Never close our eyes

Katerinan silmissä leimahti. Hän oli huomannut liiankin hyvin, mitä Miranda yritti. Olihan hän miehistä tottunut taistelemaan, mutta ketään hän ei ollut aikoihin halunnut kuten nyt Troyta. Se ilta menisi ihan pilalle, jos typerä peikkotukka veisi australialaisen häneltä. Mitä Kat voisi tehdä, jotta Troy kiinnostuisi hänestä? Hän oli aina pärjännyt ulkoisilla avuillaan, kun oli hakenut huomiota miehiltä. Nyt hän tunsi olonsa avuttomaksi.

Toisen naisen mentyä Katerina siirtyi lähemmäs Troyta ja hiveli sormillaan tuon käsivartta. Katse yritti kovasti pysyä toisen upeissa silmissä. Hän nuolaisi huuliaan pienesti ja juoksutti sormiaan Troyn niskaan. Ei hän voinut jäädä toiseksi, ei vain voinut.
”Piristä mua”, hän ilmaisi kurjuuttaan ja silitteli miehen niskahiuksia. Hänellä oli ollut todella huono päivä.

Mirandasta oli mahtavaa kiusata Katerinaa, joka niin kovasti yritti. Ehkä liikaakin, tai oikeastaan Mirandan mielestä aivan liikaa. Kasvaessaan joku päivä aikuiseksi naiseksi hän varmasti ymmärtäisi, tämä uumoili. Tällä kertaa hän tilasi komealta tiskipojalta jonkin viskipohjaisen, listassa hyvältä näyttäneen juoman. Oliko sillä maulla enää niin väliä? Hän joi juotavansa tiskillä ja palasi hieraisten kämmenselällään huuliaan niin, että huulipunaa tarttui käteen. Mitäköhän sitä seuraavaksi keksisi?

Tiukka viskishotti aiheutti pienen huimauksen mutta Miranda pyristeli hyvässä ryhdissä takaisin ystävysten luokse. Jälleen hän tuli paikalle Troyn puolelta, mikä oli vain Katerinaa varten. Ei Miranda ollut miestenkaataja tai varsinkaan petturi mutta tänään mentäisiin tällä tyylillä. Saavuttuaan heidän seuraansa Miranda hymyili kummallekin mahdollisimman viehkeästi ja tanssahteli taas musiikin tahdissa katsellen Troyta. Välillä hän vilkuili Katerinan mainioita reaktioita.
Humallus hidasti Mirandan ajattelua ja kierot suunnitelmat tuntuivat kaikki kadonneen hänen mielestään. Hän ei kuitenkaan voinut jättää tätä tähän, ei se toiminut niin. Hän pyöritteli tanssahdellessaan kiharoitaan sormiensa välissä.
"Troy, oletko valmentanut Rosingsissa pitkäänkin?" hän päätti kysyä. Ehkäpä suunnitelmat kieroutuisivat keskustelussa, joka oli tietenkin keskittynyt mieheen. Kysyttyään nainen kohensi harvinaisen avoimesti rintaliiviensä asentoa.

Kun he jäivät Katerinan kanssa kahdestaan Troy käänsi kaiken huomionsa ainoaan seuralaiseensa. Pyynnön kuultuaan hän hipaisi naisen poskea pitäen kysyvän katseensa tuon silmissä.
"Mikä on?" hän kysyi ja liu'utti kätensä naisen harteille ja veti vaaleaverikön lähemmäs itseään.
Troy oli ollut huomaavinaan Katerinan nihkeän suhtautumisen Mirandan yrityksiin, mutta kenties naisella oli muitakin huolia tai ehkä hän vain kaipasi huomiota. Oli miten oli, mies leikki mielellään ritaria.

Mirandan palattua juomanhakureissultaan Troy käänsi tähän katseensa, mutta ei irrottanut kokonaan otettaan Katerinasta. Hän jätti toisen kätensä lepäämään naisen vyötärölle.
"Vasta viime keväästä, kun vaihdoin työpaikkaa", mies vastasi Mirandan kysymykseen. "Kauanko sinä olet pyörinyt Rosingsissa?" hän kysyi pitääkseen jonkinlaista keskustelua yllä.
Troy ei osannut arvata, että Mirandan kanssa juttelemisessa olisi voinut olla Katerinan mielestä jotain väärää, eikä olisi pointtia ymmärtänyt vaikka olisi sen saanut tietääkin.

”Huono päivä”, Katerina ohitti kysymyksen olkiaan kohauttamalla ja nojautui kovin mielissään lähemmäs ritariaan. Ehkä kaiken sen surkeuden päälle juotu humala teki olosta ajoittain vieläkin pahemman. Onneksi hän oli törmännyt Troyhin ja vielä hetkeksi hänen onnistui unohtaa typerä haahka, joka yritti hänen miestään. Mirandan saavuttua paikalle hän katsoi tuota pistävästi mutta ei sanonut mitään, nojautui vain lähemmäs Troyta. Hän katseli toista naista ylimielinen ilme kasvoillaan kääntäen katseensa välillä valmentajaansa, jolloin ilme lämpeni heti.
”Mitä sille sinun hevosellesi kuuluu?” Kat kysyi Troylta varastaakseen miehen huomion taas itseensä. Hän tiesi sen olevan julmaa, mutta pelkäsi menettävänsä paikkansa.

[Sarpan pyynnöstä hyppään yli : D]

"Miksi niin huono päivä?" Troy uteli katsoen Katerinaa kysyvänä ja silitti naisen selkää tyynnyttelevästi.
Hän esitti, ettei olisi huomannut naisten keskinäistä draamapeliä ja toistensa mulkoilua ja tyhjensi lasinsa. Hetkeksi mies irrotti otteensa Katerinasta saadakseen asetettua tyhjän lasin vähän matkan päässä olevalle baaripöydälle ja palasi sitten takaisin.
"Hyväähän sille", Troy vastasi kysymykseen hevosestaan. No niin, tulihan se kysymys lopulta.
"Se edistyy kovaa vauhtia. Tuletko koeratsastamaan sitä? En tiedä suostuuko se kantamaan vieraita selässään", hän letkautti puoliksi vitsillä ja loi naiseen ilkikurisen katseen.
Mies todella pyrki siihen, että tamma toimisi myös muiden kuin hänen käsittelyssään, mutta nyt hänellä oli tietoa vain siitä, että se yritti purra lähes jokaista, joka siihen erehtyi koskemaan. Sympaattinen pikkuhevonen.

”Ei sillä ole väliä”, Katerina ohitti kysymyksen olankohautuksella ja keskittyi nyt vain siihen, että Troy oli hänelle ihana. Hän hymyili tuolle yrittäen näyttää mahdollisimman viettelevältä. Miranda sai aikaan hänessä epäselviä tunteita. Hän oli selvän mustasukkainen Troysta eikä lainkaan tyytyväinen toisen naisen toimintaan. Hän pitäisi miehestä kiinni.

”Taidan jättää väliin ainakin toistaiseksi”, Katerina naurahti ja todella toivoi, ettei Troy laittaisi häntä ratsastamaan vierasta hevosta. Hän oli nähnyt miehen ratsastavan ja vaikka tuolla meni mainiosti, se ei tarkoittanut, että hänellä menisi. Kat oli epävarma taidoistaan ratsastaa vielä koulutusvaiheessa olevaa tammaa.
”Ehkä Miranda tulee”, hän heitti käärmeissään, sillä oletti, että tuo tietenkin haluaisi vastedes viettää kaiken aikansa Troyn kanssa. Toivottavasti nainen putoaisi ja kovasti eloisan ruunivoikon selästä.

"Melkein kuukauden", nainen vastasi ihmetellen ajan kulumista. Kuinka kuukausikin oli voinut mennä niin nopeasti. Mirandaa olisi kiinnostanut kysyä, missä Troy oli aiemmin työskennellyt mutta vaikeni tuikeana Katerinan tullessa väliin.

Katerina kysyi kuitenkin mielenkiintoisen kysymyksen, sillä punaiseen pukeutunut ei ollut ajatellut asiaa siltä kannalta, että Troylla voisi olla myös hevonen. Olihan se kuitenkin järkeenkäypää. Nainen laski jo hetken tyhjänä roikkuneen lasin pöydälle ja kuunteli kaksikon puheita. Katerinan vointi ei suurempia kiinnostanut tässä vaiheessa iltaa mutta Troyn hevonen sitä suuremmin. Faktat joita blondi mies jakeli hevosestaan saivat Mirandan miettimään hevosen ikää. Miten Rosingsista sattuikin löytymään niin samanlaisia hevosia kuin Cindy.

Miranda innostui kun Katerina kieltäytyi ratsastamasta Troyn hevosta. Se taisi olla vaikea. Miranda sen sijaan innostui ja hymyili Katerinan selvästi piruuttaan heittämälle kommentille. "Totta hitossa minua kiinnostaisi", tuo sanoi askeltaen pari askelta lähemmäksi, jotta takaa kulkeva bilettäjä mahtuisi ohittamaan. "Hevosesi kuulostaa samanlaiselta kuin omani, se ei ole tottunut muihin kuin minuun." Miranda oli tyytyväinen päästyään taas keskusteluun mukaan.

Troy ei ehkä tosissaan ollut aikeissa iskeä Katerinaa vallattoman kultaponinsa selkään ja pahentaa naisen epävarmuutta ratsastuksen saralla, mutta hän näytti silti hämmentyneeltä Katerinan heitosta. Ei kai kukaan, Mirandakaan, ratsastanut hänen hevosellaan sen perusteella, että oli kerran tullut juttelemaan hänelle baarissa?

No, oli miten oli, Miranda näytti kiinnostuvan samalla sekunnilla puheenaiheesta ja mies katsoi tätä virnuillen.
"Pidetään mielessä. Onhan sinulla vakuutus kunnossa?" hän kysyi Mirandalta vitsaillen ja vilkaisi Katerinaa epäröiden. Hän ei pitänyt tunnelmasta.
"Käyn tilaamassa lisää juotavaa", Troy ilmoittikin saadakseen tekosyyn vetäytyä hetkeksi tästä asetelmasta, hipaisi ohimennen Katerinan alaselkää ja poistui tiskin suuntaan joko yksin tai seuralaistensa kanssa, jos joku häntä seuraisi.

Katerina pyöräytti silmiään Mirandan innolle kokea Troyn sekopäinen tamma. Hän näkisi mielellään kuinka Miranda lentäisi komeassa kaaressa maneesin hiekkaan ja sotkisi itsensä. No, ainakaan Troy ei ollut heti sopimassa päivää - ehkä mies oli sen verran järkevä että osaisi pysytellä moisesta naikkosesta kaukana. Katerina kohensi tukkaansa ja kiskoi mekkoaan pyllyn päälle. Mekon laskeminen aiheutti sen, että hänen rintansa alkoivat olla uhkaavasti vähän turhan näkyvillä. Miehen livuttua tiskille, Katerina vilkaisi seuraansa ja kipitti toisen perään. Hän ei jäisi Mirandan kanssa kahden. Tiskille päästyään nainen painautui Troyn selkää vasten ja kiersi kätensä tuon ympärille. Jokin miehen käytöksessä kieli siitä, ettei tuolla ollut niin mukavaa kuin olisi voinut.
”Tequilaa”, hän ilmoitti innostuneella äänellä ja tilasi kaksi. Sitruunan ja suolan kera tarjottavat, varsin viattoman näköiset shotit ojennettiin tiskille heidän eteensä. Katerina kiersi toisen vierelle ja vilkaisi tuota vallattomasti. Ei kai yksi tequila voisi mitään pahaa tehdä? Hän nautti siitä, ettei edes harkinnut ostavansa samanlaista Mirandalle.

Mirandaa ei kiinnostanut millainen tamma olisi - ei se voisi olla vaikeampi kuin menneisyydessä ratsastetut kokelaat. Oli ollut hemmetin laiskaa kopukkaa, säpäkkää ja taitavaa, vuoden nakki ja muusi kansallista ratsua, josta ei enää ollut mihinkään vanhuudenjäykkyyksissä, ja sitten vielä semmoinen ponipulla, jota Miranda oli vastentahtoen ratsastanut nuoren omistajan äidin vaatimana. Miranda ei voinut sietää poneja ja niiden ihmeellisiä oikkuja - hevoset olivat kaikessa luonteikkuudessaankin järkevämpiä otuksia. Hän oli ratsastuskoululla jahdannut muutamaan, tai aika moneenkin, otteeseen karanneita ponilaumoja eikä varmasti tekisi sitä enää. Troy oli kuitenkin sen verran pitkä mies, ettei tämän hevonen voisi olla poni, joten siitä syystä hän varmasti nauttisi tämän hevosen ratsastamista.

Nuoripari lähti hakemaan lisää juotavaa mutta Mirandasta ei tuntunut enää siltä, että häntä huvittaisi juoda. Olo oli hyvä ja hikinen tanssilattia kutsui häntä. Kahden lähdettyä tiskille Miranda nappasikin ensimmäisen vapaan pojun, mukavannäköisen tummahipiän, ja tanssi hänen kanssaan. Miranda ei odottelisi uusia tuttavuuksiaan vaan ottaisi ilon irti - hänhän oli tullut tänne pitämään hauskaa eikä nyrpistelemään neniä joidenkin puolituttujen kanssa. Hän ei halunnut tuntea itseään myöskään kolmanneksi pyöräksi vaikka taisikin olla sellainen jo pahemman kerran. Troy ei selvästikään lämmennyt hänelle. Ehkäpä pitäisi vain antaa olla. Tai ehkä ei... tänä iltana hän ei oikein saanut mitään aikaiseksi.

Tanssiessaan varmastikin häntä yli viisi vuotta nuoremman miekkosen kanssa hän tuli katsoneeksi tiskin suuntaan ja näki Katerinan kääriytyneenä Troyn ympärille. Vaikka nainen ärsyttikin Mirandaa pahemman kerran kaikessa teennäisyydessään he näyttivät aika suloisilta. Mirandaa kouraisi hieman sisältä... olisikohan hän ainaisesti yksin... Äkkinäisesti syventyneen mietinnän keskeytti miehen kouraisu lanteilta ja Miranda tyrkkäsi pojun pois hänen luotaan kulmat kurtussa. "Anteeksi", hän sopersi ja hoippui pois tanssivan nuorison luota. Nyt ei onnistu kyllä yhtään mikään, hän pohti ärsyyntyneenä tällä kertaa itselleen. Oliko hänestä tulossa vanha, kun hän ei enää osannut pitää edes hauskaa. Olisi pitänyt käydä itsekin hakemassa lisää juomista.

Tuntiessaan Katerinan käsivarret ympärillään mies käänsi päätään hieman nähdäkseen, että takana todella oli se tuttu blondi, eikä joku satunnainen humalainen ohikulkija. Mihinköhän Miranda oli jäänyt? Olisihan tuo nyt hänen puolestaan voinut heidän kanssaan viettää iltaa, vaikkei ollut aivan varma Katerinan mielipiteestä. Naiset...
Mies hymyili hieman Katerinan hihkuessa heille tequilaa ja pyysi lisäksi itselleen vodkalla höystetyn colan saadakseen itsensä juhlatuulelle. Katerina ei tainnut tarvita muuta juotavaa shottinsa lisäksi ainakaan vielä, sillä mies toivoi, ettei joutuisi kantamaan toista loppuillasta, mikäli ruotsalainen innostuisi kiskomaan tequilaa enemmänkin.
"No niin. Nytkö ne bileet alkoivat?" Troy virnuili Katerinalle shotteja kohti nyökäten ja tarttui toiseen pikkulasiin sekä sen mukana tulleeseen suolaan ja sitruunaviipaleeseen ottaakseen shotit naisen kanssa.

Tequila sai Katerinan innostumaan. Hän kippasi shotin suolan ja sitruunan välissä kerralla kurkustaan alas ja irvisti, niin kuin asiaan kuului. Hän ei todellakaan olisi tarvinnut enempää, mutta oli turha luottaa siihen, että nainen tiedostaisi sen ja osaisi lopettaa. Hän oli pitämässä hauskaa, eikä hauskanpitoon kuulunut kesken kaiken lopettaminen.
”Bileet kaipaavat aina tequilaa”, hän virnisti ja painautui miestä vasten puoliksi vahingossa, kun onnistui horjahtamaan hämärtyneen tasapainonsa takia. Nainen ei kuitenkaan nähnyt tarpeelliseksi korjata asiaa, vaan jäi nojailemaan Troyhin esitellen avujaan vähintään kyseenalaisesti. Hän aikoi käyttää hyväkseen sen, että Miranda näytti ainakin hetkeksi luovuttaneen.

Torjuttuaan tummahipiän Miranda oli hapuillut itsensä istumaan baarituolille vapaaseen pikkupöytään. Pöytä oli päin tanssilattiaa ja nainen laski kyynärpäänsä sen inhottavan likaiselle pinnalle nojaten käsiinsä päänsä tuohtuneena. Tunteet meinasivat nousta pintaan, tässäkö keskellä yökerhoa? Yht'äkkiä hänelle oli tullut niin kamala olo eikä tällä kertaa alkoholista. Nainen risti jalkansa ja hieraisi käsillään kasvojaan sotkien lisää punaista huulipunaa käteensä. Hän katseli tanssilattiaa keräten itseään. Kyllä tämä tästä. Mihinköhän Troy ja Katerinakin katosivat, eivät vissiin kaivanneet häntä enää ylimääräiseksi lenkikseen. Hetken mielijohteesta Miranda päätti kuitenkin etsiä heidät. Säälittävämpää olisi jäädä yksin istumaan. Nainen hypähti keveästi baarijakkaralta ja horjahti laskeutuessaan terävästi koroilleen. Hän sipaisi huulipunaisella kämmenellään käkkäräisiä hiuksia pois kasvoilta.

Naikkonen päätti kävellä tiskille, jossa oli nähnyt heidät viimeksi ja saapui paikalle ohimoitaan hieroen. Fiilis ei ollut niin vapautunut kuin hän oli suunnitellut aiemmin olevansa tähän aikaan illasta.

"Totta, totta", Troy myönteli. Tottahan toki tequila kuului yhden jos toisenkin mielestä kaikkiin bileisiin, vaikka seuraavana aamuna ei oltu yleensä samaa mieltä.
Tequila ei sen sijaan kuulunut miehen lempijuomiin ja yleensä sellaisen tilaaminen oli vain tuhannen tuiskeessa päähän saatu idea kun kello lähestyi pilkkua, mutta hän ei antanut sen nyt haitata ottaessaan värittömän shotin suolan kanssa ja sitruunan sen jälkeen. Ehkä se antaisi sopivaa tunnelmaa tähän iltaan. Hän tarttui suurempaan juomalasiinsa ja huuhteli sitruunan ja tequilan maun pois suustaan. Kun Katerina tupsahti hänen kylkeensä Troy kietoi kevyesti toisen käsivartensa naisen ympärille pieni huvittunut hymy kareillen huulillaan.
"Mitä haluaisit tehdä?" hän kysyi humalaiselta ja nosti katseensa, kun Mirandakin saapui taas heidän seuraansa.
"No mutta terve, et kadonnutkaan lopullisesti", Troy tervehti hymyillen ja räikeätukkaisen naisen katsetta hakien. "Tilaa juotavaa, näytät kärsivältä."

Katerina kuljetti katsettaan Troyn silmistä tuon huuliin ja takaisin. Ai mitäkö hän halusi tehdä? Hän kiersi kätensä miehen ympärille ja silitteli tuon kylkeä. Kuin pahimmasta painajaisesta, Troyn tervehti luo tullutta Mirandaa ja sai Katerinankin huomaamaan naisen. Huokaus. Hänen tervehdyksensä oli astetta kylmempi katse, mutta hän ei nähnyt tarpeelliseksi alkaa mollata toista suotta.
”Mikä sinun on?” hän uteli toisen saavuttua paikalle varsin vaisuna. Mitä olikaan tapahtunut, se näytti imeneen suurimman ärsyttävyyden pois toisesta.

Kaksikon vilpitön välittäminen hymyilytti hieman Mirandaa ja kaikki ärtyneisyys oli todellakin kadonnut hänestä ainakin täksi hetkeksi. Hän katsoi Troyta, joka vaikutti niin tyytyväiseltä, että Mirandaa kouri sisältäpäin. "Pitäisi varmaankin", tuo sanoi naurahtaen väsyneesti ja tilasikin. Epämääräisen alkoholilasin käteensä saatuaan hän joi sitä hitaasti, yrittäen nauttia edes tujusta alkoholin mausta.

Katerinan vointikyselyt yllättivät Mirandan, sillä hän olisi kuvitellut kysymystä ehkä Troylta... tai mahdollisesti olettanut ettei kysymystä tulisi ollenkaan. Oikeasti hän ei olisi edes halunnut vastata mutta pohti vakavasti josko suoltaisi kaiken ulos. Eikös hänelle joskus sanottu, että vaikeista asioista puhuminen auttaisi.
"Ette te oikeasti halua tietää", Miranda kuitenkin sanoi. Ei hän voisi. Hän juoksisi vessaan itkemään, jos puhuisi eilisestä yhtään kenellekkään. Derekinkin hän oli vain torjunut aiemmin tänään.

Troy silitteli Katerinan vaaleita hiuksia ajatuksissaan samalla, kun katseli Mirandan outoa elekieltä. Nainen ainakin tilasi juotavaa, kuten mies oli kehottanut, mutta ei suostunut vastaamaan kysymykseen voinnistaan, vaan ilmoitti, etteivät he halunneet tietää. Ei ollut heidän, tai ainakaan Troyn asia alkaa udella lähes tuntemattoman ihmisen asioita, mutta silti mies kohotti kulmiaan.
"Kerro jos tahdot", hän kehotti ystävällisesti humalan avustamalla empatialla ja lopetti samalla Katerinan lääppimisen nojatakseen baaritiskiin ja voidakseen huomioida paremmin myös toista seurueeseen kuuluvaa.

"Haluatteko tanssia vai mennä johonkin istumaan?" hän kyseli naisilta joutuen lopulta väistämään tilaamaan pyrkiviä ihmisiä.

Katerina pyöräytti silmiään Mirandan sanoille. Mikä huomiohuora. Hän ei uskonut hetkeäkään että mikään oikeasti vaivasi toista, vaan epäili naisen esittävän. Se olisi käynyt liian hyvin yksiin Mirandan aikaisemman käytöksen kanssa. Kat huokaisi Troyn irrottauduttua hänestä. Typerä Miranda pilaisi kaiken.
”Voitte etsiä meille pöydän, käyn vessassa”, hän ilmoitti ja soi sädehtivän hammashymyn australialaista kohti. Toivottavasti tuo odottaisi häntä eikä lankeaisi uuden, raivostuttavan tuttavuuden kieroihin juoniin.

"Ei huvita tanssia", Miranda tokaisi yksikantaan ja ilmaisi siten haluavansa siis jonnekin istumaan. Huomaamatta jäi Katerinan ärsyyntynyt reaktio mutta ei häntä olisi huvittanut siihen reagoidakaan. Pillastukoon paakkelineitokainen yksinään. Hänen ilmoittaessaan vessakäynnistä nainen tuli tyytyväiseksi saadessaan hieman aikaa kahden Troyn kanssa. Ei takiaisia hetkeksi.

Katin lähdettyä Miranda katsoi Troyn suuntaan. Blondi mies nojaili baaritiskiin ja naisen teki mieli mennä Katin paikalle. Hän sai kuitenkin aikaiseksi vain muutaman varovaisen askeleen toisen suuntaan. "Mennäänkö tuonne?" pörröpää kysäisi osoittaen vapaata pöytää hieman sivummassa. Hän sivuutti Troyn kehotuksen kertoa ja askelsi mustissa koroissaan pöydälle, jos mies seuraisi. Hän istuutui vapaalle mustalle tuolille, risti jalkansa siististi ja yritti pitää kasvonsa peruslukemilla.

Troy nyökkäsi Katerinan ilmoitettua menevänsä vessaan. Eivätköhän he Mirandan kanssa pärjäisi hetken kahdestaankin. Hän otti hörpyn juomastaan ja väläytti hurmaavan hymyn naiselle tuon ehdotettua istumapaikkaa.
"Sopii", hän sanoi, seurasi Mirandaa pöydän luokse ja istuutui sen toiselle puolelle naista vastapäätä.

"Kuinka päädyit baariin tänään?" Troy kysyi jään sävyisissä silmissään varsin lämmin ja kiinnostunut katse, kun hän nojasi pöydän reunaan kyynärpäihinsä tukeutuen.

[Skippaan tän vuoron.]

Miranda nojasi epämukavan tuolin selkänojaan ja laski laukkunsa maahan. Ehkä ne olisi ollut parempi laskea esimerkiksi jalkoihin, syliin tai viereiselle tuolille muttei nainen tullut sellaista ajatelleeksi. Hän nojautui itsekin lähemmäksi säkenöivästi hymyilevää juttelukumppaniaan päin ja toisen pirteys meinasi tarttua häneenkin. Ei sinänsä ihme, että Kat tunsi vetoa mieheen, kukapa ei.
"Sinulla on tosi ihana aksentti", Miranda lipsautti vastaamatta miehen esittämään kysymykseen. Heti sen sanottuaan hän nolostui, ärsyyntyi itseensä sanottuaan noin typerän asian ja nojasi taas poispäin.
"Taisiis. Tulin baariin, koska...", nainen aloitti sukien hiuksensa pois kasvoilta ja sulki sitten suunsa. Jos hän jatkaisi lausettaan hän joutuisi ehkä selittämään kaiken. Hän ei kuitenkaan voinut olla hiljaakaan jo puhuttuaan. Voi hel--, hän kiroili mielessään. "Koska halusin unohtaa." Sinne meni. Kukapa ei paiskaisi elämäänsä heitteille unohtaakseen vaikeat asiat.

Huokaisten, hän jatkoi: "Sain eilen kuulla, että isäni kuoli syöpään." Mies olisi kuitenkin kysynyt, mitä ja miksi hän halusi unohtaa, joten mikä ettei tuoda asiat samantein tiskille sellaisina kuin ne olivat. Sanottuaan ääneen asian Miranda sulkeutui itseensä yrittäen kaikin voimin olla pillahtamatta keskellä iloisia ihmisiä itkuun.

Yllättävä kehu sai miehen kohottamaan kulmiaan ja hän virnisti leikkisästi. Jos joku erehtyi valittamaan hänen aksentistaan oli hänellä tapana korostaa sitä entisestään, mutta nyt hän tyytyi vain kiittämään. Kaikkeen sitä ihmiset huomionsa kiinnittivätkin.
Miehen katse ei irronnut Mirandasta, kun nainen yritti muodostaa vastausta hänen kysymykseensä. Juuri, kun Troy oli kysymäisillään mitä toinen halusi unohtaa, Miranda jatkoikin kertomustaan. Uutinen isän kuolemasta ei oikein sopinut tähän hilpeän huuruiseen ympäristöön, mutta se sai viimeisetkin huvittuneisuuden rippeet katoamaan miehen kasvoilta ja hän katsoi seuralaistaan huolestuneena.
"No mutta sehän on kamalaa kuulla. Olen pahoillani", Troy totesi myötätuntoa äänessään.
Mies oli hiljaa hetken ja katseli vaikeana Mirandaa, joka ei selvästi nauttinut olostaan.
"Kerro, jos voin jotenkin auttaa", hän tarjoutui tietämättä miten muutenkaan voisi lohduttaa melko tuntematonta naista.

Katerina levitti uutta kerrosta ripsiväriä siristellen silmiään peilille. Katse oli sumea, minkä vuoksi hän ilmeisesti myös kaipasi lisää meikkiä. Nainen punasi huulensa niin tarkoin kun siinä kunnossa saattoi ja otti muutaman varsin humalaisen poseerauksen peilille. Kelpaisikohan hän? Kat oli päättänyt iskeä Troyn mukaansa baarista ja sen totta vie tekisi, vaikka Miranda olikin tunkenut väliin. Onneksi hän oli kauniimpi ja Troy oli jo aiemmin lämmennyt hänelle - ainakin naisen omasta mielestä. Hän kaivoi uusinta huutoa olevan älypuhelimensa laukusta ja kuvasi suuremmin suunnittelematta useamman kymmentä peilikuvaa kunnes oli lopputulokseen tyytyväinen. Katerina selasi kuvia hoiperrellessaan ulos naistenhuoneesta ja oli törmätä yhteen jos toiseenkin vastaantulijaan päätyen tiuskimaan noille olemattomasta huomiokyvystä ja käytöstapojen puutteesta. Hän heilautti vaaleita hiuksiaan ja kierrätti katsettaan yökerhossa. Troy ja Miranda olivat hävinneet, tietenkin.

Oarfish oli sen luokan yökerho, että jos sieltä piti löytää oikeat ihmiset, se tuntui olevan yksi mahdottomuus. Katerina pörräsi hyvän aikaa ympäriinsä, ehti hakea tiskiltä jo käsiinsä herkullisen oranssin drinkin, ennen kuin huomasi kaksikon syrjäisessä pöydässä. Silmät kaventuivat vain hieman kun hän huomasi, miten lähekkäin Miranda ja Troy olivat. Miksi Miranda ei vain voinut luovuttaa? Kat kiemurteli itensä tuoliin australialaisen viereen ja hymyili valloittavasti tuolle huomioimatta yhtä suurella innolla toista naista.
”Miksi näytätte noin surkeilta?” hän kysyi melkein loukkaantuneena vailla yhtään tilannetajua. Heillähän piti olla hauskaa!

Lyhyen hetken Miranda oli päästänyt heikkouden valloilleen, vaikkei ollutkaan itkenyt. Mutta kun Katerina saapui ja istui Troyn viereen kiharapäinen nainen hengitti syvään sisään, nieli epämieluisan olon ja avasi silmät. "En usko, että voit auttaa", hän sanoi kohentaen asentoaan ja katsoen pitkään Troyhyn ja hänen sinisiin silmiinsä. Hän oli kiitollinen, että mies välitti vaikkei sanonutkaan sitä ääneen.

Paha olo ja humala saivat Mirandan mielen sekaisin mutta hän yritti näyttää ulospäin järkevältä. Katerinan yltiömäisen pirteä saapuminen paikalle sai hänet ärtymään jälleen.
"Ei ainakaan sinun takiasi", hän ilkeili ja katsoi tuikeana vessassa aikaansa viettänyttä naista.