[Y] plot twist in an ordinary life

Damien vei kätensä kasvoilleen ja liukui seinää pitkin lattialle istumaan hengittäen raskaasti. Miehestä tuntui, että seinät kaatuivat päälle eikä ja elämä otti takapakkia oikein kunnolla. Vasta muutama päivä sitten kaikki oli ollut hyvin, eikä Damien olisi uskonut minkään pilaavan sitä onnea ja autuutta. Vastavalmstunut arkkitehti oli kuitenkin saanut kokea työnhaun haasteet ja mutkat, sillä Kidlingtonissa tai sen lähiympäristössä ei tuntunut olevan tarvetta arkkitehdille. Tyttöystävänsä Noran takia Damien ei ollut halunnut muuttaa muualle, parisuhde kun oli miehelle ollut aina etusijalla. Toisaalta nyt silläkään ei ollut enää mitään väliä, sillä Nora oli päättänyt mennä ja rakastua toiseen mieheen. Damien oli kuvitellut heidän suhteen olevan hyvällä pohjalla ja kaikki oli sujunut aivan loistavasti, joten naisen uusi roomeo oli tullut aivan puun takaa. Huokaisten Damien pakotti kyyneleet pysymään kanavissaan, hän oli itkenyt jo tarpeeksi tälle päivälle ja pelkäsi miehekkyytensä kärsivän.

Saatuaan itseään ja ajatuksiaan kasattua Damien nousi ylös ja käveli raskain askelin keittiöön. Mies otti puhtaan, mintunvihreän kupin tiskikoneesta ja laittoi teeveden kiehumaan. Istuttuaan pöydän ääreen Damien käänsi katseensa ikkunaan, sillä toisella puolella huonetta odottavat ruskeat pahvilaatikot satuttivat liikaa. Nora oli ilmoittanut tulevansa hakemaan tavaransa myöhemmin tänään eikä Damien aikonut olla paikalla katsomassa. Saatuaan kupin kuumaa teetä eteensä Damien tunsi rauhoittuvan hieman ja pystyvän jälleen ajattelemaan. Koko aamun itsesäälissä vellottuaan Damien päätti ottaa itseään niskasta kiinni ja keskittyä pohtimaan jatkoa. Tähän kylään ja asuntoon hän ei ainakaan jäisi, vaan mies päätti etsiä työn ja asunnon jostain, missä joka ikinen päivä ei muistuttaisi entisen parisuhteen traagisesta lopusta. Eikä Kidlingtonilla loppujen lopuksi ollut Damienille edes mitään tarjottavaa. Miehen tulevaisuus olisi muualla.


Aivan tällaista elämänmuutosta Damien ei ollut ajatellut vielä viikko sitten, kun hän oli päättänyt karistaa vanhan elämänsä pölyt kannoiltaan. Uusi asunto oli löytynyt Slaleysta, keskellä ei mitään sijaitsevasta pikkukylästä, johon Damien ei olisi osannut olettaa muuttavansa asuttuaan lapsuutensa Lontoon vilinässä. Täällä hän kuitenkin oli, purkamassa muuttolaatikkojaan tilavassa kaksiossa. Ed Sheeran lauloi taustalla pehmeällä äänellään ja pitkästä aikaa Damien tunsi elämänsä hymyilevän jälleen. Melko yksin mies tietenkin oli uudessa kotikylässään, mutta se ei juurikaan Damienia haitannut. Hän piti yksinolosta.

Damien jaksoi purkaa muuttolaatikoista keittiötarvikkeet sekä vaatekaapin sisällön. Muut tavarat saivat toistaiseksi jäädä laatikoihin, ne ehtisi purkaa myöhemminkin. Mies keitti kupillisen kahvia ja kantoi sen mukanaan parvekkeelle, josta oli yhden päivän aikana ehtinyt muodostua Damienin lempipaikka koko asunnossa. Parveekkeelta avautui kaunis näköala kohti Slaleyn maalaismaisemia. Etenkin näin alkusyksystä, kun lehdet roikkuivat edelleen puiden oksilla eri keltaisen, oranssin ja punaisen sävyissä. Damien huokaisi ja siemaisi kahviaan. Hän olisi voinut katsella väriloistoa ajatuksiinsa vajonneena vaikka miten pitkään ja syksy olikin miehen suosikkivuodenaika. Edes viileä tuuli tai jatkuvasti sateinen ilma ei saanut Damienia kääntymään syksyä vastaan.

Illan pimetessä Damien oli saanut purettua muutaman muuttolaatikon lisää ja olohuonekin alkoi näyttää asuttavalta. Damien oli hankkinut pari uutta tummanharmaata sohvaa sekä läjän koristetyynyjä ja vilttejä, jotka saivat sohvat näyttämään harvinaisen houkuttelevilta. Jäljelle jääneitä pahvilaatikoita yritti mies piilottaa eteisen kaappiin sekä pieneen siivouskomeroon, mutta muutama ruskea neliö jäi silti ajelehtimaan olohuoneeseen. Hetken mielijohteesta Damien päätti heittää laatikoiden päälle vaaleanbeigen kankaan ja voila, uusi sohvapöytä odotti käyttäjäänsä. Tyytyväisenä väliaikaisratkaisuunsa Damien marssi vaihtamaan päälleen lenkkivaatteet ja suuntasi ulos viileään syysilmaan.

Maisemat vaihtuivat tasaista tahtia Damienin hölkätessä pitkin Slaleyn katuja. Paikka ei vaikuttanut kovinkaan ruuhkaiselta, ainoastaan muutama ihminen oli uskaltautunut pimeään, hieman sateiseen ilmaan. Mies oli paikantanut jo kyläkaupan sekä hauskannäköisen pubin, jonka tunnelma näytti lämpimältä ja houkuttelevalta. Damien jatkoi kuitenkin lenkkiään puiston läpi metsikköön, jossa himmein katulampuin valaistu hiekkatie tuntui jatkuvan loputtomiin. Lopulta Damien päätti kääntyä takaisin välttääkseen eksymisen. Sitä paitsi kellokin tuntui olevan jo vaikka kuinka ja paljon ja huomenna olisi työpäivä.

Lenkin jälkeen Damienin olo oli hieman väsynyt, mutta tyytyväinen. Kello näytti kymmentä, joten ei olisi liian aikaista mennä nukkumaan. Mies heitti vaatteensa kylpyhuoneen lattialle ja paineli kuumaan suihkuun. Lämmin virtaava vesi tuntui hyvältä iholla urheilun jälkeen ja Damien sulki silmänsä huomaamatta ollenkaan ajan kulua. Kahdenkymmenen minuutin kuluttua Damien tajusi sulkea hanan ja poistua suihkusta. Todella fiksua tuhlata vettä, Damien ajatteli sarkastisesti ja muistutti itseään lyhyempien suihkujen ottamisesta. Ei sillä, että Damien olisi erityisesti yrittänyt elää ekologisesti, mutta ei olisi pahaksikaan ajatella vähän luontoa itsensä sijaan. Kuivattuaan itsensä Damien pääsi viimein kömpimään pehmeään ja lämpöiseen sänkyyn.


Aamu valkeni kirkkaana ja aurinkoisena, eikä merkkiäkään sadepilvistä ollut. Damien heräsi hitaasti auringonsäteiden osuessa miehen kasvoille. Mitäköhän kello oli, melko vähän todennäköisesti sillä herätyskello ei ollut vielä soinut. Damien vilkaisi kelloaan ja hyppäsi säikähtäen ylös. Mies oli huomaamattaan nukkunut kahteen asti, ja kolmelta olisi kuvauskeikka Newcastlessa, jonne ajomatkaa olisi ainakin puolisen tuntia. Kiireesti mies nappasi ensimmäiset käteen osuvat vaatteet vaatekaapista ja hyppeli keittiöön valmistamaan kahvia ja jotain syötävää. Damien vihasi kiireisiä aamuja ja heräsi mieluummin hitaasti kahvikupin ja aamun lehden parissa. Tänään ei aikaa lehdenlukuun ollut, joten mies valmisti pari leipää odottaessaan kahviaan ja nautti aamiaisen mahdollisimman nopeasti.

"Käännä päätä vähän oikealle, noin juuri", Damien lausui hitaasti, keskittyen ikuistamaan mallin mahdollisimman edustavissa asennoissa. Ruskeahiuksisella, hoikalla naisella oli päällään lyhyehko, vaalea mekko. Vyötärön ympärille kietaistu vyö toimi hyvin yksityiskohtana viemättä silti liikaa huomiota. Malli keikisteli kameralle nauttien salamavalon välkkeestä.
"Ota vielä vähän toisesta kulmasta muutama kuva", kuvausten ohjaaja kehotti. Damien nyökkäsi ja siirtyi toiselle puolelle pientä lavastetta. Kuvaus oli pienen budjetin keikka, joten mitään huikaisevan mahtavia lavasteita ja erikoistehosteita ei paikalla ollut. Toisaalta kuvaustilanne oli näin intiimimpi ja kuvat onnistuivat loistavasti.
"Näyttää todella upealta, pidetään tauko!" keski-ikäinen mies huusi ja käänsi katseensa ruudusta, jota oli tuijottanut keskittyneesti lähes koko kuvaussession ajan. Porukka hajaantui pois huoneesta mallina toiminutta Nataliyaa ja Damienia lukuunottamatta.

"Haluatko nähdä millaisia kuvia tuli?" Damien kysyi ohimennen Nataliyalta selaten samalla kameran ruudulla näkyviä kuvia. Nainen näytti kuvissa huikaisevan kauniilta ja kuvakulmatkin olivat onnistuneet Damienin mielestä tavallista paremmin. Nataliya asteli rennosti miehen luokse ja nappasi kameran Damienin käsistä.
"Olet lahjakas kuvaaja", nainen sanoi kevyen flirttailevaan äänensävyyn. Damien kohotti varautuneesti kulmiaan, mutta nyökkäsi Nataliyalle.
"Upeasta mallista saa helposti hyviä kuvia", Damien tokaisi ajattelematta, mutta katui sitten sanojaan peläten mallin saavan niistä väärän kuvan. Nataliya hymyili viehkeästi ja astui askeleen lähemmäs pujottaen sormensa miehen housujen vyölenkistä, saaden Damienin peruuttamaan nopeasti taaemmas. Mies huomasi pettymyksen vilahtavan naisen kasvoilla ja tämä käännähti kannoillaan poistuen toiseen huoneeseen. Damien huokaisi ja pyöräytti päätään. Toivottavasti kuvausten loppuajasta ei tulisi kiusallista.

Välikohtauksesta huolimatta kuvaukset sujuivat hyvin ja Nataliya työskenteli ammattimaisesti, mistä Damien oli kiitollinen. Kuuden aikaan he kaikki pääsivät lähtemään kotiin, eikä Damienilla ollut aikomustakaan jatkaa kuvien editointia enää kotona. Hän pitäisi mieluummin rennon nautiskeluillan hyvän kirjan ja viinilasillisen parissa.