3/2016 Maaliskuun kisat

Dakota & Bamboozle maaliskuun kisoissa luokassa Medium - sijoitus III/23

Peevesin liikuttua todella sutjakasti A-radalla oli Dakota vienyt sen suurten kiitosten saattelemana sisään ja vaihtanut varsin nopealla vaihdolla ruunan rakkaaseen Bumble-tammaansa, jonka ensimmäiset kisat moniin kuukausiin alkaisivat aivan juuri. Siinä missä Peeves oli hieman höpsö eikä ymmärtänyt hektisen kisamaailman ilojen päälle, tanssahteli puhtaanvalkoiseksi puunattu papurikko tamma Dakotan vierellä kohti kisamaneesia ja sen verryttelyaluetta. Ulkona oli pilvinen mutta kuiva ilma eikä Bumble rauhoittunut omistajansa pyynnöistä vaan käveli ripeästi ja pöristeli minkä kerkesi. Sen into oli ihastuttavaa, eikä rennoin mielin kisaava Dakota voinut olla sille vihoissaan. Puhkuva into varmasti purkautuisi verryttelyssä ja saisi aikaan vain positiivista energiaa radalle. Ratsuttaja luotti tamman arviointikykyyn ja taitoihin, jotka olivat osoittautuneet heidän hieman päälle kuukauden kestäneen yhteisen elonsa aikana kahta upeammiksi. Tamma oli toipunut maastoilulomastaan hyvin nopeasti ja oli muuttunut aavistuksen pehmeästä ja elämäänsä uuvahtaneesta hevosesta pirteäksi ja erittäin motivoituneeksi kisahevoseksi, joksi sitä oli alunperin mainostettukin. Sen lihakset piirtyivät vasten valkoista karvaa, kun aurinko päätti pilkahtaa pilvien takaa ja sen ilme oli niin odottava, että kisavaatteisiin sonnustautunut Dakota saattoi vain nauraa.

Valkoinen hevonen oli puettu mustiin nahkavarusteisiin ja puhtaanvalkoiseen kisahuopaan. Sen kankisuitset kiilsivät uutuuttaan ja kevyesti kimaltava otsapanta viimeisteli siistin kisa-asun. Dakota itse oli saanut etsiä vaatekaappinsa perukoilta kisavarusteensa, jotka oli siististi säilönyt parempaa päivää varten. Tummansininen valkoisin kantein koristettu laadukas kisatakki oli vuosia vanha mutta edustava ja kisasaappaat säilyneet kassissaan yhtä siisteinä kuin hän muistikin.

Verryttelyalueella Dakota nousi paikallaan pörräävän tamman selkään ja rauhoitteli sitä hymysuin. Tamma kuunteli ratsastajaansa muttei voinut olla tunnistamatta tuttuja valkoisia aitoja, muita siistejä ratsukoita ja tuolilla pönöttävää tuomaria. Se kuuli vihellyksen radalla menevälle ratsukolle ja lähti sen saattelemana kävelemään onnellisin kevyin askelin verryttelyalueen sisäuraa.
Dakota ei aikaillut lähtiessään verryttelemään ja jumppaamaan tammaa, sillä tiesi sen olevan valmis pistämään töpinäksi. Hän siirsi tamman raville ja antoi sen hölkätä kevyemmällä tuntumalla ennenkuin lähti kokoamaan sen kaarevaa kaulaa ja iloista askelta.

Heidät kuulutettiin radalle nopeasti. Bumble tuntui miellyttävältä ja yhtä hyvältä kuin eilisen nopeissa treeneissäkin. Se oli tavanomaisen rytmikäs ja tasainen eikä jännittynyt kisatilanteesta vaan kuunteli nöyrästi ratsastajaansa, joka istui yhtä tasaisesti tamman kevyesti pompottavassa, ilmavassa ravissa. Tamma ravasi rentona valkoisten aitojen sisään ja Dakota saattoi kerätä ajatuksensa radan osalta ennen pillin vihellystä. Siitä oli hetki kun hän oli kisannut vaativissa luokissa ja hän halusi tehdä hyvin hevosensa ja kaiken vaivan puolesta.

He saapuivat alkutervehdykseen kauniissa, kootussa laukassa ja Bumble pysähtyi tasajaloille yhä samaa viatonta intoa puhkuen. Sitä ei tarvinnut kahdesti käskeä pysähdyksestä raville ja se kääntyi vasemmalle tuomareiden edestä täysin Dakotan avuilla ja tarkasti kuulolla. Se oli tullut pitkälle ja Dakota ei ollut radasta lainkaan hermoissaan nyt kun se oli alkanut näin hyvin. Hän saattoi olla vain ylpeä ihanasta kimostaan ja tyytyväinen päätökseensä ostaa se itselleen sen sijaan, että olisi hankkinut kalliimmalla jonkin suoraan kisaradoilta tulevan ruusukehain. Jokin Bumblessa oli ollut kiehtovampaa - ehkä se oli tamman viattomuus tai hieman rapakuntoisen, hiomattoman timantin tuomat haasteet. Oma hevonen Dakotalla kuitenkin oli ja sellainen, josta hän sai erityisesti nyt olla niin ylpeä, kun se tanssahteli ravissa, venytti rehdisti alaspäin ja kokosi sitten mukisematta takaisin. Ei vastalauseita, ei isoja jännitteitä, vain soljuvaa ihanaa työskentelyä – todella ihanaa vaihtelua Dakotalle monin tavoin ongelmallisista ratsutettavista kuten Bushwellin hevosista. Ihaniahan nekin olivat, kun laittoivat ratsuttajansa oikeasti töihin eivätkä antaneet tilaa hengähtää hetkeksikään, mutta tällainen hyvän mielen ratsastus oli upeaa vastapainoksi.

Dakota teki tarkkaa työtä tuttuun tapaansa eikä jäänyt näpertämään pikkuasioista Bumblen kanssa. Sen kanssa oli nopeasti tullut selväksi, että kahdesta häärääjästä ei tullut muuta kuin sekasortoa. Kun tamma oli näin etenevällä ja innokkaalla tuulella, kannatti Dakotan lähinnä pitää paketti kasassa. He eivät olleet tulleet tavoittelemaan uutta maailmanennätysprosenttia tai luokan voittoa, joten Dakota ei tehnyt radan suorittamisesta liian suurta ongelmaa. Hutiloiden hän ei kuitenkaan mennyt, se ei olisi tullut kuuloonkaan. Vuodet ratsastuskoulun opettajana olivat opettaneet hänelle, ettei virheitä saanut tehdä huvikseen. Kuka hän olisi opettamaan mitään, jos ei kuuntelisi omia neuvojaan ja sähläisi omassa lajissaan.

Bumble liikkui läpi avotaivutuksen tahdikkaasti, vaikka Dakota olisikin kaivannut siltä vielä enemmän irtonaisuutta. Tamma oli ehkä ihastuttava ratsu ja kehittynyt huimasti, mutta silläkin oli vikansa ja vaikeutensa. Suurimpana oli turha häslääminen ja hyvänä kakkosena kunnon taipumisen puute. Sitä he eivät yhdessä kuitenkaan korjaisi yhdessä yössä ja Dakota oli hyväksynyt sen, etteivät he voisi pakottaa ensimmäisissä kisoissaan taivutusten pisteitä korkealle. Kukapa sellaisesta vänkäämisestä olisi hyötynyt. Sen sijaan Dakota antoi tamman liikkua nyt sille mieluisammassa hieman vaatimattomammassa asennossa ja he voisivat jatkaa kisojen jälkeen taas tarkempaa treenamista asian osalta. Samanlainen vaatimattomuus varjosti sulkutaivutustakin mutta Dakota ei antanut sen hidastaa heidän muuten hyvää menoaan.

Käynnissä Bumble rauhoittui asteen verran ja antoi askeleensa hidastua hätäisestä verkkaiseen. Käyntityöskentely vaihtui nopeasti laukkaan ja Bumble antoi turhan rauhallisuuden olla kun ampaisi laukkaan. Vasta laukanvaihdot saivat tamman rauhoittumaan ja keskittymään tekemiseensä täysin sen sijaan, että olisi vain hössöttänyt ja nelistänyt menemään. Vauhti ei yllättänyt Dakotaa, joka oli antanut tamman mennä muutamaan otteeseen viikottaisilla maastoreissuilla kovaa nummen läpi ja tiesi, kuinka tamma osasi kiihtyä ja kiihdyttää halutessaan. Laukanvaihdot se teki lennokkaasti mutta jalkoihinsa sekaantumatta. Ne olivat sujuneet siltä kauniisti jo koeratsastuksessa. Näki jo kauas, että vaikka tamman tarvitsi löytää hieman rauhallisempi tahti radalla, oli se taidokkaasti koulutettu ja mielellään paljon myös oppinut nuoresta pitäen. Sen nöyryys ei kadonnut edes energisyyteen vaan tamma kulki laukassakin korvat kuulolla ja siro keho Dakotan hallittavissa.

He viimeistelivät radan yhdellä viimeisellä vaihdolla ja laukkasivat sitten lopputervehdykseen. Rata oli vienyt selvästi tammasta kaikki mehut, eikä sen laukka ollut enää yhtä terävää kuin vielä hetki sitten. Tamman suu ja ryntäät olivat vaahdossa ja kummankin ratsukon osapuolen sydämet tykyttivät kun tamma pysähtyi tasajaloin tuomareiden eteen. Dakota antoi ohjien valahtaa ja taputti tamman kaulaa molemmin puolin leveästi ja ylpeästi hymyillen. Ei ehkä täydellistä mutta juuri niin hyvää ensimmäiseksi kouluradaksi kuin Dakota oli jaksanut tammasta toivoakin. Kyllä he tästä vielä nousisivat ja pääsisivät tavoitteisiinsa joku kaunis päivä. Tamma huokaisi ja lähti kävelemään vapain ohjin kiitettävän täyden katsomon taputusten saattelemana pois radalta. Dakotan hymy ei laskeutunut edes talliin päästessä, kun hänen täytyi ojentaa tamma kisahoitajaksi värvätylle ystävälleen Nicolelle ja mennä hakemaan Miua, joka oli kolmantena ja viimeisenä kisavuorossa ja valmiina lähtemään taas astetta vaativimpiin leikkeihin.