[Y] Mitä pääni sisälläni tapahtuu?

[Yksinpeli, mm. Tibbyn päiväkirjaa.]

22.Tammikuuta Perjantai

Päiväkirja päiväkirja. Miten tälläiseen kuuluu kirjoittaa? Entä jos minä en halua kertoa kenellekään. En halua muistaa, se sattuu liikaa, miksi minun pitää ajatella sitä. Haluan eroon siitä ajatuksesta. Haluan Piccolon takaisin! Kyynel vierähti tekstin päälle ja muste hieman levisi.
Fiilis oli meillä niin huikea ja se oli mahtavaa olla metsäsä ja vauhdissa. Piccolon joka lihas oli sympioosissa minun lihasteni kanssa, voiko niin sanoa, sanon silti! Meillä meni kaikki niin hyvin. Jälleen kyynel sotki tekstiä. Mutta sitten tuli se hirvi. Sen sarvet teki niin pahoja haavoja ja ja... Tuossa vaiheessa päiväkirja lentää seinään.

25. Tammikuuta Maanantai

Päiväkirja ryttyinen, kanna tuska kyynelten. Heitin sen seinään ja jätin päiviksi, jos minä yritän taas uudestaan. Piccolo. Piccolo. Se oli ensin niin ihana päivä ja ilta oli sitten kamala. Piccolon silmistä paistoi tuska ja pelko, Bebbie rauhoitti sitä, mutta minä olin vain hysteerinen.


26. Tammikuuta Tiistai

Yritän vain jatkaa, mutta kun kaikki on niin sekaisin päässäni, yritän kovasti hyväksyä kaiken sen, mutta kun se on niin hirveen vaikeeta. Mutta minä vannon, että yritän, yritän että kipeää tekee. Rinnassani tuntuu kovin pakottavan ja puristavan, niinkuin iso umpisolmu, joka on vedetty niin tiukalle, ettei sit saa vedettyä auki. Tuntuu melkein samalta, kuin käsi tai jalka venähtäisi, mutta paljon paljon enemmän eikä edes fyysistä kipua vaan kovempaa. Miten minä tästä oikein selviän?


27. Tammikuuta Keskiviikko

Tekstiä tekstiä tekstiä, tää on vaan niin vaikee purkaa paperille. Kyllä äiti varmaa hyvää tarkotti, mutta ku en mä osaa tämmöseen vuodattaa sydäntäni. Ei se umppari vain aukee millään, oon yrittänyt, oikeasti. Se on vaikeeta. Ei äiti ole sanonut miten se aukeaa, eikä kyllä mummi ja iskäkään. Se on vaan umpisesti solmussa.