Ehkä siihen turtuu

"Ahaa okei. Nyt ymmärrän. Tosi harmillista, että kaikki hauskuus tästä viedään sulta pois tuolla tavalla", Maya harmitteli toisen puolesta. Ehkei sellainen isoveli olisikaan niin kiva. Tai ei sitä tiedä. Maya oli tottunut kavereidensa valituksiin ilkeistä ja tyhmistä sisaruksistaan, että oli melkeinpä kiitollinen siitä, että sai olla perheensä ainoa lapsi. Välillä nuorena oli tylsää, mutta kyllä hätä keinot keksi.
"Joo. Joskus 7-vuotiaana. Äiti tosin autto mua tutustumaan hevosiin ja ollu aina kannustavainen tän suhteen", hän selitti, mutta katui heti. Ei tuo halua millään tavalla röyhkeästi ilkkua vanhemmillaan, mutta asiat vain lipsahtivat suusta ja sanottu on mikä sanottu. Maya saattoi vain toivoa, ettei Taylor pahoittanut mieltään.
"Millanen maastoesterata täällä on?", hän kyseli vielä uteliaana.

Taylor kohautti olkiaan kertoakseen, että ei välittänyt tilanteestaan. Hän oli jo niin tottunut olemaan pompoteltavana pelinappulana, jotta Haydn vain menestyisi ja kaikki olisi veljelle hyvin. Hänestä niin väliä, ja lopulta tyttö oli itsekin hyväksynyt asemansa ainaisena häviäjänä.
”Mun molemmat vanhemmat on kilpailleet joten totta kai ne halus myös et lapset ratsastaa”, Taylor kertoi vielä kun toinen oli puhunut äidistään. Olisipa hänelläkin välittävät vanhemmat, jotka oikeasti antaisivat hänen tehdä mitä halusi.
Kysymys maastoesteradasta sai Taylorin miettimään. Hän oli käynyt siellä useasti mutta hypännyt vain kerran ja silloinkin salaa. Hän tunsi kenttäratsastusmaailmaa todella vähän, mutta mitä se estäisi.
”Siellä on avoin derbykenttä missä on esteitä ja lisäksi oikeita ratoja jotka menee maastossa. Niitä on kolmea eri tasoa ja esteet on aina mahdollista kiertää”, hän muisteli litaniaa, joka hänelle oli kerrottu kun hän aikanaan oli ensi kertaa tutustunut maastoihin.
”Tämän metsäpolun jälkeen tulee nummea jossa voidaan ravata ja laukata jos haluut”, hän vielä lisäsi ennen kuin Aladdin lähtisi käsistä nähdessään tutun maaston, jossa aina laukattiin. Taylor valmistautui siihen henkisesti hypistelemällä ohjia käsissään. Pysyisikö musta ori hänen hallinnassaan?

"Tosi siistiä! Ehkä me voitais joskus mennä sinne Benin kanssa hyppelemään", Maya tokaisi, kun kuuli Taylorin selostuksen derbykentästä ja maastoesteistä. Vaikkei nainen olekaan mikään maastoesteratsastaja, voisi hän ehkä siitä hieman innostuakin. Ja Benkin oli kuulemma hypännyt Hollannissa jotain maastoesteitä.
"Joo, sopii oikein mainiosti!" hän vastasi vielä Taylorille. Aladdin vaikutti jo lähtövalmiilta. Benkin ryhdistäytyi ja Maya keräsi ohjia vielä hieman kireämmälle, jos saisi pidettyä orinsa käsissä. Ben alkoi pomppia ja steppailemaan paikoillaan hermostuneena. Sen silmät pyörivät villisti päässä ja ilmeisesti halusi kovasti päästä laukkaamaan täysiä jonnekkin. Maya rauhoitteli oria hetken aikaa, kunnes se jaksoi seisoa paikoillaan. Sitten ratsukko otti toiset kiinni ja samanlainen steppailu ja loikkiminen jatkui, tällä kertaa vauhdissa.
"Voi hyvät hyssykät. Jos vaikka hetken malttaisit?" Maya puheli orille silmiään pyöritellen. Hän istui satulaan oikein syvälle, orin liikettä vastaan. Silti Ben vain loikki hermostuneena ympäri ämpäri polkua. Huokaisten nainen pysäytti orin uudemman kerran ja päästi sitten taas kävelemään. Ehkä Maya piti liian tiukalla ohjia, mikä sai Benin lähtövalmiiksi. Hän siis löysäsi tuntumaa hieman ja orista tulikin taas hieman rauhallisempi, vaikka olikin koko ajan valmiina lähtöön.

Taylor vilkaisi taakseen, kun toinen ratsukko jäi, mutta arveli niiden ottavan heidät kiinni. Hän antoi Aladdinille koko ajan pieniä huomautuksia siitä, että hän oli selässä: puolipidätteet ja kevyet kosketukset pohkeella saivat orin melkein valmistautumaan vain räjähtävään laukannostoon. Tyttö ei sallisi sitä, jos se hänestä oli kiinni, vaan he ottaisivat alkuun rauhassa.
”Sehän alkaa näyttää jo ihan kilparatsulta”, Taylor naurahti Benin kerätessä energiaa ehkä osin hänen ratsustaan.
”Ihan yhtä sekopää vissiin kun tämäkin”, hän sanoi kaikella rakkaudella mitä veljensä hevosta kohtaan tunsi. Hän etsi itsensä syvemmälle satulaan, työnsi jalkansa kunnolla jalustimeen ja keräsi ohjat hyvin käsiinsä.
”Valmis?” Hän tarkisti kun nummi avautui kanervaisena edessä. Se oli näin talvella ikävän väritön, mutta kesäisin ja syksyisin tarjoaisi upean väriloiston maastoilijoille. Ehkä he voisivat ottaa ravia matalien kasvien seassa kulkevalla polulla. Jos se ikinä jäisi pelkkään raviin.

"Taitaapi olla", Maya naurahti Taylorin lauseelle. Ben käveli rauhallisesti, mutta sitä sai aina säännöllisin väliajoin pidätellä, ettei vain hurahtaisi laukkaamaan tuosta vain. Koeratsastus oli emnnyt myös melkoisen reippaissa merkeissä, mutta silloin Maya oli ratsastamassa maneesissa. Ei isolla ja laajalla alueella, jossa hevosella on tilaa laukata minne tahtoo.
"Joo, eiköhän me olla", hän sanoi, aivan kuin jotain vakavampaa olisi tapahtumassa. Mutta olihan se hieman jännittävää kulkea ensimmäistä kertaa kuumalla esteorilla pitkin poikin toisenkin hermoheikon orin seurassa. Kaikki pomppiminenkin saattoi johtua Aladdinista, jolle Ben vain halusi näyttää olevansa iso ja kova heppa. Eipä kyllä tainnut toinen ori reagoida Benin pomppailuihin, kun keskittyi omiin juttuihinsakin.

Taylor antoi Aladdinille avut siirtyä raviin ja se ponkaisi mielettömällä voimalla avoimelle nummelle korkein, matkaavoittavin raviaskelin. Ratsastaja yritti kaikkensa jotta se rauhoittuisi, mutta antoi lopulta mennä kun ei siitä tullut mitään. Ori puri kuolaimeen, kiskoi ohjia Taylorin käsistä ja sai aikaan kirosanojen tulvan, kun ei ottanut kuullakseen. Hän ei ehtinyt yhtään katsoa pysyikö toinen ratsukko perässä, sillä hänellä oli suuri työ pitää hevonen ravissa laukan sijaan. Taylor kevensi isoon askeleeseen omaa oloa helpottaakseen ja piti hevosen lyhyenä, vaikkakin se tuntui valuvan pidemmäksi kuolainta vasten ihan vain kiusallaan. Idiootti. Hän ehti tuskin ihailla pitkälle horisonttiin jatkuvia mäkisiä nummimaisemia, kun keskittyi valikoimaan risteilevistä poluista sen oikean, joka veisi maastoesteradalle. Matkaa olisi vielä, joten ihan hyvä, että he kulkivat kovempaa.

Aladdinin ja Taylorin jälkiä seuraten Maya siirsi Benin raviin. Se pomppasi ensin todella korkealle ja lähti sitten isoon raviin. Aladdin kiisi jo melko kaukana, Ben tietenkin otti aivan jäätävän kilarit siitä ja teki äkkipysähdyksen. Maya muksahti sen kaulalle, koska ei ollut valmistautunut moiseen pelleilyyn. Ori otti siitäkin vielä nokkiinsa ja hyppäsi pystyyn. Oli siinä naisella pitelemistä, mutta onneksi molemmat pääsivät turvallisesti takaisin maan kamaralle. Taylor ratsunsa kanssa oli jo pitkällä, joten ratsukolla tuli melkoinen kiire ottaa toiset kiinni. Ben oli aivan hädissään, kun kaveri huiteli jo kaukana, mutta itse se oli pysähtynyt keskelle polkua. Ei ratsukko siinä kauheasti lähemmäs päässyt toisia, mutta pari pukkia matkalla lisäsi vielä hieman vauhtia.
Ben oli oikea aikapommi. Se tuntui räjähtävän missä vaiheessa tahansa, mutta bruneten onneksi pysyi hanskassa melko hyvin. Mitäköhän laukkaamisestakin tulisi?

Taylor oli saanut ratsunsa ravin hallintaan (tai niin väitti ainakin itselleen), ja uskalsi vilkaista taakse. Toiset olivat tietysti jääneet maleksimaan. Hän otti villikollaan suuren ympyrän keskelle kuivuneiden kanervien ja kosteiden lehtien peittämää vettynyttä maata, jotta ei ihan kadottaisi toista ratsukkoa. Olihan hän luvannut näyttää noille maastoesteradan.
”Etkö pysy perässä?” Tyttö heitti vinoillen jatkaessaan matkaa polulla vasta, kun toinen ratsukko saavutti heidät. Kerrankin hän saattoi sanoa, että todella nautti menosta. Hänellä oli mukavaa seuraa, Aladdin ei vielä ollut pukannut häntä jorpakkoon ja maastoesterata siinsi vasta edessä. Voisiko olla, että ratsastaminen todella oli mukavaa, kun puitteet olivat kunnossa?
”Vielä kilometrin verran. Laukataanko?” Taylor ehdotti uhkarohkeana pidellen raisua ratsuaan jo ravissakin ohjissa roikkuen.

Vihdoinkin Maya ja Ben saavutti toisen ratsukon, mutta vain sen takia, koska Taylor ohjasi orin voltille. Ori naisen alla melkein huokaisi helpoituksesta, kun pääsi takaisin kaverin luokse.
"Tuli pieniä mutkia matkaan", Maya naurahti ja tarkoitti hetki sitten tapahtunutta välikohtausta missä olisi voinut käydä hassustikin. Brunette vilkaisi ensimmäistä kertaa kunnolla ympärilleen ja oli tyytyväinen näkemästään. Maisemat olivat todella kauniit Rosingsin Parkissa. Kesäisin ja varsinkin syksyisin varmasti vielä kauniimpaa, kun värit pääsevät kunnolla esiin. Talvisin maisemat ovat karumpaa vähän joka puolella.
"No mikä ettei", Maya riemuitsi ja valmistautui antamaan laukkapohkeita. Hän myös päätti, että jos Aladdin taikka Ben lähtee kovempaa, hän ei pidättele turhia vaan antaa mennä. Silloin kaikki ovat iloisia ja helpompaa. Saatetaan välttyä myös ylimääräisiltä pukeilta ja äkkipysähdyksiltä.

Aladdin pörähti äänekkäästi kun se tunsi ratsastajan valmistautuvan laukkaan. Hienoa, ajatteli Taylor, ja hänen teki mieli vain laittaa silmät kiinni. Tyttö tarttui harjaan pitäen ohjastuntuman edelleen, hän etsi tasapainoisen istunnan ja siirsi jalkaansa vain pikkuriikkisen edemmäs. Musta ori syöksähti valtavalla loikalla laukkaan ja repi ohjia siron tytön käsistä lähes väkivaltaisesti. Se halusi juosta niin kovaa kuin lähti ja kun siihen ei annettu mahdollisuutta, se pukitti rajusti taakse ja oli syöstä kevyeen istuntaan nousseen Taylorin kyydistään. Hetken päästä meno kuitenkin rauhoittui, laukka oli vauhdikas mutta säilytti kolmitahtisuutensa ja ratsastaja saattoi nauttia pistävän kylmästä talvituulesta kasvoillaan.

Mayakin siirsi jalkansa laukka-avuille ja Ben ampaisi oitis Aladdinin perään. Hän nousi pieneen kevyeen istuntaan ja antoi ohjaa, jotta Ben pääsi laukkaamaan mahdollisimman hyvin. Oikeastaan puoliveriori pysyi hyvin Aladdinin perässä ja selkeästi nautti laukata kovaa. Hymy nousi myös Mayan kasvoille, vaikka poskipäitä kiristi, mutta se oli kaiken sen arvoista. Pitkästä aikaa hän oli taas onnellinen oman hevosen kanssa. Mitä muuta elämältään voikaan toivoa? Upean haaveiluhetken pilasi Benin ilopukki, mutta Maya vain naurahti sille ja antoi mennä.

Taylor nautti vauhdista ja seisoi jalustimilla laukka-askeltaan yhä venyttävän orin selässä. Hän piti yhä kiinni lyhyeksi leikatusta harjasta mutta salli ohjan liukua pidemmäksi, kun hevonen venytti kaulaansa. Kavioiden kopina hukkui pehmeään maahan, mutta luojan kiitos ei ollut liukasta. He lähestyivät rataa ja jotta hevoset saisivat kävellä hetken ennen sitä, Taylor istui satulaan ja pidätti hevosta voimakkaasti, mikä sai sen heittelemään päätään. Aladdin hidasti vastahakoisesti ja tyttö sai kokea muutaman kunnon pukkihypyn, mutta lopulta ori siirtyi käyntiin. Sille saattoi antaa jopa vähän pidempää ohjaa ja Taylor sai huokaista helpotuksesta. Kai silläkin hevosella jotain pyöri päässä.
”Se oli hauskaa”, hän huudahti hengästyneenä toiselle ratsukolle.
”Ajattelin, että on parempi lähestyä rataa käynnissä”, hän vielä selitti hidastamista ja venytteli jalkojaan maastoa varten lyhyissä jalustimissa.

Liian lyhyeltä tuntuneen ajan jälkeen Taylor hidasti Aladdinin kanssa, joten Benkin rauhoittui automaattisesti käyntiin, kun ei tarvinnut enää juosta hulluna toisen perässä. Vielä kovin huonokuntoinen Ben puuskutti oikein kunnolla laukkaosuuden jälkeen, joten Maya päästi sen venyttämään kaulaansa.
"Niin olikin", nainen vastasi iloisesti Taylorille. Hän avasi hieman takkiaan, ettei aivan läkähtyisi keskelle talvea. Ben kuikuili kiinnostuneena ympärilleen uudessa paikassa, mutta varmajalkaisemman kaverin seurassa ei juurikaan hypähdellyt hulluna ympäriinsä.
"Joo, ehkä viisaampaa", Maya komppasi Tayloria. Bruneten poskia kuumotti oikein kunnolla ja hän hymyili yhä yhtä leveästi kuin laukkapätkänkin aikana. Ben taisi myös hieman hiostua, mutta se oli vain hyvästä.

Nummi tuntui jatkuvan loputtomiin hevosten tasaisen käyntiaskeleen alla, mutta lopulta mäen takaa paljastui näkymä avaralle nurmikentälle, jota kansoittivat yksi toistaan erikoisempia maastoesteitä. Kenttää ympäröivään metsään katosi kolme eri värein merkittyä reittiä, jotka kertoivat eritasoisista maastoesteradoista. Rosings Parkissa järjestettiin kenttäkilpailuja tiuhaan, joten radoista oli hyötyä.
”Siinä se nyt on”, Taylor viittasi edessä olevaan rataan joka tuntui kasvavan hetki hetkeltä, kun he lähestyivät sitä. Derbykenttää halkoi joki jonka saattoi ylittää joko hypäten merkitystä kohdasta tai siltaa pitkin, ja sen molemmin puolin oli käyttöön tarkoitettuja, säännöllisesti tarkistettuja ja korjattuna maastoesteitä eri korkeuksin.
”Eikö vieläkään houkuta hypätä?” Hän heitti haastavan virneen kera. Aladdin oli ainakin ihan täpinöissään.

Maya katseli ihastellen isoa nurmikenttää maastoesteineen. Hän päätti heti, että tulee hyppäämään maastoesteitä mahdollisimman nopeasti, kunhan vain Benin kanssa oli normaaleja esteitä hypitty.
"Et arvaakkaan", Maya naurahti ja huokaisi syvään. Benkin olisi varmasti nauttinut, mutta ei nainen viitsinyt heti ensimmäisenä alkaa sillä maastoesteitä hyppäämään. Hän mielummin tällä kertaa katsoisi toisen ratsukon suorituksia, vaikka se hieman pahalta tuntuikin.
"Näihin on selkeesti panostettu", hän tokaisi ihastellessaan erilaisia ja erikokoisia maastoesteitä nurmikentällä.

Taylor virnisti. Maastoesterata oli todella upea, ja ajatus siitä Aladdinin kaltaisen estehevosen selässä oli jännittävä. Toisaalta hän tiesi ettei saisi rikkoa hevosta huolimattomuudellaan, mutta olihan se nyt ennenkin hypännyt. Ei se siitä hajoaisi.
”Todellakin”, hän lisäsi, kun Maya kehui rataa.
”Jos haluat, voit lähteä kiertämään ratoja. Punaisella merkitty on vaikein, keltainen toiseksi vaikein ja vihreä helpoin. Ajattelin suunnata sinne itse tämän kanssa, mutta jos tahdot käydä katsomassa, kaippa radat voi ratsastaa ja kiertää esteet”, Taylor arveli ja kiskaisi innosta hyppelevän ratsunsa takaisin käyntiin vaativalla ohjasotteella.
”Pysyykö se käsissäsi jos lähden tämän kanssa?” Hän varmisti ennen kuin antaisi merkin mennä. Valtava ori ravisteli päätään ja pörähteli huvittavasti, mutta tyttöä jopa hieman pelotti. Ei olisi ensimmäinen kerta kun se suistaisi kaikin voimin hänet selästään, mutta hän oli päättänyt ettei putoaisi enää aamun katastrofin jälkeen.

"Me ehkä tullaan teidän kanssa tällä kertaa, ettei Ben saa mitään paniikkia", Maya naurahti hetken mietittyään. Ehkä molempien turvallisuuden vuoksi oli hyvä idea lähteä toisen ratsukon mukaan. Ei tiedä mitä kaikkea Ben olisi keksinyt jos kaveri olisi huitaissut muualle.
Nainen keräsi ohjat takaisin tuntumalle, kun Ben alkoi jo heräillä horroksestaan. Se kuikuili innostuneena ympärilleen ja ilokseen huomasi vielä esteitäkin. Tumman orin kintut alkoivat syyhytä ja vipattamaan siihen malliin, että pieni jännitys valtasi taas Mayan. Entä jos ori lähtee käsistä? Ja jotain sattuu?
"Me tullaan teidän vanavedessä esteitä kierrellen", hän varmisti vielä Taylorille, jonka ratsu näytti jo lähtövalmiilta.

”Okei”, Taylor nyökkäsi hyväksyvästi. Hän odotti että toinen olisi valmis ja nosti sitten laukan ratsullaan. Aladdin Sade syöksähti eteenpäin voimalla ja tyttö sai takertua sen harjaan. Hän nautti kavioiden kuminasta nurmella ja ohjasi hevosen hiekkapohjaisen maastoesteradan suuntaan. Rata sukelsi metsään ja hän arveli, että ensimmäinen este olisi edessä ihan pian. Oli ehkä vaarallista syöksyä radalle lähes neliksi ajoittain ryöstävässä laukassa tuntematta esteiden paikkoja, mutta hän ei jaksanut välittää. Vauhti tuntui kihelmöivän jännittävältä kun hän kumartui hevosen kaulan ylle ja suuntasi odottavasti esteelle. Aladdin sai vauhdin päälle, se tuntui oikein imevän esteelle ja niin he liitelivät reilulla maavaralla ylitse ensimmäisestä korotetusta tukista. Ei hänen veljensä turhaan kehunut mustan orin hyppytaitoa. Taylor seurasi rataa joen levennykseen ja ratsasti hevosen epäröimättä veteen. Se hyppäsi matalikkoon korvat tiukasti hörössä ja jatkoi laukkaansa kohti seuraavaa risuestettä. Tyttö ei edes huomannut kaikessa huumassaan, oliko radan esteitä mahdollista kiertää ja miten hyvin toinen ratsukko pysyi perässä. Kai Maya tiesi mitä teki.

Ben syöksähti laukkaan siinä missä Aladdinkin. Hieman jäi Maya ratsunsa kanssa jälkeen toisista, mutta tällä kertaa Ben pysyi onneksi ihan hanskassa. Nainen nousi jälleen pieneen kevyeen istuntaan ja antoi Benin laukata vapaasti askeltaan venyttäen. Esteet sai joten kuten kierrettyä, ehkä hieman puskien kautta. Mayalla oli täysi työ ohjata hyppyyn aina lähtövalmis Ben esteen sivuun, ettei se vahingossakaan hyppinyt esteitä Aladdinin perässä.
Hetken laukattuaan ratsukon eteen tuli joki. Taylor laukkasi ratsunsa kanssa reippaasti sen yli, mutta Ben ei suostunut edes kokeilemaan miltä vesi tuntui. Kaveri kuitenkin liikkui koko ajan vain kauemmaksi ja kauemmaksi, joten ori uhrasi itsensä ja kahdella epämääräisellä loikalla loikki tiensä joen toiselle puollelle ja pinkaisi sen jälkeen täyteen laukkaan kohti Aladdinia. Viima kiristi taas Mayan poskia paljon, mutta hän ei juurikaan siitä välittänyt. Ben alkoi pikkuhiljaa hyytyä, mutta sinnitteli väkipakolla toisen hevosen perässä, ettei se vain ehtisi hävitä puskan taakse.

Aladdin oli ylittänyt jo suuren osan radan esteistä. Se tuntui kuumuneen entisestään eikä Taylorilla ollut mitään saumaa laskea sen askelia tai koota sitä yhtään esteiden välissä. Hän päätti vain antaa mennä ja yritti edes ohjata hevosen oikeille esteille. Välillä hän kiersi, jotta ei rasittaisi oria liikaa, mutta sekin tuntui olevan tuskaista, sillä hevonen olisi mielellään hypännyt. Rata loppui aukiolle, jos pääsi helposti derbykentälle, mutta tyttö oli saanut tarpeekseen ja ohjasi Aladdinin vauhdikkaassa laukassa laajalle ympyrälle. Hevonen jarrutti vain koska meinasi liukastua liukkaalla nurmella - niin, heillä ei ollut hokkeja, joita yleensä ratsukot maastoesteradalla käyttivät. Eihän Taylor ollut tullut ajatelleeksikaan. Kun ratsu liukastui ja melkein kompuroi polvilleen, tuli Taylor alas tajuamattaankin, mutta onnekseen jaloilleen. Hän roikkui ohjissa ja sai juosta muutaman askeleen hevosen perässä ennen kuin se pysähtyi hämmentyneenä. Sen sieraimet värisivät kun se hengitti radalta tultuaan ja olisi halunnut jatkaa, samalla kun Taylor yritti löytää omaa hengitystään putoamisensa jälkeen. Hän oli säikähtänyt kovasti, mutta ori tuntui olevan kunnossa.

Ben laukkasi vielä viimeisenkin maastoesteen ohitse kohti aukiota. Maya jarrutti aukiolle, kun huomasi Taylorin Aladdinin kanssa.
"Kuinkas sä nyt tolleen?" Hän naurahti ja katsoi kummissaan parivaljakkoa. Nainen antoi Benin venyttää kaulaansa pitkälle laukkaamisen jälkeen. Se hengitti raskaasti ja oli melko hikinen. Maya taputti oriaan tyytyväisenä kaulalle ja katsahti taas Aladdinin vieressä seisovaan Tayloriin. Ilmeisesti pahemmin ei ollut tainnut käydä, koska tyttö ei näyttänyt kovinkaan järkyttyneeltä, eikä Aladdinkaan kovinkaan haavoittuneltaan. Päin vastoin ori olisi halunnut ilmeisesti uudemman kerran liikkelle.

Taylor tunsi sydämensä hakkaavan lujemmin kuin koskaan, kun hän piteli tärisevin käsin orin ohjia. Onneksi se ei enää yrittänyt nykiä mihinkään suuntaan. Hän vilkaisi Mayaa ja yritti palauttaa aiemmin niin varman olemuksensa.
”Aladdin liukastu. Näitä sattuu”, hän yritti tsempata enemmän itseään ja vilkaisi kompuroineen ratsunsa jalkoja. Kai se oli kunnossa. Tyttö tiesi että hänen olisi pitänyt koittaa jalkojen lämpöjä, mutta samalla hän tiesi, ettei taatusti kävelisi matkaa tallille ja että Aladdin ilmoittaisi kyllä ontumalla, jos olisi loukannut itsensä. Haluamatta tehdä turhaa numeroa tapahtuneesta, hän kiipesi takaisin jättimäisen orin satulaan kiittäen jokaista varhaisteininä kasvamaansa senttiä ja etsi jälleen virheettömän istuntansa.
”No, mitä tykkäsit?” Taylor kysyi radasta ja toivoi ettei häntä muistutettaisi putoamisesta liian kanssa. Onneksi veli ei ollut nähnyt.

Maya virnisti, mutta ei alkanut hommaa sen enempää spekuloimaan. Hän seurasi Taylorin nousua takaisin Aladdinin satulaan ja hymyili tytön kysymykselle.
"Tosi makee! Me tullaan Benin kanssa ehdottomasti tänne hyppimään näitä maastoesteitä joskus vähän myöhemmin", Maya sanoi ihan haltioituneena. Rata oli kyllä ollut hieno - hienoin mitä Maya oli ikinä nähnyt. Toki hän ei ollut nähnyt moniakaan maastoesteratoja elämänsä aikana.
"Mennäänkö me nyt takaisin tallille vai miten tehdään?" Hän kysäisi Taylorilta hetken kuluttua miettiessään paluuta takaisin tallille. Ben vaikutti hiukan jo väsähtäneeltä ja oli sen lisäksi melko hikinen. Ori saisi tallilla kunnon pesun ja loimia niskaansa, kunhan sinne asti ensin päästäisiin.

Taylor nojautui silittämään edelleen radasta puhisevan ratsunsa kaulaa. Hän hymyili Mayan mielipiteelle radasta ja nyökytteli, sillä olihan se nyt ollut upeaa. Ensikerralla hän kiinnittäisi hevosen kenkiin hokit ja varustautuisi muutenkin paremmin. Silläkin kertaa hänellä oli ollut yllättävän hauskaa!
”Mäkin tulen uudestaan, tää oli mahtavaa”, hän nyökkäsi ja antoi orille vähän ohjaa, kun se riuhtoi päätään. Muutaman sivuaskeleenkin hän antoi anteeksi.
”Mennään vaan, eiköhän tämä riittänyt tältä kertaa, ainakin meille”, Taylor vastasi ja suuntasi kysyvän katseen jälkeen hevosensa kohti hiekkatietä. Ehkä he voisivat kiertää nyt sen kautta, niin Maya näkisi erilaista maastoa ja useamman reitin. Hiekkatielle kuljettiin peltojen reunoja, joten autoja olisi luvassa vasta lähempänä tallia ja silloinkin harvemmin. Ehkä radalle energiaansa purkanut Aladdinkin pysyisi käsissä.
”Oletko vasta muuttanut tänne päin vai uusi vain Rosingsissa kun Ben muutti tänne?”

Maya nyökkäsi hyväksyvästi Taylorille ja lähti ratsukon mukana kohti hiekkatietä. Ben oli tyytyväinen saadessaan venyttää kaulaansa pitkälle ja tutkia vapaasti ympäristöä. Se ei enää säikkynyt niin paljon kuin aluksi, voi olla että se johtui energian puutteesta.
"Olen asustellut Hexhamissa jo hetken aikaa, eli olen uusi vain Rosingsissa. Muutin Hexhamiin lähinnä töiden vuoksi, mutta kun kuulin Rosingsista...", Maya naurahti vastaten Taylorille. Hän piti Hexhamista kovasti ja kun kuuli Rosings Parkista, nainen päätti heti ensimmäisenä suunnata hevoskaupoille ostamaan omaa pollea. Onneksi sellainen oli löytynyt melko pienelläkin vaivalla, tosin toisesta maasta.
"Kauankos sä olet täällä pyöriskellyt?" Hän puolestaan kysyi tytöltä mustan orin selässä.