Ehkä siihen turtuu

Taylor kuunteli Mayan sanoja ja oli onnellinen, että Aladdin kulki nyt hänen allaan rennosti ja sen oloisena, ettei karkaisi käsistä. Heillä oli hyvän matkaa tallille, mutta ainakin hevoset saisivat kävellä tarpeeksi pitkään. Oli kiinnostavaa kuulla, että joku todella oli valinnut Rosings Parkin ennen hevosenostoa edes, tai siltä naisen kertomus kuulosti. Hän hymähti kuullessaan vastakysymyksen.
”Enemmän tai vähemmän aktiivisesti viisi vuotta, niin kauan kun veljeni hevoset ovat asuneet täällä. Hevoset on kyllä tuttuja jo lapsuudesta eikä mulla omaa täällä ole koskaan ollutkaan”, hän vastasi vähätellen, sillä mielellään olisi pyyhkinyt jo Slaleyn ja Hexhamin pölyt vaatteistaan ja lähtenyt maailmalle tekemään ihan mitä tahansa muuta kuin talliorjan hommia. Hän oli käynyt vanhempien pakottamana nyt aktiivisemmin viimeisen vuoden Rosings Parkissa, mutta sitä ennen vieraillut siellä tiheään milloin minkäkin syyn tähden.
”Millaisia hevosia sulla on ollut aiemmin?” Taylor kysyi vertaillen nyt päteväksi osoittautunutta Beniä. Hän arveli, että jos oli ostanut hevosen muualta Rosings Parkia varten, Mayan piti olla kokenut hevosihminen.

Maya kuunteli Taylorin kertumusta välillä nyökkäilen. Ben pärskähti pari kertaa ja yritti välillä saada vaivihkaa maistiaisia tien vieressä olevista puskista. Maya ei kuitenkaan antanut orille tilaisuutta syödä kuolaimet suussa.
"No, ensimmäisen ponin sain joskus kymmenvuotiaana ja se oli sellanen tosi hankala poni, Buster", nainen vastasi Taylorille. "Kun Buster jäi pieneksi tuli tilalle isompi poni, Jasper. Se kuoli kaviokuumeeseen joskus muutamia vuosia sitten. Sen jälkeen tuli Ben, joka on mun ensimmäinen hevoskokoinen elukka", hän jatkoi vielä. Ben oli tosiaan naikkosen ensimmäinen hevonen, edelliset kaviokkaat olivat nimittäin olleet alle 148 cm. Vain vähän, mutta kuitenkin.
"Jasperilla mä kisasin ihan kansallisen tason esteitä muutamia vuosia, kunnes siitä tuli jo sen verran vanha, ettei kestänyt niin kovaa käyttöä", Maya lisäsi. Jasper oli ollut huippuponi. Se oli maailman kiltein, reippain ja luotettavin poni mitä maan päältä löytyi. Se ei koskaan tehnyt tyhmiä ponimaisuuksia taikka kiellellyt huvikseen.
Buster oli taas ollut aivan eri maata, sen selässä ei pysynyt puolta tuntia kauempaa.
"Toivottavasti me päästään Benin kanssa vielä joskus sinne asti!" Nainen hihkaisi ja taputti orin kaulaa hellästi, ylpeänä siitä, että sai omistaa sellaisen hevosen.

Vai oli Maya poniratsastaja? Taylor ei muistanutkaan koska olisi ollut pienemmän hevosen saati sitten ponin selässä, sillä hänelle oli isketty alle osaava puoliverinen sillä hetkellä kun hän hallitsi hevosta jollakin asteella. Ei sillä että hän koskaan olisi valittanut, mutta olihan poneissa oma hauskuutensa. Niiden kanssa olisi voinut jopa harrastaa ilman pakottavaa tarvetta kehittyä ja loistaa kilpakentillä.
”Eikö Ben kuitenkin ole ihan osaava? Pääsette varmasti pitkälle”, Taylor arveli ja päästi hetkeksi jalkansa jalustimista venytelläkseen nilkkojaan. Musta ori tuntui rentoutuneen saatuaan päästellä menemään radalla, joten hän uskalsi tehdä sen. Normaalisti hän piti jalustimet tiukasti jalassaan kun ratsasti veljensä hevosia.
”Joko olet suunnitellut tulevaa kisakautta?” Hän kysyi arvellen, että ehkä Maya ja Ben starttaisivat jo sillä kaudella edes jollakin tasolla. Olihan uudella ratsukolla varmasti hiottavaa erityisesti yhteistyössä mutta eihän sitä tiennyt, miten hyvin niillä menisi.

"No joo, onhan se. Mutta ehkä sitä ongelmaa löytyy enemmän sieltä korvien välistä. Jos löytyy", Maya naurahti orille, joka vaappui keinahtelevasti eteenpäin hänen allaan. Nainen ei kuitenkaan uskonut, että Benin kanssa tulisi suurempia ongelmia, vaikka se olikin vielä hieman osaamaton raakile. Ainakin kasvattajat olivat kuvailleet sitä kiltiks, lojaaliksi ja rehelliseksi. Ja siltä se Mayan mielestä ainakin vaikutti ainakin alkuun.
"En. Me ei vielä ainakaan tällä kaudella päästä kisaamaan. Pitää hioa vielä paljon yhteistyötä ja luottamusta. Voi olla, ettei päästä seuraavallakaan, ei sitä tiedä", tummaverikkö sanahti. Hän kieltämättä kyllä kaipasi kisaradoille hyppäämään. Mutta Benin kanssa siitä tulisi luultavasti katastrofi. Parempi on aina aloittaa ihan kotikentältä ennen kisaratoja.
"Ootko sä muuten ikinä kilpaillut ratsastuksessa?"

Taylor näytti hämmästyneeltä, kun kuuli ettei ratsukko aikonut kilpailla. Ehkä jotkut eivät hoppuilleet, kuten hänen typerä veljensä. Hän tuskin näki miestä enää, kun tuo vain matkusteli kilpailuiden perässä ja kun oli Newcastlessa, näki kavereitaan. Missään ei ollut enää aikaa siskolle ja se sapetti, vaikka Taylor ei sitä myöntänytkään.
”No mutta hyvähän se on aloittaa rauhassa perusteista”, hän rohkaisi ja toivoi, että voisi joskus itsekin antaa aikaa oikealla opettelulle eikä vain mennä vanhojen tottumusten mukaan kun pakko oli. Ratsastus oli ihan hauskaa joskus, mutta niinä päivinä hänellä olisi ollut niin paljon hauskempaa tekemistä muualla.
”Joskus joo”, hän vastasi lyhyesti.
”Mun vanhemmat on kilparatsastajia ja ne yrittää saada mua vielä nykyäänkin näillä veljen hevosilla kilpailemaan aina sillon tällön. Mä en vaan usko että kilparatsastus on mun juttu”, hän kohautti olkiaan ja mietti, että joutuisi joku päivä vielä painostuksen alla varmaan valmennukseen ja sitten hänet olisi jo ilmoitettu kilpailuihin. Ahdistava ajatus, vaikka salaa myös vähän kiehtova.
”Jätän sen homman osaavimmille.” Aladdin pärskähti kävellessään hiekkatietä. Talli siinsi jo edessä laajoine tarhoineen ja useine rakennuksineen. Oli se upea, sitä Taylorkaan ei voinut kiistää.

Maya nyökkäsi Taylorille hymyillen. Hän todellakin halusi aloittaa rauhassa ja rakentaa kunnollisen perustan kilpailuita varten. Ei sinne radalle kannata turhaan lähteä räpeltämään, kun siitä ei kuitenkaan tule vielä mitään. Sitä paitsi, Ben on vielä melko nuori, joten sillä ehtii kilpailla vielä mielin määrin. Ei Mayalla ainakaan ole mihinkään hoppu.
"Mmmh... Itse rakastan kilpailua mielettömän paljon. Se kaikki jännitys ja loppuhuipennuksena radan ratsastus... Se on vain todella kivaa. Mutta toki ymmärrän mikäli kilpailu ei miellytä", hän kertoi mielipiteensä. Nainen oli joskus vihannut kilpailemista, koska se jännitti, mutta vain hetken aikaa. Sitten hän uskaltautui radalle ja isot jännitykset jäivät lopullisesti taakse.
Ben heräsi ja nosti päänsä, kun talli alkoi näkyä. Muutamat hevoset olivat tarhoissa ja ori koitti niille kovasti huudella, mutta kukaan ei vastannut takaisin. Rosings Park oli kyllä melkoisen iso paikka, mutta sitäkin hienompi.

”Ehkä joskus pääsen näkemään sut huipulla”, Taylor kannusti vaikka ei sellaisia kehuja kyllä ihan tosissaan jakanut. Ratsastuksen huipulle pääsy vaati kovaa työtä eikä sekään aina riittänyt, niin monta muuttujaa sinne pääsyssä oli. Ei hän kuitenkaan pahuuttaan niin ajatellut, tiesi vain elämän realiteetit. Varmasti Maya pääsisi pitkälle jos vain halusi ja oli valmis yrittämään.
”Haluatko vielä kentälle harjoittelemaan?” Hän tarjosi vaikka suuntaisi itse tallipihalle saadakseen hevosen mahdollisimman pian purettua. Maastoretki Aladdinilla hyvässä seurassa oli ollut ajateltua parempi putoamisesta huolimatta, ja aiemmin huonosti mennyt estetreeni Bvlgarillakin oli lähes unohtunut, vaikka lihaksia jomottikin putoamisten seurauksena. Typerä tamma, sillä hän ei enää ratsastaisi vaan luottaisi voimakkaaseen Aladdiniin joka sopi maastossa painamiseen ja leppoisaan Gagaan, jolla saattoi tehdä melkein mitä vain. Se oli vain laiska, mutta sentään hän pysyi kyydissä.