Ilmaa on vaikea hengittää.

Aina välillä tuli hetkiä, kun olisi tehnyt mieli heittää pyyhe kehään ja leiriytyä koneen ääreen kirjoittamaan seuraavaa novellia taas luvun verran pidemmälle. Noh, kyseisiä hetkiä tuli oikeastaan koko ajan Artemiksen kanssa. "No, laittelen sulle sit vaan tasasin väliajoin tiedustelua siitä koska sopii." Nuorempi totesi hymyillen. Ei hän tässä kohtaa halunnut enää hommaa sitten kuitenkan jättää sikseen. "Kaipaatko jotain sääntöjä?" Kuten nyt vaikka jotain siitä saako seksisuhteen aikana maata muiden kanssa, pitääkö niistä kertoa, pitäisikö käydä testeissä, välttää ylimääräistä yhteydenpitoa... William keksi montakin asiaa, joista voisi aiheutua vääntöä myöhemmin, jos niistä ei mitään sovittaisi. Mutta hän ei ollut ollenkaan vakuuttunut siitä, että Artemis haluaisi hänen kanssaan moisistaan keskustella.

Sääntöjä? Ei helvetissä. Hän ei haluaisi tehdä tästä mitään kamalaa sääntöviidakkoa ja olla kuin pariskunta, mitä he eivät todellakaan olleet.
"Mihin sääntöjä tarvii? Ei kiinnosta mitä teet omalla ajallasi, niin kauan kun et tartuta tauteja."
Hän nurahti ja joi loput kahvistaan. Ehkä hän sitten lähtisi. Tummatukka nousi ja meni pukeutumaan, mennen eteiseen vetämään takkia päälleen. Miten tähän oli ajauduttu?

Kärttyisän miehen reaktio oli yhtä herttainen kuin kaikki tähänkin asti, joten William tyytyi vain nyökkäämään ymmärtämisensä merkiksi. Joo, eipä hän mitään tauteja aikonut levitellä. Toivottavasti ei toinenkaan. Hänen mielestää sääntöjä olisi kyllä tarvittu yhteen sun toiseenkin asiaan, mutta jos toinen ei niitä halunnut juttuun mukaan niin ei sitten. Artemiksen noustua pöydän äärestä keräsi nuorempi kupit tiskialtaaseen ja huuhtaisi ne, ennen kun asetteli ne tiskikoneeseen. "Nähdään." Tuo vielä huikkasi poistuvalle seuralaiselleen. Noh, tämä päivä ei ollut sujunut ihan odotetusti, eikä hän oikeastaan ollut varma mihin hittoon oli juuri itse mennyt sotkeutumaan.