En pelkää vuorovettä enkä vieraita

[Avoin peli. Hahmoni Bonnie on tulossa ensimmäistä kertaa tutustumaan Rosings Parkiin!]


”Etkö tosiaan halua että jään kanssasi tallille?”, Lilith kysyi tyttäreltään, naisen pitäen ruskeiden silmiensä katseen tiivisti tiessä, jota pitkin tuo musta Mercedez-merkkinen auto lipui eteenpäin. Bonnie pudisti päätään, katsahtaen äitiään sivusilmällä. ”Äiti, minä olen jo isotyttö, pärjään kyllä pari tuntia yksinäni tallilla”, Bonnie kiusoitteli. Lilith katsahti tytärtään, otsaansa kurtistaen kevyesti. ”Niin mutta et tunne sieltä ketään.. jos sinulle tulee pitkä aika niin..”, Lilith jatkoi. Bonnie katsahti hieman tiukemmalla katseella äitiään, vanhemman naisen nyt tajuten hiljetä. ”Anteeksi, okei, en enää tarjoudu jäämään seuraksesi”, Lilith töksäytti sanoa. Bonnien kasvoille kohosi kevyt hymy, johon autoa ajava nainen vastasi omalla lempeällä hymyllään.

Parin kuukauden mittainen tauko ratsastuksesta oli ollut aivan liian pitkä aika Bonnielle. Tytöstä tuntui kuin olisi ollut ikuisuus siitä kun tuo oli saanut haistaa sieraimissaan ihanan, huumaavan hevosen tuoksun. Tänään tuo oli päättänyt ottaa itseään niskasta kiinni ja lähteä tutustumaan Rosings Parkiin, josta oli kuullut paljon hyvää parilta kaveriltaan, jotka olivat joskus vuokranneet kyseiseltä tallilta joitakin hevosia. Kun Lady, Bonnien entinen vuokraponi, myytiin, ei Bonnie enää halunnut käydä Ladyn entisellä tallilla. Reippaan kolmen vuoden aikana tuosta kärpäskimosta connemara-tammasta oli tullut todella tärkeä Bonnielle ja salaa mielessään tyttö oli haaveillut säästävänsä rahaa ostaakseen Ladyn itselleen. Mutta niin ei ollut ehtinyt käymään, kun eräs tyttö nimeltä Kayla Morgan oli ostanut Ladyn. Sen jälkeen Bonnie ei ollut enää halunnut mennä pienellä tallille, jossa kaikki muistuttivat Ladystä.

Musta auto lipui tallin parkkipaikalle, Lilithin katsahtaen kelloa. ”Tulen parin tunnin päästä hakemaan sinua, okei?”, Lilith ehdotti. Bonnie nyökäytti päätään. Sairastumisensa jälkeen äidistä oli tullut entistä hätäilevämpi ja jopa ylisuojeleva Bonnien suhteen. Se oli tiettyyn pisteeseen asti suloista, mutta valitettavan usein se alkoi ärsyttämään Bonnieta. Lilith ei ymmärtänyt että Bonnie oli kasvanut, lähellä aikuisuutta.. ne vuodet jotka tyttö olisi tarvinnut äitinsä suojelua, olivat aikaa kun Lilith itse oli ollut vuoteenomana syöpänsä vuoksi. Lilith oli joitakin vuosia nyt myöhässä tuossa tyttärensä perään katsomisessa. Mutta Bonnie ei halunnut loukata äitään mainitsemalla asiasta, vaan pyrki olemaan hiljaa ja ”kestämään” äitinsä hössötyksen. ”Minä vaikka soitan sinulle sitten lähempänä”, Bonnie ehdotti samalla kun nousi ylös autosta. ”Kiitos kyydistä äiti, olet rakas”, Bonnie vielä lausui äidilleen ennen kuin sulki oven perästään. Tyttö vilkutti pirteästi äidilleen, joka kaartoi hitaasti takaisin tielle, mustan auton perävalojen vain heijastuen enää Bonnien silmiin.

Bonnieta jännitti mennä uuteen, täysin vieraaseen paikkaan. Vaaleahiuksinen tyttö puri huultaan, kävellen kohden tallirakennusta parkkipaikalta päin. Kuinka upealta paikka näyttikään. Toki, tämä aika vuodesta ei antanut sitä parasta mahdollista ulkoista kuvaa paikasta, mutta kesäisin tuo oli varmasti kaunis pihapiiriltäänkin.

// Minä saavun kera Annalynnin!//

Yli viisikymppinen nainen oli juuri tulossa maastosta ruunatun punarautiaan paholaisen kanssa. Ruunaus oli hieman, siis, hieman rauhoittanut Huzzlea toistaiseksi, mutta sen hormonit ehkä tasoittuisivat vielä ajan kuluessa. Sukkajalan etuset viihtyivät enemmän ilmassa kuin maassa ja läsin peittämä pää ei pysynyt hetkeäkään aloillaan tai alhaalla. Nainen alkoi olla valmis luovuttamaan hevosen kanssa - Huzzlella oli joskus loistavia päiviä ja joskus tällaisia, jolloin se otti 30 askelta taaksepäin. Juuri edellispäivänä ruuna oli kulkenut loistavasti koulutreenissä Caitlinin valmennuksessa.

Tallin pihassa nainen laskeutui temppuilevan hevosen selästä ja piti ohjista tiukasti kiinni, Huzzlen stepatessa sivusuuntaan. Se hyppeli edelleen takasilleen ja hirnui korvia särkevästi. Pitäisiköhän se vielä irtohypyttää tänään... Vai kuvauttaa kenties sen aivot? Hän otti kunnon otteen ohjista ja ärähti hevoselle, saaden sen hieman rauhoittumaan. Onneksi joku tyttö sattui kävelemään kohti tallin ovea.
"Hei, anteeksi, voisitko auttaa hieman? Voisitko avata meille tallin ja karsinan oven, minulla on kädet niin täynnä tämän seinähullun kanssa."
Nainen pyysi ystävällinen hymy huulillaan.

Kävellessään parkkipaikalta kohden tallirakennusta, jonka olemusta Bonnie jäi suu auki ihastelemaan - huomasi tyttö pihaan astelevan ratsukon. Punarautias hevonen, vanhempi nainen selässään. Hevonen itse teki kyllä selväksi, että oli saapunut tallin pihapiiriin. Toinen hirnui kovaäänisesti, pompahdellen takasilleen. Bonnie tarkkaili tätä ratsukkoa mielenkiinnolla, samalla ollen valppaana hevosen suhteen. Se näytti siltä ettei sen seuraavaa liikettä tai siirtoa - ainakaan Bonnie - osannut aavistaa ennalta.

Jatkaessaan matkaa kohden tallia, kuuli Bonnie naisen puheen, hymyn kohoten tytön kasvoille. "Hei, tietty!", Bonnie vastasi ystävälliseen tapaansa ja reippaansi hieman askeltaan jotta ennätti tallin ovelle ennen naista. "Mikä karsina on teidän?", Bonnie jatkoi, samalla tytön nykäisten tallin oven auki, jättäen sen perästään auki naiselle ja tuon punarautiaalle hevoselle, Bonnien itsensä pujahtaen talliin sisään.

Suurella ruunalla oli pieniä ongelmi tasoittaa hormonitasonsa ruunauksen jälkeen. Annalynn tunsi hien nousevan pintaan kypärän alla kun hän piteli ja hillitsi suurta punatautiasta rinnallaan.
"Kiitos."
Hän hymyili toiselle leveästi ja perin vaivattomasti, vaikka hevosensa olikin hieman enemmän aasin tai muulin sukua, kuin hevosen.

"Tuo tuossa orikäytävällä."
Hän osoitti Huzzlen karsinaa, jossa lukikin hevosen nimi. Pitäisi saada vielä Quiri ratsastettua, vaikka nainen ei todellakaan olisi jaksanut. Tobiano tamma oli täysin hänen poikansa hevonen, eikä ollenkaan Annalynnille sopiva. Kyllä hän tamman sai kulkemaan mutta Quiri ei selvästi pitänyt hänestä kovin paljon.
"Kiitos paljon, tämän idiootin kanssa on kädet täynnä työtä... Oletko ensikertalainen täällä?"
Annalynn ei ainakaan ollut nähnyt tyttöä ennen.

Bonnie ei tiennyt, mikä oli orikäytävä, mutta onneksi nainen osoitti hevosensa karsinaa kohden. Tyttö nyökäytti päätään, tuon kävellen edeltä reippain askelin karsinan luokse, lukon aukaisten ja oven liu'uttaen naiselle ja tuon hevoselle valmiiksi auki. Bonnie väisti turvallisen välimatkan päähän naisesta ja tuon melko villin oloisesta punarautiaasta ruunasta, katsellen heidän touhujaan. Naisen kysymykseen vaaleahiuksinen Bonnie nyökäytti päätään, ennen kuin avasi suutaan vastatakseen. "Juu.. kaverini kertoi tästä paikasta ja ajattelin tulla katselemaan miltä täällä näyttää", Bonnie kertoi. "Nimeni on Bonnie..", tyttö päätti esittäytyä naiselle, katsellen sivusilmällä uteliaana tuon punarautiasta.

Irroittaen katseensa naisesta ja tuon hevosesta, antoi Bonnie nyt silmiensä kiertää tallin käytävää pitkin. Leveä, huolitellun siisti käytävä ja kauniit karsinat rivissä, joita jatkui kulman taakse ilmeisesti toiselle käytävälle. Verrattuna talliin, jossa Bonnie Ladya vuokrasi, oli tämä talli melkoisen hulppea ja luksus siihen pieneen maalaistalliin verrattuna.