Be my cheer up-potion

Katerinan yö oli sujunut mainiosti. Hän nukkui yleensäkin ottaen hyvin, mutta jotenkin se vain oli paljon parempaa jonkun lähellä. Miyaton herätyskello tuskin havahdutti häntä, ja vaikka suukkoon hän osasi reagoida tyytyväisellä hymyllä, nainen jäi vielä nukkumaan. Vasta kun hänen tuli kylmä pidemmän hetken päästä, hän havahtui kiskomaan peittoa päälleen. Silloin Kat myös muisti olevansa jossakin muualla kuin kotonaan ja hän nousi vastahakoisena istumaan. Mitähän kello oli? Hän venytteli ja nousi peiton alta vaikka varpaita paleli suunnaten ensitöikseen kylpyhuoneeseen. Kun hän oli saanut hiukset edes suunnilleen suittua kuosiin, pestyä hampaansa ja pukeuduttua edellisiltaisiin vaatteisiinsa, hän lähti keittiötä kohti.
”Huomenta”, Kat sanoi esittäen kovinkin pirteää ja asteli suoraan painamaan raikkaan suukon Miyaton huuliin.

Miyato laski käden Katerinan alaselälle kun keskittyi vastaamaan tuon suukkoon, venyttämällä siitä ihan suudelman.
"Mmhn., huomenta."
Samaan aikaan Miyato jakoi munakkaan kahdelle lautaselle, viitasen Katerinea ottamaan toisen lautasen. Kahvia hän oli pieni hetki sitten kaatanut mukeihin valmiiksi ja ne olivat pöydällä.
"Heräsit sopivasti."
Mies hymähti ja istui pöydän viereen syömään. Tähän voisi tottua, todellakin.
"Enkai potkinut sinua koko yötä?"

Katerina otti vastaan lautasen katsoen munakasta onnellisena. Joku teki hänelle aamiaista! Miyato oli paras ikinä, siitä hän oli varma. Nainen istuutui pöydän ääreen ja hörppäsi ensimmäisenä kahviaan. Tämä ei ollut sitä hirveää englantilaista, mutta niinhän mies oli julistanut vihaavansa sitä. Hän taisi rakastua sen vuoksi vielä enemmän.
”En ainakaan huomannut”, hän hymähti ja katseli aamiaista nauttiessaan seuralaistaan intensiivisesti.
”Nukuin oikein hyvin vieressäsi.”

"No hyvä."
Miyato naurahti ja istui itse syömään aamupalaansa. Hän ottaisi sitten Hettyn autoon, käyttäisi Katerinan kotonaan ja sitten tallille. Aivan hyvissä ajoin. Mieli olisi ehkä tehnyt udella että olisiko naisella viikonloppuna menoa, mutta hän jätti sen tekemättä. Ehkä hän voisi laittaa illalla vaikka viestiä tai jotain... Ettei olisi liian innokas. Vai pitäisikö olla innokkaampi? Hankalaa. Syötyään hän laittoi tiskinsa koneeseen, tiskaten paistinpannun myös heti. Hän oli todella siis poikamieheksi.

Kat hymyili Miyatolle natustaessaan aamiaista, vaikka aamut eivät olleetkaan hänelle niitä parhaita. Jotenkin miehen läsnäollessa hänen oli mahdollista skarpata ja ehkä siihen auttoi myös hyvänmakuinen kahvi.
”Pitäisikö minun ottaa oma auto ja tulla sitten perästä, jottei sinun tarvitse odotella saati tuoda minua takaisin?” Hän mietti haukatessaan munakasta haarukasta. Se voisi olla helpompaa vaikka hän oli melkein odottanut pidempää matkaa kahden autossa. Siinä olisi ollut jotakin romanttista.

Miyato katsoi toista vähän hämmentyneenä sen touhuamisensa keskeltä.
"... Laskin että odotan sinua ja heräsin sen verran aiemmin."
Hän sanoi sen aivan kuin se olisi ollut itsestään selvyys. Mieshän oli tarjonnut kyytiä myös tallille ja totta kai myös sieltä pois, joten hän oli herännyt tuntia aiemmin, jotta Katerinalla olisi aikaa kotosalla meikata ja tehdä mitä... Nyt ikinä naiset tekivätkään.

Katerina hymähti onnellisena.
”No siinä tapauksessa”, hän nyökkäsi hämmentyneenä saamastaan hienosta kohtelusta mutta erityisen tyytyväinen. Miyato oli suloinen ja jos tuo todella jaksoi jopa odottaa häntä, miehestä kannatti pitää kiinni.
”Monelta haluat lähteä?”

Ei Miyato ajatellut että Katerinalla menisi ikuisuutta ja sitä paitsi, hän oli kärsivällinen mies. Onneksi.
"Tässä hetikohta kun olet valmis, jos se käy?"
Hän suuntasi laittamaan Hettylle kaulapantaa ja katselemaan omia tavaroitaan kasaan. Puhelin, lompakko, avaimet, auton avaimet...
"Oletko nähnyt mihin laitoin mun lasit illalla?"

Katerina viimeisteli aamiaisensa ja keräsi sitten tavaransa, jotta ei joutuisi odotuttamaan Miyatoa. Hän tiesi nyt että mies oli varannut häneen ylimääräistä aikaa, mutta kyllä hän saisi sen käytettyä kotonaankin.
”Valmis”, hän ilmoitti ja vilkaisi sitten ympärilleen miettien lasien paikkaa.
”En, mutta olivatko ne sinulla vielä kun menit kylpyhuoneeseen?” Nainen muisteli hämärästi olematta täysin varma. Ehkä ne olivat hyvässä jemmassa peilikaapissa tai vaikka pakastimessa. Katerina tuppasi välillä unohtelemaan puhelimensa minne sattui, esimerkiksi sinne pakastimeen, mutta onnekseen vain hetkeksi ettei se vaurioitunut pahemmin.

Miyato lähti tarkistamaan kylpyhuoneesta ja löysikin ne. Saippuatelineestä. Miten? Siis miksi?
"Saippuatelineessä. En tajua."
Hän naurahti ja laittoi Hettylle hihnan, sammuttaen valot muualta paitsi eteisestä. Lasit turvallisesti päässä hän livahti asunnosta Katerinan valavedessä ulos, kohti autoansa ja sitten Katerinan asunnon kautta tallille.

// Jos tää ois mun osalta tässä. :D//

Kat nauroi Miyatolle tuon löydettyä silmälasinsa. Saippuatelineestä?
”Aika saavutus”, hän virnisti ja kosketti miehen käsivartta ennen kuin lähti edellisiltaisissa korkoavokkaissa astelemaa autolle. Tuntui melkein kuninkaalliselta saada kyyti kotiin ja vielä enemmän, koska hän pääsisi myös tallille. Hän kiirehti kotiin päästyään meikkinsä kanssa, vaihtoi vaatteet johonkin järkevämpään vaikka tallivaatteet olisivatkin tallilla ja suoristi hiuksensa ennen kuin päätyi lopulta letittämään ne. Hän asteli autoon ja käytti matkan tallille kiusoittelen Miyatoa jakamalla pieniä kosketuksia tuon käsivarrelle aina tilanteen tullen. Hän viettäisi kuitenkin tallilla aikansa pääasiassa yksin.

[Jes, jatketaan näillä toisaalla :)]