Run them red lights

[Kawaijiki tänne!]

Perjantai 29. tammikuuta

Perjantai oli koittanut ankeana, kuten talvisäältä saattoi odottaa. Alex oli käyttänyt päivänsä kouluttamalla hevosia tulevaan elokuvaan ja uhmannut jopa sadekuuroja maastoharjoituksilla. Hän peitteli viimeisenä mustan arabialaisensa lämmittävään ja kuivattavaan fleeceloimeen ja vilkaisi kelloaan. Kohta olisi aika.

Oli kulunut reilu viikko siitä, kun Alex oli tavannut maastoretkellä ensimmäistä kertaa Tibby Griffinin. Sillä samalla kerralla peura oli yllättänyt tytön hevosen ja siinä nopeassa, kammottavassa tilanteessa säikähtänyt Piccolo oli katkaissut jalkansa ja se oli jouduttu lopettamaan siihen paikkaan. Hän muisteli tilanteen kauheutta edelleen ajoittain, ja olikin ihmetellyt, kun oli saanut puhelun tytön isältä. Tuo oli soittanut hänen vuokrailmoituksensa vuoksi ja kysynyt, jos he voisivat Tibbyn kanssa tulla katsomaan Arizonaa. Nyt se päivä oli tullut.

Arizona nautti vielä kurjasta säästä ulkona kaveriensa kanssa. Iltapäivä oli jo pitkällä ja Alex arveli Tibbyn ja tuon isän saapuvan pian. Ehkä hän ehtisi vielä vaihtaa aiemmin kastuneet vaatteensa, mies mietti, ja suuntasi yläkerran pukuhuonetiloihin. Hän vaihtaisi vaatteensa, ja jos ehtisi, joisi lämmittävän teekupillisen.

//Täältä tulllaan.//

Tibby oli ollut koko kuukauden vain kotona masentuneena, hän ei pahemmin syönyt, eikä käynyt ulkona. Hän vain nukkui masentuneena. Isä oli jutellut äidin kanssa ja he olivat tulleet samaan tulokseen. Yritettäisiin saada tyttö uomiinsa vuokrahevosella, sillä se oli ennen ollut miellekästä. Tibbyn isä oli ottanut yhteyttä mieheen, joka oli auttanut tytärtään hädässä, tosin nyt hän otti yhteyttä siksi, että mies vuokrasi hevostaan.
Tibby oli vastustellut kovasti sängystä nousemista, mutta äitinsä avulla meni kylpyyn. "Nyt loppuu makaaminen ja saat alkaa taas käymään useammin suihkussa useammin", hänen äitinsä sanoi lempeästi, kun pesi lempeästi masentunutta tytärtään. "Minä en vähättele mitenkään, mutta sinun on aika nousta ja jatkaa laukkaasi, villivarsa", hän sanoi lempeästi ja halasi tytärtään takaa päin. Tibby hymähti vain ja kun hänen äitinsä käski häntä pukeutumaan, tyttö pukeutui ja lähti isänsä mukaan.

Isä ei suostunut kertomaan minne he menisivät. Se selvisi vasta kun he olivat perillä Rosings Parkin tallilla. "Mitä me täällä, en halua katsoa mitään kisoja", tyttö sanoi itkuisella äänellä ja hänen isänsä halasi lempeästi. "Tulimme tapaamaan Alexia", hänen isänsä sanoi ja tyttö kysyi: "Se Alex?" "Niin, se Alex", mies sanoi lempeästi. Tibbyn kurkkua kuristi ja sanoi: "Olen jo kiittänyt." Mies sanoi lempeästi: "Ei nyt ole kiittämisestä kyse." He olivat pari minuuttia myöhässä ja hän etsikin Alexin käsiinsä. "Tervehdys, tässä me nyt olemme", hän sanoi hymyillen ja piti kättään tyttärensä hartialla.

Alex oli saanut teekuppinsa juotua ja astellut juuri tallin puolelle, kun huomasi tuttuja kasvoja. Hän hymyili Tibbylle unohtamatta sitä, kuinka oli viimeksi nähnyt tuon itkevän Piccolon perään. Toivottavasti suru oli hellittänyt edes vähän.
”Hei”, hän tervehti sekä tyttöä että isää.
”Kuinka voit?” mies kysyi Tibbyltä ja yritti kuitenkin hymyillä tuomatta liikaa mieleen edesmennyttä hevosta.

Tibby katsoi Alexia, joka tuli paikalle. "Paremminkin vois voida", tyttö vastasi vaisusti. Hän ei tiennyt miksi sä oli hänet tunnut tallille. Hän ikävöi Piccoloa. "Niin tulimme katsomaan sitä vuokrattavana olevaa hevosta", Tibbyn isä sanoi ja katsoi tytärtään ja kysyi: "Eikö vain Tibby?" Tibby katsoi hämmentyneenä isäänsä ja kysyi: "Tultiin vai?" Tibby ei tiennyt miten suhtautua tähän. Hän katsoi epävarmana miehiä ja hänen isänsä sanoi: "Sinä tarvitset jotain mielekästä, josta pidät. Sinä tarvitset hevosen, jota hoitaa ja jonka kanssa voit ratsastaa." Tibby katsoi ilmeettömänä isäänsä ja Alexia. "Saanko minä opetella sillä lännenratsastusta?" tyttö kysyi isältään ja Alexilta. "Minun puolestani", hänen isänsä sanoi lempeästi hymyillen.

Alex ymmärsi mitä Tibby tarkoitti ja katsoi myötätuntoisena tyttöä. Isän muistuttaessa, miksi nuo olivat siellä, hänen ilmeensä kuitenkin ilostui. Hän antoi Tibbyn isän selittää, mutta asia jäi selvästi vielä auki.
”Olen päättänyt vuokrata Arizonan, sillä aikani ei riitä sille”, Alex selitti ja väisti käytävällä heidät ohittavaa kilpahevosta.
”Jos vain haluat”, hän tarjosi hymyn kera.
”Sillä saisit harjoitella lännenratsastusta, matalia esteitä, koulua, ihan mitä tahdot.”

Mies viittoi kaksikon mukaansa ja käveli Arizonan karsinalle. Hevonen oli ulkona, mutta hän tarjosi riimua ja riimunnarua Tibbylle.
”Ehkä haluat hakea sen tarhasta?” hän arveli ja oli valmis näyttämään, mistä pilkullinen hevonen löytyisi.

Tibbyn huulille tuli pieni nykivä hymy, tosin vasta siinä vaiheessa, kun Alex ojensi hänelle riimua ja riimunarua. Pieni epävarmuus oli tytön sisällä vielä, mutta isän lempeä katse ja Alexin ele, saivat tytön ottamaan riimun ja riimunarun vastaan. "Mistä tarhasta?" hän kysyi ja katsoi Alexia.
Eikä mennyt kovinkaan kauaa, kun tyttö oli saanut riimuun Arizonan ja hevonen hieraisi turpaansa tytön poskea vasten ja hymy nousi kokonaan Tibbyn huulille. Pian hymyilevä tyttö talutti varmasti Arizonaa talliin ja sanoi leveästi hymyillen: "Minä kovasti tahtoisin Arizonan kanssa olla tekemisissä joka päivä." "Se on sitten sillä selvä", hänen isänsä sanoi. Sitten Tibby kysyi Alexilta: "Mutta kuka minulle kouluttaa länkkäriä?"

Alex ohjeisti Tibbyä viemään Arizonan kiinni pesukarsinaan, jossa se olisi helpompi hoitaa kiinni pidettynä.
”Arizonan kanssa saat puuhailla vaikka joka päivä. Sen perushoito kuuluu tallin täysihoitoon ja hintaan, mutta liikutus on sinun vastuullasi”, hän opasti Tibbya ja samalla tuon isää. Hän luotti tyttöön, olihan tuolla ollut omakin hevonen, joten varmasti hoitaminen onnistuisi.
”Tallin henkilökunnalta voi aina pyytää apua, ja minäkin työskentelen täällä päivittäin”, hän muistutti. Tytön into oppia lännenratsastusta nauratti, mutta hän päätyi vain hymyilemään.
”Voin opettaa sinua korkeintaan kerran viikossa, mutta parhaiten opit Arizonan kanssa. Se osaa paljon ja löydät varmasti myös videoita internetistä, joista opit lisää lajista”, Alex neuvoi ja viittasi varustehuonetta kohti.
”Näytän sinulle Arizonan harjat ja varusteet”, hän kertoi ja viittasi tytön seuraamaan valtavaan varustehuoneeseen.

Tibbyn ilme oli selvästi jo paljon iloisempi, kun toi Arizonan pesukarsinaan, jonka Alex hänelle näytti. "Voit luottaa minuun", tyttö sanoi ja hän katsoi iloisesti hymyillen Alexia. Hänen vanhempansa tiesivät kuinka saada hänet taas elämään kiinni ja näiden ratkaisu oli todellakin hyvä.
Kun Alex kertoi, voivansa opettaa kerran viikossa Tibbyä, se sai tytön hymyilemään vain leveämmin. Hän oli innostunut oma itsensä, kun saisi oppia jotain uutta. Tyttö seurasi Alexia suureen varastohuoneeseen ja kun mies näytti hänelle Arizonan varusteet, tyttö otti harjakorin. "Saisinko minä jo tänään ratsastaa?" hän kysyi hymyillen mieheltä.

”Tästä löydät Arizonan harjat”, Alex kertoi ja näytti lokerikkoa, jossa oli paikka jokaisen tallin hevosen harjoille.
”Sen karsinanumero on 77 ja sen avulla löydät niin harjat, satulan, suitset kuin tarvikekaapin”, hän opasti ja kävi samalla näyttämässä suitset itäseinällä olevalta telineeltään sekä satulan, joka oli valtava ja raskas lännensatula.
”Minulla on myös englantilainen yleissatula, joka on tässä Gabinon paikalla. Saat käyttää sitäkin”, hän lisäsi ja näytti toisen hevosensa satulapaikan.
”Lukollisessa kaapissa on kaikkea ylimääräistä, mutta en usko että tarvitset sieltä mitään. Arizonalla ei käytetä varsinaisesti suojia, paitsi kun sillä harjoitellaan esimerkiksi sliding stopia, mutta en usko että pääset niin pitkälle lähiviikkoina”, hän hymähti ja kehotti sitten Tibbyä siirtymään takaisin hevosen luo, jotta sen voisi harjata.
”Täytyyhän sinun päästä kokeilemaan kunnolla, että Arizona on sellainen, mitä haluat vuokrata”, Alex naurahti. Hän olisi sillä kertaa mukana ja kertoisi kyllä miten Arizonaa kannatti ratsastaa.

Tibby kuunteli tarkkaan Alexia ja sen näki tytön katseesta. Hän otti mukaansa harjakorin ja lähti kantamaan sitä Arizonan luo, alkaen hyvin kokeneesti ensin kumisukalla harjaamaan mutaapaakkuja pois. Hän oli rauhallinen ja varmaotteinen harjatessaan. Oli hieman outoa harjata, kun Bebbie ei ollut jaloissa, mutta toisaalta helppoa ja ei tarvinnut varoa. Pian kumisuka vaihtui pehmeäksi harjaksi ja Arizona näytti pitävän harjaamisesta. Tyttö silitti hellästi hevosen kaulaa, jatkaen tuon harjaamista rauhallisesti.
Jossain vaiheessa oli aika ottaa kaviokouku ja käydä kaviotkin läpi, eikä Arizona siitäkään ollut moksiskaan, vaan antoi puhdistaa kaviot rauhassa.
"Arizona on ihanan värinen ja kiltinoloinen", tyttö sanoi hymyillen ja painoi hetkeksi kasvonsa tuon kylkeä vasten.

Alex katseli kuinka tyttö hoiti hänen hevostaan ja varmistui siitä, että tuo todella pärjäisi kultaisen Arizonan kanssa. Hevonen ei pienestä hätkähtänyt ja toimi vaikka lapsella, mutta sen ratsastaminen oikeinpäin vaati taitoa.
”Se on todella kiltti, eikä pelkää mitään”, Alex vastasi myöntävästi ja astui lähemmäs rapsuttaakseen kirjavan ruunan otsaa.
”Se osaa paljon lännenratsastuksen temppuja, joita voit opetella turvallisesti sen kanssa.” Alex olisi halunnut kertoa, miten Arizonan kanssa oli mahtavaa maastoilla ja kiitää neliä pitkin nummia, mutta hän muisti heidän ensi tapaamisensa ja pysytteli hiljaa. Ei kannattaisi vetää Piccoloa keskusteluun.
”Haluan, että suitsitat sen tavallisesti ainakin alkuun. Se kulkee myös ilman suitsia, mutta se vaatii todella hyvää tasapainoa ja kehonhallintaa. Kun pystyt heittämään ohjat pois ja hallitsemaan hevosta istunnalla, voit kokeilla ilman niitä”, Alex kertoi ja hymyili. Olisipa Tibbylle paljon harjoiteltavaa.

Tibbyn silmiin tuli intoa kielivää tuiketta, kun hän kuunteli Alexia. Hänen sydämeensä tuli taas hieman ilonvälähdyksiä ja syitä jatkaa elämässä eteenpäin.
"Joo, en minä ehkä ihan tohtisikaan ilman suitsia ratsastaa, vaikka se on jo kokeiltu, mutta aluksi tuttuun tapaan", Tibby vastasi ja hymyilikin leveästi.
Tyttö kuunteli ohjeita tarkkaan ja hymyili enemmän. Eikä hän ollut niin surullinen enää.

Tibbyn vastaus sai Alexin nyökkäämään hymyn kera. Hän astui kauemmas hevosestaan jottei ollut tytön tiellä.
”Kun olet valmis, hae vain varusteet ja varusta se”, Alex vinkkasi ja vilkaisi käytävää, jolla vain hänen sisään tuomansa hevoset seisoivat karsinoissaan.
”Käyn viemässä hevosia ulos sen aikaa. Huikkaa kun olet valmis, voimme mennä itämaneesille”, hän kertoi ja lähti sitten hakemaan hevosia. Ensimmäisen mies puki sadeloimen ja riimun ruunikolle ruunalle, joka esiintyisi elokuvassa jonka hevosenkouluttujaksi hänet oli palkattu. Se oli säyseä ja sen kanssa yhteistyö toimi, eikä tarhaan vieminen varmasti tulisi olemaan ongelma.

"Selvä on", Tibby sanoi ja hymyili hieman taas. Hän hoiti hevosen alkuvalmistelut, siihen kului aikaa. Samalla hän jutteli isänsä Edwardin kanssa Arizonasta ja siitä mikä oli alkuvaikutelma. Kun hevonen oli valmis, haki Tibby varustehuoneesta ja otti satulan, jonka pääteli hyväksi ja muut varusteet. Hän alkoi sitten varustaa hevosta. Välillä kyynel vierähti tytön silmäkulmasta, mutta Edward antoi tytön olla rauhassa, sillä tiesi ettei Tibby haluaisi puhua juuri sillä hetkellä. Kyllä Tibby puhuisi, kun siltä tuntuu, nyt hän tahtoi keskittyä Arizonan varustamiseen. Aikaa siihen kului, mutta kun Arizona oli valmis, tyttö lähti taluttamaan hevosta suitsista. "Valmista", hän sanoi hymyillen Alexille, samalla kun hänen isänsä seurasi tyttöä.

Alex sai onnekseen jokaisen jo kuivuneen hevosen ulos loimissaan ja hän vei juuri viimeistä, omaa Gabinoaan, kun Tibby ilmoitti olevansa valmis.
”Näytän maneesin sinulle”, hän kertoi ja otti Gabinon mukaansa, sillä voisi heittää sen omaan tarhaansa, kun Tibby pääsisi Arizonan selkään.
”Tässä on se arabialaiseni, josta puhuin”, hän esitteli nyt loimitetun, mutta ulkonäöltään yhä siron ja ylvään orinsa ja viittoi sitten Tibbyn mukaansa ulos tallin ovesta. Ulkona satoi yhä mutta hän ei välittänyt, vaan käveli vähän matkaa itämaneesille ja avasi oven, jotta tyttö voisi mennä ratsunsa kanssa sisään.
”Tulen ihan pian, voit jo nousta selkään ja kävellä uralla”, hän ohjeisti huomatessaan, että ainakin vielä he saisivat olla rauhassa, sillä maneesi oli tyhjillään.

Gabino pääsi tarhaansa nopeasti ja Alex otti reippaita askelia takaisin itämaneesille, jotta välttäisi suuremman kastumisen. Hän astui sisään lähes autioon maneesiin ja hymyili Tibbylle.
”Kuinka sujuu?”

Edward ja Tibby katsoivat ihaillen Gabinoa, josta Alex kertoi sen olevan hänen omansa. "Uljas ja upea ori, ei voi muuta kuin kehua sen jaloa ulkomuotoa", Edward sanoi hymyillen ja asteli tyttärensä rinnalla pihalle.
Tibby talutti Arizonan pihale ja itämaneesiin, kun Alex avasi oven heille. Edward jäi nojaamaan aitaan ja katsoi rauhallisesti tytärtään, joka nousi hevosen selkään ja kannusti tuota kävelemään uralla. Arizona oli rauhallinen ja Tibbyn hieman epävarma ote varmistui, saaden Arizonan hieman ryhdikkäämmäksi. Tibbystä tuntui hyvältä olla taas hevosen selässä, vaikka oli vain reilu kuukausi aikaa. "Pidän täsä isä", tyttö sanoi ja sai sanoillaan Edwardin hymyilemään. "Tiesin sen. Haluaisitko alkaa huolehtia siitä vuokramielessä?" mies kysyi tyttäreltään. "Haluaisin minä", Tibby vastasi isälleen ja katsoi Alexia sanoen: "Hyvin sujuu, Arizona on kiltti ja rauhallinen, kyllä me tultaisiin juttuun sen kanssa."

Alex katseli hymyillen Tibbya ja Arizonaa, joiden yhteistyö tuntui sujuvan.
”Voit kokeilla ravata ja laukata sillä. Arizona tarjoaa varmasti laukaksi matalaa ja rauhallista työskentelyälaukkaa, jota käytetään lännenratsastuksessa. Jos haluat sen laukkaavan kunnolla esimerkiksi esteillä, kannattaa aktivoida sitä pohkeilla ja ottaa vähän lyhyempää ohjaa”, Alex neuvoi ja nojasi maneesin katsomon laitaan. Hän vilkaisi Edwardiin.
”Tyttäresi tuntuu pitävän hevosestani kovasti”, hän kommentoi ja katseli sitten taas Tibbyyn
”Minulle on suureksi avuksi jos vuokraat sitä ja autat sen liikuttamisessa. Minulla on kädet täynnä töitä muiden hommien kanssa ja se on valitettavasti jäänyt vähemmälle huomiolle.”

Tibby nyökkäsi ja kokeili sitten ravia. Edward katsoi hymyillen tytärtään ja sitten Alexia. "Totta, hän tuntuu taas saavan otten elämästä", Edward sanoi hymyillen edelleen.
Tibby kannusti hevosta laukkaan, joka ensin oli rauhallista, mutta ohjeen saatuaan, Tibby teki sen mukaan ja kannusti hevosta kovempaan laukkaan ja tyttö nautti siitä kovasti. Kun sitten hidasti hevosen vauhtia, hän vilkaisi Alexia ja sanoi innostuneella äänellä: "Vuokraan ihan varmasti. Lupaan huomioida sitä paljon ja enemmän."
Edward katsoi Alexia ja sanoi: "Katsotaan aluksi kuukausi kerrallaan eteenpäin, sitten kun Tibbystä tuntuu siltä, että voisi päättää pitemmästä ajasta, niin katsotaan sitten uudestaan. Mutta tässä ensimäisen kuukauden vuokra." Samalla Edward kaivoi lompakostaan muutaman setelin ja ojensi Alexille.

Alex hymyili kun Tibby halusi vuokrata Arizonaa ja oli varma, että tytön antama huomio tekisi hyvää viimeaikoina niin yksin jääneelle hevoselle. Hän otti Edwardin ojentamat rahat vastaan ja työnsi taskuunsa.
”Kirjoitetaan sopimus tallin oleskeluhuoneessa, minulla on sitä kaksi kappaletta ja voimme täyttää siihen puuttuvat tiedot”, hän lupasi asiallisesti ja katseli iloiten hevostaan ja tuon hyvää vuokraajaa.
”Jos teillä on koskaan ongelmia tai kysyttävää hevosesta, voit Tibby etsiä minut käsiisi tai voitte soittaa, jos en ole paikalla”, hän muistutti tyttöä ja tuon isää.

Tibby katsoi hymyillen isäänsä ja Alexia ja nyökkäsi miehille ja kannusti taas hevosen laukkaamaan. Hän tahtoi nyt keskittyä siihen mikä oli hauskaa ja tärkeää, hänen ja Arizonan yhteyden kartoittaminen ja tutustuminen. "Käy, voinemme jättää Tibbyn ja Arizonan tutustumaan, kun allekirjoitamme paperit ja täydennämme puuttuvat tiedot", Edward ehdotti, hän luotti tyttäreensä. "Itsekin olen nuorempana ratsastanut paljon. Oli jopa oma hevonen, mutta sitten opiskelut veivät ajan ja myin hevosen. Nykyisin ratsastan satunnaisesti, mutta pysyn Tibbyn harrastuksessa täysin mukana ja tukena, ohjeistaen tarvittaessa", Edward sanoi Alexille.

”Sopii hyvin”, Alex nyökkäsi, vilkaisi vielä kerran ratsukkoa ja johdatti sitten Edwardin ulos maneesista. Hän lähti kävelemään tallirakennukselle, jonka yläkerrasta mukavan lämmin oleskeluhuone löytyisi.
”Kuulostaa siltä, että Tibby on perinyt hevosinnostuksensa sinulta”, Alex arveli hyväntuulisena ja asteli tallissa yläkertaan vievät portaat ylös.
”Haluatko kahvia tai teetä?” hän tarjosi kaataen itselleen kupin vastakeitettyä kahvia.
”On hyvä, että tytöllä on kotonakin joku, joka neuvoo tarvittaessa ja jolta voi kysyä apua”, hän nyökkäili miehen sanoille ja viittasi tuon istumaan sohvaryhmän ääreen. Hän haki nopeasti kaapistaan lähes valmiiksi täytetyt vuokrapaperit ja asettui sitten lähelle Edwardia käydäkseen ne lävitse.

Edward vilkaisi tytärtään ja lähti seuraamaan Alexia maneesista tallirakennukselle. Mies naurahti Alexin sanoille ja vastasi: "Niin siinä taisi käydä. Hän oli kahden kuukauden ikäinen, kun pakkasin vauvakassiin tuttipullon ja maitoeväät mukaan, ja otin hänet raveihin mukaan. Ja siitä asti ollaan käyty kaikissa mahdollisissa hevoskisoissa. Eka sanakin, jonka Tibby oli heppa. Tosin hän pelkäsi hevosia aina jos mentiin lähemmäs. Joten lähikontaktiin hevosten kanssa meni vähän pitempään. 7-vuotiaana hän uskalsi ensimmäistä kertaa koskea poniin. 9-vuotiaana hän sitten ilmoitti, että hän haluaa ratsastaa." Mies kertoi matkalla yläkertaan Tibbyn ensi kosketuksista hevoslajiin. Yläkerrassa hän sitten katsoi ympärilleen ja sitten Alexia sanoen: "Voisin ottaa kupin kahvia, kiitos." "Totta ja kyllä hän melkein aina kertoo päivästään, jos on ollut tallilla, harvoin hän jättää kertomatta. Sinä päivänä kun se kamala onnettomuus sattui, sinä päivänä hän ei kertonut muuta tapahtumista, kuin että sinä autoit häntä, enkä minä sitä sitten alkanut udella, Ava kertoi minulle sen mitä Tibby oli kertonut ja vielä myöhemmin mitä olit sinä kertonut." Edward huokaisi syvään ja joi kahvia. "Bebbie on kuitenin saanut luvan jäädä tallimaskotiksi Greenridgeen ja Tibby käy sitä siellä hoitamassa ja paijailemassa, olisi se ollut tytölle kova paikka, jos kilipukki olis joutunut muuttamaan jonnekin kauemmas", Edward kertoi, istuttuaan sohvalle. Mies otti paperin käteen ja tutki sitä tarkasti, hän kirjoitti tarvittavat tiedot paperiin. "Hoitaja, Tibby Griffin, ikä 16. Vastuuhenkilö, Edward Griffin", mies mutisi samalla kun kirjoitti tietoja. "Annan sinulle vielä vaimoni ja äitini numerot, jos käy niin että minä olen työmatkalla. Niitä on harvoin, mutta joskus on lähdettävä sivuliikkeisiin henkilöstöongelmien vuoksi", Edward sanoi ja lisäsi: "Tibbyllä on kyllä puhelin, mutta hän harvoin käyttää sitä, varsinkaan silloin jos sattuu shokeeraavia asioita. Oli suuri helpotus, että sinä olit paikalla ja pystyit hallitsemaan tilanteen. Minun onkin pitänyt kysyä, onko jotain, jossa voisin auttaa, korvauksena avusta, jonka annoit Tibbylle?"

Alex kuunteli välillä nyökkäillen, kun Edward kertoi tyttärensä hevoshistoriaa. Oppisipa enemmän Tibbystä. Hän kaatoi miehelle kupin kahvia ja tarjoili sen sitten pöydän ääreen. Hän seurasi kuinka Tibbyn isä rustaili paperiin puuttuvat tiedot omalta osaltaan ja hymyili kiitollisena, kun sai vielä lisää puhelinnumeroita varmuuden vuoksi.
”Minä vastaan kellon ympäri, jos tulee jotakin. Parhaiten minut toki tavoittaa tallilta”, Alex kertoi ja pudisti päätään kun mies tarjosi apuaan.
”Totta kai olin Tibbyn apuna, mutta en odota vastapalveluksia.” Ei kai kukaan olisi jättänyt loukkaantunutta hevosta ja itkuista tyttöä hätään, ei hän ainakaan.
”Minulle on suuri apu, että vuokraatte hevostani”, hän nyökkäsi ja teki selväksi, että oli auttanut hyväntahtoisuuttaan aiemmin. Tibby oli kaikeksi onneksi selvinnyt säikähdyksellä, vaikka hevosen menettäminen tuntuisi vielä vuosia.
”Sitten vain allekirjoitus tuohon”, Alex pyysi tarkistettuaan, että paperit oli täytetty. Hänellä oli kaksi identtistä paperia, joihin molempiin tuli kummankin heidän allekirjoitukset.

"Selvä homma ja kyllä minäkin vastaan yleensä ottaen puhelimeen, autossakin on kaiutin puheluita varten, että kyllä minut kiinnisaa", Edward sanoi ja lisäsi: "Mutta onhan se parempi että on numeroita, yleensä äitini huolehtii Tibbystä jos me emme ole maisemissa, mutta yleensä kuitenkin olemme maisemissa." Edward nyökkäsi Alexin sanoille, että tuo oli hyvästätahdostaan Tibbyn apuna ja Edward hymyili. Olihan tämä varmasti iso apu Alexille, tuskin tuo olisi muuten vuokraamassa hevostaan. "Joo, se vielä", Edward sanoi rauhallisena ja allekirjoitti kumpaankin paperiin, päiväyksen kanssa. "Noin", hän sanoi ja joi kahviaan. "Minä juon päivässä paljon kahvia. Tibby vain joskus kostuttaa keksiään kahvissani, mutta hän ei muuten tykkää kahvista", Edward sanoi virnuillen.

”Varmuuden vuoksi on hyvä olla useampi yhteystieto”, Alex nyökkäsi ja tarjosi allekirjoitettua paperia Edwardille, sillä se jäisi tuolle kun hän ottaisi toisen version. Hän lämmitteli käsiään kahvikupin kyljillä ja hörppäsi höyryävää juomaa.
”En minäkään kahvista Tibbyn ikäisenä pitänyt”, hän naurahti ja vilkaisi nyt tutuksi tullutta mustaa juomaa.
”Nyt sitä tulee juotua vähän vahingossakin joka välissä”, hän jatkoi ollen samoilla linjoilla Edwardin kanssa siitä, että he joivat paljon kahvia.
”Onko sinulla kysyttävää vuokraamiseen, talliin, hevoseeni tai muuhun liittyen?” Alex varmisti ja taitteli sopimuspaperin pienemmäksi jotta se mahtuisi povitaskuun.