[P] Steal me with a bitter kiss and a sweet trap.

Dublin (Irlanti), perjantai 6.3.2015

Viikko oli ollut vähintäänkin mielenkiintoinen. Brunette oli parhaansa mukaan yrittänyt pysyä Artemiksen suosiossa. Tai vähintäänkin poissa tuon inhokkilistalta. Tänään hän tosin aivan varmastikin pääsisi sen jälkimmäisen kärkeen. Mies oli jo viime sunnuntaina varannut liput Artemikselle ja hänelle itselleen Irlantiin. Reissun tarkoituksena olisi tietenkin käydä Artemiksen isän hautajaisissa. Eihän siinä muuten mitään, mutta mustatukkainen ei ollut millään tavoin halukas lähtemään, eikä William ollut kertonut tuolle siitä, että lähtö olisi vielä tänään illemmalla. William asetti juuri valmiiksi saadun ruoka-annoksen pöydälle, siirtyen sitten siivoilemaan jälkiä. "Tuu syömään." Mies huikkasi, olettaen että jossain päin taloa oleva äkäpussi kyllä kuulisi.

Artemis oli olohuoneessa lukemassa, autuaan tietämättömänä siitä että tänään joutuisi lähtemään Irlantiin. Nyt hän oli tietoinen vain siitä, että joutuisi syömään kanakastiketta, salaattia, lämpimiä vihanneksia ja riisiä. Siinä oli ihan liikaa ruokaa. Ja se kastike, siinä oli ihan varmana ruokakermaa... Mies asteli keittiöön, eikä ollenkaan puhkunut intoa.

William seurasi sivusilmällä varsin innottomasti saapuvaa Artemista. Noh, ei tuota voinut syyttää. Ruokailukertoja oli päivässä useampi ja ateriat varmasti isompi kuin mihin tuo oli tottunut.. "Älä näytä noin nyreältä, sen pitäisi olla ihan syömäkelpoista." Nuorempi totesi, jatkaen ruoanlaittovälineiden pesemistä. Oman ruokansa hän söisi vasta sitten kun toinen olisi syönyt. Ja sitä kammoksuttua keskusteluakaan hän ei koittaisi ihan vielä käydä läpi...

"Tiedät ettei kyse ole ruoanlaittotaidoistasi." Artemis totesi istuessaan alas. Kastikkeessa oli jotakin kermaa, sen näki. Ja varmaan voitakin. Voi helvetti. Mies tökki ruokaa pitkin lautasta ja nieleskeli. Ei tehnyt yhyään mieli, aamupalakin oli ollut niin helvetin runsas. Niin siis puuroa ja marjoja, kuppi kahvia.

"Mmhmm." William hymähti ehkä turhankin tyytyväisenä. Tokihan se oli mukava kuulla, että hänen ruokansa oli ihan syötävää. Vaikka Artemis ruokailuvammainen olikin. "Voit tilata huomenna vaikka jostain ravintolasta safkat, niin saat ite valita mitä otat." Brunette lausahti ikään kuin vitsillä. Vakavissaan hän kyllä oli, sillä ei todellakaan alkaisi laittaa hotellilla ruokaa.

Artemis kohotti kulmiaan. Aivan kuin hän söisi ravintoloissa muunmuassa öö ei ikinä.
"Mitä oikein horiset"

"En mitään." William kohautti olkiaan. Ehei, hän ei halunnut puhua aiheesta tarkemmin ennen kuin Artemis olisi syönyt ainakin osan sapuskastaan.

Artemis söi salaattia ensin, vaikka mieli ei yhtään twhnyt. Oma kuviteltu rumuus ja lihavuus sekä syyllisyys veivät ruokahalun tehokkaasti.

William sai tavarat tiskattua ja nosti ne kuivumaan, alkaen sitten kaikessa rauhassa putsaamaan pöytätasoja ja hellaa. Eipähän olisi Artemiksella nipottamista, kun kaikki olisi puunattuna takaisin siihen kuntoon missä ne olivat ennen kuin hän aloitti kokkaamisen.

Onneksi William edes siivosi ja piti paikat kunnossa. Onneksi. Hän olisi seonnut jos niin ei olisi tehty.

Sen verran Williamilla päässään oli järkeä, ettei hän sotkisi kaikkea. Ainakaan kamalasti. Mies vilkaisi olkansa yli varmistaakseen kuinka pitkällä Artemis oli touhujensa kanssa. Ei kovinkaan. Ehkä keskustelun uskaltaisi silti aloittaa...? "Kun oot syöny, niin pakkaisitko parin päivän vaatteet sun muut johkin laukkuun?"

Mitä? Pakkaisi mitä?
"Miksi?" Hän alkoi näyttää siltä, että kohta räjähtäisi jälleen.

Okei, Artemis ei todellakaan ollut myötämielinen. "Lähdetään käymään siellä Irlannissa." Mies koitti olla rauhallinen asian suhteen. Tässä oli vielä useampi tunti aikaa ennen kuin pitäisi lähteä, mutta hyvin todennäköisesti hän tarvitsisi sen ajan toisen mielen kääntämiseen.

".... Irl-- William nyt helvetti!" Artemis pomppasi seisomaan, raivoissaan. Vittu tuota miestä!
"Ei se mene niin että sinä... Nyt helvetti!

William jatkoi tyyynesti pöytätasojen putsaamista, koittaen parhaansa mukaan sulkea toisen ikävät sanat mielestään. "Pakkaisitko?" Mies toisti kysymyksensä mahdollisimman tyynesti.

"No en pakkaa!" Artemis oli todella jo raivoissaan. Hän sieti vahtimisen ja jonkinlaisen selän takana suunnittelun, esimerkiksi ne lounaantuontitempaukset mutta tämä meni rajan yli.
"Minä en... Nyt sitten!"

William oli odottanut toisen kielteistä reaktiota, joten hermojen kasassa pitäminen suorastaan onnistui. "Nyt sitten mitä?" Mies kysyi, kääntyen vakavana katsomaan Artemista.

"... Sinä et.. Ei! Et voi tehdä mitään tuollaista!" Hän karjui toiselle posket punoittaen. Hän ei todellakaan halunnut kuulla tai nähdä enempää tästä.

Mikäli William ei olisi saanut Artemiksen siskon hyväksyntää, olisi hänen itsevarmuutensa horjunut aika rajusti tässä kohtaa. "Pakkaan sitten sun puolesta." Brunette totesi raivostuttavan tyynesti. Jotenkin hänen ihan oikeasti pitäisi saada Artemis mukaansa.

"William! En lähde! Sanoin etten aio mennä! Et voi.. Et voi pakottaa tällaiseen!" Artemis oli todella tolaltaan nyt, sen näki miehestä. Monen muun asian hän oli sulattanut, mutta tämä.

"Lähdet Irlantiin." William ihan suoraan käski. "Saat sitten siellä miettiä että menetkö hautajaisiin." Ääni oli tiukka, mutta mies ei edelleenkään korottanut sitä millään tavoin.

"EN! En aio lähteä!" Artemis alkoi täristä. Hän panikoisi kohta. Ajatus ajoi ihan oikeasti kolmen- ja neljänkympin puolivälissä käyvän miehen paniikkokohtauksen partaalle.
"Saatana William!"

Mikäli kyseessä olisi ollut joku toinen, olisi William varmasti mennyt halaamaan tai muuten fyysisellä läheisyydellä lohduttamaan. Hän ei kuitenkaan ollut lainkaan vakuuttunut, että Artemis haluaisi häntä lähelleen. Etenkään nyt. "Kyllä sää lähdet." William koitti pysyä tiukkana.

"En! William, et voi pakottaa! Se ei.. Se...... Ei.." Artemis alkoi takellella ja vajosi sohvalle istumaan. Hän hieroi päätään käsillään äkäisesti ja yritti olla sekoamatta.

Jääräpäisyys tämän asian suhteen alkoi ikävästi rakoilla toisen selvästi kärsiessä ajatuksesta. William siirtyi epävarmana tuon vierelle ja kosketti varoen Artemiksen hiuksia. Mitähän hittoa tässä kohtaa voisi enää sanoa? Periksi hän ei aikonut antaa.

Artemis tuijotti eteensä ja puristi kätensä yhteen, keinuen yläkropallaan kevyesti.
"En. William, voit tehdä monia asioita selkäni takana, mutta et mitään tällaista."

"Anteeksi." William oli rehellisesti pahoillaan siitä, että oli tehnyt asian toisen selän takana. Mutta ei kuitenkaan siitä, että oli tehnyt sen. Ehkä siitä olisi pitänyt vain kertoa aiemmin? William istuutui toisen viereen ja veti tuon rauhallisesti itseään vasten.

Artemis jäi nojaamaan siihen toista vasten.
"Mikset kuuntele kun sanon jotakin? Joskus siihen saattaa olla syy." Oliko nyt oikeasti pakko lähteä?

Nuorempi nosti kätensä taas kerran toisen mustiin kutreihin ja silitteli niitä lohduttavaan sävyyn. "Kuuntelen sua jatkossa paremmin." Mies lupasi pehmeään sävyyn. Tämän asian suhteen hän ei luovuttaisi, mutta jatkossa.. Noh, asiasta ja Artemiksen typeryydestä riippuen hän voisi ehkä jopa kuunnella tuota.

"... Kai tiedät etten silti aio lähteä?" Hän kysyi hyvin nyrpeänä toiselta. Ei nyt eikä koskaaan. Hän ei halunnut hautajaisiin, mutta tiesi että William voisi nostaa vaikka olalleen ja kantaa autolle jos haluaisi.

William huokaisi. "Kyllä sää aiot." Ikävä kyllä tämä ihan oikeasti saattaisi mennä siihen, että hän joutuisi kantamaan Artemiksen autoon.

Artemis puraisi huultaan ja huokaisi syvään. Häntä ahdisti aivan mielettömästi ajatuskin lähdöstä

William silitteli kaikessa rauhassa Artemiksen hiuksia siinä aikansa, antaen tuolle hetken rauhoittumiseen. "Pakkaisitko?" Mies toisti kysymyksensä taas kerran jonkin ajan kuluttua.

"... Vain koska sinä pakkaisit vääriä vaatteita." Artemis totesi hiljaa ja nousi, mennen makuuhuoneeseen ja siellä kaivoi mustan, virheettömän nahkamatkalaukun sängylleen. Helvetti...

Tuo oli kaiketi varsin luovuttanut reaktio ja William saisi miehen hinattua mukaansa. Helpottunut huokaus pääsi huulilta. Hänellä oli pakattuna vaatteita sun muuta ihan jo sitä varten, kun täällä oli. Omalta osalta ei tarvitsisi siis huolehtia moisista. Artemiksen siirryttyä pakkaamaan, mieni William siis syömään ruokaansa. Ehkä tämä tästä..
Artemis ei ollut syönyt ja nyt häntä enää tuskin saisikaan syömään, mies oli niin tolaltaan. Tuo pakkasi kuitenkin mustan juhlapukunsa ja mustan kauluspaidan sekä kravatin alimmaisiksi. Jos William nyt pakottaisi hautajaisiinkin.

William ei suoranaisesti pakottaisi hautajaisiin.. mutta hyvin vahvasti kyllä suosittelisi sitä. Saatuaan ruokansa syötyä mies hoiti Artemiksen syömättömän aterian pois ja tiskasi nopeasti lautasetkin. Turha niitä jättää mihinkään kuivumaan. Mies hoiti myös roskiksen ulos ja katsoi että kaikki olisi järkevästi. He olisivat pari päivää pois ja roskat kyllä alkaisivat siinä ajassa jo haista. Saatuaan kaiken mielestään asialliseen kuntoon, mies meni katsomaan miten Artemiksella meni. "Saitko kaiken oleellisen pakattua? Haluatko käydä vielä suihkussa ennen lähtöä tai jotain?" Aikaa oli vielä ihan hyvin.

Artemis löi juuri laukun kiinni kun toinen tuli olohuoneeseen.
"Sain. Ja haluan, todellakin." Mies nappasi kylpytakin ja lähti kohti kylpyhuonetta nyrtyneenä. Äsh. Helvetti.

Mustatukkainen vaikutti huomattavan kärttyiseltä, joten William ei vittinyt heittää mitään vitsitasoista flirttiä mukaan menemisestä. Niinpa nuorempi vain kohautti olkiaan ja nappasi Artemiksen matkalaukun. "Vien tän jo autoon." Mies huikkasi. Hänen autollaan he kaiketi menisivät.

"Miten vain." Artemis todella oli nyrtynyt. Hän oli puutteessa, pahassa sellaisessa, vihainen Williamille ja ahdistunut hautajaisiin menosta. Nyt ei ollut hyvä hetki.

Brunette raahasi laukun autolleen silmiään pyöritellen. Kiesus. Artemiksen tavaroiden ollessa kyydissä, lähti mies hakemaan omiaan. Hän oli päättänyt, että voisi ihan hyvin käydä suihkussa perillä hotellilla. Ties vaikka Artemis karkaisi tiehensä sillä välin, jos hän täällä menisi...

Se voisi olla mahdollista. Mies viipyili pitkään suihkussa ja asteli sieltä ulos kauttaaltaan kosteana. Hän näytti märkänä vieläkin luikummalta.

Artemiksen suihkusta ulos tuleminen oli.. hämmentävää. Tokihan hän oli kyseisen miehen paljasta pintaa nähnyt ennenkin, mutta silti. Tuo oli niin ahdistavan laiha. Ja silti mieli olisi tehnyt koskea ja pitää hyvänä. William selvitti kurkkuaan. "Puehan sit päälles." Muuten he myöhästyisivät koneesta, kun hän päätyisi ruinaamaan jotain ihan muuta kuin autoon suoriutumista.

Artemis todellakin näytti siltä että yksikin tuulen puhallus ja hän kaatuisi sen mukana. Kaikki vaatteetkin roikkuivat päällä. Mies kävi pukeutumassa siisteihin vaatteisiin. Hän ei ollut vieläkään ihan sinut toisen kanssa.

William odotteli varsin maltillisesti Artemiksen valmistautuessa. Kyllä tämä tästä. "Sitten mennään." Brunette totesi toisen ollessa kaiketi valmis. "Onhan sulla kaikki tarpeellinen pikkusälä mukana? Puhelin, lompakko, avaimet?" Samaa tahtia hän tarkisti itse, että moiset olivat hänelläkin matkassa.

"On on. Luuletko että minulta jää joskus jotakin?" Sanoissa oli paljon perää, mies oli niin ahdistavan neuroottinen asioiden suhteen.

"Vahinkoja sattuu." William totesi. Jopa Artemikselle varmasti joskus sattui jokin unohdus... "Mut sit mentäs." Brunette lähti suuntaamaan ulko-ovelle, olettaen että Artemis seuraisi.

"Ei muuten satu." Artemis ei unohtanut asioita. Mies. Meni ottamaan vielä puhelimen pöydältä ja lähti sitten toisen perässä ovelle sen näköisenä, että oli menossa teuraalle eikä kotimaahansa.

William huokaisi, muttei jaksanut vääntää asiasta sen enempää. Mies veti kengät jalkaan, takin päälle ja nappasi vielä omien avaimiensa lisäksi Artemiksen kotiavaimetkin. Eipähän voisi äkäinen ukko lukita häntä ulos lähtöä tehdessä. William meni autolleen, avasi sen ja istuutui kuskin penkille.

Artemis istui pelkääjän paikalle laiskasti, tuijotellen eteensä. Ainoa asia mikä piti hänet järjissään, oli se että hän tiesi saaneensa hoidettua Meykenhoekin asiat eilen kuntoon ja se, että keskiviikkona pääsisi kokeilemaan uutta oria itselleen.

William käynnisti auton ja lähti ajamaan. No niin, hieno reissu tulossa.. Matka eteni varsin hiljaisissa merkeissä, kun nuorempi ei kokenut suurempaa hinkua aloittaa villiä motarisotaa matkustajansa kanssa. Parkkeeratessaan autonsa lentokentälle, huokaisi brunette miltei kärsien. Tuo käänsi katseensa varovasti Artemiksen suuntaan, koittaen vähän tulkita mitä tuo mahtoi ajatella nyt.

Artemis oli kaikin puolin hyvin ilmeetön ja mitään sanomattoman näköinen. Miehellä oli aurinkoasit päässä, ihan vain jos joku vatipää sattuisi tunnistamaan. Kuka tahansa tai mistä tahansa yhteydessä. Hän veti takin kauluksia ylemmäs. vaikka sää oli leuto, laiha mies paleli silti järjettömästi.

Nuorempi nousi autosta aavistuksen vaivaantuneena ja siirtyi ottamaan tavaroita auton takatilasta. "Mennääs sitten." Tuo lausahti ehkä jopa vähän haluttomana. Kyllä hän halusi lähteä. Tai ehkä lähinnä viedä Artemiksen. Mutta mitenhän hitossa tässä onnistuttaisiin käyttäytymään siihen asti, että oltaisiin hotellihuoneen tarjoamassa suojassa?
Artemis kyllä käyttäytyisi. Hän ei puhuisi mitään toiselle ennen kuin he olisivat hotellihuoneella. Sitten hän saattaisi alkaa kyllä napsahdella toiselle.

Matka oli ollut tuskastuttavan hiljainen. Ei minkäänlaista kommunikaatiota. Harmitti ja ärsytti. Tokihan hän oli tässä isolta osalta syyllinen, mutta Artemis osasi kyllä olla ihan saatanan raivostuttava. Nyt oltiin kuitenkin jo hotellilla. William huokaisi helpotuksesta saatuaan avainkortit käteensä. Lähtiessään etsimään oikeaa huonetta, lähetti mies Deirdrelle tekstiviestin; 'Kirjauduttiin juuri hotelliin sisään'

Nainen vastasi toiselle kiitoksen kera. Artemis ei kiinnittänyt huomiota toisen viestittelyyn, oli vain nyrtynyt siitä, ettei saanut olla täälläkään omassa rauhassa, vaan että heillä oli sama huone. Täälläkään ei saisi levätä. Helvetti. Artemis lysähti huoneessa sohvalle istumaan.

William laski kantamuksensa huoneen lattialle ja hieraisi olkapäitään. Artemis oli äärettömän kiukkuisen oloinen, mitenhän tuota nyt lähtisi purkamaan. "Haluutko sanoa jotain?" William kysyi ehkä itsekin avistuksen kireänä.

"Haista paska." Artemis totesi toiselle ensimmäisenä, koettaen olla raivostumatta enempää toiselle.
"Nyt olen jumalauta täällä, voidaanko olla sujut, saatana!"

Ilme nuoremman kasvoilla kiristyi. Noh, ainakin mustatukkainen oli hillinnyt itsensä ihmisten ilmoilla. "No ollaan sujut." William ärähti takaisin. Pakko sitten saatana rähistä.

"No perkele hyvä!" Hän parahti raivoissaan ja asteli toisen eteen raivostuneena.
"Mä en ymmärrä mitä sä yrität parantaa maailmaa mun kautta!"

William kurtisti kulmiaan. "Mitähän vittua sää ny tollakin taas tarkotat?!" Hän oli koko viikon niellyt Artemiksen kiukuttelevaa käytöstä, mutta nyt jumalauta ihan oikeasti. Ei tätä kestänyt pää.

"Minkä helvetin takia sun pitää leikkiä omaishoitajaa?" He edelleen hänen mielestään olivat eronneet tai vain seksisuhteessa.
"Perkele en tajua sua!"

Williamin näkökulmasta heidän välinsä taas eivät olleet kumpaakaan noista, vaan.. jotain muuta. Ei sitten pienintäkään käryä siitä mitä. "No anteeksi nyt että olen tavallinen ihminen ja välitän toisista!" Nuorempi tiuskaisi.

"... Välitä muista normaaleista ihmisistä!" Hän karjui toiselle, hyvin raivostuneena. Olotila oli vähintäänkin outo.
"Mä varoitin sua, saatana!"

Mieli olisi tehnyt läimäistä mustatukkaista ihan tunteella. "Mikä vittu sun ongelmas nyt taas on?!" Vaikka hotelli olikin laadukas, riita varmasti kuuluisi naapurihuoneeseen jo. "Tiiän et pakotin sut tänne, mut tuskinpa se on ainoo asia mikä sua risoo!"

"Minkä helvetin takia sä haluat olla tollanen ja painostaa mua? Miksi? Mikä vittu siinä on, että haluat... Olla siina, kun sun olis helpompaa olla missä tahansa!" Hän karjui ja astui miltei kiinni toiseen.

Ai tästäkö nyt taas kiikasti? Voi vittu mikä idiootti. William tarttui ehkä turhankin kovakouraisesti Artemista hiuksista ja kiskaisi tuota lähemmäs hiljentääkseen tuon varsin varmoin ottein toteutetulla suudelmalla.

Miehen huulilta pääsi perin ahdistunut vinkaisu, mutta hän ainakin vaikeni siihen varmaan suudelmaan toden teolla. Se tuntui uskomattomalta, mutta samalla vihan sekaan nousi muutakin. Esimerkiksi hillitöntä himoa.

Artemiksen hiljentyminen oli huomattavan mukavaa. William irtaantui sen verran, että pystyi luomaan tuiman katseen toisen kasvoille. "Saatanan idiootti." Mies ilmaisi mielipiteensä toisesta jo suorastaan rauhallisesti, mutta silti kuitenkin vielä varsin kireänä. Brunette veti toisen uuteen suudelmaan, alkaen samalla avata tuon housuja toisella kädellään. Hän ei ollut ihan varma oliko tämä ok, siitä ei kuitenkaan ollut vielä montaakaan päivää kun Artemis oli päässyt sairaalasta, mutta juuri nyt hän ei edes tiennyt että välittikö moisista pikkujutuista. Ei helvetti.

Artemis oli sanomassa toiselle jotakin, mutta ne sanat vaimenivat yminäksi miehen huulia vasten. Miten se meni siihen, että kun he tappelivat, he siirtyivät suutelemaan toisiaan? Miten ihmeessä? Eikä hän edes laittanut vastaan, vaikka tunsi housujensa aukeavan.

Saatuaan toisen housuja edes vähän auki, tunki William kätensä varsin määrätietoisesti niiden sisään. Mies irtaantui suudelmasta voidakseen keskittyä paremmin - ja olisipahan tuolla mulkullakin mahdollisuus sanoa jotain. Nuorempi kyllä hiljentäisi tuon varsin nopeasti uudelleen, jos Artemis ei tajuaisi yhtään käyttäytyä.

Kyllä hän ehkä sen verran tajusi tai sitten unohti nitinän aiheensa suudelmien myötä. Sekin oli paljon mahdollista. Huulilta karkasi kevyt ynähdys. Käsi alkoi avata Williamin housuja, vaikka oma keho ahdistikin.

William alkoi kiskoa Artemiksen housuja alemmas tuon niskalta vapautuneella kädellään. Mieli olisi tehnyt haukkua Artemista aktiivisesti idiootiksi mahdollisimman monella eri tapaa. Tuntiessaan omien housujensa avautuneen, kiskaisi William nopeasti niitäkin alemmas, painautuen sitten tiiviisti toista miestä vasten. Huulet hamusivat Artemiksen laihaa kaulaa samalla kun käsi tunkeutui kaksikon väliin. William otti molemmat varret samaan aikaan käteensä, painaen niitä toisiaan vasten.

Artemis joutui myöntämään että he olivat toivottomia. Miehen lantio nytkähti toisen kättä ja elintä vasten vaatien lisää.
William henkäisi tyytyväisenä, alkaen hieroa kädellään heitä molempia. Ärtymys toi ihan uudenlaista tunnetta tähänkin. "Oot kyllä oikeesti yks vitun lahopää." Brunette mumisi Artemiksen kaulaa vasten, näykäten sitä sitten pienesti.

Artemis venytti kaulaansa, antaen toiselle enemmän tilaa suudella ja näykkiä sitä.
"Pääs kiinni." Ärtymys todella toi siihen uusia ulottuvuuksia.

Hiljentymiskäskyyn William vastasi vain näykkäämällä vähän voimakkaammin. Hän ei oikein käsittänyt miten tämä toimi. Ei huutamisen jälkeen ja edelleen selvästi kiukkuisena kuulunut vain tehdä ja antaa toisen tehdä.

Vanhempi mies vinkaisi voimakkaamman näykkäisyn johdosta. Saatana nyt sitten.
"Saatana katokin ettet jätä jälkiä." Jos huomenna olisi pakko raahautua hautajaisiin, hän ei haluaisi mennä kaula syötynä.

Harmi Artemikselle, William otti moisen lähinnä haasteena. Tosin sen verran kohtelias nuorukainen oli, ettei jättäisi jälkiä ihan noin näkyvälle paikalle. Vapaaksi jäänyt käsi nousi Artemiksen paidan kaulukselle, vetäen sitä vähän sivuun. Näin William sai tilaa näykkäistä ihan kunnolla laihempaa miestä hartiasta.

Se olisi Williamilta ihan fiksu veto, ettei jättäisi niitä ainakaan niin näkyvälle paikalle. Harmi että  miehen paita venyi huonosti, joten hän avasi napit noin puoleen väliin. Nyt se paljasti koko hartian toiselle.
"A-ah! Saatana William..."

"Mitä?" Nuorempi kysyi huomattavan ilkikuriseen sävyyn huulet toisen ihoa hipoen. Hän ei oikein ollut ikinä ajatellut että osaisi olla yhtään kovakourainen millään tapaa ikinä, mutta näemmä tämäkin sujui oikeassa mielentilassa. Keskittyminen ajautui hieman enemmän taas käden liikkeisiin.

"... Puret kovaa." Artemis myönsi toiselle, ynisten raskaasti. Se kaikki tuntui hyvältä. Todella hyvältä.

"Ite kerjäsit sitä." Brunette totesi, palaten takaisin suukottelun ja hellemmän näykkimisen pariin. Aiemmin hän ei ollut jättänyt minkäänlaisia jälkiä toisen kalpealle iholle, mutta tänään niitä tulisi varmastikin sitten aiempienkin kertojen edestä. Mikälie pakkomielle merkata omaisuuttaan taas menossa. Ja ainakin tällä hetkellä hän koki, että Artemis oli kaikista aiemmista vastusteluista huolimatta hänen.

Kaikista kiukutteluista ja vastusteluista huolimatta estevalmentaja välitti toisesta ja halusi olla tuon, mutta ei tietenkään sanonut sitä ääneen ollenkaan mielellään. Joten se merkkaaminen oli hänellekin merkityksellistä, vaikka mies tuttuun tapaansa naamioi sen ärtymyksen taakse.

"....voi vittu." William ähkäisi turhautuneena. "Sulla tuskin on kumeja matkassa..?" Kyllä, hän halusi naida tai tulla naiduksi tai mitä vain. Mutta ei hän ainakaan ollut osannut ajatella tuollaista, kun otti huomioon mitkä olivat olotilat Hexhamista lähtiessä. Tosin brunette ei muutenkaan ollut uskaltanut edes ajatella seksiä, kun Artemiksen kunto oli mikä oli.

Artemis kohotti kulmaansa toiselle. Mitä vittua nyt?
"No ei. Ne on kotona." Hän sekoaisi nyt jos ei saisi seksiä. Mies räjähtäisi.

Brunette huokaisi kärsivästi. Ei saatana, ei jumalauta. Halusikohan hän edes ehdottaa tätä. "..paljaana sitten?" Tuollaisen kysyminen oli jotenkin noloa. Ei hän osannut ajatella miten Artemis voisi asiaan suhtautua.

"... Mä en ymmärrä mikä sun ongelmas on. Rehellisesti, vaikutanko siltä että nain pitkin kyliä saamassa tauteja?" Artemis mutisi miltei ärtyneenä. Oli tuokin.

Mieli olisi tehnyt vain upottaa hampaat takaisin laihan miehen hartiaan, mutta William keräsi itseään sen verran, että sai aikaiseksi ihan vastauksen. "Et." Nuorempi puuskahti. Hän olisi halunnut vielä lisätä kommentin siitä, kuinka ehkäisyn pois jättäminen oli yleensä vähän niin kuin parisuhdejuttu, mutta.. noh, se olisi saattanut olla aikamoinen turn-off mustatukkaiselle. "Mulla saattaa olla liukastetta laukussa."

Se oli ihan hyvä jättää pois. Artemiksella oli kotona kyllä ihan paperikin puhtaudestaan. Olikohan se saatu hieman ennen Williamiin törmäämistä.
"Parempi olis olla. Voitasko mennä asiaan?"

"Vähemmän nutinaa." William kielsi toisen ylimääräiset sanomiset, pyöräyttäen samalla peukaloaan tuon terskan ylitse. Tämän jälkeen brunette irtaantui ja siirtyi kaivelemaan laukkuaan. Ei jumalauta. Tässä hän kalu pystyssä kaivoi matkalaukkua. Mitähän saatanaa nyt taas.. "Käytä aika hyödykses ja vaikka riisu." Brunette ehdotti levitellessään tavaroita. Löydettyään kaipaamansa William kävi naksauttamassa valot pois. Viime kerta oli ollut ihan tarpeeksi. Vaikka hän toisen katselusta nauttikin, niin hänen oma suorituksensa ei kaivannut toistoa, ainakaan valaistuksen kera.

"Mähän nutisen jos huvittaa." Artemis vastasi uhmakkaasti, tosin olemuksesta katosi osa uhmasta kun toinen pyöräytti peukaloaan sillä lailla. Hän voihkaisi raskaasti ja takertui toisen kaulukseen hetkeksi, kunnes joutui päästämään irti. Hän teki kerrankin niinkuin pyydettiin ja riisuutui, vaikka se paljastikin sairaalloisen laihan varren.

William palasi toisen luo liukaste käsissään. "Miten sä haluat?" Nuorempi kysyi suorastaan asialliseen sävyyn. Mitä luultavimmin Artemis ehdottaisi että takaa niin että William nai. Muuten hyvä, mutta se ei kyllä sopisi. Mutta jos Artemis ei osaisi antaa ehdotusta joka poikkeaisi tuon normaaleimmasta, William tekisi päätöksen tyynesti itse.

"... Sä tiedät kyllä." William oli nähnyt niin paljon, että Artetmis ei taas kerran halunnut antaa osaa sielustaan toiselle. Olihan se voimakkasti sanottu mutta niin hän sen koki, koska silloin oli niin haavoittuvainen.

William ynähti varsin epähyväksyvään sävyyn, riisuen tässä samalla paitaansa. "Ei kelpaa." Brunette päätyi tyynesti kieltäytymään, kuten oli meinannutkin. Saatuaan paitansa pois William keskittyi riisumaan housujaan.

"Mikä sulle kelpais." Artemis totesi merkitsevään sävyyn toiselle. Tuo oli hankala, suorastaan osittain jopa mahdoton.
"Mitä sä haluat?"

Saatuaan kaikki vaatteensa pois päältään, nuorempi asteli aivan toisen eteen, kietoen sitten kätensä vaativasti tuon vyötäisille. "Jotain muuta." Brunette painoi huulensa Artemiksen solisluuta vasten. "Haluan nähdä sut."

Mies ei halunnut toisen näkevän häntä.
"Mä en... Halua että näet." Artemis vastasi hieman takellellen, kiitos solisluullaan olevien huulien.

"No suostutko sää sit naimaan mua?" Kurkkua vähän kyllä kuristi kun William ehdotti moista. Hän ei ollut oikeastaan lainkaan vakuuttunut siitä, että halusiko etenkään suojaamatonta munaa sisäänsä. "Ainoosta kerrastani tähän mennessä jäi vähän kyseenalainen olotila, kun mut vähän niinku lempattiin heti sen jälkeen." Loistava ajoitus ottaa tuokin taas puheeksi.

"Sä et näytä ihan kauheen innostuneelta siitä." Artemis totesi toiselle kaunistelematta. Pikemminkim William näytti ahdistuneelta.
"Kiitti, toihan auttaa ja kannustaa siihen."

"No sori." Brunette pyöräytti silmiään. Hän tietenkin olisi voinut muotoilla asian niin, että olisi halunnut vähän yhteistyöhaluisemman kokemuksen siitä kuin mitä se edellinen oli, mutta aina ei vaan voi osata. "Tarkotin vaan, et ois kiva joskus tehä niin et vähän niinku jäät mun viereen sen jälkeen." Niin olo ei ehkä olisi kuin halvalla huoralla.
Jäät siihe viereen? Mieli teki sanoa, että ainahan hän jäi, tosin enemmänkin Williamin tahdosta.

"... Mähän jään usein." Sitten se lipsahti huulilta uloskin. Hienoa Artemis, kohta jäisi kokonaan saamatta.

"Sillon et jääny." Ja se oli ihan tosissaan ottanut itseluottamuksen ja kaiken muun mahdollisen päälle, vaikka koko juttu olikin ollut Williamin itsensä ansiota. Mieliala oli mennyt oudoksi eikä nuorempi ollut enää lainkaan varma siitä halusiko seksiä nyt. Hetken William oli jo kääntymässä pois ja siirtymässä vaikkapa nyt sitten kylmään suihkuun, mutta sitten päässä naksahti jotain. ".....mulkku." Mies totesi kireänä. "Ihan tosissaan sillon lemppasit mut jostain täysin käsittämättömästä syystä." Katkeruus ja ärtymys nousivat pintaan. "Etkä vissiin ees halunnu tehdä niin? Vitun idiootti saatana."

Artemis kohotti kulmaansa toisen äkilliselle mielialan muutokselle. Mitähän helvettiä Williamissa tapahtui siinä sekunninsadasosassa?
"Mikä helvetti sulle ny--- Niin mä sanoin sulle."

"Oot oikeesti yks vitun lahopää." Brunette ärisi toiselle, rutistaen tuota sitten itseään vasten. Vitutti. Ärsytti. Artemis oli ihan helvetillinen kusipää. Ilman että oikeastaan oli kusipää. Saatana nyt. "Tänään et sit jumalauta työnnä mua pois." William käski laihempaa miestä ihan tosissaan, tuupaten tuon sitten sängylle.

Artemis kaatui sängylle, katsoen Williamia oikeasti ihmeissään. Hän ei olisi uskonut että voisi noinkin mukavasta ihmisestä kaivaa tuollaista esiin, mutta ilmeisesti mies oli aliarvioinut oman raivostuttavuutensa monta vuotta.
"Ootko huomannu että vaikka työntäsin, sä tuut aina takasin kahta pahempana?"

William ei ollut edes täysin varma mitä mieltä oli toisen sanoista. Ilme kyllä kiristyi miehen kiivetessä tuon päälle. Lopulta nuorempi tyytyi vain mulkaisemaan Artemista pahasti, ennen kuin vei kätensä kummempia kyselemättä tuon haaroihin. "Nyt jos työnnät niin en tule." Brunette uhosi. Tosissaan hän kyllä oli. "Saat siis vittu ihan ite valita haluatko mut lähelle vai et." Ehkä se oli se pieni, kytevä epävarmuus mikä hänet oli tähän ajanut.

Artemis voihkaisi terävästi, katsoen Williamia puoliksi suljettujen silmäluomiensa takaa. Niin varmaan. Toisaalta hän otti sen aivan tosissaan, jos William olikin nyt vakavissaan. Tietty kiusaus oli pakottaa toinen toteuttamaan uhkauksensa mutta.... Ei hän halunnut ajaa Williamia poiskaan. Vittu.

Oli vähintäänkin tyydyttävää, ettei toinen heti alkanut osoitella ovea, vaan oli suorastaan hiljaa. Rauhoittuminen ei silti oikein tuntunut onnistuvan. William jaksoi pienen hetken hyväillä allaan olevan miehen erektiota, ennen kuin veti kätensä pois ottaakseen liukastetta. Asennosta ei nyt sitten enempiä kysyttäisi, tämä saisi kelvata. Brunette vei liukastetut sormensa Artemiksen pakaroiden väliin ja kummempia varoittelematta työnsi ensimmäisen sormen sisään.

Artemis oli kerrankin aivan hiljaa, mitä nyt ynisi ja kiemurteli toisen alla hieman. Hirveä panetus ja paineen tunne erektiossa.
"..W-will!" Kiitos sormesta ilman varoitusta. Artemis ei liiemmin arvostanut.

William vastasi huomautukseen vain painautumalla suukottelemaan mustatukkaisen rintakehää. Vaikka hän aloittikin huomattavan epäkohteliaasti, oli touhu sen jälkeen jo varsin maltillista. Mikäli hän ei olisi itse toisen asemassa ehtinyt jo kertaalleen olemaan, olisi hän varmastikin ollut tässä mielentilassaan paljon kovakouraisempi. Omat sormet olivat muutenkin varmasti helpommat kuin jonkun muun, silloin pystyi helposti odottelemaan kun siltä tuntui. William lisäsi toisen sormen, koittaen saada Artemiksen lihaksia rentoutumaan.

Artemis olisi saattanut potkia toista naamaan. Hän voihki keyvesti, keskittyen entoutumaan. Miten hän oli suostunut tähän asentoon, miksi? Tämä ei ollut se mitä hän halusi, mutta Williamin uhkaus toimi

Nuorempi periaatteessa ärtyi vain lisää siitä, että Artemis piti tästä. Se ei vain yksinkertaisesti mennyt jakeluun, että miksi hänet oli silloin yhtenä päivänä tuupattu pois. Tokihan asiasta oli väännetty jo useampaankin kertaan, mutta.. ei, hän ei pystynyt kunnolla ymmärtämään sitä. Jos seksi kelpasi ja hänestäkin ihan pidettiin... Vittu. Miettiminen ärsytti vain lisää, joten William ratkaisi asian purkamalla turhautuneisuuttaan merkkaamalla miehen rintakehää fritsuilla.

Artemis ei ihan itsekään tiennyt. Tai siis siksi hän oli sen tehnyt, että säikähti Williamin tunteita todella. Siksi alunperin. Mutta muuten? Ei mitään tietoa. Vanhempi vinkaisi jokaisen fritsun jälkeen, se oli kiihottavaa mutta tunnahti samalla ikävältä.

William oli aina mieltänyt moisen merkkailun pikkuteinijutuksi, mutta kyllä tämä oli näemmä aikuisellekin ihmiselle kiihottavaa. Etenkin tässä tilanteessa, kun Artemis ei oikein puhunut siitä mitä heidän välillään oli. Jälkien jättäminen vaihtui kevyeen suukotteluun miehen vähän rauhoittuessa. Brunette veti sormensa pois toisen sisältä, nousi vähän ylemmäs ja otti liukasteen takaisin käsiinsä. Mies laski katseensa Artemiksen kasvoille samalla kun ehkä vähän suurieleisestikin otti liukastetta kädelleen ja hieroi sitä sitten varrelleen.

Artemis käänsi taas poskensa tyynyä vasten ja yritti olla niin ettei toinen näkisi hänen ilmeitään. Hän ei halunnut olla läsnä siinä hetkessä niin että William näkisi sen vilpittömän nautinnon. Ei.

William asettautui paremmin toisen jalkojen väliin, kurtistaen tyytymättömänä kulmiaan. "Kato mua." Se ei ollut edes pyyntö, vaan ihan suora käsky.

Poski ei noussut patjasta sitä varten että hän katsoisi Williamia tai antaisi toiselle mahdollisuuden nähdä kasvonsa. Monia asioita William voisi saada hänestä irti, mutta tähän hän ei ollut valmis.

Nuorempi ynähti tyytymättömänä, mutta antoi asian olla. Tästä keskusteltaisiin kyllä vielä sitten joskus toiste. Brunette painoi erektionsa kärjen Artemiksen jalkojen väliin, alkaen sitten työntää sitä varoen sisään.

Vanhempi voihkaisi raskaasti kun tunsi Williamin työntyvän hänen sisäänsä. Se tuntui taas inhalta, mutta pian se tuntuisi liiankin hyvältä ja hän tiesi sen. Voihke oli vielä hiljaista, mutta hän yritti pitää itsensä kasassa.

William huokasi tyytyväisenä saadessaan kokea tämän taas kerran. Tuntui siltä, kuin viime kerrasta olisi ikuisuus. Artemis oli huomattavan paljon laihempi kuin aiempina kertoina, mutta mies ei edes ajatellut asiaa nyt. Kaikessa hankaluudessaankin Artemis oli hänen mielestään haluttava, painosta riippumatta. Mikä lie masokistinen taipumus hänellä oli, kun tällaiseen ryhtyi.

Artemis koki olevansa ruma, silti, painosta riippumatta. Miehen itsetunto ei ollut ollenkaan kohdillaan. Hän vikisi toisen alla kiihkoissaan. Se tuntui mahtavalta, oikeasti. Kasvoiltakin sen näki, siitä vähästä mitä William saattoi nähdä.

William otti Artemista polvitaipeista ja nosti tuon jalkoja ylemmäs, jotta liikkuminen olisi helpompaa. Katse pysyi tiiviisti alla olevassa miehessä. "...näytät hyvältä näin." Mies kertoi mielipiteensä tuosta. Hän ei ainakaan muistanut aiemmin oikeastaan sanoneensa mitään seksin aikana.

Kävi jotakin historiallista, kevyt punastus yritti hiipiä Artemiksen poskille. Hän ei ollut valmistautunut kuulemaan mitään sellaista ja mieli teki käskeä pitämään turpansa kiinni, mutta sen sijaan hän vain voihkaisi terävästi, Williamin löytäessä erinäisiä kohtia miehuduellaan hänen sisältään.

Mikäli Artemis olisi moista käskenyt, olisi William todennäköisesti vain villiintynyt puhumisensa kanssa. Hänellä ei ollut tänään mitenkään erityisen nöyrä tai yhteistyöhaluinen olo. Miellyttämishaluinen hän kyllä tavallaan oli - tai ainakin mies pyrki toistamaan liikkeet, jotka selvästi miellyttivät Artemista.

Vanhempi voihki terävästi ja kiihkoissaan. Paine tuntui erektiossa pakottavalta, mutta siltikään se ei suostunut vielä helpottamaan. Inhottavaa.

William sai aikaiseksi siirtää toisen käsistään allaan olevan miehen erektiolle. Brunette kiersi sormensa sen ympärille ja alkoi liikutella rannettaan varsin vaativaan tapaan. Oma kliimaksi ainakin läheni normaalia aikaisemmin, lieko sitten siitä johtuen ettei käytössä ollut kumia. Asian täysi tajuaminen sai nuoremman milteipä jäätymään. Mahdettaisiinkohan hänet tappaa, jos hän laukeaisi toisen sisään?

Artemis ei edes tietäisi mitä tekisi jos toinen laukeaisi hänen sisäänsä. Oli kaksi vaihtoehtoa - kyllä tai ei, ja se riippuisi täysin siitä jatkaisiko vanhempi riitaa vai ei. Erektion hyväily kirvoitti hänestä suuremman äänen ja laiha keho jännittyi. Kohta...

Murheistaan huolimatta William saavutti päämääränsä vetäytymättä ulos. Kai se olisi ollut kohteliasta? Tosin mihin hittoon hänen sitten olisi pitänyt laueta? Käteensä? Miten helvetissä miehet edes suhtautuivat tuollaiseen asiaan? Orgasmia säesti tyytyväinen huokaus. Tämän päivän varsin käytöstavatonta elämää viettänyt brunette ja vieläpä hetkeksi ihan vain olemaan, ennen kuin lopulta veti pehmenevän elimensä ulos.

Kysymys ei ollut siitä miten miehet suhtautuivat asiaan vaan miten Artemis suhtautuisi asiaan. Mies lysähti laiskasi sänkyä vaste, kun oli jännittynyt orgasmin pyyhkiessä ylitseen. Hän huomasi toisen lauenneen sisäänsä, ehkä haluten kommentoida jotakin.

Noh, ainaan hänen naamalleen ei nyt heti räjähdetty. William siirtyi hajamielisesti Artemiksen viereen istumaan. Mies vei laiskasti kätensä koskettelemaan toisen kylkeä ja rintakehää.

Artemis tiesi että pitäisi nousta. Hän kävi pikaisessa suihkussa, päästäkseen mällistä eroon. Kun olo oli siisti, mies palasi sänkyyn makaamaan, iho suihkusta nihkeänä.

Brunette ei jaksanut alkaa vääntää sänkyyn jäämisestä vaan päästi Artemiksen suihkuun. Toisen vetäydyttyä kylpyhuoneeseen kaivautui insinöörimies peiton alle häpeämään tekosiaan. Voi kiesus. Artemiksen palattua William kääntyi kyljelleen ja kietaisi kätensä tuon ympärille. Toinen oli juuri käynyt suihkussa ja tuoksui mukavan raikkaalta, siinä missä hän itse oli inhottavan hikinen ja tahmainen seksin jäljiltä.

William silitteli mustatukkaisen kylkeä kaikessa rauhassa. Hävetti ihan julmetusti. "...anteeks." Mies sai pahoiteltua vähän takkuilevan oloisesti. Ei hän ollut edes ihan varma mistä kaikesta oli pahoillaan.

"Mitä pyydät anteeksi?" Artemis ei hyväksynyt sellaisia "en tiedä anteeksi"-pyyntöjä. Raivostuttava ihminen.

"Mun aiempaa käytöstä." No sitä ainakin, se nyt oli selvää. Hän oli käyttäytynyt aika asiattomasti. Ei tosin sillä, että Artemiskaan olisi kovin mallikelpoisesti osannut olla..

"Jos et tiedä mitä pahoittelet, miksi pyydät anteeksi?" Arty kuulosti niin ehdottomalta sanoessaan niin.

"No eikö mun käytöksessä oo sun mielestä ollu mitään pahoteltavaa?" William nurisi ja hautasi kasvonsa Artemista vasten. Miksi anteeksi pyytämisenkin piti olla näin hankalaa?

"Kuulostit siltä ettet tiedä silti." Artemis vastasi toiselle raivostuttavan tyynesti. Hän osasi olla niin hankala.

William tuhahti turhautuneena. Voi kiesus nyt, Artemis. "Mitä sää oikein haluat että mää sanon?" Ihme ettei mies purrut toista.

"Tarviseeko aina puhua?" Artemis oli siinä toisen kainalossa mielellään, mutta oli muutoin täysin hiljaa.

"Eli haluat että olen hiljaa?" William mumisi. Ehkä hän osaisi. Jos nukahtaisi.

"En sanonut niinkään." Artemis ärähti toiselle. Hän ei oikein tiennyt mitä mieltä oli mistään. Pian miestä alkoi palella ja tuo hapuili peittoa laihan kroppansa päälle.

Nuorempi puuskahti. Niin pitikö hänen nyt olla hiljaa vai ei? Artemiksen kanssa oli kyllä välillä ihan helvetin hankalaa koittaa keskustella. Tai olla keskustelematta. "Meinataanko me jatkossakin jättää kumi pois?" Koska jatkoahan oli tulossa, tietenkin.

"... Kuka sanoi että tulee seuraavia kertoja." Artemis totesi hiljaa. Hän huokaisi raskaasti ja tärisi hieman. kylmä.

William veti sen verran ison herneen nenään toisen sanoista, ettei edes sanonut mitään vaan tyynesti tuuppasi palelevan seksikumppaninsa alas sängystä ja nousi sitten itse istumaan. "Nyt jumalauta mies!" Brunette ärähti selvästi loukkaantuneena.

Artemis älähti ja ennen kuin huomasikaan, hän löysi itsensä lattialta.
"Mitä helvettiä sä oikein teet!"

William tuijotti lattialle tuupattua ihastustaan vähintäänkin pahasti. "Eikun mitä helvettiä SÄ teet?!" Brunette kohotti toiselle taas kerran ääntään. "Jopa mulla tulee raja vastaan sen kanssa kuinka paljon epätietoisuutta kestän!" Ja mikäs sen pahempaa kuin se, että Artemis oli siinä niin, mutta samaan aikaan vihjaili että mitään jatkoa ei ehkä olisikaan luvassa.

Artemis kohottautui istumaan siinä lattialla ja vetäytyi vaihteeksi kuoreensa. Hän ei aikoisi todellakaan osannut vastata siihen.
"Mikä vittu sua risoo!"

"No sinä!" Toden totta Artemis risoi häntä juuri nyt. "Et jumalauta ihan oikeesti voi ensin harrastaa mun kanssa seksiä, antaa ymmärtää että ehkä kuitenkin välität ja sitten olla sitä mieltä että ei välttämättä enää!" William paiskasi Artemista tyynyllä. Voi vittu nyt...!

Artemis koppasi sen tyynyn laihoihin käsiinsä, ennen kuin se pamahtaa hänen kasvoihinsa.

"Mitä vittua sä haluat kuulla? Että lupaan sulle kaiken ja sitten en voi antaa mitään? Mä en vittu tykkää lirkutella huvikseni."

Toisen sanat sattuivat. "No ei sun tarvi tyhjiä lupailla!" William puuskahti. "Mutta jumalauta et todellakaan voi heti seksin jälkeen olla taas sitä mieltä, et jospa mut vaikka lempattaisiin. Eikö sulle kerta riittäny?"

"Mä en vittu... Mikä helvetti sua vaivaa? Mikä sulle on tullut?" Artemis pelkäsi että William alkoi haluta vain enemmän ja enemmän.

William tosiaan oli, puolihuomaamattaan, alkanut haluta enemmän. Brunette puri hampaitaan yhteen, koittaessaan edes vähän ajatella ennen kuin vain tiuskaisisi ensimmäisenä mieleen tulevan vastauksen. "Miten niin mikä mua vaivaa? Eikö nyt oo aika vitun normaalia etten oo ihan iisisti sen kanssa, että lemppaat mut, sit me kuitenkin naidaan.. ja heti sen jälkeen annat ymmärtää et saatat heittää mut uudestaan pois kuvioista?"

"Sanoiko joskus että me muuta kuin naidaan?" No tarkalleen ottaen hän oli antanut ymmärtää. Mutta ei siitä sen enempäää.

Alkoi hiljakseen tuntua siltä, että toinen koitti ihan tarkoituksella satuttaa. "Vaikka kyseessä oliskin sit vaan pelkästään seksiä, niin mää en oo halpa huora jonka voi heittää nurkkaan ja ottaa takas käyttöön kun huvittaa." William ärähti.

"Mä sanoin sulle! Mä vittu sanoin sulle, että en ole mikään unelmamies ja että sä kadut tätä myöhemmin! Vieläkö ihmettelit mitä koitin silloin ekalla kerralla sanoa?" Artemis ei jaksanut nyt.

Tässä kohtaa olisi ollut hyvä väli pukea ja painua ulos hotellihuoneesta, mutta William ei kuitenkaan ollut valmis luovuttamaan. "Kun en edes kadu!" Nuorempi huusi. Ja eihän hän katunutkaan, mutta ajatus siitä että toinen hylkäisi hänet uudestaan oli aika tappava. Oliko tuon nyt oikeasti niin helvetin vaikeaa ymmärtää tätä?

"Se ei ole mun ongelma!" Artemis nousi seisomaan ja alkoi kiskoa vaatteita päällensä. Tarvitsiko hän tätä juuri nyt? Ei todellakaan.
"Musta ei ole olemaan sulle sitä mitä sä tahdot! Musta ei ole mieheksi kellekään!"

Artemiksen alkaessa pukeutua Williamin rintakehää kylmäsi. "Mihin helvettiin sä oot menossa?" Brunette tiuskaisi, vaikka todellisuudessa oli ehkä lähinnä hätääntynyt. Jos Artemis aikoisi nyt lähteä johonkin, niin tuo tuskin alistuisi tulemaan takaisin.

"... Helvettiin vaikka nimenomaan." Artemis ei halunnut satuttaa Williamia enempää, mutta hän ei myöskään osannut tai halunnut sanoa muuta. Ei hän ollut hyvä mies kellekään. Kukaan ei ansainnut häntä.

"No et vittu mene." William nousi sängystä, valmiina vaikka sitten väkisin pitämään toisen huoneessa jos tuo päättäisi koittaa ovesta ulos.

"William." Artemis sanoi painokkaalla äänellä. Hän ei aikoisi antaa toiselle mahdollisuutta pidätellä häntä täällä.
"Se ei vain mene niin että mä oisin hyvä mies. Usko nyt saatana."

William oli hetken hiljaa, purren huultaan. "Jos sä jotain oot niin yks vitun idiootti." Brunette ärähti, käänsi selkänsä Artemikselle ja meni takaisin sänkyyn. Mies hautautui mielenosoitukselliesti peiton alle selkä kohti Artemista ja huoneen ovea. Mies oli täysin selvillä siitä, että tämä ei johtaisi yhtään mihinkään, mutta ei hän osannut enää tehdä muutakaan. Tunteista mainitseminen kun todennäköisesti vain ajaisi toisen nopeammin pois.

Artemis jäi tuijottamaan toista hetkeksi. Mihin helvettiin hän menisi? He olivat Irlannissa, eivät Englannissa. Syvään huokaisten Artemis asteli vastaanottoon pukeuduttuaan ja ratkaisi ongelman varaamalla itselleen oman huoneen. Vittu mikä tyyppi. Vittu.

Brunette ei sanonut enää mitään toisen lähtiessä, vaikka olisikin halunnut tuota estää. Sen sijaan mies jäi sänkyyn mököttämään. Ei helvetti mikä idiootti.

Dublin (Irlanti), lauantai 7.3.2015

Artemis oli käynyt aamulla ostamassa puvun hautajaisiin, koska ei halunnut palata yhteiseen huoneeseen. Tultuaan takaisin muistotilaisuudesta hän tajusi että tabletti oli matkalaukussa, joten omalla avainkortilla varovasti avasi huoneen oven. Silmiä punoitti, mies oli selvästi itkenyt äskettäin. Paljon.

William oli edellisen päivän riidasta asti käytännössä vain maannut sängyssä. Tokihan hän oli käynyt välissä suihkussa peseytymässä ja pukenut sen jälkeen bokserit ja t-paidan, mutta muutoin.. Noh, hän oli vain maannut sängyssä kiroamassa maailmaa. Tai lähinnä ehkä Artemista. Vittu sitä miestä. Mulkku. Hän ei aikoisi liikahtaa tästä yhtään mihinkään ennen kuin olisi aika lähteä paluulennolle.

Brunette havahtui hyvin negatiivissävytteisistä ajatuksistaan oven loksahtaessa auki. Mies kääntyi pikaisesti katsomaan ovelle, nähdäkseen että kuka huoneeseen oli tullut. Artemiksen näkeminen oli suorastaan yllättävää. Hän ei ihan rehellisesti ollut olettanut, että tuo enää vaivautuisi palaamaan. William nousi istuaalle, aikeenaan heti heittää jotain suorastaan ilkeää kommenttia, mutta ennen kuin mies ehti avata suutaan tuo tajusi missä kunnossa toinen oli. Niin. Ne hautajaiset. Nyt ei todellakaan ollut aika olla itsekäs. "...ootko sää kunnossa?" Will kysyi varovasti.

Artemiksen olo oli hirveä. Mies ei ollut taas syönyt mitään sitten sen jälkeen kun William oli vahtinut ennen lennon lähtöä. Kasvot olivt tavallistakin kalpeammat ja vihreät silmät punoittivat ja olivat turvoksissa. Hän vain kohautti olkiaan Williamin sanoille ja kyykistyi kaivamaan tablettia laukustaan.

William nousi sängystä ja asteli toisen luo, kun ei saanut vastausta. Brunette koski kevyesti toisen hartiaa. Mitä tässä tilanteessa pitäisi sanoa? Mitä hän oli halunnut jonkun sanovan, kun oli juuri tullut vaimonsa hautajaisista? Ei helvetti nyt.. "Haluatko sä puhua siitä?" Tuskin, mutta kai se oli ihan kohteliasta kysyä.

Artemis ei todellakaan halunnut puhua siitä. Hän oli kamala poika. Hän halusi olla jälleen 12 ja pelata nauraen isän kanssa jalkapalloa takapihalla. Hän ei halunnut olla näin vanha mies, joka ei viimeisinä vuosina nähnyt isäänsä.
"En."

Brunette ei yhtään yllättynyt toisen vastauksesta. Koskapa toinen muka olisi halunnut yhtään mistään puhua? Kevyesti huokaisten William kyykistyi toisen vierelle ja kietoi kätensä tuon ympärille kevyesti. "Oon todella pahoillani sun menetyksestä."

Vanhemman miehen suu oli tavallistakin tiukempi viiva. Sitä vollottamisesta ei tuntunut tulevan loppua.
"Ei tarvi olla." Hän halusi vain sen kaiken takaisin. Kadutti niin paljon.

"Oon silti." William lausahti rauhallisesti, koittaen pitää toista lähellään ainakin jollakin tapaa lohduttavasti. "Jäisitkö hetkeksi?" Brunette pyysi. Eilinen riita oli ollut taas aikalailla omaa luokkaansa ja tänäänkin ensimmäinen ajatus oli ollut sen jatkaminen, mutta juuri nyt hän halusi vain olla tukena.

Artemis huokaisi syvään. Miehen kädet tärisivät. Vittu. Se vollotus ei koskaan loppuisi. Tuo valahti kyykystä polvilleen lattialle ja sai tehdä kaikkensa ettei itkisi Williamin nähden.

Toinen vaikutti olevan huonompana kuin mitä William oli edes olettanut. Artemiksen tippuessa matalammalle, rutisti brunette tuota automaattisesti itseään vasten. Ehkä se oli myötätuntoa tai mitä lie, mutta häntä miltei itketti kun toinen oli noin huonona. "Ei sun tarvi mun takia pysyä kovana." William sanoi pehmeästi. Ei tuo varmaan mitään auttaisi, mutta ei kai sen sanomisessa mitään väärää silti ollut?

Se vaati niin paljon, saada Artemiksen kaltainen mies niin tolaltaan. Hänkään ei osannut olla loputtomiin kivikasvo. Koko mies tärisi Williamin halauksessa. Se oli kauheaa, miten lapsellisesti hän halusi vain nähdä isänsä vielä. Siis elävänä. Hän olisi antanut siitä miltei mitä vain.

William piti toista tasaisesti itseään vasten, silitellen tuon hiuksia kun ei tiennyt mitä muutakaan tehdä. Artemis ei halunnut puhua, eikä hän kyllä muutenkaan olisi tiennyt mitä sanoa.

Lopulta se kasvoi liian suureksi. Tärinä yltyi ja äänettömät kyyneleet tulvahtivat miehen silmistä poskille. Artemis puri huultaan ja yritti olla itkemättä ääneen.

Eilistä riitaa ei oikeastaan pystynyt mitenkään enää ajattelamaan, kun toisen oli niin kurja olla. William halusi vain olla tuon tukena parhaansa mukaan. "Jos on mitään mitä voin tehdä, niin kerro.." Mies sanoi pehmeästi.

Artemis pudisteli päätään ja yritti saada ne kyyneleet pidetyksi sisällään. Ne eivät vain tuntuneet pysyvän. Häntä itketti ja ahdisti, hän halusi niin monia sellaisia asioita, joita ei koskaan saisi, enää.

Williamia ahdisti koko tilanne. Hän oli kyllä ollut Artemiksen asemassa, mutta ei ollut tottunut lohduttamaan muita tämmöisissä tilanteissa.

Artemis nieleskeli ja pyyhki kasvojaan. Mies lakkasi tärisemästä. Hän oli väsynyt. Niim väsynyt.

"...tulisitko hetkeks mun kanssa sänkyyn?" William ehdotti varoen. Hän itse ainakin oli kokenut nimenomaan sängyn turvalliseksi paikaksi kun oli ollut paha olla. Artemiksen tavasta käsitellä surua hän ei tiennyt mitään, mutta ainakin hän voisi yrittää ehdottaa asioita jotka saattaisivat helpottaa tavalla tai toisella.

Artemis ei käsitellyt surua. Se oli se ongelma. Hän vain työnsi asiat mielestään ja äksyili muille. Tämä oli liian iso asia työntää pois. Mies nousi varovasti ja kalliin oloinen musta puku yllään kävi kyljelleen makaamaan. Hirveä olo.

Williamin olisi tehnyt mieli suorastaan huokaista helpotuksesta, kun toinen niin nöyrästi suostui hänen ehdotukseensa. Brunette seurasi Artemiksen perässä ja asetteutui tuon eteen kyljelleen. William veti laihan miehen itseään vasten ja alkoi hissukseen silitellä tuon hiuksia. Toivottavasti toinen nyt ei ottaisi nokkiinsa tästä.
Ei mies ottaisi nokkiinsa. Tällä kertaa.

"... Olisin tarvinnut sut sinne." Se tuli niin hiljaa, että tuskin kuului. Oma vikahan se oli että William ei tullut mutta. Mutta.

William ainakin uskoi, että toinen oli ehkä sanonut jotain. "Anteeks, mitä sanoit?" Brunette pyysi Artemista toistamaan.

"... Oisin tarvinnut sut sinne." Artemis toisti sen ujona, vähän kovempaa. Oli ollut hirveää kävellä arkun perässä yksin. Sisko miehensä kanssa  ja äiti sedän.

Tuo veti nuoremman todellakin hiljaiseksi. Se, että Artemis oikeasti sanoi jotain tuollaista merkitsi ihan käsittämättömän paljon. "...anteeksi. Mun olis pitäny olla siellä." Mutta eilisen riidan jälkeen hän ei yksinkertaisesti ollut halunnut nousta sängystä, eikä ollut millään tapaa uskonut että Artemis haluaisi missään tilanteessa häntä nähdä. Eihän hän ollut edes tiennyt minne toinen oli mennyt.

Artemis ei vastannut mitään. Oli vain. Valtava syyllisyys ja ikävä kaiversi. Siskon sanat "isä kyseli sinua sairaalassa" toivat uudet kyyneleet silmiin.

William toisaalta tiesi liiankin hyvin miltä toisesta tuntui, mutta toisaalta taas ei osannut kuvitellakaan. Tokihan hän oli menettänyt vaimonsa, mutta.. hän oli viettänyt kaiken mahdollisen ajan tuon kanssa loppuun asti, siinä missä Artemis selvästi katui sitä ettei ollut nähnyt isäänsä.

Artemis puristi tyynyä laihoilla sormillaan ja tuijotti eteenpäin. Olo oli tyhjä. Artemis tunsi kohta sekoavansa, aivan kuin se sama mustuus, mikä ajoi ottamaan aseen käteen teininä, olisi alkanut ottaa valtaa nyt.

Brunette koitti parhaansa mukaan ihan vain malttaa odottaa. Hän ei halunnut pahentaa toisen oloa entisestään sillä, että alkaisi tuputtaa sanojaan. Sen William kuitenkin teki, että painoi huulensa kevyesti mustatukkaisen otsalle. Sen paremmin mies ei osannut toiselle kertoa, että oli tässä tuon tukena.

Artemis ynähti raskaasti ja puri huultaan. Hirveä olo. Hän halusi samaan aikaan olla yksin ja samaan aikaan itkeä ääneen Williamin sylissä. Sen kerran kun hän myönsi tarvinneensa toista ihmistä, tuki oli ollut hänen kiukuttelunsa takia muualla.
William otti kevyesti Artemista ranteesta kiinni ja siirsi tuon käden kyljelleen tyynyä puristamasta, koittaen näin vähän vihjata että ihan oikeasti oli okei olla niin lähellä kuin pystyi ja rutistaa tai mitä nyt sitten halusikaan tehdä. Oma käsi palasi tämän jälkeen haromaan ja silittelemään Artemiksen hiuksia.

Williamin kyljeltä laiha käsi siirtyi rutistamaan tuon paidan rintamusta. Hän rutisti sitä ja hautasi kasvonsa toisen paitaan. Pitkästä aikaa hän koki sitä halua kuolla. Olisi hän sen ansainnutkin, kamala ihminen.'

Nuorempi suukotti uudelleen tämän itselleen varsin tärkeän ihmisen otsaa. "..mitä mietit?" William kysyi pehmeästi hiljaisuuden käytyä liian painostavaksi.
Artemis huokaisi raskaasti. Ai mitä hän mietti? Että kuolisi itse. Se tuskin kelpasi.
"kadun."
William oli onneksi autuaan tietämätön toisen käsittämättömistä mietteistä. "Artemis?" Mies koitti saada toisesta edes jotain irti.

Artemis huokaisi raskaasti.
".... Miksi en käynyt... Deirdre sanoi isän kyselleen minua viimeiseen asti, mutta en... Koskaan käynyt... En vittu käynyt kolmeen vuoteen katsomassa vanhempiani ja nyt minulla ei enää ole isää. Olen paska ihminen, paska poika. Helvetti."

Williamin kurkkua kuristi mustatukkaisen suhtautuessa noin huonosti koko asiaan. Mitä tuohon voisi edes sanoa? Olihan tuo paha juttu. Ei hän ainakaan olisi ikinä pystynyt antamaan anteeksi itselleen, jossei olisi ollut vaimonsa vierellä loppuun asti. Tosin eihän hän omien vanhempiensakaan kanssa ollut tekemisissä. Viimeksi kun hän oli heitä nähnyt, oli ollut ennen muuttoa Lontooseen vuosia sitten. Ehkä joskus pitäisi... "Et sää oo paska ihminen." William koitti vakuutella. Hän ainakaan ei ajatellut niin.

"Olenpas. Olen ihan helvetin paska. Toisaalta olen ilonen että isä ei nähnyt mua luurankona viimeistä kertaa vaan muisti mut terveempänä kun se kuoli mut... Mä.. Se... Mä kaipaan sitä." Artemis myönsi viimeisen hiljaa. Häntä hävetti myöntää se.

"Et sä oo." William jatkoi vakuutteluaan. Hänestä oli oikeastaan ihan hyvä merkki, että Artemis pystyi myöntämään että kaipasi isäänsä. "Käytäiskö me huomenna siellä haudalla ennen kun lähdetään kotiin?" Brunette ehdotti varovasti. Mieli olisi tehnyt ehdottaa että toinen voisi sanoa sanomatta jääneet asiat siellä, mutta ei sitten viitsinyt kun ei tiennyt mitä Artemis moisesta touhusta ajatteli.

Mies jopa omaksi yllätyksekseen nyökkäsi. Hän halusi käydä siellä yksin.
"... Joo..." Artemis oli todella nuutunut. Ehkä hän olisi kaivannut muuta kuin sitä surunsa ajattelua, mutta mitä muuta hän voisi? Kaikki tuntui paskalta. Hän oli paska.
"Miksen mä ampunu itteäni sillon.."

William jännittyi välittömästi mustatukkaisen sanojen myötä. Tuohan tarkoitti, että juuri nyt toinen katui sitä että oli elossa, eikö niin? Brunette puri tiukasti huultaan ja koitti olla reagoimatta asiaan liian emotionaalisesti. Muutaman sekunnin itseään kasailtuaan William puristi Artemista entistä tiukemmin itseään vasten. "...onneks et ampunu."

"Maailman ois parempi ilman.. Mä oon ihan hirveä ihminen enkä edes... Osaa muuttaa sitä. Mä en halua olla ihmisten kanssa koska satutan kaikkia ja olen paska. Enkä edes osaa katua sitä. Ennen kuin joku kuolee." Artemis alkoi vuodattaa nyt tunnekuohuissaan asioita paljonkin.

William kuunteli kaikessa rauhassa, koittaen pitää ylimääräiset tunnetilat taustalla. Tokihan häntä ahdisti ja pelotti se että Artemis ajatteli kuolemista, mutta ei hän saisi puuttua siihen nyt. "Tiedän et sulla on varmasti kamala olo nyt, mut.. et sä ihan oikeesti oo paska."

"olenpas. Sullekin ihan täys perse. Etkä voi ees väittää muuta. Ihmisillä olis helpompaa ilman mua." Hän inisi hiljaa ja huokaisi raskaasti. Tämä oli helvetistä.

Artemiksen puheet etenivät vaaralliseen suuntaan. "Enkös mää oo ollu vähintäänkin yhtä kamala sulle?" Brunette kysyi rauhallisesti. "Kyllä meidän jokainen riita on johtunu molemmista."

"... Ootko huomannut että mä olen silti ihan hirveä perse sulle?" Artemis nousi istumaan, täristen voimakkaasti. Hän oli niin helvetin ahdistunut siitä kaikesta. Mies haroi hiuksiaan paniikissa ja yritti olla sekoamatta siihen paikkaan.

William nousi istumaan heti toisen perässä. "Mä ymmärrän kyllä miksi sä oot sellanen kun oot mua kohtaan, ei se haittaa." Noh, todellisuudessa hän ei kyllä kaikkea ymmärtänyt. "Mikä hätänä?" Muu kuin se että hänet oli pakotettu tänne, eilinen oli mennyt riidellessä, tänään oli haudattu isä jota mies ollut nähnyt vuosiin ja nyt näytti olevan yleistä takapakkia vähän kaiken kanssa.

Valmentaja vain tärisi. Hän oli paniikissa, tuskainen. Olo oli hirveä, hän alkoi vaipua takaisin siihen pimeään koloon, joka oli nielaissut hänet kaksikymmentä vuotta sitten sisäänsä. Hän upposi omiin maailmoihinsa, haroen hiuksiaan ja itkien kohta hysteerisesti.

Nyt William alkoi huolestua ihan tosissaan, kun toinen lakkasi reagoimasta häneen. "..Artemis?" Brunette nielaisi ja käytti pienen hetken siihen, että koitti ajatella mitä hänen pitäisi tehdä. Ei helvetti.

Pian hän siirtyi hiustensa pörrötyksestä käsivarsiensa raapimiseen. Kalpean miehen pitkät kynnet tekivät melkoista jälkeä hänen olkavarsiinsa paidan alla. Artemiksesta tuntui siltä että se kaikki nielaisisi hänet ja tukehduttaisi.

Tajutessaan mitä toinen teki, tarttui William mustatukkaista miestä ranteista kiinni. "Lopeta!" Nuorempi älähti huolestuneena. Mitä ihmettä hänen pitäisi tässä muka tehdä?

Artemis havahtui transsistaan säikähtäneen näköisenä ja vain tuijotti lattiaa.
"Mun laukussa, lääkkeet..." Kyllä, nyt kun tuli puheeksi, hän oli saanut sairaalasta rauhoittavia.

Tuon enempää ei tarvinnut sanoa, vaan William ponkaisi pois sängystä ja kiiruhti penkomaan Artemiksen laukkua. Nyt oli ihan sama vaikka hän mylläsikin toisen neuroottisen järjestyksen, joka tavaroita riivasi. Löydettyään putkin joka tilanteeseen hänen mielestään sopi, palasi mies Artemiksen luo. Will luki purkin kyljestä annostuksen ja otti sitten pillerit sen mukaan ja ojensi niitä mustatukkaiselle.

Artemis nielaisi pillerit ilman vettä sujuvasti. Niiden avulla hän saisi kohta normaalista maailmasta kiinni ja ehkä unohtaisi kaiken. Pitäisi ehkä harkita lääkärin ehdottamaa masennuslääkitystä. Ehkä vain.

William todennäköisesti patistaisi laihan miehen ties mihin hoitoihin kunhan he pääsisivät täältä takaisin kotiin. Artemiksen nieltyä lääkkeet Will kävi viemässä purkin takaisin tuon laukkuun. Tämän jälkeen brunette palasi sängylle istumaan. Kuinkahan kauan menisi, että mömmöt vaikuttaisivat?

Artemis istui paikallaan ehkä kaksikymmentä minuuttia, heijaten itseään edestakaisin paniikissa, kun alkoi sitten rentoutua lopulta. Miehen olemuksessa näkyi selvä ero, kun tuo alkoi taas jopa tarkkailla ympäristöään.
".... Sori."

Se oli varmastikin yksi pisimpiä hetkiä, mitä William oli elänyt. Hän oli koittanut silitellä ja olla tukena, mutta ei oikein osannut tehdä muuta. Artemiksen avattua suutaan oma olo helpotti. "Mistä?" William kysyi. Ei toinen ollut hänen mielestään tehnyt mitään väärin.

"... Olisi pitänyt ottaa ne lääkkeet aiemmin." Hän myönsi hiljaa, nousten riisumaan puvun takin yltään. Ehkä se tästä vielä. Kaikki tavaratkin oli täällä, ei hän siihen toiseen huoneeseen jaksaisi raahautua.

"Otit ne nyt, ei sun tarvi tommosta pahotella." William kommentoi oman kantansa asiaan suorastaan tyynesti. Oli ikävää että toinen nousi pois sängystä, mutta toisaalta ihan ymmärrettävää. Kuka halusi makoilla moiset vermeet päällä?

Artemis mietti hetken mitä pukisi päälleen, mutta päätyi makaamaan sänkyyn vain bokserit yllään. Paras vaihtoehto tähän hetkeen. Pitkänhuiskea mies jäi selälleen makaamaan, tuijottaen rentona kattoa. Enää ei ahdistanut, ainakaan niin paljoa.

William asettautui kyljelleen Artemiksen viereen ja alkoi hajamielisesti sivellä sormenpäillään tuon rinakehää. Kenen tahansa muun kanssa brunette olisi muistutellut toista kuinka piti tuosta ja kuinka tuo oli hänelle tärkeä, mutta Artemiksen kanssa tunnekeskustelut eivät oikein menneet nappiin muutenkaan, niin niitä ei ehkä pitäisi sekoittaa tähän.

Ehkä olisi hyvä pitää se Artemiksen kanssa poissa mielestä, hän ei ollut hyvä näissä. Mies huokaisi syvään ja nautti vain siitä Williamin hellästä kosketuksesta. Huh.

William hivuttautui vielä aavistuksen toista lähemmäs, jatkaen sitten tuon koskettelemista. Koskeminen oli mukavaa.

Artemis vilkaisi nopeasti Williamia silmiin. Hänet kannattaisi ehkä pitää lääkkein huumattuna useamminkin. Mies koetti saada aikaiseksi hymyn, mikä oli häneltä hyvin vaisu ja irvistyksen tapainen, mutta hän ainakin yritti.

William vastasi toisen hymyn yritelmään omalla (paljon luonnollisemmalla) hymyllä. Hävetti myöntää edes itselleen, että tämä oli oikeastaan ihan mukavaa. Eihän siinä muuten mitään, mutta jotta tähän oltiin päästy, oli Artemiksen pitänyt menettää isänsä ja vetää itsensä pöllyyn rauhoittavilla.

Niin, mies tuskin olisi ollut sellainen ilman niitä rauhoittavia. Hän antoi katseensa vaeltaa miehessä joka makasi hänen vieressään. Olo oli nyt vain turta.

William katseli Artemista ihan yhtälailla. Oli vähän omituista, kun tuolla oli päällään vain bokserit, siinä missä hänellä itsellään oli moisten lisäksi myös paita. Yleensä hän oli aina herkemmin se jolla ei ollut vaatetta päällään. "..haittaako sua, jos otan paidan pois?"

Artemis vilkaisi toista varoen.
"Ei." Miksi haittaisi, oli hän ennenkin nähnyt vaatteettoman Williamin. Hän huokaisi syvään ja vilkaisi toista uudelleen.
"oon nähnyt sut ennenkin boksereillas."

"No joo, mut..." Mitenhän sitä nätisti sanoisi, että pelkissä boksereissa hilluminen oli yleensä jotain mitä he harjoittivat lähinnä seksin jälkeen. Ei tämmöistä.. muuten vaan. "Ei mitään." William totesi paremmaksi olla hiljaa ja nousi istumaan. Mies veti paidan pois päältään, nakkasi sen lattialle ja palasi sitten toisen viereen makuulle.

Artemis kohautti olkiaan toiselle ja huokaisi syvään. Mitä ihmettä hän oikein tekisi.... Olo oli turta ja outo. Mutta ei hän voisi siinäkään maata ikuisuutta.

William alkoi taas kevyesti sivellä toisen laihaa rintakehää sormenpäillään. Mies oli uppoutunut omiin maailmoihinsa. Häntä ihan rehellisesti pelotti se miten toinen käyttäytyisi kunhan lääkkeiden vaikutus meni ohi. Brunette tuhahti turhautuneena, painaen sitten suukon Artemiksen olkapäälle. Ihan sama miten toinen käyttäytyisi, tällä kertaa hän ihan oikeasti olisi tuon tukena vaikka väkisin.

Brunette oli vain tyytyväinen siitä kuinka toinen tuli paremmin viereen. Hän koitti parhaansa mukaan olla ajattelematta sitä kuinka laiha Artemis oli. Tuon ruokailuistakaan hän ei kuitenkaan halunnut kysyä nyt. Niistä voisi puhua sitten kun toinen olisi saanut edes muutaman tunnin kaikessa rauhassa olla. "Mikä sun on olos?"

"Väsyttää.. Tai väsytä mut.." Sellainen tietynlainen. Lääketokkurainen. Hän huokaisi syvään ja sulki hetkeksi silmiään. Artemis näytti niin pieneltä.

"Haluatko nukkua tai jotain?" William päätyi tietenkin kysymään. 'Tai jotain' saattoi kyllä olla aika laaja käsite.

Artemis pudisteli päätään. Nukkuessa hän näkisi painajaisia, joten... Ei kiitos.

"No... haluat sä sit tehä jotain muuta? Vai olla vaan?" Ehkä hänen pitäisi opetella olemaan hiljaa. Se voisi olla ihan hyvä taito.

"... En tiedä" Artemis nurahti ja yritti vain rauhoittua. Ei hän tekemällä kyllä halunnut tehdä mitään.

William ynähti, keskittyen sitten taas suukottelemaan Artemiksen hartiaa kevyesti. Näin hän ehkä onnistuisi olemaan hiljaakin välillä.

Arty antoi toisen suukotella olkaansa, sulkien taas silmänsä. Ilme kertoi että hän nautti siitä.

Kun mustatukkainen ei kerta pistänyt vastaan, niin Artemis julkesi edetä suukkojensa kanssa tuon kaulalle. Brunette joutui nostamaan itseään vähän kätensä varaan että yletti kunnolla.

Artemis ynähti hiljaa, se ainakim vei huomion mukavasti pois siitä, missä se normaalisti askarteli. Onneksi.

Olikohan tämä nyt sitten sama asia, kuin humaltuneen käyttäminen hyväksi? Artemis kuitenkin tuntui olevan aika vahvassa lääkepöllyssä. Mutta toisaalta taas.. ei kai Artemiksen koskettaminen ollut häneltä kiellettyä? Ainakaan aina. Välillä kyllä. William kohotti itseään entistä ylemmas, kurottautuan sitten suutelemaan toisen huulia niin pehmeästi kuin vain suinkin osasi.

Ei koskeminen ollut kiellettyä ja Artemis kuitenkin ymmärsi maailmasta. Rauhoittavat ehkä tasoittivan hänen luonteenlaatuan sellaiseksi, mitä hän voisi normaalisti olla, jos ei olisi kusipää. Mies vastasi siihen pehmeään suudelmaan, vetäytymättä edes pois.

Pitkän aikaa William vain suuteli mustatukkaista hellästi, ehkä jopa suorastaan rakastavasti. Kaikessa mukavuudessaankin se oli kyllä aavistuksen huolestuttavaa. Suudelman lopetettuaan brunette ei edes vetäytynyt pois, vaan jäi ihan vain muutaman sentin päähän katselemaan Artemista. "...anteeks, mutta mun pitäis kai käydä kylmässä suihkussa tässä välissä..." William vihjasi toiselle tilanteeseen nähden epäsoveliaasta kiinnostuksen määrästään. Sanoistaan huolimatta brunette ei kuitenkaan edes noussut istumaan, vaan jäi siihen.

Artemis kohotti hieman toista kulmaansa Williamin sanoille, katsellen vihreillä silmillään tuon kasvoja. Normaalisti hän olisi jo tönäissyt toisen pois läheltään.
"Hmm? Tuskin." Artemis totesi melko outoon sävyyn. Se ei ollut millään lailla normaali äänensävy hänelle puhua.

Brunette meni selvästi hämilleen Artemiksen kommentin myötä. "...tuskin? Miten niin?" Ihan rehellisesti hän oli olettanut että toinen olisi jo potkaissut hänet kauemmas, tämä ei ihan ollut niiden reaktioiden rajoissa joihin hän osaisi jotenkin suhtautua.

"Tuskin tarvitsee." Artemis vastasi hiljaa, pehmeällä äänellä. Hän oli rauhoitettuna huomattavasti kesympi ja mukavampi mies kuin yleensä.

Tuo sai nuoremman hämmentymään vain entistä pahemmin. "... Artemis. Mua panettaa." William koitti hyvin vakavalla äänellä selittää olotilaansa, koska uskoi ettei toinen ollut nyt ihan käsittänyt. Koska siis.. eihän se nyt voisi olla ok, että hänen teki mieli. Tässä tilanteessa.

Artemis kallisti hieman päätään.
"Tajusin." Hän totesi tyynesti, nostaen kätensä hivelemään Williamin kylkeä.

Siis.. hetkinen. Artemis oli tajunnut, eikä silti ollut potkinut brunettea alas sängystä? William värähti kevyesti tuntiessaan kosketuksen. "..okei." Mies henkäisi ja sai sitten taiteiltua kasvoilleen jotain pientä hymyä muistuttavaa. Toisen rintakehällä oleillut käsi lähti taas kerran kevyesti koskettelemaan. Kai tässä kohtaa oli turvallista olettaa, että Artemikselle kelpaisi pieni fyysinen aktiviteetti?

Kyllä hänelle kelpaisi. Se toisi mieleen muuta ja ehkä hyvässä lykyssä väsyttäisi niin, ettei hän sen jälkeen jaksaisi kuin nukkua. Mies ynähti ja antoi kätensä siirtyä kiusaamaan toisen nänniä. Erittäin tehokasta kun miehen sormet olivat aina kylmät..

William ynähti yllättyneenä. Ei helvetti, ei Artemis ollut tuollaista ennen tehnyt. Mies ei kuitenkaan pistänyt mitenkään vastaan, vaan jäi rauhassa aloilleen. Häntä ehkä jopa hieman nolotti, kun toisen tekemä kiusoittelu aiheutti selvästi kovettumista nännissä. Ja tuntui mukavaltakin vielä. Brunette painoi pikaisen suukon Artemiksen huulille, edeten sitten suukottelemaan tuon kaulaa hellästi.

Artemis vain ynähti ja venytti kaulaansa. Ehkä hänen pitäisi vain useammin ottaa tällaisia lääkkeitä. Mies sulki hetkeksi silmiään ja nautti siitä huomiosta jonka kaula sai toiselta.

William oli vähän ristiriidassa itsensä kanssa. Tokihan Artemis oli paljon helpompi ja tavallisempi käsitellä näin, mutta ei hän nyt hirveästi lämmennyt sille että piti saada mies pöllyyn jotta tuolle sai antaa kaikessa rauhassa huomiota. "...onko sulla jotain toiveita?" Brunette vähän jopa kokeili onneaan, kun toinen nyt oli näin kovin.. kesytetty.

Artemis avasi silmänsä ja katsoi toista tuon kysyessä ideoista. Ei oikeastaan ollut. Hän pudisti kevyesti päätään. Ei mitään suuria tai ihmeellisiä toiveita.

Nuorempi nosti itseään taas paremmin ylös ja nosti toisen jalkansa Artemiksen ylitse, ollen näin hajareisin tuon päällä. "Entä mitään erityistä mitä et halua?"

Taas mies pudisteli päätään. Ei ollut. Hänelle kävi kaikki ja nyt kannattaisi oikeasti hyödyntää se. Jos oli yhtään fiksu.
Williamia ihan rehellisesti jännitti vähän. Hän kyllä tavallaan todellakin halusi hyödyntää tätä, mutta ei ollut vieläkään onnistunut ihan vakuuttamaan itseään siitä, että se olisi hyväksyttävää. "Eli voin tehdä mitä vaan?"

"Niin." Vanhempi mies myönsi. Mitä vain kunhan hän olisi väsynyt ja ei ajattelisi hautajaisia enää. Ja nukahtaisi tämän jälkeen.

Okei, hän alkoi olla aika vakuuttunut. "Voinko pistää sut tekeen mitä vaan?" Brunette vielä kysyi, päästäen ehkä hieman ilkikurisen virneen kohoamaan kasvoilleen. Sormet sivelivät nyt jo varsin kiusoitellen Artemiksen rintakehää ja katse oleili tiukasti tuon kasvoilla.

"Kunhan se ei ole laitonta." Hei, vitsi! Tai ainakin sellaisen yritelmä Artemikselta. Mies katseli toista hiljaisena ja yritti vain saada kiinni Williamin ajatuksenjuoksusta.

William naurahti kevyesti ja pudisti päätään. "Enhän mä sellaisia." Ehkä Artemista pitäisi useamminkin lääkitä. "Mut..." Mies madalsi huomattavasti ääntään. "Jos tänään sää mua?" Ainakin edellisiin kertoihin nähden tuo oli oikein asiallinen ehdotus. Williamia kiinnosti, etenkin nyt kun toinen oli lääkkeiden vuoksi sen verran raukea, että saattaisi olla otteidensa kanssa ihan rauhallinen.

Artemis nyökkäsi, se oli ihan asiallinen toive toiselta. Miksipä ei. Hän nousi istumaan toisen alta, vetäen Williamin samalla hellään ja rauhalliseen suudelmaan. Joku muu olisi voinut väittää ettei Artemis ollut oma itsensä.

Pienen hetken brunette meinasi jo vähän jopa hätääntyä ja koittaa perua ehdotuksensa kun Artemis alkoi ottaa ohjia käsiinsä. Mies onnistui kuitenkin pitämään päänsä kohtuullisen kylmänä ja pienestä jännityksestään huolimatta vastasi välittömästi suudelmaan. Silmät painuivat kiinni ja William koitti keskittyä rauhallisena pysymiseen. Jos homma oli liian kamalaa tai sattui liikaa, hän voisi aina pyytää toista keskeyttämään. Hänhän tietenkin oletti, että Artemis myös keskeyttäisi.

Artemis varmasti lopettaisi ja näin ei ehkä edes vetäisi hernettä nenäänsä. Miehen käsi valui hyväilemään Williamin kalua. Toivottavasti nuorempi ei olettaisi tämän olevan tällaista jahka Artemiksen ajatus jälleen kulkisi.

Brunette henkäisi mielihyvästä Artemiksen aloittaessa intiimimmän koskettelun. Puolitahattomasti lanteet painuivat mustatukkaisen kättä vasten. Juuri nyt mies ei halunnut vaivata itseään sillä mitä jatkossa tuleman piti. Sitä ehtisi murehtmaan myöhemminkin. William hivutti aavistuksen haparoiden oman kätensä pidemmän miehen jalkojen väliin, vakka asento tekikin tästä vähän hankalaa.

Uuden suudelman avulla Artemis painoi Williamia kohti patjaa, hellästi. Aivan kuin hän olisi ollut joku muu. Hän suuteli toista pitkään sekä hartaasti, hyväillen samalla kädellään tuota hellästi. Ei kiire mihinkään.

William oli aavistuksen huolestunut siitä, kuinka Artemis käyttäytyi täysin normaalista poiketen. Hän kuitenkin tyynesti pisti sen kaiken lääkkeiden piikkiin. Brunette otti automaattisesti käsillään vastaan kun hänet työnnettiin selälleen. Koko tämä rauhallinen rakastelu, ja nimenomaan rakastelu, varmastikin vaikuttaisi Williamiin taas sen verran, ettei Artemis pääsisi vähällä minkään suhteen taas jatkossa. Nuorempi kietoi kätensä päällään olevan miehen harteille. Olo alkoi taas kummasti olla kuin ensikertalaisella, kun joutui jotenkin näin epämääräiseen asentoon. Ei hän ollut tällaiseen tottunut.

Olihan se heille enemmän kuin epämääräistä, naida sillälailla. Tai ei tätä voisi enää nainniksi kutsua. Artemis valui huulilta suutelemaan Williamin kaulaa, sitten siirtyen toiselle nännille. Hän antoi hampaidensa kokeilla herkkää kohtaa, sormien valuessa kalulta alemmas pakaroiden väliin.

William huokasi itselleen epätyypillisen kuuluvasti Artemiksen edetessä suudelmiensa kanssa. Mielihyvän ja jännityksen sekaiset tunteet saivat kropan tärisemään kevyesti. Kevyt panikointi meinasi tulvia ajatuksiin Artemiksen viedessä sormiaan alemmas. Eiheiheihei hän ei ollut valmis siihen että joku teki jotain noin kamalan noloa tuosta vain. Minkäänlaista kieltoa ei huulilta kuitenkaan kuulunut, sillä näykätyksi tuleminen herpaannutti huomion sormista alueella jonne hänen itsensä lisäksi ei kukaan muu ollut vielä koskenut.

Artemis ei ajatellut asiaa niin. Hän teki sen kiltisti ja rauhallisesti, hivellen vain toisen pakaroiden väliä hellästi. Missähän se liukaste-- siinä pöydällä. Mies kurottautui ottamaan sen, valuen silti ensin nuolaisemaan Williamin kalun kärkeä kiusoitellen.
Artemiksen valuessa alemmas William kohoittautui kyynärpäidensä varaan, jotta näkisi mitä toinen teki. Brunette ynähti pienesti Artemiksen kiusoitellessa häntä noin. "...älä kiusaa tai potkasen." William koitti saada uhkauksensa kuulostamaan vakavalta, mutta epämääräisen mielihyvän täyttämä ääni tuskin oli kovinkaan uhkaava.

Naurahdus karkasi langanlaihan miehen huulilta, mutta se ei ollut ivallinen tai pahansuopa kuin normaalisti. Se oli pehmeä ja jopa lempeä naurahdus. Mies otti sen kärjen suuhunsa, imaisten sitä leikkisästi. Williamin kiusaaminen oli hauskaa pienessä pöllyssä.

Kaikki halu koittaa komentaa mustatukkaista hävisi sillä sekunnilla kun tuo nauroi. Sydän tuntui hyppäävän volttia ja William koki olevansa pahasti eksyksissä. Mutta hyvällä tavalla. Olo ei ollut enää jännittynyt, vaikkei hän oikein tiennytkään että miten päin tässä olla. Pientä nolostusta oli sen verran kuitenkin ilmassa, että kaikki tuntui monin kerroin hurjemmalta kuin mitä pitäisi. Toisen ottaessa homman edes vähän vakavammin, pääsi huulilta taas huokaus.

Artemiskin nauroi joskus, viime kerrasta taisi tosin olla parikymmentä vuotta. Hän veti miehuuden vartta suuhunsa syvemmälle, imien toista hellästi. Hän halusi toisen nuttivan kunnolla ennen kuin tekisi mitään sen kummempaa.

Toisaalta William olisi ehkä halunnut, että Artemis olisi edennyt touhun kanssa nopeammin. Ei olisi tarvinnut odotella sitä mitä tuleman piti. Kuitenkin mies osasi nauttia ihan tästäkin. Brunette lysähti takaisin kokonaan makuulle, vieden kätensä haromaan haaroissaan puuhailevan miehen hiuksia.

Williamin imeminen oli ihan mukavaa. Hän nautti tästä nyt itsekin, jollakin kierolla tavalla. Kun normaalisti hän ei nauttinut suihinotosta. Jossakin vaiheessa hän kyllä päästi miehuuden suustaan ja otti liukastetta sormilleen, hieroen sitä toiseen.
Brunette olisi ollut varmastikin vähintään häkeltynyt, jos olisi tiennyt tämän olevan ihan nautinnollista Artemiksellekin.

Vanhemman alkaessa levittää liukastetta ynähti William pienesti. Geeli tuntui kylmältä ja omituiselta. Mies sulki silmänsä ja puraisi kevyesti alahuultaan, keskittyen sitten siihen että pysyi rentona. Eihän tässä mitään, olihan hän omilla sormillaan leikkinyt ja kerran ottanut Artemiksen kalunkin sisäänsä. Itse päättämällään tavalla ja tahdilla, mutta silti.

Artemis hieroi toista hellästi, sujauttaen sitten sormen varovasti toisen sisään. Ainakin hänellä oli hyvin kapeat sormet, jos ei muuta. Hän teki kaiken mahdollisimman hitaasti ja kiltisti, kumartuen ottamaan kalun takaisin suuhunsa kun työnsi kaksi sormea Williamin sisään.

Williamin olisi tavallaan tehnyt mieli kieriä pakoon tuota varsin vierasta tunnetta. Omissa sormissa oli se hyvä, että niiden kanssa oli koko ajan perillä siitä mitä seuraavaksi tapahtui. Tässä kohtaa oli vähän hankala muistaa miksi hän oli tätä edes halunnut, mutta.. kai tämä meni paremmaksi? Viimeksi ainakin oli mennyt. Will joutui ihan tosissaan taistelemaan sitä vastaan, ettei vain tyynesti potkinut Artemista pois haaroistaan. Miehestä kyllä varmasti silti huomasi, että tuon oli vaikea löytää hyvää tapaa olla tässä.

Artemis vilkaisi toista, vetäen sormensa pois ja suoristautui.
"Sattuuko? Voin lopettaa jos et halua sitä." Hän oli ihan liin ymmärtäväinen ja pehmeä ollakseen oma itsensä.

Brunette pudisti tiukasti päätään. "Jatka." Mies sai sanotuksi. "En vaan oo tottunu, sori." Sitähän tämä pohjimmiltaan oli. Kyllä hän halusi. Eikä hän ollut mikään teinipoika, vaan ihan aikuinen mies. Kyllä nyt tämmöinen piti kestää, vaikka touhua vähän vielä vieroksuikin.

Artemis kohotti kulmaansa, päättäen kuitenkin jatkaa toisen neuvon mukaan. Hän vei sormet uudestaan tuon sisälle ja yritti saada Williamim rentoutumaan.

William ynähti pienesti tuntiessaan sormet taas sisällään, onnistuen kuitenkin pysymään ainakin vähän sinne päin rentona. Mies koitti olla ajattelematta sitä, että pian sormet vaihtuisivat kyrpään. Jonka päällä ei edes olisi kumia. Lihakset alkoivat hiljakseen selvästi rentoutua, mutta brunette kyllä ihan rehellisesti toivoi, että olisi ottanut lasillisen tai pari vaikkapa viiniä ennen tätä. Voisi olla helmpompaa.

Artemis oli yllättävän kärsivällinen, vaikka oma erektio huusikin jo rankasti huomiota. Se vaati sitä, suorastaan. Williamin tuntuessa kohtalaisen valmiilta hän hieroi liukastetta reilusti itseensä ja otti toisen polvitaipeista kiinni, nostaem tuon jalkoja ylös. Toinen käsi avitti häntä työntämään kalun kärjen toisen sisään. Sitten oli hyvä hetki kumartua suutelemaan hellästi alla makaavaa miestä.

Artemiksen vetäydyttyä ulos Will osasi jo uumoilla että kohta se olisi sitten oikeasti menoa. Mies koitti tyhjentää aivonsa kaikesta ylimääräisestä. Oli varmastikin parasta vain keskittyä siihen, että hän oli tekemässä jotain mukavaa sellaisen ihmisen kanssa josta piti. Kuitenkin Artemiksen työntäessä kärkensä hänen sisäänsä, pääsi huulilta epämääräinen ynähdys. Rintakehä kohoili jo ihan jännittämisen vuoksi aika villisti. Suudelmaan Will vastasi ehkä jopa aavistuksen ahnaasti. Kädet hakeutuivat taas Artemiksen harteille ja mies painoi lanteitaan kohti Artemista, antaakseen tuolle näin pientä vinkkiä siitä että kesti tämän kyllä.

Artemis pysyi aloillaan, kunnes William vihjasi kestävänsä. Niinpä tuo vain jatkoi sitä suudelmaa, antaen lantionsa liikkua hellästi toista vasten. Tuntui hyvältä. Todella hyvältä.

William koitti löytää edes vähän sinne päin järkevää tapaa olla ja liikkua tässä. Tässä kohtaa hän ei kyllä ihan rehellisesti pystynyt ymmärtämään miten tämä oikeasti olikaan mukavaa. Reisiä pakotti ja selässäkin tuntui ikävältä. Ehkä se oli vain sitä, ettei ollut tottunut näin epämääräiseen asentoon? Mies ehti aikansa päänsä sisällä kyseenalaistaa seksiä näin, mutta ajatus katkesi täysin voimakkaan mielihyvän aallon kirvoittaessa tyytyväisen voihkaisun Artemiksen huulia vasten.

Artemis hymyili Williamin huulia vasten, kun sai tuosta irti selvää nautintoa. Hän yritti lantiolla jatkaa samaa liikettä ja toiseen käteensä haki Williamin erektion.

Jos Williamin pitäisi tämän jälkeen valita normaalin ja pöllyisen Artemiksen välillä, joutuisi hän ehkä jopa hetken empimään. Mies oli paljon rennompi ja miellyttämishaluisempi näin ja periaatteessahan lääkkeet olivat hyvä asia, eikö niin..? No, piti luottaa siihen ettei moista valintaa tarvitsisi tehdä. Brunette löysi sen verran mukavan tavan olla tässä, ettei liiemmin enää huomioinut sitä epämukavuutta mikä aiheutui tukalasta asennosta ja kalusta hänen sisällään. Huulilta pääsi taas yksi tyytyväinen huokaus.

Artemis sai enemmän nautintoa irti siitä. Hän päästi toisen huulet vapaiksi, hamuten omillaan Williamin kaulaa. Huokailu ja huohotus tukahtui tuon nuoremman miehen ihoon osittain. Käsi hieroi tuon erektiota vaativin liikkein, hän halusi saada nyt toisenkin nauttimaan tästä samoin. Lantiolla tuntui olevan täysin oma elämänsä.

Välittömästi Artemiksen lopetettua suudelman William puri huultaan tukahduttaakseen edes osan äänistä, joita ei ollut tottunut itseltään kuulemaan. Mieli olisi tehnyt kiemurrella tai vaatia toista naimaan häntä kovempaa, mutta sen verran ajatus vielä kulki että mies tiesi että näin oli nyt kuitenkin paras tai kaduttaisi myöhemmin. Ja tuntuihan tämä jo nyt ihan helvetin hyvältä. "Ei helvetti... ihan just.." William sai sanottua huokailunsa lomasta.

Artemiksen lantion liike kiihtyi, mitä lähemmäs hän pääsi omaa huippuaan ja viimeinen pisara oli Williamim sanat. Mies työntyi muutaman kerran syvälle, voihkaisten sitten orgasminsa tullessa. Se oli ollut ainakim erilaista, sitähän William oli tainnut haluta.

William saavutti oman huippunsa samoihin aikoihin toisen kanssa. Huulilta karkasi aavistuksen yllättynyt ynähdys normaalista poikkeavan, voimakkaan orgasmin pyyhkäistessä hänen ylitseen. Mikäli mies ei olisi ollut kiireinen oman mielihyvänsä kanssa, olisi tuo tässä kohtaa saattanut kyllä jotenkin reagoida siihen, ettei Artemis ollut vetäytynyt ulos. Mutta villisti hakkaava sydän, epämääräinen kohina korvissa ja lihasten supistelu niin että toinen oli hänen sisällään olivat sen verran vahvoja tuntemuksia mihin keskittyä, ettei brunette ehtinyt ainakaan vielä huolestua eritteestä jota hän oli juuri sisäänsä saanut. Tokihan hän oli juuri edellisenä päivänä lauennut Artemiksen sisään, mutta se oli eri asia... jollakin tapaa. Vaikka sitten sillä, että toinen oli tottuneempi antamaan persettä.

Artemis veti itsensä ulos hetken hengentasauksen jälkeen. Nyt hän lysähti Williamin viereen. Kainaloon mies ei vetänyt mutta hakeutui lähelle.

William ei heti reagoinut mitenkään siihen että Artemis tuli hänen vierelleen, vaan keskittyi ensin tasoittumaan äsköisestä varsin mielenkiintoisesta sessiosta. Siinä palautuessaan mies kyllä ikävästi alkoi kiinnittää huomiota siihen, että hänen sisälleen oltiin ihan oikeasti juuri lauettu. Ei helvetti. Mitähän siitäkin pitäisi ajatella? Hyi yök, tuntui siltä kuin jotain olisi valunut haaroissa. Hänellä oli mälliä mahallaankin. Jalkovälissä valumista taisi tällä hetkellä kyllä lähinnä toteuttaa ihan vain liukaste, mitä sinne oli lykitty yllin kyllin. William huokasi raskaasti, kääntäen katseensa sitten vierellään makaavaan Artemikseen. Okei, kaiken kaikkiaan tämä oli ollut todella mukavaa. Mitä nyt jälkifiilis oli varsin limainen. "Saat kyl tehdä ton joskus uudestaankin." Brunette sanoi pienesti hymyillen. Hän ainakin oli ihan viihtynyt. Jos toinen kommentoisi jotain siitä kuinka uusia kertoja ei välttämättä tulisi tai ettei tuolla ollut mielenkiintoa naida nuorempaansa enää uudestaan, saisi Artemis taas kerran varsin karua lattiakohtelua.

Artemis naurahti hyvin käheällä äänellä, jälleen pehmeästi. Se ei vain ollut herralta normaalia.
"Oikein saan? Mielelläni."

William virnisti pienesti. Artemishan suhtautui asiaan suorastaan positiivisesti. Mutta, noh. Lääkkeet. "No okei. Se oli oikein mukavaa, oon ilonen jos jatkossakin vedät mua perseeseen." Tuntuipas hassulta sanoa noin. Moinen lausahdus omilta huulilta kuultuna sai miehen jopa pohtimaan seksuaalisuuttaan. Ei helvetti, olikohan hän nyt sitten homo?

Artemis nousi suihkuun. Sen hän juuri ja juuri jaksoi tehdä. Äskeinen akti ja sitä aiemmin otetut pillerit saivat miehen nukahtamaan, kun hän vain painoi päänsä tyynyyn.

William nousi mustatukkaisen jälkeen suihkuun, käyttäen enemmän aikaa kuin koskaan aikaisemmin vedellä lutaten. Vaikka seksi oli ollut hyvää, olo oli ällöttävän likainen. Vaikka mihinkään ei varsinaisesti sattumalla sattunut, niin lonkkia vähän särki vieraan asennon ylläpitämisest. Alaselkä tuntui vähän hassulta kanssai. Saatuaan itsensä puhtaaksi mies hipsi sänkyyn Artemiksen viereen ja veti tuon kainaloonsa. Vaatteita William ei ollut vaivautunut pukemaan päälleen.

Vanhempi mies oli sammunut pyyhe lanteillaan. Nukkuessaan anorektisen laihaa miestä olisi voinut luulla kuolleeksi. Hän näytti pienemmältä, herkältä ja särkyvältä. Jos nyt katsoisi tarkkaan märkiä hiuksia, saattoi nähdä pitkän värjäysvälin tuloksen - miehen oma oranssi juurikasvu yritti pilkistää mustan värin alta.

Artemiksen nukkuessa William käytti aikaa tuon lähempään tutkailuun, hartioiden suukotteluun, silittelyyn ja kaikkeen muuhun pieneen omasta mielestään olennaiseen. Oli omituista nähdä mustatukkaisella juurikasvua. Ylipäänsä vähän kaikki oli omituista. Aikansa puuhailtuaan William malttoi ihan vaan jäädä rauhassa makaamaan, koittaen varsin tuloksettomasti nukahtaa. Hän oli kuitenkin ehtinyt lepäillä eilisestä asti, kun ei ollut tehnyt mitään.

Dublin (Irlanti), sunnuntai 8.3.2015

Artemis yleensä piti huolen, ettei kukaan nähnyt hänen oikeaa kirkuvan pirteän sävyistä tukkaansa. Se ei sopinut miehen personaan. Aamulla hän heräsikin toisen kainalosta, valitettavasti kaiken muistaen. Ei vittu. Ei. mies ei halunnut avata silmiään, saatika sitten muutakaan. Hän halusi piiloutua.

William oli jossain kohtaa yöllä onnistunut nukahtamaan. Tämän jälkeen yö olikin sitten mennyt tyynen rauhallisesti ja vielä aamullakin rutisti tiukasti mustatukkaista itseään vasten. Unet olivat olleet vähintäänkin makoisia ja osittain kiitos näidenkin, miehellä oli varsin iloinen aamuseisokki haaroissaan. Ilman mitään peittelemässä sitä, tietenkään, kun hän ei kerta ollut aiemmin pukeutunut.

Artemis havahtui kylkeä kääntäessään vielä siihenkin, että Williamilla seisoo. Ei perkeleen vittu. Hän painoi silmiään kiinni ja rukoili ettei William ollut nähnyt niitä auki, ennen kuin hän oli kääntänyt selkänsä toiselle.

William ei ollut itsekään saanut silmiään auki, vaan havahtui hereillekin vasta Artemiksen kääntäessä kylkeään. Brunette raotti aavistuksen silmiään ja painoi kasvonsa Artemiksen niskaa vasten. "...huomenta..." Mies mumisi vähintäänkin voipuneena.

Artemis oli huono esittämään että nukkui.
"Mnnnh" Tyytymätön yminä pääsi huulilta, ei muuta.

Artemiksen aavistuksen epämääräisestä äänestä päätellen tuokin oli hereillä. "Millanen olo sulla on?" William tiedusteli unisena. Mustatukkainen oli eilen ollut aika huonona ennen kuin oli ottanut lääkkeet.

Artemis kohautti olkiaan vaitonaisena, mikä taisi siinä tilassa tarkoittaa normaalia. Eli hän ei halunnut puhua asiasta.

Miehen reaktiosta päätellen tuo ei ollut kovinkaan halukas keskustelemaan. "Okei." William myöntyi. Edellinen ilta oli ollut mukava, hän ei halunnut pilata olotilaansa heti aamusta tappelemalla. Tosin tässä kohtaa mies havahtui omaan seisokkiinsa. "..oho. Sori. Toi laskee tosta jossain kohtaa itekseen." Brunette totesi, vaivautumatta siirtymään kauemmas tai mitään.

Artemis vain kohautti olkiaan laiskana sille, osaamatta sanoa mitään kummempaa. Hän huokaisi syvään ja kaipasi sähkötupakkaansa toden teolla juuri nyt. Voi helvetti.

Eiliseen verrattuna Artemis tuntui niin kovin kireältä nyt, mutta pieni nakuttava ääni muistutteli Williamia siitä, että mustatukkainen oli vain palannut omaksi itsekseen lääkkeiden lakattua vaikuttamasta. William huokaisi. Noh, ainakin Artemis oli ihan myötämielinen häntä kohtaan aina jonkinlaisen aineen vaikutuksenalaisena.

Siitä se johtui, siitä lääkityksestä. Ehkä miehen olisi ollut hyvä aloittaa nyt jonkinlainen masennuslääkityskin. Ehkä. Hän vain ei halunnut.

William huokasi. "Meinaatko sanoa mulle koko päivänä mitään?" Hän tiedusteli mahdollisimman neutraaliin sävyyn. Yhtään syyttelevää sävyä äänessä ja toinen olisi varmaan heittänyt hänet alasti ulos huoneesta.

Se voisi olla. Eilistä nimenomaan häpeävä, ei katuva, Artemis voisi olla raivostuttava. Hyvin kiukkuinen.
"En tiedä."

Pieni hetki meni tilanteen puntaroimiseen, kun William koitti päättää että koittaisiko keskustella vai antaisiko toisen vain olla. Ikävä kyllä herra päätyi vaihtoehdoistaan ensimmäiseen. "Mitä sä muistat eilisestä?" Oleellinen kysymys, hän kun ei tiennyt miten lääkkeet tarkalleen vaikuttivat Artemikseen.

Eivät ne muistia vieneet. Valitettavasti. Kysymykseen varmasti vastasi se, miten Artemis veti peiton päälakensa yli. Hävetti.

"Teinkö jotain erityistä väärin?" William kurtisti kulmiaan. Hän ei halunnut sortua kysymään mitään 'olinko niin huono' tai 'no miltä se tuntu' -kysymyksiä. Tuokin viisti vähän turhan läheltä niitä, mutta olisi ihan mukavaa ymmärtää miksei toinen puhunut hänelle sitten yhtään. Yleensä Artemis vaivautui edes jupisemaan.

"Et." Artemis heitti peiton pois ja nousi sängystä, pukeakseen. Hän ei saisi sortua tähän. Helvetti, ei.

William nousi istumaan, vaivautuen peittämään yhä varsin pirteän aamuseisokkinsa peitolla. Se olisi voinut olla vähän häiritsevä lisä tähän varsin yksipuoliseen keskusteluun. "...ootko sää menossa johonkin?"

"En." Hän halusi pukeutua edes boksereihin, alastomana sähkötupakan polttelu oli ahdistava ajatus. Ja sohvalle hän suuntasikin sähköisen nikotiinikojeensa kanssa.

Oli sen verran helpottavaa saada tietää ettei toinen ollut lähdössä ainakaan nyt heti mihinkään, että William malttoi olla pienen hetken hiljaa. Siinä kohtaa kun tuo meni sohvalle, avasi mies kuitenkin taas suunsa. "Etkö kumminkin tulis takas viereen?"

Hän lysähti alas sohvalle, venytellen laiskasti istuttuaan.
"Et pidä polttamisestani." Surkein tekosyy ikinä, yleensä hän aina kaivoi seksin jälkeen sähkösavukkeen käteen jossakin vaiheessa.

William tuhahti. "Ei se sua oo ennenkään haitannu." Mies kommentoi pettyneeseen sävyyn.

"Sinua se haittaa." Ja taas se kirjakieli. Hän tuntui ottavan niin monta askelta taaksepäin.

William oli ihan rehellisesti aika pettynyt koko juttuun. Vaikka koko juttu olikin ollut täysin väärin, niin hän oli nauttinut eilisestä. "Ei sit." Mies huokasi luovuttaneena. Vääntäminen ei auttaisi mitään. Katse haeskeli hetken aikaa huoneesta jotain, mitä voisi koittaa tuijottaa keskittyneenä. Mitään ei kuitenkaan löytynyt. "Mitä mieltä oot niistä lääkkeistä mitä otit eilen?"

Artemis kohotti kulmaansa toisen kysymykselle, naurahtaen ivallisesti.
"En tykkää ottaa niitä. Siksi kieltäydyin masennuslääkkeistäkin. En halua ottaa niitä."

William ei oikeastaan ollut yhtään yllättynyt Artemiksen mielipiteistä. Kai tuo jollain lääkityksellä olisi ollut jo aiemminkin, jos ei suhtautuisi niihin negatiivisesti. "Mikset?"

"En tykkää. Ne muuttavat käytöstäni paljon ja saan tokkuraisia oloja. Ja jos nukahdan,uni on huonoa." Kaikki oli aikalailla paskaa, mitä hän sanoi syiksi.

Williamin teki mieli kommentoida jotain siitä kuinka niiden kaiketi kuuluikin muuttaa käytöstä, kun ei ahdistaisi tai muuten tuntuisi niin pahalta niiden kanssa. Tai ainakin niin hän oli moisten toimintaperiaatteen käsittänyt. "Nukuitko huonosti viime yönä?"

"Mmhmn." Ei. Artemis oli nukkunut kuin tukki, sikeästi ja virkistynyt unestaan todella.

"En huomannut yhtään." Brunette kohautti olkiaan. Hänellä kuitenkin oli ollut vaikeuksia saada unta, kun oli ollut sen verran virtaa vielä jäljellä, joten hän oli käyttänyt paljon aikaa Artemiksen olotilan seurailuun.

Artemis kohautti olkiaan toiselle. Tämä oli perseestä. Hän ei saanut taantua tuollaiselle tasolle.
"Koska paluulento lähtee?"

Ja niin häntä taas välteltiin. "Kolmen aikaan." William kuitenkin vastasi kysymykseen. "Ehitään oikein hyvin käymään siellä haudalla jos haluat vielä mennä."

"En halua käydä." Hän olisi halunnut, mutta ei toisen kanssa nyt. Mies veti savua henkeensä raskaasti.

William katseli laihan, mustatukkaisen miehen suuntaan vähän epämääräinen ilme kasvoillaan. "Haluutko sit käydä siellä keskenäs?" Hän ei halunnut uskoa, etteikö toinen haluaisi käydä siellä ennen paluuta kotiin.

"En." Halusipas. Mutta hän ei myöntäisi sitä Williamille. Ei se nyt vain kävisi päinsä että mies pääsisi helpolla.

William huokasi. "Mee silti." Brunette lausahti, laskien katseensa käsiinsä. "Voit päättää sitten jonkin ajan päästä meetkö keskenäs vai tuunko mukaan."

"En mene." Hän tokaisi toiselle päättäväisenä toiselle. Ei. William ei saisi tahtoaan läpi nyt tässä asiassa.

William nosti katseensa Artemikseen, nyt jo aavistuksen happamana. "No älä sit mene." Mies puuskahti. Mustatukkainen päätti näemmä heittäytyä taas oikeasti hankalaksi. Mutta hän oli ikävä kyllä lupaillut tuolle jotain siihen suuntaan, että kuuntelisi tuon kantaa asioihin vähän paremmin...

Niin, William oli tosiaan lupaillut sellaista hänelle. Mies vaikeni sohvalle, huokaisten raskaasti. Kamala olo.