Ilmaa on vaikea hengittää.

// Falalala, R18. Sinua on varoitettu.//

Artemis oli saanut pyynnön tulla keskustelemaan siitä... Välikohtauksesta. Onnekseen ei työnantajaltaan suoraan vaan asiakkaalta, siltä... Pikaiseltaan. Pikaiselta, jonka vieressä hän oli viihtynyt koko yön. Käsillä oli huonot ajat hänen mielenterveydelleen, Arty oli siirtynyt takaisin tavalliseen tupakkaan. Tuo sytytti sellaisen hieman ennen kuin oli perillä ja poltti loppuun postilaatikon vierellä. Äsh. Miksi hän oli täällä? Mies harppoi ovelle ja soitti ovikelloa, miljoona ja sata asiaa päässään vatvoen.

William ei ollut lainkaan vakuuttunut, että pyynnöistä huolimatta Artemis olisi saapumassa paikalle. Hän oli silti varmuuden vuoksi huolehtinut ettei Ellie olisi tulossa kotiin. Lapsen läsnäolo sellaisessa tilanteessa ei varmastikaan helpottaisi asioita. Ei hän vielä nytkään tiennyt mitä aikoi sanoa tai mitä mahdollisella keskustelulla koittaisi ajaa takaa. Hän kuitenkin halusi päästä puhumaan varsin kärttyisen valmentajamiehen kanssa. Ovikellon soidessa William suorastaan säpsähti, mutta asteli sitten varsin reippaasti avaamaan oven. Bruneten ilme oli heti alusta lähtien aavistuksen kireä, lähinnä tosin jännityksestä. William väisti pois oven suusta jotta toinen mahtuisi kunnolla sisään. "Tota.. onko mitään mitä sää haluat kysyä tai sanoa?" Lyhyempi kaksikosta tiedusteli varovasti hymyillen. Helpompaahan se olisi, jos toinen ilmaisisi ensin mielepiteitään ja hän lähtisi sitten vastaamaan niihin. Homma ei kuitenkaan ollenkaan välttämättä sujuisi niin helposti.

Silti niistä asioista luultavasti yksikään ei pääsisi ulos hänen suustaan. Artemis odotteli oven avatutumista ja huokaisi kun kuuli äänen. Miksi hän oli täällä - kostaakseen ehkä ne kommentit miten hän oli nauttinut ja naamansa ollut lakanoissa? Ei Artemis tiennyt enää. Hän huokaisi syvään.
"Miksi pyysit tänne."
Eihän heidän olisi tarvinnut sopia. Kaikki muutkin tasapuolisesti inhosivat Artemista, ei William olisi tallillakaan ainoa.

William oli vähän olettanut, että toinen olisi edes vähän myötämielisempi koko jutun suhteen, mutta ei sitten. Kasvoilta paistoi varsin kärsivä ilme, kun lyhyempi miehistä koitti olla ottamatta nokkiinsa toisen asenteesta. "No jos vaikka sovintoa varten?" Brunette ehdotti, yrittäen parhaansa mukaan kuullostaa vähemmän kireältä kuin mitä oli. "En halua tehdä tallilla oleilusta erityisen ikävää, kummallekkaan meistä." Eikä myöskään Ellielle, mutta se jäi nyt vähän sanomatta. Tarpeetonta informaatiota.

Artemis vain oletti että kaikki osaisivat inhota kusipäätä kaikessa rauhassa,ilman halua tehdä sovinto. Kun sellainen hän oli, kusipää nimittäin.
"... No sinun olisi ehkä hyvä tietää että en ole mitenkään pidetty, niin ei sinunkaan tarvitse pitää."
Artemiksen ääni kuulosti sen sanoessaan paljon surkeammalta kuin hän olisi halunnut.
"Ja minä taas en pidä suurimmasta osasta ihmisiä."

Nuoremman miehen kulmat painuivat aavistuksen kurttuun toisen surkeahkon äänensävyn vuoksi. Olo oli entistäkin syyllisempi vähän kaiken mahdollisen vuoksi. "..okei." William lausahti, kuitaten näin että oli sisäistänyt toisen sanat. "Ymmärrän kyllä että vihaat minua, onhan sinulla siihen hyvä syy." Useampikin, jos tarkkoja oltiin. "Haluaisin silti päästä edes vähän sopuisampiin väleihin, ettei tarvitse luikkia pakoon käytävältä kun toinen tulee paikalle." Sellainen olisi ihan liian stressaavaa, mutta siihen tämä väkisinkin menisi jos ei jonkinlaista sovintoa saataisi aikaan.

Ei pidempi mies olettanut kenenkään pitävän hänestä eikä yrittä yt Williamiakaan sillä syyttää. Vai voisi toiselle muka olla asioiden valossa vihainen, jos mietti miten Artemis käyttäytyi? Ei.
"Miten tahdot."
Pitkänhuiskea laiheliini ei ollut tullut eteisestä peremmälle.

Lyhyempi haroi vaivaantuneena hiuksiaan, koittaen kovasti pähkäillä mitä hittoa hän tämän asian kanssa tekisi. Vaikkei pelkän tyttären kanssa elettyjä vuosia ollut vielä kovinkaan monta, niin fyysinen läheisyys jonkun kanssa nyt vain oli ollut todella kaivattua. Eikä hän osannut suhtautua asiaan 'se on ollutta ja mennyttä' -asenteella, nyt kun hänen sängyssään vieraillutta miestä joutuisi mahdollisesti tapaamaan useamminkin talliolosuhteissa. "Tota.. anteeks, mut mua ei kyllä oikeestaan yhtään kaduta." Eikä häntä kaduttanutkaan. Paitsi riitely, tietenkin. Mutta ei se yö, eikä toisen pakottaminen suudelmaan maneesissa. Toivottavasti toinen nyt ei ottaisi lausahduksesta nokkiinsa ja häipyisi tiehensä.

Artemis nosti takkinsa kauluksia ylemmäs, aivan kuin olisi palellut. Ei siellä varsinaisesti ollut kylmä eteisessä, mutta Artemis itse paleli aina. Hän ei tiennyt mistä se johtui, vaikka tavallaan osasikin jo arvata, että mistä se johtui. Kylmä ja puristava tunne otti vallan Williamin sanoessa, ettei tuo ollut pahoillaan mistään. Artemis puraisi huulensa sisäpintaa ja katseli tyhjästi hieman lyhyemmän miehen kasvojen ohi, suoraan seinään.
"No sitten et ole. Ei se ole minun asiani, kadutko jotaki tekemisiäsi."

Keskustelun hiljaisempi osapuoli vaikutti huomattavan välttelevältä, eikä miehellä ollut mitään ideaa miten asiaan suhtautua. Painostava hiljaisuus laskeutui kaksikon ylle ja sinisten silmien katse laskeutui lattiaan. Mieli olisi tehnyt tarttua toisesta kiinni ja päästää vähän himoja valloilleen, mutta moinen tuskin olisi hyväksi. Ja kaikki olisi mitä luultavimmin vain viime kerran aiheuttaman kiihkon syytä. Sen pohjalta tuskin olisi soveliasta käyttäytyä. "Kaduttaako sua se yö?" Mies päätyi lopulta kysymään, nostaen samalla katseensa Artemikseen. Ei, tuota ei todellakaan olisi pitänyt kysyä.

Artemis todellkäkin vältteli asiaa erinäisistä syistä. Hän huokaisi syvään ja vrähti kuullessaan sen kysymyksen. Hän ei muuten vieläkään ollut kuullut toisen nimeä. Ehkä se ei haittaisi. Värähdyskin kertoi paljon. Mielessä alkoi juosta ne hetket filminauhana ja sen näki ilmeistäkin.
"... En."
Se oli paljon myönnetty. Alistuneen vastahakoisesti, mutta hän myönsi.

William oli vähintäänkin helpottunut, kun Artemis ei ainakaan tässä ja nyt sanonut katuneensa. "..okei." Mies mumisi ja ilme rentoutui huomattavasti. Pidempi ei osoittenut kummempaa mielenkiintoa tulla peremmälle asentoon, joten brunette meni lähemmäs ja ojensi kättään. "William Mitchell." Näin, voitaisiin koittaa aloittaa jonkinlaisesta nollapisteestä. Tokihan hän oli valmentajamiehen nimen kuullut, mutta Will silti toivoi, että tuo esittelisi itsensäkin ja vaivautuisi kättelemään asiallisesti.

Niin, se että hän sanoi ettei katunut yhden yön juttua oli suuri myönnytys, mutta enemmän sopisi silti odottaa ja kauan. Hän ei aikoisi puhua tunteistaan nyt eikä koskaan. Vaikka mitään suuria tunteita William ei herättänyt hänessä, kuten ei moni muukaan. Komea mies, joka herätti ärtymystä, vihaa ja himoa. Kaikki samaan aikaan ja hän tienny johtuiko se himo komeudesta vai siitä, että he olivat tehneet sen jo kerran.
"Artemis Cavanaugh."
Miehen ilme ei värähtänytkään kun hän veti kätensä taskusta, kätellen Williamia. Käsi oli todella luiseva.

Williamilta jos kysyttäisiin, niin tunteet toista kohtaan olivat pelkästään epämääräisiä himontunteita kiitos yhdessä vietetyn yön ja varsin äänekkään riidan. Ei hän mitään kiksejä sellaisesta saanut, mutta moiset asiat saivat huomaamaan toisen ihmisen. Brunette puristi pidemmän miehen kättä napakasti, pistäen merkille sen kuinka kylmältä ja luisevalta se tuntui. Hän ei kuitenkaan aikonut tiedustella asiasta mitään, hehän olivat käytännössä ventovieraita toisilleen. Lyhyempi miehistä jäi kuitenkin vähän viivyttelemään, eikä millään malttanut päästää toisen kädestä irti. Koskettaminen tuntui mukavalta, vaikkakin sitten ihan vaan näin. Ei herranjestas kun osasikin olla puutteessa.

Artemis veti kätensä taskuun mahdollisimman nopeasti. Mitä hän teki edelleen täällä? Kai hän voisi pyytää toista keittämään kahvia, kun kerran täällä oli.
"Et haluaisi keittää kahvia?"
Artemis kysäisi hyvin kylmästi ja tunteettomasti, edelleen. Hän ei oikein osannut olla ihmisten kanssa ja tavallaan se huokui hänestä. Artemis oli erakoitunut ajan saatossa ja osasi nauttia enää vain omasta seurastaan. Kiittäminen siitä erakoitumisesta oli hänen koulukiusaajiaan silloin aikanaan. Murrosiän vääryydet olivat tehneet kiltistä nörttipojasta kylmän, epäsosiaalisen ja laskelmoivan ihmisen, joka ei luottanut kehenkään.

William oli tietenkin aavistuksen pettynyt kosketuksen katkeamisesta, mutta veti kuitenkin hymyn kasvoilleen toisen esittäessä kysymyksen. "Juu, tietenkin. Käy vaan peremmälle, käyn laittamassa kahvin tippuun." Mies totesi ja suuntasi keittiöön, koittaen kävellä mahdollisimman normaalisti. Yllättävän vaikeaa heti kun sitä alkoi miettiä, tuntui siltä kuin kävelytaidot olisivat unohtuneet kokonaan heti kun niitä vähän tarkemmin ajatteli. Keittiöön päästyään William kaivoi suodatinpussit ja kahvinporot esille, alkaen sitten laittaa keitintä valmiiksi. Täytettyään vesisäiliötä ja asetettuaan jauhetut porot paikoilleen, naksautti mies laitteen päälle. William tuijotteli konetta hetken aikaa, koittaen keskittyä viemään ajatuksiaan pois siitä, mitä viimeksi oli käynyt kun Artemis oli paikalla. Tokihan silloin oli täysin erilainen tilanne, mutta silti. "Makaatko sää miesten kanssa vaan kännissä?" Mies erehtyi kysymään, olematta edes täysin varma oliko toinen kuuloetäisyydellä. Fiktio oli niin helppoa. Pystyit itse hallitsemaan kirjan molempia hahmoja ja tekemään mitä halusit. Todellisuudessa et voinut edes kunnolla arvailla, mitä toinen mahtoi ajatella.

Artemis seurasi Williamia keittiöön. Oli hassua nähdä jälkikäteen muutakin siitä asunnosta, koska ennen hän oli nähnyt vain... Noh, makuuhuoneen ja senkin hän muisti hyvin hämärtyneesti, erinäisistä syistä. Mies katsoi Williamia miltei säikähtäneenä.
"... En yleensä makaa kenenkään kanssa missään olosuhteissa."

Ilme miehen kasvoilla meni aavistuksen yllättyneeksi. Ei tuo ollut rehellisesti sanoen odottanut saavansa edes vastausta, saati sitten tuollaista. Pidempi oli ehkä sanonut jotain pitkään taukoon viittaavaa silloin yhtenä yönä, mutta kännipäissään William ei moista ollut mieleensä sen kummemmin painanut. "..ai." Will sai sanotuksi vähän vaikeanpuoleisesti. "...mikset?" Mies tiedusteli mahdollisimman varovasti. Hienoa. Tarkoitus oli korjata välejä, ei hankaloittaa niitä entisestään epäasiallisilla kysymyksillä.

Artemis katseli ulos ikkunasta, pureskellen huultaan.
"En pidä ihmisistä."
Hän myönsi sen turhankin rehellisesti ja auliisti toiselle, purren huultaan. Hän kohautti olkiaan ja nojasi kyynerpäänsä pöytään, nojaten poskensa kämmeneensä. Ei hän häpeillyt sanoa, ettei pitänyt ihmisistä, koska niin se asia oli.
"Ja ihmiset eivät pidä minusta, joten on aika loogista ettei kumppaneita ole jonoksi."

Vaikka William kuinka yritti ajatella ihmisistä aina positiivista, tässä tapauksessa se oli vähän hankalaa. Tokihan hänen keskustelunsa tuon miehen kanssa olivat olleet lähinnä riitelyä, vieläpä hänen itsensä aloittamana, joten olisi vähän vaikea antaa mitään tuomiota. Ei tuota kuitenkaan helppo ollut käsitellä, se oli selvä. "Mutta makasit mun kanssa, koska olit kännissä." Mies totesi, olematta täysin varma mitä ajatella asiasta. "Eli et olisi tehnyt sitä selvin päin." Eihän tästä loukkaantua pitäisi, mutta kyllä moinen vähän mieltä kalvoi. Jos miehellä olisi huonompi itsetunto, olisi hän todennäköisesti alkanut syyllistää itseään siitä että kelpasi vain kännissä. William kuitenkin omasi ainakin kohtuullisen terveen mielen ja pystyi pitämään moiset negatiivisuudet pois ajatuksistaan.

Artemis mietti mitä sanoisi siihen. Hän ei kuitenkaan sanonut aivan sitä, mitä olisi ajatellut sen tarkoittavan. Hän huokaisi raskaasti ja naputteli pöydän pintaa laihoilla sormillaan, näyttäen aavistuksen kärsimättömältä ja samalla ärtyneeltä, mutta sitten ilmeessä oli vielä vivahde jotakin, mitä tuskin kukaan ymmärtäisi koskaan.
"No en yleensä selvänä lähde miesten mukaan."
Yleensä. Eli sitäkin oli tapahtunut. Nyt hän vain sattui törmäämään Williamiin kun oli humalassa tai sopivassa olotilassa juodakseen itsensä sellaiseen.

Lyhyempi haroi hiuksiaan aavistuksen rauhattoman oloisena. Niin mitä toinen nyt ajatteli? Mitä hänen piti ajatella? Seksistähän tässä vain oli kyse. Vain ja ainoastaan siitä. Artemis ei suinkaan vaikuttanut millään tapaa rennolta, eikä William voisi tuota siitä syyttää. Olivathan kaksikon polut kietoutuneet yhteen aika erikoisella tapaa, eikä tässä oikein oltu päästy selvyyteen siitä miten jatko tarkalleen toimisi. Brunette asteli aavistuksen varoen toisen viereen, koittaen saada jotain selvyyttä tuon ilmeisiin samalla.

Artemis oli silloin tallilla tehnyt erittäin selväksi, että fyysinen läheisyys oli ollut tasan sen yhden yön juttu. Siitä huolimatta William koki suunnatonta tarvetta päästä kokemaan sama täysin selvin päin. Ilme oli vakava miehen nostaessa kättään toisen kasvojen korkeudelle. "Saanko?" Vaikka toinen kieltäisi, niin William tuskin silti jäittäisi koskematta tuon kasvoihin.

Johtuen siitä, että William oli ollut aikeissa päivällä lyödä häntä, mies sävähti käden noustessa ja vihreät silmät tuijottivat hyvin tiiviisti miehen käden liikkeitä. Hän ei ottaisi turpaansa. Mutta nyt, lyöntiä ei ainakaan tullut ja William kysyi luvankin. Vihreät silmät vilkuilivat kättä epäluuloisesti.
"... Se riippuu siitä mitä aiot tehä."

William ei vastannut toiselle sanallisesti mitään, vaan tyytyi asettelemaan huulilleen pienen, epävarman hymyn. Käsi kohosi Artemiksen poskelle, jota mies siveli hellästi. Häntä itseään hieman hirvitti, kun ei ollut yhtään varma mihin oli menossa tai kuinka myötämielinen toinen olisi. Ehkä hän voisi tehdä näin? Kukaan ei kuitenkaan ollut näkemässä. He eivät olleet tallilla nyt. Käsi ujuttautui pidemmän poskelta tuon hiusten lomaan. Toisen hiuksien harominen sai sydämen hakkaamaan. Lopulta William kumartui istuvan miehen tasolle ja painoi huulensa tuon suupieltä vasten. Kätensä William pyrki pitämään niin, että pystyisi vähän pitelemäänkin jos Artemis alkaisi pistää mahdollisesti jopa väkivaltaisesti vastaan.

Artemis ei pelästynyt kosketusta, mutta suhtautui siihen selvästi epäluuloisesti. Hän ei osannut suhtautua siihen, miten ja millaista huomiota sai toiselta silltä hetkellä. Sellainen oli harvinaista, tummatukka ei varmasti ollut saanut sellaista viatonta läheisyyttä itselleen. Hän yritti vetää päätään hieman taaksepäin, mutta ei päässyt tarpeeksi kauas. Hän alistui sille että William painoi suukon häänen suunpielelleen. Kovin paljon hän ei laittanut vastaan, vaan oli yllättävän rauhallinen.