Ilmaa on vaikea hengittää.

Se hänen hyväilemisensä auttoi, hän rentoutui todella, kun sai taas sellaista huomiota osakseen. Olkoonkin että että Williamin vaimo olisi ollut hyvin paljon häntä lyhyempi, hyvin se tuntui sujuvan ja hyvältä se tuntui. Hän yritti takertua paremmin pöytään ja voihki raskaasti sen liikkeen tahdissa, joka työnteli häntä vasten pöytää melkoisella voimalla.

William ei turhaan koittanut pitää mielihyvästä kertovia äännähdyksiään salaisuutena, vaan päästi satunnaiset tyytyväiset huokaukset kuuluville raskaan hengityksensä lomasta. Hänen oman käytöksensa aiheuttama häpeä yhdistettynä koko tilanteen tuomaan jännitykseen tekivät pitkään kestämisestä mahdotonta. Loppusuoralle saapuminen oli varmastikin havaittavissa miehen puristaessa tiukemmin kiinni Artemiksesta samalla kun vaihtoi rytmiään. "Nngh.." Brunette puri huultaan ja puristi silmänsä kiinni, jääden väristen paikoilleen. Vartalonsa rentoutuessa mies vetäytyi ulos ja nyki siemennesteen täyttämän kumihupun pois miehuutensa päältä, hyläten sen kylmästi lattialle. Hetken epäröityään William kosketti kevyesti Artemiksen vaatteiden peittämää selkää. Ei helvetti, mitä tuli taas tehtyä?

No tuli sitä sotkua toki keittiöönkin näin, kuten Artemis mielihyvässään todisti hetkeä ennen Williamia. Hän värähti kosketusta selällään, mutta ei noussut heti. Itseasiassa hän halusi suihkuun, enemmän kuin muuta.
"... Voisinko käydä suihkussa?" Sen hän sai kysyttyä kun suoristautui ja veti housut jalkaansa. Vaikka oli juuri ollut aikeissa käyttää sitä suihkua ja niin oli edelleenkin.

"...joo, tietenkin." William lausahti varsin ymmärtävään sävyyn. "Tänne päin." Mies lausahti ja asteli sitten pois keittiöstä. Brunette avasi oven makuuhuoneensa viereiseen huoneeseen ja meni edeltä sisään. Kaiveltuaan hetken kaappeja mies löysi Artemikselle puhtaan, aikuisille tarkoitetun pyyhkeen. Mies tuskin osaisi arvostaa Ellien vaaleanpunaisia ponikuvioituja kappaleita. Kylpyhuone ei mikään hurjan tilava ollut, mutta kuitenkin sellainen että sinne mahtui suihku, kylpyamme, lavuaari, vessanpönttö ja pari pientä kaappia. William jätti pyyhkeen lavuaarin reunalle ja suuntasi sitten oviaukolle. "Käytä mitä vaan pesuaineita haluat. Tarvitko jotain puhdasta vaatetta?" Lyhyempi miehistä katseli varovasti Artemiksen suuntaan.

Artemis ei halunnut lähteä tahmaisena liikkeelle, joten siksi suihku. Ja kyllä hän haluaisi juoda kahvinkin, jonka toinen oli keittänyt. Hän vain nyökkäsi kiitokseksi laiskasti ja asteli ovelle, sulkeakseen sen Williamin jäljellä.
"En tarvitse."
Toisen mentyä hän riisuutui ja päästi veden valumaan kasvoilleen. Pää pitäisi selvittää nyt.

Artemiksen suljettua oven, haahuili mies pienen hetken pitkin asuntoa ilman päämäärää. Lopulta William kuitenkin päätyi siivoamaan keittiöstä heidän sessionsa aiheuttamia sotkuja. Nämäkin kohtaukset jäivät usein kirjoista pois - eihän kukaan halunnut siitä lukea, kuinka keittiön pöytää ja sen lähiympäristöä jynssättiin kloorin kanssa. Saatuaan pöydän alueen puhtaaksi, hoiti mies vielä aiemmin lattialle hylätyn kumin roskikseen asti, siivoten sitten vielä lattiaakin vähän. Ollessaan tyytyväinen tilan siisteyteen, istuutui mies pöydän ääreen odottamaan Artemista.

Artemis viihtyi suihkussa hieromassa itseään puhtaaksi. Hän ei halunnut haista seksiltä ja etenkään Williamilta koko päivää. Hän tuli suihkusta pyyhe lantiollaan, kun ei halunnut pukea vaatteita kosteaa kehoa vasten. Hön tuli ulos vessasta ja pörrötti kosteita hiuksiaan.

Kuultuaan Artemiksen lopettaneen suihkunsa, alkoi brunette varmuuden vuoksi kattaa kahvittelukamoja pöytään. Mies asetti kaksi mukia eri puolille pientä pöytää ja kaatoi niihin kahvia. Jos toinen haluaisi karata paikalta kuten viimeksikin, niin sitten tuo tekisi niin. William istuutui takaisin pöydän ääreen ja nosti kahvikupin käsiinsä, pyöritellen sitä vähän hermostuneena.

Artemis asteli keittiöön, nielaisi ja istui alas. Hän oli inhottavan tietoinen siitä, että oli puolialasti ja vain pyyhe niiden kriittisten paikkojensa peittona. Hän kuitenkin istui tuolille ja siemaisi kahvia kulauksen. Hän ei koskaan laittanut maitoa tai muita lisukkeita kahviinsa. Se oli hyvää, ilmeisesti tummapaahtoa, kun maistui siedettävältä.

William tietenkin jäi katselemaan kun toinen saapui vaatteetta keittiöön. Tokihan mies koitti parhaansa mukaan peittää kiinnostuksensa kahvia siemailemalla, mutta tuskin onnistui siinä kovinkaan hyvin. Will yritti myös parhaansa mukaan kääntää katsettaan muualle ja löytää jotain äärettömän mielenkiintoista tuijotettavaa, kuten vaikka katon, mutta jostain kumman syystä katse päätyi silti aina takaisin pöydän toisella puolen istuvaan mieheen. Niin, olihan siihen alun perin ollut syykin, että hän oli Artemiksen tänne kutsunut. Mutta tallivälikohtauksesta keskustelu tuntui aika toivottomalta nyt, kun otti huomioon mitä he juuri olivat tehneet. William siemaisi kahviaan, osaamatta tehdä painostavalle hiljaisuudelle mitään.

Se taisi olla tosiaan turhaa, alkaa nyt keskustelemaan siitä, mitä oikein oli tapahtunut aiemmin. Nyt olisi jo pikemmin pitänyt puhua siitä, aikoisivatko he jatkaa tätä rataa kauankin. Nähdä ja naida epämääräisissä olosuhteissa. Hän huokaisi syvään ja kohautti olkiaan. Olo oli enemmän kuin outo. Ei hän harrastanut tällaista. Artemis avasi suunsa sanoakseen jotakin, mutta vaiensi itsensä sitten kuitenkin. Ehkä olisi parasta olla hiljaa.

William laski kahvikupin pöydälle ja rapsutteli vaivaantuneena niskaansa. Katse haahuili hetken aikaa taas kaikkialla muualla paitsi Artemiksessa, mutta lopulta mies luovutti ja kiinnitti huomionsa taas tuon varsin pukemattomaan olemukseen. Hetken aikaa hiljaisuutta vielä jatkettuaan, William lopulta selvitti kurkkuaan. "...mites meidän välit toimii jatkossa?" Mies tiedusteli, katse tiiviisti Artemiksen silmissä. Häntä itseään ei haittaisi jatkaa näin, ei ollenkaan.

Artemis ei todellakaan tiennyt. Ei tämä näin voisi jatkua. Ei vain voisi. Seksisuhde miehen kanssa ei tulisi kysymykseenkään. Artemis ei pitänyt ihmisistä, saatika suhteista.
"... Sanoin etten pidä ihmisistä."
Se ei ollut mikään vastaus mihinkään. Artemis vain yritti käyttää jotakin tekosyynä.

William katsoi pidempää miestä vähintäänkin kyseenalaistavasti. "...joo. Niin sanoit." Mies totesi, olematta ihan varma mitä mieltä tuosta pitäisi nyt olla. "Ja silti me just tehtiin mitä tehtiin." Brunette jatkoi ja siemaisi kahviaan. "Ilman että pyysit lopettaan." William ei ollut ihan varma mistä keräsi ne itseluottamuksen rippeet suunsa availuun, mutta jostain ne kuitenkin ilmestyivät. Ehkä syynä oli vain se, ettei hän yksinkertaisesti uskonut Artemiksen sanoja.

"Mulle sopis tehdä tätä useamminkin." Nuorempi lopulta iski aiheen ytimen pöytään. Katse pidettiin tiiviisti Artemiksen kasvoilla, hän ei halunnut että yksikään ilme jäisi huomaamatta.

Artemis nielaisi tyhjää ja tuijotti mustaa kahvia kupissa. Niin. Hän ei ollut käskenyt lopettamaan. Aivan totta. Miksi ei? Nyt häntä pelotti. Olisiko keinoa luikerrella itsensä tästä?
"... Niin?"
Tarkoittiko se muka jotakin? Hän henkäisi raskaasti ja vilkaisi Williamiin. Ai sopisiko?

Nuorempi kurtisti kulmiaan aavistuksen, kun toinen ei oikein kommentoinut asiaan mitään. Ei tuo nyt heti ajatusta vastustanutkaan. "Sopiskohan se sulle?" William tiedusteli. Kyllä hän torjutuksi tulemisen tässä kohtaa kesäisi, mutta ei kyllä ymmärtäisi sitä. "Ihan vaan seksiä sillon kun sattuu sopiin. Ei mitään velvotteita." Mies vielä tarkensi.

Arty pyöritteli kahvikuppia kädessään. Niin, olisiko hänestä siihen? Ehkä saattaisi olla. Saattaisi. Artemis huokaisi ja siemaisi kahviaan. Mitä hän tekisi toisen kanssa.
"... En ole oikea ihminen sellaiseen."

Noh, ainakaan Artemis ei sanonut, ettei halunnut enää ikinä missään tilanteessa nähdä Williamia. Ja mies oli vaikuttanut sen verran suorapuheiselta, että tuskin jättäisi mainitsematta jos halveksuisi nuorempaansa jotenkin erityisen paljon. "Miten niin?" William tyytyi kysymään. Tämähän alkoi milteipä tuntua keskustelulta.

Ei, Artemis sanoi kaiken sellaisen usein todella suureen ääneen. Hän katsoi Wiliamia kahvikuppinta takaa, puuskahtaen hieman nyrtyneenä tuon kysymykselle.
"En ole ihminen jota haluaa tai kannattaa tavata uudelleen."
Hän halusi pitää yksinäisyytensä, mutta ei ilmeisesti Williamin mielestä saisi.

Yksinhuoltajaisä oli aina kuvitellut, että seksisuhteiden aloittaminen (ja niissä eläminen) oli helppoa ja simppeliä. Juuri nyt asia ei kuitenkaan vaikuttanut siltä. Toisen sanat saivat nuoremman vähän kyseenalaistamaan tuon mielenterveyttä - oliko tuo joku psykopaatti kun noin kovasti oli sitä mieltä, ettei muut halunneet olla hänen kanssaan tekemisissä? Tuskinpa. Mieshän kuitenkin oli töissä tallilla ja sai valmentaa lapsiakin. Tokihan Artemis vaikutti varsin hankalalta sietää ja käsitellä jos oli itse yhtään kärkäs, mutta muuta suurta vikaa hän ei ollut havainnut. "No selvästi tiedät mitä minä haluan ja mikä on mulle parhaaksi." Brunette totesi sävyyn, jolla koitti aika suoraan vinkata ettei nyt ollut ihan samaa mieltä pidemmän kanssa. "Mitä sää ite haluat?"

Jos mikään osa-alue ihmisen elämässä sisälsi Artemiksen, se ei olisi todellakaan helppoa. Hän huokaisi syvään ja katseli vain sitä kahvikuppiaan. Ei hän voinut muutakaan.
"En vain halua syitä niskoilleni siitä etten olisi varoittanut."
Hän ei vastannut vieläkään suoraan, valtteli kysymystä viimeiseen asti.

Vaikka tuo nyt ei varsinaisesti vastaus ollutkaan, niin William otti sen selvänä myöntymisenä. Eikös sen nyt niin voinutkin? "Selvä." Mies totesi pienesti hymyillen. Tässähän tapahtui selvää edistystä - ainakin hänen omasta mielestään. "Laittelen sulle tietoa aina kun tiedän että Ellie ei ole kotona." William siemaisi kahviaan, todeten että kuppihan olisi kohta tyhjillään. "Vai pitäisikö minun tulla Hexhamiin aina kun siihen on molemmin puolin aikaa?" Eikös Artemis ollus sanonut siellä asuvansa?

Artemis ei koskaan myöntäisi mitään, se taisi tavallaan olla vähän.. Inhottavaa, ettei hän osannut myöntää yksinkertaista asiaa tai ilmaista mielipidettään normaalisti.
"Asuntoni on remontissa."
Ja paskanmarjat oli, remotti oli valmistunut ennen kuin hän edes muutti mokomaan, mutta hän ri vain halunnut vieraita kotiinsa, sotkemaan järjestystä.

"No täällä sitten." William totesi tyynesti. Jos häneltä kysyttäisiin, asiasta oli nyt päästy yksimielisyyteen. He harrastaisivat seksiä silloin kun sattui aikataulullisesti sopimaan, paikkana hänen kotinsa täällä Slaleyssä. "Sopiiko sulle paremmin arkena vai viikonloppuisin? Ja onko illat ok?" Mikäli keskustelun toinen osapuoli olisi myötämielisempi, ei William varmaankaan olisi kyennyt näin suorasukaiseen toimintaan. Nyt se kuitenkin tuntui olevan kovin tarpeellista, sillä Artemis ei oikein tainnut lämmetä hienovaraisille tiedusteluille - tai ainakaan tuo ei niihin vastannut.

Artemis ei tosiaankaan vastannut mihinkään, mihin oli pakko. Mies hörppi kahvia rauhallisin elein ja katseli edelleen ikkunasta ulos. Hän ei todellakaan aikoisi vastata tuollaisiin.
"Riippuu täysin valmennuksista, minulla ei ole tarkkaa aikataulua."
Artemikselle sopisi silloin kuin hänelle sopisi, hän oli sellainen ihminen, joka ei todellakaan tulisi jos ei huvittaisi.