There's a big, big world out there

Caitlin vaihtoi kappaletta ennenkö keräsi Remonan ohjat ja vaihtoi laukkatyöskentelyyn. Hän kyllä tietäisi, kun kuulisi oikean kappaleen, ihan sama mikä heidän sen hetkinen harjoituksensa noin muutoin oli. Tämä ei ollut oikea taustamusiikki. Se oli liian mollivoittoinen elämäniloiselle Remonalle, joka hurmasi yleisön nimenomaan sillä, miten iloisesti teki työnsä. Hän vaihtoi kappaletta ja käänsi Remonan lävistäjälle, ratsastaen viisi huolellista sarjavaihtoa suoralla linjalla. Nainen kehui tammaa jatkaessaan suurelle ympyrälle. Ei, tämäkään ei sopinut heille. Seuraava. Caitlin kokosi hevosen laukan lyhyeksi, valmisteli seuraavan tehtävänsä huolella ja keskittyi ratsastamaan täyden laukkapiruetin täsmällisesti. Remona sai tehtävän näyttämään jälleen helpommalta kuin mitä se oli, ja vaikka suoritus ei kilparadalle kelpaisikaan, ainakaan hänen kriteereillään, selvitti Remona tehtävän kiitettävästi. Hän taputti hevosen kaulaa antaessaan ratsun venyä pidempään askeleeseen.

Ehkä hänen täytyisi jättää kappaleen etsiminen huomiselle, sillä näistä vaihtoehdoista sitä ei tuntunut löytyvän. Kenties hän ei ollut oikeassa mielentilassa, kun mikään loistavista, toinen toistaan hurmaavimmista teoksista ei iskenyt. Hän hidasti Remonan raville, kokosi lyhyeksi ja nautti hetken harjoitusravissa istumisesta, ennenkö kokosi askelta entistä enemmän, pyytäen tammalta vaivatonta, sulavaa siirtymistä tahdikkaaseen passageen. Kappale vaihtui itsestään, mutta seuraavakaan ei kuulostanut oikealta. Caitlin siirsi tamman passagesta kymmenen askeleen piaffeen vaihtaen samalla musiikkia jälleen kerran. Remona nautti monipuolisesta työnteosta mitä ilmeisemmin, sillä pärskyi tyytyväisenä ja tuntui lukevan hänen ajatuksiaan, kun Caitlin antoi tamman venyä pidempään muotoon. Tähän oli hyvä lopettaa tältä päivältä. Kuulokkeista soiva musiikki kuulosti jo oikeammalta, mutta sekään ei aivan iskenyt. No, saisi riittää. Hän sammutti laitteen ja sulloi nappikuulokkeet liivinsä taskuun. Huomenna olisi uusi päivä.

Remona sai pitkän, rennon loppuverryttelyn matalassa, pitkässä muodossa, ennenkö Caitlin hidasti käyntiin ja laski jalustimet kokonaan jaloistaan. Hän pyöritteli nilkkojaan pohtiessaan, mitä seuraavaksi tekisi. Ohjelman kanssa alkoi tulla jo kiire. Ehkä täytyisi vain luopua turhan korkeista vaatimuksista ja lähteä sen sijaan liikkeelle siitä, että hänellä oli jo yksi ohjelma suunniteltuna musiikkia myöten. Se ei ehkä sopisi täydellisesti Remonalle, eikä ansaitsisi heille korkeita pisteitä taiteellisesta puolestaan, mutta he pärjäisivät sillä riittävän hyvin ensimmäisissä kisoissaan. Hän hyppäsi alas kävelevän Remonan selästä, taputti kevyesti hionnutta kaulaa ja lähti tamman kanssa tallia kohden. Paras pestä ruunikko nopeasti, niin sen saisi solariumiin kuivumaan ja piakkoin takaisin ulos nauttimaan päivästään.

Shelby huomasi tuijottavansa Caitlinia hevosensa kanssa jälleen. Hevosen liikkeissä ja sitä miten sulavasti ja soljuvasti se liikkui askeleesta toiseen ja liikkeestä toiseen oli jotain vangitsevaa. Shelby ei tiennyt, että hevoset osasivat tanssia. Saattoi olla, että Remona oli yksi laatuaan mutta tyttö seurasi sen taitavia liikkeitä kuin kuuta nousevaa antaen oman ratsunsa töpsötellä menemään miten huvitti. Hän ei ehkä kuullut musiikkia mutta hänen mielestään myös hiljaisuudessa ihminen, tai hevonen, saattoi liikuttaa katsojaansa tanssillaan ja siihen hän pyrki aina tanssiessaan. Hän ei ehkä osannut edes kuvitella, kuinka kauniilta musiikki kuulosti mutta hän tiesi, että tanssia pystyi ilmankin. Hän ei kuullut, kuinka Remonan kaviot jymähtelivät kentän pohjaan tai sen hengitystä mutta näki kuinka se teki töitä ja liikkui kauniisti Caitlinin pyynnöistä, joita harjaantumaton Shelby ei huomannut vaikka kuinka tarkasti yritti katsella. Heidän menonsa korvasi ehdottomasti sen, mitä hän oli räpeltänyt äsken Tangon kanssa.

Kun Caitlin antoi Remonan laskeutua käyntiin Shelby oli varma siitä, että Caitlin oli upein ratsastaja, jonka hän oli nähnyt. Hän ei ehkä ollut todistanut paljoa korkeatasoista kouluratsastusta television välityksellä, puhumattakaan silminnähden, mutta punahiuksinen nainen hevosensa kanssa meni helposti hänen listansa kärkeen siitä huolimatta. Kun ratsuttaja lähti hevosen kanssa kovin yhtäkkisesti pois Shelby laskeutui kiireesti Tangon selästä ja nosti jalustimet ja löysäsi vyötä hieman. Hän tiesi, ettei tallissa tai varsinkaan hevonen kädessä juostu tallissa mutta hän asteli mahdollisimman nopeasti talliin ja otti vuokrahevoseltaan varusteet päältä nostaen ne karsinan tankoihin nojaamaan. Tango ei paljoa hätkähtänyt ratsastajansa nopeista otteista, varmaankin ennemmin nautti siitä, että pääsi rauhaan karsinaan.

Shelby jätti hevosen hetkeksi rauhaan ja varusteet lojumaan karsinan eteen, jotta saattoi mennä Caitlinin ja tanssivan hevosen luo.
"Kaunista", hän viittoi nyt leveästi hymyillen. "Se oli niin kaunista", tyttö ihasteli.

Nainen riisui Remonan nopeasti varusteista tamman seistessä kuuliaisesti pesupaikalla. Hän kumartui käärimään pinteleitä pois hevosen jaloista samalla kun jutteli matalaan sävyyn hyväntuuliselle tammalle. Samalla tuli kokeiltua jalatkin läpi, vaikka eipä niissä mitään huolestuttavaa tuntunut. Ei hän ollut sitä olettanutkaan, kun ratsu oli liikkunut niin halukkaasti maneesissa. Nainen suoristautui viimeisen takajalan luota pinteli käsissään, kun huomasi Shelbyn saapuneen. Hän laski pintelin käsistään kolmen muun sotkuisen rullan luokse ja hymyili tytölle.
"Kiitos", hän viittoi iloisena saamistaan kehuista, vaikka ne taisivatkin olla enemmän Remonalle suunnattuja. Remona ansaitsi kaikki kiitokset, jota maailmalla oli tarjota. Tamma oli uskomaton, eikä hän koskaan väsyisi ylistämään ruunikon taitoja.
"R-e-m-o-n-a", hän tavasi kirjain kerrallaan ja osoitti tammaa kohti. Herttainen tamma seisoi tyynenä aloillaan pesukarsinaan kiinnitettynä ja katseli korvat hörössä tallikäytävää ja uutta tuttavuuttaan. Hän pohti hetken, osaisiko kertoa muuta tammasta viittomalla, mutta totesi sanavarastonsa olevan naurettavan rajoittunut. Ainahan hän voisi kirjain kerrallaan yrittää tavata, mitä tarkoitti, mutta siinä menisi ikuisuus ja todennäköisesti hän sekoaisi kesken tavaamisen sanan kirjainten järjestyksistä.

Shelby todella tarkoitti kehujaan, hän ihaili hevosta, joka nyt seisoi ryhdikkäänä hänen edessään. Hän ei tiennyt miten muuten olisi ilmaissut ihailuaan naiselle, joka ei ymmärtänyt kaikkia viittomia, tai hevoselle, joka ei varmaankaan ymmärtäisi mitään hänen tapaansa kommunikoida.
Tyttö katseli tammaa ja sitten Caitlinia, joka viittoi hänelle hevosen nimen. Remona kuulosti juuri sopivalta nimeltä tanssivalle hevoselle.
"Kaunis nimi", hän viittoi yhä leveästi hymyillen ja katsoi sitten epävarmemmin hevosta, joka ei vaikuttanut pelottavalta tai vaaralliselta, vaan rauhaisalta ja kiltiltä. Tamman tyyneys sai tytön uskaltamaan laskea kätensä ja sirot sormensa sen turvan päälle ja silittää sileää karvaa. Remona-tamma oli toinen hevonen, johon hän oli koskaan koskenut ja siten helposti suloisin. Tytöstä varmasti näki, kuinka tottumaton tämä oli hevosten parissa mutta häkeltynyt hymy ei laskeutunut mykän tytön suulta, kun hän silitti hitaasti ja varoen tamman turpaa.

Caitlin nyökkäsi iloisesti. Nimi oli hänestäkin todella kaunis. Se oli varmasti ollut yksi syy siihen, miksi hän oli alunperinkään kiinnittänyt huomiota tanssivaan koulutammaan aiemman omistajansa ratsastamana. Kaunis hevonen esiintyi aina niin suurella elämänilolla ettei se tuntunut mahtuvan yhdelle areenalle. Oli käsittämätöntä, miten niin paljon elämäniloa saattoi mahtua yhteen suureen sydämeen. Remona hämmästytti häntä edelleen lähestulkoon jokaisena päivänä.
"Kaunis hevonen", hän vastasi viittomalla, eikä kasvoilla loistava huvitus voinut jäädä huomaamatta. Hän rakasti tammaa niin syvästi, että se oli suorastaan pelottavaa, kun otti huomioon, ettei ruunikko ollut hänen. Nainen kurkotti hevosen harjapakkia kohden ja kaivoi esille herkkupussin, josta kaivoi muutaman namin kämmenelleen. Hän ojensi kättään Shelbylle ja nyökkäsi kohti nyrkin suojissa olevia nameja.
"Kiltti", hän viittoi saatuaan namit kädestään ja osoitti tammaa. Hän näytti esimerkkiä kaivaen yhden namin kämmenelleen. Remona poimi herkun lähestulkoon ylhäisesti, eikä tosiaankaan erehtyisi viemään sormia siinä sivussa. Herttainen, ihana tamma. Hän nyökkäsi Shelbylle rohkaisevasti. Remona arvostaisi nameja ja oli ne ansainnut äsköisen treeninsä päätteeksi.

Shelby antoi kätensä laskeutua ihastuttavan tamman turvalta ja astui pienen askeleen siitä kauemmas. Tyttö nyökkäsi hymyillen Caitlinin viittomalle - Remona oli kaunis. Tango ja muutkin tallin hevoset olivat kauniita mutta Tango oli enemmän suloinen. Tumma hevonen oli myös ruuna, joten sitä pitäisi kai ennemminkin kutsua komeaksi.
Shelby katseli Caitlinin puuhastelua ja otti vastaansa kädestä muutaman namin, joita pyöritteli sitten kädessään. Ne tuoksuivat inhottavalta mutta olivat selvästi jotain, mistä hevoset nauttivat, joten Shelby antoi olla. Kun Caitlin oli näyttänyt esimerkkiä Shelby teki samoin ja ojensi siron kätensä tamman suun eteen. Hän näki, että tamma oli kiltti ja uskoi Caitlinin sanaa, mutta silti käden laittaminen hevosen syötäväksi tuntui epämukavalta ajatukselta. Remona naposteli herkkupalat Shelbyn kämmeneltä siivosti ja nätisti, kuten äskenkin, ja Shelbyn hetken hermostunut ilme suli pois.
"Hevoset ovat mukavia", hän viittoi tavanomaista tahtiaan hitaammin Caitlinille sitten ja hymyili hieman. Ehkä hän voisi tottua niiden kanssa toimimiseen, ehkä hän löytäisi tavan oppia myös ratsastamaan. Äidin idea tuoda tytär ratsastamaan ei tuntunutkaan enää niin typerältä, kun Shelby ymmärsi paremmin näitä isoja nelijalkaisia. Ne olivat oikeastaan herkempiä ja kohteliaampia, kuin hän oli kuvitellut, sillä Shelby oli varautunut tulevansa tallatuksi ja runnelluksi ja sotkuisaksi. Vielä hän ei ollut mitään niistä, vaikka Remona olikin sotannut hänen kämmentään turvallaan hieman.

Caitlin seurasi hymy huulillaan, miten tyttö toimi Remonan kanssa, eikä Remona tietenkään laittanut pahakseen huomiota. Hän epäili, ettei tamma olisi ollut niin vastaanottavainen ja sosiaalinen, jos hän ei olisi ollut siinä, mutta niin kauan kuin hän pysyi Remonan luona, ei herttaisella tammalla ollut mitään syytä etsiä ihmisiään ja unohtaa muiden olemassaoloa. Nainen nauroi tytön viittomalle ja nyökkäili innoissaan mukana. Niinpä. Hevoset olivat mukavia. Ei olisi saanut valita suosikkeja - ketä hän huijasi, kaikilla kilparatsastajilla oli suosikkinsa kisaratsujensa seasta -, mutta Remona oli ehdottomasti hänen suosikkinsa. Elämäniloinen tamma oli vienyt hänet mennessään heti, kun oli ensimmäisen kerran tervehtinyt häntä eikä tuijotellut tyhjyyteen aiempaa omistajaansa odottaessaan. Silloin hän oli tiennyt, ettei enää voisi mitenkään ravistautua irti hevosesta murtamatta sydämestään ainakin pientä palaa siinä sivussa.
"Ovat", hän toisti viittoman perässä vastaukseksi edelleen tyytyväisesti nyökytellen. Hän siirtyi noutamaan vesiletkua voidakseen pestä tamman, jonka karva oli paikoin hien tummentamaa ja hymyili olkansa yli tytölle kiinnittäen kerrankin huomiota ympäristöönsä, kun laski vettä tamman selälle ja kyljille. Usein hän päätyi kastelemaan niin itsensä kuin kaiken lähellä olevan, mutta olisi ikävää antaa Shelbylle vilpoisa suihku.

Havana oli seurannut tytön ratsastusta tarkkaavaisin silmin maneesin kentän reunalta, johon Shelby oli käskenyt sen makuulle. Se pysyi naurettavan hyvin uudessa ympäristössä pois tieltä ja kun tyttö käveli talliin se nousi ja jolkotteli tytön perässä Tangon karsinalle, jonka edessä se makasi nytkin. Se ei kuitenkaan nukkunut tai edes torkkunut, vaan katseli pää korkealla ja silmät tarkkana tyttönsä liikkeitä, vaikka lepuuttikin jalkojaan.
Shelby peruutti muutaman askeleen, kun Caitlin otti vesihanan, hänkään ei halunnut kastua. Tyttö vilkaisi Havanaa ja sitten Tangoa, joka seisoi harjaamatta vielä karsinassaan. Hänen pitäisi varmastikin mennä harjaamaan se ja antaa Caitlinille ja Remonalle tilaa. Ja ostaa Havanalle jokin peti tai peitto, jolla se voisi makoilla kun se olisi hänen kanssaan tallilla. Kova kivilattia ei tuntunut mukavalta alustalta makoilla ilman pehmuketta.
"Menen nyt", hän viittoi ja katsahti Tangoa, jonka luokse meni, avasi karsinan oven ja tervehti kosketuksella isoa hevosta, joka seisoi paikallaan takapuoli oveen päin. Se liikkui laiskasti sivuunpäin ja näytti jälleen yhtä nyrpeältä kuin alussakin. Shelby tiesi kuitenkin, ettei voisi arastella hevosta vaan joutuisi harjaamaan sen kaikesta huolimatta. Niimpä hän laittoi riimun takaisin sen päähän ja haki jonkin mukavan tuntuisen harjan käteensä.

Caitlin nyökkäsi ja heilautti vesiletkusta vapaata kättään hyvästiksi, kun tyttö ilmoitti suuntaavansa oman ratsunsa luokse. Hän kääntyi Remonan puoleen, alkaen pestä huolellisesti tamman selkää ja kylkiä. Hän onnistui kastelemaan itsensä pyyhkiessään sienellä märkää karvaa, mutta siinä nyt ei ollut mitään uutta. Tämän takia hän kuljetti aina mukanaan vaihtovaatekertaa. Tallilla vaatteet olivat käyttötavaraa, joka kuluisi, sotkuisi ja kastuisi väistämättä. Helpommalla pääsi kun ei turhaan yrittänyt edes niitä varoa, vaan vaihtoi sitten, kun oli sille tarvetta. Hän veti pahimmat vedet tamman selästä ja kyljistä hikiviilalla, syötti vielä yhden namin siivosti seisovalle hevoselle ja kävi sen jälkeen noutamassa pullon linimenttiä. Yleensä hän suosi pinteleitä kylmäpusseilla, mutta tänään he eivät olleet tehneet mitään niin raskasta, etteikö perinteinen kaksiteholinimentti sitä hoitaisi.

Caitlin naksautti narun kiinni Remonan riimuun, irrotti tamman pesupaikan pidikkeistä ja vei suorinta tietä solariumille. Nykyään solariumin käyttöpaneeli ei enää vaikuttanut lainkaan monimutkaiselta, mistä nainen oli kiitollinen, sillä olisi noloa käydä aina pyytämässä työntekijöitä tekemään tämä osa. Hän jätti tyytyväisesti takastaan lepuuttavan tamman seisomaan lämpölamppujen alle ja palasi itse tallin puolelle siivoamaan pesupaikan heidän jäljiltään. Hän kantoi satulan varustehuoneelle, mutta nappasi saman tien hikisen satulahuovan pois helpottaakseen hevosenhoitajan työtä. Caitlin palautti harjapakin oikeaan lokeroon ja ristitti suitset siististi naulaansa, ennenkö otti pintelit kantoonsa ja suuntasi vilkaisemaan, miltä Remona näytti solariumissa. Tamman silmät olivat suljettuina kun se nautti olostaan, mikä sai naisen hymyilemään lempeästi. Mikä ihana hevonen. Hän aukaisi käytössä olleet pintelit ja kääri ne yksi kerrallaan siistimmille rullille, jotta ne olisivat valmiina käyttöä varten seuraavallakin kerralla. Palauttaessaan pintelit paikoilleen varustehuoneeseen hän näki hevosenhoitajansa, jota pyysi hoitamaan Remonan ulos kunhan tamma hieman lamppujen alla ehtisi kuivua. Valmentaja suuntasi etsimään tyttöä, jotta voisi vielä toivottaa hyvästinsä ennenkö lähtisi omille teilleen. Oli aina hauska kohdata uusia tallilla kävijöitä.

Shelby kävi hitain ottein Tangon tumman karvan läpi. Hän ei tiennyt mitä kymmenellä eri harjalla tekisi, kun tämäkin melko pehmeältä kämmenessä tuntuva harja puhdisti (valmiiksikin jo puhtaan) karvan aivan hyvin. Tyttö laskeutui hevosen jalkojen tasolle ja piti etäisyytensä, sillä ei halunnut hevosen astuvan päälleen. Saappaat päällä oli todella epämukavaa kyykistellä ja uusissa saappaissa tyttö tunsi muutenkin hiertymien tulon, mutta hän sieti epämukavuuden ja harjasi nopeasti ruunan jalat.

Tango katseli häntä ilkeästi kun hän siirtyi sen kaulan ali ja Shelby oli liikkeissään nopea, ettei hevonen ehtisi tehdä hänelle mitään. Hän laski harjan pois ja otti käteensä kaviokoukulta näyttävän välineen, jota pyöritteli kädessään hetken ennenkuin käveli Tangon etujalan viereen. Hän nosti jalan varovasti ja nyhti irti pienet murut hiekkaa ja purua ruunan kavioista. Hän antoi jumiutuneiden sotkujen olla, koska ei yksinkertaisesti saanut niitä irti ja oli varovainen takajalkojen kanssa, joita ruuna koukisteli pelottavasti.
Shelby siirtyi ottamaan käsiinsä Tangon varusteita, viedäkseen ne varustehuoneeseen, kun Caitlin tuli hänen luokseen.

Caitlin ojensi heti käsiään ottaakseen osan Tangon varusteista kantoonsa, kun huomasi tulleensa häiritsemään Shelbyä kriittisellä hetkellä. Punapään kasvoilla oli sama vaivaton, rento hymy, jonka onnistunut ratsastuskerta aina nosti pintaan. Remona oli ollut hieno kouluratsu, joten kyllä nyt kelpasi hymyillä. Hän lähti varustehuoneelle ja molempien saatua kätensä vapaiksi, mietti hetken miten viittoisi sanomansa.
"Hauskaa", hän viittoi ja toivoi ilmaan piirretyn kysymysmerkin välittävän viestin siitä, miten hän tarkoitti yhden sanansa kysymykseksi. Jälleen kerran nainen joutui huomaamaan, että kielten ymmärtäminen oli helpompaa kuin niiden puhuminen itse - vaikka välillä Shelbyn viittomat menivätkin häneltä ohitse, hän pystyi yleensä päättelemään tuntemattomien viittomien merkityksen lauseyhteydestä. Kun yritti keskustella itse, sitä vapautta ei ollut. Vaan usein arvailemalla ja sinne tänne heilumalla sai viestin menemään perille. Kyllähän puhuessakin tuli käytettyä elekieltä hyödyksi, joten mikään tuskin estäisi Shelbyä ymmärtämästä häntä pelkästään senkin pohjalta, miltä hänen ilmeensä näytti.

Shelby ei väittänyt vastaan, kun Caitlin otti hoitaakseen osan Tangon tavaroista, ja otti oman osuutensa mukaansa. Oli mukava saada apua, ja hyvä tulla huomatuksi. Hän oli olettanut olevansa näkymätön järjettömän kokoisella tallilla, mutta ainakin tänään avun saaminen oli osoittanut melko helpoksi tehtäväksi. Ensi kerralla hän olisi tuskin niin onnekas, aivan kuin hän saattaisi olettaa kenenkään osaavan viittoa. Oli pieni ihme, että Caitlinkaan osasi, eikä hänkään viittonut niin, että Shelby olisi voinut jutella hänen kanssaan vapaammin.
Tyttö käveli hiljaisin askelin varustehuoneeseen ja laski satulan paikalleen. Hän katsoi Caitlinia hetken ja hymyili sitten kevyesti. "Kyllä", hän viittoi ja nyökkäsi. Ratsastus oli kaukana baletista, jolle hän eli, mutta hän oli nauttinut Tangon kanssa ratsastamisesta niin kauan kuin hänen ei ollut tarvinnut tehdä muuta kuin istua selässä. Hänen onnekseen kukaan ei saattanut valittaa täällä hänelle virheistä, kuten tanssisalissa. Tyttö siveli kädessä lepääviä suitsia. Niiden pehmeä, halkeilematon nahka oli mukavan tuntuista ja varmasti tuntui hevosen päässäkin miellyttävältä. Kylmänkoleista kuolaimista hän ei saattanut olla samaa mieltä mutta hän ei omistanut Tangoa, joten varusti sen miten käskettiin.

Punapää oli tyytyväinen, kun Shelby oli viihtynyt Tangon kanssa ja nauttinut olostaan, ainakin sen vähän mitä saattoi tallilla, jolla ei ollut aiemmin montaa kertaa käynyt. Hän hymyili tytön ihaillessa suitsia, ennenkö huokaisi hiljaa vilkaistessaan rannekelloaan. Hänen lienisi parasta jatkaa työpäiväänsä ja jättää kuuro tyttö nauttimaan loppupäivästään itsekseen. Ehkä seuraavalla kerralla hän osaisi jo viittoa enemmän Shelbylle. Ainakin hän tarkistaisi muutaman perusviittoman, joilla saisi pidettyä keskustelua yllä hieman pidempään. Niistä ei koskaan voisi olla harmia. Kielitaito oli aina etu, oli se sitten puhuttua kieltä tai käsillä viitottua.
"Työt", hän viittoi ja kohautti harteitaan pahoitteleva hymy kasvoillaan. "Oli mukava tutustua", hän lisäsi näppärin elein. Tietyt lauseet oli tullut opeteltua niin, ettei niiden viittomia joutunut hapuilemaan lainkaan, mistä hän oli kiitollinen.
"Nähdään taas", hän vielä lisäsi, ennenkö heilutti kättään hyvästiksi ja palasi tallin puolelle jatkamaan työpäiväänsä, johon tämän kaltaiset kohtaamiset toivat aina niin paljon enemmän toivottua sisältöä.

Shelby katseli Caitlinia kun tämä näytti tekevän lähtöä. Shelby oli hirmuisen kiitollinen taitavasti ratsastaneelle naiselle, joka oli viitsiytynyt vielä varusteidenkin kanssa häntä auttamaan. Iso oli tuntunut alussa ja tuntui vieläkin hieman kolkolta ja tuntemattomalta paikalta, mutta ainakin Caitlin oli tehnyt ensimmäisestä päivästä siedettävästi sujuneen sen sijaan, että Shelby olisi tuntenut itsensä aivan hyödyttömäksi.
"Ei se mitään", hän viittoi ja hymyili naiselle. "Niin oli."

Shelby heilutti hänelle hyvästit ja katseli kuinka varustehuoneen ovi kävi ja hän jäi puhdistamista vaille valmiiden suitsien kanssa kahden. Pestyään kuolaimet ja siistittyään puhdasta nahkaa hän laski ne varoen paikalleen, kävi hakemassa ihanan Havanan vierelleen ja käyskenteli hakemaan pukuhuoneesta tavaransa. Tyttö tekstitti äidilleen hakupyynnön istuessaan pukuhuoneessa koira vierellään ja lähti sitten ulos. Istuttuaan hetken katsomassa pääkentän erilaisten ratsukoiden työskentelyä, tyttö sai tekstiviestin tulla parkkipaikalle ja laukku olalla ja koiran hihna kädessä hän istui pelkääjän paikalle. Ehkä hänkin vielä joskus osaisi ratsastaa yhtä hyvin, tai edes melkein. Kai hän kiittäisi äitiä siitä, että oli patistanut hänet hevosten pariin, ne olivat oikeastaan varsin viehättäviä eläimiä. Hän pystyi näkemään itsensä niiden parissa enemmänkin, vaikka niihin luottamiseen oli vielä pitkä matka. Shelby tiesi liiankin hyvin kuinka paljon hänellä oli vielä opittavaa ja kuinka paljon voisi mennä pieleen. Hän ei ollut kuitenkaan luovuttaja, eiköhän se jo baletinkin saralla oltu nähty.

[tacktack pelistä, nyt pääsee leipomaan Shelbystäkin kunnon heppatytön 8)]