[P] Never lose your heart, use your head!

Torstai 4. lokakuuta 2018 - ilta

Yhdeksän päivää. Yhdeksän sietämättömän pitkää, tylsää päivää, kun hänellä ei ollut ollut edes loputtomiin töitä tehtävänään. Kauden viimeiset kilpailut olivat takana, joten hevoset olivat päässeet ansaitulle lomalle. Ne revittelivät onnessaan suurilla, nurmipohjaisilla laitumilla - tai ainakin ne hevosista, jotka uskalsi laskea moisille. Töiden vähentyminen oli tarkoittanut, että hänellä oli yllättäen aivan liikaa aikaa ajatella.
Ja niin Bex oli huomannut palaavansa aivan liian usein ajatuksissaan harmaisiin silmiin, täyteläisiin huuliin ja aurinkoiseen hymyyn. Oli ollut silkkaa lapsellista ylpeyttä, ettei hän ollut laittanut Skyelle viestiä jo viikko sitten. Hän ei soittanut perään. Se oli hänen tapansa, eikä hän voisi rikkoa tapojaan yhden naisen takia. Ei, vaikka nainen luikertelisi tiensä hänen uniinsakin.
Se päättäväisyys oli kestänyt pidempään kuin hän oli uskonutkaan. Tai ehkä Bex oli vain toivonut, että hän unohtaisi Skyen päivien vieriessä ohitse. Niin ei ollut käynyt. Hän oli käynyt sunnuntaina juhlimassakin, mutta yksikään hymy ei ollut näyttänyt samalta, yhdetkään huulet eivät olleet tuntuneet oikeilta, ja niin nainen oli huomannut palaavansa jo varhaisessa vaiheessa yksin kotiin. Helvetti. Hän ei tahtonut ihastua. Hän ei suostunut siihen.
Silti hän huomasi päivä päivältä viipyvänsä kauemmin Skyen viestikeskustelun kohdalla. Joskus hän ehti kirjoittaa viestinkin, ennen kuin sai itseään niskasta kiinni ja poisti kaiken häiriten itseään nopeasti ajantappoon tarkoitetulla kännykkäpelillä tai youtuben loputtomilla videoilla. Hän oli ehtinyt tehdä sen kahdesti jo tänä iltanakin, kun ylpeys lopulta taipui. Ehkä se naksahti kokonaan poikki, kun sängyllä vatsallaan makoileva nainen klikkasi pientä videokuvaketta yhteystiedon yhteydessä. Hän nielaisi siirtäessään puhelintaan hieman kauemmas itsestään eikä tiennyt, toivoiko Skyen vastaavan vai ei. Ainakin ilman vastausta hän voisi aina aamun tullen leikkiä, että vastaamatta jäänyt videopuhelu oli vain ollut sormen lipsahdus puoliunessa, eikä tarkoittanut yhtään mitään.
Koska hän ei ihastunut. Ei enää koskaan. Sormi siirtyi punaisen luurin kohdalle, mutta hän ei saanut tsempattua itseään painamaan sitä.

Skye oli päättänyt vain kohauttaa olkiaan ja olla soittamatta perään. Lauren oli sanonut ettei Bex soittaisi hänelle. Miksi siis hänkään soittaisi, kiusaisi itseään? Heillä oli ollut mukavaa, mutta se siitä. Lyhyt ja eloisa nainen ei halunnut sen enempää, joten Skye ei tosiaan ollut anelemassa ketään elämäänsä, vaikka ehkä olisikin kelpuuttanut kyseisen ihmisen siihen pidemmäksi aikaa elämäänsä. 
”Yeti, tule syömään!” Nainen huikkasi koiran keittiöön, asetellen keraamisen kupin hopeanväriseen ruokakuppitelineeseen jossa oli kaiverrettuna pomeranianin kuva ja Yetin nimi. Skye pesi kätensä, otti teemukin ja asteli olohuoneeseen. Nainen veti peittoa jalkojensa päälle, huokaisten syvään. Posket punoittivat lenkin jäljilta edelleen. Koko päivän oli huimannut oudosti ja liikunta ei oikein ollut helpottanut sitä. Hän havahtui puhelimensa sointiin, hapuillen sen käteensä. Katsomatta kuka häntä tavoitteli, Skye vastasi puheluun. Vaaleahiuksinen nainen oli verhoutunut lenkin jälkeen isoon tunikaan ja leggingseihin, hiukset oli heitetty pikaiselle ponihännälle. 
”Jenna, minä juuri sanoin että bemari pitää hakea huomenna ja muuta tehtävää ei o—” Lause jäi kesken ja nainen oli hetken hiljaa, räpäyttäen harmaita silmiään hämmentyneenä. Mitä ihmettä? 
”Hei.” Hän totesi hiljaa, naurahtaen hämmentyneenä. 
”Luulin että olit assistenttini Losista, hän on vähän kierroksilla kun ensi-ilta lähestyy.” Nainen tarjosi selitykseksi Bexin saamalle vastaanotolle. Hän laski puhelimen pöydälle ja nosti sormiinsa vintage-tyyppisen teekupin, sivellen sen kukikasta pintaa sormillaan. 
”Mitä kuuluu?” Kai se oli korrekti kysymys? Bex varmasti kertoisi asiansa pian. 

Bex näki kännykkänsä yläkulmassa pieneltä ruudulta leveän hymyn, joka levisi hänen kasvoilleen Skyen äänen kuulemisesta. Mitä sitten, että nainen puhui jollekin ihan toiselle? Hänen teki mieli lyödä itseään, jos se saisi hymyn hiipumaan. Hän oli naurettava.
"Hei", hän vastasi naurahtaen, kun Skye tuntui havahtuvan siihen, ettei puhunutkaan assistentilleen toiselle puolen maapalloa. Tai ainakin hän tulkitsi sitä niin, että Skye oli Lontoossa. Ihan kuin se nyt suurta eroa olisi mihinkään tehnyt, mutta... Ainakin he olivat samalla aikavyöhykkeellä.
"Pelkkää hyvää", Bex vakuutti koettamattakaan tällä kertaa taistella hymyä vastaan. Skye näytti olevan kotosalla. Ehkä hän ei ollut soittanut kovin huonoon aikaan. "Mitä sinulle? Muuta kuin kiireitä ensi-illan kanssa."

Skye hymyili leveästi kun Bex teki niin. Se oli tarttuvaa. 
”Se on hyvä. Ja ei mitään ihmeellistä, otan ilon irti ajasta Lontoossa ennen lähtöä. Ihanan tylsää, jopa!”

Bex naurahti.
"Ihanaa, että edes toinen meistä osaa nauttia tylsyydestä. Minä olen kiivetä seinille kun yli puolen vuoden jatkuvan kiireen jälkeen onkin taas yhtäkkiä pelkkää aikaa", hän hymähti huvittuneena. Kisatauko ei koskaan sopinut hänelle. Mitä hänen oli tarkoitus tehdä nyt, kun hevoset nauttivat ansaitusta lomastaan?
"Onko sinulla suunnitelmia viikonlopuksi vai aiotko vain nauttia tylsyydestä nyt kun sitä kerrankin on tarjolla?" Hän kysyi naurahtaen. Ei hän tiennyt mistä muustakaan puhua. Kuuluiko hänen pahoitella, ettei hän ollut soittanut aiemmin?

Harmaat silmät siristyivät huvittuneen hymyn myötä. 
”ollut pakko oppia.” Nainen myönsi hymyillen pehmeästi. 
”Suunnitelmia? Ei, olen pyhittänyt nyt aikaa vain itselleni. Sinä et taida harrastaa sitä?”

"Se kuulostaa mukavalta", Bex vastasi heilutellen jalkoja selkänsä päällä. Hän korjasi hieman asentoaan kyynärpäät sänkyä vasten tuettuna ja piteli puhelinta molemmin käsin edessään sängyllä.
"En oikeastaan", hän myönsi naurahtaen. Se kuulosti enemmän joltakin, mitä ihmiset tekivät joogan tai meditaation tai jonkin vastaavan hengessä. Hän viihtyi paremmin ihmisten keskellä kuin oman päänsä sisällä.
"Mitä olet tehnyt tällä viikolla?"

”Ajattelin että olet vähän liian levoton sellaiseen.” Skye totesi nauraen. 
”Kävin kampaajalla, laitatin kynnet, olen käynyt Yetin kanssa lenkeillä, lukenut, tehnyt ruokaa kotona... mitä ihmiset tekevät.” Hän oli nauttinut elämästä nyt.
”Entä sinä?”

"Tunnet minut jo niin hyvin", Bex naurahti silmät hymystä siristyen. Hän oli tosiaankin liian levoton nauttiakseen pääkoppansa sisällöstä.
"Osaat selvästi nauttia elämästäsi", hän hymyili huvittuneena. "Minä olen siivonnut, käynyt maastossa hevosten kanssa tallustelemassa ja koettanut keksiä uutta harrastusta. Mitä luulet, olisiko origamitaiteilu minun juttuni?"

"Olen kuullut sinusta ja vaikutat siltä." Skye vastasi hymyillen. Miksihän Bex oli soittanut? Lauren oli sanonut ettei tuo soittaisi ikinä. 
"Eeeen tiedä. Ehkä? Tai sitten ei todellakaan."

"Mitä ikinä oletkaan kuullut, se ei varmasti pidä paikkaansa", Bex naurahti. Hänen oli vaikea kuvitella, että Lauren olisi puhunut hänestä kovinkaan kauniisti. Ystävä tuntui nytkin olevan valmis hutkimaan aina kun hän aukaisikin suutaan.
"Ei todellakaan", nainen nyökkäsi. "Noista vaihtoehdoista se kuulostaa todennäköisimmältä." Hän puraisi huultaan.
"Ei sinulla olisi hetkeen suunnitelmissa varsaterapiaistuntoa?" Tapa kai sekin kysyä, oliko Skye ajatellut käyvänsä pohjoisessa. Ja varovaisempaa kuin kysyä, tahtoisiko nainen käydä kahvilla tai jossakin, jos hän järjestäisi itsensä samaan kaupunkiin Skyen kanssa. Ihan sama mitä hän itselleen selittäisi, hän tuskin saisi kysymystä koskaan kuulostamaan niin huolettomalta kuin tahtoi.

"Annan sinun ajatella niin." Skye vilkaisi pettyneesti teemukiaan kun se oli tyhjentynyt harmillisen nopeasti ja laski sen sormistaan sohvapöydälle. Hän ei yrittänyt pitää hymyään kurissa. 
"Ei varsinaisesti, mutta ei minua ole koskaan kielletty tulemasta jos haluaisin sellaisen suunnitelmiini." 

Bex hymyili entistä leveämmin vastaukseksi Skyelle. Miten hän olisi voinut olla hymyilemättä, kun nainen näytti niin tyytyväiseltä oloonsa? Olisi suorastaan ikävä houkutella Skye liikkeelle kotoaan, jossa nainen viihtyi selvästi mitä loistavammin. Lontoo näytti olevan hyväksi Skyelle.
"Hyvä niin. Jokainen ansaitsee mahdollisuuden käydä rapsuttelemassa varsoja", Bex julisti nyökäten. Hän puri jälleen alahuultaan pohtiessaan, mitä sanoisi. Milloin hänestä oli tullut varovainen minkään kanssa? Nainen pyöräytti silmiään naurahtaen itsekseen. Niinpä.
"Jos sattuisin löytämään itseni Lontoosta, saisiko sinusta seuraa vaikka kahville?"

Se kysymys sai Skyen hymyilemään vielä leveämmin. Suunpielet tuntuivat nykivän hitaasti ylemmäs. 
"Saisit, tietenkin." Ei hänellä olisi mitään sitä vastaan. Pörröinen koira tunki vaativasti emäntänsä syliin ja sujahti viltin alle, jättäen näkyviin vain heiluvan pörröisen hännän.

Bexistä pääsi ääni, jota nainen ei osannut ihan täysin itsekään selittää. Jonkinlainen inahdus, ehkä?
"Koirasi on suloinen", nainen korjasi nopeasti. Ehdottomasti koiran tähden hän oli joutunut tukahduttamaan riemunkiljahduksen. Todellakin. Ei suinkaan siitä syystä, että Skye oli jo toistamiseen sanonut hänelle kyllä.
"Siitä on kyllä ikuisuus, kun olen viimeksi käynyt Lontoossa. Ehkä löydän itseni sieltä nopeammin kuin ajattelinkaan", Bex koetti tukahduttaa hymynsä. Ei hänellä ollut mitään tekemistä täällä, joten miksi hän ei lähtisi vaikka heti viikonlopuksi pääkaupunkiin? Enemmän siellä olisi tehtävää kuin täällä, ja ainakin hän voisi nähdä Skyen vilaukselta, jos ei muutoin.
"Mitä sanoitkaan, että sinulla oli suunnitelmissasi viikonlopuksi?" Nainen naurahti.

Skye vilkaisi vispaavaa, pörröistä häntää ja naurahti. 
"Yeti on oikein suloinen. Isoegoinen komeljanttari." Mutta ehdottomasti se oli hänen syynsä, ei koiran ja koira oli naiselle hyvin, hyvin rakas. 
"Lontoossa on aina hyvä käydä!" Skye totesi nauraen, sipaisten vaaleita hiuksia korvansa taakse. Sydän hakkasi kurkussa. Lauren tappaisi hänet, mutta olisiko sen väliä? 
"Ei mitään ihmeellistä, olen vapaa."

Bex ei ollut koskaan ymmärtänyt suurkaupungin hohtoa kovinkaan hyvin, mutta nyt ajatuskin Lontoossa käymisestä sai jännityksen kipristelemään vatsanpohjassa.
"Mitä jos kävisimme kahvilla tai jossakin ylihuomenna?" Nainen ehdotti vallaton hymy huulilleen hiipien. "Keksin keinon järjestää itseni huomisen aikana Lontooseen." Hän vaikka liftaisi koko matkan etelään, jos kaikki junat, bussit ja lennot olisivat täynnä.

Hymy ei ollut katoamassa kasvoilta mihinkään. Bex tosin halusi vain kahville. Ehkä vain kavereina. 
"Käydään vain. Sinä keksit tekemistä viimeksi niin minä voin käyttää nyt hyväksi tietoani kaupungista?" 

"Täydellistä", Bex vastasi hymyillen. "Luotan täysin kykyihisi keksiä jotakin hauskaa tekemistä. Joudut jo tosin vähän yrittämään, jos aiot laittaa paremmaksi kuin viime kerta", hän virnisti toispuoleisesti. Hänen pitäisi keskittyä.
"Mitään tiettyä kaupunginosaa, miltä suunnalta kannattaisi katsella hotellia?" Hän naurahti.

Suu aukesi jo vastaukseen, mutta Skye puri huultaan ja sulki sen. Kuten viimeksi oli todettu, sitäkin voisi parantaa! Hän mietti hyvän tovin hotelliehdotusta, taistellen itsensä kanssa. 
"Minä katsoisin näiltä isoilta varaussivustoilta, siellä voisi olla hyviä viimehetken tarjouksia."

"Kiitos vinkistä", Bex naurahti painaen sen mieleensä. Hän valikoisi siis hotellinsa puhtaasti sen perusteella, mihin saisi hyvän tarjouksen. Jos se tarkoittaisi pidempää matkaa maanalaisella Skyeta tapaamaan, ei se haittaisi. Hän istuisi vaikka tunnin ruuhkaisessa maanalaisessa, jos se siitä olisi kiinni.
"Enköhän minä löydä jonkun paikan, jossa olla yötä. Jos en, niin Lontoossahan on paljon ovisyvennyksiä ja muita, kyllähän sieltä jonkun kolon löytää missä nukkua", hän nauroi huvittuneena. Nainen hymyili paljon pehmeämmin katsellessaan kännykkänsä näytöllä olevia kasvoja. "En malta odottaa, että näen sinut."

Skye nielaisi. 
"Asun Westminsterissä, jos se vaikuttaa päätökseesi." Hän huomautti hymyillen. Voi hyvä jumala, sydän, asetu. Ei tarvitse kahvittelusta villiintyä. 
"On myös tuttuja, ei tarvitse ovisyvennyksissä nukkua." Se oli mahdollisen neutraali tapa huomauttaa, että hänenkin luonaan voisi nukkua. Sanat saivat punan nousemaan naisen poskille. 
"... Oh." Ei siihen oikein osannut sanoa muuta. 
"Samoin." Hän kuuli miten Lauren huusi hänen nimensä toruvaan sävyyn. 

"Vaikuttaa", Bex vahvisti ennen kuin heti ajatella sitä liikaa. Hän etsisi hotellin, joka olisi mahdollisimman lähellä Westminsteriä, tai ainakin hyvien kulkuyhteyksien päässä sieltä.
"En tahdo olettaa mitään", Bex vastasi hiukan hiljempaa. Hän ei todellakaan tahtonut asettaa Skyeta siihen tilanteeseen, että nainen kokisi pakolliseksi kutsua hänet yöksi luokseen. Se olisi... Se antaisi väärän kuvan.
"Olet suloinen kun punastut", nainen sanoi pehmeästi. Miten hän toivoikaan, että voisi kurottaa ruudun läpi sipaisemaan punaista poskea! "Olet tosin suloinen muutenkin."

Se oli toisaalta Bexistä hyvin ajattelevaista, olla asettamatta häntä siihen tilanteeseen jossa hän olisi vaikeuksissa jos kaikki ei menisikään hyvin. 
”Kunhan muistutin jos hotellia ei löydy.” Ei hän haluaisi Bexin olevan ongelmissakaan kun nainen tulisi tänne, kai, hänen takiaan. 
”Kiitos. En ole ajatellut sitä noin.” Sanoja häiritsi Yetin kuorsaus peiton alta. 
”Sinäkin olet. Ihanan energinen.”

Bex hymyili kiitokseksi. Hän keksisi jotakin, mikä ei saisi häntä elämään nuudeleilla koko loppukuukautta.
"Sinun pitäisi", nainen naurahti pehmeästi. "Ehdottomasti pitäisi." Eikä Skye edes kuorsannut koiransa tapaan vastapainoksi suloisuudelleen!
"Käyn vielä hermoillesi energisyyteni kanssa", Bex vannoi naurua äänessään.

Skye vilkaisi hieman moittivalla katseella Yetiä, sanomatta mitään. 
”Olen iso tyttö, osaan sanoa kun en jaksa.”

"Hyvä niin", Bex vastasi hymyillen. Ainakaan hänen ei siis tarvitsisi arpoa, sietikö Skye häntä vain pakon vuoksi. Nainen sanoisi, kun tahtoisi hänestä eroon.
"Tosin sinun luulisi olevan kovin väsynyt siitä jo, miten paljon olet juossut ajatuksissani viime aikoina", nainen vitsaili nauraen.

Harmaat silmät levisivät ja nainen repesi nauruun. 
”Ei luoja!” Bex ei ollut juuri sanonut noin? Eihän?
”En tarkoita että se olisi huono asia tai etten haluaisi juosta niissä mutta voi luoja!”

Bex nauroi Skyen mukana. Hän oli saanut juuri sen reaktion, mitä oli toivonutkin.
"Tahdoin vain kuulla nauruasi", nainen tunnusti meripihkaiset silmät tuikkien. Hän oli valmis käyttämään surkeita iskurepliikkejä, jos sillä sai houkuteltua edes ripauksen naurua Skyen huulilta.

Jos häntä ei olisi varoitetettu, Skye olisi vannonut että hän ei ollut ainoa jota enempi kuin yhdenyön suhde ei olisi haitannut. Mutta nyt hän halusi olla hieman varovaisempi. 
”No siinä onnistuit!” Hän ähkäisi nauraen ja pudisteli päätään. 
”Olet ihana. Ja ihanaa jos naurustani on iloa.”

Bex toivoi, että kuulisi Skyen nauravan useamminkin, sillä nauru pakotti hymyn hänen huulilleen ja sai sydämen takomaan villisti. Hän tosin tahtoi laittaa sen enemmän Skyen kauneuden tai julkisuuden tai jonkin muun pinnallisen asian piikkiin. Se tekisi tästä kaikesta vähemmän pelottavaa ja enemmän häntä.
"Siitä on iloa", nainen vakuutti hymyillen leveästi ja vallattomasti. "Säästän ehdottomasti parhaat vitsini lauantaille."

”Se on hyvä päätös. Nähdään lauantaina, keksin jonkun paikan.” Skye mietti hetken, purren huultaan kevyesti. 
”Olen iloinen kun soitit, heippa.” Ja samaan hengenvetoon hän etsi serkkuaan puhelimen luettelosta, kulkien kohti vaatekomeroaan.

"Luotan sinuun sataprosenttisesti", Bex vastasi leveästi hymyillen. "Minä myös. Nähdään ylihuomenna!" Miten kaksi sanaa saivatkaan sydämen hyppäämään hetkessä kurkkuun. Bex päätyi saman tien selvittämään vaihtoehtojaan Lontooseen pääsemistä varten puhelimeltaan. Tämä oli tärkeä ongelma, joka vaati ratkaisua tässä ja nyt.
"Heippa serkkunen", Lauren vastasi pirteästi suoristautuen sängyllään Rosings Parkin siivessä, jossa asui. "Mitä suureen pääkaupunkiin kuuluu?"

Skye naurahti Laurenille ja avasi sisäänkäveltävän komeron oven. 
”Tarvitsen apuasi. Jos pyydetään kahville tai johonkin, mitä kaikkea se voi olla? Ja —” Skye näytti vaatekomeroaan puhelussa. 
”— mitä puen päälleni?”

Se sai Laurenin virnistämään leveästi. Miten paljon hän rakastikaan sitä, kun joku (Skye) tunnusti tarvitsevansa hänen apuaan! Se oli melkein yhtä hauskaa kuin päästä sanomaan 'mitä minä sanoin'.
"Oi, niin sitä pitää!" Lauren kannusti nauraen. Selvästi serkku ei ollut jäänyt surkuttelemaan Bexin perään, kun oli kerran löytänyt itselleen kahviseuraa.
"Se voi olla ihan mitä tahansa. Mitä sinä tahdot sen olevan? Sen mukaan sinun täytyy pukeutuakin", nainen naurahti. "Luulisi sinun tietävän tämän, kun työsi on manipuloida kameraa ja yleisöä tuntemaan saman kuin roolihahmosikin!"

Skye puuskahti serkkunsa sanoille. 
”En minä tiedä. Mitään liian hienoa?”

"Miten olisi vaikka kaikki?" Lauren naurahti päätään pudistaen. "Aloitetaan ensin siitä, mitä haluat tehdä."

Skye kohautti olkiaan, 
"En tiedä. Minä... ehkä haluaisin käydä jossain ja katsoa miten se menisi. Jotain mitä voisi tehdä kaksin!" Harmaiden silmien katse juoksi pitkin erilaisten vaatteiden riviä. 

Lauren siristi silmiään katsellessaan serkkuaan.
"Oletko liittynyt Tinderiin? Koska tuo kuulostaa erittäin tindertyyliseltä tapaamiselta", hän vastasi epäluuloisena.

Skye naurahti ja pudisteli päätään. Ei, hän ei ollut menossa Tinder-treffeille. 
"Ei mitään sellaista. Jos puhe oli kahvista, olisiko minigolf hullua?"

"Hyvä. Muutoin olisin kokenut velvollisuudekseni kannella sinusta äidilleni", Lauren virnisti. Tinder olisi kaukana hyvästä treffailupohjasta Skyelle.
"Ei", nainen vastasi hetken asiaa pohdittuaan. Minigolfissa oli ehdottomasti puolensa. "Se ei ole yhtään hullumpi idea. Saatpahan heti selville, onko seuralaisesi hullu kirvesmurhaaja", Lauren naurahti. Minigolf meni aina tunteisiin!

Se ei tosiaan ollut hänelle sopiva, monestakin syystä. 
"No niin. Mitä siis voin pukea päälleni?" Hän hipaisi mustien tekonahkaisten pillifarkkujen pintaa. 
"Jotain vetävää. ideoita? Jos keksit sen, minulla luultavasti on se."

"Jotain vetävää ei varsinaisesti rajaa vaihtoehtojasi paljoa, Skye", Lauren huomautti naurahtaen. Melkein mikä tahansa näytti vetävältä, kun siinä vain tunsi olonsa mukavaksi. Itsevarmuus oli seksikästä.
"Ottaen huomioon kovin... kumartelevan peliasennon, sanoisin, että istuvat, tiukat housut olisivat ainakin varma valinta", Lauren virnisti vinosti. Serkun deitti joutuisi vielä todella kamppailemaan itsehillintänsä kanssa.
"En välttämättä sulkisi pois syvää kaula-aukkoakaan. Joku oikein kaunis v, niin deittisi ei enää tiedä haluaako seistä edessäsi vai takanasi."

Skye hymyili leveästi ja vilkaisi näyttöä. 
"Tämän takia soitin sinulle." Hän ei olisi saanut sellaista ideaa, kun olisi pohtinut vain peliasun siveyttä. 
"Jos otan nämä?" Hän otti rekiltä esiin tummanpunaiset wetlookhousut, joissa oli korkea vyötärö. 
"Millainen paita? Sentin vatsaa paljastava on liikaa?"

Lauren kumartui lähemmäs puhelimensa ruutua arvioidessaan housuja, joita Skye esitteli hänelle.
"Kyllä. Ehdottomasti tahdot ne", hän vakuutti nyökäten. Täydellinen valinta! Lauren jäi hetken pohtimaan vaihtoehtoja yläosan kanssa.
"Tiedätkö, lyhyempi paita voisi olla aika pirullinen. Kohoaa juuri sen verran kumartuessa, että tekisi mieli koskettaa", nainen virnisti vinosti. "Haluat jonkin neutraalin värin noiden housujen kanssa. Antaa housujen viedä kaiken huomion."

Tämän takia serkku oli ollut hänen ensimmäinen ajatuksensa. 
"Neutraali? Musta on kovin raskas näiden kanssa." Hän katseli paitojaan, pohtien asiaa. 
"Kunpa koskettaisikin." Nainen erehtyi toteamaan puoliksi itselleen. 

"Jokin vaalea väri, kenties? Kermainen tai hopeinen? Valkoinen tai vaaleampi harmaakin varmasti kävisi", Lauren kohautti pienesti harteitaan. Skyella oli niin paljon vaatteita, että serkku löytäisi varmasti jotakin, mikä sopisi täydellisesti housujen kanssa yhteen.
"Voi kuule, jos hän voi pitää kätensä erossa, hänellä on rautainen itsehillintä. Tai hän on todella, todella ujo."

"... minulla on kermaan vivahtava paita, mutta se on poolo. Mutta toisaalta, eivätkö nekin ole aika hävyttömiä, etenkin jos laitan sellaiset liivit joissa on vähän enemmän toppausta?" Hän oli ainakin kuullut että hvyin tiukkakauluksinenkin paita voisi olla seksikäs ja se paljastaisi kuitenkin jo vatsaa. 
"Hyvä."

"Ehdottomasti", Lauren nyökkäsi pontevasti. "Aivan oikea asenne, serkkuhyvä!" Hän ei epäillyt hetkeäkään, etteikö Skye saisi pooloa näyttämään syntisen hyvältä.
"Olen kyllä ylpeä sinusta", Lauren naurahti. "Tahdon kuulla kaiken treffiesi jälkeen siitä, miten tuhosit jonkun mies- tai naispolon mielenterveyden kokonaan."

Skye naurahti Laurenin sanoille, päättäen olla huomioimatta kevyttä punastusta poskillaan. 
"Mmmhm, mitä sinulle kuuluu?"

"Töitä", Lauren vastasi naurahtaen. "Niitä riittää aina. Mutta oikein hyvää siinä samalla. Arki alkaa vähän tasoittua kun kenttäratsastajien hevoset eivät enää seilaa kisoissa joka viikonloppu, niin ei joudu aina muistelemaan, kuinka monta suuta onkaan ruokittavana tallilla."

"No niin! Hyvä siis niin." Skye istui alas ja kuuli Yetin komentavan haukahduksen. Selvä. 
"Minun pitää kai mennä, diktaattorin mielestä on aika käydä iltaulkoilulla ja sitten nukkumaan että jaksan olla hurmaava lauantaina."

"Rapsuta diktaattoria minun puolestani", Lauren naurahti, "ja pidä hauskaa lauantaina. Älä silti tee mitään mitä minä en tekisi!" Siitä ei ehkä ollut mitään huolta, sillä Skye oli heistä kahdesta paljon hyvätapaisempi.

Skye kohotti kulmaansa. 
"En tietenkään. Heippa ja öitä!" Nainen naurahti, lähtien ulos koiran kanssa. 

Lauantai 6. lokakuuta 2018

Lauantaina hän oli sopinut tapaamispaikan suoraan Swingersin eteen. Hän oli lopulta laittanut ne vaatteet, paidan sävyiset korot ja vaalean takin yllensä. Kiitos poikkeuksellisen aurinkoisen syyspäivän hänellä oli aurinkolasit tuomassa suojaa ohikulkevien ihmisten katseilta. 

Bex oli pähkäillyt pitkään, mitä pukisi päälleen, mutta lopulta tyytynyt jälleen kerran mustiin pillifarkkuihin. Vanhassa vara parempi, joskin tällä kertaa neuleen sijaan hän oli pukeutunut muotoja nuolevaan mustaan toppiin, joka oli sujautettu farkkujen vyötärön sisään. Nahkatakki oli saanut jäädä auki, kun hän oli kietonut kaulaansa mustavalkokirjavan huivin. Olipa hän värikäs tänään. No, hiukset paikatkoot sitä vikaa. Nainen kohotti feikit Raybanit päälaelleen, kun lähestyi Skyeta hymyillen.
"Näytätpä sinä hyvältä", Bex naurahti tervehdykseksi ja turhia kursailematta astahti lähemmäs voidakseen kietoa kätensä halaukseen Skyen ympärille. Syvänpunaiset huulet hipaisivat naisen poskea Bexin luottaessa huulipunaansa enemmän kuin luotti suurimpaan osaan ratsastamistaan hevosista. Siitä ei jäisi jälkeä Skyen ruskettuneelle iholle.

Skye ei seurannut esimerkkiä ja nostanut laseja vielä kasvoiltaan, vaan ne saivat peittää ison osan naisen kasvoista toistaiseksi. 
"Hei! Niin sinäkin." Hän uskalsi painaa myös suukon Bexin poskelle ja vilkaisi ovea. 
"Mennään sisälle, ei täällä lämmin ole vaikka aurinko paistaakin vielä."

Bex nyökkäsi vetäytyessään halauksesta. Poskea tuntui polttelevan kohdasta, jota Skyen huulet olivat koskettaneet.
"Ainakin täällä paistaa aurinko", nainen huomioi hymyn kera siirtyen sisätiloihin. "Pohjoisessa sataa." Tai ainakin siihen uskoon hän oli jäänyt katsoessaan Laurenin instagramtarinoita, joissa nainen lähinnä valitti vesisateesta, mudasta, vesisateesta, likaisista hevosista ja vesisateesta.

Skye nyrpisti nenäänsä kun avasi heille oven. 
"Niin minäkin päättelin." Ja samasta syystä kuin Bex. Pohjoinen ei näyttänyt kutsuvalta. Sisällä hän uskalsi ottaa lasit pois silmiltään, asetellen ne siististi niiden omaan koteloon. 
"Pääsit hyvin tänne?"

Bexin aurinkolasien kohtelu oli paljon heikompaa luokkaa, mutta se johtui täysin siitä, etteivät ne suinkaan olleet arvokkaat merkkilasit. Siispä ne saattoi sulloa huolettomasti pieneen olkalaukkuun ilman koteloa. Niistä oli jo kerran pudonnut linssikin.
"Voi, se oli kuule melkoinen seikkailu", hän naurahti, "mutta pääsin lopulta perille, ja se on kaikista tärkeintä."

"Entä ylipäätään Lontooseen?" Skye ei voinut huolelle mitään. 
"Ja löysit yöpaikan?" Sekin piti varmistaa. Vaikka oli kai epäreilua toivoa että Bex ei tarvitsisi sitä ensi yöksi. Hän otti takin pois ja jätti sen työntekijän narikkaan, samalla kun maksoi heidät molemmat sisään. 
"Otetaanko heti tuosta ensimmäiseltä tiskiltä yhdet juomat? Täällä on ihania cocktaileja." 

"Se oli vielä suurempi seikkailu", Bex naurahti. "Tulin bussilla, koska kaikki muu oli niin- no, se vain oli paras vaihtoehto", hän vaihtoi selitystään lennosta naurahtaen. Ei Skyen tarvinnut kuunnella hänen valitustaan siitä, miten kalliita junaliput olivat.
"Paitsi että bussi hajosi matkalla ja odottelimme sitten moottoritien varrella toista korvaamaan", hän kertoi huvittuneena luovuttaen nahkatakkinsa työntekijälle. "Ja sitten tulimme Lontooseen juuri parahiksi iltapäiväruuhkan aikaan, joten meillä kesti varmaan tunti päästä keskustan halki bussiasemalle. Ehdinpähän nähdä hyvin kaikki nähtävyydet jo ennen kuin suunnistin edes hotellille", hän naurahti. Sen jälkeen oli ollut ihana seikkailla hotellille ja kaatua nukkumaan. Luojan kiitos hän oli käyttänyt perjantain matkustamiseen, ja saanut levätä hyvin tätä hetkeä varten.
"Myyty", Bex hymyili leveästi suunnistaen Skyen osoittaman tiskin suuntaan. Milloinpa hän olisi sanonut ei cocktailille?

Skye pudisteli kevyesti päätään. Syy miksi hän ei koskaan kulkenut bussilla. Hän lähti Bexin mukana kohti tiskiä kun he olivat saaneet kassalta mailat. Hän katseli hetken listaa, alkaen pärskiä kun listalta tuli vastaan selvästi netistä napattu Blonde Ambition, joka usein oli listattu erään tietyn sarjan mukaisten drinkkien yhteydessä. Kiusallaankin hän päätti ottaa sellaisen. 
"Mitä sinä haluat?"

Bex vilkaisi drinkkilistaa vain ohimennen, eri vastaukset kielen päällä pyörien. Haastaisiko hän Skyen yllättämään itsensä, koettaisiko keksiä mahdollisimman vihjailevan nimen drinkkilistalta vai tilaisiko jotakin tuttua ja turvallista? Niin monta vaihtoehtoa, niin paljon mahdollisuuksia.
"Cosmopolitan", Bex päätti naurahtaen. Paras olla koettelematta onneaan jo näin varhaisessa vaiheessa.

Skye maksoi molemmat juomat. Bex oli tullut Lontooseen asti, joten hän tosiaan hoitaisi nämä. Skye katseli hämärää sminigolfrataa, johon oli tälle hetkelle luotu Liisa Ihmemaassa-tyyppinen maisema. 
"Mitäs me nyt pelaamme muun pelaamisen lomassa?"

Bex vilkuili uteliaana ympärilleen minigolfradalla. Jotenkin kummasti ne ulkoradat, joilla hän oli käynyt Hexhamissa pelaamassa joskus muinoin ystäviensä kanssa, eivät vetäneet vertoja tälle. Tämähän olisi seikkailu muutoinkin kuin vain palloa tökkimällä.
"Kaksi totuutta ja yksi vale?" Nainen ehdotti hymy huulillaan kun kääntyi takaisin Skyen puoleen. Ehkä heidän olisi pitänyt totuuden nimissä pelata jotakin lapsuudesta tuttua taputusleikkiä, niin se ei suistuisi ihan heti raiteiltaan, kuten biljardipöydän ääressä oli käynyt tälle vai tuolle.

Ehkä heidän olisi pitänyt. Mutta viimeksikin lopputulos oli ollut mitä nautinnollisin! Skye nyökkäsi, miettien hetken millä aloittaisi. 
"Minulla ei ole Netflixiä, osaan soittaa pianoa, olen värisokea." 

Skye ei tosiaankaan aloittanut helposti, se Bexin oli naiselle annettava. Mistä hänen olisi pitänyt voida päätellä, mikä noista oli todennäköisimmin valetta?
"Sanoit, ettet katso paljoa elokuvia, joten uskon Netflixin puutteen olevan totta. Hmm... Voisit myös hyvin olla monilahjakkuus, joka on todellinen taituri pianon kanssa. Et ole värisokea?" Hän arvasi naurahtaen.

Skye hymyili Bexin kamppailulle itsensä kanssa. 
"En ole värisokea. Minulla on Netflix, mutta käytän sitä äärimmäisen harvoin." Pianoa hän osasi soittaa sujuvasti ja sellainen löytyi kotoakin. 

Bex virnisti leveästi.
"Ajattelinkin, ettet voi olla värisokea kun onnistuit laittamaan tuollaisen asukokonaisuuden yhteen."

"No tässä sain kyllä apua." Nainen myönsi nauraen ja otti kulauksen juomastaan, vilkaisten rataa. 
"Aloitetaanko samalla? Täällä on pöytiä joille laskea juoma vuoron ajaksi. Ja sinun vuorosi kertoa vale."

"Assistentti Lontoon päässä?" Bex kiusasi nauraen pyöritellessään ajatuksissaan drinkkilasia kädessään. Olipa mukamas vaikea keksiä kolme väitettä, joista yksi oli valetta.
"Aloitetaan vain. Sinä saat lyödä ensin", hän totesi pohtien omia väitteitään. "Olen ollut lumivyöryssä, olen juhlinut Pridea, minulla on oma hevonen."

Skye pudisteli kevyesti päätään. 
"Serkku." Lauren oli ihanan avulias kun jätti kertomatta kenen kanssa oli menossa ulos. 
"... Pridessa olet varmasti ollut. Sanoisin ensimmäinen, mutta se on niin hullu että sen on oltava harhautuksena totta. Eli sinulla ei ole hevosta." Hän asetteli pallon paikoilleen ja aloitti. Ilmeisesti pallolla oli tänään oma tahto.

Se sai Bexin naurahtamaan.
"Lauren ei selvästi tiedä, että olit tapaamassa minua", hän huomioi nauraen. Ajatus tosin sai kieron virneen hiipimään huulille. "Katsotaanko, kuinka kauan kestää että hän tajuaa sen?" Bex ei ollut ollut varsinaisesti hiljainen instagramissaan siitä, miten tapahtumarikas bussimatka hänellä oli ollut etelään.
"Olet oikeassa, lumivyöry on totta. Tosin se oli vain ihan pieni vyöry, joten en jäänyt edes lumeen jumiin", Bex naurahti, "ja kyllä, Pridetkin on tullut juhlittua muutamaan otteeseen. Mutta ei, hevosta minulla ei enää ole omissa nimissäni." Twisterkin oli siirtynyt äidin nimiin kaikessa hiljaisuudessa Greenridgessä.

"Ei tiedä." Skye myönsi hymyillen, kohottaen kulmaansa virneelle. 
"Katsotaan. Kuulemme sitten kyllä." Lauren murhaisi hänet, mutta ei se mitään. 
"Olen siis parempi tässä kuin lapsena. Olin surkea tässä." Hän myönsi nauraen ja jäi pohtimaan omiaan kun odotti Bexin pelaavan oman vuoronsa. 
"Minulla on Facebook salanimellä omaan käyttööni, minulla oli kahden vuoden tauko seuraelämässä ja tätini on auttanut minua karkaamaan kotoa."

Siitä tulisi hauskaa. Hän saattoi jo kuvitella, miten Lauren keräisi kierroksia tajutessaan, kenen suuntaan oli serkkuaan työntänyt. Bex puri huultaan tukahduttaakseen naurunsa ja löi palloa radalla itse. Se ei tosiaankaan mennyt niin hyvin kuin hän olisi toivonut, mutta ehkä kukaan ei oikeasti koskaan voinut loistaa minigolfissa.
"Kahden vuoden tauko ei varmasti ole totta", Bex totesi nopeasti. Hän saattoi helposti kuvitella salanimellä olevan Facebookin, ja hieman suuremmalla mielikuvituksella Ginan auttamaan Skyeta karkuun kotoa, mutta kahden vuoden tauko, kun Skye näytti tuolta? Ei ikinä.

Skye repesi nauruun. 
"Ha!" Hän oli saanut Bexin huijattua. Hän joi lasinsa tyhjäksi, virnistäen voitonriemuisesti. 
"Se oli totta. Facebook salanimellä ei, en käytä virallisen sivun lisäksi sitä ollenkaan."

Bex pudisteli päätään epäuskoisena.
"Ihmiskunta on tuhoon tuomittu", hän julisti. Jos miehet - ja naiset! - antoivat Skyen viettää kahden vuoden selibaattia, heillä ei tosiaankaan ollut ihmiskuntana toivoa lainkaan.
"Olen pahoillani koko ihmiskunnan puolesta. Minä valitin jo puolesta vuodesta niin, että kaverit olivat lähettää minut yksisuuntaisella lipulla Timbuktuun."

Skye ei saanut naurua heti loppumaan. Saatuaan pallon jopa koloon hän loikkasi riemastuneena. Vihdoinkin! 
"En sanoisi. Paparazzit ja muut tuomitsevat minut tuhoon." Ainakin siltä osin. 
"Olihan se vähän kamalaa. Siksi minulla oli kamala kiire."

Maininta kuvaajista sai Bexin vilkaisemaan ympärilleen, vaikka eipä tällaisessa valossa saisi kuvia otettua huomaamatta. Sen verran hänkin valokuvaamisesta ymmärsi, että osasi arvata salamavalon välkkyvän, jos heitä kuvattaisiin.
"En todellakaan ihmettele", Bex naurahti ohittaen Skyen, jotta saattoi itse lyödä palloa kohti koloa. Hänen katseensa saattoi ehkä ohikulkeissa harhailla hieman, mutta eipä sitä ollut kukaan todistamassa. Keskittyminen palloon ja kahdella lyönnillä se upposi koloonsa.
"Olen käynyt Irlannissa, olen käynyt Skotlannissa ja olen käynyt Yhdysvalloissa", Bex totesi pirteästi hymyillen. Hän oli asunutkin Skotlannissa ja kilpailut olivat vieneet Yhdysvaltoihin, mutta Irlannin käyminen oli puhdasta valetta. Kilpailut eivät olleet vielä vieneet sinne, joten mitäpä muuta hän olisi siellä tehnyt.

Skyella oli melko harjaantunut silmä. Ja toisekseen, he eivät tehneet mitään mielenkiintoista, kukaan ei arvaisi heidän olevan treffeillä. Hän noukki pallon kolostaan ja siirtyi seuraavalle miniradalle. 
"No Skotlannissa ainakin ja tiedän että olit juuri Yhdysvalloissa maailmanmestaruuksissa." Laurenhan oli sen maininnut! 
"Joten nalkkiin jäit." Skye antoi Bexin aloittaa tämän. 
"Minulla on yli 50 paria kenkiä, voisin syödä Nutellaa aina, joka päivä, kokoajan ja minusta on kyseenalaista materiaalia netissä. Thronesia ei lasketa."

"Oho, sinähän olet tehnyt läksysi", Bex naurahti yllättyneenä. Skye oli tiennyt hänen kilpailleen maailmanmestaruuksissa? Lauren oli tainnut puhua hänestä enemmän kuin hän oli ajatellutkaan.
"Thronesissa ei ole mitään kyseenalaista", nainen huomautti virnistäen kun aloitti radalla pelaamisen vähän aiempaa tarkemmalla lyönnillä sentään. "Apua. Kengät voin vielä uskoa, mutta Nutella ja kyseenalainen materiaali... Hmm. Lottoan ja väitän, että valehtelet kyseenalaisen materiaalin kohdalla."

Skye naurahti ja päätti jättää mainitsematta että Bex oli varastanut hänen huomionsa heti. 
"Olet oikeassa. Minusta ei ole mitään raskauttavaa olemssa." Nainen taputti siitä itseään henkisesti olalle. 
"Ja tietenkin tein kotiläksyni. Voi olla että kyselin sinusta Laurenilta kun lähdimme Rosingsista."

"Se tekee siis yhden meistä", Bex naurahti päätään pudistaen. Hänestä oli vähän liikaakin materiaalia, jos häneltä kysyttiin.
"Silloin jo?" Bex naurahti epäuskoisena. "Ajattelin, että kyselit minusta vasta, kun yllätin sinut puhelimessa. Että sen tähden soitit vasta myöhemmin takaisin."

Skye naurahti pehmeästi. 
"Ei, Lauren ei antanut heti soittaa." Nainen myönsi ja puraisi huultaan. 
"Ja hän myös sanoi ettet soittaisi minulle enää." Joten serkkuhan oli ollut väärässä? 
"Olen käynyt bdsm-klubilla, en alun perin hakenut Daeneryksen roolia ja minusta piti tulla sihteeri."

"Se ei kuulosta Laurenilta", Bex naurahti. Ystävä oli aina kannustanut häntä soittamaan, jos joku oli jättänyt numeronsa. Mutta ehkä se oli eri asia. Lauren ei kokenut tarpeelliseksi suojella häntä torjunnalta tai joltakin.
"Tuo taas kuulostaa", nainen lisäsi huvittuneena. Ehdottomasti. Hän puraisi huultaan vilkaistessaan Skyeta. "En yleensä soita", hän tunnusti. Mutta Skye oli livennyt sen verkon läpi helposti. Hänen ylpeytensä oli vain laittanut vastaan viimeiseen saakka.
"Bdsm-klubi kuulostaa niin villiltä, että sen on pakko olla totta. Sihteeri? Ei ikinä", hän pudisti päätään.

Skye hymyili vaisusti. 
"Uskoinkin jo ettet soita." Hän myönsi sen, mitä sen salailukaan auttaisi? Oli mennyt kauan ja Laurenin sanat eivät ainakaan vahvistaneet toiveita puhelusta. 
"Sihteeri. Vanhempani olivat väkisin työntämässä minua kouluun kodin lähellä mutta karkasin Newcastleen opiskelemaan."

"Olen liian ylpeä omaksi parhaakseni", Bex vastasi koskettaen hellästi ohikulkeissaan Skyen käsivartta. Se ei ollut ollut naisen syytä, että hänellä oli kestänyt.
"Eikä", hän pudisti päätään. "Hyvä että karkasit. Senkö paon kanssa Gina sinua auttoi?"

Bex oli soittanut ja nyt siinä. Pitäisi katsoa olisiko aihetta kysyä, soittaisiko tuo kolmatta kertaa. 
"Senkin. Aika usein Gina auttoi minua milloin missäkin. Aika monta kertaa olen opiskelut sivuroolien vuorosanoja hänen hevosautonsa penkillä matkalla Lontoon kupeeseen."

"Et ole tosissasi", Bex naurahti. Hänen oli vaikea kuvitella moista näkyä, mutta mitä ilmeisimmin se oli totta. Ginalla oli totuuden nimissä kokonainen elämä, jota hänen oli vaikea kuvitella - ja niin oli Skyellakin. Bex nautti varsin häpeilemättä näystä Skyen pelatessa, ja pohti omia väitteitään.
"Olen ollut nakurannalla, pelkään vuoristoratoja ja minulla on kissa, jonka nimi on Count Flufferton."

"Olen aivan vakavissani. Ei riitä yksi eikä kaksi kertaa. Välillä hän myös otti minut kotiin mennessä Skotlantiin kun vanhempani kävivät kierroksilla." Skye naurahti, saattaen kumartua vähän liioitellusti. 
"... et ole ollut nakurannalla."

Bexiä nauratti pelkkä ajatuskin Ginasta toimimassa kenenkään pelastajana, kun vanhemmat kävivät kierroksilla, vaikka ehkä sen ei olisi pitänyt naurattaa. Olihan Gina pelastanut hänetkin, tavallaan, kun hän oli mokannut ja menettänyt työnsä.
"Olen ollut", Bex vastasi naurahtaen. "Olin seitsemäntoista. Olimme perheen kanssa lomalla Espanjassa ja minä livistin rannalle itsekseni. Sen sijaan en todellakaan pelkää vuoristoratoja. Ne ovat parasta, mitä huvipuistoihin mahtuu!"

Skye pudisteli päätään. Niinpä tietenkin. 
"Olet kyllä hävytön." Hän huomautti 
"Olin saada flunssan kuvauksissa, haluaisin nakukissan ja pidän nahkavaatteista."

"Syntynyt sellaiseksi", Bex vastasi virne huulilla koreillen. Minkä hän sille mahtoi, että elämän synnit olivat kiehtoneet nuoresta pitäen?
"Nahkavaatteet eivät ole totta", Bex totesi hetken asiaa pohdittuaan. Nakukissa, miksi ei. Naisen koiralla oli karvaa kahdenkin eläimen edestä, ja eikö jokainen sairastanut flunssan töissään?

Skye pudisteli päätään. 
"En pidä karvattomista eläimistä." Hän ei tosiaan syttynyt niille, sen näki jo hänen koirastaan! 
"Nahkavaatteet sen sijaan..."

"Oh", Bex naurahti. No, eivätpä ne kai jokaisen makuun olleet. Ei hänkään karvatonta otusta valitsisi, kun muitakin vaihtoehtoja oli olemassa.
"Nyt suorastaan kaduttaa, että luovuin nahkatakistani ovella", Bex virnisti. Juuri sitähän Skye oli tarkoittanut, eikä suinkaan nahkahousuja tai vaikka pikkumustia. Hän kiersi jälleen naisen takaa päästäkseen lyömään palloaan kohti koloa, ja juoksutti siinä sivussa sormiaan selän paljaalla iholla, jonka paita paljasti niin houkuttelevasti.
"En omista televisiota, puhun kolmea kieltä ja kasvoin ratsastuskoululla."

Skye värähti kosketuksen alla. Ei, sydän ei nytkään suhtautunut siihen aiempaa rauhallisemmin. 
"... Hitot puhut kolmea kieltä." Nainen totesi nauraen. 
"Hyvä jos osaat välillä tätäkään" Hän kiusasi.

"Kiinni jäin", Bex myönsi naurahtaen ja löi pallonsa radan reikään. "Vain koska sinä teet siitä haastavaa. Yleensä minulla ei ole pienintäkään ongelmaa ilmaista itseäni sanoin. Muilla on joskus ongelmia ymmärtämisessä, koska puhun mukamas liian nopeasti, mutta muiden aivojen hitaus ei ole minun syytäni", hän virnisti vinosti.
"Ja minulla on yleensä televisio. En ole... mikä ikinä se uskonlahko onkaan, jotka eivät hanki televisioita. Vanha hajosi, enkä ole vielä saanut aikaiseksi hankittua uutta."

Skye naurahti Bexin selitykselle. 
"Ihan hyvä tietää ettet kuulu uskonlahkoihin." Hän noukki oman pallonsa ja siirtyi seuraavalle. 
"Otetaan tämän jälkeen toiset?" Täällä oli tiskejä ihanasti ripoteltuna pitkin rataa. 
"Minulla ei ole ollut tyttöystävää, en ole koskaan ollut kihloissa ja.." Skye vilkaisi ympärilleen, nojautuen Bexin korvaan. 
"Joskus saan naurettavan intensiivisesti." Ei, reilu peli sai taas jäädä. Itse Bex hipelöi.

Bex unohtui jälleen tuijottamaan, kun Skye kumartui poimimaan pallonsa. Naisen olisi tosiaankin pitänyt harkita housujaan toistamiseen, jos tahtoi, ettei hän tuijottanut.
"Loistava suunnitelma", Bex nyökkäsi pirteästi. Hänelle kelpaisi toinen drinkki vallan mainiosti pelin lomassa. Bex pyöritteli palloa kädessään odottaessaan vuoroaan. Oli lähellä, ettei se pudonnut kädestä Skyen sanojen myötä.
"Et ole ollut kihloissa", hän vastasi ääni vain aavistuksen värähtäen. Skye oli julma nainen, kun puhui moisia ihmisten ilmoilla. Hän ei edes voisi houkutella Skyeta kuumaan suutelosessioon hämärämmässä nurkassa. Nainen oli aivan liian hyvätapainen moiseen. Se ei kuitenkaan estänyt hipaisemasta selän paljasta ihoa, kun Skyen oli vuoro lyödä. Pieni häirintä oli vain minigolfin sydän, eikö?

Skye ei voisi tehdä sitä aivan toisesta syystä. Hän ei halunnut sitä lehtien kansiin huomisaamuksi. 
"... Olet oikeassa." Hän myönsi nauraen ja värähti jälleen kosketuksen alla. 
"Unohdit taas miten puhua."

"En unohtanut!" Bex puolustautui syytöstä vastaan tällä kertaa ja astahti lähemmäs Skyeta juoksuttaen sormiaan mitä viattomin hymy huulillaan naisen selällä. "Muistan hyvin, miten puhua. Ja tässä sinulle pulma ratkaistavaksi: minulla ei ole koskaan ollut tyttöystävää, en ole koskaan saanut kolmesti yhdessä yössä, en ole koskaan tuonut ketään kotiini."

Skye jäi laskelmoimaan mahdollisuuksia. 
"Keskimmäinen." Olihan Bexillä ollut pakko olla tyttöystävä?

Bex naurahti.
"Olet todella hyvä tässä", hän naurahti. "Tai sitten väitteeni vain olivat todella läpinäkyvästi muotoillut, mutta ei, minulla ei ole koskaan ollut tyttöystävää enkä ole tuonut ketään omaan sänkyyni sen jälkeen kun muutin, joten ne olivat molemmat totta." Tosin siitäkin oli aikaa, kun hän oli saanut useammin yön aikana, mutta sentään se oli joskus muinoin tapahtunut.

"Arvasin vain." Skye myönsi nauraen pehmeästi. Kun pallo osui koloonsa yllättävän siivosti, hän asteli Bexin rinnalla tiskin luo. Silloin se osui näkökenttään. Yllättävän pieni räpsähdys, eikä hän nähnyt mistä se tuli. 
"... Ei jumalauta." Nainen mutisi hiljaa, kääntyen akselinsa ympäri hitaasti.

"Hyvin arvattu", Bex naurahti. "Hitto, olet hyvä minigolfissa", hän lisäsi päätään pudistellen. Skye peittoaisi hänet kuusi-nolla, jos hän ei skarppaisi. Oli vain vaikea keskittyä, kun nainen näytti tuolta. Bex suunnisti tiskin luo pohtien seuraavaa ennalta-arvattavaa ja helppoa tilaustaan, kun Skyen mutina kiinnitti hänen huomionsa.
"Kameramies asialla?" Hän kysyi hiljaa siirtyen puolikkaan askeleen sivummalle sillä verukkeella, että tahtoi nähdä drinkkilistan paremmin. Skye ei tahtonut tulla kuvatuksi hänen kanssaan.

Skye veti syvään henkeä. 
”En tiedä miten pitkältä on tarvinnut seurata että on osannut tulla tänne.” Hän mutisi, ottaen itselleen tyynesti Fog cutterin, joka oli kauniisti sanottuna vahva. 
”Jatketaan vain pelaamista.” Kasvoilta kuvastui pieni levottomuus. Kun olisi halunnut olla pienen hetken rauhassa.

"Ehkä joku täällä tunnisti sinut, kertoi kaverille, joka kertoi kaverille, joka kertoi kaverille, kunnes se päätyi heidän korviinsa", Bex vastasi hiljaa. Hän ei tiennyt, oliko se varsinaisesti lohdullista. Ehkä sen verran, ettei kukaan ollut stalkannut naista kaduilla?
"Hei, Skye", Bex sanoi tarttuen naisen käteen. "Jos tahdot mennä, voimme mennä. Voimme keksiä jotain muuta tekemistä. Ei meidän tarvitse jäädä tänne, jos se saa olosi epämukavaksi."

Skye huokaisi syvään. Yksi päivä. Yksi hiton päivä. 
”Olisin vain halunnut olla rauhassa.” Hän totesi hymyillen vaisusti. 
”Ei siinä muuta. Törkeimmät seuraavat jos lähden karkuun.”

Bex toivoi, että olisi voinut tehdä jotakin muuta kuin tilata saman drinkin Skyen perässä ja kohottaa sen huulilleen. Skyeparka, kun ei saanut olla hetkeäkään rauhassa.
"Pelataan siis", Bex nyökkäsi pienesti suunnistaen seuraavalle radalle. Hän pohti hetken hämärää valaistusta. Kuvat eivät olisi kovinkaan hyvälaatuisia, vaikka niitä miten käsittelisi. Ehkä Skye selviäisi ilman, että kuka ikinä kameran kanssa heiluikaan, laittaisi näitä otoksia nettiin.
"Totuudet ja vale taisivat jäädä sinun vuoroosi", nainen lisäsi pienen hymyn kera. Hän oli yllättäen paljon tietoisempi siitä, miten ja mitä katsoi, mitä kosketti ja miltä näytti. Hän ei tahtonut aiheuttaa Skyelle ongelmia.

Ei niistä oikein iloa olisi, onneksi. Erottaisi vain että blondi oli pelaamassa minigolfia, se siitä. Ei lehtimateriaalia. 
”Oh. Hmm... Olen melko nirso, minulla on Losisss uima-allas ja en aina viihdy Amerikassa.”

"Eikö kaikilla ole uima-allas Losissa?" Bex naurahti. Ainakin kaikki elokuvat antoivat uskoa moista! "Sen valossa väitän, että on vale, että olisit nirso."

”Minulla ei ole omaa allasta siellä.” Skye paikkasi hymyillen.
”Mutta kyllä, olen nirso vielä enemmän.” Hän ei nyt saanut sitä seurattua tunnetta harteiltaan.

"Ai", Bex naurahti. "Sitten en ainakaan tule koskaan kylään, kun en pääse edes uimaan." Koska hänhän oli muutenkin ihan heti hyppäämässä lentokoneeseen ja lentämässä Losiin. Bex vilkaisi ympärilleen. Jos hän vain olisi tiennyt, kuka vainosi Skyeta kameran kanssa, hän olisi voinut käydä kumoamassa juomansa kameran päälle.
"Mistä sinä nirsoilet? Ruoasta, asunnon sisustusväreistä, kengistä?"

”Mutta talolla on oma allas, yleiseen käyttöön.” Skye lohdutti hymyillen.
”Ruoasta useimmiten. Joskus syön mitä vaan mutta usein osoitan mieltäni nirsoilemalla kuin kaksivuotias.”

"No se muuttaa kaiken", Bex naurahti. Vai oli Skyen Losin kämpässä yleinen allas talon asukkaille. Kaikkea kanssa!
"Onneksi siis satuin viemään sinut paikkaan, josta löysit mieluista ruokaa itsellesi. Kiitän kaikkia onnettariani juuri nyt", hän hymyili huvittuneena.

”Oli hyvä päivä.” Skye totesi nauraen.
”Usein nirsoiluni liittyy muuhun äksyilyyn.”

"Sinä, äksy? En usko", Bex nauroi lämmöllä. Skye vaikutti niin herttaiselta, että oli vaikea kuvitella naista äksyilemään. Tosin ehkä se oli verenperintöä jostakin kaukaa suvusta, kun Gina ja Lauren jakoivat saman taipumuksen.

”Voi kuule.” Skye naurahti huvittuneena. 
”Minä osaan olla hiton kiukkuinen jos haluan. Maanpäällinen helvetti.”

"Tuon täytyy olla perinnöllistä", Bex nauroi päätään pudistaen. Ei sille ollut muuta selitystä, kun samaa kuvausta olisi voinut käyttää naisen tädistäkin! "Serkkusi on ihan samanlainen. Ja tätisi. Mitä vettä te oikein juotte?"

”Niin se varmaan onkin.” Hän laski liian pian tyhjän lasin pöydälle ja siirtyi seuraavalle radalle.
”En tiedä. Bex... miten kauan olet täällä?”

Bex vilkaisi tyhjää lasia yllättyneenä. Hänellä oli vielä yli puolet juomastaan jäljellä, sillä vahva drinkki ei ollut kannustanut juomaan koko lasia kerralla tyhjäksi. Skyen kysymys sai hänet puremaan huultaan. Ei hänellä ollut kuin yksi vastaus, niin hullu kuin se olikin.
"En varannut vielä matkaa takaisin pohjoiseen", hän vastasi vilkaisten Skyeta silmäkulmastaan ennen kuin löi palloaan eteenpäin radalla. "Ei minulla ole mitään kiirettä takaisin. Olen lomalla. Ja harrastan spontaaneja päätöksiä, kuten tästä voi päätellä", hän naurahti hiljaa. Hän ei ollut pohtinut kahdesti, kun oli alkanut tutkia mahdollisuuksia tulla viikonlopuksi tänne.

Skye oli ärtynyt ja kiukku sai senkin juoman tuntumaan vedeltä. Hän katsoi Bexiä hämmentyneenä. 
”Haluaisitko... tulla yöksi?” Taktisesti selkä päin kuvaajaan mahdollisimman paljon.

Bex vilkaisi ympärilleen kuin peläten, että heitä kuunneltaisiin. Tai ehkä hän vain pelkäsi vastausta, jonka halusi antaa.
"Skye, minulla on hotellikin vielä täksi yöksi", hän sanoi hiljaa. Naisen ei tarvinnut aukaista kotiaan hänelle silkasta velvollisuudentunnosta. Huomenna hän ehtisi miettiä, tahtoisiko jäädä vielä Lontooseen vai lähteä takaisin. Hotelli ei ollut lähelläkään täyttä, joten huoneen saisi aina yöksi tai pariksi pidempään.
"En tullut tänne sen takia", Bex lisäsi pehmeä hymy huulilla vieraillen. "Tahdoin oikeasti nähdä sinut, siinä kaikki." Mutta halusiko hän enemmän? Totta helvetissä.

Hän oli jo ennen puhelua sanonut ettei pyytäisi tai anelisi. Hän oli pyytänyt kerran, Bex tavallaan kieltäytyi. Miksei hän voinut olla viisi ja leikkiä hiekkalaatikolla? 
”Tiedän, se olisi onnistunut varmasti lähempänäkin.” Jos asiaan vain suhtautuisi huumorilla. 

Bexistä tuntui, että hän oli sanonut jotain väärää. Katse tutki Skyen kasvoja neuvojen toivossa. Mitä nainen tahtoi kuulla häneltä? Oliko hänen vastauksessaan edes ollut mitään vikaa? Oliko tämä kaikki vain hänen vainoharhaisuuttaan, jota kamera tuntui ruokkivan?
"Ehkä", nainen vastasi, "mutta en tahtonut ottaa siitä selvää." Ei, hän oli tahtonut tulla sen sijaan Skyen luokse, vaikka se oli rikkonut ties kuinka montaa hänen säännöistään. Ehkä ne säännöt kaipasivat hieman muutoksia.
"Minä... Skye... hitto", hän haparoi sanoissaan ja juoksutti sormensa hiustensa läpi. "Totta kai haluan tulla luoksesi, jos esität tarjouksen koska sinäkin tahdot sitä. Et sen tähden, että koet sen velvollisuudeksesi tai jotain."

Nainen naurahti pehmeästi ja nyökkäsi. 
”Tietenkin siksi. Olen iso tyttö ja en ota sinne ihmisiä joita en halua.” Skye tutkaili Bexin ilmeitä yhtä tarkasti. 
”Minä vain lupasin itselleni etten aio langeta anelemaan mitään myönnytyksiä kun Lauren varoitti sinusta.”

Bex nyökkäsi. Skye tiesi, mitä teki, mitä tahtoi. Hänen ei tarvinnut varmistaa syitä sille, miksi nainen tarjosi jotakin.
"En ole varma tahdonko edes tietää, mitä Lauren on sinulle sanonut", nainen tunnusti alahuultaan purren. Ystävä oli saanut todistaa hänen virheitään yhden toisensa jälkeen. Ei ihme, että Skye oli saanut pitkän listan varoituksia.
"Pyydä minua uudestaan yöksi?" Bex pyysi hiljaa.

”Hän vain sanoi että et soita eikä halua että minua sattuu.” Sen mukaisesti hän oli suojannut itsensä. 
”... Haluaisitko tulla yöksi?” Jos nyt menisi vähän paremmin. 
”Voit tarkistaa ettei sänkyni alla ole mörköä.”

Se oli vain reilua, sen hänkin joutui myöntämään, vaikka Bex tunsikin pienen läikähdyksen kiukkua sisällään. Miksi Lauren oli sanonut niin serkulleen? Laurenin piti pitää hänen puoliaan!
"Haluan", nainen vastasi hymy huulia nykien. "Lupaan tarkistaa jokaisen sopen mörköjen varalta. Näytä tietä", hän lisäsi, kuten oli tehnyt aiemminkin biljardipöydän ääressä.

Skye olisi halunnut vilkaista ympärilleen. 
”Mene sinä ensin. Tai siis... niin. Laitan osoitteen viestillä, joudut odottamaan aulassa. Teen pienen kierroksen.” Hän ei halunnut astella suoraan kotiovelleen.
”Eikä tämä johdu sinusta. En vain halua meitä minkään lehden kanteen.” 

"Okei", Bex nyökkäsi pienesti. Skyella oli enemmänkin syitä pitää heidät poissa juorulehtien kansista kuin nainen tiesikään. Ehkä olisi ollut reilua kertoa, millaista paskaa lööppilehdet voisivat vaivatta kaivaa hänestä esille.
"Olen vain pahoillani, että sinun täytyy tehdä niin, jotta voit elää elämääsi ilman ylimääräisiä silmiä", nainen pahoitteli astahtaen lähemmäs ja ihan vain mahdollisen yleisön tähden loihti kasvoilleen leveän hymyn. Ystävät halasivat hyvästejä toisilleen jatkuvasti, eivätkö vain? Jos he näyttäisivät siltä, että sanoivat hyvästit, koska hänen täytyi lähteä kotiin tai töihin tai jonnekin, ehkä Skyeta ei jaksettaisi seurata niin paljoa. Hän saattoi aina toivoa.
"Nähdään pian", Bex sanoi lähinnä uloshengityksensä mukana ennen kuin lähti hakemaan takkiaan ja huiviaan, ja asteli ulos minigolfpaikasta. Nyt hän ei voinut olla kuvittelematta kameran linssin heijastuksia näkökenttänsä laitamille joka välissä, vaikka järki sanoikin, ettei ketään kiinnostanut, mitä hän teki.

Skye halasi Bexiä mukamas hyvästiksi ja istui juomaan yhden itsekseen. Hän laittoi osoitteensa, joka johti kauniille historiallista tyyliä henkivälle rakennukselle puiston vierellä. Kun hän laski että Bex olisi perillä, hän päätti itse lähteä taksilla kotiin ja tuli rakennuksen ala-aulaan sisäpihan kautta. Katse haki naista joka oli tullut edeltä. 
”Hei, mennäänkö ylös?”

Bex ei ollut vaivautunut edes tukahduttamaan epäuskoista naurahdustaan, kun oli nähnyt talon, jossa Skye asui. Tämä oli kuin suoraan elokuvista! Nyt kun hän asiaa ajatteli, hän oli varmasti nähnyt rakennuksen julkisivun jossakin elokuvassa. Ehkä hahmot olivat käyskennelleet puiston halki historiallisen talon jäädessä taustalle. Nainen oli istahtanut alas aulaan odottamaan Skyeta. Miksi näin hienoissa taloissa oli aina aula, jossa oli ihan ovimies? Portsari? Vartija? Hän ei ollut ihan varma, kuka mustaan pukuun pukeutunut mies oli, mutta hänen läsnäolonsa herätti selvästi epäluuloa miehessä. Bex oli vajonnut puhelimensa maailmaan, josta havahtui vasta korkojen kopinaan ja Skyen tuttuun ääneen.
"Hei", hän vastasi hymyillen ja kiirehti muutamalla askeleella naista vastaan. "Mennään." Ennen kuin häntä pidettäisiin yleisenä häiriönä ja käskettäisiin ulos rakennuksesta.
"Pääsitkö kaikessa rauhassa kotiin?"

Skye livahti Bexin kanssa hissiin, vilauttaen avainlätkää mokomalle. 
”Pääsin. Ajoin vain vähän ympyrää taksilla.” Hän huokaisi ja astui ulos hissistä. Kun ovi aukesi, Yeti oli heitä vastassa kieli poskella vaativasti kähisten. 
”... tavarasi ovat hotellissa.” Hitto.

"Olen pahoillani, että jouduit tekemään niin", Bex kurtisti kulmiaan. Skye ansaitsi yksityisyytensä siinä missä kuka tahansa muukin. Oli väärin, että ihmisten uteliaisuus sai lööppilehdet maksamaan kuvista ja mistä tahansa, mitä saattoi pitää jutun juurena.
"Ei sillä ole väliä", nainen heilautti kättään vähätellen ja kyykistyi tervehtimään pientä karvapalloa, joka oli valppaana vastassa. "Joudut vain lainaamaan minulle yöpukua tai sietämään alastomuuttani, jompikumpi."

”Mietin vain jos sinun pitää luovuttaa huone, mihin aikaan joudut lähtemään.” Hänellä oli kyllä ratkaisu tilanteeseen, jos Bex vain antaisi. 
”Sietämään...” Skye mutisi puhisten ja silmiään pyöräytellen. Yeti haukahti terävästi ja pomppi naisen jalkoja vasten. 
”Yeti sitten komentaa. Olen kuulemma hemmotellut sen. Haluatko juotavaa tai jotakin?” Asunto oli kovin vaalea. Siellä täällä näkyi muuhun sisustukseen sopivia, luksusmallisia koiran huonekaluja.

"Huone pitäisi luovuttaa yhdeltätoista", Bex muisteli edellisenä iltana saamiaan ohjeita. "Ehkä voin soittaa ja pyytää myöhempää luovutusaikaa huomenna." Nyt hän ei jaksaisi tehdä asialle yhtään mitään. Kaikki järjestyisi kyllä jotenkin, eikä hänen tarvitsisi murehtia asiaa.
"Ihana nimi pienellä karvapallollasi", hän naurahti. "En tarvitse, kiitos. Mutta minua ei haittaisi pieni kierros asunnollasi."

”Jos sinua ei haittaisi, saisin kyllä jonkun hakemaan tavarasi...” Jolloin Bexin ei tarvitsisi välittää. 
”Yeti on suuri mies taskukoossa.” Skye naurahti, laskien kätensä Bexin selälle. Tuossa vasemmalla on keittiöni. Kuten näet, liian puhdas ollakseen aktiivisessa käytössä. Edessä heti on kylpyhuone ja oikealla on olohuone ja pieni ruokailutila.”

"Ei se minua haittaa, en vain tahdo olla vaivaksi", Bex vastasi vilkaisten naista. Tietenkin Skye saisi jonkun hoitamaan asian. Nainen todennäköisesti saisi mitä tahansa tapahtumaan muutamalla puhelinsoitolla, kun tunsi oikeat ihmiset. Tai ainakin jonkun sellaisen, joka laittoi asiat tapahtumaan ilman turhia kysymyksiä.
"Miksi uskon, että pieni ruokailutilasi on samankokoinen kuin minun koko asuntoni?" Bex naurahti katsellen uteliaana ympärilleen. "Sinulla on ihana asunto. Tämä on niin vaalea ja valoisa."

”Ei se ole vaivaksi. Andre saa palkkaa siitä että hoitaa asioita i ja pitää suunsa supussa.” Ja hyvää palkkaa saikin. 
”Noh, ei nyt sentään!” Ei se niin iso ollut? 
”Kiitos, siksi ostin tämän. Halusin valoisan asunnon. Ja... tuolla on makuuhuone.”

Bex kiepahti Skyen puoleen painaen suukon naisen suupieleen.
"Siinä tapauksessa en laittaisi pahakseni, jos en joutuisi säntäämään heti aamulla hakemaan tavaroitani." Skye oli niin kiltti, kun edes tarjosi moista. Nainen olisi voinut yhtä hyvin lähettää hänet ennen auringonnousua liikkeelle.
"Minun asuntoni on pieni", Bex vastasi naurahtaen selitykseksi. "Asun kyläkaupan yläkerrassa olevassa asunnossa. Ystäväni kaatui kylpyhuoneessani eikä päässyt ylös, koska siellä ei ollut tarpeeksi tilaa järjestellä jalkoja uudestaan alle." Ja ehkä vähän myös siksi, että Emily oli ollut järjettömässä humalassa siinä kohtaa, mutta silti. Nainen lähti suunnistamaan kohti makuuhuoneeksi nimettyä ovea uteliaana.
"Nukkuuko Yeti tyynylläsi, vai onko sille oma pylvässänky prinsessaverhoin?" Hän kiusoitteli hymy huulillaan houkutellen Skyeta lähemmäs, jotta voisi painaa suudelman naisen huulille nyt, kun kukaan ei ollut katsomassa. Paitsi Yeti, mutta koirat eivät ymmärtäneet tällaisesta.

Se kuulosti suloisen idylliseltä. Kyläkaupan yläkerta. Skye nakutteli pikaisen viestin kunhan vain sai Bexiltä hotellin tiedot. 
”Sillä on oma.” Skye mutisi hiljaa. 
”... mutta se nukkuu silti tyynylläni.” Hän myönsi luovuttaneesti. Häntä ei tarvinnut suuremmin houkutella siihen suudelmaan.

"Ehkä minä siis käperryn Yetin sänkyyn", Bex naurahti vasten Skyen huulia. Hän ei suostunut edes myöntämään, miten paljon oli unelmoinut tästä hetkestä. Skyen huulet olivat kummitelleet hänen unissaankin. Suudelma tosin katkesi, kun Bex astahti makuuhuoneen puolelle ja räpäytti yllättyneenä silmiään. Tämähän näytti...
"Vau", hän henkäisi. "Ajan mörön pois sänkysi alta ja muutan itse asumaan sinne."

Skye hämmentyi suudelman katkeamisesta ja kurtisti kulmiaan. 
”Noh, se in vain makuuhuone.” Hän huomautti hiljaa. 

"Se on kaunis makuuhuone", Bex korjasi sipaisten sormillaan Skyen poskea, "ihan kuten sinäkin. Mutta muutan silti sänkysi alle, vaikka sitten lemmikkimörkösi kämppikseksi."

Se sai naisen nauramaan. Lemmikkimörkö. 
”Tervetuloa.” Poskea punoitti naurettavalla tavalla, kannustaen suorastaan pyytämään uutt suudelmaa kiihkeästi.

Bex sukelsi mielellään kiihkeään suudelmaan kädet Skyen niskaan kiertyen. Hän ujutti sormensa vaaleiden hiusten sekaan ja painautui lähemmäs naista, jonka kosketus tuntui sytyttävän hänet tuleen. Miten nautinnollinen tämä polte olikaan. Hän ei voinut olla toivomatta, että se kestäisi pitkään.
"Sinä näytät ihan helvetin -- seksikkäältä vaatteissasi, mutta jos --sinulla ei ole vastaväitteitä, tahdon -- ne pois päältäsi tässä ja nyt", Bex sanoi katkonaisesti suudelmien lomassa.

Yeti protestoi ihmisten keskittymistä toisiinsa, mutta Skye ei jaksanut välittää tai komentaa koiraa, sillä hänellä oli muuta tekemistä. Hän suuteli naista pitkään, nauraen tukahtuneesti huulia vasten. Vastauksen sijaan hän veti sen poolopaidan päänsä yli. 
”Parempi?”

Bex tuskin edes huomasi pientä koiraa, sillä Skye vei hänen keskittymisensä kokonaan. Nainen kumartui heti painamaan suukkoja rintojen väliin.
"Paljon parempi", hän lupasi vasten ihoa, joka oli niin herkullisesti hänen ulottuvillaan. Bex kiersi kätensä Skyen selälle rintaliivien hakasta hakien. Niin kauniit kuin alusvaatteet olivatkin, hän tahtoi ne pois tieltään.

Skye huokaisi raskaasti, siirtyen sen verran kauemmas että liivit saivat pudota lattialle. 
"Sinulla on aivan liikaa vaatteita." Nainen huomautti.

Bex nautti kovasti näystä, joka hänellä oli. Väliäkö hänen vaatteillaan, kun Skye oli ilman yläosaa hänen edessään.
"Niinkö?" Nainen myhäili tuijottaessaan häpeilemättä naista. Miten kaunis Skye olikaan, kaikkine vaaleampine täplineen.
"Ehkä minun pitäisi riisua?"

”Ihan liikaa.” Skye totesi uudelleen, huokaisten syvään. 
”Pitäisi. Todella.”

Hän olisi voinut olla ikävä ja kiusata naista enemmän, mutta sen sijaan Bex veti mustan, tiukan toppinsa päänsä yli ja kuoriutui mustista pillifarkuistaankin siinä samalla. Niitä olisi ärsyttävä potkia myöhemmin pois päältä. Tällä kertaa mustat pitsialusvaatteet olivat selvä setti. Hän oli oppinut aiemmasta!
"Tyytyväinen?" Bex haastoi hymyillen ja astahti lähemmäs voidakseen suudella naista käsien hyväillessä paljaita rintoja.

Skye ei kiinnittänyt niihin huomiota. Alusvaatteet lähtivät kuitenkin. Hän ymisi hyväksyvästi suudelmaa vasten, istuen sängylle. 

Bex kiipesi hajareisin naisen syliin katkaisematta suudelmaa. Hän upotti sormensa pitkiin, vaaleankirjaviin hiuksiin ja painautui lähelle. Paljas iho vasten paljasta ihoa sai värähtämään odotuksesta.

Skye kiersi kätensä Bexin takamukselle ja puristi pakaroita kunnolla. Ratsastajilla tosiaan oli hyvä takamus. 
”olet helvetin seksikäs.” 

Bex värähti puristusta ja sanoja yhtälailla. Hän oli vastaamassa jotakin, ehkä kiittämässä kehusta, mutta sanat eivät vain tulleet. Ehkä Skyen aiemmilla sanoilla oli jotain pohjaa. Hän todella unohti välillä, miten puhua. Siitä hän tosin oli valmis syyttämään naista.
"Niin sinäkin", Bex sai sanottua paljon myöhemmin, useamman suudelman jälkeen. "Housusi saivat minut ajattelemaan syntisiä asioita heti kättelyssä."

Skye virnisti leveästi hymyillen. 
”Hyvä.” Hän totesi pehmeästi, katsellen hetken Bexin silmiä. Niissä oli mielenkiintoinen väri. 
”Se oli tarkoituskin.”

"Onnistuit siinä", Bex vakuutti henkäisten terävästi. Miten paljon töitä se vaatikaan, ettei hän keinuttanut lantiotaan Skyen sylissä. Hyvä helvetti, mitä nainen teki hänelle? Ja kun oli ajatella, ettei hän ollut ollut soittamassa perään.
"Voitko koskea minua, kiltti?" Bex aneli. Hänen ylpeytensä oli tosiaankin ottanut kovan kolauksen, kun hän nyt pyysi moista hapuillen Skyen rannetta otteeseensa. Hän oli viettänyt yli viikon unelmoiden Skyen näppäristä sormista ja pehmeistä huulista. Hän ei halunnut enää odottaa. Olisi pitänyt riisua alusvaatteet samalla vaivalla kuin kaiken muunkin, niin ei olisi tarvinnut nyt työntää mustaa pitsiä pois tieltä.

Pyyntö sai naisen hymyilemään leveästi. Skye huokaisi syvään ja vei kättä naisen jalkojen väliin. 
”... pyydä uudelleen.” Hän koetti kepillä jäätä kun siirsi mustaa pitsiä tieltään.

Bexin alahuuli väpätti, kun nainen joutui puremaan kieltään, ettei vaikertaisi ääneen.
"Ole kiltti", hän pyysi, "tarvitsen sinua. Haluan että kosket minua." Ääni värisi odotuksesta.

Siinä oli jo enemmän pyyntöä kuin Skye oli odottanut. Hän painoi huulensa Bexin kaulalle, suudellen ihoa kun toteutti kiltisti pyyntöä jonka oli vaatinut.

Bex ei ollut halunnut ottaa riskiä, että Skye vaatisi häntä pyytämään uudestaan ja uudestaan, pitkittäen tilannetta. Onneksi nainen ei tehnyt niin. Hän olisi saattanut vain spontaanisti poksahtaa siinä kohtaa. Bex kietoi kätensä tiukasti Skyen harteiden ympärille ja upotti lyhyitä kynsiään ruskettuneeseen ihoon. Hän sulki silmänsä nautinnon saadessa varpaatkin säkenöimään ja nojautui vasten Skyeta pysyäkseen pystyssä.
"Helvetti", hän henkäisi koettaen saada ajatuksensa järjestykseen. Skye ei saisi enää enempää mahdollisuuksia nauraa hänen puhekykynsä menetykselle. "Se oli parempaa kuin muistin."

Skye tuki naista toisella kädellään, sillä olisi ikävää jos nainen putoaisi. Hän naurahti pehmeästi Bexin sanoille. 
”Sinulla on lyhyt muisti.”

"Tai sitten sinä olet vain parempi kuin mielikuvitukseni voisi koskaan koettaa muistella", Bex vastasi räpytellen silmiään. Jokohan hän uskaltaisi liikahtaa ilman, että jalat pettäisivät alta tai keho nykisi orgasmin jälkimainingeissa? Hän todella tahtoi syntisen hyviltä näyttävät housut pois Skyen päältä.

Nainen naurahti käheästi, hamuten Bexin korvaa huulillaan. 
”Voi se toki olla niinkin. Pitää painaa se tiukasti mieleesi.” Skye kiusasi hymyillen. 

"Minulla ei ole vastaväitteitä", nainen lupasi vähän liiankin nopeasti. Hän ei ollut tullut tänne vain tämän tähden, mutta hän olisi ollut hullu, jos ei olisi tahtonut ottaa siitä kaikkea irti nyt. Bex nojautui kauemmas Skyesta ja valui varoen jaloilleen naisen sylistä. Hän katsoi hetken kaunista naista vain nauttien siitä, miltä Skye näytti juuri nyt.
"Niin upeat kuin housusi ovatkin, tahdon niistä eroon", Bex totesi auttaen Skyen jaloilleen sormet housujen vyötärön alle hiipien.

Skye nousi seisomaan nauraen ja auttoi Bexiä valuttamaan housunsa pois. Samalla hän halusi Bexin alushousut pois. Turhia. 

Bex oli tyytyväinen päästessään alushousuistaan eroon. Hän painoi suukkoja Skyen jaloille, kun riisui housut naisen yltä, ja suoristautui vastentahtoisesti. Hän olisi niin mielellään jäänyt polvilleen Skyen eteen, mutta ehkä olisi epäreilua vaatia sitä naiselta ilman mahdollisuutta hakea tukea seinästä. Mikään ei tosin estänyt ohjaamasta Skyeta takaisin sängyn laidalle.

”Kutittaa...” Kuului hiljainen valitus jalalle painettujen suudelmien myötä. Nainen putosi istumaan sängylle, hymyillen pehmeästi. Hän ei tosiaan katunut tätä, sanoi Lauren mitä tahansa. 

Sitä ei olisi kannattanut myöntää Bexille. Hän varastoi tiedon mieleensä käytettäväksi myöhemmin. Bex valoi polvilleen sängyn eteen juoksuttaen sormiaan Skyen reisillä.
"Et voisi näyttää enää kauniimmalta", nainen mumisi vasten reiden ihoa.

Hän oli ehkä vähän hullu. Hänen ei olisi pitänyt suostua tähän, ei edes tapaamaan. Silti hän oli tullut puhelusta aivan liian iloiseksi ja odottanut aivan liian paljon tätä päivää. Kynnet raapaisivat kevyesti Bexin päänahkaa. 
”Haluaisin taas syyttää sinua imartelusta...”

Bex naurahti suukottaen sisäreiden pehmeää ihoa.
"Säästä ääntäsi muuhun", hän vastasi. Ihan turha syyttää häntä imartelusta, kun hän ei harrastanut moista! Hän ei olisi edes osannut. Ehkä. Nainen päätti unohtaa moiset ajatukset keskittyen rakentamaan nautintoa hyvin hitaasti Skyelle. Hän tahtoi nauttia tästä hetkestä ja kartoittaa huolella, mistä Skye piti.

Se sai naisen naurahtamaan käheästi. Hän oli ehkä loistava näyttelijä, mutta ei tosiaan nähnyt sitä vaivaa. Keho kavalsi hänet helposti, samoin ääni joka karkasi huulilta. Skye kaatui selälleen sängylle, täristen kevyesti. Hitto soikoon, sydän hakkasi ja katto pyöri lujaa. Joku muu olisi ehkä huolestunut.

Bex oli tavattoman ylpeä itsestään, kun suoristautui lattialta ja nousi sängylle makoilemaan kyljelleen. Se antoi mahdollisuuden piirrellä kuvioita Skyen rinnoille ja vatsalle, samalla kun hän katseli naista lämpimin silmin. Helvetti, hän nautti tästä aivan liikaa. Ajatuskin sai säikähtämään.
"Olin väärässä", Bex totesi. "Näytät nyt vielä kauniimmalta kuin hetki sitten."

Se ero heissä oli että toinen säikähti sitä tunnetta. Skye ei, mutta suhtautui kaikkeen... varauksella. Ei saisi innostua kun oli varoitettu. 
”Oletko olevinasi vitsikäs?” Hän naurahti käheästi. 
”En halua masentaa, mutta tuolla logiikalla voin olla tästä vielä kauniimpi.” Jos hänen raukeutensa aste oli jokin määrittelevä tekijä.

"Oh, en epäile sitä", Bex vastasi kiehnäten lähemmäs Skyeta. "Aion ottaa siitä selvää." Tässähän oli vielä pitkä ilta ja yö aikaa. Hän todella tahtoisi tietää, kuinka raukeaksi ja onnelliseksi voisi Skyen tehdä.

Jalat painuivat kevyesti ristiin ja huulilta karkasi vinkaisu. 
”uhkaus vai lupaus?”

"Kenties molempia?" Bex naurahti painaen suukkoja Skyen pehmeälle iholle. Hän ei tahtonut edes ajatella, miten laadukkaan kosteusvoiteen tulosta se oli.
"Kerro minulle jotain itsestäsi, mitä muut eivät tiedä?" Nainen pyysi lämpimästi hymyillen.

Hyvin ja kosteusvoide ei riittänyt. Lisäksi vaadittiin paljon kosmetologin apua. 
”Mitä muut eivät tiedä? Määrittele muut.” Laskettiinko perhe?

Bex kohautti toista hartiaansa. Ei hän ollut sitä niin tarkasti miettinyt.
"Mitä suuri yleisö ei tiedä?" Hän ehdotti painaen suukon naisen solisluulle. "Ihan mitä itse tahdot."

Skye veti syvään henkeä. Mitä suuri yleisö ei tiennyt? Jotain mikä sopi ehkä tähän hetkeen. 
”um...” Hän siristi silmiään kevyesti. 
”Saisin ottaa seuralaisen Pähkinänsärkijän ensi-iltaan.”

Bex naurahti. Ei, sitä ei varmasti moni tiennyt.
"Jos tuo olisi kaikkien tiedossa, hukkuisit vielä fanipostin mukana tuleviin pyyntöihin päästä mukaan", nainen naurahti. Kai sitä edelleen lähetettiin kirjeitä julkimoille? Vai oliko some syrjäyttänyt sen kokonaan? Hänen oli vaikea kuvitella moista.

Skye painoi suukon Bexin poskelle. Hän tasapainoili kovin ohuella terällä. 
”Mitä teet marraskuun toinen päivä?”

Mitä hän teki?
"En mitään", Bex vastasi. Marraskuun toiseen päivään oli melkein kuukausi. Kun hevosille ei ollut kisakalentereita, hänenkin kalenterinsa näytti kovin tyhjältä. Hän kurtisti kulmiaan. Eihän Skye voinut tarkoittaa, että oli viemässä häntä ensi-iltaan? Ei varmasti. Skye oli siirtynyt ajatuksissaan jo johonkin toiseen aiheeseen, josta puhui nyt.
"Mitä sinulla oli mielessäsi?"

Nainen kohautti olkiaan ja puraisi huultaan. 
”Olen kovin yksin Losissa ja Pähkinänsärkijässä.”

Bex nielaisi. Tämä oli kovin vaarallinen keskustelu käytäväksi alasti sängyllä loikoillen, kun raukeus painoi jäseniä ja sumensi ajatuksia.
"Olen aina halunnut nähdä Losin", nainen sanoi hiljaa ajatuksiaan keräten. "Ehkä voisin tulla joskus toiste vieraaksesi? En ikinä saisi hyvää diiliä lennoista näin lyhyellä varoitusajalla."

Skye naurahti pehmeästi.
”Jos sinusta tuntuu siltä.” Ei häntä olisi haitannut hoitaa lentoja, mutta voisiko sen sanoa ääneen? 

"Pääsen ehkä yli siitä, ettei sinulla ole omaa uima-allasta", Bex lupasi naurahtaen. Hän vain tarvitsisi hetken aikaa, jotta ei ajaisi itseään vararikkoon spontaaneilla lennoilla Losiin. Eipä sillä, että hänellä olisi pian aikaa. Tammikuussa hevosten kanssa pitäisi alkaa taas treenata tosissaan.
"Haluan kyllä kuvan sinusta kun laittaudut valmiiksi", nainen lisäsi.

Skye hymyili hieman. 
”Mmmhm, niinkö?” Oli pakko kiusata. 
”Voisit olla myös katsomassa jos antaisit minun hoitaa liput.”

Se sai Bexin pysähtymään hetkeksi. Miksi tämä kuulosti niin tutulta? Mistä hän löysi ympärilleen nämä ihmiset, jotka tarjosivat lentolippuja samaan tapaan kuin hän kahvia Starbucksista?
"Et tahdo minua lähellesi", Bex varoitti hiljaa, häpeä ääntä painaen. "Et silloin, kun kaikkien huomio on jo valmiiksi sinussa."

Skye nielaisi. 
”Ei sinun tarvitse tulla matolle mukaan.” Hän lupasi hymyilen. 
”Mutta en haluaisi olla syntymäpäivääni yksin Losissa. Olisin sen kovin paljon mieluummin sinun kanssasi. Ja...” hän kääntyi näykkäisemään Bexin korvaa. 
”Mieti millaisena kotiudun skumppahiprakassani.”

Skye joutui viettämään syntymäpäiviään yksin vieraalla maaperällä? Tai no niin yksin, kuin nainen voisi olla ystävien ympäröimänä. Kai Skyella oli paljon ystäviä ja tuttavia Losissakin? Eivätkö julkkikset aina pyörineet toistensa ympärillä? Hän värähti iho kananlihalle kohoten. Skyen ei pitäisi häiritä häntä näillä mielikuvilla.
"Jos... jos tulen luoksesi?" Hän ehdotti nielaisten. "Mutta en ensi-iltaan. Piileskelen sänkysi alla niin ettei kenenkään tarvitse tietää minun olevan siellä. Sinä olet saanut elää skandaalivapaasti. En tahdo pilata sitä."

Ja juuri siksi hän häiritsi. Olihan hänellä ystäviä, mutta se ei ollut sama asia. 
”Ei ole pakko, mutta saat muuttaa mieltäsi kaikesta.” Hän lupasi hellästi. 
”Ei siitä skandaalia tule. Bex, luuletko etten ole nähnyt sinua lehdessä?” 

Bex huokaisi hiljaa ja hieraisi kasvojaan häpeä poskia poltellen.
"Toivoin, ettet olisi", hän myönsi. Hän toivoi sitä aina, kun tapasi kenet tahansa. Että häntä ei muistettaisi, eikä varsinkaan hänen virheidensä tähden. Hän ei voinut edes väittää, että lehdet olisivat maalanneet hänestä pahempaa kuvaa kuin mistä oli kyse.
"Mutta jos olet tosissasi, ja oikeasti tahdot minut sinne, niin totta kai tulen juhlimaan syntymäpäiviäsi."

Skye naurahti pehmeästi. 
”Silti pidän sinusta.” Hän huomautti pehmeästi. 
”Tosissani. Ja saat milloin tahansa muuttaa mieltäsi.”

Bex ei ollut ihan varma, mitä olisi sanonut sydämensä tekevän moisten sanojen myötä. Skye tarkoitti sitä tavalla, joka ei oikeuttanut sydäntä heittämään volttia, jättämään lyöntiä väliin ja lepattamaan levottomana vasten kylkiluita.
"Selvä. Sitten en taida viedä lentolaukkuani vielä vanhemmilleni varastoon", hän naurahti epäuskoisena. Tähän verrattuna Lontooseen saapuminen lyhyellä varoitusajalla oli vielä pientä. Hän olisi alle kuukauden päästä Losissa.

”Älä.” Hän totesi hellästi ja kierähti istumaan sängylle. 
”tarvitsen sitä vielä.” Skye lupasi hymyillen, vilkaisten Bexiä kujeileva hymy huulillaan.
”Pitäisikö meidän syödä jotain?”

Bex olisi mielellään vetänyt Skyen takaisin viereensä. Nouseminen oli turhaa, paitsi että se tarjosi hänelle oikein mukavan näkymän  näinkin. Vino virne kohosi naisen huulille.
"Minä söin jo", hän virnisti vinosti.

 Skye siristi silmiään, joskin värähtävä keho kavalsi itsensä. 
”Ruokaa!” Nainen ähkäisi nauraen ja pudisteli päätään. 

Bex nauroi Skyen mukana.
"Hyvä on", hän suostui kohottautuen istumaan sängylle. "Syödään ruokaa. Tiedän jo, mitä tahdon jälkiruoaksi", hän virnisti vinosti antaen katseensa ihailla Skyen kehoa vähääkään häpeilemättä. Nainen näytti upealta, eikä hän kokenut sen olevan väärin, että hän arvosti sitä.

Skye pudisteli päätään. 
”Minä haluan Nutellaa.” Hän mutisi, kietoen itsensä siihen samaan vaaleansiniseen aamutakkiin kun asteli keittiöön. 
”... minulla olisi eilistä kiinalaista.”

Bex nauroi seuratessaan Skyen perässä keittiön puolelle. Hän painautui vasten naisen selkää varvistaen hieman, jotta saattoi katsella naisen olan yli.
"Eilinen kiinalainen käy loistavasti", nainen vakuutti käsi aamutakin sisäpuolelle hiipien. Skyen iho veti häntä vastustamattomasti puoleensa, joten tietenkin hän tahtoi koskettaa vatsaa, kun saattoi ujuttaa kätensä ohuen kankaan taitteista.
"Vai nautit sinä Nutellalla sottaamisesta", hän kiusasi hymisten. Sitähän Skye oli selvästi sanonut.

Skye nyökkäsi, ottaen kaapista kevätkääryleitä ja paistettua riisiä merenelävillä. Ne pitäisi vain lämmittää! 
”Mmmmh se ei sottaamista jos siivoaa hyvin jälkensä.”

Bex huokaisi raskaasti peruuttaen pari askelta, jotta Skyella olisi tilaa puuhailla keittiössään ilman hänen vaeltelevia käsiään.
"En ajatellut sinun olevan siivousintoinen", Bex virnisti nojaten vasten keittiön tasoa, kun katseli Skyeta hymy huulillaan vaivautumatta peittelemään kehoaan lainkaan.

Skye kurotteli heille lautasen ja aterimet, kääntyen Bexin puoleen. Hän vain nuolaisi huuliaan vastaukseksi. 
”Olen innokas moneen asiaan.”

Bexin katse valui heti Skyen huulille ja nainen puristi reisiään yhteen, kun lämpö putosi kuin kivi vatsanpohjalle. Hän ei voinut muistaa, milloin oli viimeksi tuntenut olonsa tällaiseksi vain hetkiä sen jälkeen, kun oli maannut raukeana sängyllä.
"En malta odottaa", hän sanoi nielaisten. Se oli suorastaan hävettävän totta. Miksi hän olikaan käyttänyt yhdeksän turhaa päivää odottaessaan naiselle soittamista?

Skye hymyili pehmeästi ja työnsi lautasensa mikroon. 
”Sinä viimeksi kovin kaipasit laatikkoani.” Nainen muistutti kiusallaan.

Muistutus sai Bexin vinkaisemaan ja katseen kääntymään makuuhuoneen suuntaan.
"Olet julma nainen, kun muistutat siitä nyt", Bex valitti. Hän oli luvannut, että he saisivat syödä. Skye ei vain tehnyt siitä helppoa, kun puhui tällaisia.

Tietenkin hän puhui! Nainen otti kaksi pientä pulloa valkoviiniä kaapista ja kaatoi ne laseihin. Hän kohotti hymyillen kulmaansa. 
”Mmmnhn. Ehkä se on tarkoitukseni?”

"Selvästi on", Bex valitti hiipien keittiön halki lähemmäs Skyeta. Hän painoi huulensa naisen niskalle. Käsi kietoutui aukaisemaan aamutakin vyön, jotta hän saattoi hymyillen hieraista kämmenellään naisen rintaa.
"Ja se toimii. Aivan liian hyvin."

Skye painui kevyesti naista vasten, henkäisten terävästi. Hyvä jumala. 
”... ota ruokaa.” Vaati taistelua saada se sanotuksi.

Bex nautti reaktiosta, jonka sai aikaan hävyttömyydellään. Hän painoi suukkoja niskalle.
"Entä jos minulla on jo kaikki tässä, mitä tahdon?" Hän vastasi vailla aikomustakaan jättää Skyeta rauhaan. Naisella oli upeat rinnat. Ne ansaitsivat tulla hellityiksi.

Skye voihkaisi hiljaa ja painui lähemmäs. Ei hänestä ollut edes sanomaan ei. 
”Viini lämpeää...” hän vetosi pehmeästi, ääni väristen.

Se sai Bexin naurahtamaan ja laskemaan hetkessä irti naisesta.
"Se olisi suuri sääli", hän vastasi purren huultaan virnettä vastaan, joka pyrki huulille. Hän tiesi tarkalleen, mitä oli tehnyt, ja nautti siitä suunnattomasti. Skye oli valvottanut häntä monta pitkää yötä unien muodossa. Odottakoot hetken vuorostaan itse, kun hän kasasi ruokaa lautaselle ja siemaisi huolettomasti viinilasistaan. Se vaati naurettavaa tahdonvoimaa.

Skye kietoi aamutakkia kiinni, inisten hiljaa kun otti ruokansa mikrosta. Hän seilasi olohuoneeseen, sillä ei luottanut pysyvänsä jaloillaan jos ei istuisi pöydän ääressä. Hitto.

Bex oli tavattoman tyytyväinen itseensä, kun lämmitti ruokaa mikrossa ja katseli viinilasi kädessään Skyen perään. Se, että hän sai naisen reagoimaan näin tuntui suorastaan huumaavalta. Kuinka moni saattoi sanoa samaa? Itse asiassa ei, hän ei tahtonut tietää vastausta kysymykseensä.
"En olisi ajatellut sinua kiinalaisen ystäväksi", Bex naurahti istahtaessaan alas. Hän laski viinilasin kädestään pöydälle ja vilkaisi Skyeta hymy huulillaan.

Ei moni. Skye oli elänyt elämänsä siivosti, kaikesta huolimatta. 
”Joskus tekee mieli. Mutta miksi et?”

Bex kohautti harteitaan huvittuneena ja juoksutti jalkapöytäänsä Skyen pohjetta pitkin.
"Koska kiinalainen on jotakin, mitä minä tilaan kun laiskottaa eikä ole rahaa tilata mitään hienompaa", hän naurahti. Ehkä kiinalaisen halpaan hintaan saattoi hänen kohdallaan vaikuttaa sekin, miten hän tilasi sitä Hexhamin laitamilta pienestä ravintolasta, jossa sai aina arpoa, ymmärtäisikö puhelimeen vastaava työntekijä englantia lainkaan.

”Ja minulle se on ruokaa jota tilaam kun en jaksa laittaa ruokaa.” Skye myönsi hymyillen. Jalan kosketus sai värähtämään. Ei hyvä luoja!

"Hyvä on", Bex naurahti. Se kävi järkeen. "Kiinalainen on hyvää ruokaa, oli syy sen tilaamiselle mikä tahansa."

”Nimenomaan. Ja nämä kevätrullat ovat taivaallisia. Yksi parhaita asioita joita olen laittanut suuhuni.” Hän totesi hymyillen. 

Hänen pitäisi olla sanomatta siihen mitään, mutta Bex ei koskaan ollut tunnettu siitä, että osaisi antaa tällaisten tilaisuuksien lipua ohitse käyttämättä.
"Minä en voi sanoa samaa", Bex virnisti toispuoleisesti silmää iskien. Jalka juoksi taas koko pohkeen mitalta. Hän ei osannut nyt olla koskemattakaan.

Skye siristi silmiään. 
”Oletkos...” Hän ei voinut oll nauramatta. Bex sai hänet nauramaan niin helposti. 
”Niinpä niin.”

Bex nauroi Skyen mukana.
"Luulisi sinun jo tietävän vastauksen tuohon", hän huomautti leveä hymy huulillaan. Ei, hän ei koskaan ollut. Ei, kun näin kaunis nainen oli hänen edessään lähestulkoon alasti.

”Ehkä en pyydä tosissani.” Hän nautti tuon asenteesta elämään. Hän laski haarukan sormistaan. 
”Joten, mitä sitten? Katsotaan telkkaria?”

Bex kohotti viinilasin kiireettä huulilleen, kun leikki harkitsevansa vastausta pitkään.
"Epäilen, ettei televisiosta tule mitään, mikä pystyisi pitämään huomioni", nainen vastasi laskien lasin kädestään. Hän nousi kiireettä pöydän äärestä ja kiersi lantio keinuen Skyen luokse istahtaen poikittain naisen syliin.
"Mutta olen varma, että keksimme jotain muuta tekemistä. Kenties voit kertoa minulle lisää tarinoita itsestäsi?" Hän silitteli sormillaan naisen poskea vino hymy huulillaan.

Skye puraisi huultaan kun Bex istui hänen syliinsä. Sydän hakkasi kuin viimeistä päivää. 
”Millaisia tarinoita haluat? Ja minä haluaisin tietää sinusta...” 

"Niitä tarinoita, joita sinä tahdot minulle kertoa. Mistä sinä pidät, mitä olet nähnyt, mitkä ovat lempihetkiäsi tältä vuodelta", nainen vastasi työntäen suorastaan tuskallisen hitaasti aamutakkia sivuun naisen rinnoilta.
"Minä olen kuin avoin kirja. Kysy mitä tahdot tietää ja saat vastauksen."

Skye hymyili pehmeästi, jännittyen odotuksesta. 
”Miltä sinusta tuntuu kun tulet maaliin radalta?” Samalla sai aikaa miettiä mitä kertoisi itsestään.

"Riippuu siitä, miten olen ratsastanut", Bex vastasi katse Skyen kasvojen ja rintakehän väliä seilaten, kun hän siirsi aamutakkia sivuun sentin kerrallaan. "Jos olen ratsastanut hyvin, olen helpottunut. Täynnä adrenaliinia. Enemmän elossa kuin koskaan muulloin."

Skyen hengitys tuntui jäävän jumiin. 
”Samoin kuin minä näytellessäni. Kun näen koko elokuvan, hengitys salpaantuu.”

"Siitä tietää tekevänsä oikeaa asiaa elämällään", Bex vahvisti antaen sormiensa lipua rintojen kummuilla. "Kun lopputulos herättää jokaisen solun henkiin."

Skye painui kevyesti lähemmäs. 
”Oletko varma että haluat olla tässä?” Hän huokaisi raskaasti, kohottaen katseensa naisen kasvoihin. 
”Vai unohditko jo mitä sanoin?”

"Mmhmm", Bex myhäili. "Minun on oikein hyvä olla tässä", hän vakuutti leikitellen aamutakin liepeillä. Se antoi hyvän syyn juoksuttaa sormia rintavaon kautta puolelta toiselle kiusoitellen.
"En unohtanut", hän lisäsi painaen suudelman naisen huulille. "En voisi unohtaa."

Skye naurahti pehmeästi. 
”Niistä ei ole iloa täällä.” Piti muistuttaa. Bex oli ajaa hänet hulluksi. Hän siveli kävellään tuon reittä.

”Niistä on iloa myöhemmin”, nainen vastasi painaen uuden suukon kutsuville huulille. Miten hän nauttikaan tästä, kun saattoi istua Skyen sylissä ja suorastaan nähdä, miten se ajoi naista hitaasti hulluksi.
”Hmm, ehkä olit oikeassa television suhteen”, Bex virnisti voimatta vastustaa kiusausta. ”Ehkä meidän pitäisi katsoa jokin elokuva.” Niin varmaan. Ihan kuin hänkään malttaisi.

Se sai Skyen vetämään henkeä. Reittä sivellyt käsi livahti muuttamaan Bexin mieltä. Eivät helvetissä katsoisi yhtäkään elokuvaa nyt! Hän painoi suudelmia tuon iholle mihin ylsi. Yeti taisi murjottaa jossakin.

Bexin nauru takertui kurkkuun. Oh. Vai pelasi Skye tätä näin. Hän oli hyvin nopeasti jaloillaan ja veti naista perässään ylös. Sänkyyn. Nyt. Tai ainakin suutelemaan hänen huuliaan, kun matka tyssäsi heti alkuunsa siihen, ettei hän tahtonut siirtyä kauas naisesta.

Hän pelasi tätä juuri näin, juuri niin rumasti. Skye nousi suutelemaan Bexiä, mutta ei tosiaan tehnyt elettäkään helpottaakseen heidän matkaansa sänkyyn. Bex saisi repiä sen vahvuuden itsestään, edes ehdotettuaa television katsomista.

Bex kietoi kätensä Skyen niskan ympärille vetäen naista yhä nälkäisempiin suudelmiin. Miksi hän olikaan tahtonut nousta jalkeille?
”Tämä on toivotonta”, hän mutisi suudelmien lomasta painautuen vain entistä lähemmäs Skyeta. Makuuhuoneeseen tuntui olevan ainakin mailin verran matkaa. ”Sohva?”

Skye naurahti suudelmia vasten tukahtuneesti. 
"Viet minne haluat." Hän mutisi himosta käheällä äänellä. Lauren tappaisi hänet, ei hänen ollut pitänyt ihastua. 
Pikkuvikoja.

Se oli vaarallinen lupa annettavaksi, eikä Bex aikaillut käyttääkseen sen hyväkseen, kun lähti peruuttamaan kohti sohvaa. Se oli lähempänä, joten se oli loistava valinta. Ehkä he pääsisivät vielä illan aikana takaisin makuuhuoneellekin, mutta nyt matka oli liian pitkä taitettavaksi.
”Ehkä vien sinut suoraan seitsemänteen taivaaseen”, Bex naurahti vasten huulia. Hän istahti alas tuntiessaan sohvan takanaan ja veti Skyen enemmän tai vähemmän hallitusti mukanaan, kun kaatui sohvalle pitkin pituuttaan. Hyvin lyhyttä pituuttaan, mutta silti. Ainakin hän mahtui aina nukkumaan mukavasti kenen tahansa sohvalla!

Skye seurasi Bexiä sohvalle, nauraen pehmeästi. Hän kaatui naisen mukana sohvalla, valuen röyhkeästi alemmas, aikailematta. 
"Tai minä sinut." Hän totesi tyynesti, ottaen hampailla kiinni Bexin reidestä.

Se vaatikin ripeyttä, sillä muutoin hän olisi vielä ehtinyt edelle kiusoittelemaan naista lisää. Nyt Bex vain upotti sormensa vaaleankirjavien hiusten sekaan.
”En epäile sitä lainkaan”, hän vastasi himosta käheällä äänellä. Skye veisi hänet epäilemättä hetkessä taivaaseen ja siitä vielä ylikin. Hän päätyisi vielä maan kiertoradalle, jos ei olisi varovainen.

Skye naurahti ja valui sitten auttamaan Bexin sinne seitsemänteen taivaaseen. Nainen oli puhunut jotain siitä että kolme oli ennätys tai jotakin. Hän ehtisi ylittää sen kuudesti. 

Bex teki parhaansa, ettei tukistaisi vaaleita hiussuortuvia sormiensa lomassa kun selkä kaartui irti sohvan viileästä pinnasta ja varpaat kipristyivät nautinnon mukana. Helvetti, Skye ei tosiaankaan ollut vitsaillut. Päässä pyöri miellyttävästi, kun hän houkutteli naista ylemmäs suukkoa varten.
”Nyt on ehdottomasti tullut vierailtua seitsemännessä taivaassa”, hän naurahti käheästi.

Skye ei kyllä välittänyt miten hiuksia sotkettaisiin. Hän nousi hitaasti, painellen iholle suukkoja matkalla. 
"Tuo oli vasta alkua." Hän huomautti pehmeästi.

Bex nautti suukoista ihollaan silmiään räpytellen. Silmäluomet tuntuivat värähtävän kiinni ihan omia aikojaan jokaisen suukon myötä.
”Jostakin syystä uskon sinua”, Bex vastasi naurahtaen ja teki tilaa sohvalla, jotta Skye mahtuisi hänen vierelleen. Tosin hän työnsi aamutakin kokonaan pois naisen harteilta. ”En tiedä, miksi vaivaudut edes pukemaan tuota päällesi, kun riisun sen kuitenkin.”

Skye naurahti pehmeästi. 
"Se on tapa, pukea edes se päälle." Pian ovikello pirahti ja Yeti säntäsi piilostaan haukkuen. 
"Andre, tule vain sisään!" Hän kuuli kun avain kierähti lukossa ja ovi aukesi. 
"Ja älä tule eteistä pidemmälle!" Eteisestä kuului aavistuksen nasaalia miehen naurua, joka antoi odotuksia siitä miltä assistentti näytti. 
"Ne tavarat?"
"Ne seuralaisesi tavarat. Heippa!" Mies katosi ovesta ulos samantien, käymättä asunnon puolella sen enempää.

”Turha tapa”, Bex vastasi naurahtaen. Hän tasasi hengitystään, joka tosin uhkasi takertua kurkkuun ovikellon myötä. Assistentti tuntui olevan kovin hyvin koulutettu, siinä missä pieni koira ei, kun ei kurkkinut pidemmälle asuntoon. Tai ehkä mies ei vain tahtonut nähdä mitään, minkä keskelle saattoi olla kävelemässä.
”Tehokasta”, Bex naurahti oven käytyä uudemman kerran ja silitteli sormillaan Skyen poskea. ”Sinä selvästi saat asioita tapahtumaan.”

Mies ei tosiaan halunnut tietää, mikä sai Skyen esittämään sellaisen pyynnön. 
"... Noh, en yleensä pyydä tällaista. Siksi Andre suojeli silmiään." Skye myönsi nauraen. 

”Ah, olen siis erityinen”, Bex kiusasi virnistäen. ”Kiitä Andrea minun puolestani, kun puhutte seuraavan kerran.” Olihan mies säästänyt häneltä tavaroiden noutamisen ja huoneen luovuttamisen vaivan. Nyt hänen ei tarvitsisi sännätä aamulla yhtään mihinkään.

"Minä kiitän." Skye naurahti ja pudisteli pehmeästi päätään. Hän puhalsi kiusoitellen Bexin korvaan

”Hei!” Nainen älähti kohottaen äkkiä kätensä korvalleen suojaksi, vaikka nauru kuplikin huulilta. ”Tuo oli ilkeää!”

Skye virnisti leveästi ja nousi Bexin ylle. Vain jotta saattoi tehdä sen toiselle korvalle. 
"Niin?"

Bexin sormet hiipivät kyljille. Nainen oli kutissut jaloistaan suukkojen myötä. Entä kyljistä, kun oikein tarkoituksella koetti kutittaa? Hyvä hetki toki koettaa sitä, kun nainen oli hänen yllään, mutta väliäkö sillä. Hän oli selvinnyt puolitonnisesta eläimestä kaatumassa syliin. Skye olisi kovin pientä siihen verrattuna.

Skye vinkaisi ja ponkaisi hyvin äkkiä ylös, huutaen kuin syötävä. 
"Bex! Et voi tehdä noin!" 

Bex ratkesi nauruun Skyen vinkuessa ja paetessa hänen sormiensa ulottumattomiin.
”Älä puhaltele korviini”, hän vastasi nauraen katumatta lainkaan tekojaan.

Nainen nyrpisti nenäänsä. 
"... Oletko varma että saat enää koskea?"

Bex kohottautui käsivarsiensa varaan ja katseli hetken Skyeta vaihtoehtojaan miettiessään.
”Kyllä”, hän vastasi pudottautuen takaisin pitkälleen ja risti kätensä rennosti päänsä taakse. ”Tulet ennen pitkää anelemaan, että kosketan sinua.”

Skye siristi silmiään. 
"Niiiiiiiiinkö?" Hän venytti kysymystään, velmu virne kasvoillaan.

Bex vain hymyili huolettomasti.
”Jep”, hän nyökkäsi takaisin antaen p-kirjaimen popsahtaa huuliltaan kuuluvasti.

Skye kohautti olkiaan ja lähti kohti makuuhuonetta. 
”Niin sinä luulet!”

Skye meni aivan liian kauas, kun katosi hänen näköpiiristään. Bex oli hetkessä jalkeilla ja sännännyt naisen perään, joskin hidasti matkalla sen verran, että saattoi poimia pienen olkalaukkunsa matkaan.
”Et saa karata”, nainen moitti.

Skye vain kohotti kulmaansa, maaten sängyllään juuri yhtä majesteettisen itseluottamuksen kanssa kuin eräs roolihahmonsakin. 
”Miten ajattelit estää?”

Bex nielaisi pudottaen pikkulaukkunsa matkan varrelle. Skye pelasi todella, todella likaista peliä, kun haastoi häntä näin.
"Liimautumalla kiinni kylkeesi", nainen vastasi asettautuen Skyen yläpuolelle käsivarsiensa varassa. Hän katseli kauniita kasvoja vastustaen viimeiseen saakka halua painautua suutelemaan kutsuvia huulia. "En päästä sinua kauas minusta. Seuraan kannoillasi kuin varjo." Ja vitut, hänen ylpeytensä oli jo mennyttä, joten hän saattoi yhtä hyvin suudella naista.

Skye pärskähti, vakavoituen tosin äkkiä kun Bex siirtyi hänen yläpuolelleen. Harmaat silmät seurailivat naisen eleitä ja keho värähti sanojen myötä. 
"Mmmmhm, olisit mieluisa varjo." Suudelmaan hän vastasi sen ansaitsemalla kiihkeydellä, vetämättä kuitenkaan Bexiä lähemmäs. 
"Mutta se ei pakota minua- anelemaan."

"Eikö?" Bex haastoi pysytellen käsivarsiensa ja jalkojensa varassa Skyen yläpuolella, vaikka mieli tekikin painautua koko mitalta vasten ruskettunutta ihoa. "Etkö muka anelisi, että koskettaisin sinua edes siinä kohtaa, kun olisin jatkuvasti lähelläsi, mutta en koskaan aivan ulottuvillasi?"

Nainen pudisteli päätään. 
"Minulla on apuvälineitä siihen, jos tosiaan olisit niin julma."

Bex kohotti kulmaansa.
"Kahden vuoden jälkeen apuvälineesi olivat aivan yhtä nautinnollisia kuin meidän yömme yhdessä? Jotenkin epäilen", nainen naurahti matalasti.

Skye koukisti polveaan niin että sai painettua sen Bexin reisien väliin. 
"Mmmmmm."

Bex veti terävästi henkeä voimatta estää lantiotaan liikahtamasta, korjaamasta hieman kulmaa ja asentoa. Värähdys juoksi koko kehon läpi.
"Helvetti", hän kirosi ennen kuin antoi käsiensä pettää hallitusti alta, jota nainen saattoi painautua vasten Skyen rintoja. "Sinä pelaat likaista peliä, Skye", hän kähähti hamuten naisen korvanlehteä huulin ja hampain.

Skye vinkaisi, venyttäen kaulaansa kunnolla. 
"Tietenkin pelaan. En pidä häviämisestä." Hän mutisi käheästi, liikauttaen kevyesti jalkaansa. Ha. 

"Niinpä niin", Bex vastasi suudellen tiensä kaulaa pitkin naisen rinnoille. Oli vaikea olla inahtamatta ääneen paineesta jalkojen välissä. Skye oli kiero, kiero nainen.
"Minun työtäni on voittaa", nainen mutisi vasten herkkää ihoa, "mutta ehkä voin tehdä poikkeuksen sinun tähtesi, vaikka se käykin ammattiylpeyteni päälle." Niin varmaan. Tällä ei ollut mitään tekemistä hänen töidensä kanssa, ja ylpeys oli menetetty aikapäiviä sitten. Hän oli sulaa vahaa Skyen käsissä ja valitettavasti nainenkin tiesi sen.

Puhumattakaan siitä että Bexilä oli sama efekti häneen. 
"Jos vain jaksaisit käyttää päätäsi, sinulla olisi keino voittaa." Mutta onneksi nainen ei ollut yhdistellyt pisteitä tarpeeksi.

Ei, Bex ei tosiaankaan päässyt ajatuksissaan enää niin pitkälle. Skye teki ajattelemisesta hankalaa, ellei jopa mahdotonta.
"Ehkä häviän ihan tarkoituksella, kun palkinto on niin nautinnollinen", Bex mumisi juoksuttaen kättään naisen reittä pitkin. Hän näykkäisi hellästi rintaa ja korjasi tukenaan käyttämää toista kättään, ennen kuin oikea saattoi hiipiä lopun matkaa naisen jalkojen väliin. Hän piti huulensa kiireisenä naisen rintojen parissa, sillä se auttoi samalla tukahduttamaan äänet, jotka pyrkivät ilmoille. Hän ei inissyt. Sen verran hänen taitellusta, pätkitystä ja pinotusta ylpeydestään oli vielä jäljellä.

Skye voihkaisi terävästi itse. 
"Ja minä -- vielä itse annoin sinulle-" Avaimet tuhoonsa, mutta se jäi nyt sanomatta. Hänen jännittyessään jalka painui tiukemmin Bexiä vasten. Hyvä jumala. 
"ä-ä-älä lopeta." Epäselvä artikulaatio oli seurausta nautinnosta, mutta hän kestäisi toisenkin, vaikka jo nyt silmissä pyöri. 

Hän ei ollut varma, mitä Skye oli tahtonut sanoa, mutta Bex ei jäänyt pohtimaan sitä. Hän puri rinnan alta voimakkaammin ja painui vasten Skyen reittä värähtäen. Helvetti, nainen koituisi vielä hänen tuhokseen!  Hän oli jo kovin herkkänä aiemmasta hetkestä sohvalla, ja epäili, että voisi silmänsä sulkemalla saada nautinnon vyörymään toistamiseen päästä varpaisiin. Skyen pyyntö sai naisen räpäyttämään hitaasti silmiään, mutta sormet jatkoivat tasaisessa rytmissä ja hän hautasi terävät henkäyksensä naisen rintoja vasten. Nautinto pakotti silmät kiinni, mutta Bex olisi ikuisesti ylpeä siitä, miten siitä huolimatta ei antanut sormiensa haparoida liikkeissään. Skye oli tahtonut hänen jatkavan, joten hän auttaisi Skyen toistamiseen nautinnon syleilyyn.

Se ei ehkä mennyt aivan kuten sen piti. Skye upotti kynsiään Bexin selkään ja tunsi miten lakanat pitäisi vaihtaa ennen kuin kuvittelisi nukkuvansa, mutta sen jälkeen hän putosi pimeyteen. Valahti hetkeksi aivan rennoksi. Se ei ollut normaalia, mutta se ei ollut hänen ensimmäinen ajatuksensa kun nainen sai silmiään auki. 

Bex kohottautui käsiensä varaan hengästyneenä ja ajatukset aavistuksen sumussa kovin kuumasta ja kiihkeästä hetkestä. Hän ei voinut koskaan väittää kokeneensa moista, niin monta seuralaista kuin hänellä olikin elämänsä varrella ollut. Skyen rentous tosin sai naisen ravistamaan kevyesti naisen hartiaa.
"Maa kutsuu Skyeta, kuuleeko Skye?" Hän huhuili koettaen tasata hengitystään, kun hän katseli naisen kasvoja.

Nainen räpäytti silmiään ja painoi kulmiaan kurttuun. Mitä...  
"... kuulee..." Hän mutisi hiljaa, kohottaen kevyesti päätään. Oliko hän pyörtynyt? 

Bex kierähti Skyen rinnalle kyljelleen, aavistus huolta silmissään, kun hän seurasi naista katseellaan.
"Kaikki hyvin?" Hän varmisti silittäen toisella kädellään Skyen käsivartta. "Vaikutti siltä kuin olisit... pyörtynyt." Mutta eihän niin voinut käydä?

Skye liikahti levottomasti ja tarkensi katsettaan katon viivoihin. 
"... taisin. Sitä käy joskus." Nainen naurahti vaisusti. Ei ennen sängyssä, mutta...

Bexin kulmat painuivat entisestään.
"Sori", hän sanoi vetäen naisen halaukseensa. "Ei ollut tarkoitus saada sinua pyörtymään." Se oli hieman liian kirjaimellinen tulkinta tajunnanräjäyttävästä seksistä.

Skye pudisteli päätään kevyesti. 
"Ei se sinun syysi ole." Hän käpertyi pienemmäksi halaukseen. Siinä oli hyvä. 
"Mutta lakanoiden kanssa saat auttaa..."

Hän olisi voinut antaa naiselle tauon, hetken tasata hengitystään, eikä vain vaatia enempää. Olkoonkin, että Skye oli sitä itse pyytänyt.
"Minä autan", hän lupasi naurahtaen ja painoi poskeaan Skyen päälakea vasten. Sydän tuntui edelleen takovan villisti rinnassa, mutta hän ei ollut varma, sopiko siitä syyttää seksiä vai puhtaasti sitä, että Skye oli hänen lähellään. Seksiä. Aina seksiä.
"... Ne kahleet. Vittu nyt vasta tajusin", Bex ratkesi nauruun. Skyen sanat anelemisesta kävivät yllättäen paljon enemmän järkeen.

Skye syytti omastaa lähesyyttä. Riitti että Bex oli siinä. Hitto, Lauren murhaisi hänet. 
"... Ha." Nainen naurahti vaisusti. 
"Voitin."

"Voitit", Bex myönsi hymyillen. Hän vilkaisi naista kainalossaan, joka tuntui kovin vaisulta. "Kaikki kunnossa?"

Skye veti syvään henkeä. 
"Huippaa vähän. Silmissä pyörii, kyllä se tästä. Olen aina pyörtyillyt ja se menee ohi."

"Haluatko lasin vettä tai jotakin?" Bex kysyi toivoen, että voisi auttaa jotenkin. Pyörtyminen ei ollut mukava kokemus, ja tämä tuntui olleen kovin merkittävästi hänen syytään.

Kevyt päänpudistus sai hiukset naksumaan sähköisinä tyynyä vasten. 
"Ole hetki siinä." Jos hän vain olisi hetken aloillaan. 

"Olen", Bex vastasi hetkeäkään epäröimättä. "Niin pitkän hetken kuin tahdot." Ei hänellä ollut kiirettä yhtään minnekään. Hän pitelisi naista mielellään halauksessaan niin pitkään kuin tarvitsisi.

Skye painoi silmänsä kiinni, hengitellen kaikessa rauhassa. Jossakin vaiheessa Yeti pomppasi sänkyyn, pastellisen mintunvihreät valjaat suussaan. Se pudotti ne surutta Bexin naamalle ja haukahti terävästi, tehden kieli poksella kähisten kierroksen akselinsa ympäri.

Bex työnsi nauraen valjaat pois kasvoiltaan ja vilkaisi koiraa, jolla oli selvästi oma tahtonsa.
"Luulen, että koirasi tahtoo ulos, Skye", nainen naurahti hiljaa. Yetin tahto oli ilmiselvä. Ei kai koira muutoin olisi tuonut valjaitaan hänen kasvoilleen saakka?
"Yetillä tosiaan on iso ego."

Skye kohotti päätään ja naurahti koiran kähinälle. 
"Mennään, mennään... Kello on siis yhdeksän." Hän nousi ylös, ottaen valjaat. 
"Ole kuin kotonasi sillä välin." Hän etsi onesien itselleen ja veti silmälasit päähänsä. Naamioitumista. 
"Käymme vain pikaisesti ulkona."

"Eihän sinua enää pyörrytä?" Bex varmisti nousten istumaan sängyllä, kun katsoi Skyen pukeutumista. Hän ei voinut varsinaisesti tarjoutua lenkkeilyttämään koiraa naisen puolesta, ja vielä vähemmän lähtemään mukaan, mutta ei se estänyt huolta kurtistamasta kulmia.

Skye pudisteli päätään. 
"Ei ja me käymme vain rauhallisesti. Yeti ei halua kauas, koska lenkin jälkeen on sen ruoka-aika." Hän asteli suukottamaan naisen huulia pehmeästi, kadoten sitten pienen diktaattorinsa kanssa ulos. 

"Selvä", Bex vastasi. Tietenkin Yetillä oli tarkat rutiinit, jotka olivat saaneet koiran pysymään paremmin kärryillä kellonajasta kuin he itse.
"Minä odotan täällä", nainen lupasi hymyillen suukon myötä pehmeästi. Hän nousi venytellen sängystä kun Skye oli päässyt Yetin kanssa liikkeelle. Hän kävi kylpyhuoneen puolella ihastelemassa töyhtöään, joka hiuksista oli tullut, ja poimi ohikulkeissaan olohuoneeseen unohtuneen aamutakin päälleen. Se oli oikein kevyt päällä, vaikka hän ei voinutkaan täysin ymmärtää, miksi Skye nautti siihen kääriytymisestä. Hyräillen nainen haki lasin vettä unohtuen tuijottamaan tyhjyyteen sohvalla istuskellen. Tämä ei tuntunut todelliselta.

Skye ei viipynyt ulkona kauan, vaan palasi alle kymmenessä minuutissa sisälle. Kynnet rapisten Yeti juoksi suoraan keittiöön ja komensi emäntäänsä terävällä haukulla. Skye otti aamuruoalta tiskatun kupin nauraen ja asetti sen täytettynä siihen yliampuvaan telineeseensä. 

Bex vaelsi sohvalta takaisin keittiöön todistamaan pienen diktaattorin ruokintaa.
"Yeti todella on lellitty pieni karvapallo", nainen naurahti kietoen kätensä Skyen ympärille. "Auttoiko raikas ilma oloasi?"

Skye laski kädet Bexin käsien päälle ja nojautui naista vasten hymyillen. 
"Kaikki sanovat tuota. Minä vain haluan tarjota sille hyvän elämän kaikesta huolimatta." Hän huokaisi syvään ja pudisteli päätään. 
"Auttoi se vähän."

Bex naurahti vilkaistessaan pientä karvapalloa.
"Luulen, että Yetillä on mitä parhain elämä", hän huomautti hymy huulillaan. Bex nousi varpailleen, jotta saattoi painaa leukansa Skyen hartialle.
"Hyvä."

"Niin sillä pitäisikin. Se on ollut tässä aina, läsnä silloinkin kun kukaan muu ei. Ja jaksaa hienosti aina kaiken matkustamisen." Se oli paljon vaadittu koiralta. 

"Olen melkein kateellinen koirallesi", Bex naurahti hiljaa. Hän halasi Skyeta lähemmäs rintaansa. "Voin myös melkein ymmärtää, miksi pidät tästä aamutakista."

”Melkein?” Skye kohotti kulmaansa. Melkein ymmärtää? 
”Se on ihana, sillä se tuntuu kuin ei olisi mitään mutta silti on.”

"Niin", Bex vahvisti naurahtaen. "Siksi juuri melkein."

"Jos tilanne vaatii siveyttä!" Skye ähkäisi nauraen ja kiehnäisi itseään Bexiä vasten. 
"Kaipaatko iltapalaa?" Minulla saattaa olla jotain kelvollista."

”Mikä sellainen tilanne muka on?” Bex nauraa kehräsi. Hän halasi Skyeta rintaansa vasten tyytyväisesti hymisten.
”En, mutta syö vain jos olet nälkäinen”, nainen sanoi. ”Vapautan sinut ehkä juuri siksi hetkeksi.”

Skye mietti hetken, pinnisteli oikein. 
"Jos pitää mennä avaamaan ovi pizzakuskille." Hän keksi lopulta, liikkumatta mihinkään. 
"... Ihan kohta."

”Älä tilaa pizzaa silloin kun olet alasti”, Bex vastasi. Hyvä tapa välttää moinen tarve vaatteille!
”Hyvä ajatus”, nainen naurahti lepuuttaen leukaansa Skyen olalla, vaikka se vaatikin hieman kurottelua. Hän oli pieni. Hän oli tottunut siihen.

"Tiedätkö, joskus vaan himoitsen orgasmin jälkeen pepperonipizzaa, joten silloin en mieti olenko alasti vai en." Nainen selitti hymyillen. Ei hän halunnut siirtyä. Lopulta hän kurotteli senttiäkään liikkumatta valmiin smoothien kaapista. 
"Tämä on hyvä."

”Hyvä on, tuo on hyvä huomio”, Bex taipui. Kukapa ei olisi silloin tällöin tahtonut pizzaa seksin päätteeksi?
”En voisi olla enempää samaa mieltä”, nainen huokaisi hyväntuulisena. ”Odotan kyllä edelleen herääväni unesta.”

Skye kääntyi sen verran että saattoi katsoa Bexiä aavistuksen hämmentyneenä. 
"Miksi?"

Bex naurahti halaten Skyeta tiukemmin.
”Koska näin tästä paljon unta koko viikon ja edellisenkin. Ja heräsin aina”, hän tunnusti edes häpeämättä sitä. Kertoi kai jotain hänestä, ettei hän hävennyt kovin kosteita ja nautinnollisia uniaan, mutta oli sen sijaan juossut pää kolmantena jalkana karkuun ajatustakin siitä mistä se kieli. Tunteita. Hyi ei.

"No nyt heräät korkeintaan huomisaamuna meikittömän minun vierestä." Nainen naurahti. 
"Olet ihana. Saat minut hyvälle tuulelle."

”Onko tuon tarkoitus olla huono asia? Koska minun näkökulmastani katsottuna se kuulostaa aika hiton hyvältä”, Bex vastasi naurahtaen. Hän heräisi mielellään Skyen vierestä aamulla. Johan hän oli sen kerran tehnyt, eikä maailma ollut päättynyt siihen.
”Minä sanoin, että tahdon kuulla nauruasi”, nainen muistutti. ”Ihmiset nauravat enemmän hyvällä tuulella, joten yritän pitää sinut hyvällä tuulella. Loogista, eikö?”

Eikä päättyisi toisellakaan. Hän pudisteli kevyesti päätään. 
"Juuri tuo on ihanaa. aukoton logiikkasi. Ei tarvitse miettiä sanotko mitä tarkoitat."

”Ei todellakaan”, Bex pärskähti. ”Minun suuni käy ennen kuin aivot ehtivät mukaan.” Hän saattoi vain koettaa selittää itsensä kuiville sen jälkeen kun oli möläytyksillään kaivanut syvän kuopan.

”Ja se on ihanaa. Minua yleensä vain mielistellään.” Skye totesi hymyillen. 
”Tiedätkö, ne lakanat. Sitä emme voi tehdä näin.”

”Voi sinua raukkaa”, Bex kiusasi naurahtaen. Mikä kamala kohtalo se olikaan! Hyvä on, ei kukaan jaksaisi jatkuvaa mielistelyä elämässään.
”Mennään siis vaihtamaan ne. Lupasinhan olla kerrankin avuksi ja auttaa niiden kanssa. Äiti olisi ylpeä aikuisuudestani”, Bex naurahti laskien irti Skyesta, kun ajatus sai etsimään heti puhelinta. Pikkulaukku. Minne hän oli vienyt sen? Makuuhuoneeseen, aivan.
”Minun pitikin laittaa äidille viestiä. Saatoin ehkä unohtaa mainita että olen tulossa tänne enkä huomenna päivälliselle”, hän naurahti niskaansa hieraisten. ”Hups?”

Se oli kamalaa. 
”Äitisi ei tosiaan olisi ylpeä jos tietäisi mitä teit joutuaksesi vaihtamaan ne!” Pienen naisen pakotti siihen pisteeseen. Se oli julmaa, vaikkakin Skye oli pyytänyt. 
”... laita ettei hän huolestu.”

"Totta tuokin", Bex naurahti. Siitä äiti ei tosiaankaan olisi ylpeä. Todennäköisemmin vain kauhuissaan. Parempi siis olla koskaan kertomatta moista äidille.
"Näh", hän heilautti kättään vähätellen. "Ei äiti huolestuisi. Hän ei ole sellainen äiti", hän naurahti. Suuttuisi, ehdottomasti, ja muistuttaisi häntä käytöstavoista, mutta ei äiti olisi huolissaan. Bex suunnisti makuuhuoneeseen ja kaivoi kännykkänsä pienestä laukusta, joka hänellä oli ollut mukanaan minigolfradalla. Nainen pysähtyi räpäyttäen silmiään hitaasti, kun älypuhelimen ruutu oli täynnä ilmoituksia. Hän selasi niitä alemmas. Ne eivät ikinä loppuneet!
"Oh. Lauren on... tuota", hän naurahti näyttäen ruutua Skyelle. Lauren oli lähettänyt hänelle niin monta kymmentä viestiä, etteivät ne kaikki edes näkyneet ruudulla. "Onko sinuakin spämmätty?" Oli. Bex aukaisi viestiketjun puhelimeltaan alahuultaan purren, ettei nauraisi. Kävi nopeasti ilmi missä vaiheessa ystävä oli tajunnut, mitä hän oli Lontoossa tekemässä.
"Taidan jäädä tänne hetkeksi", nainen nauroi istahtaen sängyn laidalle. Lakanat voisi hoitaa kohta. "Lauren kuulostaa verenhimoiselta."

”Ah. Hän on enemmän tätini kaltainen?” Skye tarjosi vaihtoehdoksi hymyillen. Hän oli nostanut puhtaat petivaatteet sängylle ja katsoi Bexin puhelinta. Pian hän kompuroi hakemaan omansa, veti toista aamutakkia päälleen ja soitti serkulleen. 
”Älä nyt, kunhan ärisee.” Hän suukotti Bexin poska pehmeästi.

"Itse asiassa nyt kun sanoit niin kyllä, ehdottomasti", Bex naurahti. Ei ihme, ettei hän ollut pelännyt Ginaa koskaan, kun oli asunut Riverviewssa. Hän oli kasvanut Ginan pienemmän version kanssa.
"En olisi niin varma", Bex huomautti kulmaansa kohottaen kun pääsi pidemmälle viesteissä. "Näitä on 78. Hei, hän tahtoo repiä-"
"Skye, sinulla on kolmekymmentä sekuntia aikaa vakuuttaa minut siitä että olet ollut ystävien kanssa liikkeellä etkä katsonut sen tähden puhelintasi", Lauren sanoi tervehdyksen sijaan vastatessaan puheluun.

Skye hymyili serkulleen mitä hurmaavinta hymyään. 
”Hei Lauren. Olin ulkona, kuten sanoin.”

"Kenen kanssa?!" Lauren jyrähti kovin samalla tavalla kuin äitinsä silloin, kun Gina tahtoi jonkin tapahtuvan nyt tai oikeastaan jo tunti sitten.

Skye räpäytti silmiään.
”Sinä huudat.” Hän huomautti tyynesti. 
”Sinulla ei ole syytä huutaa.”

Bex koetti olla nauramatta taustalla, kun kuunteli keskustelua ja luki viestejä, joita Lauren oli hänelle lähettänyt pitkin iltaa.
"Minulla on kaikki maailman syyt huutaa", Lauren vastasi silmät siristyen. "Jos minulla ei olisi, olisit jo kertonut seuralaisesi nimen. Missä Bex on? Revin häneltä kielen irti ja-"
"-ja syötät sen minulle. Sain viestisi!" Bex huikkasi sivummalta. Lauren näytti muuttuvan raivosta kalpeaksi, tai ehkä se oli vain valaistuksen temppuja, kun Lauren siirsi puhelinta kauemmas kasvoistaan.
"Skye", Lauren sihahti. "Sinä. Sinä. Helvetti!"

Skye kallisti tyynesti päätään. Bexin huutaessa hän käänsi puhelinta niin että nainen näkyi. Istumassa hänen aamutakissaan, myllätyllä sängyllä ja hiukset sekaisin. 
”Mitä?”

Jopa Bex oli tuntenut Laurenin riittävän kauan nähdäkseen varoitusmerkit kuohahtavasta temperamentista. Mitä ikinä Lauren sanoisikaan seuraavaksi, sitä ei pitäisi jäädä muistelemaan pahalla. Nainen sanoi mitä sylki suuhun toi, kun menetti hermonsa.
"Sinulla on loinen sängylläsi", Lauren sihahti osoittaen puhelimensa kameraa. Nainen irvisti rumasti ja huitoi kädellään selvästi kiihtyneenä. "Skye, ihan oikeasti, et voi olla näin tyhmä! Ja sinä! Ei sanaakaan, saatana!" Jälkimmäinen käsky oli suunnattu Bexille, joka vain kohotti käsiään antautumisen merkkinä. Selvä, ei sanaakaan. Lauren huutakoot kaiken ulos elimistöstään nyt.
"Ihan oikeasti Skye, ajattele nyt vähän! Muullakin kuin vitun jalkovälilläsi! Helvetti, minä varoitin sinua! Et voi tehdä näin!"

Skye oli harmillisesti myös yhtä itsepäinen. Nainen nousi seisomaan, kasvot kiukusta punertuen. 
”Noin sinä puhut ystävästäsi?” Hän totesi hyytävään sävyyn. Serkulla ei ollut oikeutta sanoa kenestäkään noin. 
”Mistä sinä tiedät millä minä ajattelen? Ei, seksi ei ole pahasta, mutta tiedätkö, minulla on hauskaa! Olen myöskin aikuinen ihminen ja siinä valossa saan tapailla ketä haluan ja ihastua vaikka Trumpiin jos siltä tuntuu!”

"Silloin kun hän panee serkkuani, kyllä!" Lauren huusi takaisin. Hän puhuisi Bexistä nätimmin sitten, kun naisella ei olisi mitään tekemistä hänen perheensä kanssa. Perhe meni aina ystävien edelle, ja Skye kuului perheeseen.
"Vittu Trumpkin olisi parempi! Ainakin kukaan ei olettaisi siitä tulevan yhtään mitään muuta kuin helvetillinen sotku!" Lauren veti syvään henkeä ja haroi hiuksiaan terävin elein. "En voi uskoa sinua. Ensin mukamas olet niin tiukka sääntöjesi kanssa, ja seuraavassa hetkessä panet koko vitun maan pahinta panonaista! Paras rukoilla että poimimasi taudit paranevat antibiooteilla!" Bex värähti sängyllä nielaisten. Hän tiesi, ettei Lauren tarkoittanut sitä, ei oikeasti, ja että hänellä olisi kohta monta viestiä puhelimessaan pyytämässä anteeksi, mutta kyllä se silti tässä hetkessä sattui.

Skye veti terävästi henkeä. 
”Sinä olet helvetin julma! Ihan oikeasti, et sinä voi puhua toisest noin!” Hän huusi takaisin ja nielaisi kiukkuaan.
”Et voi olla noin julma. Ja kuka siihen kuolee jos minulla on hetken hauskaa, ennen kuin olen taas vuosia yksin?”

"Kyllä voin!" Lauren jyrähti takaisin silmät salamoiden. Hän sai sanoa mitä tahtoi. Hän tiesi, millaisen kusipään kanssa Skye oli tekemisissä, vaikka serkku ei sitä tahtonutkaan nähdä.
"Sinä!" Hän ärähti. "Johan sinä puhuit ihastumisesta! Kohta itket särkynyttä sydäntäsi kun Bex on lähtenyt seuraavan baarista pokaamansa matkaan! Ja hän lähtee. Ihan sama mitä uskottelet itsellesi. Minä tunnen hänet!"

Ei hän kaivannut sitä tietoa. Hän osasi arvata sen, mutta Laurenin osoittaminen ei auttanut yhtään. 
”Ja minä sanoin että en aio itkeä kun olen valmistautunut asiaan. Sen aikaa voin viihtyä.” Sen hetken mitä Bex häntä jaksaisi. 

Bex nousi kaikessa hiljaisuudessa sängyltä ja käveli jäykästi makuuhuoneen ovelle halaten itseään tiukasti. Hänen ei tarvinnut kuunnella tätä. Lauren huutakoot serkulleen ja... hän ei tiennyt mitä. Hän vain tiesi, ettei halunnut kuulla enää sanaakaan siitä, miten ystävä hänestä ajatteli.
"Jotenkin en usko sinua!" Lauren kivahti. "Pidä hauskaa jonkun sellaisen kanssa, joka ei tuhoa sinua mennessään! Pääsisimme kaikki vähemmällä!" Hän huusi kurkku suorana, eikä edes kuullut huutonsa yli, miten huoneen ovi aukesi hänen takanaan.
"Sinä ansaitset niin paljon parempaa kuin hänen kaltaisensa narsistisen kusipään! Bexillä ei ole mitään annettavaa sinulle!" Lauren havahtui äitinsä läsnäoloon vasta kun Gina nykäisi puhelimen Laurenin kädestä. Nainen kiepahti ympäri valmiina huutamaan äidilleen, mutta Ginan ilme hiljensi naisen hetkessä.
"Mitä täällä tapahtuu?" Gina kysyi edes korottamatta ääntään. Siitä huolimatta Lauren säpsähti painuen kasaan. Äidin ilmeettömyys kertoi siitä, miten vanhempi nainen koetti saada kokonaiskuvan tilanteesta ennen kuin ilmaisi kantansa siihen. Hän epäili tosin naisen kuulleen tarpeeksi päätelläkseen loput.

Skye harkitsi lyövänsä sen kiinni, mutta Lauren vain soittaisi takaisin. 
”Lauren!” Hän älähti serkulleen. Ihan oikeasti, nyt riitti. Bex oli ihminen, herran jumala. 
”... Lauren puuttuu asioihin.”

Gina veti syvään henkeä katsoen vuoroin puhelimen ruutua ja tytärtään, joka näytti edelleen tärisevän pidätellystä raivosta. Hyvin heikosti pidätellystä, jos koko talon läpi kantaneesta huudosta saattoi mitään päätellä.
"Olkaa ihmisiksi", nainen torui silmät siristyen ja katsoi hetken tiukemmin sukulaistyttöään puhelimen läpi. "Onko asioissa jotakin, mihin pitäisi puuttua?"

Skye kiristeli leukojaan, sen näköisenä että voisi muuttua lohikäärmeeksi seuraavaksi. 
”Hänen mielestään hänellä on joku oikeus puuttua siihen kenen kanssa käyn ulkona. Tai puhua ystävistään rumasti. Miten hän puhuukaan minusta kun en kuule?”

Gina vilkaisi tytärtään, joka ei näyttänyt kovinkaan katuvalta nakellessaan niskojaan. Hän oli kuullut Bexin nimen heitettynä mukaan keskusteluun, jos huutoa nyt sellaisena saattoi pitää, ja saattoi arvata, kenen kanssa Skye oli käynyt ulkona.
"Samoin kuin hän puhuu sinusta sinulle", Gina totesi. "Hän vain koettaa pitää huolta sinusta. Jotakin, mitä sinun pitäisi tehdä myös." Varoitus oli selvä, vaikka hän ei sanonutkaan ääneen Bexin nimeä. Hänen ei tarvinnut. Naisesta kannatti pysyä kaukana.

Skye veti syvään henkeä ja pudisteli päätään. 
”En ole menossa naimisiin tai jotakin.” Hän oli niin monesti kuullut ettei tämä kestäisi, että hän kyllä uskoi sen. Tai uskotteli uskovansa.
”Hänen pitää siivota suunsa. Ei noin puhuta ihmisestä. Jos ei ollut muuta, minä lopetan nyt ja pyytelen anteeksi serkkuani joka voisi TUKEHTUA PORKKANAANSA.” Hän kohotti ääntään tarkoituksella ja sulki videopuhelun, levittäen varovasti käsiään. 
”... tule tänne?”

"Se sattuu, olit naimisissa tai et", Gina varoitti äänessä ripaus pehmeyttä, joka niin harvoin kuului teräksisen naisen olemukseen. Hän oli huutanut Skyelle jo kerran Bexistä, eikä se ollut auttanut mitään. Niin paljon kuin hän tahtoi huutaa nyt lisää, hän vain huokaisi nyökäten ja heitti puhelimen takaisin Laurenille, kun yhteys katkesi. Serkukset selvittäkööt välinsä keskenään.
Bex palasi varoen makuuhuoneen puolelle. Ei hän ollut päässyt ovea kauemmas, kun oli nojannut selkäänsä seinään tukea hakiessaan. Oli silkan tahdonvoiman tulosta, etteivät kyyneleet olleet valuneet poskille, mutta hän tiesi katseensa olevan kostea ja kavaltavan itkemättä jääneet kyyneleet hetkessä, kun hän palasi Skyen luokse.
"En ihmettele enää lainkaan, että olit yllättynyt kun soitin", hän mutisi hiljaa painuen Skyen halaukseen. Jos Lauren oli puhunut hänestä näin naiselle, miten ihmeessä Skye oli koskaan soittanut hänelle takaisin ja suostunut lähtemään ulos ensimmäistäkään kertaa?

Hän kietoi kädet naisen ympärille ja silitti tuon punaisia hiuksia.
”Ei hän puhunut noin aiemmin.” Raivo värisytti olemusta. Oli Bex mitä tahansa, tuo oli myös ihminen ja kenestäkään ei puhuttu noin. 
”Olen pahoillani, olisi pitänyt vain sulkea, ettet olisi kuunnellut sitä.”

Bex kohautti voimattomana toista hartiaansa.
"Ei se ole pahinta, mitä olen kuullut", hän vastasi vaisusti. Jokaisella tuntui olevan niin paljon sanottavaa hänestä. Ei ihme, että ihmiset kaikkosivat hänen ympäriltään, jos tämä oli tapa, jolla ystävät puhuivat hänestä toisilleen.
"Ei se ole sinun syytäsi. Hän olisi vain soittanut uudestaan ja uudestaan."

Skye pudisteli päätään.
”Se siinä on surullista.” Ei kenellekään tullut puhua niin. Ei. Jos ei ollut hyvää sanottavaa, oli yleensä hedelmällisintä olla hiljaa. 
”Silti. Olen pahoillani.”

"Ei sinun tarvitse olla", Bex lupasi vetäen syvään henkeä. Marssi eteenpäin, sotilas. Matka ei ollut vielä tullut päätökseensä.
"Olen pahoillani, ettei heillä ole kauniimpaa sanottavaa minusta. Enkä... Olen puhdas. En ikinä", hän pudisteli päätään värähtäen ajatuksestakin. Hän ei ikinä tartuttaisi ketään, ei edes flunssaan jos vain voisi sen välttää.

Skye hymähti vaisusti ja rutisti naist tiukemmin. 
”En epäillyt sitä. Lauren sanoo vihaisena mitä sattuu.” Ei hän halunnut uskoa sellaista. Mitä hänestä jäisi jäljelle jos uskoisi? 

"Tiedän", Bex sanoi. Hän tiesi sen ystävästään. "Tahdoin vain varmistaa." Jos hän antaisi itselleen vielä yhden minuutin, jonka ajan rypeä surkeudessa ja itsesäälissä Skyen halauksessa. Sen jälkeen hän ryhdistäytyisi ja pyyhkisi tämän mielestään.
"Kiitos, että olet siinä", hän kuiskasi hiljaa haudaten kasvonsa aamutakin ohueen kankaaseen. Se kavaltaisi kyyneleet heti, joten hän ei antanut niiden valua poskille, kun laski sekuntejaan. Minuutti. Bex veti syvään henkeä ja suoristautui pakottaen hymyn huulilleen. Se muuttuisi kyllä aidoksi. Ei vain ihan vielä.
"Joten, lakanat vaihtoon?" Hän sanoi pirteyttä tavoitellen ja nyökkäsi kohti sänkyä.

”Tietenkin. Minun sukuni syy.” Hän vastasi kovin pehmeällä äänellä. Harmi että Bex ei tainnut ajatella tapaavansa näyttelijää. Skye päästi tuon halauksesta, vetäen lakas pois, mutta seuraili naista harmain silmin. 
”Ei minulle tarvitse esittää. Näyttelen työkseni.” 

Bex auttoi lakanan kanssa vilkaisten Skyeta silmäkulmastaan, kun nainen vakuutti, ettei hänen tarvinnut esittää mitään.
"En tee sitä sinun takiasi. Minä-", hän kurtisti kulmiaan ja pureskeli hetken alahuultaan kun pohti, miten selittää se. Kukaan ei ikinä kyseenalaistanut hänen tapaansa työntää surkeus sivuun voimalla ja leikkiä kaiken olevan taas hyvin. "Jos leikin että kaikki on hyvin, se myös tuntuu siltä oikeasti hetken päästä."

Skye asetteli lakanan nurkan siivosti, vetäen samalla tyynyliinan pois. 
”Joskus on myös hyväksyttävää purkaa se kainalossa, syödä levy suklaata ja voida sitten paremmin.”

Bex naurahti kuivasti ennen kuin ehti estämään itseään.
"Ottaen huomioon ettei edes oma siskoni puhu minulle, oveni takana ei varsinaisesti ole jonoa ehdokkaista halaamaan asioita paremmaksi."

Skye veti tyynyn uuden liinan sisään ja kömpi sängyn yli naisen luo. Hän laski läikikkäät kätensä tuon poskille, tavoitellen katsetta. 
”Olen tässä.”

Bex kohotti katseensa harmaisiin silmiin, kun Skye sitä niin selvästi tahtoi.
"Kuten kuulit, sinun ei pitäisi olla", nainen huomautti pehmeästi. Hänellä ei ollut mitään annettavaa. Miksi hän olikaan antanut Skyen assistentin tuoda tavaransa tänne? Nyt hän ei voinut edes vedota hotellihuoneen luovuttamiseen lähteäkseen. Ei sillä, että hän olisi tahtonut lähteä, mutta ei hän tiennyt miten jäädäkään.
"Mutta kiitos."

”Minun ei pitänyt olla Daeneryskaan. Minun ei pitänyt vanhempieni mielestä selvitä aikuisuuteen.” Silti ne olivat tapahtuneet. 
”Joten olen tässä. Kiltti.”

Bex veti värisevän henkäyksen ilmaa keuhkoihinsa. Hän tunsi tutun levottomuuden nostavan päätään sisällä. Hän oli aina koettanut työntää sen sivuun alkoholilla, juhlimisella ja merkityksettömillä suhteilla, mutta tunne ei koskaan irrottanut täysin kynsiensä otetta sisuskaluista.
"Serkkusi oli oikeassa", nainen sanoi hiljaa kohottaen kätensä Skyen ranteille, jotta saattoi kohottaa naisen kädet pois kasvoiltaan ja vetäytyä kauemmas useamman askeleen verran. "Minulla ei ole mitään annettavaa. Joten älä välitä minusta." Hän oli sanonut sanat niin monta kertaa, että ne tuntuivat jo tulevan kieleltä automaattisesti, mutta hän ei pystynyt lopettamaan kuten yleensä teki. Varmisti, ettei kukaan soittanut perään.
Älä välitä minusta, koska minäkään en välitä sinusta.

Skye veti syvään henkeä. Selvä, hän oli yksin tunteidena kanssa. 
”En ole pyytänyt antamaan mitään. Jote vain sovimme että en myöhemmin odota sirä sinulta. Tämän illan voit olla.”

Bex pudisti päätään peruuttaen aina siihen asti, että tunsi seinän selkänsä takana. Hän ei tiennyt, miten päin olla. Hän tahtoi lähteä eikä koskaan katsoa taakseen. Skyen aamutakki tuntui polttavan hänen ihoaan, joten nainen riisui sen niin hätäisesti, että oli sotkeutua hihoihin. Mitä hän kuvitteli tekevänsä? Tulevansa kylään, käyttävänsä Skyen vaatteita? Bex valui istumaan lattialle halaten tiukasti polviaan vasten rintaansa. Katse sinkoili ristiin rastiin huonetta. Hän oli typerä, kun oli tullut. Hänen ei olisi pitänyt koskaan soittaa Skyelle takaisin. Tämän takia säännöt olivat olemassa. Tämän takia hän ei poikennut tavoistaan. Nainen hautasi kasvot käsiinsä, kun äänetön itku ravisteli koko kehoa.

Naista sattui seurata sitä. Selvästikään Bex ei ollut mainitunlainen narsisti ainakaan, sillä sellainen olisi tuskun olisi ollut noin syyllisen ja hätääntyneen näköinen. Hän nielaisi tyhjää, miettien miten voisi olla avuksi. Hän halusi auttaa, viedä pois sen minkä hänen sukunsa oli naisen niskaan kaatanut, mutta miten? Hän kurtisti kulmiaan huolestuneesti, laskeutuen sängyltä alas. Varoen hän hiipi naisen vierelle ja istui alas.
”... saanko?” Hän kysyi varmuuden vuoksi luvan halaamiseen. Olipa tämäkin päätös päivälle. Ei kummankaan pitänyt itkeä. 
”Voit puhua jos haluat. Minä kuuntelen.” 

Bex ei tiennyt, punoittivatko hänen kasvonsa itkemisestä vai häpeästä. Kenties molemmista. Hän nyökkäsi pienesti vastaukseksi Skyelle ja nojautui vasten naista kasvot käsiin peitettyinä. Miksi hän reagoi näin? Tämä oli naurettavaa! Ihan kuin kukaan ei olisi koskaan ennen kutsunut häntä kusipääksi!
"Jos vain... ihan hetken", hän nikotteli. Jos Skye vain hetken halaisi häntä. Pitelisi sylissään ja hän voisi leikkiä, ettei ollut ihan yksin.

Skye kietoi kätensä naisen ympärille ja painoi varovaisen suukon punaisiin hiuksiin. Ei ollut hätää, eihän? Hän sääli naista niin paljon. Ei kenenkään pitänyt kuulla tuollaista, vaikka siinä olisi perää.

Bex antoi itsensä itkeä Skyen halauksessa. Hän häpeäisi tätä niin paljon myöhemmin, mutta tässä hetkessä häpeä oli vain ohimenevä ajatus. Hän ehtisi murehtia sitä myöhemminkin. Bex laski kädet kasvoiltaan vasta, kun kyyneleet tuntuivat tyrehtyneen ja pyyhki niiden jälkiä poskiltaan.
"Kiitos", hän sanoi vetisesti. Skye olisi voinut yhtä hyvin lähettää hänet vollottamaan muualle, mutta sen sijaan nainen oli tullut pitelemään häntä. Ei ihme, että Lauren tahtoi suojella serkkuaan niin raivopäisesti.
"Ja anteeksi."

Skye silitteli naisen käsivartta ja hyräili hiljaa. Tarjosi vain läsnäoloaan. 
”Ei tarvitse kiittää. Ja anteeksi mistä?”

Sen kerran kun hän sai pyydettyä anteeksi, sanottua sen vaikean, suorastaan mahdottoman sanan ilman kamalaa kakistelua, Skye ei edes tiennyt, mistä hän puhui. Bex nielaisi.
"Että jouduit näkemään tämän", hän selitti. Ei kenenkään muun kuulunut jaksaa tällaista kuin korkeintaan parhaan ystävän ja vanhempien, ja heidänkin vain, koska sukulaisilla ei ollut mahdollisuutta kieltäytyä.
"Ei todellakaan se kuva, jonka olisin halunnut itsestäni antaa sinulle."

Skye pudisteli päätään pehmeästi. 
”En minä halua kuvaa sinusta.” Hän halusi vain ihmisen, ei mielikuvaa tai kiiltokuvaversiota kenestäkään. 

"No hyvä niin, koska olen selvästi surkea sen ylläpitämisessä", Bex naurahti itkuisesti. Hän oli kerrankin yrittänyt, ja näin hyvin sekin oli päättynyt.

Skye pudisteli kevyesti päätään. 
”Ei tarvitse ylläpitää mitään.” Hän muistutti. Ei hän tarvinnut sellaista.

Bex painoi päänsä Skyen rinnalle vetäen värisevän henkäyksen ilmaa keuhkoihinsa. Kaikki oli ihan hyvin. Hänen ei tarvinnut miettiä mitään.
"Ikävää, että joudut kuulemaan tällaista suvultasi", hän sanoi hiljaa. Väliäkö hänellä, mutta Skye ei ansainnut serkkua niskaansa.

Skye pudisteli päätään. 
”Saa olla suojelevainen mutta silti pitäisi muistaa käytöstavat.” Hän totesi rauhallisesti. Lauren oli ylittänyt rajoja.

Bex hymähti pienesti.
"Lauren harvoin muistaa niitä muutenkaan", hän myönsi piilottaen kasvonsa Skyen aamutakkia vasten. Tällaisina hetkinä hän kaipasi pitkiä hiuksiaan. Niiden taakse oli voinut aina piiloutua.

”tiedän.” Skye oli ollut serkkunsa kanssa tekemisissä koko iän. Lauren ei tosiaan aina muistanut. 
”Kaikilla meillä on vikamme.”

"Toisilla vain suuremmat kuin toisilla", Bex täydensi hiljaa. Hänen vikansa tuntuivat valtavalta Laurenin rinnalla. Hänkin oli temperamenttinen ja reagoi aina valtavalla tunteella kaikkeen, mutta se tuntui olevan hänen vioistaan pienin.

”Mutt kaikilla on niitä. Minullakin.” Skye huomautti laiskasti hymyillen. 

"Sitä on vaikea uskoa", Bex naurahti hiljaa pyyhkien jälleen kasvojaan. "Sitä ei lasketa, että nirsoilet joskus ruoasta tai puet aamutakkia päälle."

Skye pudisteli päätään. 
”Olen kiittämätön.” Hän totesi melko armottomalla äänellä. 

Bex oli hetken hiljaa alahuultaan pureskellen.
"En usko sinua", hän vastasi lopulta. Skye ei vaikuttanut kiittämättömältä. "Hitto, en kyllä ajatellut tämän illan menevän näin."

”Usko pois.” Skye huokaisi. Vanhemmat vain rakastivat ja huolehtivat. Sen sijaan hän pakoili kotona käymistä ja kiusasi noita julmin vitsein kun nuo eivät kuulleet. 
”En minäkään. Joskus niin vain käy.”

Se oli vaikea uskoa. Kiittämättömät ihmiset eivät pidelleet vollottavia seuralaisiaan lattialla istuskellen.
"Ei pitäisi käydä", Bex totesi vetäen syvään henkeä. "En halua olla se pano, joka pakottaa sinut lohduttamaan kun elämä on julmaa."

Skye naurahti pehmeästi. 
”Noh. Elämä on siitä jännä ettei kaikki mene kuten haluaa. Eikä minun olisi pakko mutta haluan.” Siitä tässä oli kyse.

"Elämä voisi haistaa pitkän", nainen mutisi hieroen kasvojaan. Elämä olisi voinut antaa hetkeksi hengähdystaukoa. Ei kai vaikka vuosi tai pari, kun kaikki menisi hyvin, ollut niin paljoa pyydetty? Hän tyytyisi vaikka kuukauteen, jos ei sen enempää saisi.
"Sinä haluat outoja asioita", Bex huomautti huvitusta äänessään.

Skye naurahti. 
”Niinhän se voisi.” Hän pudisteli päätään kevyesti. 
”Niin. Olen vähän outo.”

Bex suoristi selkänsä siinä istuessaan ja kohotti katseensa Skyen kasvoihin.
"Niin olet", hän vahvisti pieni hymy huulilla vieraillen. "Mutta saat oudonkin näyttämään hyvältä."

”Se on etuni.” Skye myönsi vaisun huvittuneena. 
”... joten. Et halua enää nähdä?” Jotenkin tuntui siltä että Bex ei haluaisi.

Bex nielaisi katse heti omiin varpaisiin painuen.
"Minä en ole tapailumateriaalia", hän sanoi hiljaa, vaikka se taisikin olla ilmiselvää Skyen sukulaisten sanoista. "Minä vain tuotan pettymyksiä kaikille ympärilläni."

Skye hymähti pehmeästi. 
”Sen minä kuulin. Kysyin haluatko?” Ne olivat kaksi eri asiaa. 

Se oli vielä vaarallisempi kysymys. Bex puri huultaan.
"Ei sillä ole väliä", nainen kohautti pienesti harteitaan. Ei hän ansainnut, mitä halusi - jos edes tiesi, mitä halusi.
"Ei se muuta mitään."

Nainen purausi huultaan kevyesti. Selvä. 
”Selvä.” Ei hän silti noussut ylös siitä. Vitun Lauren. 

Bex vilkaisi naista vierellään.
"Toivoisin, että tilanne olisi toinen", hän sanoi hiljaa. Miten hän toivoikaan, että uskaltaisi sanoa, miten paljon oli viihtynyt Skyen seurassa.
"Minähän sanoin, että katuisit vielä assistenttisi juoksuttamista", Bex naurahti vaisusti.

Skye naurahti päätään pudistellen. 
"En kadu. Maksan hänelle hillitöntä palkkaa." Nainen mutisi huvittuneesti. 
"Leffaa? Minulla on vielä varmaan karamellipoppareitakin."

Mutta nyt Skye ei päässyt hänestä eroon ennen aamua. Siinä oli monta hyvää syytä katua, että Andre oli lähetetty hakemaan tavaroita hotellilta.
"Se kuulostaa hyvältä", Bex nyökkäsi kammeten itsensä vaivalloisesti jaloilleen. Hän tarjosi kättään auttaakseen Skyenkin ylös. "Puen jotain päälle. Valitse sillä aikaa mitä ikinä haluatkaan katsoa." Ainakin hänellä oli oma putkikassinsa vaatteita, kun assistentti oli ne niin kiltisti tuonut.

Skye nousi autettuna ylös ja huokaisi syvään kun pääsi keittiön rauhaan. Olisiha se ollut liian mukavaa kestääkseen. Kiitos Lauren, minulla olisi voinut olla mukavaa, ei ole enää, haista serkku paska. Hän kaatoi karamellisoitua popcornia kulhoon ja laski sen sohvapöydälle, painaen television päälle ja puntaroi hetken suoratoistopalveluiden välillä. Mitähän sitä katsoisi? Lopulta hän päätyi laittamaan NCIS:n pyörimään kun ei muutakaan keksinyt. 

Bex etsi pyjamansa ja puhtaat alushousut kassinsa syövereistä pukeutuen ripeästi. Hän jätti laukun lojumaan lattialle kun suunnisti olohuoneeseen topin helmaa sormissaan pyöritellen. Miksei hän osannut asettua? Skye ei ollut pyytänyt mitään. Nainen oli vain kysynyt, tahtoisiko hän nähdä toiste. Hän ei kyennyt vastaamaan edes siihen ilman että pelko tai ylpeys tai jokin kumma kahden yhdistelmä salpasi kielen.
"Oh, klassinen valinta", nainen hymähti pehmeästi katseen suuntautuessa televisioon, kun hän istahti alas sohvalle. Hetken epäröityään Bex siirtyi lähemmäs naista. Jos he eivät kerran tapaisi enää toiste, eikö tästä hetkestä voinut ottaa kaiken irti?

Skye hymähti pehmeästi. 
"Rakastan Abbya, siksi." Hän rakasti naisen roolia ja tapaa näytellä, lisäksi sitä miten mahtava hahmo Abby oli sarjassa. Hän ei sanonut mitään, eikä siirtynyt kauemmas. 

"Abby on paras", Bex vahvisti. Hahmo oli kerrassaan loistava. Nainen ujuttautui lähemmäs jakson edetessä, kunnes valui makaamaan sohvalle, laskien päänsä varoen Skyen syliin. Ehkä nainen ei tahtoisi häntä lähelleen. Hän ei voisi syyttää naista siitä, mutta hän kaipasi aiempaa helppoutta. Sitä, kun he olivat vain olleet ja hyvä olo oli täyttänyt niin mielen kuin kehonkin.
"Gibbs on toinen ihan helmi. Ja Ducky!"

Skye unohtui silittelemään Bexin hiuksia. Ei hän tehnyt sitä tarkoituksella, mutta se vain oli hyvää tekemistä käsille siinä  katsomisen lomassa. 
"Ducky on ihana. Gibbs vaati vähän lämpeämistä."

Bex nautti Skyen sormista hiustensa seassa. Nyt hän vasta toivoikin, että hänellä olisi edelleen pitkät hiukset, joiden läpi nainen voisi sormiaan juoksuttaa, mutta tämä sai kelvata. Ainakaan Skyen sormet eivät koskaan eksyneet kauas hänen päänahastaan.
"Gibbs on hopeakettujen aatelia", Bex julisti pienesti naurahtaen. "Ja ihan tajuttoman suloinen katsoessaan Abbyn perään."

Skye nyrpisti kevyesti nenäänsä. 
"Hopeaketut ovat yliarvostettuja." Nainen mutisi. Ehkä hän katsoi Hollywoodin kautta asiaa eri silmin. 
"Sitä hän on."

"Ehkä, mutta Gibbs ei ole", Bex vastasi vilkaisten Skyen kasvoja alaviistosta. "DiNozzo tässä sarjassa on yliarvostettu." Tai ehkä hän ei vain pitänyt hahmosta, koska näki siinä niin monta puolta itsestään, joita inhosi.

"Noh, DiNozzolla on viihdearvonsa. Ziva sen sijaan..." Skyen ääni kehräsi loppua kohti.

Bex naurahti hiljaa. Niinpä.
"Zivaa ei lasketa. Zivasta ei edes puhuta", hän vannotti kohottaen etusormensa Skyen huulille. "Onneksi tämä on vain sarja. Olisi masentavaa, jos joku voisi oikeasti näyttää tuolta työpäivän aikana."

Skye kehräsi sormen takaakin hiljaa. 
"Mutta Ziva..." Hän mutisi epäselvästi. 
"Mieti miltä näyttäisi alasti."

"Olen miettinyt. Monesti", Bex naurahti. "Olen myös miettinyt, miten kukaan voi saada reisitaskuhousut näyttämään noin seksikkäiltä. En ole vielä keksinyt vastausta, joten syytän Hollywood-taikuutta."

"Yllättyisit miten moni asia on mahdollista saada näyttämään seksikkäältä." Skye naurahti käheästi. 
"Hollywood-taikuus on kyllä oma juttunsa."

"Enpä tiedä, yllättyisinkö enää mistään", Bex myhäili huvittuneena. Sarjan katsominen oli vienyt ajatukset tehokkaasti pois aiemmasta, eikä Skyen läheisyys ollut haitannut lainkaan.

Skye katseli sarjaa, liikkumatta mihinkään. Hän otti tyynyn käsinojalle ja nojasi oman päänsä siihen, unohtuen jopa hieromaan Bexin päänahkaa hellästi. Ei ehkä sitä mitä olisi pitänyt tehdä. 

Bex olisi voinut kehrätä kuin yksi siskonsa lukuisista kissoista, kun Skyen sormet hieroivat häntä. Jännitys tuntui sulavan pois kehosta hetkessä eikä silmien pitäminen avoinna ollut enää lainkaan niin helppoa, vaikka televisiossa pyörivä sarja oli mitä mielenkiintoisin. Se tuntui niin hyvältä, että hän olisi voinut itkeä. Tai nauraa. Tai saada vaikka orgasmin. Sen sijaan hän vain inahti pienesti ja hieraisi tyytyväisenä poskeaan vasten aamutakin peittämää reittä.
"Älä lopeta, kiltti", hän pyysi hiljaa huokaisten. "Tuo tuntuu taivaalliselta."

Skye hymähti pehmeästi, vieden toisenkin kätensä hieromaan naisen päänahkaa. Ei, hän ei ollut lopettamassa jos Bex pyysi. 

Bex sulki silmänsä nauttien tunteesta, jonkaa Skyen sormet hänen hiuksissaan saivat aikaan. Se tuntui niin hyvältä, ettei hän osannut kuvailla sitä sanoin. Hän nautti hyvän hetken rentona naisen sylissä, ennen kuin kohotti päätään kietoen toisen kätensä Skyen niskan taakse, jotta voisi vetää naista hellään suudelmaan.
"Kiitos", hän kuiskasi hiljaa.

Skye vain hymyili hellästi, pudistellen päätään. Ei ollut mitään mistä kiittää. Hän piti sen suudelman hellänä. Ei heidän olisi pitänyt enää tehdä näin, mutta oliko sillä todella väliä?

Ei, sillä ei ollut mitään väliä, jos Bexiltä kysyttiin. Naisella ei ollut aikomustakaan syventää suudelmaa, sillä juuri näin oli oikein hyvä. Hän ei edes välittänyt siitä, miten joutui jännittämään vatsalihaksiaan pystyäkseen kohottautumaan Skyen sylistä.
"Haluan nähdä sinut uudestaankin." Sanat karkasivat huulilta ennen kuin hän ehti niitä estää. Bex ei tosin ollut edes varma, olisiko estänyt niitä vaikka olisi voinutkin. Hän räpäytti hitaasti silmiään painuessaan takaisin makuuasentoon sydän kurkussa takoen. Hän oli auttamatta liian myöhässä.

Se sai naisen pysähtymään hetkeksi. Bex halusi nähdä uudestaan? Hän vilkaisi syliinsä valunutta naista. 
"... puhuuko päähieronta vai sinä?"

"Minä", Bex vastasi varmasti katse Skyen kasvoissa. Nainen näytti niin kauniilta, ihan sama mistä perspektiivistä hän naista katseli. "Minun olisi pitänyt sanoa niin heti. Olin pelkuri." Hän hyppäsi itseään isompia maastoesteitä silmääkään räpäyttämättä suurimman osan ajasta, mutta pelkäsi tunnustaa olevansa kiinnostunut. Ihastunut, jopa.

Skye hipaisi Bexin hiuksia uudelleen, vieden käden sitten poskelle. 
"Minäkin haluaisin, joten mikään ei estä. Ja kaikki pelkäävät joskus."

Bex hymyili leveämmin naiselle. Mikään ei estänyt. Mitä nyt naisen koko suku vihasi tätä, vihasi häntä, eikä hänellä ollut mitään annettavaa naiselle, jolla oli elämässään jo kaikkea, mutta ainakaan mikään muu ei estänyt.
"Siitä on niin kauan, kun olen viimeksi tuntenut näin", Bex huokaisi kääntäen katseensa television suuntaan ihan vain välttyäkseen katsomasta Skyen kasvoja. "Joten pelkään varmasti paljon. Joka välissä." Ehkä hän tottuisi siihen. Olihan hän nytkin uskaltanut sanoa toivovansa toista tapaamista paljon nopeammin kuin ensimmäisellä kerralla. Nyt oli puhuttu tunneista, ei päivistä.

Skye jatkoi Bexin pään silittelyä. 
"Ei sillä ole väliä." Hän huomautti hellästi, pudistellen päätään. 
"Kaikkia pelottaa ja ei siinä ole hävettävää."

"Kunhan vain varoitin", Bex sanoi hiljaa vilkaisten Skyeta silmäkulmastaan. "Että jos emmin ja epäilen ja pohdin, niin se ei ole sinun syytäsi." Tai Skyen suvun syytä, vaikka Lewikset osasivatkin olla pelottavaa sakkia sille tuulelle sattuessaan.

Lewikset eivät pelottaneet häntä tarpeeksi. 
"Se on hyvä tietää." Skye totesi pehmeästi. Hän huomasi puhelimensa vilkkuvan, irvistäen. Hän laski sen pöydälle, haluamatta ajatella.

Bex hymyili varovaisesti Skyelle. Ehkä hän onnistuisi navigoimaan tätä uutta ja pelottavaa rajaa pitkin jotenkuten, ilman suuria virheitä.
"Ei minua haittaa, jos tahdot käyttää puhelintasi", Bex vakuutti kohottaen kätensä sipaisemaan Skyen poskea. "Voit olla kuin minua ei olisikaan, jos tahdot."

Skye pudisteli päätään. 
"Ei, en minä sitä." Miten sen oikein sanoisi?
"Kuvien huonolaatuisuus ei ole tae siitä etteikö joku niitä ostaisi."

"Ah", Bex henkäisi ymmärrys kasvoille leviten. Niinpä tietysti. "Olen pahoillani."

"Ei, en minä itseäni sääli, siveitä kuviahan ne ovat ja näytän kieltämättä helvetin hyvältä golfatessani ne housut jalassa." SKye naurahti käheästi. 
"Nyt ne vain ovat taas maailman silmien edessä. Yksi yksityinen hetkeni, taas."

"Minähän sanoin", Bex huomautti naurahtaen. Skyen housut olivat tehneet syntisiä asioita, jos häneltä kysyttiin. Kun näytti yhtä hyvältä kuin Skye, pitäisi olla laitonta pukeutua moisiin vaatteisiin ihmisten ilmoille.
"Tuo on syvältä", nainen totesi. "Sinulla pitäisi olla oikeus elää elämääsi ilman, että kukaan muu tunkee mukaan katsojaksi."

”Olit oikeassa.” Skye totesi nauraen pehmeästi. 
”Niin. Mutta itse valitsin tämän.”

Bex silitti Skyen poskea peukalollaan.
"En usko sinua", hän vastasi. "Valitsit näyttelemisen. Et tätä kaikkea muuta, mikä tulee siinä mukana. Voisit tehdä työsi ihan yhtä hyvin, seurasivat kamerat sinua kadullakin tai eivät."

”No mutta tiesin että se tulee.” Skye huomautti hellästi. 
”Eli kohta olet Scarlett Aislingin salainen deitti tai jotain.”

"Se on vain pieleen menneen ihmiskunnan syytä", Bex totesi. Ei se tarkoittanut, että se oli oikein. Skye ansaitsi oman rauhansa siinä missä kuka tahansa muukin.
"Voisin kuvitella paljon pahempiakin asioita, joita olla. Joita olen jo ollut", nainen sanoi kohottautuen jälleen ylemmäs, jotta saattoi painaa suukon Skyen suupieleen. "Siinä on sitä paitsi kaunis sointi. Salainen deitti. Melkein kuin salainen agentti."

Skye ei voinut olla nauramatta Bexin logiikalle. 
”Olet salainen koska he eivät vielä kuvista keksineet kuka olet.”

"Sinun tähtesi toivon, etteivät he keksikään", Bex vastasi. Olisipa hän osannut vältellä kameroita luonnostaan. Katsoa aina toiseen suuntaan, kääntää selkää kameralle, peittää kasvonsa hyvin ajoitetulla käsieleellä. Hän ei epäillyt hetkeäkään, etteivätkö lööppilehdet riemastuisi tiedosta, kenen seurassa Skye oli ollut.
"Salainen deitti kuulostaa paljon paremmalta kuin narkkari tai huora."

Skye pudisteli kevyesti päätään. 
"Shh. Tiedätkö, minä en välitä. Minulle et ole sitä. Joten muulla ei ole väliä."

"Selvä", Bex sanoi kohottautuen vihdoin kokonaan istumaan. "Jos sinä et välitä, niin sitten minäkään en välitä." Lehdet kirjoitelkoot mitä tahtoivat. Hän ei aikoisi lukea yhtäkään otsikkoa.

Skye nyökkäsi pehmeästi. 
"Minä välitän teoista jotka vaikuttavat minuun, en menneisyyden virheistä." Kovin naiivi ajatusmaailma ehkä, mutta hänestä reilu. 
"... Mutta jos he keksivät kuka olet, mikään ei estäisi sinua katsomasta Pähkinänsärkijää vierestäni."

Bex nyökkäsi. Hänellä ei olisi toivoakaan, jos menneisyyden virheet painaisivat vaakakupissa. Hän tuskin koskaan voisi tasapainottaa niitä, vaikka tekisi mitä. Sitä taustaa vasten oli helpottava tietää, ettei Skye aikonut antaa sen tulla esteeksi. Hänellä oli mahdollisuus aloittaa puhtaalta pöydältä naisen kanssa. Miettiä uudestaan, kuka hän tahtoi olla.
"Jos he keksivät", hän vastasi koettaen tulkita, mitä sydämen hypähdys tarkoittikaan. Oliko hän iloinen ajatuksesta, että voisi istua Skyen rinnalla? Kauhuissaan? Hän ei tiennyt. Hänellä olisi aikaa saada siitä selvää. Nainen nousi ylös sohvalta ja ojensi kättään Skyelle.
"Mennään nukkumaan ja unohdetaan lehdet. Voimme katsoa aamulla, joko maailma palaa tuhkaksi."

Skye tarttui hymyillen käteen.
"Jos he keksivät." Hän lupasi ja nousi seisomaan. 
"Mennään. Käyn pesemässä hampaat ja kasvot." Hän katosi kylpyhuoneeseen, palaten jälleen kasvot luonnontilassaan läikikkäinä makuuhuoneeseen. 

Bex nyökkäsi naiselle. Hän joi sillä aikaa lasillisen vettä keittiössä ennen kuin suunnisti kaivamaan hammasharjaansa laukustaan. Kun Skye palasi makuuhuoneeseen, hän suunnisti hammasharjaansa heilauttaen itse käymään kylpyhuoneen puolella. Sen jälkeen oli hyvä palata makuuhuoneeseen.
"Haittaako sinua, jos riisun pyjamanhousut?" Hän kysyi istahtaessaan sängyn laidalle epävarmana. Tämä tuntui niin erilaiselta kuin aiempi kerta, kun he olivat vain nukahtaneet seksin päätteeksi. Ehkä hänen pitäisi mennä sohvalle.

Skye kääntyi meikkipöytänsä äärestä katsomaan Bexiä, availlen rasvapurkkia sormillaan.
"... Minä aioin nukkua alasti, joten mitä luulet?"

Bex naurahti. Selvä, hän voisi siis huoletta riisua pyjamanhousunsa, ja hetken asiaa harkittuaan kaiken muunkin. Jos Skye aikoi olla alasti, miksei siis hänkin?
"Sinun ei pitäisi peittää ihosi täpliä", hän sanoi tassuteltuaan huoneen halki Skyen luokse. Bex kumartui katsomaan kauniita kasvoja peilin kautta. "Näytät kauniilta juuri noin."

Skye naurahti pehmeästi. 
"En peittämällä peitä, meikki vain... on tehokasta. En arkena meikkaa ja silloin olen läikikäs kuin pieni dalmatialainen." Nainen naurahti hymyillen peilin kautta kun levitti voidetta kasvoillensa.

"Suloinen pieni dalmatialainen", Bex totesi. Hän toivoi, että saisi nähdä Skyen joskus niin, ettei nainen ollut meikannut. Muinakin hetkinä kuin nukkumaan käydessä tai aamulla herätessä, siis. Bex painoi suukon Skyen päälaelle ennen kuin kääntyi sängyn puoleen. Hän poimi lattialle unohtuneen puhelimensa ja päätyi sammuttamaan sen. Kenelläkään ei olisi mitään asiaa, mitä hän tahtoisi nähdä heti ensimmäiseksi aamulla kun katsoisi kelloa, joten parempi sulkea koko kirottu kapistus.
"Kumpi on sinun puolesi?" Hän kysyi nyökäten sängyn puoleen. "Vai tahdotko minut mieluummin sohvalle nukkumaan?" Hän lisäsi puoliksi vitsillä.

Skye naurahti ja rasvasi vielä kätensä, nousten sitten. Aamutakki päätyi siististi naulakkoon kun hän istui ikkunan puoleiselle reunalle. 
"Tämä. Sitten herään niin että aurinko paistaa kasvoille." Jos aurinko paistoi.

"Paistaako täällä muka joskus aurinko", Bex mutisi naurua äänessään. Aina kun hän oli Lontoossa käynyt, kaupunki oli näyttänyt harmaalta ja sateiselta, tai siltä se ainakin tuntui.
"Et silti vastannut", hän naurahti hymy suupieltä nykien, "että tahdotko minut viereesi vai sohvalle."

Skye nosti läikikkäät jalkansa sängylle ja sujautti ne peiton alle. 
"Paistaa. Nytkin." Hän totesi pehmeästi hymyillen ja ojensi kättään Bexiä kohti. 
"Sänkyyn. Rakastan lusikassa nukkumista."

Bex naurahti hiljaa. Hyvä on, sää oli ollut kaunis tänään. Ehkä Skye oli tuonut hieman Losin aurinkoa mukanaan.
”Iso vai pieni?” Bex kysyi naurahtaen kun kömpi sänkyyn Skyen vierelle. Hän kurotti painamaan suukon naisen huulille. Ei hän tiennyt, miten pukea montaakaan asiaa sanoiksi, varsinkin kun sanat itsessään jo pelottivat häntä, joten parempi luottaa tekoihin.

Hän ei ollut tarkoittanut itseään. Suukko sai naisen hymyilemään ja siristämään silmiään. 
"... Kumman sinä haluat?"

”En ole vuosiin nukkunut kenenkään vieressä, jos edellisviikkoa ei lasketa. Minä olen tyytyväinen kummin tahansa”, Bex vastasi huvittuneena. Kunhan hän vain saisi olla lähellä, hän olisi onnellinen.

"Minusta tuntuu että kaipaisit pientä lusikkaa." Skye virnisti vinosti. Hän voisi pidellä naista siinä ja kuvitella että voisi suojella tuota mielipahalta. Hän kävi kyljelleen, houkutellen Bexiä kainaloonsa. 

Bex naurahti Skyen virnuilulle, mutta käpertyi oikein mielellään naisen kainaloon.
”Hyvää yötä Skye”, nainen sanoi hiljaa laskien kätensä naisen käden päälle.

"Hyvää yötä." Hän painoi pienen suukon Bexin olkapäälle, hymyillen pehmeästi. Siitä oli hyvä vaipua uneen, eikä häntä häirinnyt edes nyrtyneenä tyynynsä valtaava pomeranian. 

Sunnuntai 7. lokakuuta 2018 - seuraava päivä

Kun aamulla oli käynyt selväksi, että sosiaalinen media oli jo enemmän kuin tietoinen siitä, kenen kanssa Skye oli nähty minigolfradalla, Bex oli todennut varovaisuuden olevan turhaa. He voisivat lähteä katsomaan, mitä Lontoolla oli tarjottavanaan sunnuntaina, kun sääkin suosi. Käydä kävelemässä yhdessä lukuisista puistoista tai istua kahville. Ei mitään suloista ja romanttista, mutta jotakin, mitä ystävät tekivät kaiken aikaa.
He olivat kävelleet hetken lähinnä hänen vaatimuksestaan nähdä edes joitakin Lontoon maamerkkejä, mutta lopulta taksikyyti Camden Towniin oli voittanut. Tori oli näkemisen arvoinen, tai niin hänelle oli aina sanottu, ja kukapa ei rakastaisi katsella käsitöitä. Ehkä hän voisi ostaa jotain, mitä piilottaa Laurenin kaappiin tallilla, jotta nainen ei murhaisi häntä siltä seisomalta.
”Tämä kaupunki on kyllä ihan valtava”, Bex naurahti Skyelle luoviessaan tietään torikojuja kohden. ”Sinäkin melkein hukut ihmismassaan täällä.”

Skye oli lähtenyt mielellään aamulla ulos. Yeti oli jäänyt tuhisemaan petiinsä nyreänä tällaisesta toiminnasta, mutta hän ei välittänyt. Myös peittävä meikki oli saanut jäädä kotiin. Skye kulki torilla rauhallisin askelin, kääntyen Bexin puoleen. 
"Niin on. Siksi nautin tästä. Ihmiset näkevät niin paljon ihmisiä, että hukun tänne ja saan tehdä mitä haluan."

Bexin askel oli kovin kevyt, kun nainen kiiruhti ihmisten lomassa. Hän oli tottunut luovimaan väkijoukkoja, eikä tämä kerta ollut poikkeus.
"Se kertoo vain ihmisten äärettömästä typeryydestä", Bex totesi hymyillen. "Sinä et koskaan huku ihmisten sekaan." Skye erottui edukseen, se oli selvää.

Skye kohotti raidakasta kulmakarvaansa, nauraen Bexille. 
"Olet hölmö" Hän totesi nauraen hyväntuulisena. 

"Onko se huono asia?" Bex vastasi naurahtaen. Hän kiepahti nopeasti ympäri, kun vitsikkäät, käsinmaalatut mukit kojun pöydällä osuivat silmään.
"Mitä luulet, voisinko ostaa Laurenin puolelleni tällaisella?" Hän kysyi Skyelta naurua äänessään. Tuskinpa, mutta aina voisi yrittää, eikö?

"Ei, ei tosiaan ole." Bexin hölmöys ja energisyys toi ihanaa aurinkoa hänen päiväänsä. Hän piti siitä todella. 
"Voit yrittää."

Bex väläytti leveää hymyä Skyelle, ennen kuin huomio kääntyi kojun mukeihin. Ei, niistä ei yksikään ollut täydellinen. Uusi yritys seuraavalla kojulla.
"Ei sinulla olisi mitään sisäpiirin vinkkiä, millä tyynnytellä hänet?" Bex kysyi huvittuneena. Hän oli jättänyt puhelimensa suosiolla Skyen luokse, kun oli todennut sen olevan vain täynnä asioita, joita hän ei tahtonut juuri nyt ajatella. Ei voinut olla väärin ottaa hetkeksi aikaa itselleen ja unohtaa, mitä sosiaalisessa mediassa puhuttiin.

Skye kurtisti kevyesti kulmiaan. Mistä serkku piti? 
"Ratsastusvarusteet. Merkkikengät. Minä voin hoitaa ne merkkikengät." Serkkuun piti saada käytöstapoja. 
"Aika."

Bex huokaisi.
"Ehkä siis annan hänelle ne uudet kannukseni vaihdettavilla kannuspäillä, mitä hän on kuolannut viimeisen kuukauden." Ehkä hän saisi sillä ostettua Laurenin takaisin puolelleen vähän nopeammin kuin vain odottamalla, että nainen tyyntyisi. Joku olisi voinut kysyä, miksi hän edes tahtoi tyynnytellä naista, joka oli puhunut hänestä niin julmasti, mutta vastaus oli yksinkertainen - Lauren oli hänen ystävänsä, eikä hän tahtonut tapella ystävien kanssa.
"Ei minulla niille mitään käyttöä olisikaan ennen kevättä. Voin ostaa uudet siihen mennessä."

Skye nyökkäsi hymyillen. 
"Suosittelen. Hän on mukavampi leppoisana. Ja voit ostaa hienommat!" Skye totesi nauraen, katsellen itse käsin neulottuja lapasia, päätyen ostamaankin ne. 

"Epäilen, etten löydä hienompia", Bex naurahti, "mutta voin ostaa uudet samanlaiset." Ainakin Laurenilta saisi lainaan avainta, jolla kannuspäitä vaihdettiin, jos hän hukkaisi omansa. Oli ihme, että se oli pysynyt tallessa tämän kuukauden. Bex vilkaisi Skyen valitsemia lapasia.
"Tarvitset niiden kanssa yhteensopivan pipon. Tai huivin! Molemmat. Täällä on kylmä talvisin."

Skye katseli lapasia, katsellen kojua sitten tarkemmin. 
"Olet oikeassa. Muhkean huivin ja söpön, isotupsuisen pipon."

Bexkin katseli kojun vaihtoehtoja ja kurotti pipon puoleen, joka näytti hänestä erittäin suloiselta tuuhean tupsunsa kera. Nainen ei turhia kysellyt vetäessään sen Skyen päähän.
"Söpö", hän julisti tuomionsa nyökäten.

Se sai naisen nauramaan. Harmaat silmät siristyivät kapeiksi ja silmäkulmii muodostui muutama naururyppy. Suun ympärystässä olevan valkean läiskän rajoille asettui hymykuopat. 
"Onko? Olisinko söpö sen kanssa koiralenkillä?"

Bexin huulilla koreileva hymy vain levisi Skyen naurun myötä. Hän etsisi satoja söpöjä pipoja, jos niiden myötä saisi kuulla Skyen naurua lisää.
"Ehdottomasti olisit. Yeti jäisi toiseksi", Bex vahvisti toisen pontevan nyökkäyksen kera.

"Otan siis senkin." Skye katseli kaulahuiveja hymy huulillaan. Mikä olisi hyvä? Mikä olisi hyvä.... 
"Etsi vielä söpö kaulahuivi niin lupaan tarjota kahvit."

"Kiinni veti", Bex naurahti kääntyen heti huivien puoleen. Hän tutki niitä varsin päättäväisenä etsiessään täydellistä huivia, joka kävisi pipon ja lapasten kaveriksi. Hän jäi arpomaan hetkeksi kahden välillä, mutta kohotti sitten toista voittoisana Skyelle.
"Söpö huivisi, ole hyvä", hän naurahti vastustaen halua kurottaa painamaan suukko Skyen poskelle. Se olisi varmasti paljon enemmän, kuin minkä kanssa Skye olisi sinut ihmisten ilmoilla.

Skye otti huivin sormiinsa nauraen ja hyväksyi sen. Hän sai kaiken sievästi pieneen kassiin pakattuna. 
”Pitäisi ostaa myös rumat joulupaidat Lewiseille.”

"Oi!" Bex hihkaisi innoissaan ajatuksestakin. "Tässä pelissä olen hyvä! Löydämme maailman rumimmat joulupaidat heille hetkessä."

”Eli Gina, Gary, Sam, Lauren ja minä. Ja Samin kihlattu!” Kuusi paitaa siis. Kuusi hyvin rumaa paitaa.

"Täydellistä", Bex naurahti. Tästä tulisi hauskaa. "Ostetaan Meganille jotain keltaista. Hän näyttää huonovointiselta keltaisessa." Ei, hänkään ei Laurenin tavoin pitänyt Samin kihlatusta, joka oli tehnyt hänen elämästään Riverviewssa hankalaa.
"Ja Ginalle paita missä on kulkusia tai jotain muuta, mikä pitää paljon ääntä, ettei hän voi hiipiä kenenkään taakse."

Skye nauroi huvittuneena. Selvä, keltaista. 
”Oi kyllä, kulkusia.” Hän totesi hymyillen, etsien sopivaa kojua.

"Sinun on pakko lähettää minulle kuva", Bex vannotti kulkiessaan ihmisten ja kojujen seassa etsien myyjää, jolla näyttäisi olevan joulupaitoja myynnissä. Selvä merkki oli moiseen itse pukeutunut mies, ja Bex nykäisi Skyeta siihen suuntaan.

”Tietenkin, kuva on perinne!” Skye rakasti sitä perinnettä lapsuudestaan ja siksi vaali rumien paitojen tarinaa. 

"Melkein harmittaa, etten jäänyt viime jouluna Riverviewn maille pyhiksi", Bex naurahti. Gina rumassa joulupaidassa olisi varmasti ollut näky!

”En ollut siellä viime jouluna.” Skye myönsi hymyillen. 
”En tiedä käyttivätkö he paitoja.”

"Tänä vuonna varmasti käyttävät, kun löydämme heille jotain täydellistä", Bex vannoi pysähtyen kojulle, joka oli täynnä vaaterekkejä, joissa oli joulupaitoja laidasta laitaan.

”Ja olen Riverviewssä.” Sen hän oli päättänyt. Hän matkustaisi sitten pohjoisesta Losiin, mutta ei tosiaan olisi vanhemmillaan koko joulua. Keskittyneesti hän selasi paitoja rekeissä.

Bex hymyili Skyen päättäväisyydelle. Hän ei ihmetellyt lainkaan, että nainen tahtoi olla tätinsä tilalla jouluna. Riverview oli satumaisen kaunis, varsinkin jos maahan sattui satamaan ohutkin kerros lunta.
"Eikö tämä näyttäisi ihan sinulta?" Bex naurahti nostaen rekiltä paitaa, jossa oli selvästi hyvin joulupöydässä ruokaillut piirroslohikäärme tonttulakki päässä.

Skye hymyili leveästi. 
”On, se on minun.” Hän halusi sen itselleen. 
”Oi, tämä on Meganin.” Sinapinkeltainen hirvitys, jossa oli poroja.

"Täydellinen", Bex naurahti ojentaen kättään, jotta voisi ottaa sinapinkeltaisen poropaidan pideltäväkseen. Hän voisi kannatella kaikkia paitoja, joita Skye löytäisi.
"Laurenille sopisi hyvin jokin, missä on välkkyviä valoja tai glitteriä, eikö?" Bex virnisti. Lauren vihaisi sitä, mikä tekisi siitä juuri niin täydellisen kamalan joulupaidan.

”Todellakin! Jotain aivan karmeaa. Samille pinkki.” Skye hyrisi naurusta kissamaisesti. Loistava ajatus.

"Oi, pinkki ja sinaapinkeltainen. He näyttävät hurmaavilta vierekkäin Meganin kanssa", Bex nauraa räkätti vilkuillen paitoja rekeillä. Pinkki hirvitys alastomilla tontuilla, jotka pitelivät lahjapaketteja sukukalleuksiensa edessä nauratti. "Sam?"

Skyen silmät miltein syttyivät. Ai herran jestas, kyllä! 
”... serkkuni rakastaa minua.” Nainen virnisti leveästi. Hän etsi vielä karseat paidat kolmelle muulle ja maksoi ne. 
”Nyt on nekin.”

"Ehdottomasti", Bex naurahti. Sam osaisi varmasti arvostaa joulupaidan hirveyttä.
"Olet suorastaan pelottavan tehokas", Bex totesi huvittuneena. "Jouluun on vielä ikuisuus ja sinulla on jo paidat valmiina."

”Pitää olla! Muuten en saisi mitään tehtyä.” Skye naurahti ja vilkaisi Bexiä. 
”Mihin sitten?”

"Viime hetken kiireessä ja paniikissa saa aina tehtyä yllättävän paljon", Bex huomautti nauraen. Hän vilkaisi ympärilleen torilla, mutta yksikään kojuista ei kiinnittänyt hetimmiten huomiota.
"Kahville?" Hän ehdotti hymy huulillaan. "Muistelisin, että lupasit minulle kupin kuumaa."

”Mutta se on inhottavaa.” Skye totesi hymyillen hellästi. Hän lähti kohti kahvilas joka oli tullut mieleen, hykerrellen nerokkuudelleen.

"No joo, siinä olet oikeassa", Bex naurahti. Kiireessä suoritetuista asioista oli vaikea nauttia. "Nyt suorastaan toivon, että olisi jo joulu. Tahdon nähdä kuvan sinusta paidassasi."

”Kyllä se pian tulee.” Skye lupasi, työntäen kättä taskuun ettei hakisi Bexin kättä omaansa. Kahvilalla hän avasi oven tuolle.
”Mitä haluat?”

Pian ei ollut nyt, ja kärsimättömästä, hetkessä vähän liiankin kanssa elävästä naisesta joulu olisi yhtä hyvin voinut olla vasta ikuisuuden päästä.
"Oh, pumpkin spice on tullut taas valikoimiin", hän naurahti. "Ehdottomasti kurpitsalatten."

Hän pudisteli päätään. 
”Olet heitä...” Skye mutisi miltein järkyttyneenä, ottaen itse naurettavan monimutkisen tilauksen, jonka lausui miltein hengittämättä välissä.

"Heitä, jotka ymmärtävät hyvien kausimakujen päälle? Ehdottomasti", Bex naurahti. Nainen pudisteli päätään. "Sinun tilauksesi ei edes ollut enää englantia."

”Pah, oli se.” Skye pärskähti ja siirtyi syrjemmälle odottamaan kahvien valmistumista. 
”Tiedän vain mitä haluan.”

"Baristaparka", nainen naurahti päätään pudistellen. Nainen poimi molemmat kahvit kantoonsa, kun ne valmistuivat, sillä Skyella oli kasseja kannettavanaan, ja suunnisti suuren pöydän ääreen, joka oli tyhjentynyt juuri sopivasti.
"Menikö tilauksesi edes oikein?"

Nainen vain hymyili leveästi, nuuskaisten kahviaan kun oli istunut alas. 
”Ha, meni.”

"Ihme", Bex naurahti, "minä en edes saanut selkoa, mitä tilasit." Barista oli selvästi työnsä tasalla aivan eri tapaan kuin Lexa oli koskaan ollut tallin kahviossa.

Skye hymyili vain viattomasti. 
”Ammattitaitoa. Onko jotain muuta mitä haluaisit tehdä?”

"Pidellä sinua kädestä", Bex vastasi hymy huulillaan. "Muusta en tiedä. En varsinaisesti tunne Lontoota", hän naurahti. Olihan täällä nähtävää vaikka millä mitalla, mutta mistä ihmeestä aloittaa? Eläintarha, jokin kymmenistä museoista, kierros puistossa? Mahdottomia päätöksiä.

”Pitäähän se toteuttaa.” Skye lupasi hellästi hymyillen. 
”Mikä olisi mukavaa? Mistä pidät?”

"Seikkailusta", Bex vastasi naurahtaen. Se hänet oli alunperin Lontooseenkin tuonut. Seikkailu, joka mahdollisti Skyen näkemisen toistamiseen.
"Oh, eikö täällä ole se valtava maailmanpyörä, josta näkee kaikki nähtävyydet?" Hän olisi voinut vannoa ihmisten puhuneen London Eyesta tai jostakin vastaavasta. Hän voisi nähdä kaiken kerralla, ilman että joutuisi juoksemaan ympäri kaupunkia.

”Oh, on. Käydään siellä.” Se antaisi myös hetken yksityisyyttä pienessä kopissa. 
”Loistava idea.”

"Minulla tulee niitä silloin tällöin", Bex naurahti. "Tämä voi ehkä olla yksi niistä harvoista, jotka eivät-" Lauseen katkaisi kahvilan ovelta kuuluva kolina ja kompurointi, jota seurasi kovin tutulla äänellä sihahdettu iirinkielinen kirous. Bexin ei tarvinnut edes katsoa Skyen ohitse tietääkseen, kuka oli kompuroinut sisälle kahvilaan.
"Älä liiku", Bex sihisi Skyelle. "Saat olla kilpeni."

Skye hätkähti. Bex ei ikinä vaiennut. Hän ei voinut olla kääntymättä ympäri, mutta ei tietenkään nähnyt mitään. 
”... eihän täällä mitään ole?” Nainen naurahti kääntyessään takaisin Bexin puoleen.

Ei, koska punapäinen nainen kömpi vasta toisen asiakkaan auttamana takaisin jaloilleen parin pöydän takana. Caitlin pudisteli pölyä vaatteistaan ja vakuutteli olevansa kunnossa, kun konkkasi tiskille jättämään tilauksensa. Bex valui pienemmäksi tuolilla, mutta se ei varsinaisesti auttanut, sillä Caitlin tunnisti lyhyen punapään hetkessä. Kenties myös siksi, että Bex oli ainoa, joka tuijotti päättäväisesti poispäin ryminällä saapuneesta naisesta.
"Kappas vain", Caitlin naurahti pirteästi irkkuaksentti vahvana puheessaan. Bex suoristautui tuolillaan. "Me sitten törmäilemme mitä kummallisemmissa paikoissa."
"Sinä törmäsit kirjaimellisesti sisään, Caitlin", Bex huomautti huvittuneesti päätään pudistaen. "Huomaan, ettet ole oppinut vielä kävelemään."
"Etkä sinä mitä ilmeisimmin lukemaan karttaa, kun olet eksynyt näin kauas kotoa", Caitlin vastasi naurahtaen. Bex pudisti päätään uudemman kerran.
"Skye, tässä on entinen valmentajani Caitlin. Hän on kumma kyllä sulokkaampi hevosen selässä kuin omilla jaloillaan. Caitlin, tämä on Skye", Bex esitteli naiset toisilleen. Caitlin ojensi rennosti hymyillen kättään Skyelle.
"Hauska tavata", pisamakasvoinen nainen totesi ja istahti alas, kun Bex potkaisi tuolia paremmin esiin pöydän alta.
"Hänen oman turvallisuutensa vuoksi", nainen kuiskasi kuuluvasti Skyelle. Caitlin pyöräytti silmiään, mutta Bexin puheessa oli ripaus totta. Jopa kahvilan henkilökunta tuntui säikähtäneen hänen kuuluvaa sisääntuloaan niin, että barista toi kahvin suoraan pöytään.

Skye vilkaisi Bexiä ja sitten punapäistä naista. Hän kuunteli hymyillen naisten sanailua, ojentaen kättään irlantilaista kohti. 
”Hauska tavata. Bex, ei saa kiusata!” Aivan kuin nauru olisi ollut kovin toruvaa.

"Saan kiusata", Bex vastasi heti hymyillen leveästi Skyelle. "Caitlinin suurinta huvia oli kiduttaa minua vuoden päivät ilman jalustimia."
"Opit paljon, ja jos ei mitään muuta niin ainakin laitoin reisilihaksesi töihin", irkkunainen puolustautui naurahtaen. "Mikä sinut on tänne tuonut?"
"Tulin lomalle. Moikkaamaan Skyeta", Bex kohautti pienesti harteitaan ja vilkaisi naista. Hän keksisi keinon päästä eroon Caitlinista ihan hetken kuluttua, jos punapää ei lähtisi itse.
"Ah, et ole täällä Zoen ja Larissan kanssa?" Caitlin varmisti. Bex räpäytti silmiään hitaasti. Zoe ja Larissa... aivan. Hevosten karanteeni.
"En", nainen pudisti päätään. "Oliko sinun tarkoitus tavata heidät?" Caitlinin nyökkäys sai Bexin vilkaisemaan Skyeta. He lähtisivät nyt.
Paitsi että nyt oli jo liian myöhään, sillä Larissa ja Zoe astelivat sisään kahvilaan. Larissa suunnisti suorinta tietä pöydän ääreen, ja halasi tervehdyksen niin Caitlinille kuin Bexille. Punapää näki sen sekunnin, kun television maailmassa elävä brasilialaistyttö tunnisti pöydässä istuvan kolmannen naisen. Bex oli hetkessä jaloillaan ja peittänyt Larissan käden suullaan.
"Shh, et sano sitä ääneen", hän sanoi tytölle. "Tässä on Skye, Laurenin serkku." Larissa nyökkäsi silmät lautasen kokoisina. Bex pyöräytti silmiään istahtaessaan alas. Mikä sirkus tästä olikaan tullut.
"Lauren puhui totta?" Larissa vinkaisi kädet suunsa edessä. Bex pyöräytti silmiään. Ei, kun hän oli huvin vuoksi esitellyt Skyen Laurenin serkkuna. Naisen teki mieli läppäistä tyttöä takaraivolle, mutta sen sijaan hän tyytyi suuntaamaan pahoittelevan hymyn Skyelle. Hän ei ollut ihan ajatellut tätä, kun oli toivonut kahvihetkeä.

Skye puraisi huultaan. Ei, älä kommentoi mitään reisistä, kelvoton pervo. Hän taputti itseään henkisesti olalleen kun kykeni ohittamaan sen vaaran paikan. Skye kohotti kulmiaan hämillään, ehtimättä sanomaan enempää kun neljäs ihminen pelmahti pöydän luo - joku joka tunnisti hänet. Bexin reaktio sai hänet nauramaan. 
”Bex, tukehdutat hänet!” Nainen haroi vaaleita hiuksiaan ja ojensi kättään nuorta naista kohti. 
”Mm’hmm, olen hänen serkkunsa, Ginan veljentyttö.”

"Hän on tottunut siihen. Se on ainoa keino saada Larissa hiljaiseksi", Bex vastasi naurahtaen, eikä välittänyt siitä, miten tyttö mulkaisi häntä. Larissa näytti epäröivän sadasosasekunnin, ennen kuin tarttui ojennettuun käteen. Se oli todennäköisesti pisin aika, jonka Bex oli koskaan nähnyt Larissan pohtivan mitään.
"Larissa", tyttö vastasi. "En voi uskoa tätä." Tyttö malttoi tuskin istahtaa alas. Bex saattoi hyvin kuvitella, miten Larissa oli täynnä uteliaita kysymyksiä ja varmasti pyytäisi vielä mahdollisuutta saada kuva Skyen kanssa.
"Se olet ihan oikeasti sinä?" Larissa varmisti naurahtaen. Caitlin näytti kovin hämmentyneeltä. Bexiä ei yllättänyt, ettei irkkunainen tunnistanut Skyeta. Omistikohan kömpelö vanhus edes televisiota, vai oliko se hajonnut heti asennusvaiheessa?

Skye hymyili lämpimästi Larissan innolle. 
”Minä, kyllä.” Hän vilkaisi Caitlinia huvittuneena. 
”Miten onkin että sinä Bex löydät ihmiset jotka eivät tunnista minua?”

"En tiedä", Bex naurahti. Caitlinin punertavat kulmat painuivat, kun nainen selvästi pohti jotakin.
"Näytät kieltämättä etäisesti tutulta", irkkunainen myönsi, "mutta pahoitteluni, en osaa sanoa, missä olisin saattanut nähdä sinut." Larissa näytti pomppivan paikallaan kun tahtoi valaista Caitlinia siitä, kenen seurassa he oikein saivat kunnian istua.
"Minä vien sokeripommisi takaisin, jos et asetu", kahden kahvin kera pöydän ääreen saapuva Zoe varoitti Larissaa. Naisen katse kiersi tuttuja kasvoja pysähtyen vain silmän räpäyksen ajaksi Bexiin, ennen kuin kierros jatkui Skyen kohdalle.
"Ah", mustahiuksinen nainen naurahti. "Nyt ymmärrän, miksi Larissa on duracell-pupu." Bex räpäytti yllättyneenä silmiään. Hetkinen, Zoe tunnisti Skyen? Zoe, joka ei tiennyt mitään viihteestä? Maailma oli mennyt sekaisin.

Skye pärskähti Caitlinille. Ihana. 
”En ole loukkaantunut.” Nainen totesi hymyillen. Ei ollenkaan. Skye viittasi Larissaksi kutsuttua naista istumaan, vaikka se taisi olla turha toivo.
”Hei, Skye Stephenson.” Nainen ojensi hymyillen kättään tummatukkaista naista kohti, joka oli hakenut kahvit saapuneelle kaksikolle. 
”Ja Caitlin, millaisia elokuvia katsot?”

Se oli hyvä, sillä jos tämä olisi loukannut Skyeta, Bex ei olisi voinut enää koskaan esitellä naista kenellekään. Hänen ystäväpiirissään oli selvästi väkeä, jotka eivät katsoneet elokuvia tai Game of Thronesia.
”Zoe Winter”, mustahiuksinen hevosenhoitaja vastasi kättään ojentaen kun oli päässyt eroon kahveista. ”Stephenson? Niin kuin Gina?” Bex pudisteli päätään. Uskomatonta. Viihteestä kaukana pysyttelevä Zoe tunnisti Skyen, ja tiesi vielä Ginan tyttönimen. Jälkimmäinen yllätti häntä paljon vähemmän kuin ensimmäinen.
”Suurimmaksi osaksi dokumentteja”, Caitlin vastasi Skyelle rento hymy huulillaan. Hän napsautti sormiaan. ”The Bling Ring! Olit siinä, etkö ollutkin? Alexis Neiersiin perustuva hahmo?”

Skye naurahti. 
”Mm, olen Ginan veljentyttö.” Hän totesi Zoelle hymyillen. Joten siksi, kuten Gina. Hän säpsähti Caitlinia ja kääntyi katsomaan naista. 
”Olin, Niki. Esimerkiksi.” 

"Aivan, niin tietenkin", Zoe nyökkäsi istahtaessaan alas vapaalle tuolille. Sattumalta toki mahdollisimman kauas Bexistä.
"Tiedättekö, te vain tungitte kyselemättä pöytäämme", Bex huomautti katsoen kolmea seuraan lyöttäytynyttä naista silmät siristyen. Larissa tökkäsi lyhyen naisen kylkeä kyynärpäällään. Kehtaisikin häätää heidät, kun Skye oli tässä pöydässä!

Skye nauroi Bexille. 
”Sehän vain tarkoittaa että sinusta pidetään.”  Hän ei voinut olla kiusaamatta. 

Bex kääntyi järkyttyneenä Skyen puoleen. Naisen piti olla hänen puolellaan! Auttaa hankkiutumaan eroon hevosihmisistä, jotka tuntuivat löytävän toisensa magneettien tavoin. Zoe pärskähti.
"Jos sinä nousisit ja siirtyisit viereiseen pöytään, puoli pöytää seuraisi mukanasi", mustahiuksinen nainen huomautti Skyelle pidellen kaksin käsin kahvikupistaan kiinni. Larissa vain kohautti harteitaan häpeilemättä. Tietenkin. Bexin kanssa voisi puhua koska tahansa, mutta kuinka usein saattoi sanoa tavanneensa naisen, joka oli saanut Daenerys Targaryenin elämään ruudulla?

Zoen sanat saivat naisen hymyilemään viattomana. 
”Noh, yritin vain olla kohtelias.” Hän huomautti hymyillen. Larissan reaktio hymyilytti. Pöydän alla hän hipaisi Bexin jalkaa kädellään. Kyllä he muista eroon pääsisivät.
”Joten tunnetta kaikki ilmeisesti toisenne töistä?”

"Se on turhaa tässä seurassa", Zoe mutisi huvittuneena kahvinsa takaa. Käytöstapoja ei löytynyt turhan monelta, ja vielä harvempi jaksoi käyttää niitä. Bex hymyili Skyelle unohtaen hetkeksi äänekkäät seuralaiset pöydän ääressä. Hyvä on, se hyvä puoli muiden saapumisessa oli, ettei kukaan nähnyt, mitä pöydän alla tapahtui. Hän saattoi siirtää jalkaansa lähemmäs Skyeta.
"Sieltä juuri", Bex vahvisti. "Zoe hoiti minun kilpahevosiani ja Larissa Emilyn, sen toisen punapään hevosia. Caitlin valmensi kaikkia, ennen kuin karkasi tänne leikkimään kotia."

Skye muisti Emilyn hämärästi käynniltään Rosings Parkissa. 
”Ah. Vai karkasi?” 

"Nuoret", Caitlin naurahti silmiään pyöräyttäen. Vai oli hän karannut jonnekin. "En karannut yhtään mihinkään. Muutin vain asumaan mieheni kanssa saman katon alle, sen sijaan että olisimme reilun viiden tunnin ajomatkan päässä toisistamme."

”No mutta sehän on vain... mitään karkaamista!” Skye puuskahti päätään pudistellen. Bex, mokoma liioitteli! 

"Sitä minäkin", Caitlin naurahti. Hän vilkaisi pientä punapäistä ratsastajaa. "Kaipa tämä on vain Bexin tapa sanoa, että hän kaipaa jalustimitta ratsastamista kovasti", nainen virnisti. Bex pudisti päätään ripeästi. Ehei, ei todellakaan kaivannut.
"En malta odottaa Pähkinänsärkijää", Larissa puuttui keskusteluun. Miksi he puhuivat töistä, kun he voisivat puhua paljon mielenkiintoisemmistakin asioista? "Oliko sen kuvaaminen ihan mahtavaa? Pääsitkö tekemään jotain uutta ja hauskaa?"

Skye räpäytti silmiään ja kääntyi Larissan puoleen. 
”Etkö? Onneksi ei ole kauan odotettavana. Ja nautin sen tekemisestä, ihanan erilaista fantasiaa kuin Thrones ja tarina klassikko. Sellaisia on aina ilo tehdä.”

"Joulu alkaa siitä kun Pähkinänsärkijä tulee teattereihin", Larissa totesi päättäväisesti nyökäten. Hän ei edes olisi Englannissa silloin! Hänen täytyisi odottaa pitkälle marraskuun puolivälin yli, että pääsisi näkemään elokuvan. Ehkä se voisi olla hänen ensimmäinen tekonsa, kun he palaisivat pitkältä kisamatkalta.

Skye naurahti pehmeästi. 
”Sinä aloitat ajoissa! Ihanaa tietää että sitä odotetaan, pidin sen tekemisestä.”

"Tietenkin sitä odotetaan", Larissa naurahti. "Minä olen odottanut sitä siitä lähtien, kun koko elokuvasta alkoi edes kiertää huhuja. Monta pitkää vuotta siis." Ja mitä enemmän elokuvasta sai tietää ajan kuluessa, sitä malttamattomampana hän sitä odotti. Kuka muka ei rakastanut Pähkinänsärkijää?

”Se on ihanaa. Aina ihana tietää että työtäni odotetaan.” Skye totesi hymyillen pehmeästi. 

"Ehdottomasti", Larissa nyökkäsi pirteästi. "Minulla on kännykässäni laskuri Thronesin viimeisen kauden alkuun. Ollut jo pitkään." Täytyihän hänen saada tietää, miten tarina päättyi!
"Äläkä yritä kalastella spoilereita", Bex torui Larissaa heti naurua äänessään. "Ei onnistu."

”Jep, Bex on oikeassa. Säästän teille katsomisen ilon.” Skye totesi hymyillen leveästi.
”Olen sillä tapaa ilkeä.”

"Olen aina oikeassa", Bex virnisti saaden Larissan kyynärpään jälleen kylkeensä.
"Onpahan jotain, mitä odottaa innolla", Larissa naurahti. Enää reilu puoli vuotta! Kyllä siitä selviäisi. Johan hän oli malttanut odottaa kokonaisen vuoden.

”No se. Minä odotan kauhulla. Sitten se on loppu ja en ole enää Daenerys. Nyyh.” Nainen tavoitteli huvittuneisiin sanoihinsa liioiteltua dramatiikkaa.

"Olet aina Daenerys", Larissa vannoi leveästi hymyillen. Game of Thrones oli ilmiö, joka ei kuolisi vuosikymmeniin. Ihmiset katsoisivat näitä samoja jaksoja vielä 2050-luvullakin.
"Onko sinulla mitään muita mielenkiintoisia projekteja tulilla?" Larissa kyseli innoissaan.

Se voisi hyvin olla ja sitä Skye toivoi. Se oli upeasti tehty sarja. 
”Queen of Tearling on mielenkiintoinen elokuva. Näin vihjeenä.”

Larissa hymyili leveästi.
"Queen of Tearling, selvä", hän nyökkäsi pirteästi. Ehdottomasti listalle elokuvia, joiden julkaisua odottaa innolla.
"En kyllä edelleenkään usko, että se olet oikeasti sinä", tyttö nauroi ilahtuneena.

Skye pärskähti. 
”Mitä? Minä olen ihan oikea ihminen!” Tietenkin hän oli siinä.

"No joo, mutta en minä koskaan tapaa kuin korkeintaan hevostähtiä", tyttö nauroi pirteästi. Bex tökkäsi Larissaa vuorostaan.
"Hei, minä olen kultajoukkueen jäsen!" Nainen protestoi nauraen.
"Ja Caitlin voitti yksilökullan", Zoe huomautti huvittuneena. Larissa pyöräytti silmiään.
"Tiedätte mitä tarkoitan!" Tyttö naurahti.
"Mieheni on teatterinäyttelijä", Caitlin liittyi Larissan kiusaamiseen. Tyttö heilautti kättään.
"En ole koskaan tavannut miestäsi! Te kyllä kiusaatte aina pieniä", tyttö puhahti naurua äänessään.

Skye naurahti Larissan sanoille. Kuin! Naisella oli ilmeisen maineikasta seuraa ympärillään. 
”Oi! Kuka? Ihailen teatteriporukkaa, heillä on vaativa työ kun esiintyvät aina livenä ja suoraan yleisölle. Pitäisi taas käydä.”

"David King", Caitlin vastasi Skyelle lämmin hymy huulilla vieraillen. Davidista puhuminen kohotti sen väistämättä pisamaisille kasvoille. "Hän on tällä hetkellä Hamiltonissa, King Georgen roolissa. Ollut viime vuodet Oopperan kummituksessa nimikkoroolissa."

”Oi! Olen siis nähnyt hänet ainakin Kummituksena. Kerro terveisiä hyvästä suorituksesta ja pitää mennä katsomaan Hamilton.” Skye veti vaaleita hiuksia korvansa taakse. 
”Teillä olisi jo etäsuhteessa puolensa kun miehelläsi on miellyttävä ääni.”

"Minä kerron", Caitlin lupasi hymyillen. Hän välittäisi ilolla kehut eteenpäin, kunhan ehtisi kotiin. "Onhan siinä, mutta teimme sitä jo riittävän pitkään", hän naurahti. Eivät he nytkään ehtineet niin paljoa toisiaan nähdä, kuin hän olisi toivonut, mutta enemmän sentään kuin hänen asuessaan pohjoisessa.
"On täällä asumisessa muitakin hyviä puolia", nainen lisäsi. "Lontoo on kaunis kaupunki."

”Onhan se.” Skye myönsi hymyillen. 
”Kauniimpi kuin Los.”

"Ei voi olla", Larissa naurahti. "Losissa on sentään aurinkoa!"

”On.” Skye naurahti pehmeästi ja pudisteli päätään. 
”mutta täällä on koti.”

"Koti on siellä, minne sen itse rakentaa", Caitlin totesi huvittuneen hymyn kera.
"Joojoo, maailmanmatkaaja. Säästä inspiroivat lainauksesi muille", Bex naurahti.

”Olen rakentanut sen Lontooseen.” Skye totesi hymyillen.

"Tämä on kieltämättä hyvä paikka kodille", Caitlin myönsi hymyillen. Hän oli elänyt niin monessa maassa, kaupungissa ja osoitteessa vuosien varrella, mutta Lontoossa oli omaa hohtoaan. Zoe pudisti päätään.
"Pohjoinen on paljon parempi", hevosenhoitaja totesi. Hän oli kasvanut täällä, eikä tosiaankaan kaivannut takaisin.

” Niin on. Ja pohjoisessa on puolensa, Riverview on ihana paikka.” Skye rakasti edelleen sen rauhaa. 

”Jep”, Bex vahvisti pirteällä nyökkäyksellä. Sitä Ginan ja Garyn hevostila ehdottomasti oli. Kun Zoe ja Caitlin uppoutuivat keskusteluun hevosista ja Larissa näytti vajonneen puhelimensa maailmaan hetkeksi, Bex irvisti pahoitellen Skyelle.
”En muistanut, että hekin ovat jo etelässä”, hän sanoi hiljaa ja kosketti pöydän alla naisen polvea. ”Lähdetään ihan pian.”

Skye hymähti Bexin pahoittelulle. 
”ei se mitään. En minä tästä kärsi.”

Bex kohotti kulmaansa epäuskon merkiksi. Miksi muuksikaan tätä saattoi kuvailla kuin kärsimykseksi? Äänekkääksi ja uteliaaksi kärsimykseksi?
”Olisin silti paljon mieluummin kanssasi kaksin”, nainen sanoi hiljaa. Larissa laski puhelimen kädestään näyttäen jälleen siltä, että halkeaisi pian.
”Mikä on paras muistosi Thronesin kuvaamisesta?” Tyttö kysyi pirteästi Skyelta.

Hänen kärsimyksensä oli erilaista. Skye kääntyi Larissan puoleen. Hienointa? 
”Ehdottomasti se kun saimme nähdä valmiina sen kohtauksen jossa lennän hienosti tuhoamaan Lannisterien armeijan. Se on valmiina upea. Vaikka saikin kyseenalaisen ennätyksen.”

Larissa sai nopeasti kiinni kohtauksesta, josta Skye puhui. Hän oli ehkä katsonut Game of Thronesin muutamaan kertaan alusta saakka. Ensimmäisen kerran odottaessaan viidettä kautta, ja sen jälkeen vähän joka välissä. Sarjaa tuotettiin aivan liian hitaasti, jos häneltä kysyttiin.
"Se oli ihan hiton upea kohtaus!" Tyttö hihkaisi. "Minkä ennätyksen se rikkoi?"

”Eniten stuntteja tulessa tai jotain sellaista. Yhtä kyseenalaista.” Nainen virnisti vinosti. 

Se sai Larissan nauramaan.
"Mahtava ennätys", hän totesi leveästi hymyillen. Kuinka moni muka saattoi sanoa olleensa osa kohtausta, jossa niin moni stunttimies oli tulessa?
"Olen kyllä varma että Thronesilla on muitakin kyseenalaisia ennätyksiä", Larissa naurahti.
"Eniten alastomuutta ainakin", Bex naurahti päätään pudistaen. Hyvä luoja, se sarja oli välillä kuin juonellista pornoa.

Skye pärskähti Bexin huomautukselle. 
”Siksi se on Ginalta kielletty sarja.” Vanhemmiltakin, mutta nuo katsoivat silti. Muut sukulaiset olivat saaneet vain varoituksen katsoa omalla vastuulla.

"Ymmärrettävää", Bex naurahti. "Minä katsoin sitä joskus hetken isän kanssa. Epämukavin kokemus ikinä", hän tunnusti nauraen. Mikä siinä olikin, että vanhempien kanssa kaikista seksikohtauksista tuli aina kamalaa kidutusta?

”Voi hyvä jumala.” Skye pärskähti pehmeästi. 
”On se joskus vähän kiusallista kun tajuaa että aika moni maailmassa tietää miltä näytän alasti mutta en jaksa välittää. On siinä kilo meikkiä kropalla.”

"Älä muuta sano", Bex naurahti. "Se oli vielä se Missandein ja Grey Wormin rakastelukohtaus. Isän piti kommentoida ääneen, että miten siitä muka tulee yhtään mitään ilman... niin." Hän irvisti pelkästä ajatuksesta. Siinä oli ollut aivan liikaa tietoa hänelle vanhempien seksielämästä.
"Mutta se oli ehkä eeppisin tapa koskaan olla alasti", Larissa huomautti. "Vauvalohikäärmeitä ja kaikkea!"

Skye nyrpisti nenäänsä. Kukaan ei halunnut tietää niin paljon, kiitos vain. Ajatuskin vanhempien kanssa katsomisesta puistatti. 
”Se on! En kiellä sitä.”

Bex puri kieltään, ettei kommentoisi jotain siitä, miten todellisuus oli paljon Game of Thronesin antamaa kuvaa ruusuisempaa. Se ei todellakaan ollut jotakin, mitä hän tahtoi mennä möläyttämään tässä seurassa.
"Paljon parempi kuin Cersein häpeäkävely", Larissa nyökkäsi. Niin vaikuttava kuin kohtaus olikin ollut, ei se vetänyt vertoja hautajaistulesta astelevalle lohikäärmeiden äidille.
"Saatte minut todella pohtimaan, mitä ihmettä te katsotte vapaa-ajallanne", Caitlin huomautti huvittuneena.

Skye pudisteli päätään. 
”No kun asiaa ajattelee noin. Ja Game of Thronesia. Katso vain jos kestät alastomuutta. Paljon. Ja pidät fantasiasta.” Skye pyrki antamaan totuudenmukaiset suositukset sarjalle. 

"Kuulostaa sarjalta, jonka jätän ilolla väliin", Caitlin naurahti. Se ei kuulostanut sarjalta, jota hän katsoisi sunnuntaiaamuna sohvalle käpertyneenä Davidin kainalossa.

Sehän olisi voinut vaikka... noh, onneksi sen saattoi jättää sanomatta! 
”Et menetä siinä mitään tämän hetkinen kulttuurin suuruutta ihmeellisempää.” Hän kiusasi nauraen. Ei, kyllä hän sen tiesi että kaikki eivät pitäneet siitä.

"Olen jo liian vanha seuraamaan kulttuurin aaltoja", Caitlin naurahti. "Enköhän selviä ilman tätä ilmiötäkin." Nainen vilkaisi kelloaan suu mutristuen aavistuksen.
"Minun täytyy alkaa liikkua, jotta saan kaiken hoidettua. Mutta oli mukava nähdä teitä kaikkia ja hauska tutustua, Skye", Caitlin sanoi hymy huulillaan. "Ja Zoe, jos kuulet kenestäkään, joka voisi tulla ratsastamaan kuukaudeksi tai pariksi, anna numeroni."
"Whoah", Bex naurahti. "Mikset kysynyt minulta?"
"Kuinkahan paljon sinä tunnet hevosenhoitajia?" Caitlin naurahti päätään pudistaen. "Olisin vienyt sinun hoitajasi, jos Zoe ei olisi jo kiireinen Australian matkansa kanssa."
"Ei kun tarkoitin minua", Bex korjasi leveästi hymyillen. "Minun hevoseni ovat lomalla. Mitä tarkoitat ratsastamisella?" Caitlin näytti hetken mittailevan Bexiä katseellaan.
"No, kaipa sinä kelpaisit. Yksi ratsastava työntekijämme lopetti ja toinen mursi häntäluunsa liukastumalla tallipihalla, joten meillä on paljon liikutusta kaipaavia kouluratsuja ja vähän ihmisiä istumaan satulaan." Bexin virne vain levisi selityksen myötä.
"Anna minulle viikko ja saan kaiken järjestymään", nainen vannoi naurahtaen. Caitlin pudisti päätään huvittuneena.
"Kuulostaa hyvältä. Soittele kun tarvitset tarkempaa tietoa. Mutta sitä ennen suostuttelet kyllä Charlesin näkemään tämän edut, minä en tahdo häntä niskaani valittamaan, että varastin hänen ratsastajansa!" Caitlin naurahti nousten pöydän äärestä säärensä tuolinjalkaan potkaisten. Zoe päätyi saattamaan Caitlinin ovelle saakka, ettei nainen toistaisi aiempaa kompurointiaan.
"Ja minulle nauretaan, että minä teen nopeita päätöksiä", Larissa naurahti tönäisten Bexin kylkeä. "Ei kai pohjoisessa nyt noin tylsää voi ilman kisoja olla?"
"On siellä", Bex totesi hetkeäkään epäröimättä. "Ja mitä tätä nyt pohtimaan? Voin auttaa Caitlinia viikon tai pari, ja jos en viihdy niin pääsen aina takaisin kenttäratsujeni sekaan." Zoe palasi pöydän ääreen kiskoen Larissan väkipakolla jalkeille, kun tyttö näytti haluttomalta liikkumaan.
"Meilläkin on vielä tehtävää", nainen muistutti tyttöä, joka kääntyi Skyen puoleen viattomasti hymyillen. Bex huokaisi. Hän arvasi jo, mihin tämä oli menossa.
"Saisinko ottaa kuvan kanssasi?" Larissa pyysi hymyillen Skyelta.

Skye putosi kärryiltä puolessa välissä,jääden nauttimaan kahvistaan. Ilmeisesti Bex ei enää halunnut tulla edes Losiin, jos oli ottamassa töitä. Ehkä sen ymmärsi, nainen oli halunnut vain nähdä uudelleen, ei matkustaa toiselle mantereelle. Hän kääntyi Larissan puoleen, hymyillen pehmeästi.
”Saat, koska kysyt kauniisti.” Hän suoristautui seisomaan ja haroi sekalaisen vaaleita hiuksiaan hieman kuosiin.

Bex oli aikonut varmistaa, että olisi vapaalla siinä kohtaa. Ei hän Losin matkasta luopuisi, kun Skye kerran oli hänet kutsunut mukaansa. Nainen epäili, ettei se olisi ongelma Caitlinille. Hän auttaisi sen hetken mitä ehtisi, ja siinä se. Ei tämä ollut pysyvä työpaikka, jossa pitäisi yrittää tehdä vaikutus pomoihin.
"Kiitos", Larissa kiitti pirteästi ja ojensi puhelimensa Zoelle, jotta nainen voisi ottaa kuvia. Niistä tulisi kuitenkin kivempia kuin selfieistä. Tyttö hymyili pirteästi Skyen rinnalla koettaen olla näyttämättä niin innostuneelta, kuin millaiseksi tunsi olonsa, ja Zoen laskettua puhelinta kääntyi hymyilemään Skyelle.
"Kiitos kovasti. Oli ihan mahtava törmätä sinuun ja en malta odottaa Pähkinänsärkijää", tyttö naurahti astellen ottamaan puhelimensa Zoelta. Larissa kietoi paksun huivin kaulaansa ennen kuin hoitajat suunnistivat yhtä matkaa ovelle. Bex nojasi tuolinsa selkänojaan helpottuneena huokaisten.
"Ajattelin jo, etteivät he lähtisi koskaan", hän huokaisi hieraisten kasvojaan.

Skye hymyili mitä leveintä Hollywood-hymyään, kuten aina sellaisissa kuvissa. Niissä piti näyttää iloiselta. 
”voi kiitos. Oli hauska tavata.” Kaksikon mentyä hän kääntyi Bexin puoleen. 
”Olisiko tämä merkki paeta maailmaa omaan rauhaan?”

Bex hymyili Skyelle.
"Ehdottomasti", hän nyökkäsi. "Tahdotko apua ostostesi kantamisen kanssa? Lupaan olla varastamatta yhtä rumaa joulupaitaa", hän naurahti.

”Tahdon.” Nainen ojensi paria kassia Bexille, noukkien itse pari. Astuessaan kahvilasta kadulle hän varoen haki naisen kättä omaansa. Kokeillakseen. Sukuhan ei määräilisi mitä hän teki.

Bex nappasi kassit kantoonsa ja suunnisti kahvilan ovesta ulos. Tajutessaan Skyen etsivän hänen kättään, nainen siirsi nopeasti ostoskassit samaan käteen ja tarttui vapautuneella kädellään Skyen käteen pieni hymy huulillaan.
"Tiedätkö, jos autan Caitlinia hetken, voisimme nähdä useammin kun olisin jo valmiiksi jossakin päin Lontoota", Bex sanoi vilkaisten naista vierellään. Hän ei ollut ihan varma, missä Caitlin oli aikanaan sanonut Remonan majailevan, mutta ei se kovin kaukana voisi olla, kun nainen kerran itsekin asui täällä suunnalla.

Se pieni ele sai sydämen hyppäämään. Siitä oli vuosia, vuosia kun hän oli kulkenut käsikkäin kenenkään kanssa. 
”Et tiedä miten mukava uutinen tuo on.” Hän ei voinut olla hymyilemättä.

"Minulla on pieni aavistus", Bex vastasi hymy huulillaan. Katse tuntui seilaavan Skyen kasvojen ja heidän yhteenliitettyjen käsiensä väliä, kun Bex ei ollut ihan varma, kumpaa katsoisi mieluummin.
"Kaikkeen minä menenkin lupautumaan, kun tylsistyn", nainen naurahti. Kouluratsujen liikutusta! Saattoiko mitään kamalampaa ajatellakaan? Hyvä on, se tarjoaisi mahdollisuuden olla lähempänä Skyeta, joten oli tässä hyväkin puolensa.

”Oletko varma että osaat ajatella sen tunteen riittävän suureksi?” Se oli ihana ajatus. Ei viiden tunnin välimatkaa! 
”Sellaista sattuu. Mutta ainakaan et tylsisty enää?” Kulkiessaan melko reipasta tahtia, hän horjahti kevyesti. Mitä hän nyt muka jännitti niskoillaan?

"Ehkä en", Bex tunnusti katsellen Skyeta meripihkaisten silmien katse lämpimänä. Ehkä hän ei osannut aivan ajatella, miten mukava tieto se oli Skyelle, mutta hän tiesi silti sen, miten ilahtunut oli itse ajatuksesta.
"En tylsisty", nainen vastasi ja laski hetkessä irti Skyen kädestä, jotta saattoi sen sijaan tarttua naista lanteilta. "Varo askeliasi. Nämä kivet ovat epätasaisia", hän sanoi hiljaa. Miksi mukulakiveä täytyi tunkea kaikkialle?
"Enkä ole tähänkään asti tylsistynyt, kun olen ollut kanssasi. Ne ovat ne hetket, kun olen yksin pohjoisessa, kun minulla on tylsää."

Oli ihanaa kun joku reagoi horjahteluun rauhassa eikä aivokasvaimen ja varman kuoleman esiasteena. 
”Teen parhaani ettet tylsisty täällä. Yksinäisyys kyllä on kovin passivoivaa.” Sen hän myönsi. Se korosti tylsyyttä.

Bex oli tottunut katselemaan Caitlinin liikkumista, joten Skyen pieni horjahdus ei varsinaisesti säikäyttänyt. Hän laski irti naisesta, kun ei vaikuttanut tarpeelliselta tukea horjahtanutta naista enää kauempaa, ja hymyili Skyelle.
"En voisi tylsistyä kanssasi", hän vannoi, "joten älä huoli. Ei sinun tarvitse edes yrittää."

Se sai naisen naurahtamaan ja puristamaan Bexin kättä.
”Yritys ei silti ole vaaraksi. Haluan olla jännittävä.” Mahdollisimman pitkään, mielellään. Alhaalla vartija päästi heidät sisään ja hissi vei ylös kun sille vilautti kulkulätkää. Yeti oli vallannut Skyen sängyn, luu vierellään.

Bexin teki mieli vakuuttaa, että Skye oli jännittävä yrittämättäkin - ja ettei hän oikeastaan edes kaivannut enempää jännitystä elämäänsä. Hänellä oli työnsä, jossa riitti jännitystä yhdelle ihmiselle. Toisaalta taas, milloinpa jännitys yksityiselämän puolella olisi ketään haitannut.
"En tahtoisi kertoa sinulle, miten sisustaa kotiasi, mutta minusta tuntuu, että olet ostanut koiranpedit ihan turhaan", Bex naurahti laskiessaan ostoskassit makuuhuoneen puolelle.

Skye vilkaisi Bexiä ja kurkisti sitten makuuhuoneeseen. Yeti nousi istumaan ja heilutteli pörröistä häntäänsä. 
”Kuule mies, mitä teet sängyssäni?” Kimeä haukahdus, kähinää ja pyörähdys aksekin ympäri. 
”Selvä, äiti ymmärtää.” Ei tosiaa ymmärtänyt, mutta aina saattoi sanoa.

Bex hymyili huvittuneena koiran ja omistajan keskustelulle. Yeti oli kyllä melkoinen pakkaus, mutta niin oli omistajansakin.
"Onneksi olette molemmat syötävän suloisia", nainen naurahti kietoen kätensä halaukseen Skyen ympärille.

Skye painui Bexiä vasten, naurahtaen käheästi. 
”Se on hyvä että näet asian niin. Miten on, mitä halut tehdä loppupäivän?”

"Juuri niin", Bex vahvisti. Ei siinä ollut mitään muutakaan tapaa, millä asian voisi nähdä.
"Olenko ihan kamalan huono vieras, jos tahdon vain viettää aikaa kanssasi sohvalla loikoillen? Kun Yeti on kerran vallannut sängyn."

Skye pudisteli päätään. 
”Et, tosin voimme myös siirtää Yetin ja makoilla mukavammin sängyssä.”

"Luuletko, että Yetin voisi siirtää?" Bex naurahti halaten Skyeta hieman tiukemmin. "Olisihan se nyt ikävää loukata miehesi tunteita. Tai no, loukata niitä enää tämän enempää. Raukkaparka joutuu jo katsomaan, kun tuot sivupanosi kotiin", hän naurahti huvittuneena.

Skye vilkaisi Bexiä olkansa yli. 
”Mikä sivupano? Ainoa sellainen.”

Bex virnisti kurottaen leukansa Skyen olalle.
"Olenko kamala ihminen, jos se tekee minut kovin tyytyväiseksi?" Hän naurahti.

”Et ollenkaan. Päinvastoin.” Se oli hyvä että Bex oli tyytyväinen asiaan niin. 
”Yeti, haetaanko herkku?” Viimeinen sana sai koiran loikkaamaan alas ja kipittämään keittiöön.

Bex hymyili tyytyväisenä. Hän voisi siis iloita siitä, ettei joutuisi jakamaan Skyeta kenenkään kanssa. Ei sillä, että hänellä olisi ollut mitään jaettavaa. Skye ei ollut hänen. Mitä pidemmälle ajatukset jatkuivat, sitä syvempää kuoppaa hän tuntui itselleen kaivavan, joten oli paras lopettaa. Hän laski irti naisesta, jolla oli suorastaan nerokas keino saada koira liikkeelle.
"Älä nyt sano, että Yeti tietää missä laatikossa sen herkut ovat", Bex naurahti epäuskoisena seuratessaan koiraa keittiön puolelle.

Skye olisi voinut olla. Se ei olisi vaatinut kovin paljon, hän oli valitettavan myyty. 
”No tuota...” Pieni pystykorva ruopaisi kynsillä kaapinovea. Tuolla, niin ihminen, mikä kesti? Skye etsi kaapista koiralle herkkutikun ja livahti sitten itse nopeasti sängylle.
”Tietää.”

Yetin raapiminen kavalsi koiran kokonaan. Koira todellakin tiesi, missä herkut olivat. Bex nauroi ihastuneena ja kääntyi kannoillaan palatakseen makuuhuoneeseen, kun Skye lahjoisi koiransa. Hän kuoriutui farkuistaan, sillä niillä ei olisi kiva makoilla yhtään missään.

Skye oli vain lysähtänyt sänkyyn vaatteet päällä. Hän hakeutui hieman liian automaattisesti Bexin kainaloon. 
”Näetkö, paljon mukavampi kuin sohva.”

Bexillä ei ollut mitään läheisyyttä vastaan. Se kelpasi loistavasti hänelle.
"Paljon mukavampi", hän myönsi hymyillen ja painautui lähemmäs Skyeta. "Tämä oli loistava idea."

”Sitä minäkin. Vaikka olet pieni, sohva kävisi ahtaaksi.” Skye arvosti aina tilaa ja mukavuutta. Kuten myös kosketusta. Fyysisenä ihmisenä hän ei osannut vastustaa suukon painamista Bexin leukapieleen.

"Ahtaudessa on puolensa", Bex huomautti sulkien silmänsä suukon myötä. Miten niin pieni asia saattoi tuntua niin hyvältä?
"Jos ei ole tilaa levittäytyä ympäriinsä, täytyy painautua ihan lähelle."

Skye naurahti, painuen aivan naiseen kiinni. 
”Teen niin muutenkin häpeilemättä, en tarvitse tekosyitä.” Hän painoi uuden suukon samaan kohtaan.

"Sitten meitä on kaksi", hän naurahti. Hän harvoin tarvitsi tekosyitä yhtään millekään. Hän teki ja mietti vasta myöhemmin, jos silloinkaan. Samoin kävi puheen kanssa. Kieli ehti usein aivoja edelle.
"Olenko onnistunut sotkemaan jotakin leukaani, vai miksi suukottelet sitä nyt niin kovin?" Hän virnisti vinosti ja juoksutti sormiaan Skyen kyljellä.

Kysymys sai naisen suukottamaan kolmannen kerran. 
”Ainoa kohta johon juuri nyt yllän. Ellet välttämättä halua kaulasuukkoja...”

Bex jännittyi lupauksesta, vai oliko se ehkä enemmänkin uhkaus? Hän ei ollut aivan varma.
"Jos tahdot pitää vaatteet päälläsi, suosittelen jättämään kaulani rauhaan", hän naurahti lepuuttaen päätään Skyen päätä vasten.

”oh? Siellä on sellainen nappi?” Hän kiusasi hymyillen. Sitä oli ehkä pakko kokeilla, hamuta kaulaa laiskoin ja pehmein suudelmim.

"Mmhmm", Bex vahvisti myhäillen. Hän käänsi päätään antaakseen Skyen huulille enemmän tilaa hänen kaulallaan. Se tuntui syntisen hyvältä.
"Onko sinulla aina näin paljon haluja, vai olenko minä vain erityinen?" Hän kiusasi matalasti naurahtaen, kun käsi hiipi Skyen paitaa pitkin ylemmäs puristamaan rintaa, joka oli niin sopivasti hänen ulottuvillaan. Ja olihan se aika pysäyttävä ajatus, että hän saattoi koskettaa.

Se sai naisen nauramaan ihoa vasten. 
”Nämä ovat vain suudelmia.” Hän huomautti tukahtuneesti ihoa vasten. 
”Ja ehkä olet erityinen.”

"Suudelmia, jotka ovat kovin vaarallisella alueella, jos niiden ei ole tarkoitus johtaa mihinkään", Bex muistutti matalalla äänellä. Oli selvästi ollut virhe mainita kaulasta Skyelle. Hän ei toistaisi sitä enää.
"Ehkä? Kuulostaa hyvältä minulle", nainen naurahti.

Skye virnisti naisen ihoa vasten. 
”Niiiiin?” Hän leikki hengellään tai siltä se ainakin vaikutti. 
”Minä vain pidän suutelemisesta, siinä kaikki.” Eikä hän ollut ollenkaan kiusahenki joka rakasti toisen nappien painelua, ei. Pois se hänestä! 

Bex saattoi hyvin kuvitella virneen, joka koristi Skyen kasvoja. Hän henkäisi pehmeästi ja sulki silmänsä koettaessaan olla reagoimatta niin läpinäkyvästi Skyen suudelmiin. Minkä hän voi sille, että kaula oli kovin herkkää aluetta? Tai vielä pahempaa, niska? Skye ei saisi koskaan saada sitä selville, tai hän joutuisi seisomaan jatkossa aina selkä vasten seinää.
”No, sitten meillä on tuuria matkassa”, Bex mumisi hiljaa, ”koska minä pidän siitä, kun suutelet minua.”

Skye hymähti Bexin ihoa vasten, antaen hampaiden reunan kevyesti hipaista ihoa. 
"Haluan vain oppia mistä pidät." Hän ei selvästi osannut ajatella sanomisiaan sen mukaan että Bex oli myöntänyt pelkäävänsä tunteita. Hupsista. 

Bex henkäisi terävästi ja veti Skyen paidanhelmaa korkeammalle, jotta pääsisi koskettamaan kyljen paljasta ihoa. Se ajatus tosin jäi kesken, kun Skyen sanat rekisteröityivät mielessä. Hän jähmettyi muutamaksi sekunniksi henkeään pidätellen. Se oli pelottava ajatus. Laskea joku niin lähelle, että tuo tuntisi hänen kehonsa kuin omansa. Vielä pelottavampaa siitä teki se, että Skye halusi tehdä niin. Bex nielaisi. Milloin hän oli antanut pelon hallita elämäänsä?
"Olet jo päässyt hyvään alkuun", nainen totesi pehmeästi ujuttaen sormensa paidan helman alle.

Skye halusi oppia sen. Mielellään nyt heti, että voisi ajaa Bexin hulluksi. 
”Hyvä. Vasta alkuun.” Hän halusi oppia enemmän. Mieluusti kaiken ja ehkä se oli ajatus jota olisi tullut pelätä. Skye ei tosin ajatellut sitä kun kierähti Bexin yläpuolelle.

"Olen monimutkainen ja ristiriitainen", Bex virnisti toispuoleisesti Skyelle. "Siinä on sinulle hetkeksi opittavaa." Tai ainakin hän toivoi niin. Olisihan se nyt pienoinen kolaus itsetunnolle, jos Skye kyllästyisi viikossa. Hän ujutti kätensä naisen selälle piirrellen mielellään kuvioita pehmeälle iholle. Nainen kohotti päätään voidakseen houkutella Skyeta suudelmaan.

”Oh? Oliko tuo haaste?” Skye naurahti pehmeästi. Hän siirtyi suutelemaan huulia, kevyen vastahakoisesti. 
”Hmmm, onko muita heikkouksia?”

"Ehkä se oli", Bex myhäili kevyesti, vaikka meripihkaisten silmien katse pettikin sen, miten sisällä myllersi. Hän tahtoi heittäytyä tähän, mitä ikinä tämä olikaan, mutta sen sanominen ääneen tuntui mahdottomalta.
"Vai olet sinä laiska oppilas, jolle pitäisi antaa vastaukset suoraan", nainen naurahti suudelmien lomassa. "Eikö löytämisen ilo olisi paljon mukavampaa?"

Skye virnisti kevyesti suudelmaa vasten. 
”Eeen. Pidän vihjeistä.” Tai hän voisi käydä myös Bexin läpi sentti sentiltä. Hän suorustautui ja ojensi käsiään Bexille. 
”Tules tänne, saan paitasi pois paremmin.”

"Ehkä mietin sinulle vihjeen tai pari", Bex naurahti tarttuen Skyen käsiin, jotta saattoi kohottautua hieman helpommin kuin vain pelkillä vatsalihaksilla ylös. Hän nosti kätensä pään päälle auttaakseen paidan pois yltään ja myhäili pohtiessaan vihjettä naiselle.
"Hartioideni yläpuolella on kaksi muutakin pistettä, joiden löytämisen kuulee", hän virnisti alahuultaan purren naiselle.

Skye kohotti kulmiaan hymyillen. Vai kaksi? 
”Korvasta kutisit...” hän muisteli naisen reaktioita, vieden sormet niskalle. Samalla hän hivuttautui pois sylistä. 
”Tuos niskasi tänne.”

"Sinä puhalsit", Bex huomautti naurahtaen. Kuka muka ei kutissut, kun korvaan puhalsi? "Nautin kyllä muutoin huulista korvieni lähellä, mutta tällä kertaa en puhunut siitä." Hän värähti pelkkää kosketustakin niskallaan, mikä taisi olla ihan riittävä vastaus itsessään.
"Kadun tätä vielä", nainen huokaisi kääntyen hitaasti niin, että saattoi paljastaa niskansa Skyelle.

Skye ei voinut olla hymyilemättä. 
”Kadut? Toivottavasti et.” Hän kietoi kätensä naisen ympärille tuon takaa kun huulet painuivat niskalle. Hän halusi muistaa kaiken. Aivan kaiken. 

"Sinä et ymmärrä, se-" Bexin lause katkesi kesken, kun huulet painuivat niskalle. Hän veti terävästi henkeä. Jep, tämä oli ollut huono idea. Hän sai purra huultaan terävästi, ettei voihkaissut ääneen, mutta koko kehoa ravistava värähdys ei ollut yhtä helposti peitettävissä. Hänet saattoi kirjaimellisesti pudottaa jaloiltaan muutamalla suukolla niskaan.

Ja Skye aikoisi muistaa sen sekä käyttää tietoa hyväkseen. Kädet nousivat rinnoille. Hänellä ei ollut kiire, kun he saivat olla kaksin. Ei ylimääräisiä silmäpareja. 
Koiraa ei laskettu.

Bex ei tiennyt, miten päin olisi ollut, kun tahtoi samaan aikaan painautua vasten Skyeta ja toisaalta nojata vasten käsiä, jotka hellivät hänen rintojaan. Miten nautinnollinen pulma hänellä olikaan käsissään!
"Jep, kadun jo nyt", nainen mutisi silmät suljettuina nauttiessaan Skyen huomiosta. Jossakin toisessa tilanteessa hän olisi voinut hävetä sitä, miten kierroksille näinkin pieni stimulointi sai hänet, mutta ei nyt. Jos kukaan kysyisi, kaikki johtuisi seurasta.
Eikä se edes ollut valetta.

Skye ei tosiaan aikonut antaa Bexin päästä helpolla. Tuolla oli aina ratkaisu käsiensä ulottuvilla, jos todella halusi hänet kuriin. 
"Älä kadu. Nauti ja anna sen kuulua." Skye pyysi pehmeästi, näykkäisten korvalehteä pehmeästi etuhampaillaan. 

Sääli vain, ettei moinen koskaan tullut mieleen enää tässä kohtaa. Nyt siinä oli jo tarpeeksi töitä, että hän keskittyi seuraamaan tätä keskustelua. Mikään sen suurempi työ aivoille oli aivan liikaa.
"En ole äänekäs", Bex vastasi, joskin huulilta karkaava voihkaisu tuntui kertovan aivan muuta. Hän oli elämässään äänekäs monessa muussa suhteessa, mutta harvoin innostui pitämään paljoa meteliä makuuhuoneen puolella. Ehkä Skye muuttaisi senkin. Ainakin nainen teki hyvää työstä saadakseen hänet hetkessä kaipaamaan epätoivoisesti kosketusta, jota reisien puristaminen yhteen ei tarjonnut lainkaan riittävästi.

"Puret vielä huulesi rikki joskus." Skye härnäsi leikkisästi. Hän oli tosin ottamassa aikansa Bexin kanssa nyt kun nainen vain oli siinä, eikä ollut kiire mihinkään. Ja he näkisivät uudelleen, niinhän? 

"Kenties", Bex inahti liikahtaen. Ei hän voinut olla kiemurtelemattakaan. "Sinä liikut kutakuinkin jääkauden nopeudella, kun kaipaisin enemmänkin metsäpaloa", nainen valitti uuden voihkaisun kera.

Se vertaus sai naisen nauramaan. 
"Minä vain mietin." Skye näykkäisi Bexin niskaa hieman rajummin. 
"Mietin mistä pitäisit."

Se sai hänet voihkaisemaan lujempaa. Skye ajoi hänet hulluksi!
"Juuri nyt pitäisin siitä, kun sormesi suunnistaisivat alemmas", Bex valitti koettaen tasata pinnalliseksi käynyttä hengitystään, "alushousuni ovat jo epämukavan märät."

"Noh. En minä sitä epäile. Mietin uusia tapoja." Skye korjasi nauraen, valuttaen kätensä Bexin vatsalle. 
"... mutta jos tämän kerran, pyysit melkein nätisti." Hän myöntyi, vieden kättään alemmas, jatkaen suudelmien painamista niskaan. 

"Pyysin nätisti", Bex vakuutti ääni helpotuksesta värähtäen, kun Skye suostui pyyntöön. Hän olisi voinut inistä onnesta, mutta ehkä voihkaisu oli kuitenkin parempi reaktio - ja se, miten hän värähti suudelmien myötä. Hän oli sulaa vahaa naisen käsissä, mikä olisi jossakin toisessa tilanteessa pelottanut. Nyt hän vain nautti kosketuksesta, suudelmista ja ihon sähköistävästä tunteesta, joka kiehui nopeasti yli ja sai hänet nojaamaan raskaasti silmät suljettuina vasten Skyeta naisen nimi huulilta paeten.

Ja se miten Bex reagoi, sai blondin käymään ylikierroksilla. Ai hyvä jumala, hän ei varmaan voisi pistää taskukokoista naista pulloon ja pitää itsellän? Ei varmaan, se olisi karmivaa. Hän siveli naisen vatsaa, hymyillen tyytyväisenä. 
"Näytät niin hyvältä, katsoo sinua mistä tahansa."

Hän ei edes vaatisi suurta pulloa!
"Kiitos, beibi", Bex mutisi silmät yhä suljettuina ja ajatukset ylikierroksilla käyden. Tai ehkä ne eivät käyneet lainkaan. Se oli kenties parempi selitys hellittelynimelle, joka karkasi kieleltä edes naisen itse sitä tiedostamatta. Hän kohotti kätensä Skyen hiusten sekaan rintakehä hengityksen tahdissa kohoillen. Hyvä helvetti, hän ei selviäisi tästä sormiaan polttamatta.

Skye nyrpisti nenäänsä nimelle. Hrrrh, noin ei sanottu kuin keskinkertaisessa, ellei jopa ala-arvoisessa pornossa. Eihän? Heillä olisi ongelma jos se olisi yleisessäkin käytössä. 
"Mmhm. Näytät."

Suurempi ongelma oli se hetki, kun nainen tajusi, mitä oli sanonut. Meripihkaiset silmät rävähtivät auki terävän henkäyksen saattelemana ja Bex käänsi rivakasti päätään nähdäkseen Skyen.
"Sori", hän sanoi heti. Ei se ollut jotakin, mitä hänen oli ollut tarkoitus sanoa. Se oli vain lipsahtanut. Ei hän kutsunut ketään beibiksi tai muuksikaan. Hellittelynimet eivät istuneet hänen suuhunsa.

Skye kohotti kulmaansa, koettaen peittää huvittuneisuuttaan. 
"... tiedätkö, tuo pelasti sinut ongelmilta."

Bex nielaisi.
"Ongelmilta?" Hän kysyi silmiään hitaasti räpäyttäen. Kuinka pahoissa ongelmissa hän oli melkein uinut?

"... sait tämän kuulostamaan heteromiehille tehdyltä ö-luokan pornofilmiltä. Ongelmilta. Me olisimme keskustelleet jos et olisi ymmärtänyt hävetä beibiä." Skye naurahti pehmeästi. 

"Ai", Bex naurahti. "Se tässä oli ongelmana? Minä ajattelin että- ihan sama." Sitä oli ihan turha sanoa ääneen. Bex veti syvään henkeä.
"Minusta tuntuu, että nyt on minun vuoroni tutustua sinuun paremmin."

"Juuri se." Skye naurahti käheästi. Se oli ongelma, ei mikään muu. 
"... mhhn, voisin tutustua sinuun uudelleen, ennemmin..?"

Se, että ongelmana oli valittu sana, tuntui suuremmalta ongelmalta kuin se, että hän oli ylipäätään käyttänyt moista. Jos Skye olisi nyrpistellyt nenäänsä sen tähden, että hän meni hempeilemään moisia, ainakin hän tietäisi tarkalleen, ettei avaisi suutaan enää toistamiseen. Ei sillä, että hän nytkään aikoi niin tehdä.
"Mutta eihän se ole reilua", Bex vastasi kääntyen kunnolla Skyen puoleen. "Etkö mieluummin tahtoisi eroon omista housuistasi? Voisin tehdä sinun olosi mukavaksi."

Skye ei nähnyt ongelmaa siinä. Kyse oli sanavalinnasta. Hän voisi olla Bexille monta asiaa, mutta ei beibi. Hrh. 
"Mmm, se on kyllä houkutteleva tarjous." Hän ei voinut olla kiusaamatta. 

"Eikö?" Bex naurahti sipaisten naisen poskea. "Sinäkin ansaitset nautintoa. Ei tämä voi olla yksipuolista, vaikka miten nauttisit nappieni etsimisestä."

Skye ei voinut olla virnistämättä. 
"mm'hm." Hänen pitäisi oppia olemaan kiusaamatta. 
"Aiotko sinä sitten etsiä nappejani?"

"Aion", Bex vastasi virne omille huulille kohoten. "Mutta sitä varten sinun täytyy riisuutua."

Nainen naurahti ja veti paitaansa pois päältään. Selvä. 
"Pitäisikö pelottaa?"

"Ei", Bex naurahti kurotellen heti sormillaan paljastuneen ihon puoleen. "Toivon kovasti, ettei sinua pelota." Olisihan se nyt ikävää, jos Skye pelkäisi häntä. Hän kun vain toivoi, että voisi tehdä naisen olon nautinnolliseksi.
"Kuka tietää, ehkä ehdimme leikkiä kahleillasikin myöhemmin."

Skye värähti viimeiselle lauseelle. Ehkä vähän liian näkyvästi. 
"... Ja sitten sanoit ettei tarvitse pelätä." Hän naurahti ajatukselle ja vilkaisi Bexiä. 
"Näyttäisit hyvältä niissä, kieltämättä."

"Kuka sanoi, että antaisin sinun pukea ne minulle?" Bex virnisti vinosti. Hän kurotti aukaisemaan housujen nappia tahtoessaan Skyen nopeasti eroon lopuistakin vaatteistaan. Hänellä oli kaunis keho edessään tutkittavaksi. Hän aikoi käydä sen läpi sentti sentiltä.

"Oh, pidän asenteestasi." Nainen naurahti ja nousi sen verran seisomaan että polki farkutkin jalastaan lattialle. 

"Hyvä, sillä sitä minulla riittää", Bex naurahti. Asenne ei tosiaankaan loppuisi kesken. Valitettavasti. Hän antoi katseensa juosta pitkin Skyen kroppaa, ennen kuin houkutteli naisen takaisin sänkyyn.
"Mitään vinkkiä minulle?" Nainen kysyi huvittuneena.

Hän istui sängylle ja kääntyi Bexin puoleen. Vinkkiä? 
"Ei juuri nyt. Kerron jos tulee mieleen?" Kyse oli enemmän siitä, kehtaisiko hän pyytää.

"Selvä", Bex naurahti. "Kukapa ei rakasta pientä mysteeriä silloin tällöin." Hän kohottautui polvilleen voidakseen suudella Skyen täyteläisiä huulia. Hän tuskin koskaan oppisi pitämään tätä normaalina tilana. Huulet olivat vainonneet hänen päiväuniaan aivan liian pitkään.
"Aion opetella tuntemaan kehosi jokaista täplääsikin myöten", nainen julisti suudelmien lomasta painaen käsillään Skyen harteita, jota nainen kävisi maaten sängylle. Helpompi palvoa koko kehoa, joka näytti täydelliseltä hänen alapuolellaan.

Skye naurahti pehmeästi suudelmia vasten. 
”Siinä kestää.” Hän totesi painuessaan sängylle. 
”Täpliä riittää.”

"Minulla on aikaa", Bex vastasi valuen suudelmineen naisen leukaperän kautta kaulalle. "Ja paljon intoa opetella." Hänellä olisi koko tämä päivä ja yö, ja toivottavasti monta vastaavaa tulevaisuudessakin. Ajatus ei tässä hetkessä saanut edes säikähtämään.

”Ihailen intoasi.” Hän myönsi hymyillen. Bex oli ihana. Suudelmat kaulalla saivat naisen värähtämään. Jestas.

Bex naurahti käheästi vasten paljasta ihoa. Hyvä, jos hänen intonsa herätti ihailua. Hän oli nimittäin tosissaan. Hän tahtoisi oppia tuntemaan Skyen paremmin, eikä edes vain tässä mielessä. Kuinka kummallista hänelle. Nainen keskittyi suudelmiin, varoen hampaitaan naisen pehmeällä iholla. Skye ei ansainnut mustelmien helminauhaa todisteeksi hänen puuhistaan. Hän valui suutelemaan rintoja, toinen käsi rintojen hellimiseen liittyen, ja kokeili hampaitaan varoen. Täpliä todella riitti, siinä Skye oli oikeassa, mutta se ei estänyt painamasta suudelmaa tai paria niistä jokaiselle.

Jokaisessa taivekohdassa oli aina isompi läiskä, joka hajosi reunoistaan pienemmiksi täpliksi ennen kuin pigmentti muuttui taas tasaiseksi. 
”Mmh, Bex...”

Bex päätti, että voisi tehdä tätä hyväntuulisesti koko päivän.
"Niin?" Hän vastasi kohottamattakaan huuliaan vatsan iholta. Käsi oli jäänyt hellimään rintoja, sillä tuntui mahdottomalta olla koskematta nyt, kun hän saattoi tehdä niin.

Nainen liikahti hieman levottomasti. 
”Olen aika kärsimätön.” Hän huomautti ääni hieman käheänä. Sellainen läheisyys vei järjen.

Bex naurahti pehmeästi. Reilumpi nainen olisi kiirehtinyt, sillä olihan Skye jättänyt hänenkin kiusaamisensa, kun hän oli sitä pyytänyt. Sääli vain, ettei Bex ollut kovinkaan reilu.
"Niin?" Hän toisti kiirehtimättä suukkoineen yhtään minnekään. Lantioluu oli oikein hyvä paikka painaa useampi suudelma.

Se oli niin lähellä ja silti niin helvetin kaukana. 
”... sinä olet kovin hidas.” Hän huomautti aavistuksen turhautuneena.

"Sanoin, että tahdon tutustua koko kehoosi", Bex totesi huolettomasti. Hän painoi suukkoja alavatsalle kaarena lantioluulta toiselle, tietäen tarkalleen, miten turhauttavaa se osasi olla. Hän ei ollut luvannut pelata reilusti. Skye oli ajanut hänet hulluksi muutamalla niskasuudelmalla. Vähintä, mitä hän saattoi tehdä, oli ajaa nainen hulluksi odotuksesta.

Skye työnsi itseään Bexiä vasten, lähemmäs. Jestas tuo ajoi hänet hulluksi. 
”Mistä tuo hitaus löytyi...”

"Mitä voin sanoa", Bex vastasi huolettomana ja kohottautui aavistuksen enemmän kätensä varaan, jotta saattoi kiusallaan karata kauemmas naisesta. "Haluan ottaa aikani kanssasi."

Läiskäinen käsi koetti väkisin hakeutua hiuksiin kun Bex nojasi kauemmas. 
”... pitänyt naida sinuun liikettä..”

Bex naurahti, mutta luovutti Skyen tiukan otteen edessä. Ehkä hän oli kiusannut naista ihan riittämiin tässä hetkessä. Hän ei ollut ehkä löytänyt yhtä tajunnanräjäyttävää nappia, joka saisi naisen hetkessä kierroksille, mutta ei tämäkään ollut huono vaihtoehto. Ehkä Skye oli ansainnut nautintonsa, kun oli niin kiltisti antanut hänen kartoittaa koko kehoaan.

Naisella oli yhdistelmä, joka sai tuon vaipumaan hyvin raukeaksi useaksi tunniksi, mutta sellaisen opettaminen olisi silkkaa hulluutta, eikö? Tämä oli oikein hyvä vaihtoehto, sillä tämän pyyhkäistyä ylitseen hän voisi vielä nousta sängystä. 
”Viet järjen...” hän mutisi.

Mitä vikaa sängyssä lojumisessa oli? Bexillä ei ainakaan ollut kiirettä lähteä yhtään minnekään. Hän nauttisi jokaisesta hetkestä Skyen kanssa, vaikka he eivät muuta tekisikään kuin makaisivat vierekkäin sängyllä koettaen tasata hengitystään.
"Ylpeydellä", Bex virnisti vastaukseksi naisen mutinaan. Miksei hän olisi ylpeä siitä, että sai Skyen menettämään järkensä? Sehän oli kerrassaan loistava kehu!

Skye nielaisi kevyesti ja hymyili Bexille kovin hellästi. 
”Olet ihana.” Sormet hipaisivat tuon poskea hellästi. Olipa hänkin ällö.

Bex naurahti pehmeästi ja kipusi suukkojen myötä ylemmäs, kunnes saattoi vetää Skyen kainaloonsa.
"Ei sinussakaan ole vikaa", hän vastasi hymy huulillaan.

”Oh, nyt olen otettu.” Hän naurahti pehmeästi, venytellen hieman. 
”olet silti ihana.”

"Noh", Bex naurahti tökäten hellästi naisen kylkeä sormellaan. "Tiedät mitä tarkoitan."

Skye vinkaisi äänekkäästi. Ei kylkeä!
”Minä tiedän. Ja olen otettu. Ja älä enää ikinä tee noin!”

Bex nauroi lujempaa naisen vinkaisulle.
"Entä jos teen?" Hän kysyi virne huulillaan. Skye oli päästänyt oikein hauskoja ääniä edellisenäkin päivänä, kun oli salamannopeasti karannut hänen kutittavia sormiaan sohvalla.

”Ei!” Skye ponkaisi istumaan ja nosti varoittavan etusormen pystyyn. 
”Et. Ei.” Tuo ei voisi!

"Hyvä on", Bex naurahti kohottaen kätensä päänsä molemmille puolille. "En kutita. Tule takaisin kainaloon?" Hän pyysi raukea hymy huulillaan.

Hetken naisen luottamusta mittailtuaan hän asettui takaisin kainaloon. 
”Hyvä tyttö.” Kutittaminen oli kamalaa kidutusta!

Bexiä nauratti suuresti Skyen epäluulo. Ei kutittaminen nyt niin kamala kohtalo ollut!
"Kuka olisikaan arvannut, että Westerosin valtaistuimen kohtalon olisi voinut ratkaista kutittamalla suurta ja mahtavaa Danya kyljistä", Bex kiusasi naurua äänessään.

”Viserion olisi saanut aamupalaa.” Skye mutristi huultaan. Danylla oli uskottavia suojelijoita! 
”Yeti taas on sillälailla vähän hyödytön.”

"Kuka tietää, ehkä lohikäärmeetkin olisivat nauttineet kunnon vatsarapsutuksista", Bex naurahti. "Yeti ainakin nauttisi. Ja hei, ainakaan koirasi ei roiku jalassani kiinni ärisemässä, joten hyödyttömyydellä puolustamisen suhteen on puolensa!"

”Se nauttisi.” Skye totesi hymyillen. Yeti tosiaan nauttisi.
”No! Ei se niin huonotapainen ole!”

”Ei niin, sitähän minä juuri sanoin”, Bex naurahti. Yeti eli ehkä kovin luksuselämää niin pieneksi koiraksi, mutta... otus ei ollut huonotapainen. Ei ainakaan tämän lyhyen tuttavuuden perusteella.
”Se on oikein hieno koira.”

Komenteleva pikkupaskiainen vain. Sitä se oli. 
”Voi kiitos. Koulutin itse.” Skye oli oikein ylpeä karvalapsestaan.

”Teit hyvää työtä sen kanssa”, Bex vannoi naurahtaen ja painoi suukon vaaleankirjavien hiusten sekaan. ”Sinulla on selvästi lahjoja kouluttaa koiria. Aiotko laajentaa sen minuunkin? Huomaanko kohta opettelevani muotitaloja ja suunnittelijoita?” Hän kiusasi naurua äänessään. Ehkä siitä ei olisi pelkoa.

Skye siristi silmiään. Ei hän tuhlaisi Bexin kykyjä sellaiseen. 
”ehei, opetan sinulle paljon hyödyllisempiä asioita.”

”Mitähän ne sellaiset hyödyllisemmät asiat olisivat? Hyvät noutoruokapaikat? Yetin suosiman iltalenkin?” Hän kysyi naurahtaen.

”Vaikka niitä.” Skye nyökytteli pehmeästi. 
”Tai sitten salainen yhdistelmä jolla en nouse sängystä tunteihin.”

Se sai Bexin valpastumaan. Salaisuuksia!
”Vai on sinulla moisia salaisuuksia”, nainen myhäili huvittuneena silitellen Skyen hiuksia. ”Nyt olen utelias.”

Skye risti jalkansa tiukasti. 
”... on.” Hän nautti silityksestä, antaen silmiensä painua hieman kiinni.

Bex hymyili tyytyväisenä jatkaen naisen hiusten silittelyä. Se tuntui kumman hyvältä hänestäkin, eikä Skye protestoinut, joten miksi lopettaa?
”Ehkä saan joku päivä kuulla siitä”, hän sanoi hymy huulillaan.

Miksi hän olisi valittanut? Kaikki oli siinä hetkessä enemmän kuin loistavasti. 
”Kun luotan siihen ettet käyttäisi tietoa väärin.” Skye naurahti. 

”Skye Stephenson!” Bex henkäisi mukamas järkyttyneenä. ”Kehtaatkin epäillä aikeitani! Ne eivät koskaan ole mitään muuta kuin täysin puhtaat.”

Koko nimen kuuleminen sai naisen nauramaan. 
”No! En voi luottaa! Olen sen jälkeen hyvin puolustyskyvyttömässä tilassa!”

”Et nyt auta!” Bex nauroi tökäten hellästi naisen kylkeä. ”Olen luonnostani kovin utelias. Et voi kiusata näin. Menetän vielä viimeisenkin järjenhivenen päästäni, jos jään pyörittelemään tätä mieleeni!”

”Enkö?” Skye pärskähti Bexin tönäisylle. 
”Mitähän sinä pyörittelisit päässäsi jos en kerro?”

”Hyvin, hyvin, hyvin hävyttömiä ajatuksia sinusta täysin armoillani ja nautinnosta voihkien”, Bex vastasi naurahtaen. ”Ei kun hetkinen, pyöritän niitä kuitenkin.”

”Et ole edes kaukana totuudesta!” Skye onnitteli huvittuneena. Sellaista sisältyi hänen salaisuuteensakin.

”Teen tästä uuden tavoitteeni. Ottaa selvää siitä, miten saan sinut seitsemänteen taivaaseen. Onhan se vain oikein sinulle”, hän naurahti.

Skye risti kevyesti jalkojan. Hrrh. 
”Mmmnhn. Oletko joskus käyttänyt strapia?”

Bex kohotti kulmaansa huvittuneena.
”Hyvin kauan sitten, mutta kyllä”, hän naurahti. ”Sekö suuri salaisuutesi on?”

Skye siristi kevyesti silmiään. 
”Tavallaan. Se ja hyvä käsityö samaan aikaan. En nouse hetkeen.” Jotenkin vain jaloista katosi voima, kuten kaikesta muustakin.

Bex naurahti, vaikka ajatus saikin innostumaan hetkessä. Skye maalaili aivan liian vietteleviä kuvia hänen mieleensä.
”No siinä tapauksessa harjoittelen sorminäppäryyttäni paljon”, Bex virnisti naiselle. Hän kumartui painamaan suukon päälaelle. ”Kiitos kun kerroit.” Se merkitsi paljon, vaikka hän ei aivan osannutkaan pukea sitä sanoiksi. Kai sillä oli jotain tekemistä luottamuksen kanssa.

Ei noussut hetkeen, hän makasi lamaantuneena sängyssä ja valitti seuraavana aamuna lihaksiaan, sama asia, eikö? 
"Ei siinä ole valittamista." Hän huomautti hymyillen. Ehei, siinä ei tosiaan ollut valittamista. Ei ollenkaan. 

Bex naurahti hiljaa.
”Ei se estä opettelemasta uutta”, hän huomautti huvittuneena ja halasi Skyen tyytyväisesti lähemmäs.
”Olen muuten pahoillani tuttavistani. En tiennyt, että he olisivat siellä. Tai miten esitellä sinut”, Bex sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen. Laurenin serkkuna esitteleminen oli kuulostanut paremmalta kuin jokin haparoiva selitys siitä, että he olivat ulkona pitkäksi venyneillä treffeillä. Vai katkesiko lasku yöhön, ja he olivat olleet kolmatta kertaa ulkona? Bex ei ollut varma.

Skye hyrähti, painuen tyytyväisenä lähemmäs. Hän piirteli sormellaan kuvioita Bexin iholle, pudistellen päätään. 
"En minä sellaisesta kärsi, pidän ihmisistä." Hän vilkaisi naisen kasvoja, painaen pienen suukon leualle, ennen kuin painui takaisin kainaloon. 
"Ja kun en ole töissä tai edustamassa, olen Skye. En osaisi edes normaalisti reagoida Scarlettiin."

Bex mutristi huultaan. Hänkin piti ihmisistä, mutta ei silloin, kun he veivät hänen rajallista aikaansa Skyen kanssa. Tosin nyt tapaaminen oli antanut mahdollisuuden nähdä naista useammin, jos hän muuttaisi hetkeksi etelään auttamaan kouluratsastajaa. Hänen täytyisi alkaa selvitellä asiaa, tosin ei ihan vielä. Hän ei jaksanut laittaa puhelintaan päälle.
”Hyvä tietää”, Bex naurahti ja puri huultaan kun mietti, sopiko hänen enää jatkaa pidemmälle. ”Lähinnä vain pohdin, pitäisikö minun esitellä sinut ystävänäni vai jotakin muuta.”

Skye puraisi kevyesti huultaan, kohottautumatta. Ehkä Bexin oli helpompi puhua jos hän ei tuijottaisi värittömällä katseellaan suoraan naisen kasvoihin. 
"Minä haluat esitellä minut?"

Ehdottomasti oli, sillä nyt Bex ei ollut kiusallisen tietoinen jokaisesta kasvoilla vierailevasta ilmeestään. Hän saattoi vain keskittyä pohtimaan, miten tahtoi luovia keskustelua, jonka oli ihan itse aloittanut.
”En tiedä, onko tälle oikein mitään nimeä”, hän tunnusti hiljaa. ”Deitti kuulostaa niin halvalta.” Tai kylmältä. Siltä, että hän vain kävi Skyen kanssa ulkona vältelläkseen tylsyyttä.

Skye nauroi hiljaa, puraisten huultaan. 
"Olen halpa kyllä välillä." Vitsi siitä miten hän oli vähän leväperäinen makuuhuoneessa, etenkin suhteessa. Tai siis. Sen kaltaisessa? Jossain. 
"Sanot mitä haluat ja kerrot vain jos se muuttuu?"

Bex kohotti saman tien kätensä Skyen leualle, jotta saattoi pehmeästi kääntää naisen päätä, kohottaa kauniita kasvoja hänen puoleensa.
”Et ole halpa”, hän vastasi päätään pudistaen ja kumartui painamaan suukon naisen otsalle.
”Taidan pysytellä Laurenin serkussa. Mitä minä haluan, no, se ei ole kovinkaan reilua sinulle.” Hänen tapansa sukeltaa suinpäin asioihin, jotka pelottivat, ei ollut järkevä tapa. Kuten ei ollut sekään, että hän vaatisi naiselta mitään, mitä ei ollut valmis antamaan itse vaihdossa takaisin.

Skye avasi suunsa, sulkien sen sitten ja avasi uudelleen. 
"... Se oli vitsi, hassu." Ei hän tosiaan pitänyt itseään halpana, kunhan nyt vitsaili. Bex oli suloinen ottaessaan sen vakavissaan. 
"Se on oikein hyvä, siihen asti kun se menee läpi."

”Hyvä”, Bex vastasi painaen toisenkin suukon naisen otsalle. ”Halusin vain varmistaa.” Skyen ei todellakaan pitäisi ajatella itsestään niin, ja oli helpottava tietää, ettei siitä ollut kyse.
”Se menee läpi kauan”, nainen hymähti kuivasti. ”Kukaan ei odottaisi minulta mitään muuta.” Hän oli varma, että Larissa tietäisi pian kaiken, mitä netistä löytyisi heidän minigolfistaan, mutta edes tyttö ei ajattelisi siinä olevan taustalla yhtään mitään muuta kuin seksiä. Hänen tapansa maata kaiken liikkuvan kanssa, vai miten ikinä äiti olikaan sen joskus muotoillut koettaessaan huutaa häneen ryhtiä.
”Haluan vain että tiedät”, Bex kurtisti kulmiaan pohtiessaan jatkoa lauseelleen. ”Että tiedät tämän olevan erilaista. Kuin mitä yleensä teen, siis.”

"Olet suloinen. En ajattele niin, ole vain vähän löysämoraalinen makuuhuoneessa. Siinä kaikki." Ei se muuta ollut, hänen osaltaan. Ja harvoinpa hän törmäsi mielipiteeseen itsestään halpana tai tyrkkynä. Sillä saralla hän kai oli hoitanut asiat oikein. 
"Tiedän ja toivon." 

”Noh!” Bex naurahti. Ei Skyessa ollut mitään löysämoraalista. Nainen oli oikein hieno nainen. Hän silitti vaaleankirjavia hiuksia kädellään ja hillitsi halua haudata nenänsä niiden sekaan. Skyen syytä sekin. Mitäs tuoksui niin hyvältä.
”Mitä sinä toivot?” Bex kysyi pehmeästi. Ehkä he tanssivat vähän vaarallisella maaperällä, mutta milloinpa hän olisi moista säikähtänyt.

Sydän, asetuppas nyt, ei ollut mitään syytä villiintyä. Se oli vain viaton kysymys. 
"Toivon? Että tämä ei ole sitä mitä teet yleensä." Puhui ja sitten livahtaisi kauemmas. 

"Tämä ei ole", Bex vakuutti pehmeällä äänellä. Ei todellakaan. "En jää koskaan yöksi, tai soita perään, tai tapaa toiste, tai..." Lista jatkui loputtomiin. Hän ei tehnyt mitään tästä, mitä oli nyt jo tehnyt Skyen kanssa.
"Tämä on täysin erilaista ja pidän siitä."

Skye hymähti pehmeästi, käpertyen vielä vähän lähemmäs. 
"Hyvä että edes pidät siitä." Olisihan se kamalaa jos ei pitäisi.

Bex naurahti hiljaa.
"Pidän tästä paljon. Hyvin paljon", hän myönsi hymyillen. "Ja pidän sinustakin." Ehkä jonakin päivänä tämä voisi olla enemmän kuin... mitä ikinä se nyt olikaan.

"Minäkin pidän sinusta. Ja tästä. Erityisesti tästä." Olihan hän sanonut sen jo, mutta oli hyvä vastata Bexin sanoihin. 

Bex naurahti.
"Hyvä, että minusta on jotain iloa", hän kiusasi virne huulillaan. Miten paljon hän nauttikaan hetkestä, kun saattoi vain makoilla Skye kainalossaan ja silitellä vaaleita hiuksia. Muistikuvat siitä, kun hän oli viimeksi tuntenut näin, olivat kovin utuisia ja kaiken sitä seuranneen vihan ja pettymyksen tahraamia.
"Täytyisiköhän minun uskaltaa kohdata puhelimeni vihdoin", nainen pohti ääneen. Hän voisi ainakin selvittää enemmän Caitlinilta koko jutusta, jos ei mitään muuta. Kai se olisi ihan hyvä syy kohdata sosiaalisen median riepotus.

"... Ehkä sinun on pakko uskaltaa." Skye totesi pehmeästi hymyillen. 
"Lupaan suojella sinua. Tai ainakin maata tässä."

"Se on ihan tarpeeksi suojelusta", Bex lupasi naurahtaen. Hän hapuili sammutetun puhelimen käteensä yöpöydältä ja nuolaisi huuliaan odottaessaan, että laite käynnistyisi.
"Onpa hassua, miten vähän kello vasta on", nainen pohti puhelimen herätessä henkiin. Sen siitä kai sai, kun oli liikkeellä keskipäivän tuntumassa. Ehti takaisin kotiin ennen iltaa. "Saanhan jäädä toiseksikin yöksi?"

Skye vilkaisi kelloa Bexin puhelimesta. Nainen rutisti tuota, haudaten kasvonsa Bexin ihoon. 
"Tietenkin. Sinun täytyy."

Oli hämmentävää, miten paljon helpompi hänen oli hengittää, kun Skye oli niin lähellä. Olisi luullut sen menevän toisinpäin, mutta ei.
"Hyvä", Bex vastasi tyytyväisenä. "En olisi missään muualla mieluummin."

"Ihanaa, ei tarvitse kidnapata sinua." Skye naurahti, kietoen jalkansa Bexin jalkojen sekaan. Samalla hän veti peittoa heidän päällensä. 

"Ei tarvitse", Bex lupasi nauraen. "En ole menossa minnekään." Hän alkoi setviä puhelimeen kertaheitolla saapuvia ilmoituksia, kun appit latasivat kertarysäyksellä kaiken. Hän ei edes yllättynyt siitä, miten monen ohjelman yläkulmaan tuli punainen numero kaikista ilmoituksista. Hän skippasi suurimman osan edes niitä lukematta, ja jätti vastaamatta moniin viesteihin, joita oli saanut.
"Oh, serkullasi on ollut asiaa", hän totesi. Kymmenien pienten viestien sijaan Lauren oli kirjoittanut yhden valtavan pitkän tekstin, joka katkesi useamman lue lisää-linkin taakse. Bex päätti jättää neljän jälkeen yöllä saapuneen viestin lukematta tässä hetkessä. Jos Lauren oli kirjoittanut pitkään, se tarkoitti naisen miettineen sitä, mitä aikoi sanoa. Hän ei tahtonut tietää, mihin tulokseen Lauren oli järkeilyssään saapunut. Parempi etsiä Caitlinin numero ja kysellä naiselta lisää.
"Tiedätkö, tämä olisi teiniminäni märkä päiväuni", hän naurahti vilkaisten Skyeta. "Kaunis nainen kainalossa Lontoossa."

Skye oli oikein tyytyväinen kainalossa, kaipaamatta muuta. Hän kurtisti kulmiaan. 
".... Mitä hän sanoi?" Oliko tuo jatkanut samalla linjalla? Toivottavasti ei. 
"No, sanoisin että et sinä nytkään ole kovin kuiva ollut." Se oli pakko sanoa.

"En tiedä", Bex tunnusti, "en lukenut viestiä." Hän lukisi sen myöhemmin. Sitten kun olisi itsekseen, hän ehkä uskaltaisi lukea, miten pettynyt ystävä oli häneen.
"Se taas ei ole minun syytäni", nainen naurahti. "Oletko nähnyt itsesi?"

Skye nyökkäsi pehmeästi. Ei hän halunnut ystävyyden katkeavan takiaan. 
"Olen nähnyt, oletko sinä nähnyt itseäsi?"

"Toki. Omistan kyllä peilin, vaikka elänkin siivouskomerossa tähän verrattuna", Bex naurahti sipaisten kädellään naisen hiuksia. Toinen piteli puhelinta, kun hän klikkaili ilmoituksia pois huomioimatta niitä kunnolla. Ei siellä mitään niin tärkeää ollut kuitenkaan.

Skye naurahti kevyesti.
”Se ei voi olla niin paha! En usko sinua.”

"Tule siis mukanani pohjoiseen katsomaan kotiani, kun haen tavarani", Bex totesi naurua äänessään. Kutsu lipesi huulilta vähän liiankin helposti, mutta hän ei kokenut tarvetta vetää sitä hätäisesti takaisin tai muutoin selitellä paremmaksi.

”Minulla olisi aikaa.” Skye huomautti pehmeästi. Hän voisi hyvin pakata ja tulla Yetin kanssa pohjoiseen.

Bex koetti tavoitella harmaiden silmien katsetta. Oliko Skye tosissaan?
"Jos tahdot tulla, olet tietenkin tervetullut", hän lupasi hymy huulillaan. "Mutta olen joka tapauksessa tulossa ripeästi takaisin, joten ei sinun tarvitse, jos siitä on vaivaa."

Skye naurahti pehmeästi, pudistellen päätään. 
”Minulla on vain aikaa nyt. Olen tarkoituksella jättänyt lomanpätkän tähän, kun ei ole kuvattavaa eikä promoja.”

"Selvä", Bex vastasi. "Jos tahdot käyttää lomasi pohjoisessa pomppimiseen niin tule mukaan. Voin näyttää sinulle kullanmuruni, kun käyn hakemassa ratsastustavarat tallilta."

Skye hymyili pehmeästi. 
”En minä siitäkään kärsi. Käyn siellä mielelläni, syystä ja toisesta.” Bex oli ehdottoman hyvä syy.

"Siinä tapauksessa olisin iloinen, jos tulisit mukaani", Bex sanoi hymy leviten. "Ehkä en joudu juoksemaan Laureniakaan karkuun henkeni pitimiksi, jos minulla on sinut turvanani."

”Et joudu.” Skye pitäisi huolen siitä. Serkku ei murhaisi ketään. 
”Kaikki hyvin siltä osin siis. Ja tulen mielelläni.”

"Ihanaa", Bex naurahti painaen suukon Skyen päälaelle. "Esittelen sinulle ilolla pienen komerokämppäni ja hurjan hienot hevoseni."

”Komerosi on varmasti hurmaava komero ja hevosesi hienoja.” Skye totesi hymyillen. Hän oli otettu mahdollisuudesta nähdä Bexin elämää.

Bex hymyili leveästi.
"Se on siis päätetty", hän totesi. Skye tulisi hänen mukanaan pohjoiseen, kunhan hän saisi aikaiseksi päätettyä, milloin sinne olisi edes sopivaa lähteä. Entä jos pohjoisessa kaikki olisi erilailla? Parempi olla ottamatta riskiä ihan vielä. Hän makoili paljon mieluummin alasti Skye kainalossaan täällä kuin arpoi, mitä he olisivat maan pohjoispäädyssä.