PääsivuPääsivu  HakuHaku  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 (Y) Look into my world

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Sarpa
Kentauri
Kentauri
avatar

Viestien lukumäärä : 1144
Join date : 28.12.2014
Ikä : 20

ViestiAihe: (Y) Look into my world   To Heinä 02, 2015 5:29 pm

Didi Adamsin ja Sunny-ponin ensimmäinen päivä yhdessä
Yksinpeli kesäkuun puoliväliltä

Pienet kipakat kaviot iskivät laskusiltaan kun jauhokuonoinen tamma astui uuden kotinsa maankamaralle. Didi oli lähtenyt matkalle kohti Skotlannin parempaa puolta aamuvarhain ja kiirehtien. Koirat olivat päässeet pihalle ja Lily matkaseuraksi takapenkille. Nyt he olivat takaisin Rosingsissa ja naisen unelma oli tullut toteen. Pieni tamma viskoi narua hänen kädessään ja katseli tarkkaan ympäristöä, joka avautui sen silmien eteen. Aamu oli ollut sateinen eikä tihkuva vesisade ollut loppunut vielä keskipäiväänkään mennessä mutta huono ja keskikesästä huolimatta kolea sää ei saanut Didin kasvoilla hehkuvaa hymyä kylmenemään. Hän laskeutui ponin vierelle ja katseli sitä hetken uskomatta tätä vieläkään todeksi. Tamma rauhoittui nopeasti monen tunnin matkan jäljiltä ja laskeutui haistelemaan maata. Tarhaavat hevoset pidemmällä katselivat tarkasti uutta tulokasta ja Didi leperteli sille ja silitteli sen pehmeää kaulaa.

Trailerin suljeuduttua he lähtivät Lily etunenässä kävelylle. Oli ehkä parempi, jos he hieman verryttelivät pitkän matkan jäljiltä. Didi puristautui punaiseen riimunnaruun ja käveli verrytellen Sunnyn vierellä ja väisteli hiekkatien lätäköitä. Tamman punainen loimi oli puruista ja heinistä sotkuinen. Pieni hevonen pysähtyi vähän väliä ja Didi antoi sen ihmetellä. Viereisessä tarhassa Miu tuli korskuen paikalle ja korvat kääntyivät ison orin puoleen. Muutkin yksin tarhaavat, heidän ympärillään oleilevat, lipuivat vähitellen paikalle mutta he jatkoivat matkaa kaarrellen tallipihalla ja päätyen lopulta syömään ruohoa pääkentän viereiselle nurmelle. Nainen nosti koiransa syliinsä ja oli onnellinen siitä, että Sunny oli tottunut koiriin eikä vierastanut haistella tai oleskella Lilyn seurassa. Entisten omistajien koira oli viettänyt aikaa lähestulkoon pihaton ponien jalkojen välissä ja kulkenut vapaana missä halusi. Didi viivytteli nurmikolla ja katseli ponin syömistä, eikä halunnut viedä tammaa karsinaan, sillä sitten hän joutuisi jättämään sen rauhaan ja purkamaan tavaroita autosta. Hän ei halunnut päästää tammaa olemaan vaan olla sen seurassa. Varmistaa että tämä oikeasti hänen oma hevosensa ei katoaisi mihinkään, vaikka se niin typerältä tuntuikin. Juuri nyt tummanruunikko tuntui kuitenkin enemmän yhden päivän kestävältä unelta - kuitenkin hän heräisi kohta sängystään ja tajuaisi että on vain unelmoinut.

Didi oli ajatellut ja miettinyt hevosen, tai enemmänkin ponin, ostoa jo niin pitkään. Hän oli harkinnut eri vaihtoehtoja, etsinyt ja kokeillut. Tavannut outoja omistajia ja outoja hevosia mutta löytänyt lopulta täydellisen vastineen ja tutustunut mahtaviin ihmisiin siinä samalla. Koeratsastettuaan Sunnyn Didi oli aivan pilvissä. Hän ei ollut ratsastanut niin mielenkiintoista ja miellyttävää ponia pitkään aikaan ja olisi voinut ostaa tamman sokkona samantein. Omakotitalon takapihalla asustanut punkero ei varmasti olisi kovinkaan monen ideaali hevonen mutta Didi oli tuntenut yhteyden. Se oli tuntunut niin paljon paremmalta kuin aiemmat hevoset, joiden selkään hän oli noussut ostotarkoituksissa. Toisen koeratsastuksen ja lääkärintarkastuksen jälkeen oli ollut selvää, että jauhokuono tulisi hänen mukanaan Englantiin. Oli ollut liian pientä ponia, suurta ponia, liian taitavaa ja mitä vielä, liian hullua. Kuka tahansa muu olisi varmasti sijoittanut hieman liian hyvään hevoseen mutta hänestä tuntui, että tuon komean kirjavan taidot olisivat menneet hänen seurassaan hukkaan. Tuntui paremmalta hankkia halvemmalla suloinen ja myöskin taitava exmoorinponitamma, jonka kanssa voisi olla yhteisellä kuntokuurilla ja kuka tietäisikään, ehkä päästä vielä pitkällekin jossain vaiheessa. Jokaisella hevosella oli jotain annettavaa ja opetettavaa ja niin olisi Sunnyllakin hänelle.

Didi vei lopulta Sunnyn karsinaan, jonne se jäi pyörimään niin avuttoman näköisenä. Didi toivoi todella, että sille löytyisi sopiva tarhausryhmä, sillä se pärjäisi varmasti monen tallin hevosen kanssa. Se oli niin kiltti ja siivosti käyttäytyvä että saisi hänen puolestaan roikkua ulkona päivät pitkät.
Muutama tunti myöhemmin iltapäivästä Didi tuli puolijuoksua tallille ja haki kauppojen mukana tulleet varusteet niille varatulta paikalta. Tamma oli karsinan viimeisessä nurkassa ja tapitti häntä. Didi avasi oven varoen ja kutsui tammaa luokseen, mutta tamma ei hievahtanut. Hieman huokaisten Didi alistui tulemaan tamman luo ja silitti sitä rauhallisesti. Satula vaikutti sopivan tammalle ihan hyvin ja oli tuntunut hänellekin todella hyvältä molempina aiempina ratsastuskertoina mutta vyö oli kammottavan lyhyt - sille täytyisi tehdä. Kaikki varusteet olivat kuluneita mutta toimivia, yhden satulahuovan seuraksi Didi kyllä varmasti hankkisi muutaman lisää. Varustettuaan hevosen jälkeen itsensä nainen huokaisi syvään ja katsoi tammaan. Tästä se lähtisi, heidän yhteinen taipaleensa. Kauankohan menisi, että hän ja Sunny pystyisivät luottamaan toisiinsa ja ymmärtämään? Oli vaikeaa ottaa nyt vain yksi askel kerrallaan, lähemmäs ensimmäistä ratsastuskertaa Rosingsissa pääkentällä, kun olisi tahtonut ottaa ison loikan tulevaisuuteen yhdessä. Kentällä Didi nousi Sunnyn selkään ja kiristi pinkeän vyön. Tamma ei nauttinut siitä selvästikään.

Didi otti Sunnyn kanssa rennosti. Matka oli ollut pitkä ja tamma selvästi hieman nuupahtanut. 15 minuutin tehokkaan työskentelyn jälkeen he lähtivät kävelylle maastoon. Sunny oli tuntunut mahtavalta. Sen askel oli yhtä pehmeä ja sympaattisen terhakas kuin viikko sitten koeratsastuksessa. Huolimatta lyhyestä ratsastusajasta Didi sai huomata kävellessään kentältä ulos, että tamman tuuhea karva oli hien peittämä viileästä säästä huolimatta. Tammalta oli saanut kyllä pyytää toimintaa mutta se oli myös antanut takaisin - nyt se käveli tallitietä pitkin pää maantasalla ja kevyesti puuskuttaen. "Sinä, tammaseni, pääset nyt kuntokuurille", Didi supisi tammalle hiljaa. Vain kevyt tuuli suhisi tietä reunustavissa puissa ja muutama lintu visersi puussa, kaikkialla oli tyhjää. "Et ole enää Skotlannissa", hän lisäsi ja nauroi. Hän antoi tamman pysähtyä hetken päästä rapsuttamaan päätään kuluneeseen etusuojaan ja antoi sen jatkaa hidasta käyntiään vapain ohjin vielä pitkän tovin. Tamma katseli alta kulmien tarkasti vaihtuvaa, vehreää ympäristöä muttei säikkynyt. Se oli selvästikin luotettava ja Didi hyvillään. Ehkä hän olikin valinnut ihan hyvin.
Hetken päästä Didi kehtasi kerätä hieman ohjia käteensä ja käänsi tamman hieman syrjemmälle reitille. Tamma pysähtyi risteykseen katselemaan, sen silmät tarkkailivat pienempää ja jos mahdollista jopa toista vehreämpää hiekkatietä, mutta hetken kehotusten jälkeen käveli keinuvin käyntiaskelin risteyksen ohi hiljaiselle maastopolulle. Didi istui rentoutuneena tamman selässä uskomatta vieläkään, että hänen ei tarvitsisi palauttaa Sunnya Witherbyille vaan se olisi hänen ihan oikeasti lopun elämäänsä. Ainakin jos kaikki sujuisi hyvin... Ei, ei hän halunnut edes ajatella mahdollisia kauhuskenaarioita näin mahtavana päivänä.

He saapuivat vajaan puolen tunnin päästä takaisin tallipihaan. Didi laskeutui tamman selästä ja taputti sitä. Tamma seisoi auliin hiljaa paikallaan ja Didi katsoi sitä hetken, vieden sen sitten sisään suoraan pesupaikalle. Hyvän sään kunniaksi Didi antoi sille kunnon pesun, löytäen sen sitten hetken päästä piehtaroimassa karsinassaan. Tamma jäi hetkeksi makaamaan maahan ja noustuaan näytti yhtä pahalta kuin viikon mutaisessa tarhassa vietettyään. Didi päätti harjata suurimmat sotkut tamman kostealta karvalta pois, jotta se näyttäisi edes jokseenkin fiksulta korskeiden kisahevosten väliin asetettuna. Hoidettuaan tamman loppuun Didi vei valkoisen satulanmallisen huovan kuivumaan ja asetteli varusteet paikoilleen rasvattuaan ne kauniiksi ja kiiltäviksi. Hän ei voinut kuitenkaan lähteä tallilta käymättä rapsuttamassa tammaansa vielä kertaalleen. Tällä kertaa Sunny tuli askeleen verran naista vastaan eikä kaihtanut silitystä silkkiselle turvalle tai rapsutusta paksun otsatukan alta. Kastellun näköinen tamma oli säälittävän näköinen ilmestys mutta juuri sen verran suloinen, ettei Didi olisi vaihtanut sitä mihinkään muuhun. "Nauti ensimmäisestä illastasi", hän toivotti ponitammalle ja sulki karsinanoven perässään.

_________________
- Our hoofbeats were many, but our hearts beat as one.
Didi & Miranda & Bailey & Liam & Dakota & Elis & Josephine & Abigail & Matthew & Maryam & Daphne | (aikajanat)
Takaisin alkuun Siirry alas
 
(Y) Look into my world
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
 :: Pelialueet :: Rosings Park: Talliympäristö-
Siirry: