[P] All I want for Christmas is you

Miyato oli vetänyt vaatekaapista vain siistin bleiserin, kivan printatun t-paidan ja pillifarkut. Ei mitään sen enempää, asetellut hiuksia ja meikannut kevyesti. Se saisi olla niin, hän näytti etäisesti eräältä k-popparilta yhdellä musiikkivideolla. Hänhän ei pukeutuisi. Gabrielle oli jo saapunut paikalla Rosingsiin, pukeutuneena suuriin tv-ikkuna laseihin, ruutupaitaan ja muutoinkin hyvin nörtihtäviin vaatteisiin.

Teddy oli pukenut päälleen mustan puvun ja tapeltuaan aikansa mustan kravaatin kanssa, antanut varsin tympääntyneeltä näyttäneen Violetin solmia sen. Mies kaivoi kaapista uuden, mustan hatun, jonka oli ostanut tätä päivää varten ja painoi sen virneen kera päähänsä. Violet pudisteli päätään, mutta ojensi aurinkolasit ja toivotti hauskaa iltaa Teddylle. Mikään maailman mahti ei saisi Violetia osallistumaan pikkujouluihin tallilla ja vielä naamiaisasussa. Teddy hyppäsi autoonsa tyytyväinen hymy kasvoillaan. Tästä tulisi hauska ilta. Hän parkkeerasi auton määränpäässään. Mies käänsi taustapeiliä ja vilkaisi itseään siitä. Eiköhän se tästä. Kai hänet tunnisti Blues Brothersin hepuksi. Mies nousi autosta ja lähti rauhallisin askelin tallia kohden.
"Gabrielle?" Teddy huikkasi nähdessään nörtiksi pukeutuneen naisen. Kyllä se Gabriellelta näytti, kun tarkemmin katsoi. Hän kohotti aurinkolaseja kasvoiltaan ja tarjosi naiselle iloista hymyä. Ajatus illasta tallilla pikkujoulun merkeissä kuulosti hauskalta. Eikä seurassakaan olisi valittamista, jos tallilla kävijöistä saattoi mitään päätellä.

Gabrielle hyöri alkoholiton booli kädessään, nauttiessaan kerrankin vain vieraana olosta, vailla järjestämisen stressiä. Häntä piristi se, että Teddy saappui paikalle yksin. Ilman sitä hapannaamaista harakkaa. Ihanaa! Harmi, että nuo tuskin olivat silti eronneet. Hän alkoi todella olla varma siitä että parhaat oli varattu ja vapaat vammaisille. Edellispäiväiset karmeat treffit kummittelivat mielessä. Hyi olkoon. Hyi.
"Teddy! Ja miksi noin kysyvä sävy?"

Teddyn hymy leveni, kun hän sai haluamansa vastauksen, ainakin tavallaan.
"Meni hetki tunnistaa sinut", hän naurahti hyväntuulisesti. "Näytät hyvältä", mies kehaisi, suoden toisen silmäyksen ihan vain arvostellakseen naisen pukuvalintaa. Niin tietenkin, totta kai, niinhän kaikki tekivät.
"Näytät oikein nörtiltä", mies sanoi lämpimän naurun kera. "Se suorastaan pukee sinua." Kylläpä hän nyt kehui. Ehkä pitäisi keksiä jotain muuta sanottavaa. Niin. Siis. Öh.
"Pakko myöntää, että siitä on kauan, kun olen viimeksi ollut naamiaisissa."

Gabrielle naurahti ja katseli Teddya. Harmi todellakin että tuo oli varattu. Vähän tylsä pukuvalinta ehkä mutta pukeva. Toiselle sopi todellakin puku. Se oli seksikästä, tai siis pukuun pukeutuneet miehet olivat. Ei vain Teddy.
"Ai? Se oli tarkoituskin. Ja kiitos. Et itsekään näytä huonolta puvussa." Sellaisia yleisiä kohteliaisuuksia, kyllä. Jep. Aivan täysin normaalia.
"Minun viimeisistäni ei ole kauhean kauan, mutta vieraana en ole ollut aikoihin!"

Teddy hymyili ja vastusti halua kurkottaa koskettamaan toverillisesti toisen käsivartta. Hän tarvitsisi jotain tekemistä käsilleen. Hmm. Boolimalja. Kyllä. Loistava valinta. Sellaisen hän hakisi ihan pian. Mies yritti pitää kasvonsa peruslukemilla kuullessaan toisen kehut, mutta siitä huolimatta hymy pääsi levenemään. Vaan kaipa sitä sai hyvällä tuulella olla, kun oli kerran juhlimaan tultu.
"Sinun pitäisi olla useammin vieraana", Teddy naurahti lämpimästi. "Eikö se ole ihanan rentouttavaa, kun ei tarvitse kantaa vastuuta mistään järjestelyistä?"

"Niin pitäisi... Tämä tuli kuin tilauksesta, koska haluan unohtaa edellisillan." Gabrielle naurahti hyväntahtoisesti ja harmitteli mielessään ettei kukaan ystävänsä voinut lähteä tänään illalla pubiin istumaan. Ellei sitten... Teddy lähtisi? Tai joku täältä.

"Oh, mitä eilen tapahtui?" Teddy kysyi voimatta uteliaisuudelleen mitään. Ei kai toinen olisi sitä maininnut, jos siitä ei sopisi kysyä? Ainakin hän toivoi niin, ettei vahingossa loukkaisi toista. Sitä hän ei halunnut tehdä.

"hirveät treffit. Paino sanalla hirveät. Se mies oli... Voi luoja. Ihan kuin olisin ollut treffeillä esihistorian kanssa. Tylsä. Kuolettavan tylsä." Gabrielle nauroi hyväntuulisesti ja siemaisi mukista hieman. Harmi ettei siinä ollut alkoholia.

Teddyn hymy hyytyi aavistuksen. Ei kuulostanut hauskalta tavalta viettää iltaa. Mies näytti pahoittelevalta, ehkä siksi, että törppöilijä oli ollut hänen sukupuolensa edustaja, tai sitten ihan vain siksi, ettei kukaan ansainnut kamalia treffejä.
"Olen pahoillani", hän totesi päätään pudistellen. "Ansaitset parempaa", mies totesi itsestäänselvyyden ja väläytti vinoa hymyä Gabriellelle.

Gabrielle kohautti olkiaan. Hän oli nii kyllästynyt tuohon sanontaan. 'Ansaitset parempaa'. Niin, no, ansaitsiko? Jos Teddyn kaltaiset kiltit ja ihanat miehet menivät Violetin kaltaisille naisille, mitä hän ansaitsi - arkkienkelin? Hah.
"No jaa, en nyt tiedä. En mikään lottovoitto ole." Gabrielle sanoi vähän vähättelevästi, vaikka olikin toista mieltä.

"Älä sano noin", Teddy väitti vastaan. "Kyllä sinä vielä löydät jonkun, joka tekee sinut onnelliseksi", mies lohdutti lämpimän hymyn kera. Gabrielle oli upea nainen, varmasti toisella riittäisi vientiä. Oikeastaan, tuntui tyhmältä edes ajatella, ettei Gabriellelle olisi tarjolla sulhasehdokkaita jonoksi asti.

Olisishan niitä ollut. Gabrielle ei halunnut ottaa ketä tahansa vain siksi, että hänellä olisi joku ja elämä täydellistä, kun olisi ura ja aviomies. Ehei, hän vaati mieheltä asioita ja halusi vähemmän perinteisen miehen. Ja kaiken samassa, ettei tarvitsisi ottaa rakastajaa aviomiehensä ohelle.
"Olen vain vaativa. Ja hankala. Ja todella nirso."

"En usko, että olet kovin hankala", Teddy naurahti hyväntahtoisesti. Gabrielle oli ehkä vaativa, mutta noin upea nainen sai ollakin. Hankalana hän ei toista pitäisi, ei ainakaan sen perusteella, mitä oli toisesta näiden parin kuukauden aikana oppinut.
"Eikä sinulla ole mikään kiire. Kunhan vain olet onnellinen, se on kaikkein tärkeintä."

Gabriellen olisi tehnyt mieli sanoa että hän olisi tyytyväinen jos Teddy voisi jättää sen sitruunan nielleen huuhkajansa, mutta nieli mölyt ja hymyili vain, sanomatta aiheeseen sen enempää.
"Violet ei halunnut tulla?"

Teddy pudisti päätään huultaan purren.
"Ei, hänellä oli parempaa tekemistä", mies vastasi kevyen huokauksen kera. Hän olisi niin mielellään viettänyt tämänkin illan Violetin kanssa, mutta toinen ei ollut halunnut lähteä mukaan. "Naamiaiset tallilla eivät oikein ole hänen juttunsa", Teddy selitti pahoittelevan hymyn kera. Viimeaikoina tosin mikään ei ollut tuntunut sopivan Violetille.

"Hmm, niin vähän kuvittelinkin." Gabrielle sanoi pahoitteleva hymy kasvoillaan. Harmi ettei Violetia kiinnostanut. Harmi, todellakin. Aivan äärettömän suuri harmi, tai sitten ei. Miyato saapui paikalle ja huomasi Teddyn, astellen tuon luo turvaan, ennen kuin törmäisi Simoniin. Hän vilkaisi kaksikkoa jo kauempaa. Teddy näytti hymyilevän poikkeuksellisen paljon tuolle naiselle.

"Mmhmm", Teddy hymähti hyväksyvästi. Hän halusi puolustella Violetia ja selittää, että toinen oli kovin kiireinen ja ties mitä muuta, mutta puri kerrankin huultaan. Violet ei ollut täällä, eikä ollut hänen velvollisuutensa huolehtia siitä, mitä muut sattuivat naisesta ajattelemaan.
"Kas hei Miyato", Teddy käänsi huomionsa lähestyvän miehen suuntaan. "Mitä kuuluu?" Hän kysäisi hymyn kera, vilkuillen vuorotellen kahta keskustelukumppaniaan. Tunsivatkohan he toisensa? Aivan varmasti, samalla tallillahan tässä pyörittiin päivät pitkät. Keskity, Teddy, keskity. Ja mielellään johonkin muuhun kuin siihen, miten kauniilta Gabrielle näytti hymyillessään.

Gabrielle kohotti kulmaansa, hän ei ollut tavannut Miyatoa ennen. He esittäytyivät toisilleen kätellen ja Miyato vilkaisi Teddyn katselua merkitsevästi. Mokoma, avovaimon silmä vältti ja täällä tuo katseli naisia?
"Ei mitään ihmeellistä.. Sotkin asiat ja välttelen nyt niiden seurauksia. Joten, anteeksi tuppautuminen."
"Ei se mitään, hauska vain tutustua muihin tallilla kävijöihin."

Teddy kohotti kulmaansa toisen puheille. Sotki asiat? Vältteli seurauksia? Tämä kuulosti mielenkiintoiselta. Hänen pitäisi ehdottomasti muistaa kysyä Miyatolta tarkempaa selostusta joskus paremmalla aikaa, kun he olisivat kaksin. Vaikka maastolenkillä, kun nuorempi ei pääsisi pakoon kysymyksiä.
"Onko Cora edelleen ollut yhtä täydellinen kuin aluksi?" Teddy kysäisi huvittunut virne kasvoillaan.

Äärimmäisen vihainen Simon oli kamala seuraus, todellakin. Ajatus sai vilunväreet juoksemaan selkärankaa pitkin. Saattaisi olla ettei hän puhuisi aiheesta mielellään Teddylle, muistaessaan sen reaktion silloin alunperin.
"On, paranee vain kun yhteistyö alkaa pelata. Ensimmäiset halliestekisat menivät mukavasti, neljänsiksi."
"Vau, kilpailet?" Gabrielle kysyi ihaillen. Tuo oli kuitenkin melkoisesti nuorempi.
"Joo, ostin nyt paremman kilpahevosen."

"Ihana kuulla", Teddy sanoi hymyn kera. Hän ei halunnut ajatella liikaa Miyaton parisuhdedraamaa, mutta kyllä hän haluaisi silti kuulla tästäkin sotkusta.
"Miyato on todella taitava ratsastaja", hän kehaisi ja soi lämpimän hymyn Gabriellelle. "Nyt kun hänellä on Cora, saamme todella alkaa harjoitella Minxin kanssa, että meistä olisi edes hiukan vastusta kenttäkisoissa heille", mies sanoi ilkikurinen pilke silmissään. Ei hän uskonut, että heistä olisi Coraa ja Miyatoa vastaan kilpailemaan, ei nyt, kun Minx kiukutteli milloin mitäkin, mutta kai sitä nyt sai leikkiä laskea.

Miyato naurahti ja kiusaantui hieman Teddyn sillälailla kehuessa.
"Mutta sinä sait Huzzlen kulkemaan kunnolla." Miyato hymähti a Gabrielle muisti ainakin hevosen.
"Ai se komea suuri punarautias ori? Olen sitten joskus nähnyt sinun ratsastavan. Vaatii taitoa saada sellainen kuriin." Miyato heilautti kättään naisen sanoille ja hymyili hieman. Olivatpas nuo nyt. Ainakin hän hetkeksi antoi vaaleahiuksisen lipsua mielestään.

"Kerran, sain sen käyttäytymään kerran. Se oli aloittelijan tuuria", Teddy naurahti. Ei hän uskonut, että hän saisi Huzzlea käyttäytymään uudestaan. Ei ainakaan niin hyvin, että olisi itse suoritukseen tyytyväinen.
"Se vaatii erittäin paljon", Teddy myötäili Gabriellen sanoja. Hän ei yleensäkään väittänyt vastaan, mutta jokin hiljainen ääni hänen mielessään ilkkui, miten hän myötäilisi kaikkea, mitä Gabrielle sanoisi. Mies tukahdutti moisen äänen tottuneesti ja antoi katseensa kiertää muiden pikkujouluja viettävien keskuudessa.
"Aiotteko osallistua ratsastusleikkeihin?"

Gabrielle nyökkäsi nauraen. Tottakai hän osallistuisi! Miyato kohautti olkiaan, hän ei ollut ihan varma. Riippui siitä osallistuisiko Simon.
"Riippuu vähän." Hän vastasi merkitsevästi, molemmat varmasti ymmärsivät sen liittyvän aiemmin mainittuun munaukseen.
"Aion, todellakin... Tai no, en tiedä. Jos tipun ja.. Niin."

Teddy nyökkäsi pohdiskellen. Hän oli miettinyt, että voisi osallistua ihan vain hauskanpidon nimissä temppurataan jommalla kummalla tammoistaan, mutta toisaalta… Hän ei ollut varma, halusiko saattaa itsensä naurunalaiseksi putoamalla kaikkien edessä pujotellessaan kartioita.
"Älä tipu", mies vastasi naurahtaen. Olisipa se niin yksinkertaista. "Minäkin yritän pysyä selässä, jos päätän osallistua. Se tosin voi olla helpommin sanottu kuin tehty."

"No minun pitäisi osallistua lainahevosella ja en oikein tiedä. Vähän pelottaa ettei siitä tulisi mitään." Hän hymyili ja katseli Teddyä hetken. Miyato pyöräytti silmiään ja poistui hakemaan juotavaa. Mennessään hän tönäisi hellästi Teddyn kättä ja virnisti. Sellaista peliä.

"Varmasti tulee", Teddy vakuutti. Hän katsoi hieman kummissaan Miyaton perään. Miksi toinen oli töninyt ja virnuillut noin? Mitä ihmettä nuoremman päässä liikkui? Ehkä hän ei halunnut tietää ihan kaikkea, mutta… Miyato voisi lopettaa moiset tietäväiset virnistykset, tai ainakin selittää ne.
"Jos minä päädyn osallistumaan jommalla kummalla tammallani, sinäkin saat luvan osallistua lainahevosella", Teddy naurahti. "Vaihtoehtoni ovat joko kiukkupussi tai pukkikone. Mukavia valintoja temppuradalle." Töykeistä sanoista huolimatta äänestä kuulsi läpi kiintymys ja rakkaus nelijalkaisiin ystäviin.

Miyato voisi ilomielin selittää ne, se ei tuottaisi ongelmaa. Mutta halusiko Teddy tietää.... Se oli eri asia.
"No tottakai sitten osallistun... Voi ei, on sinullakin vaihtoehdot!"

Teddy nauroi lämpimästi. Niin, hänen vaihtoehtonsa eivät olleet oikein ratsastusleikkeihin sopivia. Kilpailuihin kylläkin, ainakin, jos laji oli hevosenkin mielestä mukava.
"Ehkä minä selviän", mies totesi hymyillen ja viittasi kädellään sohvien suuntaan. Sinne oli juuri tullut tilaa, kun rypäs ihmisiä oli lähtenyt liikkeelle. Mukavampihan sitä olisi istualtaan jutella.
"Mitä muuta sinulle kuuluu kuin töitä? Kiitos muuten vielä kerran mahdollisuudesta olla osana sitä hyväntekeväisyystapahtumaa, se oli ehdottomasti syksyni kohokohta", Teddy lausahti pehmeästi. Hän oli todella nauttinut päivästä, vaikka Violet olikin tehnyt kaikkensa tehdäkseen siitä mahdollisimman vaikeaa. Hän oli kieltäytynyt edes pohtimasta syitä sille, miksi oli viihtynyt sinä päivänä niin hyvin.

"No hyvä että uskot selviäväsi." Hän sanoi hymyillen ja siirtyi istumaan sohville. Tottahan se oli, mukavampi istua.
"Ei sinun tarvitse kiittää, vastaavaa on jo rukoiltu ensi vuodellekin ja mietin lupaisinko jrjestää vastaavan uudelleen... Ja no, ei oikeastaan muuta. Käyn tallilla ja töissä. Harmittaa ettei ystävät heitneet tänään lähteä ulos, olisin ihan sillä mielellä että lähtisin vähän pubiin istumaan tai vaikka tanssimaan illalla.."

Teddy istahti alas sohvalle Gabriellen viereen kohteliaan välimatkan päähän. Eihän sitä sopinut ihan kylki kyljessä istua. Miksi hän edes ajatteli tällaisia? Voi huokaus sentään. Olikohan hän tulossa kipeäksi, kun ajatukset eivät tuntuneet pysyvän käsissä sitten mitenkään? Mies nyökytteli toisen puheen tahdissa ja hymyili iloisena. Gabriellea oli ilo kuunnella.
"No, jos lupaat järjestää sen, haluan kutsun paikalle", Teddy sanoi leveän virneen kera. Hän todella haluaisi paikalle, ei tietenkään siksi, että saisi viettää päivän Gabriellen seurassa, vaan siksi, että voisi tehdä jotakin hyvää ajallaan.
"Voi, sepä harmillista", mies sanoi pahoitellen. "Mutta mistä sitä tietää, mihin ilta vielä tästä etenee. Päivähän on vasta nuori. Ehkä ystäväsi muuttavat mieltään, tai ehkä täältä lähtee porukka myöhemmin illalla jatkoille Newcastleen", Teddy jatkoi matalammalla äänellä. Paikalla oli kuitenkin lapsiakin, ei kai sellaisten kuullen sopinut puhua jatkoista. Innostuisivat vielä kyselemään, pääsisivätkö itse mukaan.

Gabrielle hymyili hieman. Tottakai Teddy olisi kutsuttu.
"Todellakin olet kutsuttu, lapset ja aikuisetkin rakastivat sinun sekä Dimen esitystä. Kyllä Minxiäkin kehuttiin." Hän sanoi hymyillen hellästi.
"No onhan se vähän, kerrankin olen vapaalla koko illan ja vielä vähän ennen kin työaika päättyisi! Ja toivotaan, vaikka en monia tunnekaan ja kuka tällaisen vanhan naisen kanssa tanssimaan lähtisi."

Teddy vain hymyili kuullessaan kehut hevosistaan. Kuulostipa mukavalta, kun Gabrielle sanoi tammojen nimet. Niin. Siis. Aivan. Mistäs olikaan puhe? Jatkoista tanssilattialla, aivan.
"Älä nyt sano noin, saat minut tuntemaan oloni ikälopuksi", Teddy parahti leikillään. Ei hänellä ollut mitään ikäkriisiä, hän oli ihan tyytyväinen oloonsa. "On vaikea kuvitella, että joku kieltäytyisi lähtemästä kanssasi tanssimaan. Sinulla varmasti riittäisi vientiä."

Ja mistäs olikaan puhe? Entä kun Gabrielle myöntäisi, ettei hänellä ollut vientiä ainakaan liikaa eikä hän kelpuuttanut kaikkia, kuten oli aiemmin maininnut.
"Nohnoh, tarkoitin lähinnä näihin nuoriin verrattuna." Gabrielle hymähti ja katseli hetken muualle. Kaksi aikuista ihmistä, huhheijakkaa miten naurettavaa.
"Noooh, ei nyt kuitenkaan kovin paljon."

Teddy hymyili katsoessaan muita. Niin, tallilla oli paljon nuorempaa väkeä. Miehen olemus lämpeni entisestään, kun ihastuttavaan kotitekoiseen Woody-pukuun pukeutunut pieni poika viiletti tilan halki nauraen. Kit väisteli tottuneesti seisovia aikuisia pujotellessaan joukon halki jonnekin näkymättömiin. Suloinen lapsi.
"Ikä on vain numero", Teddy totesi ajatuksistaan havahtuen. "Lähtisin kyllä mielelläni tanssimaan, jos kelpuuttaisit tällaisen ikälopun", Teddy naurahti ja kurkotti tönäisemään lempeästi kädellään naisen käsivartta, "mutta minun on oltava aikaisin… Tiedätkö mitä, antaa olla. Siitä on kauan kun olen viimeksi ollut tanssimassa. Kelpuutatko silti?" Miehen kasvoilla oli ilkikurinen virne, joka vain korosti sanojen leikkimielisyyttä. Hän oli varma, ettei Gabrielle tarttuisi tarjoukseen, tai ainakin löytäisi parempaa seuraa illan aikana, joten hän saattoi hyvin vitsailla tällaisesta. Hän tukahdutti mielikuvan siitä, miten mukavaa Gabriellen kanssa tanssimassa voisi olla. Ei sopinut ajatella sellaisia, vaikka ystävinähän he tietenkin menisivät. Hänen olisi varmaan pitänyt olla hiljaa. Hemmetti. Miksi hän oli sanonut yhtään mitään? Kerrassaan mautonta vitsailla tällaisesta. Äiti ripustaisi hänet korvista seinälle.

Se olisi ihan sama, mistä Teddyn äiti ripustaisi toisen seinälle, ainakin naiselle itselleen. Brunette kuunteli hetken tuon takeltelua. Oho, aistiko hän oman päätöksen ja pienen uhman naistaan kohtaan? Teddyllä siis oli myös ajatuksia.
"Ainahan mukavan ja hauskan herrasmiehen seura kelpaa. Et ole ollenkaan ikäloppu."

Teddy hymyili aavistuksen häkeltyneenä. Hän oli odottanut naurua ja tarjouksen sivuunpyyhkäisyä hilpeällä 'et ole tosissasi' tyyppisellä kommentilla, mutta niin ei ollutkaan käynyt. Yllättävää, mutta jollakin tavalla todella mukavaa. Ehkä hän ei ollut aivan hyödytön, vaan saattoi piristää ystäviään.
"Jos niin väität", Teddy naurahti koettaen kätkeä häkellyksensä lämpimään nauruun. "Kunhan pikkujoulut alkavat kuihtua täällä kasaan, otetaan siis suunta kohti tanssilattioita", mies totesi kuin varmistaen, että Gabrielle oli ollut ihan tosissaan. Hän tunsi olevansa niin ulkona omasta elementistään. Ei hän tiennyt, mitä naiset ajattelivat ja mitä tarkoittivat sanoessaan jotakin. Hyvä kun hän ymmärsi Violetista perusasiat, ja he sentään asuivat yhdessä. Aivan, pitäisi varmaan muistaa ilmoittaa, että pikkujouluissa kestäisikin pidempään, ettei toinen turhaan valvoisi ja odottaisi. No, sen ehtisi tehdä myöhemminkin, nythän juhlat olivat vasta aluillaan.

Gabrielle oli siitä mukava nainen, ettei hänen reaktionsa vaatineen kryptaamisen taitoa tai sisältäneet salaperäisiä hieroglyfiviestejä sen enempää.
"Tehdään niin." Brunette hymyili ja katseli ihmisiä. Pari pientä lasta ja Kit, tuon hän oli oppinut tunnistamaan. Pienet lapset saivat Gabriellen miettimään millaista olisi työskennellä kotoa ja hoitaa lasta samalla. Voisiko hänellä joskus olla lapsi. Nainen alkoi olla jo vähän... Vanha.

Teddy hymyili tyytyväisenä. Hän ei edes tiennyt, mikä sai hänet niin hyvälle tuulelle. Ehkä se oli kaiken yhdistelmä, mutta niin tai näin, hän nautti olostaan ja huomasi odottavansa innolla iltaa. Sääli, ettei päivä kuluisi sen nopeammin, vaikka hän miten vilkuilisi rannekelloaan ja toivoisi, että olisi jo sopiva hetki lähteä tanssimaan. Hän tukahdutti syyllisyytensä, joka nosti päätään. Ei hän tehnyt mitään väärää, jos lähti ystävien kesken jatkoille. Violet ei ollut halunnut lähteä mukaan, joten naisella ei olisi mitään syytä valittaa siitä, että hän oli liikkeellä. Hän lähti niin harvoin viettämään iltaa, että kun nyt kerran oltiin liikkeellä, niin olihan siitä otettava kaikki ilo irti.
"Hei herra Morland", Kit tervehti pirteästi, mutta tavallista varovaisempana. Teddy oli sentään legenda, supermies, jos Kitiltä kysyttiin. Kai sellaisen lähestymistä sai vähän jännittääkin. Pieni poika oli tupsahtanut kuin tyhjistä heidän eteensä. "Minä piirsin kuvan Dimestä hyppäämässä esteitä", Kit kertoi asiansa aavistuksen ujona. Pieni poika kaivoi reppua ja kiskoi esille paperin, joka oli aavistuksen rypyssä.
"Kiitos, Kit", Teddy kiitti ottaessaan piirustuksen vastaan. "Se on oikein hieno", hän kehaisi ja ojensi paperia Gabriellenkin nähtäväksi. Kit tuntui saavan rohkeutta, kun aikuinen ei heti ajanut häntä pois ja hymyilikin valloittavaa hymyään leveämmin.
"Piirsin myös Arizonan", poika julisti ja kaivoi toisen paperin näytille. "Haluatko sinä sen?" Woodyksi pukeutunut pikkupoika kysäisi pirteästi ojentaessaan piirustustaan Gabriellelle.

Gabrielle todellakin odotti niitä jatkoja myös, vaikka ei tallin naamiaisissakaan vikaa ollut! Hän oli eilen ratsastanut Arizonalla ja se oli mennyt todella mukavasti. Hän hymyili pienelle pojalle joka tuli siihen heidän luokseen ja antoi kaksikon jutella rauhassa.
"Voi ei, se on ihana!" Gabrielle hymyili nähdessään sen piirroksen Dimesta hyppäämässä. Joku olisi voinut luulla että tämä uranainen inhosi lapsia. Ei, hän piti lapsista todella. Ne olivat mukavia ja ihania, Gabrielle myös halusi omia, todella.
"Todellakin haluan, etköhän sinä ole jo taiteillut Alexin jääkaapin oven täyteen." Nainen otti paperin ja katsoi piirrosta hymyillen.
"Kiitos paljon. Se on ihana."

Kit virnisti leveästi, kun Gabriellekin innostui piirustuksista. Poika oli nähnyt aikuisen joskus Arizonan kanssa puuhailemassa, ja siksi oli tarjonnut piirustusta kirjavasta hevosesta Gabriellelle. Kit tykkäsi piirtää, ja se tarkoitti sitä, että taideteoksia oli enemmän kuin seinillä tilaa.
"Olen joo", Kit naurahti olettaen, että Gabrielle tarkoitti ihan hyvää sanoillaan. Hän ei tiennyt, mitä Alex oli hänen tekeleillään tehnyt, mutta kyllä niillä yhden jääkaapin oven täyttäisi.
"Minunkin kaappini ovet alkavat olla täynnä", Teddy naurahti ja kurkotti nappaamaan Kitin stetsonin lapsen päästä. Poika nauroi kun mies pörrötti vaaleaa tukkaa. "Mutta kyllä minä aina paikan keksin näin hienolle kuvalle", Teddy vakuutti painaen stetsonin takaisin Kitin päähän. Pojan kasvoilla komeili leveä virne, kun hän vilkutti hyvästiksi ja ampaisi jälleen liikkeelle. Kit ei tainnut koskaan olla pitkiä aikoja aloillaan.
"Kerrassaan ihana tapaus", mies sanoi lämpimällä äänensävyllä kääntäessään katseensa takaisin Gabrielleen. "Hän on piilotellut taideteoksiaan tammojeni varusteisiin jo kuukausia", hän naurahti päätään pudistellen.

Gabrielle hymyili Teddylle ja Kitille. Niin suloinen. Hän huokaisi syvään ja kohotteli kevyesti niskojaan, ne olivat vähän jumissa tietokoneen edessä istumisesta.
"Todella ihana... Monet luulevat etten pidä lapsista, mutta... Ne ovat aivan ihania. Haluaisin tuollaisen pienen pirteän pojan itsellenikin. Voi ei." Gabrielle naurahti ja siemaisi holitonta boolia hieman. Ehkä hän coisi osallistua temppurataan Arizonalla.

Teddy hymyili Gabriellen puheelle. Niin, lapset olivat ihania. Kyllä hänellekin kelpaisi parikin pientä ihmisen alkua vipeltämään huoneesta toiseen kotona, mutta sellaisia ei hänelle ollut suotu.
"Lapset ovat", mies myhäili tyytyväisenä. Hän ei voinut estää itseään vilkaisemasta kelloaan jälleen kerran. Menisipä ilta nopeammin!
"Katso", Teddy naurahti ja nyökkäsi kohti suuria ikkunoita, joista näkyi maneesiin. Mustiin lännenvaatteisiin pukeutunut Evelyn keikkui parhaillaan kullanhohtoisen orinsa selässä ja näytti testailevan jotakin. "En ymmärrä, miten jonkun tasapaino voi riittää tuollaiseen", mies mutisi huvittuneena, kun Evelyn nousi polvilleen hevosen selkään ja levitti kädet molemmille puolilleen.

Gabrielle naurahti ja mietiskeli hetken, havahtuen sitten kun Teddy näytti maneesiin. Mitä, saisiko täällä vikeltää? Hän tahtoi! Vaikka kuinka hyvä idea se olisi, että hän menisi keikkumaan hevosen selkään akrobaattisesti pitkän tauon jälkeen...
"... Kohta näet." Nainen sanoi silmää iskien, nousi ylös ja laski mukin pöydälle. Hän asteli maneesiin, hymyillen ujosti Evelynille.
"Saisinko kokeilla jossakin vaiheessa? Viime kerrasta on aikaa mutta... Eihän hevonen ole hötkyilevä?"

Teddyn silmät laajenivat, kun Gabrielle iski silmää. Mies nousi nopeasti jaloilleen ja lähti seuraamaan toisen perässä uteliaana. Mitä ihmettä Gabrielle tarkoitti? Mitä hän näkisi? Mies asettui maneesin laitamille katselemaan.
"Totta kai", Evelyn vastasi leveän hymyn kera. Lyhyt nainen istahti kunnolla alas hevosensa selkään ja pysäytti sen painoavuilla, ennen kuin loikkasi alas. "Lionheart on oikein rauhallinen ja luotettava, hetki vain, niin otan sen liinaan kiinni", nainen vakuutti taputtaen paksun patjan peittämää selkää. Ori hörisi uteliaana Gabriellelle ja kurkotteli kaulaansa naisen suuntaan.
"Tänne, pöljä", Evelyn naurahti. Ori heilautti päätään pärskähtäen ja ravasi korkein askelin omistajansa perään. Evelyn napsautti liinan kiinni hevosen suitsiin ja palasi takaisin maneesin keskiosaan.
"Kaipaatko apua selkään pääsyssä, vai saatko heilautettua itsesi vikellysvyön kahvojen avulla ylös?" Evelyn kysäisi hyväntuulinen virne kasvoillaan. Lionheart nappasi omistajansa stetsonin suuhunsa. Nainen nauroi silmiään pyöritellen, kun hevonen nyökkäili ylpeänä hattu hampaidensa välissä. "Se on oikeasti ihan luotettava hevonen. Se vain esiintyy, kun kuvittelee olevansa kaikkien huomion keskipisteenä."

Gabrielle nauroi kullanvärisen hevosen tekemisille hellästi ja puraisi huultaan. Siitä oli aikaa, mutta eiköhän hän osaisi, ainakin hän oli edelleen fyysisesti hyvässä kunnossa. Hän odotti että nainen sai hevosensa liinaan.
"Enköhän. Ja ihana se on." Hän nauroi hevoselle joka piti stetsonia suussaan ja sai itsensä ponkaistua aika sulavasti hevosen selkään. Viimeisestä oli tosiaan hetki, mutta hän tunsi olonsa kotoisammaksi hevosen selässä näin kuin satulassa. Naurettavaa sinänsä.

Evelyn pudisteli päätään ja nappasi stetsonin Lionheartin hampaista, kun ori keskittyi katselemaan Gabriellea. Nainen painoi hattunsa tummien hiustensa päälle ja hymyili, kun Gabrielle heilautti itsensä selkään.
"Hyvinhän se sujui", hän totesi. "Näkee, että olet tehnyt tämän ennenkin", Evelyn naurahti ja kehotti Lionheartia kävelemään eteenpäin. Ori liikkui tasaisin, rauhallisin askelin, mutta sen hörössä olevista korvista näki, miten paljon se odotti lupaa nostaa laukka. Hevonen, joka yleensä viiletti kuin kaistapää päästessään liinanpäähän, tiesi, ettei moinen sopinut tähän tilanteeseen ja liikkuikin rennosti käynnissä.

"Kiitos. Ja laukassa pysyn paremmin, jos käy?" Gabrielle hymyili ja silitteli hetken orin kaulaa, ennen kuin kahvoista samalla kiinni pitäen haki polvet alleen, istuen polvillaan hevosen selässä. Käynnissä ja ravissa kaikki oli jotenkin huterampaa.

"Totta kai", Evelyn vastasi ilahtuneena. Hän antoi liinan liukua käsistään, kun ori haki tottuneesti ympyrän, jota kulkea. "Laukka", nainen kehotti samalla kun heilautti kättään. Lionheart nosti tasaisen, pyörivän laukan. Evelyn hymyili katsoessaan, miten hevonen laski päätään tehdäkseen tavallisestikin tasaisesta askellajistaan entistä pehmeämpää selkään. Teddy tuijotti maneesin laitamilta tapahtumia tietämättä oikein, mitä sopisi sanoa vai pitäisikö hänen vain olla hiljaa. Miehen kasvoilla komeili kuitenkin pehmeä hymy, kun hän seurasi, mitä Gabrielle puuhasi. Jos hän taipuisi tuollaiseen hevosen selässä, ei hänellä olisi mitään ongelmia yhden temppuradan suorittamisessa! Tuohan vaati ihan yliluonnollista tasapainoa.

Muutaman yksi kertaisimman liikkeen Gabrielle uskalsi tehdä Lionheartin selässä, yhden aavistuksen vaikeammankin. Mitään kovin hankalaa ei uskaltanut pitkän tauon jälkeen. Lopulta hän istui alas ja äänellä hidasta hevosta,kahvoista kiinni pitäen. Hän näytti vähän pelkäävän että putoaisi ilman satulaa, mikä oli hauskaa.
"Sillä on kyllä ihana laukka. Kiitos." Hän sanoi Evelynile jalkauduttuaan varovasti orin selästä ja rapsutti vielä kiitokseksi hevosen kaulaa.

Teddy seurasi silmät suurina Gabriellen puuhia. Miehen silmiin kaikki liikkeet näyttivät rikkovan fysiikan lakeja, mutta hän puri huultaan eikä sanonut mitään, ettei säikäyttäisi hevosta tai selässä sulavasti liikkuvaa naista. Kuka olisi uskonut, että Gabrielle osaisi jotakin noin vangitse- siis hienoa?
"Se laittoi parastaan", Evelyn naurahti, kun Gabrielle oli päässyt alas. Lionheart hörisi ja töni päällään kaikkea, mihin ylsi. Ori suorastaan kerjäsi kehuja. Evelyn rapsutti hevosen otsaa. Lionheart hörisi ja sulki silmänsä tyytyväisenä. "Hyvä, jos oli hauskaa. Tämä hölmö ainakin nautti siitä, kun selässä oli joku, joka tiesi mitä tehdä", Evelyn sanoi leveän hymyn kera. Hän vain pelleili orinsa selässä. Ei hänestä olisi suorittamaan tarkkuutta vaativia vikellysliikkeitä.
"Se näytti upealta", Teddy sanoi astellen maneesin hiekassa lähemmäs naisia. "Kukapa olisi arvannut, että osaat jotakin tuollaista?" Mies naurahti hyväntahtoisesti. "Ilmeisesti fysiikan lait eivät päde sinuun."

Gabrielle kiiti vielä kerran, livahtaen sitten takaisin Teddyn seuraan, nauraen miehen sanoille.
"Nuorena tuli temppuiltua koulun vikellyshevosen selässä useampikin tunti. Ei se ole edes kovin vaikeaa... Toisin kuin ratsastus."

Teddy pudisteli päätään ja tarjosi sen kummempia ajattelematta käsivarttaan toiselle. Hänet oli sentään kasvatettu herrasmieheksi, joten kaipa moisen eleen saattoi laittaa sen piikkiin.
"Ratsastus on tuohon verrattuna lasten leikkiä", Teddy vastusti hymy huulillaan. "Siinä ei tarvitse kuin istua tukevasti alas", hän sanoi pieni virne kasvoille kohoten.

Gabrielle ei empinyt tarttua siihen käteen - hän oli herrasmiehen tytär ja tottunut sellaisiin elkeisiin miehiltä. Se vain kuului tapoihin.
"Ei ole. Heiluvaa,pelottavaa, pikkutarkkaa... Etenkin jos haluaa olla hyvä. Tai hypätä. Tai maastoilla."

Teddy suuntasi lämpimän hymyn vierellään kulkevalle naiselle. Hän ei viitsinyt tarttua sanoihin siitä, miten vaikeaa ratsastuksesta tuli, jos halusi olla hyvä. Sen hänkin tiesi, kun kerran joutui viikonlopusta toiseen ravaamaan valmennuksissa ja useasti tuntemaan olonsa täysin kyvyttömäksi hevosen selässä.
"Sinun on joskus lähdettävä kanssani maastoon", mies ilmoitti kiusoitteleva sävy äänessään. "Olen varma, että pärjäisit kerrassaan mahtavasti."

"Eeeen taida. Ratsastan mieluusti yksin, piilossa katseilta ja aitojen sisäpuolella." Gabrielle hymähti hiljaa ja huomasi odottavansa ruokaa. Nälkä ehkä kurni hieman.
"Kiitos tarjouksesta kuitenkin."

"Toivottavasti muutat vielä mielesi. Haluan näyttää nummet sinulle", Teddy vastasi naurahtaen. Hän muisti ensitapaamisella käydyn keskustelun nummista, joissa ei ollut mitään muuta ihmeellistä kuin se, että ne olivat niin lähellä. Mies asteli sisään talliin ja nyökkäsi kohti portaikkoa.
"Haluatko mennä ylös?" Hän kysäisi kahden vaiheilla. Hän halusi käydä katsomassa tammojaan, mutta ei hän raahaisi naista mukanaan, jos toinen mieluummin viettäisi aikaansa muiden seurassa oleskeluhuoneessa.

Ei naiselle ollut niin väliä. Hän ei oikein tuntenut ketään ja noh, viihtyi liikaakin miehen seurassa. Ylös meneminen olisi ollut viisainta.
"Menetkö katsomaan Dimeä? Jos niim haluan, vaadin, päästä mukaan." Hän kiusoitteli toista hieman.

"Menen", Teddy myönsi lammasmaisen hymyn kera. Mies halusi nähdä tammansa, joita piti elämänsä naisina, ja ihan syystäkin. "Olet erittäin tervetullut mukaan", mies naurahti ja niine sanoineen jatkoi matkaa rauhallisesti kävellen tallin halki. Hän ei päästänyt irti toisen kädestä, vaikka varmaan olisi pitänyt. Oli aivan liian mukava kulkea Gabrielle käsipuolessa. Violet kuristaisi hänet kravaattiinsa, jos näkisi tämän. Ajatus sai hänet nielaisemaan. Mies vakuutti itselleen, ettei tehnyt mitään väärää. Hän vain käyttäytyi kuten herrasmies, jollaiseksi hänet oli kasvatettu.
"Dime tietää, että olen tallilla. Se pian loukkaantuu, jos en käy tervehtimässä", Teddy naurahti. Hän oli aivan varma, että nerokas tamma tunnisti hänen autonsa, sillä Dime tuntui aina odottavan portilla, kun hän saapui.

Gabrielle voisi kyllä estää ne kuristusaikeet. Hän olisi ehkä itse nähnyt asiassa jotakin väärää, etenkin kun itse tiesi harmittelevansa Morlandin parisuhdetta siihen hapannaamaan mutta.. Violet ei sitä tiennyt. Eikä Teddy itsekään.
"Se on niin kaunis tamma kyllä. Ja loukkaantuisin minäkin, heittäisin alas selästä jos kehtaisi laiminlyödä niin ettei tulisi rapsuttamaan."

Teddy nauroi toisen sanoille. Vai niin. Paras painaa mieleen, ettei loukkaisi Gabriellea, tai toinen pian keksisi jotakin oikein nerokasta hänen päänsä menoksi.
"Niinhän se on", Teddy myhäili astuessaan ulos tallin ovista. Dimen tuttu hörähdys kuului tarhasta. Tamma seisoi portilla ja kurkotteli kaulaansa sen yli kuin yrittäen siten saada miehen huomion nopeammin.
"Hei rakas", mies sanoi matalasti tammalle osaamatta juuri sillä hetkellä edes nolostua sitä, että puhui niin muiden kuullen. Teddy suuntasi pahoittelevan hymyn naiselle ja vapautti kätensä voidakseen tarttua tamman päähän molemmin käsin. Dime hörisi tyytyväisenä, kun hän silitteli hevosen poskia. Tamma painoi päänsä miehen rintaa vasten puhaltaen ilmaa kuuluvasti sieraimistaan. Teddy silitti hevosen niskaa ja korvia, mutta Minxin lähestyessä päästi irti papurikonkimosta. Dime pärskähti ja siirtyi sivummalle kurkotellen toiveikkaasti Gabriellen suuntaan. Punaruunikko tamma mulkaisi pahasti tarhakaveriaan, mutta nopean pohdinnan tuloksena Minx päätti jättää Dimen hätyyttelyn sikseen ja tulla mieluummin Teddyn rapsutettavaksi.
"On ihana, kun talli pitää niistä niin hyvää huolta. Voin aina luottaa siihen, että löydän ne terveinä tarhasta", mies huokaisi helpottuneena silitellen punaruunikon tamman päätä pehmein sormin. Minx tuijotti häntä älykkäin silmin, mutta sen katseesta puuttui sama pehmeys kuin Dimeltä, joka tuntui olevan loputtomiin asti hellyydenkipeä.

Ei siinä ollut hävettävää. Brunetesta se oli suloista että aikuinen mies puhui hevoselleen niin ja vilpittömästi rakasti eläintä, enemmän ystävänä kuin minään muuna. Se oli todella arvostettavaa. Hän uskalsi silittää sivummalle siirtynyttä kimoa hellästi, hymyillen Dimelle. Se oli kyllä kaunis hevonen.
"Se on hyvä että voi luottaa. Olisi kamalaa pelätä hevostensa voinnin puolesta."

Dime puhalsi lämmintä ilmaa sieraimistaan tyytyväisenä naisen huomioon. Teddy hymyili pehmeästi vilkuillessaan kaksikkoa. Kunpa Violetkin arvostaisi hänen hevosiaan yhtä paljon. Alkuaikoina nainen oli rapsutellut Dimeä ja viettänyt hänen kanssaan aikaa tallillakin, mutta nykyään mikään maailman mahti ei saisi Violetia tallille. Harmi, sillä hän olisi mielellään jakanut näinkin tärkeän osan elämäänsä toisen kanssa.
"Niin olisi", Teddy myötäili Gabriellen sanoja. "Onneksi minun ei tarvitse", hän totesi helpottuneena. Aluksi ajatus uudesta tallista oli ahdistanut, mutta sitten hän oli tottunut siihen, ja nykyään oli vain tyytyväinen, että oli tuonut hevosensa tänne.
"Oletko koskaan halunnut omaa hevosta?" Teddy kysäisi hetken mielijohteesta.

Gabrielle oli hevostyttö henkeen ja vereen, tosin vain omaksi ilokseen. Hän välitti maineesta ja kunniasta urallaan, ei oikeastaan muualla. Teddyn kysymys hieman hömmensi. Oliko hön halunnut? Oli. Vakavissaan ajatellut? Ei.
"Olen kai halunnut mutta en vakavissani ajatellut. Ei minulla ole aikaa omalle hevoselle tarpeeksi ja en koe että osaisin ratsastaakaan riittävän hyvin ja monipuolisesti. Ja kun en halua kilpaillakaan, niin en ole kokenut tarvitsevani."

Mies nyökkäili toisen puheen mukana. Niinpä kai sitten. Hän kyllä ymmärsi, mitä nainen tarkoitti. Hän halusi viettää enemmän aikaa hevostensa kanssa puuhaillessa ja vähemmän aikaa kilpailuihin valmistautumisessa. Hän halusi enemmän vapautta ja vähemmän vastuuta, jos ihan tarkkoja oltiin.
"Ymmärrän", mies sanoi pehmeästi. "Minä olen kai aina omistanut hevosen tai parikin. Mutta Dime muutti ehdottomasti kaiken", hän sanoi aavistuksen haikeasti. Papurikonkimo tamma oli tehnyt sekä hänen unelmistaan että painajaisistaan totta. Välillä hän ei ollut aivan varma, olivatko hänen unelmansa ja painajaisensa samoja asioita keskenään. Siltä se ainakin tuntui.
"Se on hevonen, josta en ikinä luopuisi. Se on perhettä", hän totesi hymyn kera. Ei hän nähnyt tilannetta, jossa luopuisi Minxistäkään, mutta… Ehkä sellainen voisi joskus tulla vastaan. Dimestä mikään ei häntä erottaisi, koskaan, piste.
"Jos haluat takaisin sisään ennen kuin tulee kylmä tai vaatteesi ovat ihan hevosen karvoissa, sano toki."

Gabrielle rapsutteli keskittyneenä ja aavistuksen lumoutuneena kimon poskia ja otsaa, kuunnellen miehen sanoja.
"Uskon sen. Itse siirryin ratsaskoulusta vuokrahevoseen koska halusin olla aina saman hevosen kanssa, mutta en kuitenkaan omaa. Hyvä on, ponin voisin ottaa kesäisin takapihalle ruohonleikkuriksi. Ja en ihmettele ettet halua luopua siitä." Nainen naurahti ja nyökkäsi, kyllä hän sanoisi.
"En minäkään luopuisi kissoistani. Fatty ja Arty ovat elämäni miehet."

"Fiksua", mies totesi tarinaan vuokrahevosesta. Se oli todellakin hyvä valinta. Hän hymähti huvittuneesti ajatukselle ponista takapihalla. Hän nukkuisi vuoden sohvalla, jos edes ehdottaisi sellaista Violetille.
"Mitä Artylle muuten kuuluu?" Teddy kysyi aidon kiinnostuneena muistaessaan suloisen kissan, jonka nainen oli adoptoinut hyväntekeväisyystapahtumassaan.

"Loistavaa! Se on pistänyt Fat--- Sis Hermaniin liikettä ja piristänyt sitä." Gabrielle rakasti kaikkia eläimiä, kissa vain oli koiraa ja hevosta helpompi valinta kiireiseen elämään.
"Se on aivan ihana,etenkin nyt kotiuduttuaan."

"Ihana kuulla", Teddy lausahti hymyillen. "Se on varmasti oikein onnellinen uudessa kodissaan", mies myhäili taputtaen hevosensa kaulaa aavistuksen poissaolevana. Hänen pitäisi lähteä käymään lapsuudenkodissaan vielä ennen joulua, mikäli Violet pitäisi kiinni kannastaan eikä suostuisi lähtemään sinne jouluksi.
"Ehkä meidän on paras palata takaisin sisään", Teddy ehdotti. Dime hörisi miehelle kuin kysyen, missä olivat riimut ja herkut. "Et sinä vielä sisään tule, kultaseni", mies hymähti hevoselle. Minx peruutti jo kauemmas aidalta.

Gabrielle sanoi pehmeällä äänellä Dimelle heipat,siirtyen kauemmas aidasta. Hän halusi pitää kunnioittavan välimatkan Minxiin. mitään nainen ei sanonut Teddyn poissaolevuudesta, vaikka huomasi miettivänsä ärsyttikö tai muuta vastaavaa. Apua, mitä hänelle oli tapahtumassa...

Dime hirnui vaativasti ihmisten perään. Kehtasivatkin jättää tänne kylmään iltaan! Julmat ihmiset. Teddy tarjosi uudemman kerran kättään toiselle. Käsikynkässä oli mukava kulkea. Ihan ystävinä, tietenkin.
"Mitä aiot tehdä jouluna?" Teddy kysäisi hetken mielijohteesta. Se kerran pyöri hänen mielessään joka tapauksessa, joten ehkä hän voisi kysyä Gabriellen suunnitelmista samalla kun selvittelisi omiaan.

Gabrielle hymähti hiljaa.
"Enköhän käy perheillallisella ja sitten vain oleskele kotona kissojen kanssa. Käyn ehkä aattona ystävien kanssa syömässä, kuten aina. Entäs sinä? Taidat olla ihan kotosalla?"

"Kuulostaa mukavalta tavalta viettää joulua", Teddy pohti pienen hymyn kera. "Enköhän. Tarkoitus oli lähteä Sheffieldiin, mutta voi olla, että käyn vain pyörähtämässä siellä ennen joulua ja vietän sitten varsinaiset pyhät Newcastlessa." Mies jätti mainitsematta, että syy kotiin jäämiselle ei ollut hänen oma tahtonsa vältellä äitiään, vaikka toisaalta, olihan sekin ihan ymmärrettävä syy pysytellä poissa Sheffieldistä.

"Mmm..." Hän naurahti hiljaa ja asteli kohti maneesia. Olikohan tämä nyt ihan korrektia? Mutta miksi ei olisi ollut? Hän ei todellakaan ollut mitenkään lojaali sitä naista kohtaan eikä edes halunnut olla. Huokaus. Violet vain ärsytti häntä todella. Ja hän arveli että osasyy toisen joulusuunnitelmiin oli myös vaimonsa tahto.. Kuten varmasti kaikkeen.

Teddy hymyili tyytyväisenä kävellessään toisen rinnalla. Joulun lähestyminen oli aina yhtä mukavaa, vaikka sitäkin tuntui tänä vuonna värittävän heidän turhat riitansa Violetin kanssa. No, ehkä he saisivat asiat selviksi ennen joulua ja voisivat nauttia pyhistä täysin rinnoin. Aina sopi toivoa.
"Minun tekisi mieli varastaa sinut jo nyt täältä tanssilattioille", Teddy myönsi matalan naurahduksen kera. Violet olisi nähnyt punaista moisista sanoista, mutta mies ei nähnyt niissä mitään pahaa. Hän vain myönsi odottavansa innolla pikkujoulujen jatkoja.

Gabrielle vilkaisi miestä hymyillen. Jos hän ei olisi pitänyt tätä platonisena ystäväsuhteena, nainen olisi voinut kehitellä toisen sanoista jotakin oikeasti merkitsevää. Mutta Teddy oli niin kiltti, ei tuo ollut sellainen mies joka tekisi mitään kieroa ja ilkeää avopuolisonsa selän takana, vaikka naisystävänsä olikin millainen oli.
"Mitä se sinun ja Miyaton keskustelu muuten tarkoitti? Tai siis... En halua udella, mutta hän näytti siltä kuin olisi pelännyt jotakuta paikallaolijaa kuollakseen."

Teddy oli niin kiltti, ja se oli juuri miehen ongelma. Siinä missä moni muu olisi nähnyt miehen käytöksen vähintäänkin vihjailevana, kyseinen kaksilahkeinen ei itse sitä ymmärtänyt. Ehkä Teddy luotti liikaa siihen, että koko maailma kunnioitti muiden parisuhteita niin paljon, ettei tarkotuksella lähtenyt niitä sotkemaan, sillä muutoin Teddy olisi erittäin nopeasti ongelmissa.
"Niin hän taisi tehdä", mies naurahti selkeästi huvittuneena. "En tiedä yksityiskohtia, en ehkä edes halua tietää", Teddy sanoi virnistäen ja iski silmää Gabriellelle, "mutta ilmeisesti paikalla on entinen parempi puolisko." Saattoihan sen niinkin ilmaista, jos halusi vältellä paljastamasta mitään liian henkilökohtaista. Teddy oli suorastaan ylpeä selityksestään.

Gabrielle ei tahallaan sotkenut mitään, mutta hän ei taas haluaisi tyrmätä miehen herrasmiesmäisiä elkeitä sen harakan pelossa. Olipa hän kiltti. Ei hän tietentahtoen lähtisi kenenkään suhdetta rikkomaan, mutta ei kyllä Violetin takia käyttäytyisi niin että tuo ei saisi aihetta hermostua. Nainen varmasti hermostuisi jo ihan siitä, että Teddy oli hänen seurassaan.
"Ah... Se on aina vähän... Kinkkistä. Voi raukkaa." Gabrielle sanoi sympaattisesti. Hän oli vapaamielinen ihminen, eikä todellakaan olidi reagoinut kuten suurin osa, jos Teddy olisi maininnut paikallaolijan olevan mies. Hän oli kuitenkin itse osin tummaihoinen, hän ei ollut oikea ihminen tuomitsemaan ketään, todellakaan.

"Niinhän se on", Teddy myönsi pehmeästi. Hän todella toivoi, että Miyato ja Simon saisivat asiat selviksi, ihan miten päin tahansa, ettei Miyaton tarvitsisi pakoilla toista. Talli oli ehkä suuri, mutta ei niin suuri. Vaadittaisiin melkoinen, pienen kaupungin kokoinen talli, että siellä onnistuisi vaivattomasti välttelemään jotakuta.
"Mutta eiköhän hän selviä, onhan täällä paljon muutakin väkeä." Ehkä Teddynkin pitäisi olla siellä, Miyaton luona, mutta Gabriellen seura oli niin paljon mielenkiintoisempaa. Hän halusi viettää aikaa älykkään naisen kanssa, joka näytti upealta nörttinäkin.

"Voin vain kuvitella... Voi ei. Voi poikaparka. Vai.. Eihän hän ole kovin vanha?" Gabrielle ei oikeastaan ollut koskaan jutellut tuon nuorukaisen kanssa, kyllä tuo näytti häntä ainakin muutaman vuoden nuoremmalta, helposti.
"Niin, onneksi."

"Ei, ei ole", Teddy vakuutti. Hänkin oli tainnut useamman kerran puhua Miyatosta poikana, joten kaipa se oli ihan hyväksyttävää. Mies puristi kevyesti toisen kättä.
"Haluatko jotain juotavaa tai naposteltavaa yläkerrasta?" Teddy kysäisi nyökäten päällään ovia kohden. Maneesi oli täynnä elämää, kun ihmiset valmistautuivat mitä erilaisempiin ratsastusleikkeihin. Kohta kai päästäisiin syömään ihan kunnon ruokaakin, ja sen jälkeen he voisivat lähteä omille teilleen. Hän ei varmaan saisi odottaa sitä niin innolla, mutta odottipa kuitenkin, eikä suostunut potemaan syyllisyyttä siitä.

Gabrielle puraisi kevyesti huulensa sisäpintaa. Hyvä on, tämä alkoi mennä hieman vääräksi, mutta Teddyn tavoin hän kieltäytyi potemasta syyllisyyttä siitä. Eikä myöskään halunnut potea syyllisyyttä jatkomekostaan. Se oli valittu sitä silmällä pitäen että hän menisi tyttöporukalla ulos.
"Voisin, en taida uskaltaa osallistua leikkeihin... Ilman satulaa ratsastaminen ei ole minun juttuni." Gabrielle myönsi, vaikka juuri oli vikeltänyt hevosen selässä rennosti, ilman stressiä!

"Ei minunkaan", Teddy hymähti huvittuneena. Ehei, satulatta ratsastaminen ei tosiaankaan kuulunut hänen suosikkipuuhiinsa. Siinä tunsi olonsa niin epävakaaksi, kun tuttu ja turvallinen satula otettiin pois. Hän oli nuorempana joutunut opettelemaan hyppäämistä ilman jalustimia, mistä oli pitänyt yllättävän paljon, mutta ilman satulaa hän ei edelleenkään uskaltanut hypätä kuin kaikista matalimpia ristikoita. Joten ei, leikkituokio satuloimattomilla, tuntemattomilla hevosilla ei kuulostanut sellaiselta ohjelmanumerolta, johon hän haluaisi osallistua. Mies lähti johdattamaan heitä kohti yläkertaa, jossa naposteltavat odottivat, ja päästi toisen edelleen kapeassa portaikossa.

Gabrielle asteli portaat rauhallisesti ylös, napaten yläkerrassa pari cocktail palaa tarjottimelta. Hän huomasi olevansa hieman nälkäinen ja vilkaisi Teddyä.
"Ei sinun tarvitse koko iltaa seurassani olla. Miyato näyttää aika surkealta."

Teddy tajusi vähän liian myöhään, että olisi ollut parempi nousta portaat itse ensimmäisenä, mutta piti katseensa varsin herrasmiesmäisesti naisen selässä. Yläselässä, vieläpä. Hän ansaitsisi kyllä drinkin tai kaksikin tästä hyvästä. Sääli, kun täällä ei ollut mitään lapsille sopimatonta juotavaa tarjolla.
"Olen viihtynyt seurassasi", Teddy vastasi harteitaan kohauttaen ja kaatoi itselleen lasillisen alkoholitonta boolia. Se oli totta, hän oli todella viihtynyt Gabriellen seurassa, mutta ehkä hänen pitäisi siirtyä Miyaton seuraan, ennen kuin Gabrielle aivan kyllästyisi häneen. Peruisi pian ideat tanssimisesta, jos hän roikkuisi koko ajan mukana.
"Mutta voi olla, että Miyato kaipaisi piristystä", Teddy totesi, suuntasi pahoittelevan hymyn Gabriellelle ja lähti boolilasinsa kera Miyatoa kohden. "Näytät siltä, että seura kelpaisi", mies sanoi pehmeän hymyn saattelemana nuoremmalleen.

Ei Gabrielle kyllästyisi, mutta Miyato vain näyttei perin surkealta ja selvästi siltä että vältteli jotakuta. Nainen itse meni katsomaan leikkejä oleskelutilan ikkunasta. Miyato säpsähti ja vilkaisi Teddyä, virnistäen kevyen pirullisesti.
"No vähän joo. Miten maltoit irtautua Gabriellen seurasta, hmm?"

Teddy hymyili vilkaisten Gabriellen suuntaan. Hän tuntui vaivattomasti löytävän naisen muiden joukosta. Ehkä hän oli tuijottanut liikaakin, kun katse tuntui niin helposti hakeutuvan naiseen. Miyaton sanat saivat miehen säpsähtämään. Mitä ihmettä nuorempi nyt tarkoitti? Miyato oli ollut ihan outo koko illan.
"Helposti", Teddy vastasi aavistuksen varuillaan. Jokin Miyaton virneessä sai hänet varpailleen. "Pitäähän sitä jakaa aikaa ystävien kesken", mies perusteli. "Kaikki kunnossa?"

"Ystävien? Teddy... Ei mene läpi." Hän naurahti hiljaa ja kohautti olkiaan. Kaikki oli ihan mukavasti, hän ei vain ollut tainnut koskaan kertoa varsinaisesti ketä hän vältteli täällä.
"Mitä nyt kaduttaa aivan vietävästi että pilasin kaiken olemalla idiootti, jos katse voisi tappaa olisin jo kuollut ja asiaa ei auta se että tottakai hän on vielä aivan älyttömän hyvännäköinen tänään. En vain ehkä kestä omaa idiotismiani."

Ei mene läpi?
"Mitä?" Mies kysyi ihmeissään. Hän ei nyt ihan ymmärtänyt, mille Miyato nauroi, mutta… Katse harhaili jälleen naisen suuntaan, ennen kuin Miyato kertoi syyn surkeuteensa.
"Voi ei", Teddy huokaisi sympaattisena. "Kyllä se siitä. Asiat järjestyvät aina jotenkin päin", mies lupasi pehmeästi. Sen verran hän oli elämästä oppinut. Asioilla oli tapana järjestyä, silloinkin kun siihen ei itse uskonut.

"Sinä olet aivan... Aivan... Tuijotat häntä sillä tavalla. Ja olet menossa tanssimaan. En tiennyt että sinä tanssit muuta kuin valssia. Ja ajattelitko että hän tuskin lähtee yöelämään nörtin asussa?" Miya kohotti kevyesti kulmaansa. Voi toista raukkaa. Voi heitä raukkoja.
"... En oikein usko."

"Millä tavalla?" Teddy väitti vastaan. "Ja tietenkin tanssin muutakin. En minä nyt ihan keskiajalta ole", mies jatkoi. Hän puri huultaan Miyaton mainitessa vaatteet. Niin, aivan, sitä hän ei ollutkaan miettinyt aiemmin. No, eipä sillä kai niin väliä. Olihan hän ennenkin nähnyt Gabriellen mekossa. Toinen saisi pukea päälleen ihan mitä haluaisi, hän oli varma, että Gabrielle näyttäisi silti hyvältä.

Sitä Miya ehkä miettikin, että tuo tumma nainen näyttäisi nimenomaan liiankin hyvältä. Ei se hänen asiansa ollut, mutta oli huvittavaa ettei Teddy nähnyt sitä.
"En minä sitä... Eikös sinulla ole kuitenkin naisystävä?"

"On", Teddy vastasi nyökäten. Hän kurtisti kulmiaan. "Miten se tähän liittyy? Kai minä nyt voin mennä ystäväporukalla tanssimaan, vaikka minulla onkin naisystävä?" Mies naurahti päätään pudistellen. Voi nuorempaa, kun ei tainnut tällaisista vielä mitään ymmärtää. Tietenkin hän voisi mennä, niin hän oli tehnyt ennenkin.
"Violet ei halunnut lähteä mukaan, mutta tuskinpa hänellä on mitään sitä vastaan, että minä pidän hauskaa", mies vielä totesi harteitaan kohauttaen. Violetilla olisi ainoastaan sanomista siitä, että hän tulisi kotiin myöhään ja herättäisi nukkumaan menneen naisen.

"Ei minä vain.... Menet tanssimaan Gabriellen kanssa ja katselet häntä noin?" Eikö Teddy oikeasti huomannut?
"Ei sillä, hän on todella kaunis. Ymmärrän miksi pidät hänestä. Ja fiksukin varmasti." Hän yritti pitää pokerinaamansa.

"Hän on oikein mukava", Teddy vakuutti nyökäten. "Enkä katso häntä mitenkään ihmeellisesti", mies tuhahti. Miksi Miyato edes vihjaili mitään sellaista? Miyatolla oli selkeästi liian paljon ylimääräistä aikaa, kun toinen alkoi tuollaisia ideoita keksimään.

"Et et. Et todellakaan. Et yhtään. Mutta jos olisin sinä, minä ehkä katselisin." Kuka hän oli sanomaan naisten tiirailusta, kun ei niistä mitään ymmärtänyt.
"Kiitos kun huolehdit, mutta enköhän selv--" Sitten Miyato saikin osakseen murhaavan katseen pörröpäältä ja käänsi katseen syliinsä. Hitto.

Teddy ei ollut aivan vakuuttunut. Miyato oli sanonut 'et' liian monta kertaa, jotta toisen puhe olisi ollut uskottavaa. Mies vilkaisi Gabriellen suuntaan. Ei kai hän niin omituisesti ollut toista katsonut? Hän oli vain nauttinut toisen seurasta.
"Kyllä sinä selviät", mies jatkoi toisen lauseen loppuun ja tönäisi toverillisesti Miyaton käsivartta. Ei saisi antaa yhden mulkoilun pilata päivää. "Jos todella haluat korjata tilanteen hänen kanssaan, anna hänen rauhoittua ja keskustele asiasta myöhemmin hänen kanssaan", Teddy sanoi matalalla, hiljaisella äänellä, jotta kukaan muu ei sitä kuulisi. Olipa hänkin hyvä jakamaan vinkkejä parisuhteisiin, kun itse vietti viikot lähinnä avopuolisonsa kanssa tapellen. Tai jos ihan tarkkoja oltiin, hän lähinnä kuunteli Violetin huutoa ja pyysi anteeksi kerta toisensa jälkeen. Hän ei oikein uskaltanut tapella. Ainakaan kunnolla.

"Näin olin ajatellut... Mutta... Niin." Hän huokaisi raskaasti ja mietiskeli tovin. Hän sai pian idean jota voisi lähteä jalostamaan.
"Hmm... Mitä luulet, viihdyttekö keskenänne?"

Teddyn katse harhaili jälleen muualle, kun Miyato oli hetken hiljaa. Mies ei edes tajunnut tuijottavansa Gabriellea, ennen kuin ihmiset liikahtivat sen verran, että nainen peittyi jälleen näkyvistä. Öh. Niin. Siis. Mitä olikaan meneillään? Miyato. Aivan.
"Öh, joo?" Teddy vastasi kysyvällä äänensävyllä kulmiaan kurtistaen. Mikä mitä missä häh? Mies ei nyt ollut ihan niin tilanteen tasalla kuin yleensä.

Miyato pärskähti. Se oli niin läpinäkyvää! Hän tönäisi töistä hellästi kyynärpäällään ja virnisti.
"... Niin, mietin vain että pitäkää te kyyhkyläiset hauska ilta." Miyato naurahti ja lähti hakemaan lisää juotavaa.

"Emme me ole-" Teddy väitti kiivaasti vastaan, mutta jätti lauseen kesken, kun Miyato katosi hakemaan lisää juotavaa. Selvä, ei sitten. Uskokoot toinen mitä halusi. Gabrielle oli hänen ystävänsä, oikein kaunis sellainen, kyllä hän sen tiesi, mutta kuka kielsi kauniiden ystävättärien seurassa viihtymisen? Ei kukaan. Mies hörppäsi boolia lasistaan ja antoi katseensa kiertää väkijoukossa. Olipa heitä paljon, vaikka maneesissa olikin meneillään ilmeisesti jonkin sortin kilpailu. Mies hakeutui lasin lähettyville, jääden seisomaan ihmisten joukossa hieman liian lähelle Gabriellea. Hän laittoi sen ihan täysin sen piikkiin, että ympärillä oli muitakin ihmisiä. Ihmisjoukoissa tupattiin seisomaan lähempänä. Niin. Ei hän muutoin tällaista…
"Onko hauskaa?" Hän kysäisi hymy huulillaan naiselta, jota olisi voinut koskea, jos olisi vain ihan vähän liikauttanut kättään sivulle.

Gabrielle vilkaisi olkansa yli ja hymyili Teddylle varsin aurinkoisesti sekä hurmaavasti. Se oli hänelle ihan ominainen piirre eikä tullut pakotetusti tai koska hän halusi.
"On, todella. Tämän jälkeen saa sentään ruokaa, ihanaa..."

Teddyn sydän jätti yhden lyönnin väliin, kun Gabrielle hymyili niin valloittavasti. Hän laittoi sen tyystin innostuksen piikkiin, eihän hän voinut edes kuvitella, että joku saisi hänen polvensa veteliksi.
"Totta", Teddy naurahti matalasti, syvältä rintakehästään. Miehen ääni tuntui aina painuvan oktaavin matalammaksi, kun hän puhui hiljaisemmalla äänellä. "Toivottavasti se on yhtä herkullista, kuin miltä kuulostaa. Tässähän tulee jo ihan nälkä."

Hänellä vain leveä ja valloittava hymy. Se siitä. Se oli ominaista, ei flirttailua. Se Teddyn matala ääni oli omiaan vetämään naisen polvet hieman veteliksi. Ihanan miehekästä.
"Toivon myös.."

Teddyllä ei ollut pienintäkään aavistusta Gabriellen ajatuksista, vaan toisaalta, eipä mies tänään loistanut havainnointitaidoillaan siitäkään, mitä itse tunsi tai teki. Miyato taisi tietää Teddyä paremmin, mitä Teddyn päässä liikkui.
"No, jos ruoka ei täytä odotuksia, lupaan tarjota illallisen", Teddy sanoi hiljaa nauru matalasta äänestä kuplien. Hän oli aivan varma, että tallin järjestämä illallismenu olisi upea ja herkullinen, sillä Rosings Park ei tuntunut koskaan tekevän mitään puolihuolimattomasti. Pitopalvelun ruuat oli varmasti tarkistettu useaan kertaan työntekijöiden toimesta. Hän suoristautui tajuttuaan, että oli kumartunut hieman lähemmäs naista.

"... Ai? Oletpas sinä herrasmies, vaikka luulen että et joudu lunastamaan tuota." Hän naurahti ja taputti Teddyn olkaa toverillisesti.
"Minä lupaan tarjota drinkin sitten. Oli ruoka herkullista tai ei."

"Niin minäkin luulen", Teddy naurahti matalasti. Hän oli oikeastaan aivan varma siitä, ettei moista ihmettä voisi päästä tapahtumaan. Ruoka olisi varmasti suussasulavan herkullista.
"Ei sinun tarvitse", mies vastusti heti, kun toinen lupasi tarjota drinkit.

Gabrielle vilkuili leikkejä ja naurahti.
"No, ei tarvitse olla niin herrasmies." Vaikka nainen tiesi että sellaiset tavat pinttyivät todella tiukkaan.

Teddy koetti seurata leikkejä, mutta huomasi katseensa vaeltavan takaisin Gabrielleen nopeasti. Leikit eivät olleet yhtään niin mielenkiintoisia kuin tumma kaunota- siis ystävä.
"Minä tarjoan sitten seuraavan kierroksen", mies vastasi antamatta periksi. Ei hän voisi antaa naisen maksaa, sehän olisi töykeää ja kerrassaan kammottavaa tapojen puutetta.

"Sovitaan niin." Hän naurahti karisti mielestään ne ajatukset siitä että hän olisi mielellään vienyt jonkun Teddyn kaltaisen vanhempiensakin eteen ja elänyt mielellään eläinrakkaan, kiltin miehen kanssa. Voi huokaus. Mitä hän oikein mietti?

Teddy hymyili tyytyväisenä saatuaan läpi tahtonsa, niin olemattoman pienestä asiasta kuin olikin kyse. Ainakaan hän ei joutuisi nyt murehtimaan sitä, että unohtaisi kaikki käytöstavat. Mies käänsi katseensa maneesiin, jossa oli paljon vilinää ja vilskettä, kun ratsukot suorittivat ties mitä leikkejä. Putoamisiakin sattui, mutta ei mitään vakavaa - onneksi.
"Siirrytäänkö pöydän ääreen? Illallinen katetaan varmasti aivan pian", Teddy lausahti vilkaisten rannekelloaan. Hopeinen kello kiilteli lampun kirkkaassa loisteessa. Se ei ollut mikään suuri ja mahtipontinen kello, jollaisia rikkailla usein näki, vaan yksinkertainen ja melko vaatimattoman oloinen kello. Se sopi hänelle hyvin, sillä hevosen selässä ei paljoa rolexilla mitään tekisi.

Teddy oli vain juuri sellainen mitä Gabrielle haki. Kiltti, varakas, hyvästä perheestä, mutta sopivan vaatimaton. Täydellinen. Noniin, ja nyt sitten loppui tämä haaveilu. Hän huokaisi syvään ja nyökkäsi.
"Siirrytään vain."

Teddy nyökkäsi ja lähti kulkemaan kohti pöytiä, joille oli katettu kiilteleviä haarukoita ja veitsiä. Kaikki näytti niin hienolta ja samalla niin omituiselta, sillä tallilla harvoin näki moista. Mies veti tuolin pöydän alta ja viittasi Gabriellea istumaan. Pitihän sitä nyt pitää tavoista huolta loppuun asti. Vasta sen jälkeen Teddy itse istahti alas Gabriellea vastapäätä pieni hymy huulillaan.
"Pakko myöntää, että nämä ovat erikoisimmat pikkujoulut, joissa olen koskaan ollut", mies naurahti matalasti.

Nainen huomasi hymyilevänsä leveästi toisen käytöstavoille, istuen alas ja kiitti. Olihan se outoa nähdä tallilla sellaista, mutta myös omalla tavallaan hauskaa.
"Hmm? Kuinkas nyt noin?" Ruoan jälkeen hän voisi siistiä hiuksensa, meikata ja vaihtaa vaatteet. Hän ei malttanut odottaa!

"Olemme tallilla, täällä on kaikenikäistä väkeä, ihmiset ovat pukeutuneina naamiaisasuihin eikä tarjolla ole tippaakaan alkoholia", Teddy naurahti. "En ole ikinä ollut pikkujouluissa, jotka täyttävät kaikki nuo kriteerit", mies sanoi leveän hymyn kera. Yleensä pikkujouluissa oli työkavereita, perhetuttuja tai muita aikuisia, mutta harvoin lapsia. Täällä niitä oli vaikka kuinka paljon.

"Aaa, no... Mutta silti." Nainen hymähti ja vilkaisi toista. Pianhan he pääsisivät omille jatkoilleen kuitenkin. Onneksi, tai no onneksi ja onneksi. Olihan täälläkin hauskaa, mutta Gabrielle kaipasi hauskanpitoa aikuistenkin tapaan.

Teddy oli tyytyväinen, että oli purrut kieleensä viime hetkillä, eikä ollut maininnut mitään siitä, että sai viettää aikaa kauniin naisen kanssa. Se olisi ehdottomasti antanut väärän kuvan hänen tarkoituksistaan, sen verran hänkin tajusi.
"Sinä taidat työsi puolesta osallistua pikkujouluihin koko marras- ja joulukuun?"

"oikeastaan kyllä... Valitettavasti, en jaksaisi. Ei tahdo jäädä oikein aikaa omille juhlille, tämän päivän sain vaivalla." Hän naurahti ja hymyili hiljaa. Onneksi sai, olisi mukavaa viettää ihana ilta.

"Uskon", Teddy vastasi myötätuntoisesti. Kai sitä nyt väsyi mihin tahansa juhliin, jos niissä ravasi jatkuvasti. Hän muisti kesän, kun koko joukko perhetuttuja oli päättänyt mennä naimisiin tai saada lapsia, ja he olivat ravanneet koko kesän häistä ristiäisiin ja takaisin häihin.
"Onneksi sait", mies totesi pehmeän hymyn kera. Niin, hän ainakin oli enemmän kuin tyytyväinen siihen, että Gabrielle oli päässyt paikalle. Alkupalat kannettiin pöytiin.
"Kylläpä tässä on jo tullutkin nälkä", mies naurahti matalasti. "Hyvää ruokahalua", hän toivotti ennen kuin tarttui kiilteleviin aterimiin.

"Tappelin siitä. Tai no, oikeastaan ilmoitin että olen vapaalla ja piste." Hän naurahti hiljaa ja kohautti kevyesti olkiaan. Hän kallisti hieman päätään ja hymyili hiljaa, kiittäen tarjoilijaa. Hän vastasi Teddylle toivottamalle tuollekin hyvää ruokahalua ja aloitti ateriointinsa.

Ei ollut vaikea kuvitella Gabriellea pitämään puoliaan tällaisessa asiassa. Se oli hyvä. Piti osata sanoa ei ja ottaa omaa aikaa. Osaisipa hänkin. Onneksi hänen työnsä ei vaatinut moista. Hänen piti vain opettaa ja arvostella saamiaan tuotoksia. Siihen hän kyllä pystyi, varsinkin, kun yliopiston opiskelijat eivät enää jaksaneet tapella professorien kanssa samaan tapaan kuin yläasteen väki.
Teddy söi kaikessa rauhassa pieni hymy huulillaan. Ruoka todella oli herkullista, se oli selvää. Saatuaan lautasen tyhjäksi, mies hymyili seuralleen.
"Vaikuttaa siltä, että säästän illallisen verran rahaa tänä iltana", mies sanoi leikkimielinen virne huulillaan. Jos jo alkupalat olivat näin hyviä, hän ei malttanut edes odottaa, millaisen elämyksen pääruoka toisi tullessaan.

Brunette nyökkäsi toiselle, todellakin. Ruoka oli ihanaa, siitä hän oli todellakin samaa mieltä.
"Todellakin." Hän nautti sellaisesta hetkestä, pöydässä tosin piti käyttäytyä, koska paikallaan olevat ihmiset tekivät ehkä herkemmin huomioita... Muista.

Teddy hymyili leveämmin. Hyvä, että ruoka maistui myös Gabriellelle. Hän oli nauttinut alkupalastaan ja epäili, että tarjoilijan pöytään kantama paahtopaisti olisi vähintäänkin yhtä herkullinen.
"Oliko sinulla jo mielessäsi jokin paikka, minne haluaisit mennä?" Teddy kysyi. Kai tämä oli ihan yhtä hyvä hetki moiselle utelulle kuin mikä tahansa toinenkin. Hänellä ei ollut erityisemmin mielipiteitä kaupungin yöelämästä, joten hänelle oli yksi ja sama, mihin he suuntaisivat, kun haluaisivat lähteä omille teilleen.

Nainen mietti hetken, pudistellen sitten päätään.
"Ehei oikeastaan... Haluatko enemmän sivistyneempään tanssipaikkaan vai ihan klubille?" Hän olisi ehkä voinut nauttia aistikkaasta tanssiravintolasta Teddyn kanssa enemmän kuin klubista.

Teddy söi suunsa tyhjäksi herkullisesta paahtopaistista ennen kuin vastasi.
"Minne ikinä tahdot", mies vastasi, virnisti ja lisäsi, "mutta pakko myöntää, että olen enemmän kotonani tanssipaikoilla kuin nuorten täyttämillä klubeilla, joilla musiikki soi niin lujaa, ettei kuule omia ajatuksiaankaan."

"No on varttuneemmillekin omia mutta ehkä sitten minulla on ajatus mikä sopii toiveeseesi." Gabrielle hymyili, jatkaen syömistä. Syödessä hiljaisuus ei häirinnyt.

Teddy nyökkäsi luottavaisin mielin. Gabrielle varmasti keksisi jonkun mukavan paikan. Eiköhän toinen tiennyt häntä enemmän kaupungin yöelämästä, jos ei töidensä niin ystäviensä kautta. Hän lähti harvoin viettämään iltaa, joten oliko se ihmekään, jos hän tyytyi aina lähtemään samaan paikkaan. Mies söi paahtopaistia hyvällä ruokahalulla, nauttien jokaisesta haarukallisesta. Ruoka oli niin herkullista, ettei ollut tosikaan. Tai ehkä hän vain oli todella, todella nälkäinen. Ajatus jatkoista tanssilattialla sai pureskelemaan hieman reippaammin. Hän todella odotti sitä, vaikka Miyaton aiemmat sanat palasivatkin mieleen. Mitäköhän Gabrielle todella pukisi päälleen? Sitä sopi odottaa. Hän oli varma, että nainen näyttäisi oikein kauniilta, oli asuvalinta mikä tahansa.

Niin, tosiaan, kyseiseen paikkaa hän pääsi aina jonon ohi oikein näppärästi ja sai hyvää palvelua koko illan. Monesti hän oli pitänyt siellä ties minkälaisia juhlia ja siksi oli aina odotettu sekä toivottu vieras. Hän ei onneksi tiennyt nuoremman miehen sanoista ja syötyään pääruoan hymyili hieman.
"Voisin käydä tässä välissä vaihtamassa vaatteet. En oikein välitä makeasta."

"Totta kai", Teddy lausahti ja nousi seisomaan siksi aikaa, että Gabrielle pääsi ylös ja liikkeelle. Se kuului tapoihin. Niin hänelle oli pienestä pitäen opetettu, eikä moiset tavat katoaisi hetkessä. Mies istahti takaisin tuolilleen pieni odottava hymy huulillaan. Hän kaivoi kännykän taskustaan ja näppäili lyhyen viestin Violetille. Hän laittoi puhelimen äänettömälle. Ei hän tarvitsisi sitä enää myöhemmin tänään.

Gabrielle kipaisi vessaan ja vaihtoi vaatteet kopissa, meikaten kevyesti mutta sopivan dramaattisesti. Hän ei lähtenyt etsimään miehiä mutta aina piti näyttää hyvältä ja hän halusi olla edukseen noin muutenkin. Mustan mekon lisäksi hän sujautti pari hopeista rannekorua ranteeseensa, sarjaan sopivan kaulakorun ja pikaisesti vapautti jo kotona laitetut hiuksensa ponihännältä. Siistit ruskeat kiharat laskeutuivat kohti olkapäitä kauniisti. Lopulta nainen sujautti vielä mustat, korkeakorkoiset avokkaat jalkaansa ja nappasi pienen kirjekuorilaukun käteensä. Näin, nyt hän saattoi astella takaisin oleskelutilaan ja Theodoren näköpiiriin.

Teddy oli syönyt jälkiruokansa ja vaihtanut muutaman sanan muiden paikallaolijoiden kanssa. Hän oli pörröttänyt Kitin hiuksia jo kahdesti, ja nyt, kun hän kurkotti kolmatta kertaa vallattomaa hiuspehkoa kohden, poika karkasi ulottuvilta kikattaen. Mies hymyili katsoessaan lapsen menoa. Kohottaessaan katseensa hän huomasi Gabriellen ja oli tyytyväinen siitä, että istui paikoillaan. Mies nielaisi nousten reippaasti ylös ja asteli naista kohden voimatta pitää katsettaan toisen silmissä. Nopeasti katse harhaili aina mustiin kenkiin asti ja takaisin ylös hymyn levitessä kasvoille.
"Näytät tavanomaistakin upeammalta", mies sanoi hymyillen niin, että valkeat hampaat näkyivät. Hän ei ymmärtänyt, miksi yksikään miehistä käännyttäisi Gabriellen kaltaisen naisen pois. Toinenhan oli kerrassaan täydellinen! "Haluatko ottaa suunnan kaupunkia kohden?" Mies kysäisi keskittyen pitämään silmänsä kurissa. Ensimmäinen vilkaisu oli ihan hyväksyttävää, mutta sen jälkeen ei saisi katse enää harhailla. Se vain oli kovin vaikeaa, kun Gabrielle näytti tuolta.

Nainen räpäytti pariin otteeseen kevyesti rajattuja tumman ruskeita silmiään ja naurahti toisen sanoille.
"Voi kiitos." Jos puna olisi näkynyt naisen tummemmalta hipiältä Teddy olisi saattanut huomata punastuksen hänen kasvoiltaan. Vyötäröä koristava pitsi tuntui hieman yliampuvalta kun lähti miespuolisen ystävän kanssa ulos, mutta, noh.. Hän ei ollut ajatellut tätä valitessaan mekon mukaansa.
"Mennään vain. Tulitko sinä autollasi vai mennäänkö taksilla?"

Teddy hymyili ja tarjosi käsipuoltaan jälleen kerran, kuten koko illan oli tehnyt. Hän lähti johdattamaan heitä kohti portaikkoa, jotta he voisivat ottaa suunnan kaupunkiin.
"Tulin autolla", mies vastasi hymyn kera. "Joten kerro vain, minne ajetaan", hän naurahti astellessaan ulos tallin ovista kirpeään ilmaan. Talvi oli todella tullut. Mies johdatti naisen tottuneesti autolleen ja aukaisi jopa matkustajan puolen ovenkin Gabriellelle. Ei herrasmiesmäisiä elkeitä voinut tehdä vain puoliksi.
"Menee hetki, että tämä lämpenee", mies pahoitteli käynnistäessään autonsa. Musta audi käynnistyi vaivatta ja mies käänsi heti lämmitykset täysille, jotta auto lämpenisi sisältä. Kylmässä ei ollut mukava istuskella.

Gabriellella ei ollut takkia mukanaan. Pieni virhe, mutta hän saisi baarin työntekijän soittamaan taksin ja pääsisi sillä kotiovelle, joten miksi ihmeessa hän seisoskelisi ulkona kylmissään? Hän tarttui toisen käsivarteen, eihän herrasmiehelle voinut sanoa ei, niitä tuntui nykyisin olevan niin harvassa. Hymyllä hän kiitti miestä oven avaamisesti ja istui autoon.
"Ei se mitään. Ja aja siihen keskustan eteläosassa olevan aukion parkkipaikalle, paikka on siinä tien toisella puolella sitten."

Mies lähti ajamaan rauhallisella, vaivattomalla tavallaan uhraamatta ajatustakaan sille, mitä teki. Hän oli ajanut niin paljon ja niin usein, ettei joutunut enää miettimään mitään. Auto tuntui jatkeelta, joka totteli hänen ajatuksiaan.
"Selvä", mies sanoi nyökäten ja irroitti hetkeksi katseensa tiestä vilkaistakseen kaunista naista kyydissään. Nämä pikkujoulut olivat jo nyt ikimuistoiset. Hän polkaisi kaasua hieman enemmän kuin yleensä, kun he pääsivät isommalle tielle. Ei hänellä kiire mihinkään ollut… Mutta myönnettäköön, että hän halusi nähdä Gabriellen tanssilattialla.
"Miyato toivotti meille hauskaa iltaa", mies sanoi naurahtaen, kun keskustelu nuoremman kanssa palasi mieleen. Ainakin Miyato oli ollut oikeassa vaatteiden suhteen. Onneksi hän oli aikuinen, vastuuntuntoinen mies, eikä mikään hormoniensa vallassa toimiva teinipoika, tai muutoin Gabriellen lähellä oleminen olisi pian ollut varsin hankalaa.

Brunette vilkaisi toista ja hymyili.
"Ai, harmi, unohdin sanoa hänelle mitään ennen lähtöä... No, ehkä törmään häneen Rosingsissa vielä. Vaikutti mukavalta ja asialliselta nuorelta mieheltä." Gabrielle totesi, ollen onnekseen autuaallisen tietämätön siitä, mitä nuo kaksi olivat jutelleet. Hän odotti itse yhtälailla tanssimaan pääsyä, siitäkin oli aikaa kun hän oli ollut oikeasti tanssimassa ja juhlimassa vailla mitään vastuuta.

"Varmasti törmäät", Teddy vakuutti pienen virneen kera. Hän oli melko varma, ettei Miyato päästäisi häntä ihan vähällä, vaan haluaisi kuulla kaiken tästä illasta. Todennäköisesti nuorempi etsisi myös Gabriellen jossakin vaiheessa käsiinsä vain jutellakseen niitä näitä. Miyatoparka taisi nähdä romantiikkaa kaikkialla. Voi kun toinen ei ollut ymmärtänyt, miten he lähtivät ihan ystävinä. Ihan kuten hän vilkaisi vieressä istuvaa naista ihan vain ystävänä hieman liian alhaalta jotta olisi katsonut silmiin. Mies ajoi auton parkkiin Gabriellen mainitsemalle parkkipaikalle ja hymyili noustessaan reippaasti autosta. Hän käveli pitkin, reippain askelin auton nokan ympäri ja aukaisi oven Gabriellelle leveän hymyn kera.
"Anna minun leikkiä herrasmiestä kerrankin", hän naurahti ja tarjosi käsivarttaan toiselle. Auton ovet menivät lukkoon yhdellä napin painalluksella. Musta audi vilkautti oransseja vilkkujaan kun hän otti suunnan kohti tanssipaikkaa, jonka Gabrielle tuntui tietävän hyvin.

Jotta elämä ei olisi liia helppoa, totta kai Gabrielle oli myös niitä naisia joilla oli kauniit ja sirot sääret, joita esitteli ilman sukkahousuja. Ne vain ahdistivat! Hän naurahti auton oven auetessa ja nousi autosta hymyillen. Koko illan hän oli ollut yhtä hymyä...
"Ei sinun tarvitse leikkiä, olet todellinen herrasmies." Vuorostaan nyt Gabrielle ohjasi heidät tasokkaan paikan ovelle ja ovella olevaa miestä tervehtimällä pääsi sisään. Tiskiltä yksi työntekijä näytti heille vapaan paremman loosin, jossa he saisivat halutessaan olla rauhassa. Samalla tuo kysyi mitä he haluaisivat juoda. Musiikki oli hiukan jazzahtavaa mutta ei kuitenkaan jazzia itseään.

Voi, Teddy oli kyllä huomannut naisen kauniit sääret ja muotoja halailevan mekon. Hän oli ehkä huomannut liiankin kanssa. Olisi noloa jäädä kiinni tuijottelusta.
"Kiitos", mies kiitti naurahtaen. Hän ei tuntenut oloaan kovin herrasmiesmäiseksi, kiitos harhailevan katseen, mutta… Hän yritti. Eikö se ollut ihan luonnollistakin, että silmillä oli oma tahto, mitä tuli kauniiseen naiseen? Huolestuttavampaahan se olisi ollut, jos hän ei olisi huomannut, miten upeaa seuraa oli illaksi saanut! Niin. Ha. Mutta nyt olisi keskityttävä, tai Gabrielle viimeistään huomaisi, ettei hän nyt ihan keskittynyt siihen, mihin piti.
"Mukavanoloinen paikka", Teddy kommentoi istahtaessaan alas loosiin. "Selkeästi sinä tiedät, mihin kannattaa tulla", hän kehaisi hymyn kera. Mies mietti nopeasti, mitä haluaisi juoda. Punaviini tuntui liian viralliselta, kun iltaahan tässä oltiin viettämässä, joten ehkä hän ei pyytäisi sitä.
"Minä voisin ottaa viskiä", hän totesi katsahtaen kysyvästi Gabriellea, jotta toinen voisi sanoa oman tilauksensa.

"Noh,täällä olen aina saanut hyvää palvelua." Gabrielle naurahti ja vaihtoi pari sanaa tarjoilijan kanssa.
"Voisin ottaa vaikka.... Hmm... No yllätä minut." Gabrielle iski nauraen silmää miehelle joka lähti kohti tiskiä. Se oli sellaista ystävien vitsinheittoa toisilleen.
"Vai viskiä... Perinteinen herrasmies todellakin."

Teddy hymyili kuunnellessaan kaksikon sananvaihtoa. Kuulosti siltä, että Gabrielle tunsi tämän paikan väen hyvinkin.
"Oikeastaan, punaviini on aina ensimmäinen valintani", mies myönsi lammasmaisen hymyn kera, "mutta viski tuntui sopivan paremmin tähän hetkeen. En tosin tiedä, tekeekö se minusta vielä herrasmiestä." Mies hymyili Gabriellelle lämmintä, avointa hymyä edes tajuamatta, että jonkun toisen silmiin se voisi näyttää yritykseltä flirttailla. Hän ei tajunnut, koska hän oli mies. No ei, hän ei tajunnut, koska hän oli työntänyt moiset ajatukset kauas mielensä perukoille ja kieltäytyi uhraamasta niihin yhtään enempää aikaa.

Harmi ettei ne edelliset treffit olleet tällaiset. Silloin naisella ei olisi ollut ongelmia. Nytkin hän huomasi saavansa huomiota mutta ei vastannut toisessa pöydässä olevan miehen katseeseen, vaan keskittyi Teddyyn. Ainakin toistaiseksi, alkoholihan vapautti.
"No tekee se. Ja punaviini myös. Sivistynyttä." Pian mies sai viskinsä ja Gabrielle koristeellisen ja ihanan pirteän oranssin, hedelmäisen mutta petollisen vahvan drinkin. Hän kiitti siitä ja maistoi - kuten aina,ihanaa.

Teddy otti pyöreän viskilasin käteensä ja kiitti tarjoilijaa, joka sen oli tuonut. Mies katsoi hetken kullanhohtoista nestettä ja hymyili sitten Gabriellelle. Tänään tuntui olevan hymy herkässä, jos jatkuvasti ylöspäin kääntyneistä suupielistä sai sellaisia päätelmiä tehdä.
"Onhan sitä jokin imago säilytettävä", mies naurahti ja kohotti lasin huulilleen. Vahva juoma poltteli mukavasti kurkussa ja sai hänet hetkeksi keskittymään johonkin muuhun kuin siihen, miten kauniilta Gabrielle näytti tässä valaistuksessa.
"Sanoinhan, että sinulle riittäisi vientiä", mies naurahti toista kulmaansa kohottaen ja nyökkäsi pienesti tuntemattoman miehen suuntaan, joka näytti käyttävän kaikki mahdolliset keinot saadakseen kaunottaren huomion.

Tummatukka pudisteli päätään. Ei hän voisi karata heti alkuillasta ja... Ei halunnutkaan. Tuo mies oli liian kiinnostunut heti. Ei hienovarainen.
"En minä tullut miehiä etsimään tänään vaan pitämään hauskaa ystävän kanssa."Puhumattakaan siitä että hän ei oikein halunnut Teddyn edessä flirttailla muille miehille. Hmh. Pitikö olla noin... Tuollainen?

Teddy tunsi vaikeasti selitettävää helpotusta, kun Gabrielle jätti toisen miehen täysin huomiotta. Ei hän ollut mustasukkainen, Gabrielle saisi tehdä mitä halusi, toinen oli aikuinen nainen, tai niin hän ainakin vakuutteli itselleen. Siitä huolimatta hetken rintaa puristava tunne oli muistuttanut epäilyttävän paljon mustasukkaisuutta.
"Siinä tapauksessa, haluatko päästä tanssilattialle?" Teddy kysyi valloittavan hymyn kera. Mies tunsi olonsa hyväksi, mikä näkyikin rentona ja itsevarmana käytöksenä, mutta se tuntui samalla tekevän hänestä täysin tiedottoman siitä, mitä muu kroppa teki sillä aikaa kun hän keskittyi muotoilemaan lauseitaan.

Sitähän varten tänne oli tultu. Tähän aikaan illasta musiikki oli vielä nopeahkoa ja reippaasti tanssittavaa. Ei se ollut oikein valssimusiikkia mutta ei diskomusiikkiakaan, mutta parit tanssivat lattialla silti enemmän perinteisesti kuin.. Kuivaharjoittelun näköisellä hinkutuksella. Tasokkaan paikan iloja.
"Tottakai! Sitä vartenhan tänne tultiin." Hän siemaisi juomaansa ja nousi ylös. Täällä saattoi huoletta jättää juomansa pöytään. Poikkeuksellista sekin.

Teddy laski lasinsa pöydälle ja nousi seisomaan. Hän tarjosi kättään Gabriellelle ja lähti johdattamaan toista kohti tanssilattiaa. Musiikki oli laadukasta ja tanssiparit tuntuivat tietävän, mitä tekivät, toisin kuin monissa ylikansoitetuissa diskoissa. Kaikki pelkkää plussaa. Pitäisi ehdottomasti painaa tämä paikka mieleen. Tänne sopisi palata joskus uudestaan.
"Siitä on hetki, kun olen tanssinut, mutta lupaan varoa varpaitasi", mies naurahti pilkettä silmäkulmassa. Hän tiesi tarkalleen, mitä teki tanssilattialla. Hän ei ollut astunut kenenkään varpaille enää sen jälkeen kun oli täyttänyt kahdeksan. Heidän perheessään rakastettiin kahta asiaa - hevosia ja tanssimista.

"Lupaan vetää varpaat alta nopeasti pois." Gabrielle naurahti toiselle hyvin iloisesti. Hän ei uskonut miehen olevan huono tanssija. Tilanne, jossa Teddyn käsi lepäsi hänen vyötäröllään sai naisen perin tietoiseksi siitä, että välissä oli vain ohut pitsi, ei muuta. Voi elämä, mihin hän oli itsensä sotkenut tai ainakin sotkemassa.

Mies hymyili toisen lupaukselle. Hän halusi uskoa, ettei sille olisi tarvetta. Ei kai vanhat taidot voisi niin nopeasti kadota mielestä? Ehei. Tuskin hän oli ehtinyt ottaa ensimmäiset askeleet tanssilattialla, kun musiikin rytmi tuntui jo syöpyneen hänen mieleensä. Oli helppo liikkua sen tahtiin sulavasti. Hän piti tarkoin huolta siitä, ettei antanut kätensä valua liian alas. Eihän sellainen olisi sopivaa, vaikka tanssimassa oltiinkin ja pari näytti suorastaan jumalaiselta. Hetkinen, ei hänen niin pitänyt ajatella. No, meni jo.
"Tanssit hyvin", mies kehaisi, kun ei kehdannut sanoa mitään siitä, miten upealta toinen näytti. Hän koetti kovin pitää välimatkan asiallisena, mutta huomasi useammin kuin kerran siirtyvänsä lähemmäs naista tanssin pyörteissä. Jokin Gabriellessa vain veti häntä vastustamattomalla voimalla puoleensa.

Ei naisen tarvinnut vetää jalkojaan pois alta, kuten hän oli ajatellutkin. Hän ei ajatellut sitä mikä oli sopivaa ja mikä sopimatonta - ei Gabriellen tarvinnut kuin keskittyä nauttimaam tanssimisesta. Hän oli kuitenkin vapaa nainen.

Tanssimaan lähteminen oli ollut paras idea aikoihin. Teddy tunsi rentoutuvansa naisen seurassa jokaisen askeleen myötä yhä enemmän, mikä oli sekä hyvä että huono asia. Hyvä siksi, että hän saattoi todella keskittyä nauttimaan tanssimisesta, ja huono taas siksi, että hän keskittyi siihen - ehkä liiankin kanssa. Hän tuntui ajautuvan jokaisen pyörähdyksen myötä lähemmäs, eikä enää vaivautunut siirtymään kauemmas. Miehen käsi valui alemmas pitsin peittämällä selällä jääden lepäämään alaselän kohdille. Vielä ihan säädyllisyyden rajoissa, siis, eihän hän sentään mikään keskenkasvuinen teini ollut, jonka pitäisi päästä koskemaan kaikkea, mikä näytti kauniilta.
"Sano vain, jos haluat palata takaisin pöytään", Teddy sanoi kurkottaen päätään lähemmäs, jotta toinen kuulisi paremmin musiikin yli. Hän veti syvään naisen tuoksua, joka tuntui saavan pään pyörälle ja sydämen jättämään yhden lyönnin välistä.

Gabriellesta se olisi ollut noloa jos toinen olisi pitänyt kunnon hajurakoa. Koska noh... Miltä se sitten näyttäisi? Paremmalta tämä näyttäisi, paitsi jos täällä olisi Violetin tuttuja. Tuskin taisi olla.
"Sanon toki." Samalla Gabrielle haistoi Teddyn partaveden. Krhm. Kyllähän se tuoksui kivalta. Köh.

Teddy hymyili toisen sanoille, tanssimiselle, heille kahdelle, oikeastaan ihan kaikelle. Kaikki oli hymyn arvoista. Gabrielle ei tuntunut pahastuvan siitä, että he tanssivat lähekkäin, joten hän ei peruuttanut kauemmas. Ei täällä tuttuja olisi, tai jos olisi, niin voi voi, eivät he tehneet mitään väärää. Vielä. Mies tunsi miellyttävän väristyksen kulkevan selkäpiitään pitkin. Samalla tuttu syyllisyys nosti päätään. Hän ei saisi nauttia olostaan näin paljoa, ei kun Violet odotti häntä kotona. Hän hyvittäisi tämän viettämällä koko huomisen päivän naisensa kanssa. Kyllä. Se korvaisi yhden menetetyn illan. Mies hieroi peukalollaan pientä, tasaista ympyrää Gabriellen selkään musiikin tahtiin edes sitä itse tajuamatta. Hetkeksi hän antoi itselleen luvan miettiä, mitä tekisi, jos olisi viisi vuotta nuorempi ja tässä samassa tilanteessa Gabriellen kanssa. Vastausta ei tarvinnut pitkään miettiä; hän olisi ehdottomasti jo suudellut toista. Mies hengitti syvään toisen tuoksua koettaen työntää moiset ajatukset mielestään, mutta nyt kun hän oli kerran erehtynyt sitä ajattelemaan, katse tuntui koko ajan hakeutuvan naisen täyteläisille huulille.

Gabrielle ei ehkä ajatellut mitään ihan sellaista, mutta toisaalta, jos Teddy olisi toiminut eikä vain ajatellut, ei hän olisi voinut hillitä itseään. Kohta jaloissa alkoi kevyesti tuntua se tanssiminen.
"Mennäänkö istumaan hetkeksi?" Brunette naurahti ja astahti kauemmas, sukien kevyesti vapaana liehuvia hiuksiaan.

Kerrankin hänen raukkamaisuudestaan oli hyötyä, sillä nyt hän vältti tilanteen, jonka epäili olevan pelkästään kiusallinen. Gabrielle oli lähtenyt tänne hänen ystävänään. Olisi väärin tehdä mitään muuta. Sitä paitsi, häntä odotettiin kotona. Niin, Teddy, ajattele vain sitä, hän komensi itseään, mutta siitäkin huolimatta joutui todella keskittymään, ettei antaisi katseensa valua huulille, jotka näyttivät niin pehmeiltä.
"Mennään vain", mies myöntyi aavistuksen helpottuneena. Olisi hyvä saada vähän välimatkaa heidän välilleen, tai hän kohta mokaisi oikein kuninkaallisesti. Hän yritti silkalla tahdonvoimalla pakottaa ajatuksensa takaisin oikeille raiteille. Ei ystävättäriä saanut kuolata tähän tapaan. Varsinkaan, kun hän oli varattu. Olipa hänkin taas todellinen herrasmies. Saamari. Hän istahti alas loosiin ja kulautti viskinsä yhdellä liikkeellä loppuun. Hänen täytyisi hiljentää ajatuksensa, ja alkoholi tuntui hyvältä tavalta tehdä se.

Gabrielle istui takaisin pöytään ja helpotti oloaan juomalla hieman juomastaan. Että se oli hyvää. Kevyesti nainen kohotti kulmaansa sille miten teddy tyhjensi viskinsä, mutta ei sanonut mitään. Hän katseli ympärilleen ja huomasi sen saman miehen tuijottavan heidän pöytäänsä. Äsh, antaisi nyt olla...

Teddy pyöritti lasia kädessään ja hetken pohdittuaan vinkkasi tarjoilijan paikalle. Hän ojensi tyhjää lasia ja pyysi tilalle punaviiniä. Ihan sama, sopiko se tilaisuuteen, hän ei voisi juoda viskiä paljoa tai ryömisi kotiin. Se olisikin näky se.
"Kylläpä sinulla on sitkeä ihailija", Teddy naurahti matalalla, hiljaisella äänellä. Hän virnisti vinosti naiselle, jonka puoleen oli kumartuneena. "Voin kyllä kadota paikalta, jos haluat vaihtaa muutaman sanan tuon herran kanssa", hän sanoi aavistuksen vakavampana. Niin, mikäpä hän oli pidättelemään toista. Gabrielle oli valmis lähtemään kenen tahansa kelpuuttamansa matkaan.

Gabrielle katsoi Teddyn suuntaan. Mies ei oikein ollut hänen makuunsa, vähän liian.. Limaisen oloinen. Sen hän oli oppinut, että jos mies näytti limaiselta, tuo myös oli sitä 99% tapauksista ja hän ei halunnut selvittää, oliko niin.
"Noh, ei tarvitse. En minä tyttöjäkään hylkäisi miehen takia niin en sinuakaan. Ja hän näyttää siltä että lirkuttelee ummet ja lammet vain yhden asian takia, yhdeksi yöksi."

Teddy hymyili lämpimästi.
"Olen iloinen kuullessani, etten jää yksin", hän naurahti samalla matalalla, aavistuksen käheällä tavallaan. "Mutta voi olla, että olet oikeassa hänestä. Parempi siis pysytellä turvallisessa seurassani", mies jatkoi samalla huvittuneella äänensävyllä, voimatta mitään nauruntyrskähdykselle, joka karkasi viimeisen lauseen jälkeen. Turvallisessa todellakin. Eihän hän ollut muuta tehnyt kuin tuijottanut koko illan. Hän otti tarjoilijan tuoman punaviinilasin vastaan kiitoksen kera. Niin paljon kuin ajatukset tuntuivatkin olevan häntä vastaan tänä iltana, ei muutaman viskilasin jälkeen koittava maapallon spontaani pyöriminen kuulunut hänen suosikkeihinsa.

Gabrielle ei pitänyt tuijotusta häiritsevänä, tai ainakaan ei huomannut. Ei hän jaksanut välittää sellaisesta tai lähteä analysoimaan mokomaa, hän oli aikuinen nainen! Se Teddyn käheä ääni oli kyllä seksikäs.
"Niin, sitä minäkin."

Teddy teki parhaansa pitääkseen katseensa asiallisesti toisen silmissä, mutta se vaati jo keskittymistä. Hänen teki mieli kaataa kylmää vettä päälleen. Ehkä se auttaisi keskittymään. Tai sitten ei, mutta näin ei myöskään voinut jatkua. Mikä häneen oli oikein mennyt? Ehkä hän oli juonut liikaa, tai lyönyt päänsä, tai… Tai sitten Gabrielle vain oli liian kaunis ja hän reagoi kuten kuka tahansa mies. Joo. Niin sen täytyi olla.
"Olisitko viisi vuotta sitten uskonut, että olet nyt tässä elämäntilanteessa? Suuren yrityksen leivissä ja niin edes päin", Teddy kysäisi uteliaana siemaisten punaviiniään. Voi kun se oli herkullista! Hyvää, laadukasta viiniä, onneksi ei tarvinnut tinkiä hinnasta. Hän oli aidon kiinnostunut Gabriellen ajatuksista ja halusi oppia enemmän toisesta. Sitä paitsi, se antaisi hyvän syyn katsoa naista ilman, että hän tunsi tekevänsä jotakin väärää.

Gabrielle kallisti kevyesti päätään, katsellen Teddyä niillä matelinmuotoisilla, suurehkoilla ja pehmeän ruskeilla silmillään. Sitä olisi voinut jo pitää kiusaamisena tai flirttaamisena, jos se ei olisi ollut vilpitön reaktio hieman hassuun kysymykseen.
"Tavallaan, koska siihen kokoajan tähtäsin ja... En ole niitä naisia jotka luovuttavat ja jäävät rannalle ruikuttamaan jos jokin ei onnistu. Pistän sen onnistumaan, ainakin jos työstä on kyse."

Teddy nyökytteli toisen puheen tahdissa. Kurkkua kuivasi, kun hän kiinnitti katseensa naisen kauniisiin silmiin. Hän tosin taisi olla turhankin puolueellinen tuomari, kun kaikki Gabriellessa oli upeaa, kaunista ja täydellistä.
"Se on hieno asenne", mies soi pienen kehun naiselle lämpimän hymyn kera. "Minä ajattelin, että olisin tässä vaiheessa aktiivisesti kilpakentillä lukuisten hevosten kanssa, mutta toisin kävi. En tosin valita, olen erittäin tyytyväinen paikkaani yliopistolla", Teddy vastasi itse omaan kysymykseensä. Reiluahan se vain oli, mitäs oli mennyt moista toiselta kysymään.

Nainen naurahti pehmeästi. Niin, aina kaikki ei mennyt kuten ajatteli. Mutta ei Teddy vaikuttanut sellaiselta että kilpailisi hiki hatussa.. Joten.. Niin.
"Hmm, no mitä sinua tiedän, tuskin olisit ehkä onnellisempi niin. Yliopistolla siis." Ei hän osannut nähdä toista kilpailemassa sieluttomasti useammalla hevosella. Teddy rakasti tammojaankin niin paljon,

Teddy hymyili säteilevästi, kun kuuli Gabriellen nauravahtavan. Ääni sai silmät syttymään ja hymyn levenemään. Hän haluaisi kuulla Gabriellen nauravan lisää. Olihan hän kuullutkin, jo aiemmin, mutta vasta nyt hän oli kiinnittänyt huomiota siihen.
"Uskon, että näin on parempi", mies sanoi pehmeästi. Hän oli monesti pyöritellyt vaihtoehtoja mielessään, mutta luopunut niistä kerran toisensa jälkeen. Hän oli onnellinen elämäänsä tällaisenaan. Ei siitä parempaa saisi, paitsi jos äiti jättäisi päätökset kilpailemisesta hänen vastuulleen.
"Sitä paitsi, jos kilpailisin niin aktiivisesti, en olisi koskaan törmännyt sinuun", Teddy naurahti. "Se olisi ollut sääli", hän vielä lisäsi hiljaisemmalla äänellä. Jälleen kerran liikuttiin vaarallisilla vesillä. Se taisi olla tämän illan teema.

Se meni todellakin aavistuksen vaarallisille vesille, saaden jopa naisen miettimään. Mitähän tuo tarkoitti? Tai siis, oliko se tarkoitettu viattomiksi sanoiksi, niinkuin hän oletti? Apua! Ei hän nyt ihan tällaista... Apua. Gabrielle varmasti miettisi noita sanoja vielä myöhemminkin tänään. Ja huomenna.
"Se on totta." Nainen nojasi leukansa kämmeneensä, hymyillen pientä hymyä, silmiensä tuikkiessa hämärässä valossa. Harmi että Teddy taisi viihtyä Violetin kanssa.

Teddy hymyili, kun nainen ei marssinut pois paikalta suuttuneena, vaan jaksoi edelleen hymyillä. Hänelle. Tai ainakin niin hän halusi uskoa, vaikka se taas oli ajatus, joka sai ajattelemaan muita asioita, joita ei tosiaankaan sopinut ajatella. Violet, ajattele Violetia, hän muistutti itseään, mutta huomasi nopeasti, ettei sillä ollut mitään vaikutusta. Hän oli aivan liian hyvällä tuulella ajatellakseen kotona odottavaa riitaa.
"Toivottavasti olet viihtynyt, etten varastanut sinua pikkujouluista vain tylsistyttääkseni sinut täällä", Teddy sanoi varovaisen kokeilevasti. Hän tökki kepillä jäätä koettaessaan saada jotain käsitystä siitä, mitä naisen päässä liikkui. Hän ei ollut ikinä ollut hyvä sellaisessa, mutta hän yritti kerrasta toiseen. Joku kerta hän vielä saisi jutun juonesta kiinni. Mies ei edes ajatellut sananvalintojaan sen kummemmin, vaikka tuntuikin tänä iltana viljelevän yllättävän paljon vihjailevia sanoja.

Se vain heitti vettä myllyyn Gabriellen pään sisällä. Tylsistymään? Ei toki! Ei, miksi Teddt noin kuvitteli?
"Ei minulla ole tylsää, lainkaan. Usko pois." Hän joi juomansa loppuun ja tilasi yhden sinisen enkelin itselleen. Ehkä kohta voisi harkita tanssivansa. Bändi oli tauolla nyt.

"Ihana kuulla", mies sanoi helpottuneen hymyn kohotessa kasvoille. Hän oli ehkä liiankin tottunut siihen, miten Violet aina valitti kaikesta, ihan sama minne he menivät ja mitä tekivät. Oli piristävää, kun saattoi olla sellaisen henkilön seurassa, joka nautti siitä hetkestä juuri sellaisenaan. Mies joi punaviiniään maltillisesti. Aiemmin juotu viski lämmitti mukavasti sisältä päin ja sai olon rennommaksi ja rohkeammaksi. Hän ei ollut varma, oliko se kovinkaan hyvä juttu. No, juotua ei saisi juomattomaksi, joten hän kestäisi alkoholin tuoman valheellisen itsevarmuuden puuskan kuin mies.
"Tuo ihailijasi ei taida ymmärtää hienovaraista viestiäsi", mies totesi katseen osuessa jälleen samaiseen herraan, josta oli ollut puhetta aiemminkin.

Siihen tottui, ettei viesti useinkaan mennyt perille, oli se sitten rukkaset tai myöntymys tutustumiseen. Miehet olivat joskus melkoisia tampioita.
"Ei selvästi. Ehkä minun pitää esittää tyttöystävääsi jos hän ei lopeta." Sen Gabrielle sanoi hiljaa nauren, siemaisten sinisestä juomastaan jonka oli saanut juuri eteensä.

Teddy oli tukehtua viiniinsä, kun kuuli Gabriellen nauravaiset sanat. Tyttöystävä? Hän kohotti lasin huulilleen uutta siemausta varten saadakseen edes sekunnin tai kaksi lisäaikaa kerätä ajatuksensa, jotka olivat karanneet ihan omiin suuntiinsa. Hän virnisti vinosti naiselle, mutta virne ei aivan yltänyt silmiin asti.
"Enpä tiedä, riittäisikö sekään", hän sanoi rauhallisesti. "Kaikki eivät tunnu kunnioittavan moista yhtä paljon kuin toiset", hän jatkoi harteitaan kevyesti kohauttaen. Vaivattomuus palasi hymyyn, nyt kun ajatuksetkin olivat taas oikeilla poluillaan eivätkä pohtimassa sitä, millaista elämä olisi, jos sen jakaisi Gabriellen kanssa. Ne olivat vaarallisia ajatuksia, eikä hän saisi missään nimessä ajatella niitä yhtään enempää. Hän ajatteli jo nyt ihan liikaa. Ehkä olisi sittenkin pitänyt valita viski ja maailman pyöriminen, niin ajatukset olisivat olleet hiljaa.

Ne sanat ja se ettei virne loistanut myös miehen silmissä, saivat hänet kohauttamaan henkisiä olkapäitään. Hän oli vain kuvitellut sen tietynlaisen olemuksen omien toiveidensa takia. Ei muuta. Ne sanat tuntuivat suoralta näpäytykseltä ja yhtäkkiä aivoton humala sekä lohduttava yhdenyön suhde alkoivat tuntua hyvältä idealta. Mitä hän oli tekemässä ja mitä hän ajatteli? Ei ainakaan kunnioittanut toisen naisen parisuhdetta. Hirveä ihminen.

Teddy soi vielä yhden vilkaisun tuntemattoman miehen puoleen, ja nähdessään, kuinka toinen lähti liikkeelle, käänsi katseensa Gabrielleen.
"Haluatko tanssimaan?" Hän kysyi silmät loistaen. Hän oli nauttinut tanssista aiemminkin, joten tuntui hyvältä idealta paeta tanssilattialle tuon tuntemattoman miehen katsetta, tai hän todella jäisi pian yksikseen tänne.

Pari kulausta lisää, askel kohti kunnon humalaa. Jos Teddy lähtisi kotiin ennen häntä, nainen varmasti heräisi jonkun hetken huuman vierestä. Voidakseen todeta olevansa helppo, vaikka.... Niin. Huokaus.
"Käyhän se." Gabrielle nousi ja suoristeli juuri sopivan lyhyttä mekkoaan hieman.

Mies tarjosi kätensä toiselle ja lähti johdattamaan heitä kohti tanssilattiaa. Tuskin mies oli ehtinyt ottaa kolmeakaan askelta, kun matala ääni keskeytti hänet.
"Jos sinä et vie kaunotarta kotiin, minä vien", Gabriellea illan katsellut mies sanoi seisten itsevarmana vain muutaman askeleen päässä ja iski silmää naiselle. Teddy tiukensi otettaan toisen käsivarresta.
"Eiköhän hän osaa tehdä päätöksensä ihan itse", Teddy vastasi aavistuksen kylmemmällä äänellä. Ei se ollut mustasukkaisuutta, vaikka siltä tuntuikin. Se oli vain ystävän perään katsomista. Hän vilkaisi pahoitellen naista. Ei kai olisi saanut puuttua, Gabrielle kun oli varmasti aivan kykenevä pitämään puoliaan itsekin.

Tummatukkainen tunsi kevyttä halua jopa vastata, että hän voisi lähteä, mutta edessään seisova yksilö ei taas ollut sen aamun morkkiksen arvoinen. Ihan jo siksi että puhui kotiin viemisestä.
"Ehkäpä tämä herrasmies säästää sinut siltä vaivalta." Gabrielle näpäytti miestä ja astui tuon ohitse kevyesti turhautuneena. Nyt hän olisi kaivannut toista herrasmiestä... Mutta kun niitä ei lasvanut puissa.

Teddyn silmät laajenivat, kun Gabrielle vastasi niin näpäkästi. Ei hän… Ei hän ollut ketään kotiin viemässä! Mies ei kuitenkaan jäänyt pohtimaan sanojen syvempää merkitystä sen pidemmäksi aikaa vaan seurasi Gabriellea tanssilattialle. Teddy asetti kätensä kevyesti toisen alaselälle ja painoi kevyesti, kuin kokeillen, kehtaisiko Gabrielle tanssia vielä lähempänä. Hän ei enää jaksanut edes välittää, mitä muut ajattelisivat.
"Olen pahoillani, minun ei olisi pitänyt puuttua", mies sanoi hiljaa painaen päänsä niin lähelle toista, että posket lähes koskettivat. Hän puri huultaan vastustaakseen halua painaa suukon naisen poskelle. Jotakin rajaa nyt hei!

Se oli vain sellainen heitto, jolla sai miehen hiljaiseksi ja toivottavasti myös lopettamaan yrityksensä. Tuollainen oli raivostuttavaa omalla tavallaan. Tanssilattialla nainen astui mitään ajattelematta pienestä paineesta selällään lähemmäs. Ei hän ajatellut. Mitään. Nimenomaan mitään.
"Ei se haittaa, yhtään. Ärsyttää tuollaiset ihmiset." Nainen vastasi hiljaa hymyillen ja huokaisi hieman. Hän tunsi kevyen lämmön hohkaavan poskeaan vasten ja se aivan sama halu suukottaa miehen poskea valtasi hänet. Teddyn käheä ääni ja se partavesi... Argh!

Hänen olisi pitänyt ajatella, mutta hän jätti moiset tehtävät muille. Hän uppoutui hetkeen ja unohti kaiken muun. Millään muulla ei ollut väliä kuin Gabriellen seuralla, läheisyydellä ja tanssimisella. Vain tällä hetkellä oli mitään merkitystä. Teddy suoristautui ja katsoi hetken naista suoraan silmiin, pitäen edelleen kevyesti kiinni toisesta. Hän ei halunnut astua itse kauemmas, tai päästää toista tekemään niin. Hän vain halusi nähdä kauniit silmät ja punertavat huulet, jotka olivat piinanneet hänen ajatuksiaan niin pitkään.
Mies kohotti kätensä toisen vyötäröltä siirtämään tummia kiharoita sivuun. Hän ei katkaissut katsekontaktia eleensä aikana, vaan katsoi lempeästi toista samalla kun antoi sormiensa hipaista posken pehmeää ihoa. Sydän hakkasi jossakin kurkun tienoolla, mutta hän ei välittänyt tunteesta. Hän ei halunnut lähteä keksimään sille nimeä, koska se olisi vaatinut ajattelua. Hän ei halunnut ajatella. Hän halusi toimia. Tuskin se ajatus oli pulpahtanut hänen mieleensä, kun Teddy jo kumartui rauhallisesti eteenpäin painaakseen kokeilevan, kevyen suukon naisen suupieleen.

Gabrielle ei oliisi arvannut että Teddyn kaltainen mies tkisi jotakin sellaista, jotenkin se ei vain sopinut kuvaan. Hän oli ehkä toivonut sitä salaa, mutta ei ollenkaan ajatellut että niin voisi käydä. Siitä tuli totisinta totta vasta kun hän tunsi sen kevyen suukon suunpielessään. Ruskeiden silmien katse muuttui sädehtivästä hieman hämmentyneeksi kertaheitolla, mutta hän ei astunut kauemmas tai osoittanut muuta paheksuvaa elettä. Päinvastoin, nojasi kevyesti päätään miehen huulia vasten. Ei ollut hänen vastuullaan, mitä varattu mies tekisi.

Teddy ei olisi itsekään arvannut, että uskaltaisi tehdä jotakin sellaista. Mutta hän oli tehnyt, ja se oli tuntunut hyvältä. Syyllisyys saapuisi myöhemmin, mutta tällä hetkellä kaikki mitä hän tunsi, oli puhdasta iloa ja huumaavaa vapautta. Gabrielle ei ollut läimäissyt häntä tai marssinut pois paikalta, joten ehkä hän ei ollut ainoa, joka oli katsellut illan mittaan vähän liian tarkkaan toista. Teddy silitti hellästi peukalollaan naisen poskea ja katsoi hetken toista silmiin. Miellyttävä, kylmä värähdys kulki selkäpiitä pitkin. Se tuntui pyyhkivän viimeisenkin varovaisuuden sivuun. Hän painoi huulet pehmeästi naisen huulille lempeään, rauhalliseen suudelmaan. Käsi löysi tiensä poskelta pitkiin, silkkisiin hiuksiin. Hän ei ollut tuntenut oloaan niin rohkeaksi ja itsevarmaksi vuosiin, mutta nyt kaikki tuntui hyvältä ja oikealta.

Gabrielle ei tosiaankaan ollut itsekään aivan viaton ajatuksissaan illan aikana. Ei todellakaan. Sen hetken mitä Teddy katsoi häntä silmiin, nainen tutkaili miehen silmiä miltei uteliaana, hakien sieltä vihiä tuon ajatuksista hieman syvällisemmin. Samalla hän pelkäsi että tuo heräisi transsistaan tai selviäisi ja ilta menisi vain... Kiusalliseksi ja loppuisi siihen. Edelleen tuolla kuitenkin oli avovaimo odottamassa kotona. Siitä pelostaan huolimatta ruskeahiuksinen kallisti kevyesti päätään, vastaten siihen suudelmaan jonka sai. Hän oli kamala. Mutta nautti siitä.

Teddy ei miettinyt läheskään niin paljon kuin Gabrielle. Mies vain toimi, seurasi jotakin ääntä, joka jakeli ohjeita, eikä pysähtynyt miettimään seurauksia. Hän nautti naisen läheisyydestä, pehmeistä huulista ja lämpimästä tunteesta, joka levisi räjähdysmäisesti, kun hän sai vastauksen suudelmaansa. Hän päästi irti toisen kädestä viedäkseen toisen kätensä naisen selälle ja painautuakseen lähemmäs.
Mutta täydellisinkään hetki ei voinut jatkua ikuisesti. Mies tunsi puhelimen värisevän taskussaan. Pettyneenä hän katkaisi suudelman mutta ei irrottanut otettaan toisen vyötäröltä. Tummat, suklaanruskeat silmät olivat täynnä hämmennystä, iloa ja ripauksen verran syyllisyyttä. Nyt, kun hetken huuma oli haihtunut, hän tajusi tehneensä väärin niin monella tapaa. Violet ei huolettanut häntä lainkaan, ei vielä, mutta hän oli pahoillaan asetettuaan Gabriellen moiseen tilanteeseen. Hän kaivoi puhelimen taskustaan, vilkaisi ruudulla välähtelevää kuvaa Violetista ja painoi punaista. Puhelin palasi taskuun ja mies mietti, mitä sanoisi Gabriellelle. Kai hänen piti jotain sanoa?
"Minä… Olen pahoillani", mies sai sanottua, mutta koko elekieli tuntui riitelevän sanojen kanssa. Hän ei edelleenkään päästänyt irti toisesta vaan antoi kätensä levätä naisen alaselällä ja tuijotti pehmein ja ihmettelevin silmin naista. Hän ei ollut pahoillaan siitä, mitä oli tehnyt, vaikka hänen ehdottomasti olisi pitänyt olla. Hän oli ainoastaan pahoillaan siitä, ettei voinut olla sitä, mitä Gabrielle ansaitsi.

Gabrielle olisi halunnut heittää sen puhelimen seinään, mutta sai onneksi hillittyä itsensä. Se keskeytti sen kaiken ja selvästi sai miehen heräämään. Brunette kallisti kevyesti päätään, vilkaisi korkokenkien peittämiä varpaitaan ja nosti sitten katseensa takaisin mieheen. Mitä tuo pahoitteli? Hän vain tyytyi kohauttamaan kevyesti olkiaan.
"... Ei se mitään. Alkoholi." Tavallaan kuten hän pelkäsi. Vaikka he olivat edelleen lähekkäin, niin siitä oli tullut kiusallista.

"Ei", Teddy vastusti. Se olisi ollut helppo selitys, helppo pakotie, mutta se olisi ollut loukkaavaa naista kohtaan. Saada toinen uskomaan, että se, mitä oli tapahtunut, johtui vain viskilasista.
"Sinä… Sinä olet täydellinen", mies sai sanottua vedettyään henkeä kesken lauseen. Hän ei pystynyt irrottamaan katsettaan toisen kasvoista ja kohotti vapaan kätensä sipaisemaan hiuskiekuran sivuun kasvoja varjostamasta.
"Olen pahoillani, etten voi olla sitä, mitä sinä ansaitset", hän selitti raskaalla, aavistuksen surullisella äänellä. Hän halusi viedä toisen kotiinsa, tai saattaa naisen tuon kodille ja suudella hyvät yöt. Hän halusi tehdä sen kaiken, mutta tiesi, ettei voisi, ja niin helppoa kuin olisikin ollut tarttua toisen selitykseen, hän ei halunnut tehdä sitä. Gabrielle ansaitsi parempaa.

Brunette naurahti hiljaa sille toiselle selitykselle. Jos Teddy olisi ollut kuka tahansa muu, hän olisi nauranut sille selitykselle, mutta tuo oli niin... herrasmies, ettei hän uskonut toisen valehtelevan sellaisesta huvikseen.
"Ei se mitään." Ehkä hänen pitäisi mennä kotiin. Eäsh, miksi se nainen oli soittanut juuri nyt? Ärsytti oikein urakalla.

Teddy halusi väittää vastaan ja inttää, että sillä oli väliä ja että hän oli oikeasti pahoillaan, mutta antoi olla. Ei väittely mitään auttaisi. Hän oli mokannut pahasti, ja nyt Gabrielle joutui maksamaan siitä.
"Tanssi kanssani", mies pyysi, "tanssi vielä tämä kappale, ja sen jälkeen päästän sinut etsimään seuraa, joka voi täyttää kaikki toiveesi." Teddy surumielisissä silmissä näkyi vilpittömyys. Hän ei halunnut kiusata toista, mutta hän ei ollut aivan valmis päästämään irtikään. Soittajien juuri aloittama hidas, aavistuksen mollivoittoinen biisi tuntui täydelliseltä heidän viimeiseksi tanssikseen.

Ei hän lähtisi muita etsimään, kotiin avaaman pullon punaviiniä ja soittamaan terapiapuhelun. Mikä kirous hänellä oli, mitä pahaa nainen oli edellisessä elämässään tehnyt, että nyt kun löysi miellyttävän miehen, oli tuo jo pitkässä parisuhteessa? Ei Gabrielle lhätenyt mihinkään, vaan nyökkäsi vastaukseksi. Kyllä hän tanssisi sen yhden tanssin tuon kanssa mielellään.

Mies kietoi kätensä lempeästi toisen ympärille liikkuessaan rauhallisesti musiikin tahtiin. Hän piti tiukemmin kiinni kuin aluksi, kenties pitääkseen toisen lähempänä tai ehkä vain siksi, ettei halunnut päästää irti. Ajatus Gabriellesta iskemässä muita miehiä sai leukapielet kiristymään, joten hän ei ajatellut sitä. Sen sijaan hän antoi itselleen luvan unohtaa kaiken muun paitsi kauniin naisen, jonka seurasta oli todella nauttinut. Niin väärin kuin hän olikin toiminut, hän tiesi syvällä sisimmässään, että jos saisi tilaisuuden, hän tekisi saman uudestaan.
"Kiitos tanssista ja illasta", Teddy sanoi kohottaen naisen siron käden huulilleen. Hän painoi kevyen suukon kädelle ja katsoi lempein silmin kaunista naista. Hän lähti johdattamaan heitä pöytää kohden, toinen käsi Gabriellen alaselälle eksyen. Hänen pitäisi lähteä, nyt, ennen kuin hän tekisi jotain muuta typerää, mutta siitä huolimatta hän viivytteli.

Gabriellea harmitti se, että tuo luultavasti vaikuttaisi heidän väleihinsä. Hän oli monesti nähnyt sen miten pienikin romanttinen kipinä ja sen seuraukset vaikuttivat ystävyyssuhteeseen. Brunette tanssi todella lähellä miestä, hymyillen kevyesti tuon kiittäessä ja suukottaessa hänen kättään. Naismaiseen tapaansa hän pohti, voisiko astlla tästä suoran tilaamaan taksi vai olisiko se liian dramaattista.
"Kiitos itsellesi. Hyvää yötä." Hän kuitenkin päätti lähteä sen jälkeen tiskille, pyytäen tilaamaan itselleen taksin.

"Hyvää yötä", mies toivotti ja katseli, kuinka toinen asteli tiskille asti. Teddy veti syvään henkeä ja otti suunnan ulko-oville. Hän pyöritteli avaimia kourassaan, mutta pikaisen laskutoimituksen jälkeen tuli siihen tulokseen, että hän kävelisi kotiin. Ei täältä niin pitkä matka olisi, ja hän voisi hakea auton myöhemmin. Kirpeä yöilma saisi selvitettyä hänen päätäänkin sopivasti kohtaamaan se, mikä kotona odotti. Samalla hänellä olisi aikaa miettiä, mitä ja kuinka tarkasti hän kertoisi Violetille. Hän ei halunnut pitää salaisuuksia, mutta hän ei myöskään halunnut loukata toista ehdoin tahdoin. Ehkä olisi parempi tämän kerran vain olla hiljaa. Pieni hymy kohosi kaikesta huolimatta huulille. Hän oli nauttinut illasta.