Tallivierailu

Alfiesta oli vain mukavaa auttaa, vaikka hän edelleen uskoi, että sen tasoiselta tallilta löytyisi myös tasokkaampia ratsastajia Lonallille vaikka kuinka monta. Hän oli otettu saamastaan kunniasta ja aikoisi joskus myöhemmin udella myös mahdollisuutta osallistua valmennukseen. Hän halusi olla Lonallille hyvä ratsastaja.
”Muutama sata metriä, voin kyllä kävellä”, Alfie heilautti kättään.
”Kiitos tarjouksesta. Ehkä otan sen vastaan joskus, kun sataa kunnolla.” Se tuskin olisi edes kovin pitkän ajan päästä kun otti huomioon Englannin sääolosuhteet. Hän hymyili kiitollisena Paigelle ja tarjoutui eleillään saattamaan naisen autolle.

Ovatko kaikki miehet Englannissa näin kohteliaita? No tuskin tai mistä Paige sen tietäisi. Kotona Australiassa pojat miehistyivät hyvin myöhän ja ainankin kaikki hänen tuntemansa olivat sellaisia rämäpäitä että hyvä kun perässä pysyi.

Paige kaivoi taskustaan autonavaimet ja napsautti ovet auki. Samalla kun hän avasi etuoven aukesi samalla myös takaovi, josta tuli hissi ulos ottaen kiinni naisen tuolista. Kun Paige siirtyi autoon ja painoi ratista nappia, niin hissi taittoi automaattisesti naisen tuolin ja vei sen takapenkille siististi kasassa. On se niin kätevää. Edes kyynärsauvoja ei tarvitse irroittaa, koska nainen on sen verran lyhyt että ne mahtuu kyllä ovesta sisään.

"Kiitos kovasti ja kyydissäni tosiaan pääsee jos tarvetta ja onhan tuossa pihassa tuo pikkurekkakin jolla voi tarvittaessa ajella", nainen viittasi hevosautoparkkiin, jossa kahden hevosen kuljetusauto nökötti lähes käyttämättömänä.

"No hei nyt ja ilmoittele jos huomenna on jotain outoa", Paige totesi ja veti oven kiinni käynnistäen autonsa.

Mersun moottori hurahti mukavasti käyntiin ja Paige painoi kevyesti kaasua peruuttaen pois ruudusta. Valkoinen auto lipui pois Paigen kaivaessa aurinkolaseja kotelosta. Sää oli kirkastunut ihmeen paljon ja nainen sai siitä energiaa lähteä viellä ulos tänään. Jos vaikka kövisi vähän ajelemassa lähi puutarhoja läpi ja hakisi vähän kukkasia omallekin parvekkeelle, mutta ensin kotiin vaatteiden vaihtoon ja Ringa mukaan autoilemaan.

”Kiitos itsellesi, ilo on täysin minun puolellani”, Alfie vastasi iloisesti ja seurasi uteliaisuuttaan arastellen, kuinka Paige siirtyi autoon. Auto oli kuin robotti eikä hän ollut koskaan nähnyt mitään vastaavaa, mutta mies tyytyi vain hymyilemään ja heiluttamaan naiselle.
”Ilmoittelen. Nähdään”, hän lupasi ja lähti hitain askelin kohti kartanoa kääntyen vasta, kun Paigen auton nokka osoitti kohti tallilta vievää tietä. Hän lähti kevyin, lähes hypähtelevin askelin kävelemään kohti kartanoa, uutta kotiaan. Tämä oli ihan uskomatonta.

[Kiitos paljon pelistä!]