But before the night is through

Aamu oli alkanut enemmän tai vähemmän kaoottisesti, kun Oscarin puhelin ei herättänytkään aamuvuoroa varten eikä poika ehtinyt siihen ainoaan bussiin, jolla olisi päässyt ajallaan Rosings Parkiin. Hän oli harkinnut vakavasti soittavansa taksin, vaikka rahatilanne ei sellaista olisikaan sallinut. Ensimmäinen palkka tulisi vasta seuraavalla viikolla, joten siihen asti Oscarin oli luovuttava ylimääräisistä menoista. Koska taksiin ei ollut varaa, oli Oscarin kokeiltava onneaan kavereidensa suhteen. Aamukuuden herätyspuheluun vastasi kolmas kaveri niin ärtyisästi, että Oscar oli jo pelännyt henkensä puolesta.

Niin hän oli kuitenkin saanut kyydin tallille ja oli perillä juuri vuoronsa alkaessa. Vastineeksi aikaiselle herätykselle ja kyyditsemiselle poika lupautui lähtemään illalla Oarfishiin "yksille", mikä tarkoitti auttamatta useampaa, ainakin kaverin mielestä. Työpäivä oli mennyt yhtä kaoottisesti kuin aamukin, ja vaikka Oscar oli kotona reilusti ennen viittä, hän oli täysin valmis perumaan illan suunnitelmat jäädäkseen viettämään rauhallista koti-iltaa kissansa kanssa. Sitten hän oli tajunnut, että viettäisi mieluummin koti-illan kissansa kanssa kuin lähtisi kaverin seuraksi baariin. Se oli säälittävin ajatus, jonka Oscar oli pitkään aikaan saanut päähänsä. Sitä paitsi, nyt kun oikein mietti, hän ei ollut käynyt ulkona kertaakaan aloitettuaan työt Rosings Parkissa, eikä sen kummemmin nähnyt kiireisiä kavereitaankaan. Niinpä Oscar nukkui tehokkaat parin tunnin nokoset, siistiytyi sen verran kuin jaksoi ja astui ulos Newcastlen alkavaan yöhön.

Nyt, kun Oscar ja hänen kaverinsa Tom olivat olleet Oarfishissä vain alle puoli tuntia, Oscar katui päätöstään lähteä. Tom, naistenmies kun oli, oli löytänyt itselleen pöydällisen juttuseuraa heti sisälle astuttuaan. Oscar ei ollut kiireisen viikon jälkeen juttutuulella, eikä varsinkaan valmis toimimaan wingmaninä kaverilleen. Hän oli vääntänyt kasvoillensa hurmaavan hymyn juuri ja juuri siksi aikaa, että sai esiteltyä itsensä Tomin löydöksille, ja siirtynyt sitten vaivihkaa baaritiskin ääreen istumaan. Yleensä Oscar olisi ollut katkeamatta äänessä kertomassa mitä mielenkiintoisempia tarinoita elämästään, mutta tänään hän muistutti pikemminkin ärtyisää erakkoa. Syvään huokaisten hän kääntyi tiskin puoleen. Baarimikkona oli nuori nainen, joka näytti jollain etäisellä tavalla tutulta, mutta Oscar ei osannut yhdistää kasvoja kehenkään tuntemaansa ihmiseen. Ehkä hän oli nähnyt tämän joskus kaupungilla tai aiemmin baarissa, vaikkei sitä muistanutkaan.
"Yks olut", Oscar tilasi, kun edelliset asiakkaat olivat saaneet drinkkinsä maksettua. Hän vilkaisi nopeasti Tomin suuntaan ja toivoi, että olisi tilannut jotain paljon, paljon vahvempaa.

Yllätys näkyi selvästi Oscarin kasvoilta, kun baarimikko kaatoi kaksi shottilasillista salmaria ja tarjosi toisen pojalle. Harvemmin Oscar oli se, jolle tarjottiin, vaikka oli niinkin joskus ja jouluna käynyt. Hän epäröi hyvin lyhyen hetken, ennen kuin nappasi shottilasin pöydältä ja kohotti sen samaan tapaan naista kohti.
”Kiitos”, poika sanoi kumottuaan tumman nesteen kurkkuunsa ja soi nopean hymyn naiselle. Jo tämä pieni ele teki Oscarin illasta vähän paremman, vaikka nähtävästi hänen kaverinsa ei poikaa kaivannutkaan seuraansa. Tytöt menivät aina edelle. Jos hän olisi tiennyt tämän, hän olisi valmistautunut iltaan paremmin. Tai jäänyt suosiolla kotiin.

Mutta koska Oscar oli raahautunut Oarfishiin asti, hän ei aikonut luovuttaa heti. Illasta voisi vielä tulla hyvä, ihan sama, vaikka Oscarilla olikin omat epäilyksensä asiaa kohtaan.
”Niin kai”, Oscar myötäili miettiväisenä. Vaikka hän oli melkoisen sosiaalinen tapaus, eikä koskaan kieltäytynyt juhlista, hän ei ollut vähään aikaan käynyt oikeasti ulkona. Surullista, mutta totta, uusi työ vei sekä aikaa että voimia. Oscar ei silti vaihtaisi nykyistä työpaikkaansa mihinkään, tai ainakaan vanhaan työhönsä, sen verran mielekkäämpää hevosten kanssa työskenteleminen oli.

”Mä en oo ehtinyt nyt kauheesti käydä täällä, tai missään muuallakaan”, Oscar selitti pyöritellen olutlasiaan baaritiskillä. ”Alotin vasta uuden työn.” Oscar ei uskonut hetkeäkään, että punapäätä kiinnostaisi pojan selittely, mutta juuri sillä hetkellä ei ollut muitakaan uhreja lähettyvillä. Tosin se minihameessa heiluva tyttönen näytti suuntaavan taas baaritiskiä kohti, mutta hänen kanssaan Oscar ei halunnut alkaa juttusille. Sitä paitsi, eikö hyvään asiakaspalveluun kuulunutkin, että edes esitti kuuntelevansa asiakkaan turhanpäiväistä höpinää?

Oli totta, että Oscar oli tyytyväinen ammattiinsa ja itseensä. Jos siis kukaan nyt koskaan oli oikeasti tyytyväinen itseensä. Mutta sisimmässään hän silti koki, että heppapoika ei ollut mikään ylpeilyn aihe. Ehkä se juonsi juurensa pojan perheeseen, ehkä Oscar koki olevansa vähemmän maskuliininen jo kokonsakin puolesta... syitä saattoi olla useita, eikä hän halunnut niitä miettiä.

Cheryl vaikutti huvittuvan kuullessaan Oscarin työpaikan. Oscar ei pitänyt naisen ilmeestä saatika äänensävystä, mutta koetti silti vain hymyillä tyynesti.
"Jep", hän varmensi ja aikoi antaa asian olla, koska jonkun tuntemattoman mielipiteellä ei ollut hänen elämässään minkäänlaista merkitystä. Vaikka eihän Cheryl ollut mitään oikeastaan sanonut, mutta se, miten hän sen sanoi...
"Onks se jotenkin hauskaa?" Oscar kysyi viattomasti ja kohotti oluttuopin huulilleen.