Loimitelineitä lyhyille, kiitos

Cheryl kohotti kulmaansa huvittuneena Kain sanoille.

"Ai meinaatko huoria?" Cheryl naurahti rapsutellen hevosta korvan takaa. Karva oli hionnut nahan alta. Hetken hiljaisuuden jälkeen nainen virnisti ja iski kevyesti silmää. "No ehkä vähän."

Cherylin lykätessä suitset Kain vapaaseen käteen hän ei osannut päättää, vitsailiko toinen. Se miten ihminen käsitteli hevostaan kertoi ihmisestä lähes kaiken. Bimbon tyylin Cheryl tunsi liian hyvin. Katin kaltaiset ihmiset eivät koskeen olleet mukavia saatika kohdelleet hevosia niiden ansaitsemalla tavalla. Cherylistä se näkyi naisen muussakin käyttäytymisessä: olihan Kat täysin ennustettava tapaus ja kohteli ihmisiä samalla tavalla kuin hevostaan. Ei sillä, että Cheryliä olisi kiinnostanut miten toinen ihmisiä kohteli, kuhan piti suunsa kiinni punatukan lähettyvillä.

Mitä tähän teoriaan tuli, se ei tietenkään koskenut Cheryliä: Cheryl ei ollut lainkaan niin pehmeä mitä ihmisiin tuli kuin hevosiin.

Cheryl tuhahti kovaan ääneen Kain jatkaessa ja siirtyi ottamaan hevosen suojia pois. Luca seisoi nätisti paikoillaan, kuten se oli opetettu, omistajansa ottaessa kalliita suojia pois jaloista.

"Onko ulkomaalaisuus tekosyy olla idiootti?" Cheryl kysyi ivallisesti. Koska Cherylhän ei ollut tyly tai mitään.

Kai pyöräytti silmiään huvittuneena Cherylin Katerina-vastaisuudelle. Hän rapsutti suitsista olematonta likaa kuin huomaamattaan samalla, kun seurasi kuinka punapää toimi moitteettomasti hevosensa kanssa. Hän kohautti olkiaan nauraen viimeisimmälle kysymykselle.
”Monen ulkomaalaisen mielestä kyllä”, hän virnisti ja mietti niitä lukemattomia ulkomaalaisia kilparatsastajia, joita oli tavannut elämänsä aikana. Monellakin viirasi päässä ja pahasti, näkyi se sitten ratsastuksessa tai ei.
”Unohda Katerina, tuskin haluat tuhlata aikaasi sellaiseen. Harmi, että palasit juuri ratsastamasta, olisit voinut lähteä seurakseni kun lämmittelen Cavanaughn hevosia.”

Cheryl oli toki tavannut useita ulkomaalaisia ihmisiä, niin perheensä kuin ratsastuksen vuoksi - olihan hänen äitinsä ranskalainen ja nainen oli ollut ensimmäisissä EM-kilpailuissaan 14-vuotiaana -, mutta ei silti kyennyt käsittämään, miten joku pystyi tukeutumaan idiotismissa johonkin sellaiseen asiaan kuin ulkomaalaisuus.

"Olen mäkin puoliksi ulkomaalainen enkä mä oo idiootti", Cheryl mutisi ja nousi kyykystä viimeisen suojan luota. Karsinan ovi kolahti kiinni naisen takaa ja suojista kolme päätyivät lattialle - yksi jäi käteen harjattavaksi. "Kuka hitto on Cavanaugh? Miksi sä sille hevosia lämmittelet? Kyllä mä voisin maneesissa kököttää jos jaksaisin."

Karsinan edessä loimitangosta roikkuvasta harjakassista osui yksi harja käteen. Vedot olivat nopeita ja tehokkaita, pian ensimmäinen suoja oli jo valmis, tarrat liimattuina siististi paikoilleen.

”Voi kultapieni, en tarkoittanut sitä”, Kai pahoitteli huvittuneena ja taputti lyhyen naisen päätä hellästi. Häntä nauratti, ettei Cheryl tuntenut Artemista - no, oppisi taatusti tuntemaan, jos aikoi pyöriä tallilla pidempäänkin.
”Kilparatsastaja ja valmentaja. Oon sen hevosenhoitaja, ihan vain siksi”, hän vastasi kevyellä äänellä ja mietti, olisko Cherylistä todella istumaan maneesin reunalla kun hän kävelisi hevosten kanssa. Ottaisi hän toki pari hyppyäkin niillä, joilla Artemis hyppäisi, mutta ei se kovin jännittävää olisi.
”Jos jaksat tulla, niin en valita. Kunhan et puhu kun Cavanaugh on paikalla. Sillä vois olla sanomista jos juttelisin ratsastaessa jonkun kanssa”, hän hymähti ja pyöräytti silmiään. Työnantaja osasi olla välillä täysi pässi.

"Ne parlez pas de la merde", Cheryl puuskahti takaisin Kaille siirtyessään seuraavaan suojaan. Ranska soljui huulilta sulavasti, kuten koko elämänsä sitä puhuneen ihmisen olettikin puhuvan. Etusuojat niputtuivat nätisti vastakkain toisiaan.

Cavanaugh oli varmasti esteratsastaja, koska Cheryl ei häntä tiennyt. Vaikka esteratsastuskin oli Cherylistä hauskaa, ei hän seurannut sitä lähes lainkaan. Kun oli sielunsa kouluratsastukselle myynyt, oli se sillä selvä, paluuta ei ollut. Punapään olisi ehkä luullut olevan enemmän hyppyihin päin, mutta jokin perfektionistinen piirre oli vienyt Cherylin toiseen suuntaan.

"Mä häivyn jos sinne joku vanha kurppa tulee", Cheryl hymähti ja niputti viimeisetkin suojat pakettiin. "Mutta voin mä olla tulemattakin. Ensin mun pitää ainakin viedä nää kamat pois."

Kai kohotti kulmiaan Cherylin vaihtaessa sujuvasti ranskaksi. Hänen kielipäänsä riitti tasan englantiin ja espanjaan jos ei ottanut huomioon satunnaista hevossanastoa saksaksi ja ranskaksi, jolloin hän kyllä tunnisti kielen mitä toinen puhui. Lause jäi kääntämättä, mutta olennaisimman hän sai siitä irti.
”Tiedäthän etten puhu ranskaa?” Hän naurahti kuitenkin tarkoittamatta udella merkitystä. Aivan sama, hänen itse kääntämänsä saisi kelvata.

Mies oli tukehtua kuullessaan, kuinka kauniisti nainen puhui hänen työnantajastaan. Vaikka vanha kurppa sopikin Artemikseen paremmin kuin hyvin, ei hän olisi voinut kuvitella, että kukaan käyttäisi valmentajasta sellaista nimitystä kovin kovaan ääneen.
”Ehkä parempi, jos et tule. Vanha kurppa on todennäköisesti kyttäämättä mun lämmittelyä alusta asti”, hän huokaisi harmissaan. Ehtisihän hän juoruilla naisen kanssa myöhemminkin.
”Voin viedä suitset ja satulan, kun menen varustehuoneeseen kuitenkin.” Sitten hän voisi hakea ensimmäisen ratsun tavarat ja suunnata oikeaan työhönsä.