[P] I gotta feeling that tonight's gonna be a good night

Perjantai 26. toukokuuta 2017, ilta

Natasha vilkaisi keittiön seinällä olevaa seinäkelloa yllättyen siitä, miten paljon kellon viisarit olivat liikkuneet sitten viime näkemän.
”Aletaanko me olla valmiita?” Tyttö huikkasi olkansa yli kohti olohuonetta, jonne oli Amandan jättänyt noustessaan siivoamaan tyhjän kuohuviinipullon sekä lasit tiskialtaaseen. Äiti oli ostanut kuohuviinin hänelle syntymäpäivälahjaksi, ja vaikka syntymäpäivät olivatkin olleet virallisesti kolme viikkoa sitten, oli tämä ensimmäinen viikonloppu, jolloin hän oli vapaalla - ja Amandakin tavoitettavissa.
”Kris lupasi poimia meidät kyytiin yhdeltätoista”, Natasha pohti palatessaan olohuoneen puolelle. Valmennuksista tutuksi tulleen tytön isoveli oli ohimennen maininnut toimivansa kuskina pikkusiskolleen joka tapauksessa, ja nähdessään tilaisuuden vältellä taksijonoja, oli Natasha kysynyt mahdollisuutta kyytiin hänen äitinsä asunnolta Oarfishin yökerholle. Äiti ei onneksi ollut kotona vaan työmatkalla Venäjällä, sillä hän oli melko varma, ettei äiti arvostaisi illan ohjelmaa lainkaan.
”Joko onnistuin levittämään huulipunani?” Natasha kysyi kääntyen Amandan puoleen ja pöyhi hopeiseksi blondattua pitkää polkkatukkaansa.

Amanda tunsi suloisen huojuvan, tanssittavan tunteen valtaavan kehonsa. Olohuoneessa tyttö viimeisteli hiuksiaan, vetäen vielä sukkanauhoilla stay upit ylös. Sukkanauhat vilkkuivat mustien, hyvin vähän mielikuvitukselle tilaa jättävien shortsien alta kuten oli tarkoituskin. Eteisessä odottivat monien mielestä vain nilkkojen katkomiseen soveltuvat niiten koristellut korkokengät.
"Joo, oon valmis." Tummatukkainen tyttö vastasi hymyillen.
"Ei, se on ihan hyvin. Vielä." Amanda virnisti kevyesti, hakien kenkänsä eteisestä.
"En malta odottaa että saan korkata nämä kengät klubilla."

Natasha vastasi virneeseen ja pöyhäisi viimeisen kerran hiuksiaan. Olkoot. Hän ei omistanut paljoakaan klubille sopivia vaatteita, joten oli päätynyt piristämään mustaa pikkumekkoaan lukuisilla hopeisilla somisteilla. Kai hänet sisään laskettaisiin, olihan hän sentään panostanut meikkiinsä.
”Ne on tosi makeet”, tyttö nyökkäsi intoa tulvillaan ja kumartui kiinnittämään omien hopeakimalteisten korkokenkiensä soljet. ”Tästä tulee ihan paras ilta”, hän virnisti. Kaikki tuntui sujuvan niin näppärästi - he olivat samaan aikaan maisemissa, hänen äitinsä ei ollut kotona vahtimassa ja rahaakin löytyi sen verran, että illanviettoon oli järkevää lähteä omaa jääkaappia kauemmas. Hän sujautti muutaman ylimääräisen kolhun tallilla ottaneen älypuhelimensa pikkulaukkuun ja luopui ajatuksestakin takin suhteen. Kyllähän näin lähellä kesää tarkenisi ilmankin, varsinkin kun alkoholi lämmitti mukavasti.
”Eiköhän mennä. Toivottavasti Oarfishissä on paljon menoa ja meininkiä tänään, puolityhjässä yökerhossa ei ikinä ole samaa fiilistä”, Natasha pohti, mutta tuskinpa moiselle murheelle oli syytä. Olihan nyt perjantai!

Perjantaina tosiaan oli syytä olettaa, että yökerhossa oli paljon ihmisiä. Amanda oli tätä varten hankkinut itselleen väärät paperit, jotka oli aikeissa heittää pois heti yökerhoon päästyään. Ei hän muuten sellaisia tarvinnut, koska kaverit saivat kyllä haettua alkoholia, mikäili niikseen tulisi.
"Niin tulee." Hän oli vähintään yhtä tohkeissaan kuin Natasha oli. Saatuaan kengät jalkaansa tyttö nappasi laukun olalleen ja lähti kohti ulko-ovea ja seikkailua Newcastlen yöelämässä.

Natasha lukitsi oven heidän jäljessään intoa täynnä ja suunnisti tottuneesti porraskäytävän halki ulko-ovelle. Hän sulloi avaimet pieneen laukkuunsa ja vilkaisi kadun varteen pysäköityjä autoja. Yksikään ei näyttänyt tutulta, mutta tuskin hän oli ehtinyt vilkaista laukkunsa suuntaan kaivaakseen puhelimensa esille ja soittaakseen Krisille, kun tuttu farmarimallinen Porsche kaartoi kadulle.
”Moi!” Tyttö tervehti pirteästi ja vilkutti Krisille, joka roikku puoliksi ulos ikkunasta heti, kun auto pysähtyi. ”Kiitos kun lupasit napata meidät kyytiin. Joko Rach on liikkeellä?”
”Ei vielä, sillä kestää aina niin kauan laittautua valmiiksi. Hypätkää kyytiin niin pudotan teidät ensin, ehkä systeri sillä aikaa saa sotamaalit naamalleen”, muutaman vuoden vanhempi mies virnisti. Natasha aukaisi oven antaen Amandan hypätä ensin kyytiin, ennenkö itse seurasi takapenkille.
”Mitäs teillä on suunnitelmissa? Muuta kuin tanssimista tietty”, Kris vilkaisi molempia kyytiläisiään taustapeilistä ennenkö auto liukui liikkeelle moottori kehräten.

Amanda tervehti itselleen puoliksi tuttua nuorukaista hymyillen, nauraen tuon sanoille siskostaan. Se lausunto ainakin piti paikkansa. Hän tunki itsensä mahdollisimman sulavasti takapenkille, hymyillen kysymykselle leveästi.
"Lisää tanssimista."

”Yksinkertaista”, Kris naurahti, ”hyvä suunnitelma.” Natasha toivoi liikenteen olevan hiljaista, sillä ei malttanut millään odottaa iltaa ja yötä yökerholla. Hän kävi niin harvoin yhtään missään, että oli innosta pinkeänä pelkästä ajatuksesta. Ja kun seurana vielä oli Amanda, kenties ainoa jota hän uskaltaisi ystäväksi näillä seuduin kutsua, tulisi illasta vieläkin parempi.
”Otetaan selfie nyt kun vielä meikit on kohdallaan”, Natasha virnisti yllättäen ja kaivoi puhelimensa esille. Hän otti niin harvoin kuvia itsestään, mutta tämä ilta ehdottomasti vaatisi kuvan tai pari. Hän nojautui lähemmäs Amandaa venyttäen kätensä niin kauas kuin vain saattoi muutamaa kuvaa varten.

Amanda nojautui lähemmäs kuvaa varten, odottaen iltaa iloinen kutkutus mielessään. Hän saattoi istua iltaa puolituttujen kanssa usein, mutta Natasha ja Maybe olivat hänen ainoat paremmat tuttunsa. Noiden kanssa ajanviettäminen oli rennompaa kuin muiden.

”Eiköhän siinä ollut ainakin yksi hyvä kuva”, Natasha virnisti ja nojautui takaisin omalle paikalleen. Hän valikoi muutamasta kuvasta parhaan ja lähetti sen Amandallekin. Ties vaikka kaveri tykkäisi laittaa kuvia sosiaaliseen mediaan tai jonnekin. Hän ei ollut saanut kiinni moisten käyttämisestä, joten kuvat olivat vain omaksi iloksi.
”Onpa kiva olla kerrankin vapaalla viikonloppua vasten. Yleensä vapaani ovat aina keskellä viikkoa”, tyttö naurahti. Hänellä ei ollut mitään tallilla oloa vastaan, mutta aina silloin tällöin vapaapäivät tulivat tarpeeseen. Varsinkin, jos hevoset olivat heittäytyneet tavallista hankalammiksi pitkin viikkoa.

Amanda ei ladannut kuvaa mihinkään. Kenenkään ei tarvinnut tietää että hän oli menossa baariin tänään, ei tosiaan.
"Niin on! Sain kyllä vähän vääntää aikatauluja mutta onnistuin."

”Sitähän se aina on”, tyttö naurahti. Aikataulujen järjestelyä ja toivotonta pyörittämistä. Kukaan ei ollut koskaan kertonut, miten paperisodaksi ratsastaminenkin saattoi muuttua. ”Mutta nyt ei puhuta enää töistä. Ollaanhan me kerrankin vapaalla!” Ihan oikeasti vapaalla, eikä vain mukamas vapaalla ja silti valmiina säntäämään tallille heti puhelimen soidessa. Auton hidastaessa yökerhon eteen, Natasha vilkaisi innoissaan ystäväänsä. Tästä tulisi ihan parasta. Hän kapusi kyydistä ja kurkisti etuikkunasta takaisin sisään huikatakseen heipat ja kiitokset Krisille.
”Jono ei ainakaan näytä liian pitkältä”, Natasha virnisti suunnatessaan ovelta kiemurtelevan jonon hännille. Äkkiäkös he pääsisivät sisään yökerhoon, jonka pauhaava musiikki kuului vaimeana ulos saakka.

Amanda oli vähintään yhtä innoissaan kuin Natasha. Hän seurasi toista jonon hännille, tönien venäläissyntyistä tyttöä kevyesti.
"Katso tota jonon alkupäässä olevaa jätkää. Komea, eikö?" Amanda yritti pitää piilossa sen, että katseli epäilemättä sen pojan tyttöystävää oikeasti.

”Ei hullumpi”, Natasha myönsi virnistäen ja tönäisi ystävää takaisin. ”Mutta hän taitaa olla täällä jonkun kanssa.” Eipä se suuremmin yllättänyt. Kaikki hyvännäköiset olivat auttamatta varattuja, ainakin jos ulkonäön lisäksi sydän oli paikallaan. Eipä sillä, että kukaan häntä koskaan vilkaisisikaan, ellei hän onnistuisi pudottamaan painoaan vielä lisää.

"... Ilonpilaaja." Amanda mutristi kevyesti huultaan Natasha sitten jaksoi aina vedota siihen.
"Vetoat aina tuohon."

”Anteeksi että tahdon uskoa romantiikan olevan edelleen hengissä”, tyttö virnisti tönäisten Amandan hartiaa. Ei varatuista olisi muuta kuin ongelmia, vaikka ainahan sitä sai unelmoida.

"Mitä se on?" Amanda kysyi puoliksi tosissaan. Ei ollut hänen kotikasvatuksellaan ihme, ettei hän oikein uskonut romantiikkaan.

”Sen kun tietäisi”, Natasha vastasi harteitaan kohauttaen. Hänen kokemuksensa olivat lähinnä romanttisista elokuvista. ”Mutta ihan varmasti siihen kuuluu luottamus.”

"Ai. Mistähän sellaista saisi?" Amanda värähti hieman kylmästä. Miksi Englannissa piti aina jäätyä?

”En tiedä”, Natasha myönsi naurahduksen kera, ”puhut nyt minulle, et jollekin parisuhdegurulle.” Hän ei ollut edes seurustellut. Hyvä kun hän oli saanut syödä rauhassa koulussa ilman, että joku huomauttelisi vierestä. Jono mateli eteenpäin tasaiseen tahtiin, ja Natasha kaivoi jo valmiiksi henkkarinsa esiin. Kohta niitä kuitenkin kysyttäisiin.
”Ehkä voit kysellä romantiikasta joltakulta toiselta illan mittaan”, tyttö kiusoitteli virne kasvoillaan.

Amandalla ei ollut kokemuksia kiusaamisesta kuten Natashalla - hän oli ollut se joka kiusasi.
"Hei, kysyin juuri mitä se on. Epäilen että kyselen sitä sinulta itkien kolmelta aamuyöstä, jos jotakin."

”Mitä jos ei itkettäisi tänä yönä?” Natasha ehdotti nauraen. Hän oli itkenyt aivan tarpeeksi yksinäisinä iltoina muistellessaan kaikkia epäonnistumisiaan hevosten kanssa - ja joskus kesken valmennuksenkin, kun palaute oli syljetty hänen kasvoilleen terävästi ja armottomasti.

"Aina voi yrittää." Amanda virnisti leveästi. Jono tuntui matelevan ja tuuli yltyvän.
"Jalat jäätyyy."

”Yritetään tosi kovasti”, Natasha nauroi. Hän vilkaisi jonon häntää kohden, joka tuntui vain kasvavan. He olivat selkeästi saapuneet hyvään aikaan, sillä nyt jono oli jo kaksinkertainen siihen verrattuna mitä se oli heidän saapuessaan ollut.
”Sinua katsellaan”, tyttö huomautti huultaan purren, ettei ratkeaisi nauramaan, kun huomasi taaempana jonossa olevan pojan vilkuilevan kiinnostuneena heidän suuntaansa.

Amanda vilkaisi olkansa yli, pudistellen kevyesti päätään.
"Mistä tiedät ettei sinua?"

Natasha tyrskähti.
”Oletko tosissasi?” Hän kohotti kulmaansa naurua äänessään. ”Meistä kahdesta sinä olet se, joka kiinnittää jätkien huomion.”

"No en ole. Ja jos olen, niin saat vaikka kaikki." Amanda ei kaivannut ainuttakaan koiranpentumaista poikaa jalkoihinsa pyörimään.

”Kiitos tarjouksesta, mutta taidan keskittyä hevosiin”, tyttö naurahti. Siinä piti kiirettä aamusta iltaan. Ei hänellä olisi ollut aikaakaan pojille. He pääsivät vihdoin oviaukolle, josta musiikki pauhasi yöhön, ja tyttö virnisti Amandalle jännitys vatsanpohjaa kipristäen.
”Mennään ihan ensimmäisenä tanssimaan, niin tulee lämmin”, Natasha ehdotti nauraen ojentaessaan henkkarinsa miehelle, joka tuskin vilkaisikaan ojennettua korttia ennenkö viittoi hänet sisälle.

"Parempi olisi lämmittää." Amandalle kävi onneksi samoin. Mies loi tuskin katsettakaan korttiin ja kaksikko hävisi narikan kautta klubin jytinään.
Tanssilattialla olo tuntui naurettavan vapaalta, vaikka tilaa ei ollut juuri ollenkaan.

Natasha oli ensimmäisinä kertoina ollut kauhuissaan pelkästä ajatuksesta, että joutuisi tanssilattialle, mutta tällaisina iltoina ei ollut huolen häivää. Täpötäydellä tanssilattialla kukaan ei ehtisi vilkuilla muita, kun musiikki pauhasi ja valot välkkyivät, ja kaikki tekivät parhaansa ollakseen törmäilemättä toisiin tanssijoihin. Metelin keskellä ei kuullut omia ajatuksiaankaan, mikä kaiketi oli illan pointtina. Railakas tanssiminen lämmitti ulkona kylmettyneet sormet ja varpaat hetkessä, eikä musiikista vastuussa oleva DJ suotta vaihtanut tempoa hitaampaan, vaikka kappaleet vaihtuivatkin. Basso tuntui tärisyttävän luitakin, mutta niinhän sen kuuluikin. Harvinaisen nopeatempoisen tanssikappaleen jälkeen tyttö viittoi kohti baaritiskiä, ennenkö lähti luovimaan tietään tanssilattian halki toivoen ystävän seuraavan, sillä hän ei ikipäivänä löytäisi Amandaa uudestaan tanssivan väkijoukon keskeltä.

Amanda nautti tanssimisesta, unohtaen hetkessä kylmyyden joka oli päässyt iholle ulkona. Samoin unohtui myös kaikki muu, kun hän nautti sydämessä asti tuntuvasta bassosta. Se oli ihanaa. Natashan kaivatessa ilmeisimmin juotavaa, tummatukkainen tyttö kompuroitsi ystävänsä perään muiden tanssijoiden töniessä.
"Ainakaan ei ole enää kylmä!"

”Ei todellakaan”, Natasha nauroi vastaukseksi päästyään pahimmasta musiikin pauhusta sivuun. Baaritiskillä sai siitä huolimatta puhua kovaan ääneen, jotta kukaan kuulisi mitään.
”Haluatko jotain? Minä tarjoan”, tyttö virnisti intoa täynnä. Tämä ilta oli jo nyt kaiken arvoista, eikä päivä ollut vielä edes vaihtunut. Kunhan saisi hieman juotavaa, voisi hyvin palata takaisin tanssilattialle heilumaan. Aika juoksisi vikkelään kun oli hauskaa.

Amanda hymyili leveästi, päätyen ottamaan Natashan tarjoamana hauskan, värikkään drinkin, jonka nimeä hän ei muistaisi seuraavana aamuna. Itse hän maksoi vodkashotin itselleen.

Natasha maksoi drinkit baaritiskin tungoksessa ja vilkaisi omaa, sinisen ja vihreän kirjavaa juomaansa innoissaan. Hän ei edes halunnut tietää, mitä siinä oli, mutta hyvältä se maistui, joten siinäpä kaikki tärkein olikin. Hän siirtyi kauemmas baaritiskin ihmismassasta, ja vaikka pöydästä haaveileminen olikin turhaa, ainakin he saattoivat seisoskella tanssilattiaa rajaavan kaiteen luona.
”Onko se hyvä?” Hän kysäisi nyökäten kohti Amandan valitsemaa drinkkiä. Huomenna ei olisi ääntä jäljellä, kun nyt joutui puhumaan näin kuuluvaan ääneen, mutta ei se mitään. Mihinpä hän ääntään tarvitsisi potiessaan krapulaa yksinään asunnolla.

"Todella hyvä." Amanda nyökytteli. Se ei petollisesti maistunut ollenkaan alkoholille, mutta hän ei antanut sen haitata.

”Hyvä”, Natasha nyökkäsi, ”niin tämäkin.” Hän voisi hyvin juoda useammankin, joskin seuraavana päivänä kaduttaisi niin olon kuin pankkitilin tähden. Hän katseli vilkasta tanssilattiaa, jolla oli lähestulkoon mahdotonta seurata vain yhtä ihmistä. Koko väkijoukko tuntui elävän ja liikkuvan yhteisen tahdin määräämänä, ja hänenkin teki mieli palata tanssijoiden joukkoon. Kunhan nyt ensin saisi drinkin kaikessa rauhassa juotua. Olihan tässä koko yö aikaa tanssia. Todennäköisemmin jalat väsyisivät ennenkö klubi menisi kiinni.
”Nähnyt ketään mielenkiintoista?” Tyttö virnisti vilkuillen ympärilleen yökerhossa.

Amanda katseli ympärilleen; hän näki paljon kiinnostavia ihmisiä, mutta ei oikealla lailla soveliaita.

”Noh, etkö muka ketään näe?” Natasha kiusasi virneen kera. Hänen olisi turha katsellakaan ympärilleen, ei kukaan kiinnostuisi hänestä - eikä juuri nyt tarvinnutkaan, täytyihän hänen keskittyä alkumetreillä olevaan uraansa.

"Eeen oikeastaan." Amanda mutisi hiljaa. Oli siellä useampikin nätti tyttö.

”Ei sitten. Valittiin selkeästi huono klubi”, tyttö virnisti. Tai ehkä he olivat valinneet juuri oikein, kun eivät voisi erehtyä tekemään vuosisadan virhettä.

"Tai sitten hyvä. Ei tule tehtyä virheitä." Amanda virnisti. Se oli jo yksi virhe, että hän oli humalassa klubilla.

"Amen", Natasha naurahti ja kohotti drinkkiään kuin maljaksi. Heillä ei ollut varaa virheisiin. Täytyi keskittyä hevosiin.
"Takaisin tanssimaan?" Tyttö ehdotti hörpäten loputkin drinkistään. Ilta oli vasta aluillaan, kun kengätkään eivät vielä painaneet. Aika korjata moinen tilanne.

"Oota ihan hetki." Amanda haki tiskiltä neljä vodkashottia.
"Otetaan nää ja mennään."

”Tää se vasta huono idea onkin”, Natasha naurahti, muttei protestoinut tarjousta. Kyllä he selviäisivät, eihän muutama shotti nyt missään tuntuisi… Niinpä niin. Kuuluisat viimeiset sanat. Hän hillitsi halunsa irvistää vodkan maulle, kun juoma poltti tiensä alas ruokatorvea pitkin, ja virnisti Amandalle ennenkö lähti suunnistamaan takaisin tanssilattialle. Vauhdikkaasti tanssiminen musiikin tahdissa ruuhkaisella tanssilattialla toi tosin mukanaan tunteen, ettei huoneessa ollut riittämiin happea, mutta ehkä hän ei kehtaisi nykiä ystävää kohti ulko-ovea näin pian. Vasta sitten, kun muuta vaihtoehtoa ei olisi.

Amanda ei tosiaam tajunnut mitä drinkki, aiemmat juomat ja ne kaksi shottia tekisivät hyvinkin pian. Hän nautti tanssimisesta ja siitä itseään rauhoittavasta euforiasta todella paljon, upoten täysin hänen ja Natashan omaan kuplaan. siihen asti, kunnes hän laahautui hieman hoippuen uudestaan tiskiä kohti. kuuma.

Jaloissa alkoi tuntua korkokengillä tasapainottelu ja tanssiminen, mutta Natasha ei aikonut luovuttaa. Ei tämä ollut mitään niihin kertoihin verrattuna, kun hän oli joutunut kolmeen kouluvalmennukseen päivän aikana. Amandan lähtiessä liikkeelle, seurasi tyttö perässä luottaen kenties turhankin paljon tasapainoonsa. Maailma ei kuitenkaan pyörinyt silmissä, joten loppu hyvin kaikki hyvin. Hän tarttui ystävän käteen ja nyökkäsi ulko-ovea kohden. Ihmisiä ravasi jatkuvasti sekä sisään että ulos, kun tupakanhimo kävi liian kovaksi vastustaa. Hän ei kaivannut nikotiinia, vaan raikasta ilmaa, joka toivon mukaan selventäisi hieman päätä ja ehdottomasti auttaisi kuumuuteen.
”Ihan mahtavaa”, tyttö virnisti hoippuessaan ulos ja sivummalle ovien välittömästä läheisyydestä. ”Upea ilta.”

Amanda teki typeryyksiä, mutta hänkään ei sentään tupakoinut. Silti raitis ilma oli tervetullutta, kun Natasha osoitti kaipuuta kohti ulkoilmaa.
"Niin on." Tytön silmät harittivat hieman minne sattuivat, humalatila oli vahva, mutta silti hän ei osannut hävetä.
"Käyn nopeasti hakemassa juotavaa. Otanko sulle?" Vastauksen saatuaan tummatukkainen livahti sisälle.

”Ei kiitos”, Natasha kieltäytyi päätään pudistaen. Paras pitää hetken tauko, tai hän ei pian selviäisi täältä kotiin ilman kilttiä taksikuskia, joka auttaisi hänet ylös kerrostalon rappusia. Se ei tuntunut kovinkaan houkuttelevalta ajatukselta, joten parempi pitää taukoa.

Valitettavasti Amandankaan ei olisi kannattanut lähteä sitä juomaa hakemaan. Hän sattui törmäämään tarkastajaan ja koska ei voinut näyttää papereitaan, joutui hän odottamaan poliisien saapumista paikalle. Hän tekstasi odottaessaan Natashalle, naureskellen koko asialle. Olihan se nyt koominen tilanne - ainakin humalassa.

Natasha havahtui puhelimen värinään, ja kaivoi kapistuksen pienestä laukustaan. Kesti hetken ymmärtää ystävän tekstiviestin sisältö, ja vielä pidempään tajuta, ettei asiassa ehkä ollut paljoakaan naureskeltavaa. Edelleen varsin huvittuneena tyttö lähti etsimään ystäväänsä - olihan hänellä paperit, joten hän ei voisi päätyä ongelmiin. Kaiketi.
”Melkoista tuuria”, hän supisi suupielestään nauraen löydettyään Amandan.

Amandan piti odottaa siinä tiskin vieressä. Hän ei ollut käsittänyt poliisien tulevan paikalle, joten oli vielä huvittunut tilanteesta.
"No älä." Kun naispoliisi asteli kaksikon luo ja pyysi häntä mukaansa, Amanda meni selvästi hämilleen. Hän lupasi että palaisi pian, mutta hän löysi itsensä asian selvittelyn jälkeen poliisiautosta ja matkalla enonsa luo.

Natasha katsoi häkeltyneenä poliisia, joka lähti saattamaan Amandaa pois. Heeetkinen, mihin ystävää nyt vietiin? Hän ei päässyt ulos ruuhkaisesta yökerhosta lainkaan niin nopeasti kuin poliisin saattama Amanda, sillä ihmiset tekivät kyllä tilaa virkapukuiselle naiselle, mutteivät hänelle. Kun Natasha pääsi ulos, ei Amandaa näkynyt enää missään. Tyttö lähetti useamman tekstiviestin peräkkäin ystävälleen samalla kun hoippui lähimmälle taksitolpalle. Mitäpä hän tänne yksinään jäisi.