Run them red lights

Edward laittoi hymyillen toisen sopimuksen taskuunsa, kun oli ensin taitellut sen. Kahvi keskustelu sai virnistämään. "Heather, vaimoni ei juo kahvia laisinkaan, hän joi joskus muutaman kupin päivässä, mutta hän pitää enemmän teestä. Voi olla että Tibby seuraa häntä siinä asiassa", Edward sanoi virnuillen. Kun Alex kysyi olisiko jotain asioita, mitä Alex tahtoi tietää ja pohdittuaan hetken, Edward sanoi: "Onko mahdollista hevonen siirtää myöhemmin, vuokran aikana toiseen talliin, mikäli Tibby ei sovellu Rosings Parkiin?" Edward tiesi, että Tibby oli sen verran herkkä kaikesta vilkkaudestaan huolimatta, että ainakin näin heikoimmillaan saattoi olla vaikeaa.

Alex oli itsekin enemmän teeihmisiä, mutta hänen piti pysyä jotenkin hereillä pitkien työpäiviensä aikana, ja kahvi ajoi paremmin asiansa.
”Totta kai on”, Alex lupasi. Hän oli ajatellutkin tarjota Arizonaa ensin tutulleen ylläpitoon toisaalle, mutta onneksi saanut vuokraajan lähempää. Arizonakin viihtyisi varmasti harrastajalla, sillä hänen tuttunsa olisi ottanut sen työkäyttöön lännenratsastuskoulutuksiin.
”Lupaan teille samaan hintaan myös kuljetuksen toiselle tallille, jos päätätte näin. Greenridge ainakin olisi Tibbylle tuttu ja se olisi lähellä”, Alex mietti ääneen ehdottamatta suoraan mitään. Hän toivoi, että tyttö tulisi toimeen Rosings Parkin eliittiratsastajien seurassa. Hän tiesi kuitenkin monet hevosenomistajat haastaviksi, joten ei voisi vaatia, että tuo haluaisi käydä siellä päivittäin, mitä vuokrahevonen vaatisi.

Edward hymyili ja nyökkäsi, Alex oli onneksi mukava. "Niin, Greenridgeä minäkin ajattelin. Mutta katsotaan nyt ainakin ensimmäinen kuukausi täällä. Tibby on kuitenkin sitkeä, vaikka onkin nyt todellakin herkimmillään ja varmasti tuo herkkyys on toistaiseksi pysyvää. Mutta jutellaan sitten siitä siirtoasiasta, mikäli Tibby ilmaisee halusta siirtoon", Edward sanoi ja siemaisi kupin tyhjäksi. "Kyllä hän tottunut on sanailuun ja näsäviisasteluunkin, valitettavasti, mutta häneltä ne jutut eivät tulekaan toisesta korvasta ulos vaan jäävät mieleen pyörimään", hän lisäsi.

Alex nyökkäsi.
”Toivotaan, ettei hän kohtaa ikäviä ihmisiä huonoina päivinään”, mies ilmaisi ääneen vältellen puhumasta kovin suoraan, sillä oleskeluhuone oli vapaata ajanviettoaluetta tallin väelle ja hän oletti, että vielä joku kilparatsastaja kielisi hänen puhuneen rumasti asiakaskunnasta. Tuskinpa siitä potkuja tulisi, mutta hän ei tarvinnut yhtäkään syytä työnantajalle epäillä hänen taitojaan asiakaspalvelijana.
”Onneksi Tibby voi aina tulla kertomaan minulle, jos jotakin ikävää tapahtuu. Kuten sanoin, työskentelen täällä vähintään 5 päivää viikossa, yleensä käyn joka päivä.”

Edward nyökkäsi ja sanoi: "Niin, olen itsekin kuullut kautta rantain, että täällä päin tunnetaan oma arvo paremmin ja siitä pidetään kiinni." Kyllä se oli itsestään selvää. "Ja se on mukava kuulla, että Tibby voi tulla luoksesi, mikäli tapahtuu ikäviä, mutta toivotaan, että niiltä vältyttäisiin", Edward sanoi hymyillen. "Heather osti Tibbylle päiväkirjan ja kynän, johon tyttö on alkanut vuodattamaan ajatuksiaan ja tunteitaan, etteivät ne patoutuisi hänen sisälleen", Edward kertoi.

”Se on varmasti hyvä idea”, Alex hymähti päiväkirjalle. Tibby oli vielä nuori, ja teini-iässä kaikki asiat tuntuivat välillä kaatuvan päälle. Kyllä tuo selviäisi varmasti hevosensa menetyksestä ja muista, vielä tulossa olevista vastoinkäymisistä, joita kaikille pakostakin sattui.
”Lähdetäänkö katsomaan, miten tyttö pärjää?” Alex ehdotti vilkaistuaan kahvikuppinsa pohjaa, joka näkyi hennosti kun kuppia kallisti. Hän voisi juoda sen kerralla loppuun ja siirtyä sitten Edwardin kanssa tallin puolelle, tai jos Tibby ei olisi vielä siellä, maneesiin.

Edward nyökkäsi ja oli valmis lähtemään katsomaan Tibbyä. Tibby oli taluttanut Arizonan talliin, sillä maneesiin oli tullut jotain porukkaa, joten hän ei halunnut noita häiritä. Tyttö riisui hevosen varusteet, alkaen sitten harjaamaan tuota rauhallisesti ja hän sanoikin miehille: "Arizona on aivan ihana, minä pidän kovasti siitä." Edward hymyili lempeästi tyttärelleen ja kertoi heidän tehneen kuukaudeksi sopimus vuokrasta. "Se on kiva kuulla", hän sanoi ja silitte hevosen kaulaa rauhallisesti. Oli ilo nähdä Tibby taas pirteämpänä.

Alex asteli portaikon alas tallin puolelle ja hymyili nähdessään Tibbyn hevosensa kanssa. Hän nojautui vastapäisen karsinan oveen ja katseli asiantuntevaa teinityttöä hevosensa ympärillä.
”Hoidat sitä niin hyvin, että se vielä unohtaa minut”, hän naurahti vitsikkäästi ja heilautti kättään, mikä sai Arizonan nyökyttelemään villisti. Hän oli opettanut sille aivan liikaa omituisia temppuja.

Tibby vilkaisi Alexia hymyillen ja hihkaisi hiljaa, isänsä purskahtaessa nauruun, kun Arizona alkoi villisti nyökyttämään päätään. "Taitaa Arizona olla samaa mieltä sun kanssas", Edward sanoi ja rapsutti hevosen kaulaa, Tibbyn hoitaessa tuon loppuun. Kun hän oli valmis hän vei varusteet paikalleen ja palasi miesten luo. "No, nyt on vuokra sitten kuukaudeksi katsottu. Voitaisiin mennä kotiin", Edward sanoi hymillen ja kätteli vielä kerran Alexia sanoen: "Kiitos nyt kovasti ja pidetään yhteyttä, jos tulee jotain." Tibby hymyili ja kätteli myös Alexia luvaten: "Minä tulen huomenna taas Arizonaa viihdyttämään." Kaksikko asteli vesisateeseen ja siitä sitten autoon.


//kiitti tästä pelistä =) //

Alex risti kätensä hyväntuulisena, kun hänen hevosensa hölmöt temput naurattivat Tibbya ja Edwardia. Ei hevostelun pitänytkään liian vakavaa olla.
”Nähdään sitten huomenna”, hän hyvästeli kaksikon ja siirtyi hetkeksi hevosensa luo silittämään sen kaulaa ja turpaa.
”Kuulitko, sait uuden ystävän?” hän puhui ruunalle hiljaa ja se etsi herkkuja hänen taskuistaan. Hän etsi yhden ja tarjosi sitä hamuilevien huulten väliin.
”Tibby pitää huolta sinusta”, hän lupasi ja sulki karsinan oven hymyillen. Vaikka se tarkoittaisi, että hän saisi viettää vähemmän aikaa rakkaan hevosensa kanssa, hän oli onnellinen että sillä oli huolehtiva vuokraaja.

[Kiitos!]