The pain is for pleasure

"Hienoa. Täytyyhän Huzzlen tietää, ettei sitä ole unohdettu, vaikka lähdetkin matkaan", Larissa virnisti, vilkaisi kelloaan ja nyökkäsi pesupaikkaa kohden.
"Paras jatkaa, ennenkö Caetano tulee", hän lausahti pahoittelevaan sävyyn ja lähti valkoisen, valtavan lusitanon kanssa pesupaikalle. Venturoso oli ketään yllättämättä onnistunut sotkemaan itsensä yön aikana karsinassa siitä huolimatta, että hevosella oli ollut ohut loimi yllään. Hän joutui kamppailemaan ikuisuudelta tuntuneen ajan kaulalla olevan tahran kanssa. Miksi aina Venturoso?

Amanda oli omaksi epäonnekseen sekä surullinen että helpottunut, kun Larissa lähti. Hän itse rapsutteli ruunaansa vielä hetken, ennen kuin irtautui katsomaan Foxyn ja Mentoksen tarkastusta, sekä lastaamaan hevosiaan.

Larissa joutui juoksemaan ja epäili saavansa kuulla siitä myöhemmin, miten Venturoson letti ei ollut kovinkaan tiukka. Hänen aikansa oli loppumassa, sillä ori oli saatava vielä kävelemään ennen kuin Caetano saapuisi. Tyttö vei hevosen tottuneesti kävelykoneeseen ja jätti kiertämään kehää muutaman muun hevosen kanssa, ennenkö suunnisti tallipihalle katsomaan, näkyisikö Caetanon autoa vielä. Lähes tyhjillä parkkipaikoilla ei näkynyt tuttua autoa, joten tyttö huokaisi helpotuksesta ja päätti jäädä ulkoilmaan odottamaan, että näkisi Caetanon saapuvan. Siinä kohtaa olisi hyvä sännätä hakemaan Venturoso kävelemästä, kääriä pintelit etujalkoihin ja ojentaa ori ratsastajalle, joka ehtisi juuri sopivasti käydä vaihtamassa vaatteensa siinä ajassa.
"Ovatko hevosesi helppoja lastattavia?" Larissa kysyi huomatessaan Amandan saapuvan toisen hevosensa kera.

Amanda oli taluttamassa Foxya juuri rekan rampille. Hevosta ei saanut vieläkään mieluusti koppiin ja asian kanssa tehtiin töitä, joten
"Rekkaan joo. Foxy ei pidä kopeista."
Koska hevonen oli nyt edistynyt paljon, he eivät halunneet pilata sitä lastaamalla tuon väkisin koppiin, kiirellä. Amanda varmisti hevosen olevan hyvin ja oikein kiinni, tullen sitten ottamaan Mentoksen. Häntä ei haitannut lastata omia hevosiaan, kun niitä oli vain kaksi. Kirkkaankeltaiseen, liloilla yksityiskohdilla varustettuun loimeen verhottu ori pärskähteli pehmeästi ja steppasi ravilla jalat korkealla.

"Hyvä siis, että on mahdollisuus käyttää rekkaa", Larissa hymyili seuratessaan hevosten lastausta. Hänellä ei ollut mitään parempaakaan tekemistä ennenkö Caetano ilmestyisi, joten hän saattoi yhtä hyvin odotella tässä ja jutella niitä näitä Amandan kanssa.
"Mentoshan on komeana", hän virnisti katsoessaan räikeänväriseen loimeen puettua oria. Erottuisipahan kisapaikalla kaikista niistä mustaan, tummansiniseen ja tummanruskeaan puetuista hevosista.

Mentos korskahti orimaisesti ja heitti hieman takapäätään. Amanda nauroi vaisusti, lastaten malttamattoman orin ennen kuin se heittäytyisi mahdottomaksi.
"Se on hyvässä kunnossa."
Amanda huokkasi kopista, silittäen orin päätä. Mahtava poika.

"Niinhän sen täytyy olla, että voitte pestä kaikki viikonloppuna", Larissa naurahti, huomasi silmäkulmastaan tutun auton kaartavan parkkipaikalle ja vinkaisi.
"Minun on mentävä, Caetano saapui!" Niine sanoineen tyttö säntäsi tallin puolelle viimeistelemään Venturoson, jotta portugalilainen voisi vain nousta orinsa satulaan sopivaksi katsomanaan ajankohtana.

Amanda huokaisi helpotuksesta ääneen, kun Larissa katosi työnantajansa tultua paikalle. Hän sai rauhan lähtea keräämääb hevostenta tavarat ja istua autoon. Matka kohti Kronenburgia sai alkaa.