[Vapaa peli vähän toisenlaisissa tunnelmissa 8)]
20.2. lauantai-yö
Hexhamin rauhaisan lähiön ja identtisten kiviomakotitalojen rivittämän kotitien ilmapiiriä rikkoi kovaääninen purkkapopista vanhaan rock-musiikkiin vaihteleva tarkasti valikoitu soittolista, jota huudatti Fionan olohuoneessa sijaitseva kaiutin. Kello näytti puoli yhtä yöllä mutta väsymys ei tuntunut nuorison nivelissä, kun he viettivät Fionan 16-vuotissyntymäpäiviä kyseenalaisin keinoin hankitun alkoholin vaikutuksen voimalla.
Bailey oli niin onnellinen, että typerä nilkka ei vihlonut enää ja hän saattoi tanssia päivänsankarin kanssa olohuoneen puisella sohvapöydällä Should I Stay Or Should I Go:n tahtiin. Jonathan makasi sohvalla ties kuinka mones oluttölkki kädessään ja Delilah oli jossain. Enempää väkeä he eivät kaivanneet pitääkseen täydellistä iltaa.
Bailey ei katsonut kelloa, huolehtinut hevosistaan tai miettinyt, mitä äiti saattaisi sanoa illan menosta, vaan kaatui onnessaan Jonathanin viereen sohvalle ja läikäytti samassa menossa omenalikööripullostaan vaalealle nahkasohvalle. "Soriiii", hän nauroi ja antoi olla.
"Miten menee?" tyttö kysyi imelästi hymyillen Jonathanilta, joka oli ollut harmittavan pitkään hiljaa. Bailey laskeutui puolimakuulle pojan päälle ja katseli tämän kauniita kasvoja kirkkaanoranssi pullo kädessään.
"Hyvin, tietenkin", tuo vakuutti ja hymyili leveästi kaverilleen.
Bailey antoi olla ja hörppi maistuvaa juotavaa ja naposteli viereiseltä pöydältä juustonaksuja päälle. Parhaat synttärit ikinä, vaikkeivat olleet edes hänen omansa.
Kun Delilah oli ilmestynyt olohuoneeseen talon etuoveen koputettiin kovaan ääneen ja Delilah, joka tuntui käyttäytyvän heistä normaaleimmin juotuaan kuitenkin yhtä paljon, passitettiin avaamaan ovea. Takaa paljastui naapurin jäykkis mummo, joka valitti melusta ja uhkasi poliiseilla kun näki eteisen pöydälle laskeutuneet tyhjät tölkit. Delilah sai kuitenki vanhan naisen pois tieltä tavalla, joka jäi sohvalla makaavalta Baileyltä huomaamatta ja he päättivät, että jos melu kerta niin haittasi he voisivat viedä sen ulos. Selvästikään lähiö ei ollut riittävän vastaanottavainen paikka upeille bileille, joten ehkäpä pienen kävelymatkan päässä sijaiseva Hexhamin keskusta olisi sopivampi paikka.
Fiona kaappasi käteensä kaiuttimen eikä suostunut laskemaan volyymia, Delilah otti käteensä juustonaksukulhon ja Bailey ja Jonathan nappasivat pullot käsiinsä ja niin juhlakomppania päätyi viileään yöilmaan.
Muutaman minuutin päästä Bailey kyllästyi kävelemiseen. "Ampu tulee", hän huudahti ja nauroi hillittömästi, kun hyppäsi Jonathanin reppuselkään likööripullonsa kera. Ihmeen kaupalla pariskunta ei lyhistynyt kömpelön hypähdyksen alle ja lähtivät uudestaan matkaan Bailey Jonathanin reppuselässä. Varmasti joku olisi juhlatuulella Hexhamissa, olihan nyt sentään lauantai-yö.