Aina uudestaan hukuttaa

[Hatsiubat ja Andrea tänne]

”Anna olla”, Ludo murahti uudelle nuorelle avustajalleen tallipihalla iltapäivällä. Ricky oli lähtenyt hänen mukaansa tallille huonosti menneen aamun jälkeen ja saanut kestää mitä idioottimaisempia heittoja työnantajaltaan. Nuori mies, kouluttamaton sellainen, kun muita hakijoita ei ollut, oli ehkä hivenen järkyttynyt kokemastaan kohtelusta, mutta pysytteli hiljaa ja se riitti. Ludo taitteli pyörätuolinsa auton vierelle ja hypähti tottuneesti tuoliin kuljettajan paikalta. Hän murahti innokkaalle avustajalleen tuon yrittäessä auttaa auton oven kanssa ja viimeistään silloin mulkaisi ikävästi, kun nuorukainen yritti tarjoutua työntämään häntä. Hän selviäisi kyllä.

”Hae vaikka kahvia yläkerrasta, niin olet hyödyksi”, Ludo nurisi tallinovista sisälle ja rullaili tallikäytävällä huipputammojensa karsinoiden luo. Hän huokaisi pettyneenä kun hevoset olivat ulkona, vaikka se olikin niiden puolesta hyvä asia - itsehän oli jättänyt ilmoittamatta tulostaan. Andrea Rowe tuskin olisi edes paikalla. Hevosten läheisyys kuitenkin rentoutti ja hän olisi mieluusti kuullut ja ehkä nähnytkin ratsujen edistymistä.

Itseasiassa, Andrea oli tänään paikalla. Hän oli tullut aikaisin, lastannut Miyaton kanssa Coran traileriin ja lähtenyt Tommyn yksityisvalmennukseen tuon tallille. Sieltä palattuaan hän oli ratsastanut Taffelin ja pitänyt tauon. Nyt olisi sitten Brooklynin vuoro, hänen pitäisi mennä valmennukseen tamman kanssa. Hänellä ei ollut aavistustakaan että hevosen omistaja oli tulossa.

Saadakseen aikaa ja kehittääkseen sidettä Brooklynin kanssa, Andrea oli hakenut tamman itse tarhasta, harjaillen tamman kaunista karvaa. Se oli puhdas, mutta kunhan nyt otti pienen hetken ihan vain heille, psyykatakseen itseään ja hevosta vaativaan valmennukseen.

Ludo huokaisi ja keuli hetken tuolilla pyörähtäen käytävällä ja heitti muutaman tervehdyksen puoli tutuille hevosenomistajille lähtiessään kohti tallin päätyä, josta odotti löytävänsä avustajansa kahvin kanssa. Ricky ei ollut koskaan käynyt tallissa saati tiesi millaisena hän kahvinsa halusi, joten Ludo ei luottanut siihen, että saisi kahvia koko päivänä. Hän huomasi pesukarsinalla tutun hevosen ja pysähtyikin sen eteen ojentaen kättään ruunikolle.
”Hei”, hän tervehti hevosen ratsastajaa kireällä äänellä ja kosketti sametinpehmeää turpaa.
”Menossa vai tulossa?”

Brooklynilla tuntui tänään olevan hyvä päivä, onneksi. Andrea otti aikansa harjaillessaan tammaa ja rapsutellessaan sen kaulaa välillä. Hieno tyttö, hyvin heillä menisi. Mahtavasti. He pärjäisivät valmennuksessa hyvin. Koska, miksi eivät pärjäisi? Nainen havahtui ajatuksistaan kun kuuli kireän tervehdyksen. Hän huomasi hevosen omistajan ja taiteili kasvoilleen hurmaavimman hymynsä.
"Päivää, menoss vasta tunnin päästä. Otin hetken ihan vain meille."

Ludo ei välittänyt muistella kohteliaisuussääntöjä tai liian muodollisia käytöstapoja - hän näki sitä ihan liikaa töissäkin. Harmitti jo valmiiksi, että isä oli perunut häneltä koko viikon työt ihan vain siksi, että arveli poikansa kaipaavan vapaa-aikaa. Ja pah, hänhän ei muuta tehnytkään kuin surkutteli elämäänsä yksin kotona. Työtkin olisivat parempi vaihtoehto.
”Millainen se on ollut?” Hän kysyi luoden vasta nyt kunnolla katseen Andreaa kohti. Hän yritti hymyillä mutta siitä tuli irvistys tunnottomia jalkoja pakottavan kivun vuoksi. Hän ei käsittänyt miten häneen saattoi sattua, mutta sattui kuitenkin. Missä se kahvikin viipyi?

”Jään katsomaan ratsastustasi. Brooklynin olettaisi tekevän kelpo suorituksen.” Sanojen välistä saattoi lukea jo valmiin epäluottamuslauseen: jos menisi huonosti, syy olisi täysin ratsastajan. Kunpa hän olisi voinut nousta hevosen selkään. Vaikka hänen omat kilpahevosensa ajalta kun hän vielä ratsasti olivat jo myyty, hän saattoi silti pitää nykyisiä sellaisina, joita osaisi ratsastaa paremmin kuin kukaan palkattu. Odotukset olivat siis korkealla.

Andrea oli onneksi tottunut jo vaatimaan Artemikseen, joten Ludo olisi lastentarhaopettaja sen niuhon irlantilaisen rinnalla.
"Se on ollut oikein hieno. Välillä kiukkupäiviä, mutta muuten upea ja toiminut hyvin. Mahtava tamma."
Mustahiuksinen nainen hymyili leveästi, laskien harjan pakkiin.
"Sattuuko? Voimme puhua muuallakin, voin laittaa Brooklynin karsinaan odottamaan?"
Nuoren naisen hymy oli mitä hurmaavin. Ainoa keino, jolla hän osasi käsitellä hankalaa miestä.

Ludo pudisti päätään kysymykselle. Hän siirtyi sivummalle kiroten uuden avustajansa hitautta (vaikka varsinaisestihan tuo ei mikään palvelija ollutkaan) ja nappasi kaksi tablettia pilleripurkista taskussaan. Hän otti ne sellaisenaan ja nielaisi vaikean oloisesti. Se päivä sujui kyllä kerrassaan mainiosti. Hän hieraisi reittään ilman että siitä oli varsinaisesti mitään apua ja huomasi sitten pikku-Rickyn eksyneen näköisenä käytävällä.
”Olen täällä”, hän huokaisi. Avustaja kiikutti kahvin huultaan purren ja ojensi lämpimän kupin työnantajalleen. Ludo vilkaisi pintaa - ainakin siinä oli maitoa. Hän hörppäsi juomaa ja huomasi myös sokerin, mitä ei yleensä käyttänyt. Olkoon.
”Kiitos. Harmi kun et ratsasta. Olisin mielelläni nähnyt kaikki hevoseni”, Ludo sanoi ja kääntyi sitten katselemaan Andrean puuhailuja.
”Mitä teet tänään sen kanssa?”

Andrea mietti hetken. Hänen täytyisi todella puhua hoitajan palkkaamisesta hevosille. Koska, noh, niitä oli paljon ja hän ei voisi kokoajan juoksuttaa Rosings Parkin työntekijöitä.
"Valmennuksen jälkeen vain lennosta Louboutiniin."
Jos mies haluaisi siis jäädä katsomaan vielä sen. Brittinainen katseli hetken työnantajaansa turhan tiiviisti silmiin, kunnes siirsi katseensa muualle.
"Brooklynin kanssa on tänään valmennus, en tiedä mitä valmentaja on suunnitellut."

Ludo ei ollut ihan sinut sen kanssa, millaisia katseita hänen hevostensa ratsastaja häneen välillä loi. Hän huomasi väistävänsä pitkää katsetta eikä pitänyt siitä. Hän oli aina osannut olla ihmisten kanssa, oliko sekin taito mennyt nyt sitten viimein.
”Se saa pitää sitten pari kevyempää päivää ennen viikonlopun kilpailua”, Ludo ilmoitti katsellen tummaa ruunikkoaan. Brooklyn oli hänen menestynein hevosensa ja hän näki sen seuraavalla kaudella jo esteratsastuksen huipulla. Kevyesti hyppäävä tamma oli tietysti haastava, mutta hän luotti sen ratsastajaan.
”Kuinka luulet, riittääkö aikasi kaikille hevosilleni? Näytät väsyneeltä.” Siitähän hän ei todella tiennyt mitään, sillä vältteli suoraa katse kontaktia. Mies ruoski itseään sisäisesti ja yritti peittää epävarmuutensa suorasanaisuudellaan. Hän hörppäsi kahviaan ja nojautui tuolissaan polviinsa.

Jos ne katseet eivät saaneet aikaan muuta kuin epämukavuutta, nekin olivat voitto. Ludo saattoi kuulemma olla hankala, joten näin hän ainakin sai miehen hieman vaiteliaammaksi. Jos hän tekisi hyvää tulosta tuon hevosilla, ei mies voisi edes etsiä uutta ratsastajaa vain sen takia.
"Hyvin, etenkin nyt kun saan sovittaa enemmän aikataulujani itse."
Artemiksen kanssa se ei ollut onnistunut, mutta nyt Andrea sai suunnitella itse aikataulujaan, valmennusten ja kilpailujen mukaan.
"Ja se on jo huomioitu Brooklynin aikataulussa. Tämä on viimeinen rutistus ennen kisoja sille, sen jälkeen omistan kaksi päivää nuorisolle."
Nuorisolla Andrea tarkoitti nuoria joita ratsasti.

”Se on hyvä”, Ludo nyökkäsi ja toivoi, että Andrea lunastaisi odotukset hevosten kanssa. Hän oli vasta tuonut Like Toy Soldiersinkin talliin ja odotti siltä suuria. Oli selvää, että orissa oli luonnetta, mutta ainakin se liikkui hyvin. Hän oli nähnyt siinä potentiaalia jo seuratessaan sitä muutamassa kilpailussa ja siitä se idea sitten lähti.
”Luotan sinuun”, hän sanoi syyksi sille, että nainen sai niin vapaasti suunnitella aikataulunsa hevosten kanssa.
”Vaikka oletkin nuori, sinulla on kokemusta hevosista. Tiedät varmasti, miten viedä ne huipulle.”

Andrean huulilla kipaisi vino hymy.
"Se on mukavaa vaihtelua. Ja onhan täällä apuna parhaat valmentajat. Jahka Cavanaugh palaa sairaslomaltaan valmentamaan, hän varmasti mielellään valmentaa myös minua ja sinun hevosiasi."
Ainakin hän uskoi niin, mies oli kuitenkin valmentanut häntä mielellään muutenkin. Andrea taputti Brooklynin kaulaa ja käänsi katseensa Ludoon.
"Kiitos. Tarvitsisin siihen kyllä hieman apua, palkatun hoitajan muodossa. En voi käyttää Rosieria nyt kun Cavanaugh on sairaslomalla ja Rosier kiinni hänen kahdessa orissaan, hän kykenee vain satunnaiseksi avuksi."

”Siksi Rosings Parkin valitsinkin hevosilleni. Täällä kaikki on aina toiminut paitsi hevosten hyväksi, myös tuloksia ajatellen”, Ludo hymähti tyytyväisenä. Jo silloin kun hän oli vielä ratsastanut kilpaa, hän oli saanut hyvää palvelua Rosings Parkissa ja siksi valinnut sen myöhemminkin hevostensa sijoituspaikaksi. Hän nosti katseensa ratsastajaan kun tuo alkoi taas puhua. Aivan, hevosenhoitaja. Hänellä oli ollut se tehtävälistallaan jo kauan, mutta kaikki muu oli syrjättänyt sen liian pitkään. Hän näytti pahoittelevalta.
”Olet oikeassa, minun on täytynyt hoitaa se. Jos tiedät täältä hyvän hoitajan, palkkaan hänet heti.” Hänelle ei ollut ongelma maksaa hyville työntekijöille, ongelma oli lähinnä hyvien työntekijöiden löytäminen.

Andrea naurahti.
"Alan etsiä. Ja puhun Mentoksen ja Foxyn omistajille, he varmasti osallistuvat osaltaan palkkaan ja hoitajan kisamatkakustannuksiin, koska haluaisin saman hoitajan kaikille hevosilleni."
Näin hoitajan saamisen kuvittelisi olevan vielä helpompaa. Nainen puraisi punattua huultaan ja vilkaisi sopimattomalla tavalla kisaratsujensa omistajaa.
"Kenet haluaisitte nähdä Brooklynin valmennuksen jälkeen? Jos siis haluatte nähdä kun ratsastan toisen hevosen läpi. Givenchyllä pitäisi tänään hypätä. Nuorisolla on sileäpäivä."

Ludo nyökkäsi tyytyväisenä. Andrea tietäisi varmasti parhaiten, kuka hevosille sopisi, vaikka hänkin tietysti haluaisi varmistua hoitajan ammattitaidosta. Eikä hän ottaisi hevosilleen ketään sellaista, jonka kanssa ei tulisi toimeen edes sitä vähää.
”Kuulostaa järkevältä. Järjestän mielihyvin vaikka asumisen, jos löydät hoitajan jostakin kauempaa. Kunhan hevosista huolehditaan ja sinulla jää aikaa ratsastukselle.” Se oli totta ja vaikka Ludo teoriassa oli vastaan rahojen mielivaltaista heittelyä suuntaan ja toiseen, hän teki sitä silti. Katse kääntyi taas aavistuksen, kun katsekontakti alkoi tuntua väärältä. Hän ymmärsi varmasti täysin väärin, mutta hänen nuori kilparatsastajansa loi häneen sellaisia katseita, että hänelle tuli epämukava olo. Siitä oli vuosia, kun joku oli flirttaillut hänelle tai luonut häneen sellaisia katseita. Oliko hän vain menossa sekaisin?
”Ginny on aina luottovalinta, mutta näkisin mielelläni edistyksesi nuorison kanssa. Sama se minulle, kumman otat.” Hän voisi jäädä pidemmäksikin aikaa, jos nyt näkisi tarpeelliseksi kytätä ratsastajaa sillä tavalla. Näkisihän hän todellisen kehityksen sitten kilpailuissa.

Andre naurahti ja nyökkäsi. Tuollaisella tarjouksella saisi napattua vaikka jonkun jostakin Lontoosta.
"Tuollaisella tarjouksella vaikka saa jonkun ihan Lontoostakin, vaikka uskoisin täältäkin löytyvän. Kyselen ja esittelen sitten ehdokkaat sinulle, niin saat päättää palkkaamisesta. Koeajalla tietysti."
Nainen mietti hetken, pyytäen sitten miestä odottamaan. Hän kävi etsimässä Kain käsiinsä, hieman lirkutellen pyytäen miestä hakemaan hänelle tarhasta Louboutinin. Mustahiuksinen nainen palasi hymyillen Ludon luo, katsoen miestä mittaillen - tietyllä tavalla - kiireestä kantapäähän.
"Rosier hakee Louboutinin tarhasta ja lämmittelee Brooklynin, joten ehdin ratsastaa sen treenin ennen valmennusta. Valmennuksen jälkeen voin ratsastaa Dogen, jos haluat."
Hän esittelisi mielellään oreja, hän tuli yllättävän hyvin toimeen niiden kanssa. Kunhan ne otti huumorilla.

”Kiitos, se olisi hienoa”, Ludo nyökkäsi eikä vastustellut edes hoitajan palkkaamista Lontoosta, jos se olisi välttämätöntä. Tärkeintä olisi nyt saada joku huolehtimaan hevosista - että hän vihasi sellaista kiirettä. Hän oli itsekin joutunut palkkaamaan Rickyn pikaisesti edellisen lopetettua, ja vaikka hän ei halunnut rinnastaa henkilökohtaista avustajaa hevosenhoitajaan, se tuli ensimmäisenä mieleen.

Kun Andrea lähti, Ludo liukui pehmeästi tuolillaan hevosensa luo ja tarjosi kahvikupista vapaata kättään rapsuttamaan sen turpaa. Brooklyn laski päänsä uteliaana kohti miehen juomaa ja hän ylsi rapsuttamaan sen otsaakin.
”Kuulostaa hyvältä. Ei sinun kuitenkaan takiani tarvitsisi aikataulujasi muuttaa, enhän edes ilmoittanut tulostani.” Ludon ääni oli pehmeä ja hän hymyili, miksi ei olisi, kun Andrea oli hänelle niin suloinen. Mies moitti itseään, sillä ei pitänyt siitä mitä ajatteli, mutta minkä sille mahtoi. Hän hätkähti tuntiessaan jonkun kiskovan takkiaan ja huomasi Brooklynin mutustavan takin helmaa. Hän töni hevosta pois ja vilkaisi rispaantunutta reunaa vaatteessaan. Se sietäisi sitten vain tallitakiksi, hän kirosi puvuntakkinsa kohtaloa voimatta syyttää hevosta. Hänen keskittymisensä oli herpaantunut.

Tietysti Andrea oli suloinen, ainakin Ludolle. Hän ainakin halusi kokeilla tällaista lähestymistapaa ja se taisi pitää hankalan miehen mukavan tyytyväisenä. Nainen nappasi kiinni Brooklynin riimusta ja torui tammaa, hymyillen kuitenkin. Lubun tullessa sisälle hän irrotti tamman. Hauskan värinen ori oli viihdyttävä ja Andrea otti sen tempaukset usein huumorilla. Hän siisti hevosta satulointia varten ja satuloi kimon. Laitettuaan suojat hän veti kypärän päähänsä.
"Noin, mennään vaikka kentälle, siellä on siedettävä sää."
Ratsastaja talutti orin yhdelle pienemmistä kentistä ja nousi selkään. Hän rapsutteli Lubun kaulaa ja keräsi samall ohjat käteensä. Hän oli oppinut että nuorta oria piti komentaa keskittymään ja lämmitellä kunnolla sileää varten. Lubun kanssa sileätreenejä ei vain voinut vetää puolivillaisesti.

Ludo viimeisteli kahvinsa seuraten hevosten kuntoonlaittoa sivusta. Hän työnsi tyhjän kupin avuttomalle avustajalleen.
”Nähdään kentällä”, hän ilmoitti ja viittasi ulko-ovelle toivoen, että kahvikuppia hätäisesti viemään lähtenyt nuori mies löytäisi heidät vielä. Eipä sillä, ei hän miestä juuri nyt tarvinnut.

”Onko se käyttäytynyt asiallisesti?” Ludo kysyi asettauduttuaan kentän aidan reunalle katselemaan ratsastusta. Hän oli käynyt harmittavan vähän katsomassa hevosiaan ja toivoi, että lupaavasta yhdistelmästä tuleva ori osoittautuisi yhtä hienoksi vielä joku päivä kuin Givenchy.
”Ainakin se näyttää hyvältä.”

Andrea talutti oria hyvän etumatkan päässä omistajastaan. Muutama terävä hirnahdus tammoille, hieman steppailua... Andrea ei edes näyttänyt huomaavan, hän alkoi tavallaan jopa turtua Louboutinin pelleilyyn. Hevonen tuli ottaa huumorilla, silloin sen kanssa pärjäsi, kunhan oli myös hereillä. Tarkkaavaisuus ja huumori, niin Lubu toimi hänen kanssaan mukavasti.
"Noooh..."
Andrea venytti hieman vastauksen antamista, laskien samalla jalustimia alas. Ne olivat edelleen hänen mitoillaan, joten nainen ponkaisi sulavasti suoraan selkään, kiristellen sitten satulavyötä.
"Jos suhtautuu kepein mielin ja on hereillä, kyllä tämän kanssa pärjää. Tosikon hevonen tämä ei ole."
Hän tiesi jo nyt, että esimerkiksi Artemis Cavanaugh tulisi menettämään järkensä nuoren orin kanssa valmennuksissa. Joten ennen kuin mies palaisi täihin, olisi saatava orin käytöstä hiottua hieman parempaan suuntaan.

Andrea pyysi orin liikkeelle, ottaen sen heti lyhyelle ohjalle ja tekemään töitä. Nuoren orin leikkisä sekä hieman kuriton asenne loisti läpi kaikesta mitä se teki. Silti Andrea uskoi ettää Louboutinista tulisi hyvä hevonen. Se vain kypsyi korviensa välistä hitaasti (mikä ei kilpahevosella ollut varsinaisesti toivotuin piirre).
"Tänään on hyvä päivä, eilen se sai kunnon energianpurkua."
Alkukäynnin aikana suoritettujen tehtävien jälkeen Andrea nosti ravin, vaatien oria kuulolle taivutuksin sekä väistöin. Tänään taisi tosiaan olla hyvä päivä, nuorella hevosella oli ainakin hetken ajan korvat.

Ludo oli kuullut jo useasti, miten Louboutin osasi pelleillä eikä ihan lunastanut odotuksia motivoituneesta kilpahevosesta, mutta hän ei halunnut antaa sen häiritä. Hän katseli ruunikonkimoa oriaan ylpeänä vaikka tiesi kokemuksesta miten raivostuttavaa sellainen oli ratsastajan roolissa. Ratsu oli kuitenkin hänen ja hän odotti siltä paljon.

”Pistät sen kuuntelemaan. Onhan se vähän höpsö mutta kyllähän se hyppää.” Ludo tiesi selittelevänsä ehkä itselleen, mutta se tuntui ainoalta vaihtoehdolta. Tuntui ikävältä kuulla kalliin kilpahevosen osoittautuvan leikkisäksi törpöksi, joka ei kuunnellut ratsastajaa ollenkaan. Näkihän hän, että sen ratsastaminen vaati paitsi pitkiä hermoja myös taitoa ennakoida ja ennen kaikkea ratsastaa. Ei se kouluradalla olisi läpi mennyt, mutta onneksi kyseessä oli estehevonen joka kyllä heräsi radalla ja yleensä suoriutui ihan mutkattomasti.

Ludo vaihtoi asentoa tuolissa ja nojautui kyynärpäillä polviinsa ollakseen lähempänä ratsukkoa kuin olisi muka nähnyt paremmin. Hän tarkkaili orin ravia ja Andrean ratsastusta melkein virheitä etsien. Pitihän sille joku syy olla, että Louboutin oli niin pelle.
”Työstä sitä enemmän vasempaan, se näyttää jäykältä.”

Andrea nyökkäsi miehen sanoille. Hän pistäisi orin tänään kuuntelemaan ja tekemään töitä sen parhaalla potentiaalilla. Hänelle maksettiin siitä, että hän kaivoi Lubusta sen huippusuoritukset esiin. Hän vaihtoi kierrosta, lähti työstämään enemmän vasenta kylkeä, notkistaakseen hevosta siltä puolelta. Se auttoi hieman, mutta ei tarjonnut maagista ihmeratkaisua siihen että ori ei jaksanut keskittyä täysillä tehtäviin. Andrea otti hetkeksi käyntiin.
"Se on vain nuori ja sählä. Kunhan Cavanaugh palaa sairaslomaltaan, voisin ottaa muutaman yksityisvalmennuksen häneltä, jos se sopii. Hänellä on oma kokemuksensa kurittomista hevosista, etenkin nuorista oreista. Häneltä kannattanee kysyä myös mahdollisesti ratsutusta tai edes mielipidettä Louboutinista. Hän ei tuomitse hevosia turhan helposti, vaikka arvosteleekin kovin sanoin."

Ludo katseli Louboutinin ja Andrean ratsastusta. Mitä pidempään hän sitä katsoi, sitä enemmän hän tunsi pettymystä hevosta kohtaan. Ehkä syy oli ratsastajassa.
”Saisi kasvaa ja kehittyä ensi vuodeksi”, hän tokaisi vähän turhan suoraan ja nojautui tuolinsa selkänojaan. Hänen täytyisi ehdottomasti pistää muut hevoset kovaan treenin ja saada niiltä edes hyviä tuloksia, jos tästä kakarasta ei siihen olisi. Ehkä hän voisi ratsuttaa hevosiaan tallin osaavilla ammattilaisilla muutamaan kertaan ja kysyä noiden mielipidettä. Komea kimo ei tuntunut antavan kaikkeaan, sillä hän halusi uskoa, että siinä piili sisarensa kaltaisia kykyjä.
”Hyvä idea. Kuinka kauan uskot siihen menevän?” Hän kysyi udellen Cavanaughn aikatauluja. Mitä pikimmiten ratsastaja saisi jotakin aikaan orin kanssa, sitä parempi. Ei hän siltä tietenkään mitään ihmeitä odottanut, mutta jos kuitenkin jotakin lupauksia piilevästä potentiaalista.

Andrea pisti parastaan ja toivoi todella Lubunkin pistävän kaiken likoon. Hän vilkaisi esteitä, jotka kentällä olivat odottamassa jotakuta tai jääneet joltakulta. Andrea mietti hetken ja nosti laukan, ottaen kunnon pidätteen heti noston jälkeen. Pelkästään nuoren orin korvien asennosts näki, että se oli sinkaisemassa eteenpäin kuin ohjus, mutta tällä kertaa se ei onnistunut. Askel pysyi hillittynä ja hevonen ratsastajansa käsissä, onneksi. Työstettyään hetken laukkaa, nainen otti käyntiin, voidakseen keskittyä vastaamaan ajatuksella kysymykseen happaman valmentajan työhön paluuta koskien.
"Hänen pitäisi palata heinäkuun ensimmäisenä maanantaina töihin. Haluaa varmasti videota Louboutinista tai sitten nähdä kun ratsastan. Ja ratsastaa itse, joten hänen kanssaan puhumiseen on hyvä varata aikaa."
Ennen kuin paha missä mainittiin alkaisi viihdyttää itseään, Andrea nosti uudelleen laukan, keräten askeleen sopivaksi. Nyt ei oltu ryntäilemässä kuin hullut, vaan ottamassa siistit hypyt, jossa Ludo ei irtisanoisi häntä heti. Kerrankin hauskan värinen ori yllätti, ollen oikein vastaanottavainen hypätessä. Se kuunteli, omalla persoonallisella tavallaan. Metrikolmekymmentä korkean sarjan ensimmäinen osa sujui leikiten, samoin toinen osa. Esteet tosin keräsivät virtaa orin korvien väliin, mikä näkyi riemupukkina hyppyjen jälkeen.
"Nohnoh, Lubu."
Englantilaisratsastaja vain naurahti. Ei hän ottanut sitä niin vakavasti, kunhan ori ei pukkaillut keskellä ratoja.

Laukkatyöskentely oli melkein välttävää, mutta Ludo huomasi jälleen kerran miettivänsä, mitä olisikaan antanut päästäkseen itse selkään. Hän hypisteli taskussaan olevaa pilleripurkkia huomaamattaan.
”Kuulen mielelläni mahdollisimman monen mielipiteen hevosesta. Se on raaka, mutta kehityskelpoinen.” Niin Ludo halusi uskoa. Hän otti käden taskustaan ja ravisteli sitä kuin olisi siten saanut ajatuksensa pois lääkkeistä. Savukkeenkin olisi voinut polttaa mutta hän kunnioitti tallin sääntöjä liikaa.

Louboutinin laukka pyöri tyydyttävästi, kun Andrea suuntasi sen esteille. Ludon katse seurasi nuorta lupausta kuin haukka ja hän nyökkäsi tyytyväisyyttään, kun näki siltä tarkkaavaisuutta, lennokkuutta ja kerrankin kunnon kilparatsulle ominaista jämäkkyyttä ja tasaisuutta lähestymisissä, hypyissä ja esteiden välillä.
”Sitten kun se kulkee noin suurimman osan ajasta, ollaan jo voiton puolella. Oletko käynyt sillä koska valmennuksessa?” Vaikka hän oli antanut ratsastajalle melko vapaat kädet, hän odotti tietynlaista kehitystä jos nyt ei viikottain nähtäväksi, niin edes kuukausittain.