Päivä 1, matkalla: Heaven knows that it's a crazy ride (rekka 1)

"Adelaiden takapajuinen maaseutu on hurjinta mitä ajatella saattaa", Troy nauroi kuin Katerina olisi osunut asian ytimeen. "Silmänkantamattomiin eukalyptuspuita, peltoja ja kapeita mutkittelevia hiekkateitä. Ihmisten asuntoja korkeintaan 20 kilometrin välein."
Olihan hänen lapsuutensa silloin tällöin ollut ihan viihdyttävä, mutta "hurja" ei ehkä ollut oikea sana kuvaamaan sitä ainakaan hänen mittapuullaan. Käppyräisiin puihin kiipeily ja myrkylliset elukat olivat olleet ehkä suurinta jännitystä.

Mies kuunteli Katerinan kertomuksen perheestään ja siveli hartoille kiedotulla kädellään kevyesti naisen vaaleita hiuksia puoliksi ajatuksissaan. Hän ei osannut pohtia, oliko ele sopiva tähän tilanteeseen, vaan se tuntui olevan automaattinen toiminto.
"Et kai tylsä sentään. Normaalilta elämältähän tuo kuulostaa", hän väitti vastaan hymyillen toisella suupielellään. "Mikä on hurjinta, mitä olet koskaan tehnyt?" Troy kysyi lievästi huvittuneena, kun hurjuus nyt kerran oli otettu puheeksi.

”No minusta se kuulostaa aika hurjalta”, Katerina puolustautui hymyillen. Ei heillä Ruotsissa ollut sellaista maisemaa. Jotakin sinne päin, mutta ei kuitenkaan mitään samanlaista. Australia kuulosti kiehtovalta. Hän painautui lähemmäs Troyta ja hymyili tuon ihanalle eleelle. Ihana päästä vaellukselle ja ehkä viettämään enemmänkin sellaisia hetkiä – mielellään kahden kesken ilman kakaroita.
”Hurjinta?” nainen kohotti kulmaansa. Olihan hän tehnyt paljon typeriä asioita, mutta että hurjinta.
”Olen hypännyt benji-hypyn”, hän ehdotti virnistäen. Ehkä se kelpaisi – vaikka olikin ollut humalassa jollakin festivaalilla silloisen poikaystävän yllyttämänä. Hän oli tainnut silloin olla vasta kahdeksantoistavuotias, eikä olisi ikipäivänä enää uskaltanut sellaiseen.

Auton rauhallinen hurina ja ohi kulkevat maisemat alkoivat hiljalleen väsyttää myös Katerinaa. Hänen silmänsä valuivat kiinni pakostakin, olihan matka useamman tunnin mittainen. Keskustelun rauhoituttua Katerina nojaili Troyhin ja tuon kainalon lämpö tuuditti hänet kevyeen uneen.

[Josko tämä olisi tässä. Kiitos! :)]