Ehkä siihen turtuu

[Avoin peli. Lähtisikö joku seuraksi riskialttiille reissulle maastoesteradalle tai muuten vaan Taylorin lohduksi, kun hänet on taas typerästi pakotettu tallille?]

Rosings Park oli upea kisakeskus keskellä kauneinta Englantia, ja joku muu olisi saattanut antaa vaikka äitinsä saadakseen ratsastaa sen tiloissa arvokkaita kilpahevosia. Taylor olisi taas antanut äitinsä siitä, että olisi välttänyt tehtävän. Hän pudisteli hiekkaisia ratsastushousujaan annettuaan sekopäisen Bvlgarin ohjat juuri tallityöntekijälle sen jälkeen, kun hän oli pudonnut jo kolmannen kerran maneesin hiekkaan hevosen innostuttua poukkoilevaan neliin ympäri hiekkakenttää esteestä pudonneen puomin tai jonkun muun idioottimaisen syyn vuoksi. Hän ei ikinä enää kiipeäisi sen elikon selkään ja antaisi veljensä kuulla kunniansa, sillä tuonhan hevonen oli.
”Jäähdyttele se hyvin ja kylmää sen jalat”, hän käskytti onnetonta taluttajaa, joka piteli vauhkona ympäristöään tarkkailevan hevosen ohjia.
Taylor jätti hevosen taakseen ja kiipesi kivistäviä jäseniään kiroten oleskeluhuoneeseen. Hän kaatoi itselleen kupin teetä ja vetäytyi yläkatsomon nurkkaan sohvalta napatun viltin kera nauttimaan höyryävästä juomastaan pyyhkien yhä vaatteiltaan hiekanmuruja, jotka tuntuivat kutittavan ikävästi myös kenkien sisällä ja paidan alla. Harmi, että hänellä olisi vielä edessään Haydnin demonimainen Aladdin Sane. Valtava musta ori pelotti häntä jo tarhasta haettaessa, sillä se ei kunnioittanut ihmisen omaa tilaa vaan tuntui suorastaan rakastavan taluttajan höykyttämistä. Ehkä hän lähtisi sen kanssa maastoon, sillä jos antaisi orin vain juosta sydämensä kyllyydestä energiansa pois, se saattaisi unohtaa kiusata häntä mitä erikoisimmilla tavoilla. Ehkä hän voisi käydä sillä maastoesteradalla, mikä oli tosin kiellettyä häneltä, mutta kuka siitä vanhemmille kielisi.

[Ehkä Maya voisi hypätä mukaan, jos pääsis hieman tutustumaan talliympäristöön Benin kanssa :)]

Vihdoinkin Maya pääsi käymään Rosings Parkissa moikkailemassa hevostaan, ehkä jopa kiipeämään ratsaille. Ben muutti tallille muutamia päiviä ennen, mutta työkiireiden vuoksi ei orin omistaja ollut päässyt tallille asti. Hieman tummatukkaa huolestutti, miten Ben oli suhtautunut uuteen talliin. Se muutti heti Hollannista tultuaan Rosingsiin asustelemaan.
Nainen parkkeerasi autonsa mahdollisimman lähelle tallia, suurelle parkkipaikalle. Sieltä hän kipitteli beigeissä ratsastushousuissaan erittäin suuren talliin sisälle. Lämpöaalto pyyhälsi naikkosen lävitse tuon astuessa tallikäytävälle. Kuin myös ihana hevosen tuoksu. Melko pitkän aikaa joutui Maya taukoilemaan hevosista, kun ei ollut omaa hevosta Jasperin lähdettyä. Nyt vihdoin, muutaman vuoden jälkeen hän pääsi hevosten luokse ja mikä parasta, ihan oikesti ratsastamaan.
Talli oli iso ja sen huomasi siitä, ettei Baker löytänyt uuden hevosensa karsinaa mistään. Tallissa on yhteensä 120 karsinapaikkaa ja sen oikean etsiminen vei aikaa ja paljon.
Harhailtuaan tallikäytävillä kuin mikäkin turisti, Maya luovutti. Ehkä tuon täytyy myöntää itselleen, ettei vaan yksinkertaisesti löydä karsinaa ja täytyy joltain pyytää apua. Vaikka talli oli iso, sen käytävillä ei notkunut suuria määriä ihmismassoja, korkeitaan kaksi henkilöä oli tullut vastaan puolen tunnin sisällä ja hekin hävinneet jonnekkin. Täydellistä, suorastaan täydellistä.
"Luojan kiitos!" nainen möläytti huomatessaan oleskeluhuoneessa ihmishenkilön. Sitä ei ollut tarkoitus sanoa ääneen, mutta lause vain lipsahti bruneten suusta automaattisesti. Oleskeluhuoneessa istuskeli lyhyttukkainen nainen vilttiin kääriytyneenä. Ehkä Maya voisi kerran poistua hieman mukavuusalueltaan ja kysäistä karsinan mahdollista sijaintia.
"Hei anteeks, mut tiiätkö sä missä on karsina numero.. 85?"

[Jee, mukaan vain :)]

Oleskeluhuone oli hiljainen ja se tuuditti Taylorin omiin ajatuksiinsa. Hän selasi puhelintaan hyppien sovellusten välillä tottuneesti keskittymättä oikeastaan mihinkään. Hänen ei todellakaan tehnyt mieli lähteä enää ratsastamaan, saappaassa pyörivä hiekka tuntui ikävältä ja olo oli mustelmainen.
Taylor oli keskittynyt lämmittelemään teensä kanssa, joten hätkähti kun kuuli äänen puhuttelevan häntä. Tyttö kääntyi ja katsoi epäillen toista, joka selvästi oli ihan hukassa. No, ennemmin hän auttoi kuin menisi talliin veljensä hullun hevosen luo.
”Öh, joo, voin näyttää”, hän vastasi vaivautuen ylös penkistä. Taylor heitti viltin sohvan kulmalle ja työnsi puoliksi juodun teensä tiskipöydälle. Tuskin hän sitä kaikkea jaksaisikaan juoda.
”Sanoitko 85?” hän kysyi lähtiessään alas portaita tallin puolelle. Ehkä hän löytäisi sen, olihan pyörinyt jo hetken tallissa. Orikäytävällä, kenties, hän muisteli kun kävi läpi heidän hevostensa karsinanumeroita. Hän käveli käytävän läpi lähes sen päässä olevalle ovelle ja pysähtyi. BBY It's Getting Cold, tämä se kai oli.
”Tässä. Onko hevonen sinun?”

Tyttö vaikutti vaivautuneelta, mutta suostui silti näyttämään karsinan paikan. Tämä lähti tallin puolelle Maya vanavedessä. Talli oli niin suuri, että hieman kauemminkin tallissa liikkuneella kesti hetken aikaa löytää karsina numero 85.
Loppujen lopuksi karsina kuitenkin löytyi ja Ben möllötteli sen sisällä tyytyväisenä korvat lerppuen. Se kuitenkin heräsi kahden naispuolisen henkilön metelin saattelemana ja tuli kaltereiden taakse ihmettelemään tilannetta. Maya silitteli etusormellaan orin turpaa kalterien välistä.
"Joo on. Ja kiitos paljon avusta, mulla olis muuten menny ihan koko päivä!" Maya päivitteli tyytyväisenä, kun Ben puhalsi lämmintä ilmaa sieraimistaan naisen kädelle.
"Oon muuten Maya ja Ben muutti tänne vasta. En oo aikasemmin täällä ollu. Tai siis oon kerran, mutta en ehtiny tutustua talliin ollenkaan", hän vielä esitteli itsensä toiselle naiselle hymyillen. Ori kyllästyi nopeasti pelkkään silittelyyn turvasta ja painautui takaisin karsinan taaimmaiseen nurkkaan torkkumaan.

”Ei mitään. Rosings Park on vähän liian iso talli”, Taylor hymähti ja kohautti olkiaan. Mielelläänhän hän auttoi, kun niin nätisti pyydettiin eikä parempaa tekemistä ollut. Hän repi saappaan jalastaan ja tiputti sen sisästä hiekkaa lattialle. Ei hän ihan väärin ollut tuntenut. Seuraavaksi toinen saapas.
”Moi. Mä oon Taylor”, tyttö esitteli ja hypittyään yhden jalan varassa jo aikansa, veti hän saappaan jalkaan ja pyyhkäisi hiuksiaan silmiltään. Pitäisi kai taas leikata niitä.
”Mun veljen hevoset asuu täällä ja mun pitää liikuttaa niitä välillä”, hän sanoi äänessään sävy joka kertoi, ettei hän varsinaisesti viihtynyt tallilla. Aladdin Sane kummitteli mielessä, sillä hirviöori pitäisi hakea sisään ja liikuttaa. Ei huvittaisi.
”Kilpailetko Benillä?”

"Miksei hän itse liikuta niitä?" Maya kysyi hämmästyneenä Tayloriksi esittäytyneeltä naisenalulta. Nainen oli itsekin joskus toivonut sisarta ja varsinkin isoveli tai -sisko olisi ollut teini-ikäisenä huippu juttu. Kaverit tosin aina valitteli kuinka ärsyttäviä sisaret ovat, kun aina kiusaavat. Kukaan ei osannut ajatella Mayan näkökulmasta asiaa. Onneksi maailma ei kuitenkaan siihen kaatunut ja ilman sisaruksia selvittiin hengissä. Ainakin fyysisesti.
"Tulevaisuudessa toivottavasti! Ben on vielä niin nuori ja kokematon, ettei sillä voi vielä kisaradoille lähteä. Ja ollaan vielä molemmat niin uusia tuttavuuksia toisillemme. Tää on oikeastaan ensimmäinen kunnollinen kerta, kun näen Benin Englanissa"

”Veljeni kilpailee esteillä kansainvälisesti, ja aina kaikki hevoset eivät lähde mukaan”, Taylor selitti ja jättäisi mielellään pois sen, että vanhemmat pakottivat hänet sinne ettei hän tekisi pahojaan. Häneltähän ei kaverien näkemistä kielletty. Hän olisi mielellään jättänyt tulematta, mutta sinäkin päivänä Haydn oli jossakin päin Aasiaa lainahevosella ja viikonlopuksi Aladdin Sane lähetettäisiin sinne.
Tyttö kuunteli toisen vastauksen ja suki vaaleanpunaista tukkaansa. Hän ei haaveillut kilpailemisesta ja olisi mieluusti jättänyt muutenkin hevostelun taakseen. Oli tallilla joskus kivaakin, mutta Bvlgarilta putoaminen särki kaikkia lihaksia eikä hän nauttinut siitä.
”Ai se on uusi. Ratsastatko esteitä vai koulua?” Taylor kysyi katsellen komeaa oria. Ehkä siitä tulisi hänen perheensä hevosten uusi kilpakumppani joskus - todennäköisesti ei. Tuskin vasta harjoitteluvaiheessa oleva ratsukko koskaan päätyisi GP-radoille Haydnin kanssa. Oikeastaan veli olisi voinut loukkaantua ja jättää kilpailut loppuiäkseen.

"Ahaa okei. Voi että, oon aina haaveillu pääseväni isoille radoille ympäri maailmaa, mutta en tiiä.. Siihen tarvii varmaan tosi paljon sitoutumista, treenaamista ja huippuhevoset. Kun täytyy käydä töissä ja hoitaa muutkin velvollisuudet. Eiköhän mulle kelpaa tällänen keskivertoratsu", Maya selitteli ja tarkoitti Beniä, joka oli uudestaan kiinnostunut tallikäytävän tohinoista ja tullut ovelle päivystämään. Ei sillä, että ori olisi huono. Sehän hyppää 140 cm ratana, mutta siitä ei välttämättä tulisi mitään maailmanluokan ratsua. Ainakaan Mayan kanssa.
"Me hypitään esteitä. Ei tällä hermoheikolla riitä rahkeet kouluratsastukseen ollenkaan", nainen naureskeli. Koeratsastus ei todellakaan mennyt hyvin Hollannissa, pelkkää sähläystä. Esteillä meni sitten hieman paremmin. Mutta Maya otti riskin ja osti hevosen itselleen. Saa nähdä mitä siitäkin kehkeytyy.

”Se on veljeni koko elämä, ilmeisesti”, Taylor pyöräytti silmiään kaikella siskonrakkaudella. Hän tuskin näki veljeään, hän näki vain vanhempiensa palvonnan kohteen, joka oli aika maailmalla ja kun ei ollut, hääti hänet tallille hoitamaan hevosiaan. Tyypillistä.
”Ehkä haluat lähteä kanssani maastoesteille tänään?” Tyttö tarjosi vinolla hymyllä miettien, ettei selviäisi hengissä painajaismaisen Aladdinin kanssa. Ehkä hänen pitäisi tyytyä vain rataesteisiin, mutta ei se olisi yhtään niin hauskaa ja maneesin hiekka ei houkuttanut, hän oli jo aivan liian monta kertaa päätynyt sinne sinä päivänä.

"Hmmm.. No ehkä me voidaan tulla seuraksi, mutta hyppäämään en tämän kanssa vielä lähde", Maya vastasi. Maastoilu tekisi hyvää, tosin Ben oli säikky tapaus, mutta Maya uskoi pärjäävänsä sen kanssa. Maastossa kaksikko ei ollutkaan ikinä käynyt yhdessä. Ei ehkä paras startti uudelle paikalle, mutta maastoilua olisi kuitenkin ollut luvassa jossain vaiheessa.

”Sovittu”, Taylor virnisti ja nyökkäsi. Ehkä päivä voisi vielä kääntyä hyväksi. Hän kyllä laittaisi veljensä mustalle hirviölle kunnon varusteet, ettei vain laskisi sitä käsistään englantilaisille nummille, joita jatkuisi taatusti loputtomiin. Hän muisti kyllä, että maastoesteet eivät varsinaisesti kuulunut sallittuihin harjoittelumuotoihin, mitä tuli Haydnin estehevosiin, mutta ei sillä hetkellä välittänyt.
”Haluatko mennä heti?” hän kysyi vilkaisten katseellaan mahdollisia tallityöntekijöitä. Ehkä hän saisi haettua Aladdinin yksin.

"No mikä ettei. Eikai tässä muutakaan kummallista ole", Maya vastasi hymyillen ja siirtyi karsinan puolelle. Ben tuli oitis anelemaan herkkuja sun muita, mutta saikin vain rapsutusta.
"Missäs täällä on muuten varustehuone?" hän kysäisi, kun muisti, ettei millään tietänyt missä orin kaikki vermeet majailivat. Varmaan yksi kolmasosa Benin varusteista majaili vielä Mayan luona, kun nainen ei ollut ehtinyt niitä kuskailla tallille. Lähinnä vain loimia, suojia ja satulhuopia, joita tuo oli shoppaillut jo ennen itse hevosen saapumista. Mutta minkäs sille tekee, kun näkee kaupan ikkunassa ihanan varusteen.

”Se on tuolla päädyssä, mistä oleskeluhuonekin löytyy”, Taylor näytti kädellään suunnan ja arveli, että nainen löytäisi sinne vähintään ovien selkeistä kylteistä. Hän kierähti ympäri ja asteli kohti ratsunsa karsinaa hakeakseen riimunarun.
”Haen Aladdinin sisään. Voin tulla ihmettelemään varustehuoneen valtavuutta kanssasi sitten. Sieltä tuskin meinaa löytää mitään, mutta hevosen tavarat on merkitty karsinanumeron mukaan.” Mikäli Maya ei enää tarvinnut hänen apuaan, hän lähti hakemaan hevosta sisälle. Kevyt jännitys valtasi sisimmän, sillä Aladdin oli valtavan kokoinen ja voimakas ori, joka ei pelännyt riepotella taluttajiaan. Hän varmaan vaan avaisi tallinoven ja väistäisi, niin se juoksisi sisään, toivon mukaan omaan karsinaansa. Tai sitten hän esittäisi että todella välitti hevosen hyvinvoinnista ja eliittitallin maineesta, ja taluttaisi hevosen asiallisesti pesukarsinaan hoidettavaksi.

"Ahaa okei, kiitos avusta", Maya nyökkäili. Taylor lähti hakemaan hevosta itselleen, joten brunette riisui Benin sisäloimen pois ja laittoi sen karsinan oveen odottelemaan seuraavaa käyttökertaa. Ben oli hennosti klipattu selän päältä jo Hollannissa, joten karvaa oli hieman kasvanut tilalle.
Nainen jätti orin hetkeksi aikaa karsinaan, kun lähti varustehuonetta kohti. Taylor oli luvannut tulla myös varustehuoneeseen, kunhan käväisi vain hakemassa oman ratsunsa sisälle. Maya etsi käsiinsä oven, jonka ajatteli olevan varustehuoneen. Ja tosiaan, Taylor oli ollut oikeassa. Huone oli iso. Muttei ihmekään, jos siellä täytyy säilyttää 120 hevosen kamppeita, tilaa täytyi olla.

Aladdin heitti valtavan pukin juuri kun Taylor näki sen. Hienoa, sillä oli energiaa. Hän käveli tarhalle ja puristi kätensä nyrkkiin, jotta ne eivät tärisisi. Kyllä hän selviäisi yhdestä hevosesta. Tyttö vihelsi ja pujottautui tarhan aidan ali vasta, kun kutsusta innostunut hevonen oli laukannut toisesta päästä hänen luokseen ja tehnyt äkkipysähdyksen melkein päin porttia. Hän kiinnitti narun mustan orin riimuun, kiersi metalliketjun sen turvan yli, otti kunnon otteen narusta ja avasi portin vasta sitten. Hevonen syöksyi villisti ulos tarhasta ja Taylor sai kääntää sen ympärilleen, jotta ei tullut temmatuksi mukana. Hän talutti orin sisään lähimmästä ovesta ja kiinnitti sen pesukarsinaan. Eihän kukaan vain nähnyt, miten hän raahautui jättimäisen hevosen mukana sisään voimatta hallita sitä mitenkään. Käsiään hieroen Taylor lähti varustehuonetta kohti.
”Löysitkö Benin kamat?” Hän kysyi astellessaan Aladdinin harjojen luo.

"Odotas hetki.. Ahaa! Nyt taisi löytyä", Maya hihkaisi, kun huomasin numeron 85. Hän kipitti varusteiden luokse ja nappasi mukaan estesatulan ja hannoverilaiset. Maastoon Maya ei viitsi lähteä koulusatulan kanssa. Vielä harjaloota piti napata mukaan ja sitten lähdettiin kohti varustehuoneen ovea. Nainen tajusi kuitenkin, ettei ollut ottanut satulahuopaa mukaan, joten saapasteli takaisin varusteiden kohdalle ja nappasi mukaansa vielä sopivan huovan.
"Nähdäänkö kohta vaikka pihalla?" hän kysäisi ennen, kuin lähti viemään varusteita Benin luokse.

Taylor hymähti kun Maya löysi etsimänsä ja nappasi sitten mukaansa Aladdinin harjat, suitset pelham-kuolaimella ja kahdella ohjalla, martingaalin sekä estesatulan. Hän mumisi myöntävän vastauksen toiselle ja toivoi, että saisi hevosen pidettyä paikallaan selkään noustessa. Hän ratsasti sillä harvoin maastossa ja yleensä silloinkin vasta maneesissa verryttelyn jälkeen, joten tilanne oli hieman riskialtis. Satulan päälle tyttö nosti vielä suojat joka jalkaan ja lähti sitten kasan kanssa käytävälle, missä hevonen kuopi maata kärsimättömänä. Hieno eläin.
Aladdin Sane oli valtava musta puoliveriori ja tiesi hyvin miten käyttää kokoaan hyväkseen. Se tuntui yrittävän talloa Taylorin jaloille kun tyttö riisui loimia siltä ja viimeistään harjatessa kävi uhittelemaan hampain ja kavioin. Hän osasi väistellä sitä, mutta sai kipeästi hännän naamaansa ja läppäisi hevosta lautasille siitä hyvästä. Mokomakin. Hän harjasi sen nopeasti, varusti vielä nopeammin ja jätettyään hevosen varusteineen vielä kiinni pesukarsinaan, hän haki kypäränsä ja raippansa ylhäältä, minne oli ne unohtanut. Taylor nappasi kiinni ohjasta ja talutti vierellä tanssivan hevosen tallipihalle. Mitähän tästä tulisi?

Maya kiikutti Benin varusteet sen karsinan eteen ja lähti vielä autostaan hakemaan omia ratsastuskamppeitaan, jotka oli sinne onnettomana jättänyt. Saavuttuaan takaisin talliin Maya alkoi heti reippaasti harjailemaan Beniä. Harjauksen jälkeen tuo laittoi suitset ja satulan. Jalkoihin hän laittoi jännesuojat ja putsit. Sitten Ben olikin ihan valmis.
Maya vaihtoi lenkkarinsa mustankiiltäviin ratsastussaappaisiin, jotka oli koristeltu blingblingillä. Vielä kypärä päähän ja hanskaat käteen. Ja raippa, vaikka Maya uskoi ettei sitä tarvitsisi. On kuitenkin hyvä olla sellainen mukana, ihan vain varmuuden vuoksi. Nainen empi vielä takkinsa kanssa, mutta päätti ottaa sen kuitenkin mukaan. Mielummin kuuma kuin kylmä. Suuren huokauksen saattelemana ratsukko lähti tallipihalle.
Pihalla Taylor ja kaunis, iso ori jo olivatkin. Maya kiristi satulavyön ja laski jalustimet alas. Hän ponnisti ja nousi ylös satulaan.
"Onpas kaunis hevonen, onko toi sun veljen?", hän kysäisi samaan aikaan, kun sääteli jalustimia sopivan mittaisiksi.

Taylor sai taistella kiristääkseen satulavyön ja laskeakseen jalustimet. Aladdin olisi mielellään vain jo mennyt, joten se pyöri ympyrää tytön yrittäessä parhaansa mukaan valmistaa sen selkäännousuun. Hän tuskin vilkaisi toiseen ratsukkoon ennen kuin pääsi kiipeämään alati liikkuvan hevosen satulaan vuosien kokemuksen pehmeällä joustolla. Hän asetti jalustimet syvälle jalkoihinsa ja etsi ohjastuntuman, sillä ei todellakaan halunnut hevosen vievän häntä mihinkään.
”Mjoo, tää on Aladdin. Haydn, mun veli, kisaa tällä GP-tasoa kansainvälisesti”, hän kertoi vailla ylpeyttä, jota jokaiselta niin taitavan kilparatsastajan siskolta olisi pitänyt löytyä. Hän ei vain jaksanut sitä, että Haydn oli hänen vanhemmilleen maailman napa.
”Maastoesteradalle siis”, hän varmisti ja siirsi ratsunsa kulkemaan tallin itäpuolelta ympäri kohti pohjoisessa alueen rajaavaa metsää. Taylor sai tehdä alati vahvoja pidätteitä, ettei voimakastahtoinen ori lähtenyt omille teilleen. Sen käynti muistutti enemmän ravia, oli tahditon ja kiirehtivä, ja se kulki enemmän kiemurrellen kuin suoraan.
”Mä niin vihaan näitä hevosia. Haydnin toinen hevonen Bvlgari pudotti mut tänään jo kolmesti. En ymmärrä miks näiden estehevosten pitää olla niin sekopäisiä”, hän mietti ääneen ja heitti hermostuneen hymyn Mayalle. Hänhän maastoa oli ehdottanut, mutta hän ei tiennyt miten hyvä idea se loppupeleissä oli.

Maya katseli, kun Taylor nousi suuren hevosen selkään hieman vaivalloisesti, kun toinen olisi vain halunnut mennä. Sähläys sai Beninkin kuulolle, joten nainen katsoi parhaaksi kerätä ohjat ihan tuntumalle. Ratsukko lähti Taylorin ja Aladdinin johdolla kohti maastoesterataa.
Uudet maisemat ja toinenkin hieman hermoheikkoisempi hevonen sai Benin valppaaksi ja jokaista mustikkavarpua piti tuijotella, ettei sieltä vahingossakaan hyppäisi tiikeri päälle. Taylor valitteli estehevosten sekopäisistä luonteista. Maya pystyi jollain tavalla samaistumaan tyttöön. Olihan se varmasti epämiellyttävää maistaa maneesin hiekkaa kolmesti päivässä. Hän toivoi vain parasta ettei Ben olisi samanlainen.
"Ne on vaan luonteeltaan sellasia. Ehkä se kaikki kilpaileminen ja voitontahtoisuus tekee sen, kuka tietää, mutta kai vanhemmatkin periyttää jotain tempperamenttisuutta. Tai en tiiä", Maya vastasi ison orin kanssa kamppailevalle Taylorille.
"Toivon syvästi, että Ben olisi hieman rauhallisempi, eikä pudottais mua kolmeen kertaan. Tänkin vanhemmat on kyllä sellasia kilpailevia kuumaverisiä".

Taylor naurahti puheille hevosten kuumaverisyydestä. Ainakin Aladdin oli varmaan perinyt kaikki huonoimmat, räjähtävimmät geenit molemmilta vanhemmiltaan.
”Se näyttää aika kesyltä”, hän kommentoi kanssaratsastajansa hevosta, ja toivoi olevansa oikeassa. Ei ollut mukavaa ratsastaa sellaista energiapesää, mikä hänen allaan pörisi menemään. Musta ori liikehti korkein, vilkkain askelin ja selvästi taisteli ajoittain ohjaa vastaan, eikä suostunut hakemaan peräänantoon saati sitten kulkemaan suoraan. Taylor ei pitänyt siitä, mutta hänellä ei tainnut olla valinnanvaraa.
”Kauanko Ben on ollut sinulla?” Hän kysyi, sillä olihan nainen sanonut, että se oli uusi. Hänen puolestaan uusia hevosia ei tarvitsisi tulla ja vanhatkin voisi kipata makkaratehtaalle. Aikanaan hän oli rakastanut ratsastusta, mutta nyt sen ollessa pakkopullaa ja ainoa asia, minkä vuoksi isoveljeä pidettiin käytännössä jumalana, huono-osaisempi Taylor oli alkanut vihata sitä. Ei hevosia, eikä varsinaisesti ratsastusta, mutta sitä, että sai siinäkin asiassa vain rippeet Haydnin porskuttaessa hevosineen ympäri maailmaa arvokisoissa.

"No joo, sun ratsuun verrattuna kyllä. Mutta ootas, kunhan päästään vauhtiin niin eiköhän se siitä käynnisty", Maya naureskeli. Oikeasti hän oli luullut, että Ben olisi aivan mahdoton kaikkien vapaapäivien jälkeen, mutta se vaikutti menevän ihan hyvin, vaikka välillä piti kavahtaakin, kun kavio osui kiveen tai lehti havisi. Ehkä se oli tarhassa riekkunut itsestään puhdit pihalle.
"Hmm.. No kuukausi sitten me tehtiin edellisen omistajan kanssa sopimus ja maksoin tän, mutta vasta muutamia päiviä sitten se tuli Englantiin", hän selitteli tilannetta Taylorille. Oikeastaan kuukauden Ben oli ollut Mayan omistuksessa, mutta saanut sen vasta luokseen hetki sitten.
"Onko sulla muuten omaa hevosta? Vai haluaisitko edes? Vai ratsasteletko vaan sun veljen hepoilla?", naikkonen alkoi pommittelemaan seuraansa kysymyksillä. Hän itse halusi mieluusti isoveljen, vieläpä ratsastavan!

Taylor näkisi mielellään toisenkin ratsun pelleilevän, niin ei tuntisi itseään niin typeräksi villihevosensa selässä. Eiköhän sekin estehevosena näyttäisi todellisen luonteensa, kun he nyt kunnolla pääsisivät vauhtiin. Tyttö kuunteli tarinaa hevosen ja Mayan menneisyydestä ja nyökkäili välillä, keskittyen kuitenkin pääasiassa hevosensa pidättelemiseen. Miksi Aladdin ei vain antanut olla ja rauhoittunut käyntiin?
”Ai se on niin tuore tapaus. Toivottavasti se toimii sulla”, hän hymähti ja käänsi orin metsäpolulle, joka sukelsi puiden varjostamaan hämärään. Aladdin katseli uteliaana ympärilleen ja rauhoittui viimein nelitahtiseen käyntiin, kun saattoi samalla kuulostella, jos puiden takaa ilmestyisikin jotain hurjaa.
”Ei mulla oo, oli joskus mut sit se myytiin. En mä oikeestaan ees välittäis käydä tallilla mut porukat pakottaa jollain tyhmillä verukkeilla kun ei vissiin oo varmaa maksaa kellekään ammattilaiselle”, hän kertoi silmiään pyöräyttäen ja nauroi vanhempiensa typeryydelle.
”Liikutan näitä sillon kun ne ei oo kisoissa ja joskus mun pitää lähtee kisahoitajaks mukaan. Ennemmin oisin vaan frendien kanssa ku nää Haydnin hevoset on ihan sekasin.”

"Jep, toivotaan", Maya huokaisi. Naisen aikasemmat hevoset eivät ole olleet niin kuumaluonteisia tai edes saman tasoisia kuin Ben. Metsäpolulla oli kaikkea hurjaa ja raukka Ben olisi vain halunnut kääntyä takaisin sinne mistä tultiin, mutta Maya ei periksi antanut vaan laittoi orin tepastelemaan Aladdinin ja Taylorin tahdissa. Aladdinkik jaksoi rauhoittua käyntiin asti, joten ruunikko orikin jaksoi hieman rentoutua, kun ei koko aikaa tarvinnut miettiä missä vaiheessa täytyy juosta karkuun.
"Aijaa. Mikset? Omasta mielestäni talli on justiinsa paras paikka rentoutua ja ottaa vähän irtiottoa tylsästä arjesta. Paitsi silloin kuin talli on arkea", Maya naureskeli kuvailulleen. "Mutta sehän on vaan hyvä, että sun vanhemmat laittaa sut tallille! Ehkä sitten vielä innostuisitkin tästä hommasta", hän vielä selosti hymyillen. Talli ja hevoset ovat olleet aina Mayalle se ilon aihe, eikä tuo voi käsittää miksei joku haluaisi käydä tallilla.

”Mä oon ratsastanu koko ikäni”, Taylor hymyili vinosti.
”Mun veli on aina ollu parempi, onhan se mua paljon vanhempikin. Porukat vaan lellii sitä näillä hevosilla ja mulle jää kaikki paskaduunit.” Kai se jo selitti, miksi hän vihasi tallia. Sen lisäksi siellä ei saanut tupakoida, eikä hän voinut olla kavereiden kanssa kun oli tallilla. Aikuiset olivat ihan mälsiä kun pistivät hänet sinne.
”Oishan tää kivaa jos olis oma hevonen josta sais päätää. Näillä on tarkat treeniohjelmat ja pääsen tänne vaan sillon kun se porukoille ja veljelle sopii, eli sillon kun ne kaipaa hoitajaa. Ei oo kauheen kiva olla aina se kakkonen”, hän irvisti ottamatta sanojaan turhan vakavasti. Miksi hän edes avautui niin puolitutulle?
”Millon sä oot alottanu ratsastuksen? Varmaan omasta tahdostasi?”