoitteluhakukirjeessä.

Liam lähestyi Tessaa seisottuaan hetken sen edessä. Sen verran hän osasi ymmärtää, ettei voinut jättää hevosta seisomaan pesukarsinaan ja ainoa pääsy pois siitä olisi taluttamalla hevosta. Niimpä Liam nieli kaikki pelleilynsä, otti kiinni hevosesta, irroitti sen pesukarsinan naruista ja vei karsinaan. Tessa käyttäytyi mutta oli kiinnostunut Liamista. Nuori mies jätti tamman omiin oloihinsa ja lähentely-yritykset omaan arvoonsa. Mies harjasi sen nopeasti läpi ensimmäisellä löytämällään harjalla ja työnsi sen pään pois. Hän ei kaivannut valkoiselle paidalleen tahroja sen suuremmin kuin mitään muutakaan Tessalta. Oli ollut naurettavaa kuvitella yhtään mitään muuta. Harjattuaan ison tamman hieman hutiloidusti (vaikkei Tessassa paljoa puhdistettavaa ollutkaan) hän asteli ajatuksissaan ulos karsinasta lähteäkseen ja rapsutti tamman turpaa lähtiessään. Tavanomainen tapa lähteä hevosen karsinasta aikoinaan tuli niin automatisoituneesti että vasta suljettuaan karsinan oven Liam tajusi sen. Hän katsoi tuikeasti tammaa, huokaisi ja lähti. Jumalauta, hän kirosi mielessään.

”No sittenhän pääset pian aloittamaan urasi kunnolla”, Alyssa hymyili ja toivoi mielessään kaikkea hyvää pojan tulevaisuudelle. Hän muisti vain hatarasti hetket, kun oli vasta valmistunut ja aivan kauhuissaan ajatuksesta, että hänen olisi pitänyt osata kaikki aivan heti. Hän ei vieläkään osannut kaikkea, eikä aikonut väittää niin.
”Oletko viihtynyt täällä?” nainen kysyi heittäen fleeceloimen hevosen selkään, jotta se saisi kuivua kunnolla ratsastuksen jälkeen. Hän irrotti orin naruista ja talutti karsinaansa sulkien oven huolella.

Liam käveli tallista ulos ja nautti ulkoilmasta, joka ei haissut aivan halvalta käymälältä. Puolimatkassa autolleen hän tajusi unohtaneensa laukkunsa lokeroon ja kääntyi vastahakoisesti ympäri ja käveli takaisin sisään. Hän käveli mahdollisimman nopeasti Tessan ohi ja kiihdytti vauhtiaan erityisesti tamman hörähtäessä omistajalleen pehmeästi. Hän kiirehti pukuhuoneeseen ja avasi rajusti lokeron oven niin, että se läjähti viereisen oveen ja kolahti. Hän vaihtoi vaatteensa nopeasti, sillä asuntoonsa hän ei astelisi haisevissa vaatteissa ja vielä vähemmän liikkuisi niissä Newcastlen keskustassa. Paparazzeja oli kaikkialla ja jos hän jostakin syystä ei halunnut huomiota oli se ratsastus. Muutoin paparazzit saivat paistatella hänen arvossaan niin paljon kuin halusivat.
Palatessaan Liam kääntyi tallikäytävällä toiseen suuntaan, sillä tahtoi välttää Tessan näkemisen kaikin mahdollisin tavoin. Häntä turhautti ja ärsytti. Kaikki tämä oli niin naurettavaa. Ohittaessaan pesukarsinan Liam lähes törmäsi seinään yhä nojailevaan Elikseen ja katsoi tätä murhaavasti. "Varo vähän", hän murahti ja rynni kiivaasti ulos. Parkkipaikalla nuori mies astui inhottavan mutaiseen autoonsa ja kaasutti tallitielle. Pelkästään auton kunnosta nousisi kohu, ehkä hän veisi sen puhdistettavaksi jo tänä iltana. Liamia turhautti paljon, varmasti enemmän kuin saapuessaan. Hän ei todellakaan astuisi enää jalallakaan Rosingsiin. Talli oli inhottava ja typerä paikka, ei sitten yhtään hänen huomionsa arvoinen. Hänen ärsytyksensä ruokki itse itseään ja mielentila näkyi kaasujalassa, joka painui alaspäin metri metriltä ja laadukkaan auton moottori hyrisi kun se vietti autoa tallitietä pitkin kohti arvoisempiaan maisemia, Newcastlen ydinkeskustan katuja.

"Niin pääsen", Elis naurahti hieman hermostuneesti. Ajatus urasta, työskentelystä ja tulevaisuudesta yleensäkin tuntui karmivalta vaikka hän tiesi pääsevänsä tekemään upeaa työtä hevosten parissa.
"Olen kyllä--", teinipoika aloitti mutta keskeytyi Liamin puskiessa hänen ohitseen. Poika kiroili ruotsiksi hiljaa mielessään ja huoahti ääneen. "Että sellaista. Mutta joo, olen viihtynyt. Ihan...erilainen paikka kuin meidän koulu." Opistollakin oli tietysti tarkka meininki ja hienoja ruotsalaisia puoliverisiä mutta se oli silti koulu. Täällä hevoset olivat tosiaankin sitä olympiaratsu-tasoa.

Alyssa huomasi pikkuherra Hamptonin ylpeän olemuksen kulkevan ohitse mutta ei olisi uskonut, että tuolla olisi pokkaa törmätä Elisiin - tai oikeastaan kehenkään muuhun ihmiseen. Häntä suututti pojan puolesta, mutta turhan hänen olisi ollut asiakkaalle alkaa valittaa. Hän katsoi hieman surkeana Elisiä, mutta hymyili, kun tuo vakuutti viihtyneensä.
”Varmasti on. Toivottavasti viihdyt vielä seuraavat kuukaudetkin”, hän hymähti ja keräili Leviathanin varusteita käsiinsä.
”Olisitko tuonut harjapakin?” hän kysyi apua saaden itse loput ja lähti syli täynnä varustehuonetta kohti. Nainen laski satulan telineeseen irrottaen huovan tuulettumaan ja ristitti suitset.
”Onko sinulla muita vastuuhevosia kuin Tessa?” Alyssa kysyi istuutuessaan siistimään suojia.

"Varmasti viihdyn", poika vastasi vanhemmalle työntekijälle, vaikka oli juuri tullut tallotuksi asiakkaansa toimesta. Mikä ironia. Huolimatta rankasta alusta, jonka hän oli tosin osannut ennustaa erityisesti opettajiensa puheiden ansiosta, hän uskoi viihtyvänsä kun pääsi paikan tahtiin mukaan ja oppi olemaan näin upeassa paikassa. Ei hän ollut ajatellutkaan oikeassa hevosmaailmassa työskentelyn olevan helppoa. "Joo, tietty", hän vastasi ja nosti harjapakin käteensä lähtien sitten naisen perään. Hän etsi omatoimisesti Leviathanin pakin paikan ja otti mallia Alyssasta ruveten puhdistamaan Tessan äsken käytettyjä suitsia. Eivät ne todellakaan olleet likaiset mutta kyllä ne kai silti kannatti huoltaa. "On. Karabiener... Heavyhill's Blackpoint, RG Clooney ja RG Cairdin", hän luetteli hevostensa nimet hetken pohdittuaan. Hänen vastuuhevosensa olivat kaikki mitä ihmeellisimpiä persoonia ja niiden käsittelyynkin opettelussa oli mennyt useampi kerta. Erityisesti voimakas ja raisu Karabiener otti henkisesti hänen voimilleen vaikkei hän sitä kenellekään myöntänyt. Hän oli eräänä päivänä tavannut orin omistajan Baileyn ja kunnioitti tytön kärsivällisyyttä sen kanssa.

Alyssa ei tuntenut Elisin vastuuhevosista yhtäkään, mikä tosin ei vasta saapunutta työntekijää yllättänyt. Hän kuitenkin nyökkäsi ja kuunteli mielellään, sillä tunsi saavansa tärkeää tietoa jokaiselta vastaantulijalta, vaikka se tulikin ripotellen ja epäloogisesti.
”Ovatko hevosesi mukavia käsitellä?” hän kysyi ja muisteli juuri pelleillyttä puoliverioria päätään hiljaa pudistellen. Leviathan käyttäytyi kyllä yleensä, eikä ollut vaaraksi, mutta siltä löytyi kyllä tapansa hermostuttaa ihmiset. Kuka nyt jaksoi alati uhittelevaa hevosta kauaa katsoakaan.
”Leviathan, jonka näit äskettäin, on tallin valmentajan kilparatsu ja näkemästäsi huolimatta oikein hyvin käyttäytyvä”, hän naurahti miettien korvat niskaa viistäen luiminutta mustanruunikkoa. Ehkä hän olisi voinut kertoa totuuden, mutta kuulostaisi hyvältä, jos kilparatsut todella käyttäytyisivät kuten hän kertoi.
”Sen lisäksi minulla on neljä muuta kouluratsua hoidettavanani”, hän kertoi kysymättäkin, sillä huomasi nauttivansa keskusteluseurasta oltuaan aikansa vain työtehtäviensä ja hevosten parissa.

"Kaikki paitsi Karabiener ja joskus Cairdin osaa olla myös vaativa", Elis selitti samalla kun kävi pienellä vaaleanvihreällä sienellä läpi suitsia. "Karabiener on nuori ori, todella vahva ja itsepäinen." Toisinsanoen se vei häntä ympäriinsä. Tottakai hän ymmärsi, sillä oli paljon energiaa, mutta välillä se tuntui sulkevan korvansa käsittelijältään täysin. Piti vain totutella erilaisiin hevosiin, miten kaikki maailman hevoset voisivatkaan olla samanlaisia kuin opiston hevoset tai Perry. Osa opistonkin hevosista oli ilkeitä ja vaativia mutta niiden kanssa hän oli tehnyt töitä kolme vuotta. Kukaan niistä ei myöskään rymistänyt ojaan huvikseen. Elis jaksoi kuitenkin vielä uskoa, että koulussa opitut taidot tepsisivät tämän tallinkin hevosiin vielä joku päivä ja hän ansaitsisi auktoriteettinsä niinkuin vuosia työtä tehneet.
"Selvä", hän vastasi aavistuksen hymyillen. "Sain luvan myös ratsastaa Clooneytä kolmesti viikossa", hän ilmoitti hetken päästä. Se oli piristänyt kulttuurishokista toipuvaa poikaa paljolti, sillä hän piti mukavasta ruunasta ja muutamat kerrat sitä ratsastettuaan piti siitä myös selästä käsin. Kimo Clooney oli hyvin herkkä ja piti hänet hereillä mutta oli silti kuuliainen.

Alyssa sai suojat siistittyä ja asetteli ne järjestykseen Leviathanin lukolliseen kaappiin. Hän kuunteli Elisiä töitä tehdessään eikä kiirehtinyt, mutta piti aikataulun mielessään ja muisti, että hänen pitäisi hakea Dork myöhemmin maneesista.
”Sepä on kiva”, nainen ilostui todella, kun kuuli pojan saavan ratsastaa. Hänelle riitti ne muutamat verryttelyt ja maastot, joita viikkoon mahtui, eikä hän kaivannut enempää.
”Oletko kiinnostunut ratsastuksesta ihan kilpailutasolla?” hän kysyi ja siirtyi pyyhkimään hevosen suitsia kostealla sienellä, jotta ne säilyisivät seuraavaan tarkkaan puhdistuskertaan hyvinä.

"Niin on", hän vastasi hymyillen ja ristitettyään suitset hän laski ne takaisin paikalleen. Clooney oli mukavaa vaihtelua ja oli myös mukavaa, ettei hän ollut kantanut ratsastusvarusteitaan turhaan Englantiin. Elis kantoi huollettavaksi suitsien jälkeen kalliilta tuntuvan painavan koulusatulan. Hän ei ehkä toiminut yhtä ripeästi kuin muut mutta hän ei nähnyt syytä kiirehtiä. Mitä jos hän olikin unohtanut jotain ja tunsi siksi olevansa hyvin aikataulussa? Opistolla kaikki oli niin selkeää mutta näin isolla tallilla oli paljon enemmän tekemistä ja totta puhuen pojasta moni duuni tuntui turhalta sitä tehdessä.
"Olen joo. Mulla ja mun sisaruksilla on yhteinen hevonen Ruotsissa ja kisaan sillä esteitä." Perry sopi ehkä enemmän kouluratsuksi mutta se ei estänyt heitä pitämästä hauskaa.

Alyssa kääntyi katsomaan Elisiä.
”Todellako? Kuulostaa hienolta. Aiotko käydä harjoittelusi aikana kotona, katsomassa perhettäsi ja hevosta?” hän kysyi jatkaen suitsien puhdistusta. Hän rakasti puhdistaa suitsia, purkaa ne osiin, kiillottaa metalliosat ja huoltaa nahka puhtaaksi ja kiiltäväksi. Sillä kertaa hän sai tyytyä vain puhdistamaan näkyvimmän lian.

"Joo, kyllä. Ei missään isoissa luokissa kuitenkaan", hän selvensi naurahtaen. Eivät he olleet tainneet kertaakaan kisata yli 80cm luokissa vaikka hän olikin hypännyt useampaan otteeseen 90cm rataa kotona. Aluetason pikkukisat riittivät pojalle, sillä hän halusi pääasiassa vain olla hevosten kanssa eikä niinkään päätyä kansainväliseksi kisaratsastajaksi. Hän ei tainnut olla tarpeeksi kunnianhimoinen muutenkaan.
"Minulla on puolivälissä 5 päivän loma kotona", hän kertoi. Ja kai hän saisi luvan lähteä muulloinkin mutta hän oli päättänyt ettei lähtisi, ellei olisi hätätilanne. Eliksestä tuntui siltä, että mitä useammin hän menisi kotiin sitä vaikeampi olisi lähteä aina takaisin joten hän saattoi yhtä hyvin olla vain täällä. "Muuten olen varmaan täällä vain." Hän viihtyi Thimblen mökissä ihan hyvin, joten seuraavat kuukaudet tuntuivat aivan mahdollisilta.

Alyssa nyökytteli ja päätti työnsä suitsien kanssa kun tajusi, ettei niistä tulisi enää puhtaampia. Ehkä olisi parempi laittaa se energia muuhun, kun tulisi puhdistaneeksi suitset kunnolla myöhemmin.
”Asutko kartanolla?” hän kysyi Elisiltä muistellen hänellekin tarjottua mahdollisuutta. Alyssa tunsi valitettavasti itsensä liian vanhaksi asuakseen lähes tallilla, vaikka se olisi ehkä ollut järkevintä hänen tilanteessaan. Ehkä myöhemmin, jos hän kyllästyisi kulkemaan Hexhamin ja Rosings Parkin väliä, ja kun hän tietäisi tulleensa jäädäkseen.
”Toivottavasti opit täällä paljon. Oletko ollut vastaavilla kilpatalleilla aiemmin töissä?”