Ehkä me vielä onnistutaan?

//Kuka vaan mukaan pitämään Leolle seuraa, jakamaan vinkkejä tai vaikka nostelemaan puomeja. Ihan mitä vaan:)

Vaalea, hulppean näköinen kartano kylpi häikäisevän kirkaassa auringonpaisteessa. Tällaisen paikan näki ihmissilmä vain kerran eläessään. Leo nosti hupparin verhoaman kätensä kasvoilleen ja tähyili vielä hetken ympäri avaraa tallipihaa. Pihalla vilisi ratsastajia, tallityöntekijöitä ja paljon muita henkilöitä kiiltäviin saappaisiin ja tahrattoman puhtaisiin ratsastushousuihin verhoutuneena. Näky sai pojan hiukan tuhahtamaan, vaikka olihan hän itsekin pukenut päälleen parhaimmistoaan. Paikan sanoinkuvailematon olemus sai Leon haukkomaan aina henkeään ja tuntemaan itsensä hyvin pieneksi, vaikka ei hän ollut Rosingissa vielä montaa kertaa vieraillutkaan.

Leo pyöritteli rauhallisin liikkein harjaa harmaan kimon holsteinin karvapeitteellä. Tamman korvat painautuivat epävarmasti luimuun pojan koskettaessa sitä. Enää se ei kuitenkaan tarjonnut hampaita hänen käsivarrelleen. Leon suunpielet kohosivat pieneen itsevarmaan hymyyn ja hän uskaltautui tarjoamaan kättään tamman nuuhkittavaksi. Korvat painuivat entistä tiukemmin niskaa vasten, joten poika vetäisi kätensä äkisti pois Sheenan hampaiden ulottuvilta. Virhe. Kimo sinkosi päänsä korkeuksiin ja viuhtoi hännällään uhkaavasti. "Rauhassa, kaikki hyvin", ruskeatukkainen puheli rauhoittavasti tammalleen vetäytyessään hitain askelin siitä kauemmaksi. Sheena pärskähteli vielä hetken silmänvalkuaiset pyörähdellen, mutta tyyntyi hiljalleen. Leo uskaltautui palaamaan hitaasti tamman läheisyyteen ja jatkamaan harjaustaan.

Sheena tanssahteli pää pystyssä ja korvat villisti kääntyillen valkoisten puuaitojen reunustamalla pääkentällä Leon puristaessa mustia nahkaohjia nyrkissään. Poika oli vähällä saada raudoitetusta kaviosta otsaansa tamman kohottaessaan etujalat aavistuksen liian korkealle maasta. Ruskeatukkaisen suunnitelmissa oli hypätä muutamia pienempiä esteitä, mikäli koskaan saisi hevostaan rauhoitettua että edes pääsisi selkään. Poika laski jalustimet ja kiristi satulavyön kimon yhä tanssahdellessa hänen ympärillään. Leo käytti tilaisuutta hyväkseen, kun Sheena rauhoittui muutamaksi sekunniksi jäädessään katselemaan muutamaa pikkulintua kentän laidalla ja ponnisti itsensä nopeasti, mutta pehmeästi tamman selkään. Holstein vähät välitti ratsastajasta selässään, vaan jatkoi riehumistaan jokainen lihas jännittyneesti pingoittettuna.

[Any tulee seuraksi]
Anyn päivä oli alkanut mitä parhaiten, hän oli juonnut aamu teen kartanon terassilla jutustellen talon tyttären kanssa. He olivat ystävystyneet kevyesti ja Any uskalsi kysyä Noreenilta kartanon asioista, eikä häne tarvinnut enään Ladytellä häntä. Aamu teen nautittuaan hän veti turkoosit kangaskengät jalkaansa ja lähti taapertamaan kohti tallia. Matkalla hän tervehti puutarhassa pyörivää Alfieta, koskakohan hän uskaltaisi kysyä tarvitseeko mies apua.

Oranssin vivahtavan peilipinnan omaavat pilottilasit sopivat hyvin naisen turkoosiin tukkaan, joka oli nyt kiedottu rennolle nutturalle päälaelle. Aurinko on paistanut komeasti paripäivä ja myös hänen hevosensa ovat saaneet nauttia ulkoilusta jo ilman loimea, tallissa on viellä oltava loimi, koska Rosing Parkin talli ilma on ihanan viileää, mutta Any pelkää silti hevostensa saavan kylmää selkään, minkä vuoksi niillä on ohuemmat talliloimet nyt päällä.

Hän nautti täysin ihanansta ilmasta ja kiersi ulkokautta tarhoille tervehtien vastaan tulijoita kohteliaasti. Hän nappasi ensimmäiseksi ratsukseen tälle päivälle Cetan. Ehkä näin ensimmäisenä ratsuna hän jaksaisi taistella sen kanssa paremmin. Tallissa Any kiepautti tamman pesukarsinalle ja lähti vaihtamaan saappaita, napaten kypärän, kouluraipan ja hanskat myös matkaansa. Viellä ei niin kuuma olisi että super ilmastoidulla kypärällä voisi ratsastaa, joten hän otti classisen tyylikkään samenttikypärän kaapista, mutta valitsi ohuemmat hanskat.

Tamman varustus oli pikaista ja hän päätyi ratsastamaan pääkentälle, jossa on niin mukavasti tilaa. Kentällä on melkein aina joitain pieniä esteitä, mutta tällä kertaa Any päätti rakentaa pari okseria lisää ja kolmoissarjan. Hän oli saanut valmentajalta ohjeeksi hypätä matalia esteitä usean kerran viikossa, jotta tamma tasaantuisi. No koko alukuverryttely oli yhtä loikkimista taas joka ilman suuntaan ja kerran Any löysi itsensä jo melkein maasta, mutta kuin ihmeen kaupalla hän sai kantapäällään viellä kiinni satulan takakaaresta ja onnistui kiskomaan itsensä takaisin satulaan.

Itse esteratsastuksesta ei paljoa jäännyt tuleville sukupuille kerrottavaa, paitsi että se oli varmasti ollut sangen viihdyttävää, koska lähestymisessä oli harvemmin yhtä jalkaa enempää jalkoja maassa ja harvemmin edes sitä yhtä jalkaa. On se kiva että hevonen haluaa liikkua eteen, mutta menisi mielummin eteen kuin joka ikiseen ilman suuntaan. Jo sangen porottava aurinko ja useat toistot saivat Cetan mustan karvan kiiltämään ja Any huomasi tamman vaahtoutuneen myös melkoisesti. Hän päätti treenin onnistumiseen ja aloitti eteen alas työskentelyn. Ceta rauhoittui hyvin, mutta uusi villiintyminen oli läheellä kun harmaa tamma saapui hyvin Ceta maisesti kahdella jalalla pääkentälle.

Any ei tunnistanut miestä, mutta luulee ettei tämäkään huomannut heitä toisessa päädyssä. Vasta kun mies oli selässä uskalsi Any avata suunsa.
"Tervehdys, onpas jotenkin tutunnäköistä touhua", hän tervehti muukalaista taputtaen samalla Cetan vaahtoista kaulaa. Tamma oli jo rauhoittunut, mutta silti Any tunsi tammansa ja piti ohjia varuiksi puolipitkänä.
"Oletko hyppäämässä, rakensin okserit ja kolmoissarjan kerään ne pois, jos et hyppää", hän jatkoi ja suuntasi varoen katsettaan kimon selässä istuvaan ja vähintään yhtä varuillaan olevaan mieheen.

Päästyään säikyn tammansa selkään Leo otti ohjat tuntumalle siinä toivossa että saisi ohjattua Sheenaa edes vähän. Mies painoi kantapäät tiukasti alas, mutta varoi koskettamasta turhaan hevosen kylkiä. Vasta silloin Leo huomasi takaansa lähestyvän ratsukon. Sheena jännittyi mustasta hevosesta ja tämän ratsastajasta vielä astetta enemmän, jos se enää oli edes mahdollista. Sinihiuksinen pysäytti ratsunsa kimon tamman viereen pitäen kuitenkin aavistuksen etäisyyttä korskuvaan Sheenaan. "Moi vaan!" mies tervehti sinitukkaista viritellen samalla kasvoilleen iloista, mutta itsevarmaa hymyä. "Tämä on vähän tällainen hermoheikko", Leo jatkoi ja taputti holsteiniaan kaulalle. Mies katsoi parhaaksi hiukan kävelyttää selästä ratsuaan, sillä paikallaan pysymisestä kun ei oikein tullut mitään. "Jätä vaan esteet kentälle. Ajattelin muutenkin hypätä pieniä esteitä, jos saan tämän vain rauhoittumaan", mies sanoi viitaten tammaansa. Ruskeatukkainen pisti merkille ettei nainen ollut esittäytynyt, joten päätti tehdä sen itse ensin. "Olen muuten Leo ja tämä kimo tässä on Sheena. Uusi kasvo täällä", hän naurahti kepeästi luoden vihreiden silmiensä katseen naisen kevyesti meikattuihin kasvoihin.

Any silitti Cetan kiiltävää karvaa, tamma näytti jopa nauttivan ihmisen kanssa vietetystä ajasta ja rentoutuneen hyvin. Se ei eden lähtenyt Sheenan perään vai jäi kuuliaisesti. Any ei ollut kovin innokas esittelemään itseään, mutta koska Leokin esittäytyi niin olihan hänet kasvatettu kunnon kansalaiseksi niin hän vastasi esittelemällä itsensä ja ratsunsa.
"Olen Any Raven vastikään Norjasta muuttanut ja tämä on Ceta, tallissa on viellä täysveriorini Bamse ja tuolla yhdessä tarhassavoikko tamani Sera. Olen täällä valmentautumassa kenttäratsastuksessa Noah Burken opissa", Any esittäytyi.

"Mutta minä vien tämän hikisen neidin pesulle, mutta jos tarvitset puominnostajaa, niin voin tulla. On nuo toisetkin ratsastettava, mutta minulla on koko päiväaikaa, kun viellä ei ole asiakashevosia yhtäkään vain omat ja asun kartanolla, niin matkakin on lyhyt", Any hymyili ja ohjasi Cetan portille, jossa loikkasi alas ja talutti tamman talliin.

Pikainen pesu ja hetkeksi kuivattelmaan ulos narussa nauttien kevään vihreästä. Samalla Any seurasi miten Leo ratsasti kuumaa hevostaan. Hevosella tosiaan tuntui olevan vilkaas aivotoiminta, mutta se keskittyi kaikkeen muuhun paitsi toivottuun. Liian tutun tuntuista, vaikka molemmat tammat alkoiva jo olemaan kohtalaisessa hallinnassa. Nytkin Cetalla oli vain riimu ja ketjunaru, eihän sitä voinnut edes taluttaa ilman orikuolainta kun se Anyn luokse tuotiin.

Leo uskaltautui antamaan hiukan löysempää ohjaa tammalleen päästyään muutaman metrin päähän Anysta ja tämän hevosesta Cetasta. Mies ei kuitenkaan voinut olla huomaamatta sinitukkaisen astetta vastahakoisempaa esittäytymistä. Hän kuitenkin päätti jättää asian sikseen ja keskittyä ratsastamiseen. Olihan Any kuitenkin Leon ensimmäisiä tuttavia Rosings parkista. Mies kuunteli naisen selostuksen loppuun hymyillen, vaikkeivat nimet hänelle mitään sanoneetkaan. "Tule ihmeessä nostelemaan puomeja, jos sinulla on vain aikaa", Leo tokaisi ystävällisesti luoden kasvoilleen entistäkin leveämmän hymyn. Seura kelpaisi aina, vaikka sitten puomien nostelun merkeissä.

Sheena pärskähteli ja viskoi päätään jokaisessa kulmassa, jonka ratsukko ohitti. Tamma jännitti useamman kierroksen jälkeenkin, mutta Leo saattoi tuntea satulaan asti kuinka sen lihakset rentoutuivat hitaasti, mutta varmasti. Mies ei edes yrittänyt hakea kimoa tammaansa muotoon, vaan tyytyi ratsastamaan sillä parhaansa mukaan pohkeenväistöjä ja voltteja. Porottava aurinko teki ratsastuksesta tuskallista niin Leolle, kuin Sheenallekin, mutta poika jatkoi silmiään siristellen ratsastustaan. Kenttä pölisi epämiellyttävästi ja Sheena hikosi nopeasti lämpimänä päivänä, joten ratsukko suoritti vain lyhyet alkulämmittelyt ravissa. Leo tarrautui varmuudeksi harjaan askeleen vaihtuessa laukkaan ja syystä, sillä Sheena innostui taas pinkomaan muutaman kierroksen kentällä takapäätään heitellen. Leo jarrutti parhaansa ohjalla ja istunnalla, mutta lopuksi tyytyi ratsastamaan muutamia ympyröitä laukassa, jotta sai Sheenan taas kohtalaiseen hallintaan. ratsastettuaan muutamat onnistuneet ympyrät laukassa molempiin suuntiin poika siirsi ratsunsa käyntiin, mutta piti ohjat tiukasti käsissään odotellessaan Anyn palaavan takaisin kentälle.

Eipä Anyllä olisi juuri muuta tekemistä ollutkaan, hän aikoo tänään lähteä kuntosalille ilmoittautumaan, mutta silti hänellä on vaikka kuinka paljon luppoaikaa, kun omien kanssa ei menisi enään kolmea tuntia kauempaa, kun yksi on jo ratsastettu ja Bamsen ohjelmassa oli tänään rauhallista liikuntaa sekä kävelytyskonetta. Lisäksi muiden auttaminen oli Anylle kuin itsestään selvyys. Kotona hänellä oli tapana olla joka ilta tallissa katsomassa että oppilaat pärjäävät itsekseen ja vaikka hän olisi ollut ratsastamassa, niin kaikki tiesivät että aina voi käydä pyytämässä apua ja myös opettajat tiesivät jos joku poni tai hevonen on tuhma, niin Any sen voi ratsastaa hyvin lyhyellä varoitus ajalla. Kerran Any on jopa kesken Bamsen ratsastuksen tullut toiseen maneesiin ja antanut Bamsen nuorelle 13 vuotiaalle ja ottanut itse Raketti ponin, jolla oli nimensä mukaisesti tapana hiukan sinkoilla. Bamse suoritti kunniakkaasti tunnin loppuun saaden lapselle hyvän mielen ja Any höykyytti ponin.

Nähdessään että kimo alkoi olla jo lämmitelty hän vei Cetan talliin ja vaihtoi pikaisesti kuivan loimen tammalle ja vei märän kuivariin. Any kipaisi ylhäältä jääkaapista viellä juomapullonsa ja saapasteli sitten kentälle.

"No niin, ootkos valmis jo", Any kysyi nyt jo rohkeutta keränneenä ja otti huikan pullostaan. Nähdessään Leon punaisen naaman hän jatkoi "Olisitko halunnut huikan? Kylmää sekamarjamehua". Hän tarjosi pulloa ratsukon suuntaan ja samalla toista kättä tammalle, jotta voisi pitää kiinni mikäli mies juotavaa ottaisi.

Any laski yksittäisen pysty esteen isoksi ristikoksi, se olisi hyvä verryttely este ratsukolle. Hän tietää itse hyvin kuinka hankala kuumalla hevosella on ratsastaa kohti matalaa pystyestettä, kun hevonen ei meinaa millään pysyä suorana.

"Olen pahoillani, jos kuulostan hiukna tökeröltä. Kielitaitoni on hiukan koetuksilla täällä", Any totesi ujosti hymyillen, mutta selkeästi kuitenkin enemmin hymy kuin ilme haluan juosta karkuun. Hän haluaisi luoda itseleen saman laisem imagon kuin kotonakin, eli kuka vain voi tulla juttelemaan ja koska vain voi pyytää apua, mutta sen luomiseen voi ujouden takia mennä viellä hetki.

Odotellessaan Anya Leo hukuttautui hetkeksi omiin ajatuksiinsa. Mies tajusi kaipaavansa kovasti vanhoja aikoja, jolloin hän saattoi kisata hyvällä menestyksellä ja nähdä vanhempiensa silmissä ilon ja ylpeyden hänen tuodessa kotiin yhden palkinto pystin lisää. Leo kaipasi entistä rentoa elämäänsä, jolloin ei ollut huolia ja koulu ja työ oli helppoa ja vaivatonta. Ne ajat olivat kuitenkin menneet. Nykyään mies sai laskea rahat sentilleen ja seuraavan kuun vuokra pyöri taukoamatta päässä. Vaikka Leo saikin isältään rahaa, jaksoi tuo aina tolkuttaa: "Rahat pitää ansaita. Ei niitä puussa kasva", Ja tiesihän hän sen, mutta silti se ärsytti häntä.

Leo havahtui ajatuksistaan Sheenan ottaessa muutaman jännittyneen raviaskeleen. Mies työnsi turhat ajatukset päästään ja keskittyi taas enemmän ratsastamiseen. Anykin oli jo saapastellut takaisin kentälle. Leo ratsasti tammansa Anyn luokse. Hän hieman hämmentyi naisen tarjotessa huikkaa juomastaan, mutta tarttui pulloon päättäväisesti. Kuuma päivä teki tehtävänsä. "Kiitos", Leo hymähti iloisesti ja ojensi pullon takaisin Anylle tämän vapaaseen käteen, sillä toinen piteli Sheena ohjista.

"Nyt mennään", mies sanoi kimolle, joka pärski ja katsoi ristikoksi muutettua verryttely estettä epäilevästi. "Otan tän ensimmäisen ravissa ja katotaan sitten seuraavia laukassa!" Leo huikkasi Anylle pitäen katseensa kuitenkin tiukasti lähestyvässä esteessä. Kaviot takoivat hiekkaista kenttää tiuhaan tahtiin ristikon lähestyessä. Mies painoi kantapäät tiukasti alas ja jarrutti ratsuaan nopeilla pidätteillä. Sheena, ihme kyllä hyppäsi ristikon ravissa, vaikka vauhdissa olikin vielä parantamisen varaa. Leo kehui kimoa vuolaasti ja uskaltautui löysäämään sisäohjaa taputtaakseen sitä kaulalle. "Sano muuten ihmeessä, jos näet istunnassa tai jossain muussa jotain korjattavaa", mies sanoi nyökäten Anya kohti. "Tulen vielä muutaman kerran laukassa tästä suunnasta!" hän ilmoitti nostaessaan laukan. Sheena odotetusti innostui, mutta Leo onnistui ratsastamaan laukassa sillä eteelle. Kimo ponnisti ilmaan ja teki ison ja ilmavan hypyn Leon pysytellessä mahdollisimman rauhassa jottei häiritsisi tammaa.

Any rapsutteli Sheenaa leukaperistä pitäessään kiinni tamman ohjasta rennosti. Vaikka tamma oli melko sähäkän oloinen, se seisoi kuitenkin paikallaan kun Leo otti huikan pullosta. Kohteliaat tavat loivat Anyyn vaikutuksen, mutta oikein värisytti kun mies totesi että saa neuvoa jos siltä tuntuu. Any rakasti pikkuvinkkien antamista, ei hän mikään valmentaja viellä ole, mutta kenties joskus vielä ja kotona hän piti poni- ja junnuvalmennuksia sekä leirejä.

Sheena vaikutti tosiaan aika paljon Anyn Ceta tammalta, sillä oli hyvä halu mennä kohti estettä ja sen hyppy oli mainio, vaikka este viellä aivan liian pieni. Any päätti ettei ainankaan alkuun mitään kovin ratkaisevaa sano ettei loukkaa tuntematonta, mutta tietynlaisen johdattelun hän oli oppinut tuuratessaan opettajia kukkahattu tätien tunneilla.

"Sillähän on ihan hyvä tuntuma tähän hommaan. Varo että yritä liikaa tehdä ohjalla ennen estettä kaksi askelta ennen ei saisi tehdä enään mitään", Any huuteli esteen vierestä, kun ratsukko tuli ensimmäisen kerran laukaassa. Sheena kiihtyy hiukan ennen estettä ja Leo yrittää sitä jarruttaa ohjilla tosin nätisti, mutta noin läheellä ei enään kannata pidätettä ottaa.

Kun ratsukko tuli uuden kerran Leo piti kättään kannateltuna ja tasaisena. Hän istui paremmin syvälle satulaa ja vielläpä ilman erillistä käskyä luoden Sheenalle paremman tasapainon ja tuen. Tamma hyppäsi ilmavasti, mutta vaikka Leo istui syvällä satulassa hän pääsi hyvin hyppyyn mukaan ja sulautumaan liikkeeseen. Myötäys näin pienelle esteelle oli täysin riittävä.
"Hyvä, paljon parempi, jos se riuhtoo tai on villi esteen jälkeen niin heti voltille kun on mahdollista tasianen tempo pitäisi säilyä ennen ja jälkene hypyn", Any totesi katsellen ratsukon menoa voltilla.

Any seurasi ratsukon työskentelyä hymyssä suin, myös toiseen suuntaan vaikka välillä oli kontrolli hukassa, niin Leolla on uskomattomat hermot se rauhallisuus lähestyessä estettä oli silmiin pistävä jopa kenttäratsastajalle.

// Pahoittelut että vastaamiseen meni näin kauan:/

Vaikka Leon ja Sheenan historia ei järin pitkä ollutkaan, oli hän aina pitänyt tammasta tuon oikutteluista huolimatta. Hän jaksoi vahvasti uskoa että rauhallisen ratsastajan käsissä kimosta olisi vaikka mihin. Leo itsekin tunsi saavansa jokaisen ratsastuskerran jälkeen enemmän otetta tammaansa. Hän oli erityisen kiitollinen Anylle, joka viitsi kuluttaa vapaa-aikaansa hänen ja Shenan työskentelyn tarkkailuun ja parantamiseen. Leon lähitulevaisuuden suunnitelmissa olikin päästä oikean valmentajan silmän alle Sheenan kanssa.

Hän päätti ottaa opikseen Anyn vinkistä ja antaa hevoselle rauhan muutamaa askelta ennen estettä. Istu tiiviisti satulaan, kantapää alas, suora lähestyminen, jarruta istunnalla, rauhassa, rauhassa... myötää. Leo saattoi tuntea selkeän eron hevosessa toisen kerran ylitettyään esteen.

"Otan toiseenkin suuntaan muutaman hypyn!" Leo huikkasi olkansa taakse Anylle ratsastaen samalla ison täyskaarron. Hän ratsasti muutaman ison ympyrän päätyyn rauhoitellakseen hetken tammaansa. "Viitsitkö kasata tuohon vaikka pienen sarjan kohta, jos otan vielä muutaman hypyn tähän yksittäiselle esteelle", Leo kysyi viittoen pientä ristikkoa, jonka aikoi hypätä vielä muutaman kerran. Vastausta odottamatta hän ratsasti uudelleen päättäväisesti esteelle ja piti tarkasti mielessään Anyn ohjeet. Hän ratsasti tamman taas napakasti voltille esteen jälkeen tämän alkaessa riuhtoa taas päätään.

[Jos sulla kesti, niin mulla kesti viellä kauemmin]

Anyn mielestä pumppuisan ratsukon seuraaminen oli viehättävää. Hän tietää itse ettei samankaltaisella hevosella ole helppo ratsastaa ja kehittyminen on hidasta. Nainen oli itse pulassa viellä kaksi vuotta sitten nuoren sekopää tamman kanssa. Oikeiden valmentajien avulla työ on mahdollista tdä ja Anynkin pelasti hänen oma äitinsä, jonka kouluvalmennuksissa hän ratsasti lähespäivittäin. Oikean perustyön ansiosta kehityskin on ollut vauhdikkaampaa ja myös se sekopää pystyttiin ottamaan mukaan Englantiin.

Leo pyysi Anyä rakentamaan sarjan, joten hän muokkasi aijemmin rakentamastaan kolmoissarjasta kaksoissarjan mukavan yhden askeleen pysty okseri sarjan, jonka pystyy hyppäämään molemmista suunnista.

"Kelpaako tämä", Any käännähti takaisin ratsukon puoleen, joka oli suorittanut verryttly hyppynsä. Mies oli saanut tammansa rauhoitettua raviin ja työskenteli parasta aikaan voltilla toisessa päädyssä, joten Any jäi odottamaan vastausta antaen ratsukolle työrauhan. Hän istahti okserin takapuomille ja otti hörpyn menhupullostaan.