[P] Kauan eläköön kaunis kaaos

Teddyn (Silkki) ja Miyaton turhautumisen, pelkojen ja alkoholin värittämä keskustelu.

Miyato oli pitänyt maanantain tapahtumat itsellään kolme päivää. Nyt hän oli sekoamassa ja tarvitsi jonkun puhumaan kanssaan. Hän oli solmussa, huomaten väkisinkin välttelevänsä Katerinaa. Mitä helvettiä hän tekisi? Kun Hettyn voimavarat oli kulutettu loppuun hän otti koiran mukaansa ja ajoi tuttuun osoitteeseen. Osoite oli tuttu siltä ajalta kun tuo oli viimeksi asunut yhdessä Gabriellen kanssa tässä kerrostalossa. Hän nousi autosta ja lukitsi auton ovet. Helvetti. Hän otti Hettyn mukaansa ja asteli oven taakse, soittaen ovikelloa. Teddy saisi luvan olla kotona koska töissä tuo ei ollut. Toivottavasti vain Gabrielle ei olisi kotona, ainakaan hän ei ollut nähnyt naisen autoa missään.

Teddy tunsi olonsa varsin orvoksi jäätyään yksin kotiin, kun Veronica oli jonkin hätätapauksen varjolla vaatinut Gabriellen seurakseen. Hän oli jäänyt siihen uskoon, että hätätapaus liittyi enemmän uusien vaatteiden ostamiseen kuin mihinkään todelliseen hätään, mutta hyvähän se vain oli, että Gabrielle poistui asunnosta jonkin hauskan ohjelman tähden. Kai. Se vain tarkoitti, että hän jäi yksin, eikä hän ollut varma, mitä oikein tekisi. Töitä ei ollut, ainakaan mitään kiireistä, eikä televisiostakaan tullut yhtään mitään. Fatty sentään piti hänelle seuraa makaamalla koko pituudeltaan hänen sylissään.
Ovikellon sointi sai Teddyn pomppaamaan jaloilleen niin vauhdikkaasti, että Fatty protestoi tassulla läimäisten. Mies silitti kissan päätä asetellessaan eläimen paremmin käsivarrelleen ja suuntasi aukaisemaan ovea uteliaana. Juuri nyt ei haittaisi, vaikka oven takana olisi vain asunnosta erehtynyt FedExin kuljettaja, sillä ainakin hänellä oli hetkeksi tekemistä.
"Miyato, tule sisään!" Mies tervehti iloisesti aukaisten oven kunnolla. "En kai unohtanut mitään?"

Miyato päästi Hettyn asuntoon edeltään kun ovi aukesi. Se osasi jättää kissat rauhaan, joten ongelmia ei sen osalta olisi tiedossa. Oli todistettu jo aiemmin että Gabriellen kissat eivät vihanneet setteriä, varmaankin siksi kun se osasi käyttäytyä. Nuorempi hymyili vaisusti kollegalleen, pudistellen päätään. Ei, Teddy todellakin muisti kaiken.
"Ei, et... tarvitsen vain jonkun jolle avautua."

"Istahda siis alas", mies vastasi viitaten vapaalla kädellään sohvaa kohden. "Tahdotko teetä tai kahvia? Vai jotain vahvempaa?" Hän kysyi sulkiessaan oven koiran ja Miyaton perästä. Hetty oli aina tervetullut vieras, sillä koirasta ei voisi olla harmia sitten mitenkään. Fattykaan ei jaksanut kuin silmäänsä raottaa, kun koira kulki ohitse peremmälle asuntoon.

"Olen autolla." Miyato vinkaisi luovuttaneella äänensävyllä. Hän ei siis voisi ottaa mitään vahvempaa, vaikka puhdas vodka tuntuisi parhaalta kiltin miehen ahdistukseen. Hän istui sohvalle, pyöritellen käsiään hankalana.
"... Tein virheen."

Teddy vilkaisi ystäväänsä ja siristi silmiään. Äänensävy ei tosiaankaan kuulostanut Miyatolle sopivalta, joten sen enempää kyselemättä hän kävi hakemassa sekä lasin että pullon laadukasta vodkaa, joka oli jäänyt juomatta kaiken keskellä.
"Voin heittää sinut", hän lupasi laskien kantamuksensa sohvapöydälle. "Ihan vain kaiken varalta." Hän istahti alas Miyaton vierelle kallistaen päätään. Virheen oli oltava melkoinen, jos se sai ystävän näin pahasti pois tolaltaan.
"Millaisen virheen?"

Miyato ei juurikaan juonut väkeviä ja sille oli syynä hänen hyvin aasialainen alkoholitoleranssinsa, mutta nyt hän ei osannut kieltäytyä. Hän kiemurteli edelleen vähän vaikeana siinä sohvalla. Se kerta kun hän oli tullut kaapista toiselle kummitteli mielessä.
"... Petin Katerinaa."

Teddy oli kiitollinen siitä, ettei ollut ottanut itselleen mitään juotavaa, sillä olisi varmasti tukehtunut siihen tai sylkäissyt juoman päin ystävän kasvoja.
"Sinä teit mitä?" Hän kähähti silmät suurina. Hän oli varmasti ymmärtänyt väärin, sillä eihän Miyato, kiltti, kultainen Miyato sellaista menisi tekemään.

Kiva. Teddyn reaktio korosti sitä Miyato itsekin ajatteli. Ei se ollut hänen tapaistaan, hän oli kiltti ja ihana ihminen, joka kohteli muita hyvin. Ei hän tehnyt sellaista. Isä olisi antanut ympäri korvia poikansa käytöksestä.
"Petin Katerinaa."

Teddy nielaisi, kun ei tiennyt mitä sanoa ja käänsi katseensa sivuun ystävästään huultaan purren. Hänellä ei ollut oikeutta tuomita, sillä se olisi jo aivan uudenlaista tekopyhyyttä, mutta ei hän voinut sanoa pitävänsä Miyaton toimintaa oikeanakaan.
"Sinun täytyy puhua hänen kanssaan", mies huokaisi niskaansa hieraisten. Sen hän sentään tiesi omasta kokemuksesta.

"Tiedän. Tiedän että täytyy ja aionkin mutta... En mä tee näin! Mä en vittu tee tällasta ihmisille, helvetti soikoon!" Miyato unohti korrektin puheen kiihtyessään ja amerikkalainen aksentti pukkasi puheeseen selvänä kirosanatulvan mukana.
"En tajua mikä mua vaivaa, miksi edes kylvän tällasta paskaa ympärilleni." Kun äänenpaino ja elekieli muuttuivat levottomiksi, tunki punainen irlanninsetteri itsensä istumaan miehen jalkojen väliin lattialle ja laski päänsä tuon reidelle. Se aisti muutoksen miehen mielialassa ja yritti tehdä työtään.

Siihen ei voinut väittää vastaan, joten Teddy vain nyökkäsi. Miyato oli hyvä ihminen, hyvä mies, joka ei varmasti tahtonut satuttaa Katerinaa tarkoituksella.
"Jokainen tekee virheitä silloin tällöin", Teddy vastasi vaikka sanat saivatkin hänet irvistämään. Kuinka typeriä saattoi edes puhua? Ei hän tiennyt, miten lohduttaa ystäväänsä, joka oli mokannut. "Mutta sentään tiedät, että teit väärin ja tahdot korjata tilanteen. Se on parasta, mitä voit tässä tilanteessa enää tehdä."

Amerikkalainen laski kätensä Hettyn pehmeään turkkiin, rapsutellen koiran kaulaa. Rauhoitu, Miyato, rauhoitu. Jos Hetty huolestui, hän tiesi olevansa liian tolaltaan.
"Niin on mutta... Miten? Ja olen pelkuri. Multa menee maine. Uskottavuus, kaikki. Jos kerron kaiken, loukattu nainen ihan varmasti juoruaa kaikille ja olen pelkkä amerikkalainen rampa kenttäratsastuksem hintti kehäraakki. Ja englantilaismuksujen vanhemmat suhtautuu varmaan siihen helvetin hyvin."

"Eikä mene", Teddy väitti vastaan. Eihän niin voisi käydä! Se olisi epäreilua kaikkia kohtaan. Yhden virheen, oli se sitten miten huonoa harkintakykyä osoittava teko tahansa, ei pitäisi määritellä koko loppuelämää ja uraa hevosten parissa. "Monille on tärkeämpää löytää valmentaja, jonka kanssa lapsi viihtyy ja kehittyy kuin ottaa kantaa siihen, ovatko valmentajan ympärillä liikkuvat juorut millaisia."

"Hei. Olen ollut suurimman osan elämästäni vain naisten kaveri ja naiset osaa olla julmia. Se... Mitä jos ei ole? Ylemmän luokan englantilaiset ei varsinaisesti ole suvaitsevaisuuden huippuja. Mä en kestä jos mulla menee jopa valmentajan ura." Ei hän osannut muuta kuin olla ja työskennellä hevosten kanssa.

”Mutta ei kai kukaan niin julma voi olla, jos vain selität tilanteen ja pahoittelet vilpittömästi? Kuka tahansa joka tuntee sinut tietää, ettet tarkoituksella satuttaisi kärpästäkään", Teddy pohti kurkottaen puristamaan ystävän hartiaa. Asiat järjestyisivät kyllä, jotenkin. Eivät ehkä Miyaton ja Katerinan välillä, mutta maailma ei myöskään pysähtyisi tämän takia.
"Ei mene. Älä murehdi siitä. Saat kyllä pitää työsi." Hän ei ollut koskaan edes pysähtynyt ajattelemaan, miten joku tiukkapipoisempi pomo olisi voinut katsoa hänenkin hölmöilyjään kieroon. Ne eivät toisaalta olleet koskaan levinneet tallin puolelle niin suurissa määrin kuin Miyaton kohdalla sopi olettaa. Ystäväparka.

"Eikö? Eikö tosiaan?" Oliko Teddy ollut niin onnekas (tai vain tyhmä ettei tajunnut) ettei ollut joutunut Violetin mustamaalaamisen kohteeksi kun kaikki oli tullut ilmi noiden välillä? Hän tunsi tulevansa hulluksi.
"En vaan usko että mikään vilpitön anteeksipyyntö auttaa tätä yhtään. En edes tajua miksi näin kävi. Ei... Ei sellaset miehet flirttaile mulle. Koska olen tällanen... Tällanen."

Teddy oli mielellään antanut yhteisten ystävien jäädä Violetin ystäviksi eron jälkeen, joten hänen korviinsa puheet eivät olleet kantautuneet. Kenties hyväkin niin. Hän ei olisi edes tahtonut tietää, mitä Violet hänestä levitti selän takana.
"Pidät itseäsi aivan liian matalassa arvossa", Teddy huomautti. "Katerina lähti kanssasi ulos moneen kertaan ja herätit kiinnostusta muissakin." Ei se kuulostanut siltä, etteikö Miyatolle olisi vientiä.

"Teddy, en puhu näistä mielelläni näin suoraan, mutta homomiehet on todella, todella pinnallisia. Jopa pahempia kuin naiset. Treenattu, komea mies nyt vaan ei yleisten sääntöjen mukaan vilkaise rampaa rillipäätä joka ei treenaa ja on enemmän söpö kuin komea. Se ei vaan mene niin. On poikkeuksia, mutta en... En tiedä mikä tässä oli takana." Viimeiseen asti hän vältteli sanomasta kenen kanssa oli hairahtunut. Siitä vasta riemu repeäisi.

Teddy ei suostunut uskomaan, että kokonaisen ihmisjoukon voisi iskeä yhden leiman alle ja samaan kategoriaan. Varmasti joukkoon mahtui niitäkin, jotka eivät olleet niin pinnallisia. Pakko olisi mahtua, tai muuten psykologia olisi epäonnistunut tyystin koko ihmismielen tutkimuksessaan.
"Ehkä hän vain kaipasi vaihtelua?" Mies ehdotti päättäen, ettei ehkä ollut hänen asiansa väittää vastaan tässä kohden. "Luulisi, että kaikkeen kyllästyy jossakin kohtaa." Tosin eipä sekään tainnut sen parempaa kuvaa miehistä antaa. No, ei voinut mitään.

"Teddy... Stereotypiat on rumia mutta niissä on myös totuutta." Kyllä, hän joka oli katsellut menoa sekä Amerikassa että Englannissa, niputti suurimman osan samaan kategoriaan.
"Eikä se vaihtelukaan oikein auta. Mä en... Miksi oon niin tyhmä? Miten helvetin ääliö ihmisen pitää olla että suostuu sellaseen? Ekaluokkalaisen kotiläksyt on hankalampia kun mun iskeminen, ilmeisesti."

"Ehkä sitten niin", Teddy huokaisi. Hän ei olisi luottanut stereotypioihin aivan niin kovasti, mutta jos se lohdutti Miyatoa niin mikä ettei. "Ehkä. Ehkä ei. Oletko kuitenkin ollut tyytyväinen siihen, mitä teillä on ollut Katerinan kanssa?" Ehkä se oli ajanut Miyaton väärille teille. Hänen kohdallaan oli käynyt juuri niin, mutta se oli ollut kolmen vuoden alamäkeen laskemisen tulos. Jos Miyato onnistui hankkiutumaan samaan jamaan viikoissa laskettavassa ajassa, oli kyseessä jo melkoinen syöksykierre.

Miyato ei halunnut millään myöntää Teddyn olleen oikeassa, mutta naisen oikea luonne ja flirttailu hänen silmiensä alla... No, ne eivät ainakaan saaneet häntä pysymään tuon kanssa.
"No... No tunnen ehkä olevani vain... En tiedä. En ainakaan mikään vakavissaan otettava poikaystävä. Enemmän sellainen kunhan on joku-tyyppinen ratkaisu."

Hän ei ollut yllättynyt kuullessaan Miyaton tuntemuksista. Sitä hän oli epäillyt alusta asti kaiken sen pohjalta, mitä oli Nordqvistista kuullut. Varmasti puolet puheista olivat yhtä tyhjän kanssa, mutta yleensä villeimmissäkin juoruissa piili totuuden siemen, jos vain osasi etsiä.
"Se on varmasti vaikuttanut osaltaan ratkaisuusi", Teddy sanoi suutaan mutristaen. Katerina tuskin näkisi moista lieventävänä asianhaarana. Naiset osasivat kyllä olla hankalia, vaikka tällä kertaa naisella olikin syytä suuttua. "Kannattaisi puhua Katerinan kanssa jo siitäkin, mitä te olette."

"Emme ole mitään kun avaan suuni tästä. Enkä haluaisikaan enää kai jatkaa... Olen liian kiltti joskus, mutta vedän rajan siihen että naamani edessä flirttaillaan. Ei sitä jaksa. Vaikka se olisikin vain katse, mutta kun niitä jaellaan ruskettuneille komistuksille naamani edessä, se ei varsinaisesti herätä tunnetta siitä että minua arvostettaisiin. Joojoo, se ei oikeuta menemään sänkyyn kun komea lattari vähän vihjaa mutta... Hemmetti, Teddy. Parhaassa tapauksessa pilasin urani sen takia että lähdin kahville Kain kanssa." No nyt lipsahti

Teddy epäili, ettei ollut oikein sanoa, että ehkä tämä oli vain hyväksi. Pettäminen ei koskaan ratkaissut mitään, vaikka antaisikin Miyatolle kaivatun tönäisyn kohti oikeaa suuntaa. Hänen kävi sääliksi niin ystäväänsä kuin Katerinaa. Mikä sotku! Hän kohotti kulmaansa Miyaton paljastaessa, kenestä tässä oikein puhuttiin. Ei olisi kai pitänyt edes yllättyä, kun kuviosta tuli entistä sotkuisempi. Vaikka Katerina ei sanoisi mitään, mikä jo itsessään oli erittäin suuri ehkä, Kai ei varmasti kokisi minkäänlaista lojaaliutta säilyttää moista salaisuutena.
"Et pilannut uraasi. Tämä ei vaikuta pitkällä tähtäimellä töihisi lainkaan. Tärkeintä on nyt, että selvität kaiken Katerinan kanssa. Mitä pidempään aikaa kuluu, sitä enemmän loukkaat häntä."

"Selvitän! Hemmetti mä... Jos mä vaan palaan jenkkilään ratsuttamaan äidin hevosia? Voin sitten periä sen tilan ja elää vanhana poikana siellä yksin." Olisi ollut edes alkoholilla osaa siihen, mutta ei. Keskellä päivää aivan selvänä hän oli antanut itsensä lipsahtaa ihan hieman liikaa, saaden nyt sitten pelätä uraansa ja mainettaan. Uraa jota ei varsinaisesti vielä edes ollut. Hitto.
"Mutta jos se vaikuttaa? Jos valmennettavat katoaa, jos vanhemmat ei halua mun valmentavan lapsiaan koska se olisi sopimatonta? Jos Effie on kapeakatseinen? Corinnesta puhumattakaan. Vittu kun aikuinen mies ei osaa pitää sepalustaan kiinni silloin kun pitäisi!"

"Etkä palaa, älä nyt hulluja puhu!" Teddy puuskahti. Miyato pysyisi Englannissa ja selvittäisi sotkunsa täällä, piste. Karkumatka Atlantin toisellepuolen ei tullut kysymykseenkään. Hän ei antaisi ystävänsä häipyä uudestaan. Yhdessä kerrassa oli ollut aivan riittämiin.
"Vanhempien menetys. Olet uskomaton valmentaja vaikeillekin lapsille, joten jos he luopuvat sinusta jonkin näin merkityksettömän tähden, se on täysin heidän virheensä. Effie tai Corinne eivät varmasti lotkauta korvaansakaan. Heillä on parempaakin tekemistä kuin pysyä perässä kaikesta, mistä tallilla juorutaan."

Karkumatka alkoi kuulostaa hyvältä. Toivuttuaan ja kivuttuaan ylös siitä henkisestä suosta Miyato ei kokenut halua luisua siihen uudestaan. Edelleen hän pyyteli anteeksi vanhemmiltaan kamalaa käytöstään aiemmin. Sitä ei vain voisi antaa kenellekään anteeksi, ei vaikka olisi kuinka oma poika. Hän meni taas vaikeaksi ja lopetti rapsuttamisen, mikä sai Hettyn tunkemaan päätään lähemmäs omistajaansa.
"En tiedä. En tiedä mistään mitään. Miten sellaisesta edes kerrotaan? Mä en jumalauta tiedä. Enkä halua sellaisia juoruja, jos vaikka joku välittääkin. Mulla ei ole varaa menettää mitään. Oisko vaan hyvä ja terve parisuhde liikaa pyydetty, ilman ylimäärästä ja turhaa paskaa kummankaan osalta?"

"Siihen sinun täytyy löytää oma tapasi", Teddy huokaisi. Hän ei voisi asettaa sanoja Miyaton suuhun yhtään sen enempää kuin voisi vapauttaa ystävän syyllisyydentunnoistaan. Sen voisi tehdä vain mies itse sekä Katerina.
"Voin vain kehottaa sinua toimimaan fiksummin kuin minä. Odottaminen ei auta ketään. Olet totuuden velkaa Katerinalle, mitä pikemmin sen parempi."

Atlantin yli karkaaminen houkutteli vain enemmän. Hän ei jaksaisi tätä...
"Mmmh..." Miten hän ottaisi asian puheeksi? Milloin? Ei mitään järkeä tai tietoa. Pelotti ihan mielettömästi, miten peruuttamatonta vahinkoa hän oli tehnyt. Ei tuoreelle suhteelle, mutta itselleen.

"Rehellisyys on ainoa neuvo, jonka osaan antaa. Olen pahoillani", mies huokaisi haroen tummanruskeita hiuksiaan. Miksei hän osannut sanoa jotakin viisaampaa? Jotakin, mikä saisi Miyaton olon paremmaksi, tai edes poistaisi ahdistusta nuoremman harteilta.

”No en mä niin munaton ole että antaisin sen vaan olla ja kusettaisin." Miyato sihahti hiljaa, puhisten itsekseen. Mieli teki tarttua siihen vodkapulloon, mutta se ei olisi kaunista jos hän tähän ahdistukseen ottaisi alkoholia. Avautuisi vielä miten ihanaa miehen kanssa oli ollut ja sitä teddy tuskin haluaisi kuulla.

"Minä olisin voinut olla", Teddy myönsi syyllisenä. Hän olikin ollut. Hänellä oli ollut kymmeniä, ellei jopa satoja mahdollisuuksia kertoa Violetille totuus, mutta hän oli vain odottanut. Leikkinyt, ettei Gabriellen ikävöiminen ollut pettämistä.
"Mutta sinä olitkin aina meistä kahdesta parempi ihminen", hän hymähti huvittuneena, vaikka asiassa ei sinällään ollut yhtään mitään hauskaa.

"En nyt sanoisi." Teddyllä oli vaimo, lapsi tulossa. Tuo saisi perheen. Jos tuo oli heistä huonompi ihminen, miten tuo oli saanut sen kaiken ja hän sai vain muille flirttailevan naisen ja maineen pettävänä hinttinä? Nuorempi kaatoi itselleen lasin pohjalle vodkaa ja heitti sen suustaan alas, irvistäen perään. Hän painui sohvan selkänojaa vasten, kuin karatakseen sitä demonista pulloa.

Hän sanoisi, ehdottomasti. Hän ei ollut osannut edes kunnolla katua tekemäänsä, ennenkö oli nähnyt Violetin kasvoilta kuvastuvan kivun. Miyato oli ymmärtänyt tekojensa seuraukset hetkessä.
"Tiedän että tämä kuulostaa todella typerältä juuri nyt, mutta kaikki järjestyy jotenkin. Voit oppia virheestäsi ja varmistaa, ettei niin käy enää koskaan."

Miyato oli ymmärtänyt sen kun Kai oli lähtenyt asunnosta.
"Ei käykään, kun en anna itseni sekaantua ihmisiin. Omistaudun töilleni jos minulla on enää töitä kun Katerina on valmis mustamaalaamisen kanssa."

"On sinulla töitä. Etkö muka ole kuullut, mitä Burkesta puhutaan? Täynnä hänenkin valmennuksensa ovat viikosta toiseen", Teddy huomautti. Toki kaikista tiukkapipoisimmat vanhemmat voisivat vaihtaa lastensa valmentajia, mutta eipä Miyato sellaisia jäisi kaipaamaan.

"... En ole kuullut." Olisiko hänen pitänyt tietää Burkesta jotakin? Miyato teki hävettävän vähän yhteistyötä toisen kenttävalmentajan kanssa.

"En tahtoisi tuomita ihmisiä puheiden perusteella, sillä Burke vaikuttaa oikein taitavalta valmentajalta ja mukavalta mieheltä, mutta", Teddy kohautti harteitaan, "ilmeisesti hänellä on ollut taipumusta sotkeutua nuorempiin naisiin aiemmilla työpaikoillaan." Kenties se oli vain kateellisten panettelua, mutta jos siitä kuuleminen piristäisi Miyatoa, hän oli valmis heittämään Burken bussin alle vaikka kymmeneen kertaan.

Miyato kohotti kulmaansa. Sekaantunut nuoriin naisiin? Hyi! Eikös Burke ollut aika vanha?
"Eikös hän ole... Vähän vanhempi?"

"Päälle neljänkymmenen, veikkaisin", Teddy vastasi. Hyi, nimenomaan. Hän toivoi puheiden olevan raisusti liioiteltuja ja nuorten naisten osoittautuvan kolmenkympin reilusti ylittäneiksi, eikä suinkaan, noh, nuoriksi, kuten puheet antoivat olettaa.

"... No hyi yök. Minulla on sentään juttu vain itseäni pari tai kolme vuotta vanhempiin miehiin." Hän nurahti, kaataen toisen ryypyn.
"... mitä jos musta niputetaan pedofiili?"

Teddy tyrskähti.
"Jos Burke ei ole vielä saanut sitä leimaa otsaansa, en huolehtisi moisesta." Katerinakaan ei voisi onnistua moisen juorun levittämisessä, kun oli samaa ikäluokkaa Miyaton kanssa - eikä hän uskonut, että edes verisesti loukkaantuneena ruotsalaisbimb- nainen tekisi moista.

"Entä jos? Eikös homot aina ole pedofiilejakim ja ties mitä muuta?" Hän oli mieli totaalisesti maassa

"Eivät. Työpaikkasi on turvassa. Me muut olemme törttöilleet pahemminkin, ja silti saaneet pitää työmme", Teddy huomautti. Burke ei suinkaan ollut ainoa, jonka ympärillä kiersi sopimattomia juoruja.

"Miten muka? Mikä muka on sinun pahin juorusi - menit naimisiin?" Alkoi tuntua ettei hän saisi sellaista elämää koskaan, kun joko hän pilasi jutun olemalla kaapissa tai pettämällä.

"Yritän olla kuuntelematta niitä puheita", Teddy vastasi, "sillä ne eivät saa oloani kovinkaan hyväksi. Mutta nähtävästi eräiden keskuudessa on käynnissä vedonlyönti siitä, kuinka kauan ehdin olla naimisissa ennen kuin petän Gabriellea."

Miyato kaatoi uuden lasin vodka. Se oli jo kolmas, Teddy joutuisi niin ajamaan hänet kotiin. Sama irvistys kohosi kasvoille. Miksei hän koskaan oppinut!?
"Kusipäät... Onko sekään niiden asia?"

"Eihän se ole, mutta kukapa omista asioistaan jaksaisi juoruta", Teddy huokaisi pienesti. Hän harkitsi hetken siirtävänsä vodkapullon kauemmas, mutta antoi olla. Jos se helpottaisi Miyaton oloa edes tässä hetkessä, olkoot. Aina ei voinut olla fiksu. "Mutta tiedän, ettei sitä tule koskaan tapahtumaan, joten antaa heidän puhua." Hän ei toistaisi aiempia virheitään, ei enää koskaan. Gabrielle olisi viimeinen nainen, jota hän koskaan rakastaisi.

"Mut hyvähän niiden on puhua, kun eivät tiiä mistään mitään. Mut näetkö, ihmiset on typeriä jo tollasessa, miksei ne ois ääliöitä mun kohdalla? Hyi helvetti, hyi saatana jos mut niputetaan jonkun semmosen Burken kaltasen pervon kanssa samaan, hyi vittu."

Ehkä olisi kannattanut siirtää pullo kauemmas, kun Miyato lipsui jälleen varsin värikkääseen puhetyyliinsä.
"Ei niputeta. Sille ei olisi mitään todellisuuspohjaa. Minä petin entistä avovaimoani nykyisen vaimoni kanssa. On vain looginen jatkumo, että tekisin saman vaimolleni. Sinun kohdallasi sellaista ei ole." Gabriellen kutsuminen vaimoksi sai edelleen vatsan heittämään miellyttävästi kuperkeikkaa. Hänen vaimonsa.

"Niin no mä en päässyt edes siihen vaimovaiheeseen. Mä pompin itse jakamassa persettä kun hiukan aikasemmin rutisin Katerinalle kun en tykkää että se istuu muiden miesten sylissä baarissa jos se tapailee mua. Millasenhan naisia alistavan kaksinaismoralistin se musta tekee?" Miyato olisi todella pitänyt nyt vain peitellä nukkumaan.

Teddy peitti värähdyksensä miten parhaiten taisi ja hillitsi halunsa tukkia korvansa ja lallatella siitä, miten oli saanut jo aivan liikaa tietoa. Ryhdistäydy nyt, aikuinen mies.
"Ei yhtään minkäänlaisen. Teit inhimillisen virheen ja nyt teet parhaasi korjataksesi sen."

Ja nyt riitti alkoholi. Teddy vilkaisi Miyatoa pohtien, mikä olisi todennäköisyys sille, että hän saisi houkuteltua ystävän autolle ja kuljetettua takaisin nuoremman asunnolle, ennenkö alkoholi potkaisisi vielä kovempaa ja Miyato sammuisi seisaalteen. Tästä taitaisi tulla yökyläilyreissu.
"Ihan ymmärrettäväähän se on. Kuka vaan lankeaisi moisen edessä", hän koetti lohduttaa ystävää. Tässä kohtaa järkipuhe olisi yhtä tyhjän kanssa. Saisi nähdä, paljonko Miyato edes muistaisi keskustelun loppuosiosta aamulla. Ehkä niin olisi parempikin.

Nuorempi vilkaisi kelloaan ja levottomana käyvää koiraansa. Pitäisi mennä kotiin...
"Mun pitäs mennä kotiin, vaimos tulee varmaan kohta ja en haluu olla teen jaloissa..." nyt kun Gabriellesta tuli puhe, ulko-ovi avautui. Hän huomasi Hettyn hihnan, astellen olohuoneeseen.
"Hei Miy--- tuota...." Miksi nuorempi oli selvästi humalassa näin aikaisin?

Teddy oli jo vakuuttamassa, ettei Gabrielle tulisi vielä aikoihin, vaikkei mies sitä tiennytkään, ja ettei Miyato missään nimessä olisi jaloissa, minkä hän tiesi faktaksi, mutta oven ääni sai Teddyn suoristautumaan sohvalla. Ensimmäinen reaktio oli suorastaan lapsellinen halu piilottaa vodkapullo, mutta se jäi sentään tekemättä. Sen sijaan hän hymyili Gabriellelle aavistuksen syyllisenä ja näytti käsieleellä, että oli parempi olla esittämättä kysymyksiä.
"Höpsis, voit hyvin nukkua tässä sohvalla", mies suuntasi huomionsa Miyatoon. "Pedataan sinulle peti ja saat pitkät, mukavat yöunet heti tässä."

Gabrielle vilkaisi Miyatoa ja Teddyn eleitä.
"Jos Teddy avaa sohvan, tuon vettä särkylääkkeen." Nainen lähti keittiöön, haluten tietää mitä täällä tapahtui.
"Mut kun.. te tarttette aikaa kaksin..."

Teddy hymyili kiitollisena Gabriellelle ja nousi sohvalta, joskin kumartui heti saman tien auttaakseen Miyatonkin jaloilleen.
"Siirrypäs hetkeksi nojatuolille, niin laitan sohvan kuntoon", mies myhäili auttaen ystävää sen mitä tarvitsi nojatuolin suuntaan. Sen jälkeen oli helppoa ja vaivatonta pedata sohvasta sänky hiukan liikaa, hiukan liian nopeasti juoneelle ystävälle.
"Hettykin mahtuu nukkumaan tänne kanssasi", Teddy lisäsi suunnatessaan hakemaan peittoa ja tyynyä. Ensi kerralla hän muistaisi tämän, kun tarjoaisi Miyatolle juotavaa.

Miyato siirtyi nojatuoliin hiukan horjahtaen. Gabrielle vahti että tuo otti särkylääkkeen ja joi kunnolla, neuvoen sielä missä oli vessa. Kun sohvalle oli saatu myös tyyny ja peitto nuoremmalle, miyato simahti aika nopeasti. Hettt hyppäsi amerikkalaisen jalkoihin. Koira ei nukkunut vaan tuijotteli omistajaansa.

Teddy pudisti pienesti päätään ja nappasi niin vajaan pullon vodkaa kuin käytetyn lasin kantoonsa. Hän vei molemmat keittiöön ja hymyili Gabriellelle.
"Oliko päiväsi mukava?" Hän kysyi hiljaisella äänellä, vaikka Miyato ei vaikuttanutkaan siltä, että heräisi jokaiseen ääneen sohvalta.

Gabrielle oli keittiössä ottamassa juotavaa kun teddy saapui. Hän hymyili toiselle ja nyökkäsi.
"Oli, ihana. Ihana asua samassa paikassa Veronican kanssa, hän on ollut niin kauan muualla ja hankalasti tavoitettavissa. Mutta se siitä. Mitä ihmettä täällä tapahtuu, miksi Miyato sammui sohvallemme? En tarkoita että hänet olisi pitänyt passitta kotiin silti, mutta miksi hän on noin maissa?"

”Se on kiva kuulla", mies vastasi lämpimästi ja asteli lähemmäs kietoen kätensä naisen ympärille. Hän oli ehtinyt jo kaivata vaimoaan. Kuinka säälittävä pehmo hänestäkin oli tullut? Tai no, tullut ja tullut - hän oli ollut sitä aina.
"Parisuhdekriisi. Oli huono idea jättää pullo hänen ulottuvilleen", hän mutristi huuliaan ja hautasi kasvonsa naisen kiharoiden sekaan.

Gabrielle kietoi toisen kätensä Teddyn selän taakse, hymyillen hieman.
"mmm... Voi ei. Ja oli todellakin, mutta ehkä te molemmat opitte jotain. Pahakin kriisi?"

"Joo", Teddy vastasi huokaisten ja veti syvään henkeä. Naisen hiusten tuttu tuoksu sai hymyn huulille kerrasta toiseen. "Mutta ehkä huominen on jo parempi. Tai ensi viikko."

"Ehkä. Voi teitä miehiä." Gabrielle naurahti pehmeästi, halaten miestään.
"Olethan syönyt?" Miksi ihmeessä hän huolehti aikuisesta miehestä näin. Varmasti Teddy oli osannut ottaa valmista ruokaa.

"Olen", Teddy naurahti pehmeästi ja rutisti Gabriellea tiukemmin, ennenkö laski irti naisesta. Oli hän sentään sen verran muistanut, erityisesti kun oli luvannut skarpata syömisensä kanssa. "Ihanaa, että sinulla oli hauska päivä."

"Harmi ettei sinulla ollut yhtä hauska." Gabrielle joi sen valmiiksi tehdyn smoothiensa, huuhdellen shakerin hanan alla nopeasti.
"Ja minustakaan ole apua, väsyttää. Vannon että lapsi imee kaiken energian minusta."

"Mennään siis nukkumaan", Teddy vastasi hymyillen. Gabrielle ansaitsi kaiken unen, jonka vain tahtoisi. Kasvattihan nainen heidän lastaan! Hän kumartui nappaamaan jalkoihinsa sännänneen Dinglen syliinsä, vaikka nuorempi kissa näyttikin perin juurin loukkaantuneelta moisesta. Parempi vain, kun kissa ei olisi sinkoilemassa Hettyn jaloissa pitkin yötä. Hän suuntasi makuuhuoneelle kissa kainalossaan. Miyatoparka. Onneksi nuorempi oli nukahtanut, eikä jäänyt pyörittelemään asioita mieleensä. Alkoholilla oli varmasti osuutta asiaan.

Gabrielle kävi kylppärissä ja sieltä palatessaan hän veti yöpaidan päällensä. Hiljalleen hehkeys alkoi olla naisesta kaukana, ainakin hänen omasta mielestään. Hän vain tuntui kasvavan koko ajan, mikä pelotti vähän. Kuinka iso hänestä oikein tulisi tällä menolla? Joskus hän toivoi olevansa kuin ne naiset joiden maha hädin tuskin näkyi.
Aamuyöstä Miyato havahtui hereille, päänsäryn jyskyttäessä päässä ja paha olo velloi sisuksissa. Ei hän tehnyt elettäkään noustakseen, makasi vain aloillaan ja odotti. Jos vaikka meteoriitti putoaisi niskaan kun hän makasi siinä.