Be my cheer up-potion

Miyatolla ei ollut kiire ajaa Katerinaa tai itseään siihen tilanteeseen kovin nopeasti. Ehkä tuon olisinihan hyvä totuttautua ajatukseen pidempään. Suudelman päätyttyä hän painoi pienen suukon naisen otsalle, jääden vain pitelemään tuota taas kainalossaan. Tällainen oleminen oli yllättävän mukavaa. Hän vilkaisi ohimennen seinällä olevaa kelloa. Äh, parin tunnin päästä pitäisi olla jo nukkumassa. Hemmetin aamuvalmennukset.

Katerina nojasi päänsä Miyaton rintaa vasten ja hengitti hetken kaikessa hiljaisuudessa tuon tuoksua. Miten käytöstavoiltaan ja ulkonäöltään niin täydellinen mies tuoksuikin niin hyvälle? Katerinan oli vaikea käsittää, että hän oli todella päässyt jo toisille treffeille sellaisen ihmisen kanssa. Kaikki oli kuin unta ja pian hän heräisi todellisuuteen. Niin sen täytyi olla. Hän silitteli miehen rintaa hitain liikkein sormillaan ja mietti, mitä sitten. Hänelle sopi hyvin olla vain siinä lähekkäin, mutta taka-alalle hiipi ajatus siitä, että ehkä Miyato toivoi häneltä enemmän.

"Oletko menossa huomenna tallille?"
Tuntui tökeröltä ajatukselta passittaa Katerina taksiin (vaikka tietty hän maksaisi sen), mutta tuota... Hmmh. Ehkä hän keksisi paremman ajatuksen kun saisi vastauksen kysymykseensä.

Katerina siirsi sormensa miehen vatsalle.
”Niin ajattelin. Entä sinä?” Nainen kysyi miettien, että Miyatolla oli varmaan työpäivä. Pitäisi hänenkin hankkia työpaikka, mutta ilman koulutusta ei saanut tehdä mitään hauskaa eikä häntä kiinnostanut kassa, tarjoilija tai siivooja. Hän voisi hyvin mennä ratsastamaan Aleksein ja jos hyvin kävisi, saisi hän seurata jotakin Miyaton valmennuksista ja ihailla miestä salaa yläkatsomosta kahvin kanssa.

"Menen, aamuvalmennus. Mietin vain että tuntuu tylyltä tuupata sinut taksiin, kun meillä on kuitenkin sama matka huomenna. Voisin käyttää sinut aamulla kyllä asuntosi kautta jos tarvitset sieltä jotakin. Jos haluat, voisit kyllä olla yötä täällä. Voin nukkua vierashuoneessa."
Ei hän tunkisi väkisin viereen nukkumaan, todellakaan.
"Tietysti maksan taksin kotiin jos haluat. Ja kyytitarjous tallille on silti voimassa."

Miyaton ehdotus kuulosti houkuttelevalta, mutta Kat mietti hetken ennen kuin vastaisi hätiköidysti mitään.
”Eikä minulla ole edes meikkejä mukana”, hän huokaisi harmissaan taistellessaan päänsä sisällä. Olisi ihana jäädä ja saada kyyti tallille, mutta samaan aikaan hän tarvitsisi meikinpuhdistusainetta, kosteusvoidetta, hammasharjan, hammastahnaa, shampoon ja saippuan, puhtaat vaatteet ja meikit että saattaisi lähteä siistinä seuraavana päivänä tallille.
”Enhän minä voi kieltäytyä kun noin nätisti pyydät jäämään. Helpompaahan se molemmille on. Eikä sinun tarvitse mennä vierashuoneeseen”, Katerina vastasi hymyillen ja kurottautui painamaan suukon Miyaton huuliin.
”Ellet siis välttämättä halua.”

Miyato naurahti Katerinan tuskailulle meikeistä.
"Lupasin käyttää sinut aamulla kotona, saat silloin meikkisi."
Joten toinen voisi olla siisti mennessään tallille. Ja käypää shampoota löytyisi varmasti miehen luota, amerikkalainen kun ei ollut niitä miehiä jotka pesivät hiukset samalla saippualla kuin kaiken muunkin.
"Saat päättää. En kuole jos joudun vierashuoneeseen, mutta en kyllä hingukaan sinne."

Katerina huokaisi miettimistauoksi ja hymyili sitten. Ehkä ei olisi niin paha, että meikit saisi vasta kotona.
”Selvä, se kuulostaa hyvältä”, hän lupasi ja hieroi nenäänsä hölmön miehen leukaan.
”Totta kai nukut vieressäni”, hän kuiskasi ja suukotti leukaluuta, ”minuahan pelottaa jos jätät minut ihan yksin.”

"Tehdään näin."
Miyato vilkaisi uudelleen kelloa.
"Menen käyttämään Hettyn ulkona... Haluatko käydä suihkussa sillä aikaa? Voin antaa sinulle kylpytakin. Sieltä saa käyttää mitä tahansa aineita haluat ja voin tehdä jotain iltapalaa kun tulen takaisin."
Ei, Katerina ei tosiaan tekisi hänen luonaan mitään. Se olisi ollut... Rumaa.

”Sopii”, Katerina myöntyi ehdotukseen ja mietti, mahtoiko Miyatolta löytyä vain voimakkaasti mieheltä tuoksuvaa suihkusaippuaa sen sijaan että olisi ollut shampootakin. Hän ei voinut kuitenkaan uskoa että niin pitkä tukka pysyisi niin pehmeänä ja silkkisenä ilman hoitoainetta, joten ehkä hän selviäisi.
”Olet ystävällinen. Osaisin minä itsekin iltapalaa tehdä”, Kat naurahti ja silitti miehen niskaa ennen kuin painoi nopean suukon huuliin ja nousi ketterästi ylös sohvalta.

Miyaton luonnostaan karkeat ja rautalankamaiset hiukset eivät tosiaan olisi pysyneet sellaisina pelkällä saippualla. Ehei. Hän nousi ylös ja palasi pian kylpytakin kanssa, ojentaen sen naiselle. Sen tehtyään Miya kutsui Hettyn luokseen, lähtien koiran kanssa ulos. Hän meni hetkeksi läheiseen koirapuistoon, leikittäen setteriä, kun se oli nyt illan verran jäänyt vähälle huomiolle.

Palattuaan sisälle mies päästi Hettyn hihnasta. Ensin hän kävi hakemassa Katerinalle puhtaan paidan yöpaidaksi. Sen kanssa hän laittoi sängylle. Keittiössä hetken puuhailtuaan hän oli saanut aikaiseksi pari leipää, aamuisen hedelmäsalaatin loput ja maustamatonta jogurttia. Ehkä se kelpaisi.

Katerina otti kylpytakin vastaan ja lähti kohti kylpyhuonetta Miyaton kutsuessa koiraa. Hän nautiskeli pitkään lämpimästä suihkusta ja astuttuaan pois suihkun alta höyryn täyteiseen kylpyhuoneeseen hän kuivasi itsensä nopeasti ja kääriytyi kylpytakkiin. Se oli lämmin ja pehmeä ja tuoksui hyvältä. Nainen nappasi vaatepinonsa mukaansa ja suuntasi makuuhuoneeseen hyläten vaatteensa lähimmälle tasolle. Hän kuivaili vielä hiuksiaan hetken ennen kuin päätti olla pukematta päälle annettua paitaa ja tepsutti pelkässä kylpytakissa keittiöön.
”Mitäs olet laittanut?” Nainen kysyi kehräten ja hymyili vienosti seuralaiselleen. Hän istuutui pöytään ja antoi melkein kylpytakin vähän löystyä ja valua auki paljastaen ison osan dekolteeta. Hups.
”Näyttää herkulliselta. Kiitos suihkusta, se teki hyvää. Kuinka lenkki meni?”

Miyato vilkaisi Katerinaan, yrittäin olla kiinnittämättä huomiota siiten, miten kylpytakki paljasti ihoa. Krhm. Niin, siis. Tuota. Mitä hän oli laittanut?
"Leipää ja kaapissa oli aamulta hedelmäsalaattia. Vessan kaapissa on muuten paketissaan hammasharja, voit ottaa sen. Lenkki meni ihan kivasti, käyti Hettyn koirapuistossa purkamassa energiaa."
Ennen kuin Miyato istui itse ottamaan iltapalaa, hän antoi jääkaapista Hettylle sen iltaruoan.

Katerina kasasi lautaselle leipää ja hedelmäsalaattia alkaen hyvillä mielin popsia iltapalaansa. Hän katseli hiljaa hymyillen kuinka Miyato ruokki koiransa ja palasi sitten pöydän ääreen. Oli omituista, että toisilla treffeillä hän päätyi iltapalalle miehen luo.
”Enpä olisi uskonut päättäväni iltaa näin”, hän sanoi ääneen ja hymähti. Ei siinä mitään vikaa ollut, päin vastoin. Se tuntui melkein jo oikealta seurustelulta, vaikka ei ollut, eiväthän he tunteneet edes toisiaan.
”Tämä on ehdottomasti parempi tapa kuin mikään, mitä olisin voinut kuvitella.”

"En minäkään varsinaisesti."
Hän naurahti itsekseen ja haukkasi leivästä, syöden suunsa tyhjäksi, ennen kuin vastasi mitään.
"Myönnän että tämä on paljon parempi ja rakentavampi vaihtoehto kuin vetää viinikännit yksin kotona ja itkeä miten osaamaton valmentaja olen. Ja kirjoittaa Effielle erokirje."
Mies hymähti, se oli vitsi. Ei hän ehkä ihan sellaista olisi rustannut, ainakaan tosissaan!
"Paljon parempi."

”No ehdottomasti on, jos ensimmäinen suunnitelmasi oli tuo!” Katerina puuskahti tsempaten Miyatoa kurjan valmennuksen jälkeen. Ei ollut mitään syytä pitää itseään epäonnistuneena jos valmennettava oli yksi aasi.
”Onneksi suostuin treffikutsuusi, ettet olisi jäänyt yksin murjottamaan.” Hän siemaisi vettä ja viimeisteli leipäänsä jättäen jogurtin ja hedelmät jälkiruuaksi.
”Iltani olisi varmaan mennyt muuten Netflixin parissa. Olet ehdottomasti mielenkiintoisempi seuralainen kuin Netflix”, Katerina hymyili vaikka arveli, että O.C.:n Ryan olisi kyllä viihdyttänyt häntä vaikka pitkälle yöhön ihan tarpeeksi. Kai sitä oli joskus ihan hyvä nähdä oikeita ihmisiä.

"Netflix on melkoisen petollinen."
Miyato myönsi naureskellen. Hän oli itsekin muutaman sata kertaa jäänyt roikkumaan siihen "vielä yksi jakso"-olotilaan, tajuten kuudelta aamulla olevansa edelleen hereillä ja tietysti menoa heti puolenpäivän aikoihin. Huokaus.
"Nykyään en anna itseni katsoa sarjoja kuin vapaapäivinä tai niin että seuraava päivä on vapaa. Muuten unohdun koneen eteen ja tajuan kuudelta aamulla että pitäisi olla viiden tunnin päästä vetämässä valmennusta."

”Tiedän tunteen. En silti ole edes yrittänyt vähentää”, Katerina nauroi ja kaapi viimeisetkin jogurtit kulhostaan. Hän veti kylpytakkia paremmin päälleen kun alkoi paleltaa paljaiden jalkojen vuoksi. Englantilaiset eivät ymmärtäneet rakentaa lämpimiä asuntoja lattialämmityksellä.
”Kiitos”, hän sanoi ja nosti astioitaan kuin kysyen, mihin voisi ne viedä.

"Minun on pakko tai töistä ei tule mitään."
Miyato sai itse jo syötyä, laittaen tiskit koneeseen. Hän otti myös Katerinan tiskit.
"Ole hyvä."
Siivottuaan iltapalan jäljet keittiöstä, hän meni itse kylpyhuoneeseen. Siellä hän vaihtoi paitaan ja pitkiin pyjamahousuihin, jättäen myös sukat jalkaansa. Yksin ollessaan hän otti välillä proteesin irti, mutta nyt antaisi sen todellakin olla paikallaan. Sukat siksi ettei proteesin jalkateräkään näkyisi nukkuessa. Hampaiden pikainen harjaus, jonka jälkeen hän haki valmiiksi puhtaissa liinavaatteissa olevat vierastyynyn ja peiton sänkyynsä. Hän asetti herätyksen, irvistäen ajalle. Yök. Pitkä päivä.

Katerina siirtyi myös yläkertaan Miyaton perästä. Hän puki annetun paidan päälleen kuitenkin vasta, kun mies oli palannut laittamaan hänelle liinavaatteita ja oli samassa huoneessa. Nainen kuitenkin käänsi selkänsä siksi aikaa kun veti paidan päälleen. Onneksi se peitti hänen takapuolensa, sillä alushousuthan olivat aivan turha asia. Hän keinahteli kylpyhuoneeseen luvatun hammasharjan toivossa ja pestyään hampaansa palasi makuuhuoneeseen ja pujahti peiton alle.
”Kiva kun sain jäädä”, Kat kuiskasi ja etsi Miyaton käden omaansa peiton alla.

Miyato yritti keksiä paikan minne silmiensä katseen kohdistaisi kun Katerina alkoi vaihtaa vaatteita. Oliko tuolla joku hyvä yritys tehdä hänen olonsa monella tapaa epämukavaksi? Hän ei ihan tiennyt miten vielä suhtautuisi siihen, että koki myös naiskehon ihan viehättävänä asiana, saatika sitten miten osaisi käyttäytyä haluamallaan tavalla, jos nainen jatkaisi tuota? Huoh. Hän oli jo sängyssä kun Kat palasi kylppäristä, tarttuen toisen käteen peittojen alla.
"On kiva kun on seuraa."

Peiton alla oli lämmin ja Katerina kaivautui pieneksi mytyksi Miyaton viereen. hän ei alkanut tunkeilevasti hivuttautua kättään enempää miehen peiton alle, vaikka ehkä olisikin halunnut. Hän hymyili hämärässä toisen sanoille ja leikitteli Miyaton sormilla.
”Saanko hyvänyönsuukon?” Hän kysyi hiljaa ja kääntyi kyljelleen kohti miestä. Kainalossa olisi ollut hyvä nukkua, mutta hän keräsi vielä rohkeutta ennen kuin kömpisi lähemmäs. Miyato oli edennyt niin hitaasti, mikä oli kyllä hänestä ihan positiivista, ettei hän osannut käyttäytyä.

Miyato naurahti toisen kysymykselle, kohottautuen sen verran toisen kyynärpäänsä varaan, jota saattoi painaa suukon Katerinan huulille. Siitä oli luonnollista vetää nainen kainaloon, selka omaa kehoaan vasten, edelleen tuon kädestä kiinni pitäen. Siinä oli hyvä nukkua, toivottavasti molempien.

Katerina sulki silmänsä tuntiessaan lämpimät huulet omillaan ja painautui kiinni mieheen tuon vetäessä häntä lähemmäs. Siinä olisi hyvä nukkua. Hän lomitti heidän sormensa uudelleen yhteen ja painoi päänsä Miyaton tyynylle kun oli niin lähellä.
”Hyvää yötä, Miyato”, hän kuiskasi hiljaa ennen kuin nukahti.

Miyato nukkui yönsä hyvin, yllättävän hyvin. Sattui kivuton yö, jalkaan ei särkenyt tai muihinkaan lihaksiin. Hän heräsi aamulla irvistäen herätyskelloonsa. Mies pujotteli itsensä vapaaksi Katerinan vierestä ja sulki hälytyksen. Hän hieroi nyrpeänä naamaansa, ennen kuin kurottautui suukottamaan hellästi Katerinan korvan ja kaulan välimaastoa. Hän nousi sängystä ja suunnisti suoraan keittiöön. Kahvia tulemaan (amerikkalaista kahvia, sitä oli vielä jäljellä), sitten vessaan pukeutumaan. Hän puki yllensä hailun oranssit ratsastushousut ja tummanruskean pitkähihaisen. Mies lähti käyttämään Hettyn pikaisesti aamutarpeilla, antaen koiralle aamuruoan samalla kun palattuaan meni keittiööm tekemään ihmisille aamiaista.