Kuka pelkää valmentajaa?

// Ja taas avoin peli.//

Ensimmäinen valmennus Rosings Parkissa. Hevoset olivat saapuneet eilen ja nyt mies saattoi olla rauhallisin mielin. Sekä Weltuntergang että Besserwisser olivat täydellisessä kunnossa ja kaikki tavarat olivat saapuneet hevosten mukana. Hän oli todella tyytyväinen. Hyvä päivä valmennettavien kannalta siis, Cavanaugh olisi hyvällä tuulella. Hän käveli pitkin maneesia kahvimuki toisessa kädessä ja paperi toisessa. Paperilla oli luonnokset valmennuksen harjoituksista, jonka pohjalta mies tarkisti puomien ja tolppien olevan oikein ja oikeilla paikoilla. Kaikki oli hyvin, joten hän saattoi jäädä maneesiin odottelemaan valmennettaviensa saapumista. Mieli olisi tehnyt tupakkaa, mutta tämän jälkeen hän voisi lähteä kotiin, joten sitten hän saisi sen savukkeen. Työajalla kun ei kehdannut tupakoida, esimies ei oikein pitänyt siitä. Niinpä irlantilaismies oli ratkaissut asian käyttämällä jälleen nikotiinilaastareita. Raastavaa se kuitenkin oli, sillä hän ei saanut tyydytettyä sillä sitä... Tarvetta, hengittää sähkötupakan höyryä ja puhaltaa ulos.

Nykyään oranssihiuksinen mies veti hiuksia korvansa taakse, harkiten hetken hiustenleikkuuta. Tavallaan hän oli kyllä kiintynyt leukaa hipoviin suortuviinsa, ei hän hentoisi niitä käydä leikkuuttamassa lyhyemmiksi. Artemis kaivoi taskustaan puhelimensa, käyden aikansa kuluksi samalla sähköpostia läpi. Kai kaikki olivat maastossa lämmittelemässä, kun ketään ei näkynyt maneesissa verryttelemässä. Ei hän ihmetellyt, se oli tullut aika tutuksi hänen viimeksi ollessa täällä valmentajana. Artemis Cavanaugh ei varsinaisesti ollut tallin ihmisten suosiossa tai jättänyt hyvää muistikuvaa noille. Noh, ehkä se korjaantuisi tai sitten hän vain kulkisi nurkkia pitkin. Sekin kelpasi irlantilaiselle esteratsastajalle oikein hyvin.

[Täältä sitä saavutaan :D]

Helvetti, myöhässä taas. Miranda sai kiittää onneaan, että hänen hevosparkansa asuivat tehokkaasti ja asiakasystävällisesti toimivalla tallilla kuten Rosings Park ja Cindy oli haettu tarhasta ja harjattu valmennusta varten hänen puolestaan, sillä hän oli nukahtanut sohvalleen. Oli onnekasta myös, että hän asui lähellä tallia ja saattoi kurvata nopeasti kiihtyvällä autollaan tallitien pätkän ja kipittää talliin vaihtamaan varusteensa ja ottamaan puoliksi varustettu hevosensa vastaan nolostuneena hymyillen. Hän eli sillä periaatteella, ettei antanut muiden palvella itseään eikä hän ikinä pyytänyt ketään laittamaan hevosiaan puolestaan. Osittain jo sen takia, etteivät hevoset luottaneet paljon muihin kuin häneen. Cindy oli kuitenkin käyttäytynyt siivosti vaikkakin etäisesti, kun Miranda siitä uteli. Tamma tervehti myöhässä olevaa omistajaansa lempeällä tuuppauksella ja Miranda antoi avuliaan työntekijän karata muihin puuhiin.

Miranda pujotti mustan, kiitettävän puhtaaksi puunatun, tammansa päähän ruskeat enkkusuitset ja kiristi panssarivyötä. Tamman etujalkoja koristivat ihanat uudet suojat. Tarkistettuaan, että heillä todella oli kaikki tarvittava eikä hän ollut esimerkiksi unohtanut kypäräänsä yläkertaan, Miranda asteli tamman karsinasta ulos hevonen vanavedessään maneesiin. Päämaneesi oli epäilyttävän tyhjä, mutta Miranda äkkäsi puhelintaan tuijottavan miehen, jonka oletti olevan päivän valmentaja. Artemis Cavanaugh ei ollut Mirandalle tuttu valmentaja mutta hän toivoi saavansa tämän valmennuksesta uusia ideoita pikku-Cindyn estekoulutukseen. Pitkälle oli päästy mutta pidemmälle pitäisi myös vielä edetä. Voimien kasvettua mustasta tammasta kun oli paljastunut pieni estepeto ja kapasiteetti ylös kuin eteenkään ei tuntunut tulevan vastaan, vaikka he harva se päivä vielä hyppäsivät yli metrin ratoja.

Miranda änki äskettäin ruusukultaisiksi värjätyt hiuksensa lyhyelle poninhännälle niskaan ja heilautti maneesin kentälle Cindyn pysäytettyään samettikypäränsä päähänsä. Hanskat olivat kädessä ja ohut, lyhyt raippa vasemmassa kädessä. Harvoin hän sitä käytti mutta ottakoot nyt näön vuoksi mukaan. Tamman violetti huopa ja violetit jalustimet eivät sointuneet tummansiniseen pitkähihaiseen paitaan, jonka Miranda oli valinnut päälleen kiireessä, mutta hän antoi sen olla noustessaan hevosensa selkään ja kiristäessään vyötä, mikä sai tamman viuhauttamaan häntäänsä närkästyneesti.

Taylor oli kiroillut tavallistakin enemmän sinä päivänä tallille tuloa. Hänet oli suorastaan pakotettu estevalmennukseen veljensä huonoimmalla hevosella, eikä hän voinut kuin arvella miksi. Ehkä isä ja äiti edelleen elättivät jotain toiveita tyttärensä esteuraa ajatellen, mutta hän todella toivoi etteivät nuo olisi. Hän oli suostunut vain pitkin hampain lähtemään, kun vanhemmat olivat kiristäneet kotiarestilla ja rahahanojen sulkeutumisella, ja nyt hän sitten varusti säälittävää Radio Ga Gaa pesukarsinassa valmennusta edeltävässä hälinässä. Vaaleanraudikko roikotti päätään melkein unisena kun hän yritti harjata siihen jotain eloa. Se oli tunnettu tahmeudestaan esteillä eikä tämä näyttänyt yhtään hyvältä valmennusta ajatellen. Taylor melkein salaa toivoi että olisi saanut alleen GP-tason Aladdin Sanen, mutta toisaalta sen voimakas luonne ja sekopäinen tapa heittää hänet hiekkaan eivät houkutelleet. Ainahan hän voisi keskeyttää jos ei huvittaisi, sitä paitsi, sehän voisi olla hauskaa.

Kun Gaga oli saanut varusteet päälleen ja Taylor varustautunut tummiin, siisteihin ratsastusvaatteisiin ja tallin sääntöjen mukaisesti harmikseen myös kypärään, hän kiskaisi viininpunaiseen puetun ruunan mukaansa maneesiin. Tytön kirkkaan vaalea, lyhyt tukka sojotti typerästä kypärän alta, mutta minkäs sille mahtoi. Hän talutti ratsunsa maneesiin ja hypähti selkään siinä hetkessä kun kaartoon ehti. Kenenhän valmennukseen hänet oli laitettu?

Mason olisi voinut hyppiä innosta, kun valmisteli hiljaa radiohittejä hyräillen Essietä karsinassa. Hän oli luistanut valmennuksista viime aikoina aivan liikaa ja odotti tämän kääntävän aivan uuden sivun hänen ratsastusurallaan. Tamma oli täynnä virtaa ja se töni vähän väliä omistajaansa turvallaan. Edes sellainen ei saanut Masonin hyvää tuulta haihtumaan. Mies veti kypärän päähänsä ja vilkaisi vielä itseään ja hevostaan. He näyttivät hyviltä, oikein sopivalta ratsukolta valmennukseen. Hän ei osannut arvata, millainen valmentaja olisi tai keitä muita siellä olisi, mutta oli nostanut odotuksensa korkealle. Hän toivoi todella oppivansa jotakin uutta tänään. Mason talutti ruunikon maneesiin ja lähti kierrättämään sitä muutaman kierroksen ympäri. Hän vilkaisi hevosetta kulkevaa miestä olettaen tuon valmentajaksi ja mikäli mies katsoi häneen päinkään, hän yritti nyökätä tervehdyksen. Muutaman kierroksen jälkeen hän nousi selkään, varmisti vielä ratsunsa satulavyön ja jalustimien pituuden ennen kuin lähti käynnissä uralle.

Bex oli tarttunut mahdollisuuteen valmennuksesta heti, kun sanat olivat lipsahtaneet Avan huulilta. Into oli laantunut hieman, kun äiti oli täsmentänyt kyseessä olevan estevalmennus Twisterille ja hänelle. Hän olisi niin paljon mieluummin ottanut ratsukseen Riddlerin, vaikka tuntihevonen olikin välillä, tai siis aina, yksi sekopäinen pirulainen. Ainakin Riddler olisi jättänyt puomit koskematta ja ylittänyt esteet suurella ilmavaralla. Samaa ei voinut sanoa Twisteristä, jonka epäluuloisuus kolisevia puomeja kohtaan oli edelleen läsnä. Lukuisat yritykset totuttaa täysiverinen moisiin kammotuksiin olivat johtaneet siihen, että hevonen hyppäsi esteen naurettavalla ilmavaralla vältelläkseen puomehin koskemista tai vaihtoehtoisesti hyppäsi ylimmän puomin läpi kuin kyseessä olisi ollut risuaita. Sen lisäksi ruunan askellajeissa ei edelleenkään ollut kehumista, vaikka laukan kolmitahtisuus olikin löydetty jo jatkuvaksi osaksi liikkumista. Ravi oli edelleen niin karua katseltavaa, että Bex oli vain kiitollinen, kun kentän ympärillä ei ollut peilejä.

Kaikesta huolimatta nainen löysi itsensä ratsastamasta punaruunikkoa täysiveristä peltojen ja metsätilkkujen halki kohti Rosings Parkia. Twisterin hörhöillessä avoimella pellolla nainen huomasi toivovansa, että olisi kuitenkin, vastoin äitinsä selkeitä ohjeita, napannut mukaansa kirjavan paholaisen. Riddler olisi ehkä kehitellyt mörköjä jokaikisen puunrungon taakse, mutta ainakin hevonen olisi loistanut valmennuksessa sen mitä tuntiratsu nyt oikeiden kilpahevosten keskellä saattoi. Hän antoi Twisterin laukata matalassa muodossa kaula pitkänä pellon halki. Ainakin matka tallille toimi hyvänä alkuverryttelynä eikä mikään estänyt häntä laskemasta Twisteriä täyteen neliin heti, kun ruunan kaviot koskettivat mäen alla hiekkapohjaa. Kuuliaisesti täysiverinen pudotti takaisin kolmitahtiseen laukkaan mäen yllä pienestä pidätteestä, ja tuntui heti paremmalta loppumatkan. Kaikki oli aina korjattavissa pienellä kiitolaukalla, jos häneltä kysyttiin. Bex keskittyi väistättämään Twisteriä käynnissä kun he lähestyivät tallia ja kiitti kankeaa ratsuaan, kun ruuna teki mitä pyydettiin. Ainakin hevonen yritti, se hänen oli myönnettävä.

Hän ratsasti hevosen sisään maneesiin, suunnaten suoraan katsomopäätyyn täysiverisensä kanssa. Hän riisui kirkuvan keltaisen viltin hevosen selästä ja puhdisti nopeasti kaviot samalla kun varmisti, että ruunan suojat olivat maastossa rymyämisenkin jäljiltä kunnolla paikoillaan. Hän heitti repun selästään katsomon puolelle ja heilautti itsensä takaisin satulaan. Twister katseli maneesin muita ratsukoita korvat kääntyillen, ennenkö punapää lähetti ruunan kävelemään uralle. Hän lyhensi jalustimia reiällä ja tunnusteli hetken. Yleensä hän hyppäsi vielä yhden reiän lyhyemmillä jalustimilla, mutta tänään voisi olla hyvä, jos hänellä olisi enemmän tukea tarjottavana ruunalle. Maneesiin kasatut esteet eivät näyttäneet lainkaan houkuttelevilta, kun ratsuna oli Twister, mutta pakkohan ruunan taitoja olisi alkaa kunnolla koetella, kun he olivat osallistumassa kisoihinkin. Sekin tuntui olevan yksi suuri virhe. Pieni punapää virnisti toispuoleisesti kerätessään ruunansa ohjat tuntumalle. Parempi käyttää hiljainen hetki siihen, että hän yrittäisi taivuttaa Twisteriä niin paljon kuin mahdollista. Se voisi hämätä muita sen verran, ettei kukaan kiinnittäisi huomiota siihen, miten pitkällä kaulalla hän antoi hevosensa kulkea käynnissä, jonka askel oli pitkä ja matala.

Artemis seisoskeli keskellä maneesia, katsellen saapuvia ratsukoita. Sen mustan tamman hän tunnisti jo aiemmalta reissultaan Rosings Parkista. Nuori, ihan mukavan oloinen ollakseen tamma, mutta raakile edelleen. Siinä huomasi ammattilaisen kouluttaman hevosen eron, kun vertasi tuota tammaa ja Weltuntergangia, vaikka tuskin hevosilla oli samat lähtökohdatkaan. Vihreiden silmien katse siirtyi täysiveriseen katsomon päädyssä. Viimeksi kun Artemis oli tarkistanut, edes estevalmennuksiin ei oltu otettu kirahveja tai lehmiä. Hän vilkaisi paperilla olevia muistiinpanojaa. Bex Hale oli ilmoittautunut kuvausta vastaavalla täysiverisellä.
"Hale. Onko se hevonen vai laaman ja lehmän rakkauden hedelmä? Lyhennä sen kaulaa, älä liioittele taivutuksia. Tarkkuutta työskentelyyn, jotta saat sen oikein pohkeiden väliin. Säätele sen askelta jo käynnissä."
Artemis aloitti todella itselleen omanlaiseen tapaansa. Miranda sai kävellä toistaiseksi tammansa kanssa rauhassa. Seuraavaksi silmiin osui nuori tyttö, joka tuntui jääneen kiinni hevosen suuhun.

"Evans? Rentouta kroppa. Se hevonen ei ole menossa minnekään. Anna sille hieman lisää ohjaa, sen pää on luotilinjan alapuolella. Tämä ei ole mikään ompelukerho, en halua nähdä ainuttakaan virkkuukoukkua. Rivers, kantapäät alas, nyrkit ylös, katse eteen. Suorista selkäsi. Vaikka vain kävellään, istui kuin olisit kouluradalla."
Mies katseli ratsukoitaan hetken, miettien mistä olisi sopivaa aloittaa. Kovin tasokkaita ratsastajia tai kokonaisuudessaan ratsukoita täällä ei ollut, joten hän ei voisi toteuttaa vaikempia harjoituksiaan. Vaikka olisihan se ollut viihdyttävää katsoa näiden valmennettavien putoavan yksitellen alas, mutta se ei ollut valmennuksen idea ja siitä hyvästä saisi Euphemian niskaansa. Hän antoi vielä viitisentoista minuuttia verryttelyyn, sanomatta enää muuta kritiikkiä ratsastajille.

"Aloitetaan kavalettiharjoituksella. Päädyssä olevat kavaletit ovat kahdeksikon lävistäjillä. Niiden väliin mahtuu kaikilta hevosilta yksi tiukka laukka-askel, joten ne eivät voi laahustaa harjoituksesta läpi."
Artemis vilkaisi sitä laahustavaa täysiveristä, veti syvään henkeä ja jatkoi tehtävänsä selittämistä auki.
"Toisella kavaletilla vaihdatte laukan. Hevosen täytyy tulla oikealla laukalla, vaihtaa ja jatkaa taas seuraavalle lävistäjälle. Haluan nähdä siistiä työskentelyä, ilman kohelluksia, ristilaukkoja tai jo putoavia kavaletteja. Tehdään harjoitus yksitellen, kaksi kertaa peräkkäin. Muuten voitte työskennellä laukassa ympäri maneesia. Ensin Kirk, sitten Rivers, Evans ja viimeisenä Hale. Kerää sen laaman askel sillä aikaa. Se ei mahtu tuollaisilla askeleilla edes norsuille tehtyihin väleihin."

Miranda antoi Cindyn lähteä uralle ja hän tervehti hymyillen tilaisuuden tullen muut ratsastajat, jotka saapuivat maneesiin hevosineen. Cindy katseli innoissaan esteitä, joita oli ympäri kenttää ja Miranda tiesi, ettei siltä uupuisi energiaa tänään. Ehkä loppuvalmennuksesta raipalle olisi käyttöä, kun jalat eivät enää nousseet, mutta nyt se olisi varmasti vain koriste.
"Hei Mason", Miranda tervehti valmennuksen ainoaa tuttua kasvoa, kun tämän äkkäsi Essie-tammansa selästä.

Cindyn verryttyä käynnissä, joka venyi tänään paremmin kuin toissapäivänä, Miranda otti ohjia lyhyemmälle ja varmisti, ettei pitkäkäyntinen tamma lähtisi hidastelemaan lyhyemmälläkään varrella. Cindy oli kuitenkin omistajalleen kuuliainen hevonen ja oli oppinut pakostakin järjettömän isolla tallilla menemään omassa tahdissa, eikä se häiriintynyt enää liioin muiden tekemisestä. Kun Cindy tuntui järkevältä käynnissä ja pysähtyi Mirandan pyynnöstä suorana, hän siirsi sen raviin ja kevensi ison ravin tahdissa. Hän käänteli tammaa isoilla volteilla ja kiitti käden sipaisulla hyvin asettuvaa ja sitten taipuvaa hevosta. Siitä oli tullut kevään edetessä kumman tasainen, kai hän oli vihdoin tehnyt hevosen kanssa jotain oikein.

Miranda oli tyytyväinen, että sai verrytellä hevosensa rauhassa, sillä tiesi kyllä mitä teki. Toisin kuin jotkut muut, joiden menoa hän katseli kun kerkesi ja oli tyytyväinen, etteivät he tulleet hänen tielleen. Toivon mukaan eivät tulisi myöhemminkään, sillä hän ei halunnut Cindyn sekoavan nyt, kun se käyttäytyi niin fiksusti.
Kun Cindy tuntui tekevän hänen allaan muutakin kuin heivata pitkiä jalkojaan joka suuntaan, Miranda istui alas ja tamma pongahti laukkaan.
Hän kevensi istuntaansa ja antoi tamman venytellä ennenkuin lyhensi sen järkevämmän näköiseen ja tuntuiseen laukkaan, jossa asetteli sitä molempiin suuntiin. Kun valmentaja avasi suunsa ja rupesi selittämään ensimmäistä tehtävää, Miranda laski tamman raviin ja katseli päädyn kavaletteja.
Hän nyökkäsi valmentajalle ja lähti mielellään ensimmäisenä liikkelle, sillä Cindy oli nyt hereillä ja toivon mukaan riittävän keskittynyt.

Miranda nosti Cindyn takaisin laukkaan ja suoristi harjoitukselle intoilevaa tammaa. Kun eteen pistettiin mitä tahansa esteitä pikku tammalla nousivat energiatasot aivan toisiin sfääreihin ja Miranda sai pidätellä sitä. Tamma ei kuitenkaan seonnut askelissaan ensimmäisillä kavaleteilla. Miranda toivoi, että heidän melko-siisti työskentelynsä olisi riittävää valmentajalle, tai edes siedettävää katsottavaa. Toimivat laukanvaihdot olivat varmaankin jääneet heiltä turhan vähäiselle harjottelulle, sillä vaikka Cindy kyllä osasi, jäi tamma vänkäämään vaihtoa vastaan ja he tulivat toisille kavaleteille aavistuksen hätäisissä tunnelmissa. Miranda jatkoi kuitenkin tehtävää, kuten käsketty, ja toivoi, että valmentaja osaisi suhtautua hyvin nuoren hevosen häsellyksiin. Miranda ymmärsi valmistella tamman seuraavaa vaihtoa varten paremmin ja seuraava kierros sujui taas astetta paremmin, ainakin Mirandan näkökulmasta. Honkkelin tamman askeleet olivat Mirandan onneksi jo säädeltävissä tällaisilla tehtävillä, eivätkä puomit lähteneet lentoon sen mennessä. Kahdeksikosta suoriuduttuaan Miranda suoristi tamman uralle ja antoi sen laukata päätyyn reippaammin, jossa keräsi sen taas vähän tarkempaan työskentelyyn pääty-ympyrälle.

Radio Ga Ga jännittyi hetkessä kun Taylor keräsi turhan rajusti ohjat käsiinsä ja vaati siltä heti alusta tiukkaa muotoa työstämättä sitä varsinaisesti ennakkoon. Vasta valmentajan muistuttaessa asiasta hän huokaisi, hellitti ohjaa ja alkoi todella ratsastaa. Hän olisi paljon mieluummin mennyt vain maastoon, mutta kai joskus oli hyvä olla jonkun katseen alla. Hän joutui muistuttumaan vaalearaudikkoa raipan ja kannusten avulla lähes joka askeleella, sillä siltä ei tuntunut löytyvän omaa moottoria sinä päivänä. Hieno ajatus osallistua estevalmennukseen sellaisella urpolla. Miten hänen veljensä ikinä selvisi sillä isoilla radoilla? Hän lämmitteli hevosta voltein kaikissa askellajeissa ottaen väliin myös vähän väistöjä ja muita taivuttavia liikkeitä. Jos hän jotakin osasi niin soveltaa, sillä hän oli ratsastanut jo pitkään ilman valvontaa. Kun sellaista kerrankin oli tarjolla, hänen piti yrittää parhaansa. Puoliverinen oli sentään oikea kilparatsu toisin kuin valmentajan laamaksi haukkuma tapaus. Sen katsominenkin sai ilkikurisen virneen kohoamaan tytön huulille kun hän muisti, miten kovasanaisesti valmentaja sitä puhutteli.

”Oh, hei Miranda”, Mason tervehti huomatessaan katsoa ympärilleen. Hän hymyili hurmaavasti aiemmalle tutulle ja näkisi mielellään, kuinka Cindy suoriutuisi. Hän itse ratsasti Essietään kuten aina ennenkin, mutta ilmeisesti hänen vähäiset kouluharjoittelunsa näkyivät jo alkulämmittelyissä. Mies yritti kohentaa ryhtiään ja vilkaisi asentoaan ajoittain maneesin peileistä. Hän halusi todella kehittyä ja hänen pitäisi ottaa viikottaisia kouluvalmennuksia jos hän mieli pärjätä esteillä - saati sitten koulukilpailuissa, joihin hän oli päättänyt osallistua kun Rosings Park sellaisia tarjosi. Hän etsi Essien pehmeälle tuntumalle, muistutteli käsien ja jalkojen asennosta lantiota unohtamatta ja keskittyi saamaan hevosensa kuulolle sekä sopivan rennoksi ennen ensimmäistä tehtävää.

Mirandan saatua oman suorituksensa päätökseen, otti Mason vielä yhden laukkaympyrän hallitakseen Essien hyvin ja lähti sitten tehtävään. Hän keskittyi tarkasti ja sai hevosen suoraksi linjalle ja osittain tammansa tuella myös askeleet sopivat hyvin. Se vaihtoi laukan jo ensimmäisellä kavaletilla innostuksissaan mutta onnistui mahduttamaan ketterästi yhden askelen esteiden väliin ja loikkasi kiitettävästi yli toisesta. Mason päätti tehdä toisella kertaa paremmin ja muistutti taas itseään oikeasta ratsastusasennosta ja toisella kertaa laukka vaihtui oikeassa kohtaa ja hänen onnistui ratsastaa mallikkaasti tehtävä läpi. Mies huokaisi helpotuksesta ja taputti ruunikon kaulaa. Hän oli vielä kyydissä ja se oli mennyt ihan hyvin.

Taylorin vuoron tullessa tyttö suuntasi tehtävään rohkeasti hevosella, jonka laukka ei vieläkään sopisi isoille radoille mutta kyllä sillä yksi valmennus mentäisiin. Radio Ga Ga vaati kamalasti apua jo pelkässä kahdeksikolle taipumisessa ja Taylor sai tehdä kaikkensa sen ison, melkein laiskan askelen kanssa, jotta he pääsivät kavaletille ja mikä kamalinta, yli toisesta. Hän polkaisi raudikon kylkiä muutaman kerran ennen ensimmäistä kavalettia ja otti ohjalla kiinni jotta askel oli enemmän ylös- kuin eteenpäin ja ratsukko pääsi tehtävästä yli kerran. Toisella kertaa lähestyminen oli aavistuksen vino ja Gaga lähti toiseen hyppyyn turhan korkealle eikä laukka vaihtunut. Ratsastaja huokaisi turhautuneena ja haki hevoselta parempaa laukkaa. Miksi se ei nyt toiminut ollenkaan?

Lyhennä kaulaa? Bex vilkaisi valmentajaa kulma koholla. Hyvähän sieltä hiekalta oli huudella. Kyllähän hienot puoliveriset, joita oli ratsutettu oikeinpäin kolmivuotiaista, osasivat koota itsensä ja kulkea oikeinpäin oli tehtävä mikä tahansa, mutta mites hevonen, joka oli vielä vuotta aiemmin juossut kilparadoilla hurjassa nelissä? Hän oli tehnyt paljon töitä syksyn mittaan saadakseen Twisterin lihaksiston muokkautumaan englantilaiseen ratsastukseen sopivaksi, mutta ei häneltä ihmeitä voinut odottaa. Ruunahan oli käytännössä vastikään ratsutettu tapaus! Hänen teki mieli kertoa sen verran valmentajalle, mutta puri kieltään. Äiti oli aina vannottamassa, miten naljailu ei kuulunut aikuisten keskinäiseen kanssakäymiseen, eritoten valmennuksissa. Äidille saattoi vielä väittää vastaan kun tuo nalkutti avotaivutusten kulmauksesta, mutta täällä hän ei voisi lähteä moiseen. Kai. Nainen keräsi ohjaa aavistuksen lyhyemmäksi houkutellen hevostaan kaartamaan kaulaa. Toki Twister sen teki, mutta hän tunsi saman tien, miten liike muuttui etupainoisemmaksi eikä kulkenut kunnolla selän läpi. Oliko tämä nyt muka sitten parempi?

Hän työsti ruunan käyntiaskelta ympyröiden ja volttien kautta, ottaen mukaan paljon pysähdyksiä ja peruutuksia, kunnes hevonen kulki suorana pohkeiden välissä. Hän laski hetkeksi jalustimet jalastaan saadakseen koko pohkeensa tukemaan liikettä, kun siirsi ratsun raviin ja alkoi vaatia samaa tarkkuutta myös tässä askellajissa. Huokaus sentään. Olisi pitänyt ottaa Riddler. Tai Feline. Kipakka koulutammakin olisi pärjännyt paremmin kuin Twister, jonka kehittyminen oli… No, kehitystä, mutta hänen mielestään aivan liian hidasta. Ero marraskuiseen oli kuitenkin selvä, vaikka ravi ei edelleenkään pysynyt puhtaan kaksitahtisena. Ainakin hevonen pysyi suorana, kun hän tuki sitä riittämiin pohkeillaan ja onnistui käynti-ravisiirtymisissä ilman kompurointia. Se oli laskettava voitoksi, nainen myhäili kerätessään jalustimet jalkaansa. Hän nosti pyörivän laukan pysytellen kaukana muista ratsastajista. Greenridgen pienellä kentällä vuosikausia tuntiratsastajien keskellä suihkiminen oli opettanut tarkkailemaan muita ratsukoita jatkuvasti silmäkulmasta.

Bex oli varsin tyytyväinen, kun sai lähteä kavalettiharjoitukselle vasta viimeisenä, sillä se antoi mahdollisuuden treenata Twisteriä hieman pidempään. Vaikka hänellä olikin etunaan läpikotaisin lämmitelty hevonen kiitos useamman kilometrin maastolenkin, ei hän uskonut selviävänsä tehtävästä tyylikkäästi. Twister osasi hypätä esteitä, se oli jo nähty, mutta ruuna ei ollut parhaimmillaan radoilla, ja kavalettikahdeksikko vaatisi heiltä työntekoa ihan tosissaan. Hän lyhensi Twisterin askelta ennenkö lähti suorittamaan tehtävää reippain mielin. Ainakin hän tiesi itse, mitä hevosensa kanssa tehdä, jotta he voisivat selvitä kavaleteista kunnialla. Ruuna hyppäsi ensimmäisen kavaletin yli niin korkealta, että jo valmiiksi ahtaasta välistä tuli mahdoton, ja niinpä jälkimmäinen kavaletti osui keskelle etujalkojen askelta. No, mitäpä pienistä. Ruuna vaihtoi laukkaa sulavasti pienellä ranteen heilautuksella ja selvitti kahdeksikon kaarteen tasonsa nähden suorastaan sievästi. Bex istui hiljaa syvällä satulassa, lyhentäen laukkaa niin paljon kuin vain mahdollista, mikä Twisterin kohdalla ei paljoa ollut. Hän nousi kevyeen istuntaan vasta ponnistuksessa ja sai kuin saikin ruunansa ottamaan yhden kokonaisen, joskin varsin hätäisen laukka-askeleen kavalettien väliin. Uusi laukanvaihto askeleen myöhässä ja kaarteen jälkeen takaisin tehtävälle. Puomit jäivät koskemattomina heidän taakseen, mikä oli ehdoton voitto Bexin kirjoissa. Hän pidätti ruunan raviin ja joutui saman tien tukemaan hevosta istunnallaan ja pohkeillaan, kun Twister sekosi askeleihinsa. Muutaman laukansekaisen hyppelyn jälkeen ruuna ravasi suorana uralla ja Bex saattoi laskea ohjaa pidemmäksi taputellen ruunan kaulaa kiitokseksi. Onneksi kilpailuissa ei arvosteltaisi tyyliä vaan sitä, jäivätkö esteet pystyyn.

Mustan tamman selässä istuva Miranda oli kyllä aivan väärässä jos kuvitteli että sinnepäin, ehkä melkein-tasoiset suoritukset kelpasivat Artemikselle. Eivät todellakaan kelvanneet ja sen nuori nainen saisi myös kuulla. Vihreät silmät suorastaan imivät jokaisen mahdollisen virheen verkkokalvoille, jättäen nyt tosin ne pienimmät huomiotta, kun jotakin meni perustavanlaatuisestikin pieleen. Hevonen vänkäsi selvästi vaihtoa vastaan, tehden sen vasta useita askelia myöhässä. Jos tämä olisi ollut rata, vauhtia ja korkeutta enemmän, olisi tytöllä ollut jä jännät paikat. Estehevosen piti vaihtaa laukka mukisematta, jos sitä pyydettiin. Silloin oli helpompaa säilyttää tasapaino, mikä tarkoitti vaivattomampia hyppyjä sekä korkeampia esteitä. Puhumattakaan sitten että huono lähestyminen voisi pilata kaiken, kuten sen erään jenkkiratsastajan oli käynyt. Hän katsoisi kaikkien ratsukoiden suoritukset ja miettisi etenemistä sen pohjalta.

Mies pyöritteli silmiään parille suoritukselle selvästi tyytymättömänä. Kun kaikki olivat toisessa päässä, hän huikkasi nuo takaisin.
"No niin, siirtäkääs käyntiin ne hevoset ja laama."
Hän todellakin aikoisi piikitellä Halen hevosen suorituksesta, se oli mielettömän surkea. Hevosen lihaksista kyllä näki, ettei se ollut vielä edes oikeanlaisessa lihaksessa, mutta miksi sellaisella piti tulla oikeaan estevalmennukseen tuhlaamaan hänen aikaansa? Alkeisestevalmennus olisi ollut parempi.
"Kirk, kuinka vanha se tamma on?"
Artemis aloitti kysymyksellä, mikä ei kuulunut miehen tapoihin. Eikä hän ollut ryöpyttämässä Mirandaa edes kaikista kovimmalla kädellä, vaikka tuotakin pahasti.
"Jos haluat siitä hyvän, se ei saa vängätä vaihtoa vastaan. Estehevosen tulee vaihtaa laukka kun sinusta siltä tuntuu ja sinä sitä pyydät. Isommilla esteillä olisi lähestyminen voinut mennä huonoksi ja tuloksena olla este sinun niskassasi. Nuori hevonen taas tarvitsee tukea ja sinun tehtäväsi on antaa se tuki sille. Et voi mennä tehtävälle ja olettaa sen tekevän kuten pyydät, jos se ei ole varma mitä haluat. Sinun tehtäväsi on valmistella se tehtävään ja huolehtia ettei sen tarvitse miettiä pärjäämistään. Se olisi ollut hyväksyttävä suoritus hevoselta joka vasta opettelee laukanvaihtoja."
Kaiken sen ryöpytyksen jälkeen seurasi vielä luento siitä, mitä Mirandan tulisi treenata ja miten, mihin kiinnittää huomiota. Päätä särki jo nyt ja hän oli antanut palautteen ensimmäisestä tehtävästä ensimmäiselle ratsukolle.

"Rivers, se ennakoi aluksi, mutta meni toisen kerran ihan siedettävästi. Älä luota liikaa hevoseen ja istu kyydissä, vaan keskity ratsastamaan. Kuuntele hevosta, opi tuntemaan milloin se on tekemässä jotakin hätiköityä."
Se oli jopa ihan hyvä kritiikki, vielä muutama vinkki ja suositus mennä istuntakurssille, jotta sen saisi kerralla kuntoon. Kymmenen kerran tehoboosti istuntaan keskittyen tekisi ihmeitä. Artemis harrasti niitä itsekin edelleen aina silloin tällöin.
"Evans, olen nähnyt kun ruumista on haettu esteradalta ja silti tämä on kauheimpien näkemieni asioiden joukossa. Jos minä olisin hevonen, olisin heittänyt sinut jo alas. Älä mänttää hevosen kylkiä, se uskoo luultavasti vähemmälläkin ja paljon paremmin. Se miten kovaa poljet kylkiä ei tuo siihen lisää vauhtia. Haluan nähdä paljon pienieleisempää ja hevosystävällisempää ratsastusta tai voi kädellä maneesista alkeistunnille. Kunnioita hevosta, se on työvälineesi."
Auts. Artemis haki raipan ja ojensi sen Taylorille. Se oli pitkä koulupiiska.
"Siirry isolle voltille, ensin ravissa. Kerää siihen painetta voltilla ja vapauta se suoralla lisättyyn raviin. Tee sama laukassa, kunnes laukka pyörii kunnolla. Kerää siihen energiaa ja vapauta se eteen."

Ennen hän ei ollut uhannut sentään heittää ratsukkoa ulos valmennuksestaan, mutta Taylorin ratsastus oli kamalaa katseltavaa, eikä hän halunnut nähdä hevosta kohdeltavan noin. Vika kun miltein aina oli jossakin muualla kuin hevosessa.
"Hale, tosissani toivon että tuo hevonen ei tule näkymään edes leikkiradalla vielä hetkeen. Se kompuroi juuri siirtyessään laukasta raviin, se ei ole todellakaan valmis esteradoille tai edes valmennukseen. Se näytti siirtymisessä enemmän halvaantuneelta laamalta kuin hevoselta."
Erityistä turhautumista herätti se, että tällaisten osaamattomien hevosten takia hän joutuisi muuttamaan koko suunnitelmansa. Hän oli osallistujien tiedot saatuaan kuvitellut tämän olevan sopivan tasoista tekemistä. Ehei, sinne päinkään.
"Sillä on potentiaalia, mutta sen tulisi kerätä lihasta ja harjoitella koulua vielä muutama kuukausi, ennen kuin sillä voi todella hypätä niin että sitä voi kutsua hyppäämiseksi."
Ja tämän perään hän antoi litanian virheistä ja siitä mitä Bex voisi tehdä yrittääkseen korjata ne.

Artemis vilkaisi ajattelemaansa kolmiosaista sarjaa ja huokaisi syvään. Ei todellakaan tänään.
"Otetaan seuraavaksi lähestymisharjoituksena tuo päädyssä oleva pysty. Tulelle lävistäjää pitkin, vaihdatte laukan ennen kaarretta ja pystylle. Haluan siistin ja hillityn lähestymisen, ilman ylimääräistä sähellystä. Ja kaunista ratsastusta. Sama järjestys, Kirk aloittaa."

Oli kai ollut turhaa kuvitelmaa, että Miranda säästyisi luennoilta hevosensa puutteista. Ei ollut ensimmäinen kerta kun valmentaja tai muu ammattilainen listasi hänelle kaiken, mikä oli väärin ja mikä huonosti. Sen sijaan, että olisi väittänyt vastaan, hän nyökytteli Cavanaughin sanojen tahtiin. "6-vuotias vasta", Miranda vastasi mukisematta, joskin ilman vähäistäkään tekopirteyttä, laskeuduttuaan käyntiin ravin kautta. Tiukempi valmentaja ei kuitenkaan säikäyttänyt häntä, ennemminkin sai tekemään töitä entistä enemmän ja todistamaan hevosensa piilevät ja vielä aavistuksen hiomattomat taidot hänelle. Miranda otti neuvot korvansa taa, mutta tiesi, että kovemman treenaamisen lisäksi Cindy tarvitsi myös aikaa ja kärsivällisyyttä.

Cindy käveli hänen allaan matalassa muodossa Mirandan annettua sille hieman tilaa pidentää kaulaansa. Se oli valmis hyppäilemään Cavanaughin seuraavia tehtäviä ja sen into piristi Mirandan päivää milloin tahansa. Miranda kuunteli, kuinka valmentaja läksytti muita ratsukoita, kuten lyhyen punahiuksisen naisen hölmön näköistä hevosta. Mirandaa huvitti se, kuinka tutulta Cavanaughin kommentoinnit kuulostivat - ratsastuskouluaikojen Thomas-valkku oli ollut aivan samanlainen. Hänen täytyisi varmaan mennä näyttämään ylpeydellä höpsöjä tammojaan Sunderlandissa vieläkin valmentavalle tiukkikselle.

Miranda kääntyi katsomaan päädyn pystyä ja herätteli hevostaan kerätessään ohjiaan. Tehtävä ei tuntunut turhan hurjalta, nuorten hevosten kanssa Miranda mieluusti tekikin yksinkertaisia asioita. Hänen täytyisi vain luoja saada ne laukanvaihdot sujumaan. Olisi noloa, jos he sähläisivät saman asian kerta toisensa jälkeen.
Miranda nosti tammalla laukan ravin kautta ja ohjasi sen lävistäjälle. Miranda valmisteli vaihdon tarkasti mutta kuten aina, pyrki hössöttämästä Cindyn kanssa, joka toimi parhaiten yksinkertaisilla avuilla. Tamma vaihtoi laukan dramaattisesti ja lähti taas intoilemaan tullessaan esteelle. Lähestyminen oli hyvä ja tamma hyppäsi pystyn konkarin elkein, vaikka halusikin lähteä vipeltämään sen jälkeen onnessaan. Miranda haluaisi nähdä valmentajan ilmeen, jos tamma lähtisi ilopukkilinjalle jossain vaiheessa valmennusta.

Ratsukot valuivat lähemmäs odottavin tunnelmin. Mason tiesi, ettei suoritus ollut mallikelpoinen ja ottaisi kritiikin vastaan. Hän katsoi melkein myötätuntoisena Miranda-parkaa, jonka hieno Cindy sai tuta valmentajan haukut ja ainoa positiivinen asia oli, ettei hevonen niitä ymmärtäisi ja voisi loukkaantua. Se oli vasta nuori, ei kai siltä voinut odottaa enempää! Kun hänen vuoronsa tuli hän toki katsoi valmentajaan, mutta keskittyi kuuntelemaan vinkit tulevaan. Hän tiesi liian hyvin itsekin, ettei kouluratsastus ollut hänen vahvuutensa eikä hän istunut kyydissä kunnolla, mutta yritti ainakin parhaansa. Ryhti oikeni jälleen kun hän muisti keskittyä ja hän nyökkäsi valmentajan sanoille ymmärryksen merkiksi.

Taylor tuhahti mielenosoituksellisesti jouduttuaan muiden kanssa piinapenkkiin. Häntä ei kiinnostanut tulla höykytetyksi siinä muiden edessä. Tytön ryhti oli lähes täydellinen, hänen olemuksensa huokui ylpeyttä ja itsevarmuutta. Valmentajan sanat saivat hänet korkeintaan räpäyttämään, niin tuimasti hän tuijotti toisen sanoja. Teini melkein nakkeli niskojaan typerälle, asiattomalle kritiikille - siis mistä tämä valmentaja oikein oli kotoisin? Hehän olivat päässeet esteen yli. Sitä paitsi kai hän tiesi paremmin miten hevosta ratsastettiin kun oli sen kanssa työstänyt jo vuosia. Hänen teki mieli marmattaa jotakin tämän typerän miehen osaamattomuudesta ja ymmärtämättömyydestä tahmeita hevosia kohtaan, mutta hän päätti olla hiljaa jotta ei nolaisi itseään ja pyöritteli vain silmiään. Ohjeistuksen ja kouluraipan saatuaan hän käänsi hevosen sillä sekunnilla ja lähti toiseen päätyyn harjoitellakseen esitetyn mukaista aktivointia. Kaikkea sitä sai tehdä vanhempia miellyttääkseen! Hän kirosi sen hetken kun oli koskaan suostunut lähtemään sinne. Veljenhän siellä pitäisi olla, tuo oli heistä se joka ratsasti ammatikseen.

Seuraava tehtävä sai Masonin innostumaan uudelleen, sillä hän todella oli tullut sinne hyppäämään ja vaikka este oli edelleen pieni, se oli parempi kuin istunnan hiominen. Hän tosin oli aika varma, että valmentaja muistaisi mainita siitä mikäli hän ei todella keskittyisi pitämään istuntaansa kunnossa ja hän päätti muistaa sen joka hetki. Mies ratsasti Essietä raviympyröillä kun seurasi Mirandan mallisuorituksen ja nosti sitten laukan oman vuoronsa tullessa. Essie, joka oli viime aikoina harjoitellut paljon lisättyä laukkaa lävistäjällä, keräsi vauhtia huimasti ja Mason sai todella istua, jotta sai sen pidettyä hallinnassaan. Tamma laukkasi aktiivisesti ja pysyi käsissä lävistäjän puolen välin jälkeen ja laukanvaihtokin sujui opetellusti melkein vain painon siirrolla. Mason keskittyi istuntaansa, suoraan linjaan ja askeliin. Hän lähti hyppyyn vähän turhankin paljon mukaan, sillä ei se mikään iso ollut, mutta toisaalta myötäsi hyvin ja istui alas esteen jälkeen mistä oli joskus aiemmissa valmennuksissa saanut kuulla useampaan kertaan. Hän kehui ratsuaan ja siirtyi pois seuraavan tieltä.

Gaga liikkui nyt jo paljon ponnekkaammin, joskaan sillä ei ollut veljen muiden hevosten energiaa, mutta ei kai sitä voinut vaatiakaan. Taylor arveli että ne olisivat lennelleet jo päin seiniä sellaisilla pikkuesteillä, joten oli ihan tyytyväinen tahmeaan valintaan, joka hänelle oli suotu. Tyttö keräsi hevoseen painetta vielä ympyrällä ennen kuin lähti lävistäjälle ohjeistuksen mukaan. Kesken matkan hän huomasi vanhempansa maneesin katsomossa ja oli hetkeksi unohtaa ratsastaa. Hän ei ollut tottunut noiden olevan läsnä, mutta hän ehti kerätä itsensä sopivasti laukanvaihtoon ja suunnata nyt reilusti aktiivisemman ruunan pystylle. Se lähestyi melkein jo ammattilaisena estettä korvat ihailtavan hörössä ja laadukkaan hypyn jälkeen pärskähti päätään viskoen. Taylor oli melkein tyytyväinen tehtävän sujumiseen mutta vältteli vanhempien ja valmentajan katsetta. Hän keskittyisi siitä eteenpäin vain hevoseen - siinä valmentaja oli oikeassa, että hänen pitäisi muistaa työskennellä sen kanssa yhdessä ja kunnioittaa sitä.

Bex virnisti Twisterin saamalle uudelle lempinimelle, mikä ei varmasti ollut ollut valmentajan tarkoitus. Hän kutsui itse hevostaan kameliksi, joten mitäpä Artemiksen sanat enää missään tuntuisivat. Twister pudotti käynnille pienestä pidätteestä ja hän saattoi istua rennosti selässä kuunnellessaan höykytystä, jonka valmentaja tarjoili muille ratsukoille yksi kerrallaan. Hän piti täysiverisensä liikkeessä, vaatien huolellisia voltteja ja siistejä kulmia joka hetken, jotta Twister tietäisi työnteon jatkuvan yhä, eikä voinut olla nauramatta ääneen, kun valmentajan huomio kääntyi häneen. Sadat näsäviisaat vastaukset risteilivät kielellä, mutta niiden ääneensanominen olisi juuri sellaista, josta hyvästä hänen äitinsä ripustaisi hänet korvista seinille. Oli kerrankin niin hehkeää olla itse valmennettavana, kun ei joutunut sietämään kenenkään typeryyksiä kuten silloin, kun hän seisoi kentän laidalla ohjeistamassa ratsastuskoululaisia. Hän vain ratsasti ja valmentajan tehtäväksi jäi paukuttaa läpi muutokset.

"Totta kai, herra valmentaja", nainen ei voinut olla virnistämättä kuunneltuaan pitkän litanian kaikesta mikä meni päin mäntyä. Leveä, rento hymy ei varmasti ollut oikea ilme moisten ohjeiden vastaanottoon, mutta hän olisi helpolla antanut vaikka mitä, jos saisi videokameran katsomoon - tai äitinsä. Äidin olisi pitänyt kuulla valmentajan sanat. Ehkä ne saisivat Avankin ymmärtämään, että oli turha moittia häntä kun Twisteristä ei vain ollut täyttämään niitä unelmia, joita hän oli kesällä ympärilleen maalaillut, kun oli hevosen käynyt hakemassa. Twister ei yksinkertaisesti ollut kilparatsu, eikä ahkera työskentely sitä todellisuutta muuksi muuttaisi. Avan täytyisi ymmärtää se ja antaa hänen siirtää Twister ratsastuskoululaisten uudeksi tuntiratsuksi. Siellä ruuna sentään pääsisi tekemään hyödyllisiä töitä koko sen naurettavan pienen summan edestä, jonka hän oli hevosesta maksanut.

Nainen ratsasti tiukkaa kahdeksikkoa ravissa hevosta taivutellen, kun odotti omaa vuoroaan lähteä pystylle. Tämä tehtävä ei tuottaisi hankaluuksia ruunalle, sen hän tiesi, sillä moisia pieniä pystyjä he hyppivät kotonakin hyvällä menestyksellä. Olettaen tietenkin, ettei hevonen päättäisi tulkita pelottavia puomeja osaksi risuaitaa, jonka läpi saattoi hyvillä mielin hypätä. Hän suoristi ratsunsa ja pudotti käynnille, vaatien muutaman askeleen avotaivutusta rauhallisessa käynnissä. Twister pärskähteli tyytyväisenä tehdessään töitä, mutta ruunan taustat näkyivät kyllä. Se suoriutui tehtävästä kuin keskinkertainen tuntiratsu, ja sekin vain siitä syystä, että ratsastaja tiesi tarkalleen mitä teki. Bex epäili, että ruuna kaatuisi pohkeenväistössäkin, jos selässä olisi joku vain muutaman vuoden tunneilla käynyt.

Hän nosti laukan kääntäessään ruunansa lävistäjälle ja ratsasti kiireettömästi koko matkan. Se hyvä puoli Twisterissä oli, ettei ruuna ennakoinut tehtäviä lähestulkoon koskaan, joten tälläkin kerralla hän saattoi vaihtaa laukan lähes eleettömästi - se hyvä puoli laukkaratsulle opetetussa ranneliikkeessä oli -, ja keskittyä ratsastamaan kaarteen halki tasaisesti. Twister ei kiihdyttänyt esteelle, mutta jäi hänen tehtäväkseen laskea askeleet. Ruunan pelastus usein oli se, että tuo oli opetettu hyppäämään kovasta vauhdista vaikka kesken askeleenkin, joten näin pienillä esteillä he tuskin olisivat olleet ongelmissa, vaikka askel osuisikin huonosti. Tällä kertaa niin ei käynyt, vaan Twister ponnisti siivolta etäisyydeltä, joskin liioitteli hyppynsä suorastaan naurettavalla tavalla. Hevonen olisi voinut roikottaa jalkojaan suorana alas, eikä siltikään hipaista puomeja. No, parempi näin päin, jos Bexiltä kysyttiin, kun nainen myötäsi vaivattomasti massiivisessa loikassa mukana, ennenkö istui hiljaa alas ja pudotti hevosensa käyntiin kokeilemaan sulkutaivutusta. Niistä pitäisi selviä kouluradalla kuun päätteeksi, joten parempi testata niitä joka välissä. Äidin vaatimus osallistua kisoihin tuntui enemmän rangaistukselta kuin kannustukselta tässä kohtaa.

Artemis puuskahti. Ei tamma varmasti ollut huippuhevonen, mutta kyllä kuusi vuotiaan pitäisi osata enemmän.
"Ratsuttaako sitä joku? Siinä on potentiaalia, mutta se vaatii ammattilaisen työstämistä."
Mies sanoi mielipiteensä jo huomattavasti pehmeämmin. Onneksi Evans ymmärsi olla hiljaa ja lähteä hakemaan hevoseensa vauhtia. Jos tuo olisi alkanut vänkäämään vastaan, Artemis olisi heittänyt tuon ulos valmennuksestaan. Noustuaan ensin hevosen selkään ja näytettyään ettei tehokas ratsastus vaatinut rajuja apuja. Tuon tytön hän kyllä olisi pakottanut O'Connorin tehokurssille apujen käytöstä.

Hän katseli ratsukoiden yllättävän tasapainoisen suoritukset sillä helpolla tehtävällä. Jos se olisi mennyt pieleen, hän olisi itkenyt. Sitä täysiveristä hän ei voisi kyllä päästää kaavailemalleen sarjaharjoitukselle, siitä tulisi rumaa. Hevosella ei ollut lihaksia siihen. Mies sai todella nieleskellä, jotta sai seuraavat sanat suustaan ulps.
"Se meni kaikilla ihan... Hyvin."
Sen huomasi miten irlantilaismies taisteli sanoakseen sen. Hän ei äskeisen ryöpytyksen jälkeen halunnut takertua aivan pikkujuttuihin. Pieni onnistumisen tunne sallittakoon.

"Hale, jää sen kanssa päätyyn työstämään sen liikkumista. Kun saat sen kulkemaan sopivassa paketissa ravissa, siirrä se laukkaan. Evans, sinä myös. Työstät sitä eteenpäin, lantiolla ja pehmein avuin. Kun saadaan se kantamaan itsensä kunnolla ja liikkumaan elastisin liikkein, pääsen hyppäämään. Olen nähnyt sen radalla ja tiedän ettei se ole halvaantunut pystyyn."
Artemis selitti kaksikolle, kääntyen sitten Riversin ja Kirkin puoleen.
"Teille on sarjatehtävä. Ensin pysty tuossa päädyssä, lävistäjän kautta sarjan osien välistä. Suora lähestyminen lävistäjällä, kaksi askelta. Siihen mahtuu hyvin. Kirk joutuu lyhentämään askelta paljon, tammasi on isoliikkeinen. Rivers, pidät sen sopivassa paketissa ja se mahtuu. Älä anna sen ottaa vauhtia liikaa."

Mirandan silmissä pikku-Cindy oli tulevaisuuden huippuhevonen, vaikka se tässä hetkessä ei ehkä säväyttänytkään piaffillaan tai fantastisilla laukanvaihdoillaan.
"Sitä ei ratsuta kukaan tällä hetkellä", hän vastasi valmentajalle, vaikka hän olikin omasta mielestään aivan tarpeeksi taitava ratsuttamaan sitä itse kouluja käyneen ammattilaisen sijasta. Alec oli hyvä sijaistaja hänelle ja tuli toimeen Cindyn kanssa samoin kuin Shirley, joka oli käynyt ratsastamassa sitä muutaman kerran lähinnä muihin ratsastajiin totuttelun merkeissä. Mikään tekosyy ei tietenkään alan ammattilaisen silmissä oikeuttanut Mirandaa kieltäytymään oikean ratsuttajan avusta, mutta hän oli aina luottanut omaan apuunsa enemmän kuin muiden ja sillä linjalla hän oli halunnut ja aikoi myös jatkaa omien hevostensa kanssa.

Miranda oli otettu kun valmentaja iski hänelle ja Masonille sarjatehtävän pistäen kaksi muuta ratsukkoa jäähylle. Hän katsahti Masonin ja Essie-tamman suuntaan, he tuntuivat olevan kuin kotonaan estevalmennuksessa. Sitten hän katsoi läpi valmentajan selittämät reitit ja nyökkäsi jälleen. Cindy lähti pörhistellen laukkaan, kun sai lähtömerkin. Miranda piti Cavanaughin ohjeet lyhentämisestä mielessään ja tiesi, ettei se tulisi olemaan tammalle helppoa. Tamma hyppäsi pystyn innoissaan ja koitti nykiä lisää vauhtia sen jälkeen. Miranda ei antanut kuitenkaan tilaa hevosen hölmöilyille, vaan pisti sen kuulolle ja suoristi seuraavalle reitille. Hänen onnekseen pikkutamma ei provosoitunut helposti, ellei jokin säikäyttänyt sitä, ja tällä kertaa maneesissa oli miellyttävän rauhallinen tunnelma. Tamma ei ottanut lyhentääkseen askeltaan helpolla, kuten Miranda oli ennakoinutkin, mutta he saivat väliin kaksi askelta. Askeleet olivat pakolla väännetyt, mutta Miranda tiesi Cindyn sekoilevan sarjoilla mielellään, eikä hän ottanut tyhmiä riskejä. Cindy hyppäsi esteet iloisella ilmavaralla ja otti tyytyväisenä pienen loikan esteen jälkeen. Hevosen ilakointi meni energisyyden piikkiin eikä kestänyt kauaa kun se oli jo rauhoittunut ja Miranda saattoi siirtää sen raviin.

Taylor huokaisi kuullessaan, että sai taas harjoitella jotain lasten juttuja. Hän halusi hyppäämään, oikeasti. Tyttö ei kehdannut sanoa vastaan vanhempiensa kuullen joten häntä koipien välissä siirtyi pois muiden hauskan tehtävän tieltä ja käänsi Gagan ympyrälle. Hän istui hevosen raviin ja antoi sille mahdollisuuden löytää yhä enemmän omaa moottoria. Oli ollut virhe tulla kenenkään valmennukseen Haydnin huippuhevosella, kun ilmeisesti se oli valmentajalle tuttu. Eihän siltä kai voinut odottaa kotona hänen käsissään samaa kuin häntä reilusti vanhemman veljen ratsastamana kilpailuissa. Hän päätti kuitenkin tsempata ja päästä sille sarjatehtävälle, joten raudikko sai luvan toimia.

Mason vilkaisi Mirandaan hymyillen päästessään tuon kanssa uudelle tehtävälle. Hänen kävi sääliksi hevosiaan työstämään jätettyjä ratsastajia, mutta kai nuo todella sitä tarvitsivat. Hänelle valmentajan laamaksikin haukkuma näytti ihan hyvältä, mutta hän oli ehkä vain liian tottunut omaan hevoseensa. Mies piti Essien kuulolla ja valmisteli sitä laukkaympyröillä tulevaan seuraten samalla sivusilmällä, miten Miranda ja Cindy pärjäsivät. Hänelle musta tamma näytti taidokkaalta ikäisekseen, sillä se ei ollut vielä edes säikkynyt mitään. Hän suuntasi radalle innokkaan hevosen kanssa ja sai sen sopivalla tempolla yli ensimmäisestä pystystä. Hän teki keskittyneesti tarkan linjan sarjalle ja vaikka Essie ottikin viimeisen askeleen ennen ensimmäistä hyppyä lyhyeksi omatoimisesti lähestymistä helpottaakseen, se suoriutui esteistä ongelmitta. Mason hymähti sarjan jälkeiselle ilopukille ja toppuutteli esteistä kuumunutta ratsuaan. Hän vilkaisi valmentajaan etsien merkkejä siitä, oliko suoriutunut tuon silmiin hyvin vai ei. Lähestymisen olisi voinut ottaa paremmin, mutta hän oli todella yrittänyt. Siihen nähden ettei askelten arviointi kuulunut hänen vahvuuksiinsa, suoritus oli hänen mielestään ollut hyvä.

Taylor vilkaisi sarjatehtävää yhä paremmin liikkuvan Gagan selästä ja siirsi katseen sitten valmentajaan. Kai hän nyt jo saisi mennä? Hän oli ottanut aivan uuden lähestymistavan tahmeaan hevoseen ja hyödyntänyt saamiaan oppeja pitkin hampain. Hän ei pitänyt siitä että häntä neuvottiin, mutta hänen oli myönnettävä että puoliverinen liikkui nyt paremmin kuin aiemmin.

Bex pyöräytti silmiään. Artemis tulisi loistavasti toimeen hänen äitinsä kanssa, jos valmentajan ohjeista mitään saattoi päätellä. Avakin käski hänet mielellään pois esteiltä Twisterin kanssa - ja nyt oli tehnyt täysikäännöksen ja lähettänyt hänet valmennukseen. Nainen ei ymmärtänyt äitinsä järjenjuoksua, mutta ei aikonut kyseenalaistaa ilmaista huippuvalmennusta tai sitä, miten Ava oli ilmoittanut hänet kilpailuihin ratsastuskoululaisten mukana. Kuulemma hän pääsisi sekä hyppäämään että vääntämään koulua rautakankensa kanssa. Kuinka hurmaava ajatus. Punapää laski jalustimet jalastaan saadakseen pohkeensa kunnolla Twisterin ympärille, kun joutui pyörimään päädyssä ravissa. Ruuna taipui siivosti aina kun hän sitä pyysi, pysyi pohkeiden välissä ja väisti sivuaskelin, jos hän niin vaati. Mitä muuta valmentaja nyt muka tahtoi? Johan hänen kamelinsa näytti kelpo ratsulta. Ei se kilpahevonen ollut eikä siitä koskaan sellaista tulisi, mutta se näytti ja tuntui riittävän tasapainoiselta. Matalat, pitkät askeleet eivät hurmaisi koulutuomareita eikä rytmin rikkoutuminen ansaitsisi heille yhtäkään ylimääräistä pistettä, mutta onneksi Twisteristä ei kouluratsua kaavailtukaan.

Hän työsti ruunaa hetken kahdeksikolla keräten painetta ohjalle, jota lyhensi. Hevosella oli paha tapa kaartaa kaulaansa liian lyhyellä ohjalla kunnes roikkui luotilinjan alla, mutta tällä kertaa hevonen kantoi itsensä ryhdikkäänä, vaikka hän vaatikin ratsultaan enemmän kokoamisen suhteen kuin yleensä koskaan esteillä. Punaruunikko täysiverinen piti takajalkansa allaan kun hän työsti ravia, eikä hukannut löydettyä tasapainoaan laukannostossakaan. Hän laajensi kahdeksikkoaan hieman suuremmaksi, ottaen lentävän vaihdon aina ristikohtaan. Ruuna pärskyi tyytyväisenä tehdessään töitä motivaatiolla, josta Bex oli aina yhtä kiitollinen. Twister ei ehkä osannut paljoa, mutta ruuna yritti aina tehdä parhaansa. Se oli enemmän kuin mitä hän saattoi monista muista ratsastamistaan hevosista sanoa. Hevonen pyysi lisää ohjaa laskemalla päätään, mutta valmentajan sanat muistaen nainen piti ohjat otteessaan ja houkutteli sen sijaan hevosta kannattelemaan päätään korkeammalla ihan itse. Twister pärskähti, kun hän hidasti ruunan istunnalla ravin kautta käyntiin. Nainen haki jalustimet takaisin jalkoihinsa ja vilkaisi muiden puuhia pohtien, antaisiko valmentaja heidän enää hypätä ollenkaan. Siinä olisikin kertomista äidille.

"Se edistyisi paremmin ammattilaisen kanssa. Suosittelen selvittämään, alueella on hyviä ja edullisia ammattilaisia. Sillä on potentiaalia, mutta se on jo kuusi. Sen edistyminen viivästyy turhan paljon ja ei jää niin paljon aikaa kisata."
Se oli suora kommentti, mutta jos hevosen halusi jonkinlaisille radoille, edistystä pitäisi jouduttaa jos halusi viedä hevosen eteenpäin sen koko potentiaalilla eikä jättää hommaa vajaaksi.
"Tule uudelleen. Jos se kiirehtii, tee voltti ja rauhoita tilanne. Liika vauhti ei ole perusradalla ainoa valtti. Siisti rata, lyhyin reitein hitaammassakin temmossa riittää uusintaan."
Artemis keskittyi seuraamaan Masonin suorituksen tammansa kanssa.

"Rivers. Jutellaan valmennuksen jälkeen. Tule uudestaan, koeta laskea askeleet. Se on sinun työsi, ei hevosen."
Mutta ei yhtään haukkuja, se oli voitto. Katseltuaan kaksikon uudet kierrokset hän antoi noille luvan siirtya hetkeksi käyntiin, kääntyen päädyssä työskentelevien ratsukoiden puoleen.
"Evans, sinun vuorosi. Pidä tuo tahti, sen liike on nyt ihan hyvä. Hale, tuossa pitkällä sivulla on viiden askeleen sarja. Tule siihen, sovita se siihen ensin neljällä pitkällä, sitten toisella kerralla kuudella. Se kulkee nyt ihan hyvin."

"Kiitos neuvosta", Miranda sanoi ja nieli ylpeytensä, ainakin hetkeksi. Hän osasi kyllä arvostaa ammattitaitoa, mutta ei ollut samaa mieltä 'edistymisen viivästymisestä', joka oli hänen mielestään liioittelua ottaen huomioon kuinka paljon Cindy oli kehittynyt vuoden aikana. Kaikesta huolimatta, hän halusi saada kaiken potentiaalin hevosestaan irti, ehkäpä Shirleyllä olisi aikaa vierailla Slaleyssä useammin ja ratsastaa sitä hänen puolestaan. Ystävällä oli aina paljon uusia ajatuksia hänen hevostensa varalle, kuten hänellä hänen hevosilleen, ja kaikenlisäksi Cindy luotti Shirleyhyn.

Cindyn ravista ei uupunut temmokkuutta ja sitä elastisuutta, mihin Miranda oli ostohetkelläkin ihastunut, kun se pörhisteli esteiden lomassa. Miranda seurasi sivusilmällä Masonin ja Essien mutkatonta menoa ja hymyili senkin innokkuudelle. Ilopukit saivat Cindyn korskahtamaan ja sekoamaan askelissaan mutta koska he olivat jatkamassa tehtävälle uudestaan, ei se saanut hätiköidä liian kauaa. Korvahupusta olisi ollut hyötyä, jos sen olisi muistanut laittaa hevoselle päälle. Kaikessa hätäisyydessään se oli kuitenkin tänään(kin) unohtunut pakin pohjalle. Cindy lähti ainaisen innokkaana laukassa liikenteeseen ja äskeiset hätäilyt unohtuivat kun eteen iskettiin este ja toinenkin. Ensimmäiselle pystylle hevonen tuli aavistuksen juureen, mutta ponnistusvoimansa ansiosta he ylittivät esteen siististi. Miranda keskittyi suoristamaan hevosen linjoille mutta jallitti myös vastaan, kun se pyrki kiirehtimään sarjan ensimmäiselle esteelle. Miranda näki parhaaksi kaartaa voltille, valmentajan ohjeiden mukaisesti, ennen sarjaa ja hän saikin Cindyyn paremman kontaktin. Väliaskeleet jäivät lähestymisen mukaisesti kuitenkin kiireisiksi ja tamma otti mukaansa toiselta esteeltä takajalkoihin kolahtaneen puomin. Kun se kolisi maneesin pohjaan tamma otti jalat alleen ja karkasi päätyä kohden hätääntyneenä. Miranda sai rauhoitettua sen hätäiselle raville ja ääniherkän hevosen pyörivät korvat keskittymään tutun omistajan rauhalliseen sanailuun. Saatuaan hevosen järkiinsä Miranda katsoi puomia, valmentajaa ja muita ratsukoita huokaisten. Alkuvuodesta tamma oli ollut todella hyvä, mutta kevään edetessä siitä oli tullut esteillä todella kiireinen. Puomien tiputtelu ei ollut jaloistaan tarkalle hevoselle tavanomaista mutta kiirehtiessä jalkojen nostelu unohtui eikä puomien tippuminen ja siitä koitunut kolina paljoa tammaa miellyttänyt.

Mason ei tiennyt mitä odottaa, kun valmentaja pyysi häntä juttusilleen valmennuksen jälkeen. Ehkä hän saisi kuulla kunniansa ja sen, ettei asiaa sellaisiin valmennuksiin ollut sillä taidolla, mitä hänellä oli. Toivottavasti hän oli väärässä. Mies suuntasi ratsunsa kanssa radalle uudellen kun oli ensin irvistänyt myötätuntoisesti Mirandalle. Naisparka, kamppailla nyt pudonnutta puomia säikkyneen tammansa kanssa sillä lailla. Hänen kävi sääliksi noita, sillä nainen oli ihana ja Cindy oikein sympaattinen ja yritteliäs. Hän kannusti Essien laukkaan ja keskittyi nyt askeleen pituuteen jo ennen esteitä. Hänen onnistui sovittaa hevosen askeleet ihan omatoimisesti kohdalleen ja esteet menivät tällä kertaa paljon aiempaa paremmin. Hän laski askeleet mielessään - yksi, kaksi, kolme - ja lennähti ruunikkonsa kanssa sarjan ensimmäisestä ja toisesta ylitse. Hänhän alkoi päästä jyvälle siitä, mitä valmentaja tarkoitti!

Taylor oli melkein hämmästynyt, kun sai luvan lähteä radalle. Hän vilkaisi vinosti hymyillen laamaa ja tuon ratsastajaa ja ratsasti pyörivällä laukalla lävistäjälle. Hän huomasi eron hevosessa välittömästi, sillä se säilytti tahtinsa ja energiansa innostuen esteistä aivan eri tavalla. Hän pääsi ehkä ensimmäistä kertaa tuntemaan edes murto-osan siitä, millainen Radio Ga Ga oli kilparatsastajansa kanssa radalla. Hän piti tarkat lähestymiset esteillä ja suoriutui vaihtoineen päivineen paremmin kuin oletti hevosella voivan suoriutua. Ehkä vanhemmat voisivat oikeasti ymmärtää, että hän osasi, mutta ei vain halunnut. Tai sitten nuo innostuisivat entisestään patistamaan myös tytärtä esteradoille.

Bex seurasi muiden puuhia taivuttaessaan työnteon notkeuttamaa ruunaansa voltilla. No, ainakin äiti oli sen verran lukenut valmennuksen tiedoista etukäteen, että oli ilmoittanut heidät samaan ryhmään muiden harrastelijoiden kanssa. Se nyt olisikin vielä tästä puuttunut, että koko maneesi olisi ollut täynnä ammattikilparatsastajia huippuhevostensa kanssa. Nainen virnisti pelkälle ajatukselle. Valmentajan ilme olisi ollut hilpeää nähtävää, kun moisten seassa olisi ollut Twister. Nainen suoristi hevosen uran sisäpuolelle, teki muutaman siirtymisen ja kokosi käyntiä sen verran, että saattoi ratsastaa ruunansa etuosakäännöksellä kulmista läpi. Hän käänsi katseensa valmentajaan kuullessaan oman nimensä, ja nyökkäsi ymmärtäneensä ohjeet. Neljällä askeleella tuo sarja ei tekisi tiukkaakaan, sen hän tiesi yhdellä katseella. Twister hyppäsi hienosti pitkästä askeleesta, mutta saisi nähdä, mitä kokoamisesta tulisi. No, sitä hän ehtisi murehtia ensimmäisen suorituksen jälkeen.

Nainen nosti laukan suoraan käynnistä, työstäen ruunaa hetken ympyrällä, ennenkö käänsi ratsunsa suoralle linjalle siivoon lähestymiseen. Hän antoi askeleen venyä jo ennen ensimmäistä estettä, jotta pitkä väli ei tulisi yllätyksenä punaruunikolle. Hevonen hyppäsi ensimmäisen esteen liioitellun suurella loikalla, mutta eipä siitä mitään harmia ollut, kun väli oli joka tapauksessa pitkä. Hän pyysi ruunaa venyttämään askeltaan heti laskeutumisen jälkeen, ja kuten oli etukäteen myhäillytkin, ei neljään askeleeseen venyminen tuottanut ongelmia. Jälkimmäinen este jäi taakse ja hän istui syvälle satulaan pudottaakseen ruunan raville. Kevyesti hionneen kaulan taputtelun jälkeen hän jäi hetkeksi arvioimaan väliä, jota yrittäisi seuraavaksi lyhyellä askeleella. Twister ei tosiaankaan ollut notkea ja taitava kokoamaan itseään, joten tästä tulisi hankalaa. Hän saattoi jo nähdä, miten ruuna hyppäisi jälkimmäisen pystyn kesken askeleen, kun ei mahtuisi väliin.

Bex nosti pyörivän laukan, mutta käytti aiempaa enemmän aikaa sen kokoamiseen erilaisten tehtävien kautta. Twister pärskyi yrittäessään noudattaa ratsastajansa ohjeita ja koota itseään lyhyempään pakettiin. Bex kokosi varsin reilulla kädellä täysiveristään, sillä hän tiesi välin ahtaaksi - ja kunhan hyppyihin asti päästäisiin, veisi suuri loikka ensimmäisen esteen yli paljon tilaa aivan turhaan. Ollessaan tyytyväinen tapaan, jolla laukka pyöri lyhyestä askeleesta huolimatta, Bex suuntasi suoralle linjalle. Ruuna lähestyi kaikessa rauhassa ensimmäistä estettä, ponnisti voimalla ja liiteli kauas sen taakse laskeutumisensa kanssa. Hevonen laukkasi niin lyhyenä kuin vain osasi, mutta Bex näki tilan loppuvan. Hän pyysi hevostaan venymään ennen viimeistä askelta. Voi voi jos he ottivat väliin vain viisi askelta pyydetyn kuuden sijaan. Hän ei aikonut laittaa hevostaan hyppäämään hankalasti kesken laukka-askeleen tai vaihtoehtoisesti rysäyttämään puomeista läpi. Nainen taputti ruunansa kaulaa tietäen tarkalleen, ettei ollut tehnyt mitä valmentaja oli pyytänyt, mutta Bex ei osannut murehtia sellaisia. Hän oli tehnyt omasta mielestään parhaan ratkaisun nähdessään, miten tilanne eteni, ja oli valmis seisomaan sen takana, vaikka saisikin kuulla kunniansa valmentajalta.

Artemis katseli silmä kovana ratsukon suoritusta, huokaisten syvään. Tamma kiirehti liikaa ja kun puomi kolisi alas, irlantilainen pudisteli päätään. Eiei, ei näin.
"Sen kanssa pitää keskittyä rauhoittamaan se. Ei esteelle ennen kuin se kulkee sinun tahtosi mukaan ja rauhallisesti. Sinuna myöskin kysyisin vaikka Chiltonin apua ääniherkkyyden kanssa. Se selvästi säikähti tippuvaa puomia ja tuollainen voi isolla radalla keskellä sarjaa olla viimeinen virheenne. Tule sarja uudestaan. Pyöritä sitä isolla voltilla niin kauan kuin se on rauhallinen ja ohjaa vasta sitten sarjalle. Älä päästä sitä kiirehtimään. Laukkaa se rennoksi ja rauhalliseksi, rentoudu myös itse."

Artemis nyökkäsi hyväksyvästi Masonin ja Essien suoritukselle. Jos oikein käytti mielikuvitusta, saattoi kuvitella hänen jopa hymyilevän tai sitten saattoi laittaa sen aistiharhojen piikkiin.
"Parempi. Kuten huomaat, sinun täytyy tehdä osa työstä, et saa jättää kaikkea hevoselle. Siirrä se hetkeksi käyntiin. Työstä taivutuksia, kokoa askelta. Älä jätä sitä vain laahustamaan vaikka kävellään. Evans, se oli jo parempi. Tule se uudelleen, älä käsillä joustaessasi kohota kyynerpäitäsi sivuille kuin olisit lähdössä lentoon ja katse kunnolla eteen."

Artemis katseli Halen ja tuon täysiverisen työskentelyä. Hevonen voisi olla joskus siedettävä, mutta sitä oli vielä aivan turha tuoda valmennukseen. Lisää ratsututsta se kaipasi ja oikeanlaiset lihakset tällaiseen työskentelyyn.
"Vihjeenä, ratsuta sitä lisää. Se on aivan liian raaka ja sen lihakset eivät riitä tällaiseen työskentelyyn. Siirtykää kaikki nyt hetkeksi käyntiin. Seuraavaksi otetaan pientä rataa. Päädyn pystyltä sarjalle kuten äskettäinkin. Siitä tullaan innarille, paitsi Hale joka jättää sen välistä ja siirtyy suoraan okserille. Okserilta takaisin sarjalle ja sen jälkeen vielä pystylle uudelleen. Siisti rata, ilman tiputuksia, saatte kolme minuuttia aikaa suunnitella ratsastuksenne. Otan aikaa. Jos saatte puhtaan suorituksen ja alle minuutin, otetaan vielä uusintakierros, jolloin ratsastatte aikaa ja lyhyempiä teitä."

Miranda saattoi kuvitella, kuinka miellyttävä valmennettava oli häseltävän hevosensa kanssa. Valmentajan tiukka ohjeistus sai kuitenkin Mirandan itsensä keskittymään - hän ei viitsisi enää tehdä sotkua. Tamma joutuisi keskittymään todella, mutta tällä kertaa hän ei suostuisi tekemään puoliksi valmisteltua sottaista suoritusta. Se osasi hypätä, hän osasi ratsastaa, pakkohan heidän oli siis näyttää se valmentajalle.
Esteen vapauduttua Miranda pyysi tamman laukalle ja haki laukkaan rauhallisen rytmin. Tamman suurimmat energiat olivat jo kuluneet ja äskeisestä puomiepisodista huolimatta se kuunteli ratsastajaansa ja tuli esteelle nyt tasaisemmassa, hallitussa tahdissa. Ensimmäisen esteen paikka tuli sopivalta etäisyydeltä, minkä ansiosta musta tamma löysi askeleensa myös esteiden välissä ja hyppäsi tottuneemmin ja tällä kertaa erityisen varovaisesti toisen esteen jottei vahingossakaan hipaisisi puomeja enää. Miranda suulle nousi hienoinen ylpeä hymy, kun he laskeutuivat siististä suorituksesta ja tamma pärskähti vastaukseksi hidastaessaan laukalta raville. Taas se todistettiin, joko hänen tai jonkun muun täytyi oikeasti käskeä hänet keskittymään todella, jotta jotakin edistystä saatiin aikaiseksi.
Miranda hidasti tamman ravista vielä käynnille ja silitti sitä uudestaan. Kaulalle oli valmennuksen aikana kihonnut pieni hiki, joka ei tosin erottunut tummasta karvasta muutoin kuin hienoisena kiiltona. Tamma kulki kauniissa muodossa käynnissä, eikä enää laahannut matalana kuten aikoinaan. Miranda katseli valmentajan selittämää rataa eikä aikaillut miettiessään mihin keskittyä, kun lähtisi sille tammansa kanssa. Rentoutta ja rauhallisuutta ja tarkat suoristukset linjoilla ja heidän pitäisi pärjätä.

Mason seurasi valmentajan reaktioita ja oli löytävinään jopa hymyn miehen kasvoilta, vaikka hän ei voinut olla varma. Hän nyökkäsi ymmärtävästi kritiikille ja jatkoi annettuja harjoituksia keskittyneenä. Essie tuntui hyvältä ja hän ei antaisi sen laahustaa mistään hinnasta. Hän keskittyi puolipidätteisiin ja kokoaviin apuihin pitäen tamman reippaassa liikkeessä koko ajan. Se heilautti päätään vastustellen kokoamista vain hetken, sillä paljon mieluummin se olisi luistanut tylsästä vääntämisestä ja lähtenyt jo radalle.

Taylor pyöräytti silmiään valmentajan typerälle huomautukselle käsiensä asennosta ja vilkaisi nopeasti vanhempiaan. Kunhan eivät pistäisi häntä uudelleen valmennukseen. Tyttö keräsi taas Gagan reippaaksi, pyöräytti sitä laukassa muutaman kierroksen ja suuntasi uudelleen radalle keskittyen nyt aiempaa tarkemmin omaan ratsastusasentoonsa. Hän muisti kuitenkin aktivoida hevosta ja ratsastaa sitä tarkasti suoriutuen omasta mielestään hyvin, kuten tosin jo edellisellä kerralla. Ei kenelläkään voisi olla mitään sanomista sellaisesta suorituksesta - ja jos olisi, hän voisi aina vedota siihen, ettei hevonen ollut hänen eikä hänellä ollut aikomustakaan kilpailla sillä enempää kuin oli pakko.

Valmentajan selvitettyä seuraava tehtävä, Mason alkoi kuumeisesti jo miettiä, kuinka hänen tulisi ratsastaa selvitäkseen tavoiteajassa puhtaalla radalla. Hän tiesi Essien keksivän nopeasti omiaan jos hän hämmentyisi ja lopettaisi ratsastamasta, mutta ei se ollut tehtävän tarkoitus. Hän lähti vuorollaan radalle ottaen hevosen kunnolla haltuun laukkaympyrällä ja suuntasi sitten reippaassa mutta kontrolloidussa laukassa kohti ensimmäistä estettä. Ketterä hevonen suoriutui hypyistä hyvin, vaikka Masonin onnistui tulla huonosti jo heti ensimmäiselle sarjalle. Hän keräsi kuitenkin itsensä ja keskittyi, jolloin sai puhtaan radan ja uskoi ajankin riittävän, sillä puoliverisellä oli matkaa voittava askel eivätkä he joutuneet tekemään ylimääräisiä ympyröitä tai pitkiä kaarteita mihinkään. Hän siirsi hevosen käyntiin ja antoi sille aavistuksen ohjaa ennen kuin taputti kaulaa. Se meni hienosti! Toivottavasti valmentaja oli samaa mieltä.

Radio Ga Ga pärskähti laukannostoon ja Taylor suuntasi sen radalle pelottomasti. Hän kannusti ruunaa eteenpäin ja piti jäntevästi hyvän ratsastusasennon. Pystyn jälkeinen kaarre tuntui alkuun suistavan hevosen ratsastajan otettua vähän turhan tiukan käännöksen mutta ratsukko selvisi ja sarjakin meni kuin vanhalla tekijällä. Innari lähestyi ja raudikko lähestyi sitä korvat hörössä, mutta sekosi askelissaan keskellä esteitä ja tuli melkoisella syöksyllä läpi toisesta. Taylor vilkaisi taakse pudonneita puomeja mutta jatkoi reippaasti radan loppuun hevosta kiroten. Typerä eläin, kun ei katsonut eteensä. Hän pudotti hevosen raville ja sitten käyntiin antamatta yhtään ohjaa. Ei se ansainnut lepotaukoa.

Bex suuntasi suloisen hymyn miehelle kuunnellessaan valmentajan antamaa palautetta. Hänen äitinsä olisi saman tien ärähtänyt takaisin nähdessään moisen ilmeen punapään kasvoilla, sillä se oli hänen versionsa vinoilusta, mutta äitipä ei ollutkaan täällä. Vai oli Twister liian raaka. Pah. Ruuna oli kyvytön, sitä se oli. Hän kuunteli ohjeet, katsellen rataa tarkkaavaisena. Vai pitäisi hänen jättää innari väliin. Teki mieli suunnitella rata niin, että hän hyppäisi innarin siinä missä muutkin, ihan vain todistaakseen valmentajalle että pystyi siihen kyllä. Hän mittaili etäisyyksiä katseellaan, pyrkien ennakoimaan ongelmakohdat jo etukäteen. Twisterin heikkoudet olivat onneksi hyvin hänen tiedossaan, joten oli helppo nähdä mikä käännöksistä todennäköisimmin rikkoisi laukan rytmin ja mikä esteistä hypättäisiin niin massiivisella loikalla, että seuraavalle kääntyminen viivästyisi. Nainen huokaisi silitellen hajamielisenä ruunan punertavaa kaulaa. Olisipa hänellä hieno poninsa.

Hän nosti laukan reilusti ennen omaa vuoroaan, työstäen kovakuntoista ratsuaan vaativaan tapaan. Twister saattoi ehkä olla hiomattomin valmennuksen ratsukoista, mutta ainakaan ruuna ei väsyisi kesken kaiken. Oli siinä kai jotain hyvääkin, kun osti kilpakuntoisen hevosen. Hän huokaisi pyörittäessään hevosta tutulla kahdeksikolla, vaihtaen välillä laukkaa ja välillä vastalaukkaa vaatien. Vielä siinä kohden, kun hän käänsi ruunansa radalle, kävi hän mielessään taistelua siitä, kääntyisikö innarille ohjeista huolimatta. Pystyn lähestyminen pakotti naisen keskittymään rataan kapinallisten suunnitelmien sijaan, ja niin punapää sai laittaa taitonsa peliin luoviessaan ruunaansa siivosti pystyltä sarjalle. Ainakin hän sai hevosen hyvin suoraksi ennen ensimmäistä osaa eikä ruuna seilannut osien välissäkään, mistä hyvästä hän taputti punertavaa kaulaa kääntyessään innarin ohitse okserille. Kotona sitten. Kahdessa rivissä olevat puomit saivat Twisterin epäröimään, mutta lopulta ruunan ratkaisu oli jättimäinen loikka kovaa ja korkealta, eikä puomeihin tullut koskettua. Nainen ei voinut kuin virnistää kääntyessään takaisin sarjalle. Twister jätti puomit koskemattomina kannattimilleen, ja sitähän valmentaja oli vaatinut. Paremmin heillä oli mennyt kuin hän oli olettanut. Ruuna sai lukuisat kehut hänen hidastaessaan ratsunsa takaisin käyntiin.

Artemis vain nyökkäsi hyväksyvästi Mirandan ja tuon hevosen radalle. Se tarkoitti kaksikolle myös lupaa suorittaa nopeatempoisempi rata.
"Siirry käyntiin ja odota vuoroasi."
Hän keskittyi katsomaan Masonin rataa, joka meni jo paljon paremmin. Tuosta voisi kehittyä ihan mukiinmenevä. Siksi hän halusikin jutella miehen kanssa valmennuksen jälkeen.
"Siirry Rivers myös käyntiin ja odota vuoroasi."

Taylor Evansin ja tuon veljen hevosen suoritus sai irlantilaisvalmentajan näkemään punaista. Hevonen meni selvästi askelissa sekaisin, mutta Artemis oli oppinut vuosien saatossa erottamaan sen hetken kun virhe tapahtui.
"Evans! Pysäytä se."
Radan loputtua hän asteli ripein askelin hevosen luo, käyden vaistomaisesti ensimmäisenä jalat läpi. Se tuli selkärangasta aina kun kolisi kunnolla. Ensimmäisenä tarkista hevosen jalat. Suoristautuessaan hän otti ohjista kiinni.
"Alas."
Valmentaja harppoi tallin ja maneesin erottavalle ovelle, saaden pian kypäränsä Sawyerin tuomana. Hän asetti sen päähänsä ja veti kypärän sisällä olleet hanskat käteensä. Hän asteli takaisin Radio Ga Gan luo ja ponkaisi hevosen selkään sulavasti, katsoen jalkautunutta ratsastajaa kun pidensi jalustimia itselleen.
"Lakkasit ratsastamasta. Tämän tason hevonen ei kompuroi näin pienillä huvikseen. Sinun työsi on varmistaa, että hevonen pääsee turvallisesti yli."
Hän halusi näyttää ettei Radio ga Ga olisi niin mahdoton hevonen, miltä tyttö sai sen vaikuttamaan. Mies pyysi eleettä ruunalta käyntiä ja seurasi täysiverisen suoritusta ratsastajansa kanssa, kellottaen toisella kädellä, toinen käsi ohjissa.
"Hale, käyntiin. Kävelkää muut hetki."

Pienet avut ja naksautus kitalakeen. Vieras hevonen siirtyi laukkaan. Artemis ratsasti raudikon suorastaan lisättyyn laukkaan, ennen kuin ohjasi hevosen reippaassa tahdissa innarille. Hän sai jopa pidättää. Hypättyään saman tehtävän kahdesti, mies hidasti hevosen käyntiin ja pysäytti.
"Se luistaa, koska annat sen. Se vaatii työtä, mutta kun sen herättää, se kulkee reippaasti eteenpäin. Sama rata uudelleen, ilman että puomit tulevat alas. Mitä veljesi sanoisi kun kolaroit hänen hevostaan alle metrin esteillä? Yritystä siihen hommaan."