Tallivierailu

Paige pohti pitkään kuinka käy, jos anttaa luvan laukata. Toisaalta Alfie oli osoittanut hänelle kykynsä ratsastajana. Paige oli oikein tyytyväinen ja keräsi itsevarmuutensa. Lonalin laukka on hyvin tasainen, varsinkin kun se liikkuu noin renotna pitkähköllä ohjalla.

"Noin nyt voisit nostaa laukan, nosta pitkänsivun alusta laukka ja laukkaat pitkänsivun ja siirryt raviin. Muista heti keventää kun siirryt raviin. Lonalin laukka on todella tasaista, mutta se ravi on ikävää laukan jälkeen. Voit myös äänellä rauhoittaa ruunaa", Paige totesi kerättyään itsevarmuutensa ja punnittuaana luottamuksensa ruunaan. Hän luottaa siihen kuin peruskallioon ja myös selässä oleva mies oli osoittanut taitojaa ja ainankin hyvää reaktiokykyä napata kiinni. Lonall siirtyy heti käyntiin jos tasapainopettää se sille on opetettu jo minunkin turvallisuuden vuoksi.

Alfie jännittyi hieman kuullessaan käskyn laukata. Kai se oli käsky, niin hän sen otti. Hän tarttui ohjiin aavistuksen tiukemmin ja nojasi huomaamattaan eteen kuin odottaen, että ruuna syöksähtäisi vauhtiin ja jättäisi hänet siihen. Ajatus ei ollut ihan turha, sillä laukka oli suuri ja vaikkakin mukava istua, se yllätti tottumattoman Alfien täysin ja hän meni paniikkiin. Hän oli varma, että putoaisi, ja laukan noustua hän tarttui satulan etukaareen ja siirsi hevosen raviin liian aikaisin vasta pitkän sivun puolen välin jälkeen. Jänishousu.
”Anteeksi”, hän sopersi yrittäen löytää parempaa asentoa pomputtavasta ravista ja päätyi siirtymään käyntiin ihan vain siksi, että oli nyt hukannut paitsi itsevarmuutensa, myös tasapainonsa ja kaipasi jotakin tuttua ja turvallista.

"Hyvä, rentona vaan ajattele jalkaa pitkälle alas, niin pääset paremmin satulaan. Ylävartalolla eteen nojaaminen ei ole virhe, mutta yritä pitää takamus satulassa, niin silloin on joustoakin", Paige rohkaisi miestä epäonnistuneen laukkapätkän jälkeen. Tei ei se ollut epäonnistunut, vaan lyhyeksijäännyt muuten hyvä.

"Yritä vain rohkeasti uudelleen Lonall ei suutu virheistä eikä annan sinun tippua", Paige rohkaisi ja toivoi että mies uskaltautuu kokeilemaan uudelleen.

"Lyhyistä pätkistä tulee lopulta pitkiäpätkiä", hän hymyili rohkaisevasti.

Käynti tuntui rauhoittavalta ja hyvältä, joten Alfie saattoi etsiä tasapainonsa ja ryhtinsä. Hän ajatteli jalkansa pitkiksi ja rennoiksi ja asetteli ohjat paremmin käsiinsä. Laukan uudelleen nosto kuulosti kamalalta ja hän oli varma, että menisi taas paniikkiin. Vaikka Lonall tuntui luotettavalta, häntä pelotti silti. Mitä jos hän vain putoaisi? Horjahtaisi yli kaulan ja päästäisi arvohevosen karkuun. Se tuskin voisi satuttaa itseään tyhjässä maneesissa, mutta koskaan ei voisi olla liian varovainen. Hän nosti taas ravin vilkaisten epävarmana Paigeen ja löydettyään kevennykseen tahdin, mies uskalsi istua harjoitusraviin ja nostaa laukan kulmasta. Tällä kertaa hän kaappasi tukon ruunan harjaa toiseen käteensä ja pyrki mahdollisuuksien mukaan mukautumaan laukka-askeleeseen. Vauhti oli edelleen todella pelottavaa, mutta nyt hän sai pysyttyä kiinni satulassa ja laukattua pitkän sivun. Sen tehtyään Alfie hidasti hevosen käyntiin ihan vain jotta saisi hetken hengittää ja miettiä, mitä oli tapahtunut. Hyvinhän se oli mennyt! Häntä hävetti ihan olla niin arka ratsailla, mutta minkäs sille teki.

"Hienoa, Alfie, loistavaa", Paige hihkui eläytyen laukkaan tuolissaan.
"Arvaa mitä Alf, taidan tietää kuka saa viihdyttää ruunaani kun minä puunaan uutta typykkää. Jos sinua siis vain kiinnostaa niin saat Lonalia lainaan aina kun vain ehdit se tuo helpotusta minulle. Ja vaikka treenaisinkin samana päivänä sekään ei haittaa vaan tekee hyvää.", Paige riemuitsi, jääden odottamaan miehen vastausta.

Häntä ei haittaisi, vaikka mies viesi ruunan pitkille kävelyille upeisiin maisemiin tai harjoittelisi ratsastusta maneesissa, Paige olisi jopa valmis pitämään tunteja Alfielle, jos tämä vain suostuisi liikutus avuksi ainankin alkuun voi olla kahden hevosen treenaus liian rankkaa Paigelle.

Alfie silitti Lonallin kaulaa ja etsi jopa hymyn huulilleen. Hän oli laukannut! Se tuntui typerältä syyltä iloita, mutta koska hän oli lähtenyt sinä aamuna tallille vain katselemaan hevosia ja tutustumaan paikkaan, se oli suuri askel hänelle. Hän oli ollut korkeintaan valmis maksamaan jollekin lyhyestä käyntimaastosta, mutta saanut suurinpiirtein opetustunnin. Paige oli ihan uskomattoman ystävällinen ja luottavainen ja se sai hänet pitämään naisesta vain enemmän.
”Oletko tosissasi?” Mies kysyi hieman järkyttyneenä, kun kuuli mitä toinen suunnitteli. Ei hän niillä taidoillaan voinut vakuuttaa ketään. Lonall oli hieno kouluratsu ja hän vain ratsastuskoulun oppilas, jolla oli sitä paitsi ollut muutaman vuoden tauko ratsailta.
”Paljonko pyydät? En ole kovin varakas”, hän myönsi epävarmana ja laski katseen ruskeaan harjaan. Lonall oli ihana ja hän mielellään ratsastaisi sitä välillä, mutta harrastus oli kovin kallis ja juuri siksi aikanaan jäänyt.

Paige hymyili, hänestä oli mukava auttaa ja hän osasi iloita muiden puolesta.

"Älä ole huolissasi, jos saat jostakin hommattu sopivat housut ja saappaanvarret tai vastaavat, mitkä ei naarmuta satulaa tai hierra ruunan kylkiä, niin olen onnellinen että ruunani saa seuraa. Minua ahdistaa ajatus jos en joku päivä pääsekkään eikä sitä kukaan käy edes halaamassa. Ja jos joskus porkkanaa tuot, niin ruuna kyydittää sinua mielellään", Paige hymyili.

Hän oli todella vakuuttunut miehen taidoista ratsukon kävellessä rauhallisesti uralla.

"Kunhan lupaat ettet ainankan minun ruunani kanssa homma itseäsi sairaalaan tai loppuelämäksi pyörätuoliin, tosin sitten meitä olisi kaksi", Paige hymähti viitaten siihen että vaikka ruuna oli rauhallinen Paige luotti siihen täysin mies olisi yksin ollessaan omalla vastuulla.

"Kai sinulla on jonkin lainen vapaa-ajan vakuutus, se on ainut ehtoni ratsasteluun", Paige jatkoi hymyillen. Hän olisi varmasti sannut tallilta laadukkaan ratsuttajan pientä korvausta vastaan, mutta olisiko heillä ollut aikaa kävelyttää ruunaa ja antaa sille rentoa liikuntaa, tuskin. Puutarhuri on varmasti paras vaihtoehto.

Alfie hymyili Paigelle. Hän löytäisi kyllä housut, eiköhän käytetyt saisi vaikka joltakin sen tallin asiakkaalta halpaan hintaan ja keksisi myös asialliset kengät itselleen.
”Lupaan sen”, hän nyökäytti ja toivoi, että hän olisi luottamuksen arvoinen. Hän pääsisi Lonallin luo vaikka joka päivä, mutta ei missään nimessä olisi omistajan tiellä, jos tuo tahtoisi ratsastaa hevostaan tai muuten vaan hoitaa sitä. Hän pääsisi sisälle tallimaailmaan siinä sivussa, kun hoitaisi kartanon tiluksia. Miten mahtavaa, hän voisi jopa lähteä Didin ja Sunnyn kanssa joskus maastoon!

”On”, Alfie nyökkäsi vakuutukselle ja vannoi, ettei satuttaisi itseään tai Lonallia. Tietenkään hevosten kanssa ei aina voinut olla täysin varma, mutta ainakaan se ei johtuisi hänestä. Hän menisi tunneille, jos siellä sellaisia järjestettiin, niin usein kun vain pääsisi. Ne toki maksaisivat, mutta kyllä hän jotain keksisi, nostihan hän nyt ihan hyvää palkkaa eikä joutunut maksamaan asumisestakaan.

”Ravaanko vielä vai kävelenkö vain?” Alfie kysyi hevosen omistajalta tietämättä, mitä tuo sillä kertaa häneltä halusi.

"Voit ravailla ja tehdä viellä siirtymisiä. Kannattaa katsoa peileistä aina kun ravaat ohi että kuinka istut ja millaisessa asennossa ruuna kulkee. Sitä kautta opit tuntemaan myös miltä ratsukko näyttää ulospäin ja miltä se tuntuu selkään.", Paige ohjeisti.

"Tälläiset siirtymä ja ympyrä harjoitukset ovat ihan hyviä viellä ja näitähän minäkin teen, lisäksi olisi huippua jos tunnet jo jonkun joka käy maastossa niin hänen kanssa saat maastoilla ruunaa. Lähilenkki lähtee vierasparkin takaa ja kiertää metsän reunaan palaten maneesin nurkalle takaisin. Sen lenkin voit käydä jopa yksin tai jos et saa kaveria niin ekalla kerralla kannattaa tutustua maastoihin vaikka taluttaen. Näet että mitä ruuna saattaisi pelätä, se on kyllä todella varma, mutta saattaa hätkähdellä esim lintujen vuoksi. Eikös kartanolla ole töissä taloudenhoitaja, joka ratsastaa myös. Olen kuullut että hän omistaa sen ruunikon ponin henkilökunta käytävältä, ponin nimi taisi olla Sunny. Lähtisiköhän hän näyttämään maastoja", Paige jatkoi

Hän ei itse pääsee kovin pitkiä lenkkejä ratsastamaan, koska aina pitäisi olla joku mukana pitkällä lenkillä, mutta kuka nyt jaksaisi laahustaa hänen vauhtiaan. Hän kun ei pystyisi kiitämään pitkiä matkoja tukkaputkella, vaan kaikkia askellajeja vuorotellen hallitussa vauhdissa, niin että pystyy istumaan liikkeissä. Tosin käynnissä Lonall melko varmasti voittaisi kenet vain sillä on mahtava käynti ja sitä Paige pystyy hyvin treenaamaan ja vaatimaan.

Alfie kohensi asentoaan ja antoi Lonallille avut ravata. Hän etsi peilien ja vuosien aikana hioutuneen tasapainonsa avulla hyvän, ryhdikkään asennon ja kevennyksen. Aina lyhyen sivun ajaksi hän istui harjoitusraviin siitäkin huolimatta, että se alkuun tuntui epämukavalta ja suorastaan mahdottomalta. Hän halusi oppia ja entuudestaan tiesi, että hevosen ravissa voisi oppia istumaan, vaikka se ensimmäisillä kerroilla tuntuisikin raskaalta.

”Luulen, että Didi lähtisi kanssani mielellään maastoon”, Alfie arveli hymyillen siirtäessään Lonallin käyntiin muutaman askeleen ajaksi ennen kuin jatkoi taas. Hän otti väliin ympyröitä ja suunnanvaihtoja nauttien suunnattomasti joka hetkestä. Sen sijaan että hän olisi vain ratsastellut päämäärättömästi, hän suunnitteli kaikki tiet tarkkaan ja pyrki varmistamaan, että oma asento säilyi hyvänä ja rentona.
”Kysyn häneltä heti, kun palaan kartanolle.”

Ratsastaminen tuntui uudelta alulta uuden työpaikan ohella. Vaikka se ei ollut mikään iso askel elämässä, eikä ehkä tavoittelemisen arvoinen suoritus, Alfie oli tyytyväinen kiivettyään takaisin satulaan tauon jälkeen. Lonall oli unelmien täyttymys, sillä hän ei ollut voinut kuvitellakaan, että löytäisi käyttöönsä ratsun niin helposti. Rosings Park oli täynnä arvokkaita kilpahevosia, joiden omistajat olivat varmasti todella tarkkoja. Paige oli erilainen.
”Kiitos vielä, kun saan ratsastaa”, mies mutisi onnellisen hämmentyneenä kun siirsi ruunan loppukäynteihin. Eiköhän se riittäisi, hän tunsi jo nyt miten lihaksia särkisi illalla.

Paige oli tyytyväinen, niin vaikutti olevan myös mies ja hevonen. Nainen seurasi ratsukon työskentelyä nyt hiljaa ja antoi heille työrauhan.

Ratsukko siirtyi käyntiin ja Alfie antoi ruunalle vapaan ohjan.
"Olen vain tyytyväinen että tiedän sen saavan liikuntaa ja sisältöä elämäänsä. Se meinasi Saksassa laihtua kun ei päässyt ulos ja tylsistyi jättäen syömättä, mutta nyt se tuntuu olevan jo parempaan päin", Paige iloitsi.

Lonall tosiaan oli Saksassa ulkona noin tunnin yksin pienessä tarhassa ja sehän oli liian vähän ruunalle. Se alkoi sotkea karsinaa ja jätti heinät syömättä. Oli kausia ettei se syönnyt myöskään väkirehuja. Tämä oli yksi syy muuttoon pois ammattitallilta. Paige kärsii ajatuksesta että hänen hevosella ei olisi hyvä olla.

"Ja ihan tosi saat käydä vaikka joka päivä jos ehdit, itse käyn yleensä aamupäivisin, kun yleensä työskentelen klo 13 eteen päin eri projektien kanssa. Oletko facebookissa, sitä kautta viestittely olisi ehkä kaikkein helpointa, minut saa aiankin sitä kautta yhtähyvin kiinni kuin puhelimitse", Paige jatkoi.

"Ja jos haluat voin tulla parina päivänä viellä katsomaan, jos tunnet olon epävarmaksi, mutta minun puolestani ei ole ongelma jos haluat mennä jo itseksi tai vaikka Didin kanssa", Paige lopetti puheen vuoronsa.

Alfie ei ollut ihan varma, että Paige tiesi mitä teki, kun valitsi hänet liikuttamaan hevostaan. Hän tiesi tekevänsä parhaansa, mutta hänen ratsastustaitonsa tuskin vetivät vertoja muille tallilla kävijöille. Hän odotti jo melkein kauhulla sitä, että osuisi ratsastamaan jonkun kanssa samalle kentälle tai maneesiin, ja tulisi nauretuksi ulos. Se ei varmasti olisi kaukana sen tasoisella tallilla, jossa ihmiset ratsastivat ammatikseen.
”On minulla”, mies nyökkäsi kysymykselle Facebookista ja alkoi heti miettiä kauhuissaan, oliko sosiaalinen media täynnä noloa materiaalia hänestä, joka saattaisi pistää Paigen vaihtamaan mieltään. Onneksi hän ei harrastanut pahemmin bilettämistä tai ainakaan jakanut kuvia sellaisesta, joten sivu oli pysynyt suhteellisen siistinä.
”Se olisi mukavaa. Mutta tietenkin selviän myös yksin”, Alfie vakuutti, kun Paige tarjosi apua ja seuraansa. Olisihan se lohdullista, että joku vähän alkuun katsoisi perään, mutta ei pakollista. Lonall vaikutti luotettavalta ratsulta, jonka kanssa hän uskaltaisi kyllä puuhailla.
”Luuletko, että voin tulla alas, onhan Lonall kävellyt tarpeeksi pitkään?”

Paigella oli salaa mielessä, että mies soisi hänelle vapaapäivän huomiselle. Hän oli aikeissa shoppailla hieman ja viettää aikaa veljensä kanssa, joka saapuu Australiasta kyläilemään. Veli on toki koko viikon kylässä tyttöystävänsä kanssa, mutta olisi silti mukavaa että ekana päivänä voitaisiin olla talliton päivä.

"On kävellyt, ei muutakuin kaartoon vain ja alas. Tämä sattui aika hyvään rakoon. Onko sinulla huomenna jotain? Venljeni tulee Australiasta tyttöystävänsä kanssa kyläilemään ovat he koko viikon, mutta muutama talliton päivä olisi kyllä sopinut minulle hyvin", Paige esitti kysymyksen yrittäen kuulostaa turhan tyrkyttävältä. Hän tosiaan haluaisi viettää aikaa veljensä kanssa ilman hevosia, vaikka veli kylläkin osasi jopa auttaa häntä hevosten kanssa, mutta silti.

"Olemme kyllä kokoajan kohtalaisen läheellä, jos jotain tulee niin ajan kyllä tallille. He saapuvat aamusta ja haen heidät lentokentältä, mutta jo 12 jälkeen olemme Hexhamissa ja lähettyvillä. Osaisitko muuten sanoa onko tässä läheellä mitään puistoa, muutakuin meidän puistomme", Paige jatkoi yrittäen olla loukkaamatta Alfieta, olihan tämä vasta aloittanut työnsä kartanolla.

"Veljeni tyttöystävä opiskelee siis viherrakentamista ja on kiinnostunut etenkin kartanoiden perinteisistä puistoista", Paige jatkoi kiireesti.

Lonall käveli kaartoon ja Alfie pysäytti sen taputtaen kiitokseksi kaulaa. Hän päästi jalustimet jaloistaan ja liukui alas selästä kuunnellen samalla, kuinka Paige kertoi vierailulle saapuvasta perheestä.
”Totta kai huolehdin Lonallista”, hän lupasi hymyillen ja keskittyi sitten hetkeksi nostaakseen jalustimet ja löysäämään satulavyön. Hän töni nauraen Lonallin päätä pois sen yrittäessä rapsuttaa päätään hänen rintaansa vasten. Hän kävisi ruunan luona niin usein kuin mahdollista ja luvallista, sillä asuihan hän lähellä ja varmasti aikaa riittäisi, kun ei hänellä muitakaan menoja kovin usein ollut.

”Hexhamin lähellä, joen tällä puolen on muutamia puutarhoja puistoineen. Niihin on kyltit tieltä. Muutenkin vain joenvartta seuraamalla löytyy kartanoita puistoineen, kun vain jaksaa ajaa. Veden ääreenhän vanhat kartanot tiluksineen on usein rakennettu”, Alfie kertoi parhaan tietonsa mukaan kotiseutunsa puistoista. Hän tiesi siitä paljon mutta ei varmasti kaikkea ja muiden neuvominen jännitti aina, kun ei tiennyt toisen pohjatietoa. Hän nosti ohjat Lonallin kaulalta ja rapsutti ruunan otsaa.

”Voin toki esitellä Rosings Parkia hänelle, mutta kartanon puutarha ei ole parhaimmillaan nyt”, hän pahoitteli miettien, kuinka erilaiselta se näyttäisi pienten muutostöiden jälkeen, kun kaikki alkaisi kukkia.

"Erika, olisi varmasti kiinnostunut myös Rosing Parkista. Hän onkin jo ehtinyt selvitellä niitä joen varren puistoja ja niihin me olemmekin menossa. Mutta olisi hienoa jos voimme tulla myös Rosing parkiin tutustumaan. Hän oli yrittänyt netistä selailla, mutta ei ollut löytänyt tietoa onko puisto avoinna", Paige jatkoi hymyille. Hän oli rullaillut maneesin puolelle ja ojensi Alfielle taskustaan muutaman porkkanan palan.

"Tässä näitä se etsii, mamman kultapoika on oppinut vähän huonoille tavoille", hän naurahti.

Mutta loistavaa olisi jos kerta Alfie kävisi harjailemassa ja paijaamassa Lonalin, niin ainankin tietäisin sen olevan hoidossa ja että Alfie varmasti soittaisi jos jotain mainittavaa olisi. Paige pääsisi esittelemään hieman huonosti tuntemaa uutta kotiseutuaan veljelleen Joshualle ja Erikalle, eikä häntä myöskään haitannut tutustua tarkemmin Alfien puuhiin Rosing Parkissa ja puiston etenemiseen.

"Viedäänkö se talliin, niin katsotaan kuinka selviät sen hoitamisesta. Laitoin tuossa jo viestiä sen tumman hevosen omistajalle Danielille ja sekin saa mennä jo ulos, mies tulee itse jo iltapäivällä, niin ehtisi olla edes hetken pihalla. Täällä ei kauhean moni harrasta tuota tarhaamista itse, mutta minä en ainankaan koe ongelmaksi hakea omaani tai viedä sitä ja kaveria pihalle. Normaalisti kyllä henkilökunta vie ne ulos itse, mutta olin laittanut viestiä että tulen jo aamusta, niin sen vuoksi Lonal oli sisällä", Paige rupatteli tajuten että selittää äärettömän pitkällä ja varmasti puuduttavalla tyylillä yksinkertaisetkin asiat monimutkaisiksi.

”No, Rosings Parkiin saa tulla minun puolestani koska vaan. Olen pääasiassa kartanolla, joten lyhyelläkin varoitusajalla kerron mielelläni alueesta sen, mitä tiedän”, Alfie sanoi hymyillen ja mietti, ehtisikö siinä päivän aikana tehdä puistolle mitään. Ehkä haravoida vielä vähän lisää ja leikellä muutaman pensaan, jos oikeasti ottaisi asiakseen ja ahkeroisi vielä samana iltana, vaikka olikin ajatellut pitää vapaapäivän. Tuskin Fairchildit ainakaan harmistuisivat. Mies otti vastaan tarjotut porkkanan palat ja tarjosi niitä kämmeneltään raudikolle. Hän hymyili kun se hamuili palaset nätisti hänen kädeltään ja taputti sitten sen kaulaa.
”Eiköhän se ansaitse herkkunsa”, Alfie arveli aran hymyn kera ja lähti sitten taluttamaan hevosta tallia kohti.

Alfie nyökkäsi kuunnellessaan Paigen sanoja Lonallin ja sen karsinanaapurin tarhaamisesta. Toivottavasti Danielin ratsu olisi yhtä leppoisa taluttaessa kuin Lonall, varsinkin, jos hänen tehtäväkseen jäisi useamminkin tarhata se. Ainakin aiemmin Paige oli sanonut, että se oli kiltti. Mies avasi tallin oven ja talutti hevosen sisälle pysäyttäen sen samaan pesukarsinaan, jossa se oli laitettu kuntoonkin. Hän alkoi riisua sitä varusteista ja hetken etsittyään löysi käytävältä väliaikaiset paikat satulalle ja suitsille, jotta voisi harjata hevosen ja viedä vasta sen hoidettuaan varusteet paikoilleen.
”Laitetaanko tälle loimi ulos?” Hän kysyi harjattuaan hevosen ja puhdistettuaan sen kaviot. Sillä hetkellä miestä melkein harmitti, että hän oli niin huono keskustelemaan. Onneksi Paige oli puhelias ja hän saattoi jäädä kuuntelijan rooliin helpommin.

Paige piti puhetta yllä mm Lonalin loimittamisesta, kuinka ihanasti täällä tallihenkilökunta vaihtaa kuivat loimet, kun tuovat ruunan sisälle. Omistajan piti vain huolehtia että karsinan edessä on se loimi, mikä tulee yöksi päälle. Ainankin Paige oli antanut luvan hakea kaapista tarvittaessa loimia, mikäli talliloimi on epäsopiva, rikkoontunut tai likainen. Hän oli hyvin moniin tallityöntekijöihin jo kohdannut. Osa tuntui olevan todella kireitä ja kiireisiä, mutta onneksi suurinosa kuitenkin iloisia ja selkeästi tälle alalle kuuluvia energisiä ihmisiä.

"Voisimme laittaa sille nyt ohuen kuivatusloimen, joka siirtää kosteutta pois hevosesta ja tuon vihreän kuoriloimen", Paige ohjeisti Alfieta samalla osoittaen kuivaushuoneesta Lonalin tankoa, missä sen loimi roikkui.

"Tosiaan ulkoloimet ovat aina kuivauhuoneessa tai hevosen edessä, mutta yleensä täällä kuivarissa roikkumassa. Jos täältä tai ovesta ei löydy niin se on viety pesuun ja varaloimi on kaapissa, ellei henkilökunta ole jo sitä viennyt ovelle. Sisäloimet löytyvät minun kaapistani ja siellä on sellainen ohut puuvillata tuntuva loimi, mikä on hyvä kuivausta ajatellen. Voisitkin käydä hakemassa sen, muistatko mikä on kaappini", Paige opasti kuuliaisesti seuraavaa Alfieta.

Miehen hakiessa loimia Paige palasi ruunansa luokse ja kokeili sen jalat läpi. Ei turvotusta tai poikkeavia lämpöjä. Miehen palattua hän siirtyi sivuun ja antoi tilaa tälle.

"On hyvä että seuraat jalkoja ennen ja jälkeen ratsastuksen. Pienetkin haavat on syytä puhdistaa, koska ruunalla on sukkajalat ja se kehittää todella herkästi impparin. Lisäksi on syytä tunnustella onko turvotusta tai lämpöjä havaittavissa. Pienistä eroista ja huomioista voi kirjoittaa Lonalin vihkoon mikä on hoitokassissa. Kirjaan sinne huomioita hevosen käyttäytymisessä ja onko siinä ollut jotain ulkoista huomioitavaa. Ja jos huomaa jotain järisyttävää esim joku kerta jalka on puhelinpylväs, niin voi soittaa suoraan minulle tai kertoa tallihenkilökunnalle. Heillä on hyvä kaava miten toimivat asiakashevosten loukkaantumisissa. He osaavat neuvoa ja tarvittaessa hoitavat sen puolestasi. He myös tietävät koska pitää kutsua eläinlääkäri", Paige tarinoi Lonalin jaloista. Hän oli Saksassa oppinut melkein neuroottiseksi hevosten jalkojen suhteen ja etenkin riviä hän inhosi.

Alfie kuunteli tarkkaan Paigen ohjeistusta loimituksesta ja loimista, joita tuntui olevan enemmän kuin yhdelläkään hevosella, jota hän oli koskaan tavannut. Toisaalta se sisälsi lähinnä ratsastuskouluhevosia, joilla oli olemassa ehkä kaksi loimea, joita ratsastajat koskaan näkivät. Ehkä niillä oli säilössä lisää, mutta niihin hänen ei ollut ollut lupa koskea.
”Kuivatusloimi, selvä”, hän nyökkäsi ymmärtäneenä ja nouti hetkessä oikean loimen. Hän yritti painaa kaiken oppimansa mieleensä ja toivoi, ettei joutuisi tarkistamaan mitään hölmöjä yksityiskohtia keneltäkään. Olisi noloa hukata hevosen karsina, unohtaa sen suitsien paikka tai viedä loimi väärään paikkaan.

Paige näytti tutkivan Lonallin jalkoja hänen palatessaan. Alfie katseli touhua kiinnostuneena ja nyökkäsi sitten vähän epävarmana naiselle. Osaisiko hän varmasti nähdä, jos jaloissa olisikin vikaa? Hän uskoi, että tallityöntekijät auttaisivat tarpeen mukaan.
”Selvä”, Alfie nyökkäsi ääni hivenen täristen ja heitti loimen hevosen selkään. Hän kiinnitti sen tarkasti ja taputti sitten raudikon kaulaa. Hevosen kontolleen ottaminen tuntui haasteelta ja sillä hetkellä siltä, ettei se voisi päättyi kuin katastrofiin. Hän ei kuitenkaan pettäisi Paigen luottamusta. Mies haki vielä toisen loimen, josta nainen oli puhunut ja alkoi kiinnittää sitäkin.
”Vienkö Lonallin ja sen naapurin nyt ulos?” Alfie varmisti vilkaisten kohti Danielin hevosta. Mikä sen nimi nyt olikaan? Hän voisi tarkistaa sen karsinan ovesta.

Paigea saatettiin pitää hullunä hän jätti arvokkaan kilpahevosen puutarhurin hoiviin. Kysymysten tulva pyörii varmasti myös Alfien päässä, mutta niin pyöri naisenkin päässä. Oliko hän vastuuton? Ajatteliko loppuun asti? Mitä jos mies ei olekaan kaiken luottamuksen arvoinen? Paige kuitenkin päätti luottaa mieheen ja avuliaaseen tallihenkilökuntaan, joista yksi kärttyikin jo Ciceron karsinan luona loimittamassa herraa.

"Cicerolla on näköjään jo ulos viejä. Voit lähteä seuraamaan heitä, kun olet valmis. Ruunalle jää riimu tarhaan päähän, niin se on helpompi metsästää kiinni, vaikka tuleekin portille vastaan", Paige totesi hoitajan loimitettua Ciceron ja seistessään oven reunalla odottamassa.

Paige teki tilaa siirtyen syrjemmälle tuoleineen. Hän rullasi hevoten perässä oviaukolle seuraamaan Alfien suoritusta. Jotenkin kuitenkin luottavaisin ja helpottunein ajatuksin, mutta oliko nainen ihan tyhmä?

Cicero, aivan! Alfie huomasikin heti, että sillä oli jo loimittaja ja ulos viejä, joten hän sai kaikessa rauhassa kiinnittää Lonallin loimen ja napsautta riimunnarun kiinni riimuun kun oli valmis. Hän hymyili Paigelle merkiksi, että selviäisi kyllä, ja lähti taluttamaan hyväkäytöksistä ruunaa Ciceron perässä. Tietämättä missä tarha oli, hän seurasi vain toista kunnes he pääsivät tarhalle ja hän saattoi taluttaa Lonallin sisälle. Riimunnaru irti, lyhyt rapsutus kaulalle ja pois alta, jos hevoset lähtisivät innoissaan laukkaamaan varomatta ihmisiä. Hän sukelsi ali portin ja kiitti hymyllä sen sulkenutta työntekijää. Mies jäi katselemaan rauhassa käyskenteleviä hevosia hetkeksi.
”Kuinka usein haluat, että käyn? Voin suunnitella työaikatauluni itse, joten olen aina käytettävissä.” Se oli suuri lupaus, mutta hänellä oli vain harvoja ystäviä eikä hän oikeasti tehnyt mitään, koskaan. Ehkä oli aika antaa se käyttämätön aika suloiselle Lonallille.

Paige ei ollut yhtään viellä suunnitelluy yulevaa, mutta oli vaikuttunut siitä että mies tiesi omat menonsa. Naisen työ on hyvin pitkälle asiakkaien aikataulujen mukaan elämistä, mutta hän piti kiinni siitä että olisi edes yksi vapaapäivä viikossa ja hän pyrki pitämään myös ajoittain hevosettoman vapaapäivän käyttäen sen shoppailuun ja sen sellaiseen.

"Olempas minä onnekas un löysin kaltaisesi puutarhurin täältä. Olisin todella onnellinen jos pääsisit pari kertaa viikossa näinä normi viikkoina. Minulla on kausia etten pysty ratsastamaan mm kesällä leirien aikaan pääsen vain viikonloppuisin ja joskus on myös selän kipeytymisen myötä ratsastustaukoa. Että niillä viikoilla ja päivillä sitten useammin ainankin käydä moikkaamassa ruunaa. Ajattelin kesäksi palkata sille ratsuttajan, mutta mielestäni olisi silti kiva että sitä kävisi joku täällä paijaamassa ja vaikka vähän kävelyttelemässä", Paige virkkoi seuraten miehen eleitä.

Hän oli kyllä oikeasti todella tyytyväinen tähän ratsastavaan puutarhuriin, joka oli kuin luottohoitaja nyt Paigelle. Hän ei osannut sanoa pystyisikö mies itsenäisesti toimimaan ruunan kanssa, mutta ainankin ruuna on niin läpi kiltti että tuskin mitään vakavampaa sattuu. Lisäksi hän luotti tallihenkilökuntaan kuin kallioon ja aikoi kertoa myös Alfiesta heille, ensinnäkin että tällä on oikeus käydä "lääppimässä" yksityistä hevosta ja toiseksi olisi mukavaa jos henkilökunta tarkkailisi Lonalin jalkoja. Jos johonkin voi suhtautua näin neuroottisesti, niin hevosten jalkoihin. Paige näkee yhä sielunsa silmin, kuinka ruunalle nousee puoleen sääreen asti riviä ja koko kausi olisi vaarassa.

”Pari kertaa viikossa onnistuu kyllä”, Alfie vakuutti nyökytellen. Hän tunsi olonsa jo vähän rennommaksi Paigen seurassa, vaikka kaikki tuntuikin olleen unta. Eihän hän ollut millään odottanut, että pääsisi ratsastamaan tai edes koskemaan hevoseen. Hän epäili edelleen, että se oli kaikki jotakin kieroa pilaa.
”Autan sinua mielelläni Lonallin kanssa. Se on todella herttainen ruuna.” Hän ajatteli tallilla käynnin hyvänä harrastuksena työpäivien oheen, ja muutama kerta viikossa onnistuisi yrittämättäkin. Hän voisi joskus tulla varmaan katsomaan kun Paige ratsastaisi ja auttamaan tuota ruunan kanssa, vaikka nainen varmasti pärjäsi omillaankin.

Alfie pyöräytti riimunnarun hennolla lenkille käteensä ja viittasi kohti tallia, jos Paige tahtoi jo lähteä sitä kohti. Hän hypisteli narua käsissään ja mietti vastuuta, joka hänelle oli annettu. Hän pitäisi hevosesta huolta kuin omastaan ja ilmoittaisi kaikesta erikoisesta Paigelle ja tallin henkilökunnalle, jotta ei vahingossakaan laiminlöisi ruunan hoitoa.

Tyytyväisyyden tunne valtasi Paigen mielen. Mies tosiaan osasi kästellä ruunaa sopivan johdonmukaisesti, vaikka hän olikin viellä hiukan arka. Hän uskoo Lonalin viihtyvän miehen seurassa hyvin ja nauttivan etenkin maastoista, joihin Paige ei yksin pysty lähteä.

"Loistavaa, voimme siis jatkaa yhteistyötä ja saat tosiaan huomenna ihan kokopäiväisen käyttöoikeuden ruunaan, kunhan et hengiltä sitä juoksuta", Paige naurahti kun kaksikko suuntasi kohti tallia.

Ei hän edes ajatellut miehen jaksavan ratsastaa viittätuntia reippaassa vauhdissa, mikä olisi liikaa ruunalle. Vaan pieni ilkikurisuus näkyi aina Paigen luonteessa, samalla kuitenkin toivoen ettei mies siitä pelästy tai loukkaannu.

Paige vei osan varusteista kaappiinsa ja otti kaapinovesta laukkunsa, joka sisälsi mm auton avaimet. Hän alkoi olemaan valmis lähtöön. Paige jäi hetkeksi odottamaan onko Alfiekin jo valmis lähtöön tai onko tällä viellä jotain kysyttävää.

Alfie olisi voinut hyppiä innosta. Hänellä oli hoitohevonen - tai miksi sitä nyt sitten saattoi kutsua. Hän kävisi heti seuraavana aamuna kaupungissa ostamassa itselleen vaadittavat ratsastustarvikkeet, jos vain saisi Fairchildien auton käyttöönsä.
”Lupaan pitää siitä huolta. Enkä varmasti rasita sitä liikaa.” Alfie toivoi, että hänen tapansa liikuttaa hevosta olisi sille juuri sopiva, eikä liian rankka tai löysä. Hän saattoi olla varovainen vieraan hevosen kanssa ainakin alkuun, mutta uskoi oppivansa nopeasti mikä sille sopisi ja mikä ei. Paigesta olisi varmasti myös hurjasti hyötyä.

Paigen tehdessä lähtöä Alfie palautti tuolle kypärän ja kävi siivoamassa käytävän vielä jäljiltään. Hän kohtasi Paigen hymyillen tallikäytävällä valmiina lähtöön.
”Kiitos, että annat minulle näin hienon mahdollisuuden.”

Paigella oli ilo seurata miehen touhuja ja varmasti myös tallihenkilökunta iloitsi, kun mies siivosi käytävän ja pesukarsinan omilta jäljiltään. Hyvin huomaavaista, vaikka sitä ei kyllä kaikki edes täällä harrasta. Myös Paige on itse sortunut joskus siihen ettei ole siivonnut Loalin lantoja heti, yleensä ruuna suorittaa tarpeensa juuri kun Paige on irrottanut sen riimusta ja lähdössä ratsastamaan niin tämä ei enään pysty siirtyä hevoe taakse siivoamaan tuolinsa kanssa. Ja sillävälin kun nainen on ratsastanut on joku tallihenkilökunnasta ehtinyt siivota jäljet jo pois.

Alfien saapuessa siivouspuuhistaan he lähtivät yhtämatkaa kohti etuovea. Paige ei tiennyt mistä Alfie kulkee normaalisti kartanolle tai ylipäätänsä mistä kartanolle pääse.
"Minulle on suuri helpotus että näinkin isosssa paikassa on myös mukavia ja avuliaita henkilöitä. Onko tästä pitkäkin matka kartanolle? Minä olen lähdössä Hexhamiin nyt kotiin, jos tarvit joskus kyytiä niin kysy ihmeessä", Paige totesi tietämättä onko miehellä ajokorttia tai autoa käytettävissä.