Keskiviikko 23. toukokuuta 2018 – alkuilta, Hexham
Raskas ilta tallilla olisi vaatinut raskaat huvit, mutta Lieke ei ollut liikkumassa kotisohvalta mihinkään. Olo ei ollut mitä hehkein kun hän makasi sohvalla vain pienissä satiinishortseissa, ilman yläosaa. Toppi oli kyllä kädessä, mutta oliko sen käyttö niin pakollista?
Oli, hän asui sellaisessa tasossa että ikkunasta näki sisälle.
Niin paljon kuin hän omasta kropastaan pitikin ja esitteli sitä mielellään makuuhuoneessa (joskus vähän muissakin huoneissa), hän ei halunnut esitellä sitä ohikulkijoille kadulla.
Vaaleahiuksinen hollantilainen pyöritteli puhelinta sormissaan, mutta laski sen sormistaan. Jokin aika Lawrencen jälkeen, alunperin laastariksi ja bootycalliksi tarkoitettu mies oli kiehtova vaihtoehto hieromaan kipeytyneitä pohkeita. Se olisi tosin vaatinut huolellisempaa suihkua, ehostautumista ja ehkä vaivannäköä myös häneltä.
He eivät tainneet olla sillä tasolla että hän voisi soittaa, pyytää miestä käymään ja sitten olettaa saavansa pohjehieronnan ilman vastapalveluksia.
Rehellisyyden nimissä, Lieke ei ollut tänään sillä tuulella että antaisi kellekään vastapalveluksia.
Hän huokaisi ja heitti puhelimensa pois. Se onneksi kesti sen, Lieken puhelin oli verhottu ties millä suojakuorilla, jotta se kestäisi edes kuukauden naisen mukana tallilla ja kisamatkoilla. Voi kun olisi ollut edes viin...
Hänellä oli.
Lieke ponkaisi seisomaan ja laiskasti veti sen topinkin yllensä, kulkiessaan keittiöön. Hänellä oli sitä ihanan laadukasta punaviiniä, jonka se puoliymmärtämättömästi puhuva mies oli tuonut hänelle viimeksi kun he olivat lähdössä ulos.
Kuka lahjoi panokaveria ennen treffejä?
Rehellisyyden nimissä, kuka oli iloisen otettu panokaverinsa antamista lahjoista ennen treffejä?
Vielä tarkemmin, kuka ihme odotti enemmän treffejä kuin niitä seuraavaa loistavaa viihdettä jomman kumman asunnolla?
Viinipullo tuli lasketuksi keittiötasolla ja Lieke peitti kasvot käsillään, pudistellen päätään. Järjetöntä. Hän oli taas kaatunut samaan retkuun eikä mikään kertonut että hän olisi tämänkään herrasmiehen mielestä yhtään kelvollisempi muuhun kuin sänkyyn.
Paitsi toki se fakta että tuo vei häntä ulos.
Syömään, elokuviin, mitä milloinkin.
Se piknik oli ollut aika suloinen silloin kun helle oli riepottanut saarivaltiota. Ja ehkä tuolla oli ollut taka-ajatuksena nähdä Lieke kovin pienissä vaatteissa.
Ainakin se toive oli toteutunut.
Hän avasi pullon ja antoi sen hengittää, tuijotellen sitä silmät vähän lasittuneina. Pitäisi ehkä katkaista tämä tai sitten pitäisi sanoa jotakin. Kumpi olisi parempi? Voisiko hän kysyä tällaista entiseltään?
Voisi, Julian oli myös ystävä. Kuva laadukkaasta viinipullosta, sepustus tilanteesta tekstiviestillä. Auta vähän, mitä tässä oikein pitäisi tytön tehdä?