Klaus nyökkäsi - mikä onni, että he olivat päässeet vihdoin liukenemaan. Hän toki nautti seurastaan, mutta Cicin juhlat olivat paikka, jossa hän ei mieluusti viettänyt aikaansa edes hyvässä seurassa. Hän oli saanut alati olla varuillaan illan emännän suhteen, sillä tuohan saattoi ilmestyä paikalle koska tahansa.
”Melkein toivon sitä”, mies hymähti vilkaisten Evelyniin nopeasti. Rosings Park oli jäänyt taa ja edessä siinsi Slaleyn rauhallinen kylä taloineen. Matka oli taittunut aivan liian nopeasti. Hän jarrutti Evelynin talon kohdalla Range Roverinsa pysähdyksiin niin pehmeästi kun siinä tilassa saattoi. Katse karkasi naisen kasvoihin.
”Kiitos seurasta, en olisi selvinnyt ilman sinua”, hän kiusoitteli ja hipaisi tummahiuksisen poskea.
”Hyvää yötä.” Vaikka hän näyttäytyikin herrasmiehenä ja menisi kotiinsa yöksi, ei se tarkoittanut sitä, että hän niin olisi halunnut. Kotona häntä vain odotti huollettava koira, joka ei selviäisi pidempään yksin. Klausin oli mentävä, vaikka Evelyn häntä puoleensa vetikin.
[Kiitos tästä pelistä, olkoon minun osaltani tässä :)]
Pääsivu 
Su Joulu 28, 2014 4:13 pm