Never close our eyes

[Avoin peli.]

Päivä oli sujunut niin synkissä merkeissä, että Katerina oli soittanut muutamalle tuntemalleen bilehileelle Newcastlessa ja sopinut menoa illaksi. Aiemmin päivällä tallituttu Zoe oli päässyt todistamaan, miten hänen tilinsä ja luottonsa huusi tyhjää ja ostokset jäivät huono-onnisesti hevostarvikeliikkeen kassalle. Sen jälkeen kotiin päästyään nainen oli vaihtanut pari valittua sanaa isänsä kanssa puhelimessa, tirauttanut kyyneleen jos toisenkin ja saanut lisää valuuttaa muovikorteilleen. Niillä on pääsisi aivan villiintymään ja unohtamaan kamalan nolon tilanteen kaupoilla.

Ilta oli jo pitkällä, kun Katerina ja muutama ulkoiselta habitukseltaan samannäköinen nuori nainen olivat jonottamassa Newcastlessa Oarfish-yökerhoon. Kat oli käynyt siellä useasti sen akkalauman kanssa, jonka seuraan hän nytkin oli tuppaantunut. Ei nainen kokenut tuntevansa toisia kunnolla, ja syy yhdessä hengaamiseen tuntui toistenkin osalta olevan vain Katerinan isän rahat. Se sopi kuitenkin aivan liian hyvin ruotsalaiselle, jonka oli ollut vaikea saada ystäviä Englannista.

Jono tuntui pidemmältä kuin koskaan aiemmin, mutta kevyen ja aivottoman jutustelun voimin sekin meni. Kat maksoi tyyriin sisäänpääsyn ja tarjosi ranteensa alapuolta leimaa varten ennen kuin tanssahteli vilkkuviin valoihin ja loihti kasvoilleen säkenöivän hymyn. Sinä iltana hän pitäisi hauskaa.

(Hehe, täältä tullaan :DD)

Miranda oli herännyt aamulla hienoiseen krapulaan, syönyt aamupalaksi pizzaa ja itkenyt sen jälkeen hieman lisää osaamatta tehdä parempaa. Hän makasi sohvalle käpertyneenä, divaanilla, pienellä ruokapöydällään mutta missään asennossa tieto hänen isänsä kuolemasta ei helpottanut. Hän muisti soittaneensa Derekille, nuoruutensa rakkaudelle, ja häpesi tekoaan. Häpesi asioita, joita muisti sanoneensa ja niitä joita ei muistanut.
Aamupäivästä Miranda muisti olevansa työssä käyvä ihminen ja soitti ja aneli itselleen vapaapäivän. Hän halusi ajatella asioitaan rauhassa. Lievittääkseen pahaa oloaan Miranda otti päiväunet ja heräsi niistä tuntien olonsa fyysisesti paremmaksi. Hän päätti lähteä kävelemään ulos, ehkäpä raikas ilma ja kevyt liikunta selvittäisivät ajatusta. Lenkillä hän ei kuitenkaan pystynyt ajattelemaan mitään muuta, kuin päivämäärää 15.02., hänen isänsä muistotilaisuutta. Pystyisikö hän menemään? Kehtaisiko hän, olisiko hän tervetullut? Miksi hän pohti näitä asioita, vaikka oli vihannut isäänsä? Pää tuntui olevan jälleen räjähdyspisteessä.

Iltapäivällä kävi kutsu Newcastle upon Tynen Oarfish-yökerhoon. Hän meinasi kieltäytyä kutsusta mutta ryhdistäytyi. Yökerho kuulosti paljon mukavemmalta vaihtoehdolta, kuin inhottavien asioiden vatvominen yksinäisessä talossa.
Illalla Miranda pukeutui parhaimpiinsa, tälläytyi ja meikkasi. Hänen olonsa oli kohtuullinen vaikkakin sekava eilisillan vaikeuksista. Ainakin krapula oli hellittänyt, olisi tilaa uudelle. Päälleen hän puki mahdollisimman edustavan vaatetuksen, tiukan tulipunaisen mekon, joka ei ollut liian lyhyt. Nainen arvosti vaatetuksessaan sen tapaista käytännöllisyyttä, että vaatteessa pystyi liikkumaan vilauttamatta turhemmin - jopa klubeilla. Mekon päälle hän puki tutun ja turvallisen ruskean nahkatakkinsa, jonka kanssa hän oli kokenut niin paljon. Jalkoihin löytyivät noin kymmenen sentin korkeat mustat korkokengät ja kaulaan ja ranteisiin muutama hely. Olalle Miranda otti mustan pienen laukun, johon sulloi muutamat meikit ja muut tarpeelliset tavarat.

Ollessaan valmis Miranda kohensi kuivashampoolla pörrööntyneitä eilisiä kiharoitaan ja tilasi taksin Newcastleen.
Päästyään yökerhoon sisälle Miranda lähti etsimään tuttuja kasvoja varsin vakavamielisenä. Hän esittäisi onnellista löydettyään seuraa. Nainen pujotteli ihmisten ohitse sulavasti ja puristi toisella kädellään mustaa laukkua katselleen ympärilleen.

[Me myös!]

Troy oli viime aikoina joutunut olosuhteiden pakosta rauhoittamaan elämäänsä ja jättämään yökerhoissa riekkumiset vähemmälle, mutta koska kaksi vanhaa työkaveria, tai pikemminkin hyvää ystävää Rosings Parkia edeltäneeltä kilpatallilta olivat päättäneet ilmestyä Newcastleen juuri tänään olivat kaverukset keksineet lähteä viihteelle.

Useamman oluen jälkeen olivat he suunnanneet bussilla Newcastlen keskustaan ja päätyneet ehkä teinihelvettinäkin pidettyyn Oarfish-yökerhoon, joka veti jos jonkinnäköistä porukkaa puoleensa. Kävijäkunnan keski-ikä taisi olla juuri ja juuri 20, mutta Troy ei voinut olla yllättymättä siitä, ettei heidän seurueensa ollut ainoa teini-iän ohittanut niiden seinien sisäpuolella. Ja tietenkin paikalla oli kerrasta toiseen myös muutama todellinen seniori vanhoja muistoja verestämässä.

Miehet olivat asettuneet tanssilattian lähettyvillä oleville mukaville sohville juomineen vaihtamaan kuulumisia ja katselemaan musiikin tahtiin heiluvia ihmisiä, joita alkoi valua paikalle koko ajan enemmän ja enemmän. Osuipa Troyn katse jopa tallilta tuttuun ruotsalaisneitoon ja häntä hymyilytti hieman, vaikka yritti parhaansa mukaan keskittyä kaverinsa kertomukseen uudesta asiakkaastaan.

[Jos joku muu vielä halajaa peliin, saa puolestani tulla, mutta tungen tähän väliin kuitenkin.]

Katerina ketkutti lannetta turhankin tyrkyssä vaaleassa mekossa, mutta samalta näytti hänen seurueensakin. Ikuiset teinit juomassa kuin ensimmäistä humalaansa ja tanssimassa vain vetääkseen tarpeeksi paljon komeiden miesten katseita. Iltaan oli valmistauduttu pitkään, siitä kielivät itseruskettavasta oranssinhehkuinen iho keskellä kylmintä talvea, timanttisin tekoripsin paksulla pakkelikerroksella koristellut kasvot ja viimeisen päälle punatut huulet. Hiukset valuivat rentoina kiharoina Katin paljaalle dekolteelle ja hartioille. Mikään ei ollut aitoa, ja juuri sitä Kat sieltä haki. Vapautta, pakoa arjesta ja todellisuudesta.

Nainen poistui feikkiystäviensä luota baaritiskille huojuen laittoman korkeissa piikkikorkonilkkureissaan uhkaavasti. Hän tilasi imelän ja kirkkaanvärisen alkoholijuoman ja maksoi sen flirttaillen baarimikolle. Kat kääntyi ympäri siirtyäkseen pois tiskiltä ja kirjaimellisesti törmäsi toiseen naiseen, jonka lähes sateenkaarenväriset hiukset herättivät heti hänen huomionsa. Juoma läikkyi osittain kohti toista ja Kat oli kaatua. Hänen onnistui pysyä pystyssä ja pelastaa edes osa juomastaan.
”Helvetti, katsoisit eteesi”, jo nousuhumalaa nauttiva Katerina tiuskaisi säikähdystään ruotsiksi. Toinen ei tietenkään voinut ymmärtää, eihän kukaan Iso-Britanniassa tietenkään osannut hänen upeaa ja erikoista skandinaavista äidinkieltään, joten hän ehti korjaamaan sanojaan.
”Anteeksi, minun vikani”, hän supisi nyt maan kielellä ja katseli toista tarkemmin. Hampaat paljastava hymy nousi kasvoille ensijärkytyksen jälkeen. Hän oli hyvällä tuulella, eikä antaisi minkään pilata iltaansa.
”Tunnemmeko jostakin?” nainen uteli, sillä vieras näytti jollakin tavalla etäisesti tutulta. Katerina etsi horjahtamisessa kadonneen ryhtinsä ja pöyhi hiuksiaan. Cocktailiaan hörpätessä hän kiskoi ihonmyötäistä mekkoaan alemmas, ikään kuin se olisi auttanut siveyden säilyttämisessä ollenkaan.

"Voi piru vieköön!" Miranda huudahti yllättyneenä ja hieman suutahtaneena ja kavahti kauemmas. Joku epämääräinen ylitälläytynyt neitonen oli heittänyt drinksunsa suurinpirtein hänen päälleen. Onneksi alkoholit läikkyivät vain vasempaan polveen, hameen helmaan ja jalalle. Se kuivuisi pois eikä Mirandan tarvitsisi hätäillä asian kanssa suurempia. Hän haisisi alkoholilta loppuillan mutta eikös kaikki muutkin täällä siltä haisseet?
Häneen törmännyt nainen huudahti oudolla kielellä jotain, mikä kuulosti lähinnä siansaksalta. Olikohan se ruotsia, norjaa tai muuta sellaista pohjoismaista kieltä?

"Katso seuraavalla kerralla tarkemmin", Miranda tiuskaisi tympääntyneenä vaikka toinen pahoitteli. Häntä ei huvittanut alkaa haastamaan riitaa. Hän oli jo jatkamassa matkaansa pyyhkien märkää jalkaansa kunnes hieman humaltunut nainen rupesikin puhumaan uudelleen. Oliko Miranda koskaan nähnyt tätä naista? Mahdollisesti. Miranda katsoi jämäcocktailiaan hörppivää järjettömän ruskettunutta blondia hieman ällöten. Miksi hän oli tullut tänne? Juomaan itsensä uudelleen humalaan? "En ole varma", hän pohdiskeli ja jatkoi ensimmäisellä keksimällään vaihtoehdolla, "Rosings Parkista?"
Hetkeä aikaisemmat masennukset juomisesta haihtuivat kun hän jutteli naisen kanssa ja DJ alkoi soittamaan hyvää musiikkia. Tanssijalkaa alkoi vipattamaan. Eihän hän pääsisi huolistaan irti ilman pientä irtiottoa arjesta. Tai isompaa, oliko sillä oikeasti merkitystä? Olo alkoi käydä lämpimässä klubi-ilmassa tukalaksi nahkatakki päällä ja Miranda riisui sen pois ja laski kädelleen. Mekko oli yläosastaan paljas, siinä oli vain ohuet olkaimet, jotka paljastivat tatuoinnit.

[Skippaan tän kierroksen, hyppikää yli! (: ]

”No mutta tietenkin” Katerina nyökytteli ja yritti unohtaa, miten törkeästi toinen oli hänelle aiemmin tiuskinut. Yllättyisihän sellaisessa tilanteessa kuka hyvänsä.
”Olen Katerina”, hän esittäytyi ja olisi tarjonnut kättään, mutta se tuntui liian viralliselta. Oli hän saattanut nähdä peikkotytön tallilla, niin sen täytyi olla.
”Millainen hevonen sinulla on?” nainen kysyi siemaillen kaatuneen juomansa loppuja. Lasi oli etovan tahmainen sokerilitkusta, mutta Kat ei antanut sen haitata, se kuului asiaan. Hän pyyhkäisi hiuksia kasvoiltaan ja kallisti päätään. Olisiko vastapäisestä naisesta mihinkään vai tuhlasiko hän vain aikaansa? Ehkä tuo omisti Rosings Parkin upeimman kilpahevosen - silloin Kat pitäisi toista jonkinarvoisena. Kaikista pahin olisi, jos hän olisi jäänyt lörpöttelemään ja tuhlaamaan aikaansa johonkuhun yhdentekevään.

"Miranda", tuo vastasi Katerina-nimiselle tytölle. Tallilla taisi olla tämän henkilön omistama hevonen mutta muuta mielikuvaa hänellä ei ollut blondista naisesta. Harmi, sillä hän taisi tunnistaa hänet. Oliko hän elänyt jossakin koomassa viime viikot?

"Sen nimi on Lucid Rebel Royal, Cindy", Miranda aloitti ja pohti mitkä asiat olisivat tärkeimpiä faktoja. "Musta 174cm holsteintamma, 5-vuotias, ensimmäinen kisakautemme lähestyy", hän sanoi vielä. Kiinnostivato nämä asiat oikeasti selvästi bilettämään saapunutta naista? Hänen teki mieli mennä tilaamaan drinkki muttei osannut poistua tilanteesta.

Troy seurasi huvittuneena katseellaan kuinka Katerinan onnistui läikyttää juomaansa sateenkaaritukkaisen naisen päälle ja nuo sanailivat hetken jokseenkin kiivaan oloisesti. Mies oli jo kevyen nousuhumalan aiheuttamassa ritarillisuuden puuskassaan aikeissa mennä keventämään tunnelmaa, mutta naiset näyttivätkin saavan järkevää keskustelua aikaiseksi. Troy muisteli nähneensä vappuviuhkatytön, tai ainakin tuon hiukset ennenkin, ehkä tallilla. Nimen tietäminen tai muistaminen olisi ollut ihme, sillä hädin tuskin hän muisti edes työkavereidensaa nimiä paitsi viiksekkään Klausin ja yrmyn Cainin ehkä siksi, että jälkimmäinen oli yrittänyt murhata hänet katseellaan useaan otteeseen.

Mies joi lasinsa tyhjäksi ja poistui kavereidensa luota baaritiskille hakemaan uutta juomaa. Hän suoristi istumisesta rytistyneen valkoisen t-paitansa ja luovi ihmisten välistä tiensä tiskille Katerinan ja tuon keskustelukumppanin ohi. Hiukan hymyillen hän kosketti tälläytyneen Katerinan olkapäätä ja soi toisellekin naiselle ystävällisen hymyn.
"Mitenkäs teillä menee?" hän kyseli rennon hyväntuulisena.

Mirandaksi esittäytyneen nuoren naisen hevonen toi kipeästi mieleen Katerinan aiemman puoliveriratsun Philadelphian, jolla he olivat loistaneet koulukentillä lähinnä mutkattoman yhteistyön ja lahjakkaan hevosen vuoksi. Hän pyyhki syrjään ajatukset menetystä tammasta ja käänsi katseet nykyhetkeen.
”Minun on kimo lipizzanori Aleksei”, Katerina sanoi ylpeänä vaikka ei jaksanutkaan muistaa hevosensa oikean nimen kaikkia numeroita. Slovenialaiset nimesivät hevosensa perin oudosti.
”Hain sen Sloveniasta kun muutin Englantiin”, nainen kertoi kuin se olisi tehnyt hänestä paremman ihmisen. Juoma maistui lähinnä vain siksi, että hän tiesi siinä olevan alkoholia - ja olihan cocktaillasi sekä värikäs juoma upean näköinen yhdistelmä!
”Tarvitset ehdottomasti juotavaa, yhden tällaisen!” Kat ehdotti ja ennen kuin ehti kääntyä taas ympäri, hän tunsi lämpimän, miehisen käden olallaan. Blondin pää kääntyi ja huulille nousi flirttaileva hymy.
”Troy, miten ihana yllätys!” hän iloitsi ja koki soveliaaksi halata australialaista. Oli onni, että hän oli ehtinyt jo tyhjentää lähes kokonaan lasinsa, sillä todennäköisesti se olisi valunut nyt pitkin miehen selkää.
”Kerrassaan upeasti!” Katerina kuvaili tunnelmia ja muuttui hetkessä flirttailevaksi, nousuhumalan valtaamaksi teinitytöksi, kun ihastus saapui seuraan. Hänellä ei käynyt mielessäkään esitellä Troyta Mirandalle tai toisinpäin, sillä halusi pitää miehen itsellään.
”Mitä sinä täällä teet?”

Naisen hevonen kuulosti mukavalta ja Miranda muisteli nähneensä sen joskus karsinassaan. Hän eksyi harvemmin orikäytävälle mutta oli muutamaan otteeseen tutkaillut muita asukkaita. Lipizzat, andalusialaiset ja muut barokkihevoset olivat kaukana naisen osaamisalueesta tai mukavuusalueesta, mutta ne olivat näyttäviä ratsuja. Kuten muut erikoisemmat rodut, ne olivat joitakin varten. Vaikka Miranda ratsasti lähinnä puoliverisiä hän ei kokenut olevansa se "tylsempi" osapuoli.

Miranda oli tyytyväinen Katerinan ehdotuksesta, sillä kyllä vain hän tarvitsi juotavaa. Hän ei ollut varma tulisiko pirteän värisestä drinksusta hänen suosikkinsa mutta saattaisi maistaa naisen mieliksi, jos kyseinen juoma päätyisi hänen käteensä. "Ehdottomasti", hän vastasi. Miranda oli nähnyt lähestyvän vaalean miehen, joka osoittautui Katerinan tutuksi. Naisen reaktiosta päätelleen jotain muutakin taisi olla meneillään.

Miranda päätti jättää parivaljakon höpöttämään käydessään huikkaamassa baarimikolta hieman alkoholia. Hän ei tilannut Katerinan ehdottamaa juomaa, vaan mansikka margaritan ja palasi lasi kädessä toisten pariin. Matkalla hän siemaisi juomaa ja päätti, että tänä iltana hän pitäisi hauskaa. Hän oletti, että Katerinan seurassa ei voisi olla tylsää. Naisen klubityyli oli kaukana hänen hillitymmästä tyylistään mutta se ei estelisi Mirandaa.

Troy nauroi Katerinan yllättymiselle ja kaappasi toisen syleilyynsä.
"Kiva nähdä."
Nainen taisi olla humalassa, mutta eihän se haitannut, sillä Troy ei itsekään ollut täysin selvillä vesillä, vaikka vielä kävelikin suoraan ja huojumatta ja puhui selvästi. Kyky sietää alkoholia ei näemmä ollut kadonnut minnekään.
"Pari kaveriani Lontoosta päättivät tulla käymään täällä takapajulassa, niin täytyihän heille näyttää vähän yöelämää", mies selitti ja nyökkäsi kohti seuruettaan, joka oli näyttänyt saaneen tuntemattomia nuoria naisia vahvistukseksi.
No, tuskin ainakaan kaipaisivat Troyta ihan heti takaisin, vaikka hän muutaman sanan vaihtaisikin Katerinan ja sateenkaaritytön kanssa. Hitto, täytyisi kysyä toisen nimeä ennen kuin Troy möläyttäisi jonkun keksimänsä lempinimen ääneen.
Vaikka vaaleaverikkö ei esitellyt häntä sateenkaarity-, siis keskustelukaverilleen, päätti mies tehdä sen itse.
"Heippa. Olen Troy ja ehkä nähnyt sinut vilaukselta Rosings Parkissa", hän esittäytyi hymyillen ja ojensi kätensä kätelläkseen.

Miranda saapui parivaljakon seuraan ja ennätti näkemään aussin nyökkäämässä seuruettaan kohden. Joukko mukavannäköisiä miehiä sääti tyttösten kanssa sohvilla. Saapuessaan Miranda hörppäsi pitkän kulauksen terävää juomaa ja nautti alkoholista. Häntä ahdisti ajatus olla ainoa selväpäinen porukassa ja varmisti, ettei olisi enää pitkään.

Mies esittäytyi Troyksi ja Miranda tarttui miehen käteen kätelläkseen. "Moi, Miranda. Tuskin nähnyt sinua Rosings Parkissa", hän tervehti matkien miestä. Naisen yleensä niin iloisille kasvoille vääntäytyi tällä kertaa tehty hymy, pian hän varmastikin tosin unohtaisi huolensa. Mansikkaista alkoholia meni taas Mirandan kurkusta alas ja lämmittävä humala alkoi nousta. Kaikki alkaisi taas sujumaan, hänen huolensa kaikkoaisivat. Miranda pöyhi hiuksiaan, jotka olivat eilisen sekavan yön jäljiltä sotkuisilla kiharoilla ja heilui rennosti pauhaavan musiikin tahdissa.

Katerina oli onnensa kukkuloilla, kun Troy otti hänet vastaan niin lämpimästi. Nainen ei voinut olla tyrkympi, mutta ilmeisesti uskoi sen vetoavan jokaiseen mieheen. Erityisesti nyt seuraan liittynyt australialainen oli saanut hänen huomionsa. Tuon viitatessa seuraansa ja erityisesti seurueen naisiin, nousi Katin otsalle epäilyksen kurttu. Mitä lie hempukoita, olivatkohan nuo hänen Troynsa kimpussa? Mustasukkaisuus nousi pintaan viimeistään sillä hetkellä, kun Troy esittäytyi Mirandalle ja kaksikko kätteli. Hän seisoi varsin huomionhakuisesti miehen kyljessä kiinni välittämättä tuon omasta tilasta tuon taivaallista. Siinä oli hyvä.
”Troy valmentaa minua ja Alekseita”, Katerina muisti kertoa väliin ja soi flirttailevan hymyn valmentajalleen. Hän tosin olisi mieluummin käyttänyt miehestä sanaa poikaystävä kuin valmentaja, mutta se ei ehkä ollut vielä ajankohtaista.
”Haethan kanssani juotavaa?” hän tarjosi Troylle vaikka mielellään ottaisi tuon maksumieheksikin. Tärkeintä olisi kuitenkin, että hän saisi miehen täyden huomion.

Katerina roikkui Troyssa kiinni kuin takiainen ja Miranda katseli heitä kovin kummastuneena. Troy vaikutti hiuksien väriä lukuunottamatta kaikkea muuta kuin järkevältä parilta Katerinalle. Miranda joi taas hyvää juotavaansa ja tunsi musiikin voiman. Hän katseli Troyta mietiskellen, mitä aussimies ajatteli tuosta pyntätystä takiaisestaan ja toivoi, että Katerinassa olisi muutakin kuin selvä pinnallisuus. Vielä Miranda kykeni kuitenkin pitämään ajatuksensa itsellään ja katseli vain ympärilleen nahkatakkiaan hivellen.

Kun nainen ilmaisi Troyn valmentajuuden Miranda heräsi. Vai valmentaja. "Mielenkiintoista kuulla", hän valehteli osittain. Oli mielenkiintoista kuulla miehen valmentavan mutta häntä ei juurikaan huvittanut kuunnella naisen omahyväisiä puheita siitä, että Troy valmensi juuri häntä. Olikohan Troy hyväkin valmentaja? Hän ja Cindy voisivat mennä hänen valmennukseensa arvioitavaksi.

Katerina tyrkytti Troylle baarille menoa ja Miranda katsoi heitä huokaisten sisäisesti. Eivät he voisi noin vain blokata häntä pois, mitäs olivat itse ruvenneet tuttavalliseksi. Mirandan oma seurue ei ollut vieläkään tullut esille, kaksi hänen ystäväänsä olivat pyytäneet häntä tänne. Ehkäpä he olivat häipyneet parempiin bileisiin, täällä ei ainakaan tapahtunut paljoa. Se kuulosti loogiselta.

Miranda suunnitteli jo puskevansa Katerinan ja Troyn kanssa tiskille, kun hänen puhelimensa raivostuttava pirinä herätti naisen ajatuksistaan. Pirinä muistutti naista Derekistä ja ottaessaan glitterikantisen iPhonensa esiin näytöllä näkyi selvin isoin kirjaimin Derekin nimi. Ei helvetti. Mies oli lupautunut soittamaan Mirandalle seuraavana iltana eilisen sekavan puhelun jälkeen ja nyt oli seuraava ilta. Miranda puri huuleensa vaivaantuneena ja kääntyi selin vastatessaan puhelimeen. "Hei Derek", hän sanoi yrittäen teeskennellä huoletonta ja koittaen peittää nousuhumalansa puhelimen päässä puhuvalta mieheltä.

Troy myhäili Mirandaksi esittäytyneen väriläiskän asenteelle, mutta ei vaivautunut muuten välittämään siitä, ettei nainen vaikuttanut erityisen vilpittömältä puheidensa perusteella.
"Hauska tutustua", hän jatkoi kohteliaalla linjalla kuin kylkeen liimautunut Katerina ei olisi häirinnyt tuttavuuden tekemistä lainkaan, eikä antanut pienen hymyn häipyä kasvoiltaan kokonaan.
Troy nyökkäsi, kun Katerina kertoi hänen valmentavan heitä ja sipaisi vaaleaa lyhyttä tukkaansa, joka oli juhlan kunniaksi muotoiltu kylpyhuoneen kaapista löytyneellä tökötillä huolettomaan tapaan. No, olihan kai Katerinan ja Aleksein valmentaminenkin keino tulla tunnetuksi.
Kun Katerina ehdotti baaritiskille menoa Troy nyökkäsi ja vaikka huomasikin, että ehdotus oli osoitettu vain hänelle katsoi hän myös Mirandaa kysyvänä.
"Tule ihmeessä sinäkin", hän kehotti, mutta puhelimen pirinä vei naisen huomion ja sai Troyn kohauttamaan olkiaan ja kääntymään Katerinan puoleen.
Hän luovi tiensä baaritiskille varoen tönimästä ketään vahingossa, vaikka se oli ihmisvilinässä hivenen hankalaa.
"Mitä haluat juoda?" Troy kysyi naiselta tiskille päästyään.
Hän oli tottunut tarjoamaan ainakin yhden kierroksen naisseurassa ollessaan, eikä aikonut opetella tavasta irti nytkään. Mies tilaisi itselleen oluen ja Katerinalle mitä tuo nyt sattuikaan haluamaan.

Katerina hiveli Troyn lihaksikasta käsivartta hellästi kun he pääsivät baaritiskille saakka. Hän nosti toisen kätensä asettelemaan miehen kurittomat hiussuortuvat ojennukseen ja kuljetti sormensa hiuksilta korvan yli pitkin leukaa ennen kuin malttoi irroittaa.
”Mmm”, nainen maisteli mielessään ja päätyi tilaamaan apple martinin, joka myrkyllisen vihreänä houkutteli häntä tiskillä olleessa mainoslappusessa. Hän joi ihan mitä vain, kunhan siitä tulisi humalaan.
”Kiitos, olet ihana”, hän kehui vuolaasti ja muiskautti pienen suukon miehen olkapäähän. Hän oli vähintään helpottunut, kun Miranda oli jättäytynyt joukosta, vaikka pahoin pelkäsi tuon palaavan. Jokin naisessa ei saanut Katia ihan vakuuttumaan, vaikka Miranda päällisin puolin mukava olikin ollut.
”Onko joku noista tyttöystäväsi?” hänen oli kysyttävä australialaiselta tuon aiemmin hylkäämästä seurueesta. Eihän sitä koskaan voinut tietää - joskaan edes tyttöystävä ei voisi tulla Katin ja Troyn väliin, jos nuoremmalta kysyttiin.

Derek oli ihmetellyt puhelimen toisesta päästä taustan melua ja Miranda oli joutunut toteamaan olevansa yökerhossa. Mies ihmetteli syytä eikä hän voinut oikein tekoaan selittääkään. Innoltaan laantumaton Derek jutteli kuulumisia ja Miranda tyytyi kuuntelemaan pureskellen tummaksi värjättyjä kynsiään samalla. Häntä kaiversi syyllisyys ja nolous siitä, että oli soittanut tälle eilen sillä ei ollut enää varma olivatko hänen tapaamisehdotuksensa niin tarpeellisia. "Derek, hei, olen pahoillani mutta voitaisiinko jutella myöhemmin?" Miranda keskeytti toisen puheet tänään saaduista kehuista töissä. Hän oli onnellinen Derekin puolesta, mutta ehkä heidän oli tarkoitus pysyä erossa toistensa elämistä, kuten jo monen vuoden ajan oli ollutkin. Kaikelle oli syynsä...kai.

Miranda kääntyi myrkynnielemänä katsomaan, mihin Troy ja Katerina olivat menneet. Hän survoi puhelimensa takaisin laukkuun ja vetäisi punaista, paljastavaa mekkoaan alaspäin. Hän tarvitsisi uuden drinkin, pahasti. Troy ja Katerina löytyivät baaritiskiltä ja Katerina jatkoi takiaisenrooliaan lääppien blondia australialaista. Ehkäpä he olivat yhdessä. Miranda tuli Katerinan toiselle puolelle ja huikkasi baarimikolta toisen samanlaisen makean juoman. Siirtyessään sulavasti parivaljakon seuraan Miranda joi lasistaan taas ison kulauksen. "Sain juteltua, se oli vain yksi Derek", Miranda papatti. "Aiotteko seisoskella loppuillan lääppimässä toisianne vai olisiko tanssimisen aika?" toinen päästi menemään. Hän oletti olevansa näiden puolituttujen kanssa loppuillan, sillä ah, niin ihania ystäviä ei näkynyt eikä kuulunut. Miranda lähetti heille vihaisen tekstiviestin.

Troylla ei ollut mitään sitä vastaan, että sai naiselta tällaista huomiota, vaikkei oikeastaan tiennyt mikä heidän suhteensa laatu oli olevinaan - hänellä ei ollut tapana stressata moisista, vaan elää päivä kerrallaan ja katsoa, mitä tapahtuu. Troy pyysi baarimikolta Katerinan toivoman drinkin ja maksoi heidän juomansa korttia vinguttamalla.
"Ole hyvä", hän sanoi luoden lämpimän katseen Katerinaan ja sysäten lasin lähemmäs naista.
Mies vilkaisi Katerinan kysymyksen kuullessaan kavereidensa naisseuralaisten suuntaan. Vai tyttöystävä. Troy hymyili salaperäisesti, mutta pudisti päätään ja otti huikan juomastaan.
"En ole koskaan nähnytkään heitä", mies vastasi olkiaan kohauttaen ja kosketti Katerinan olkavartta lähes vaistomaisesti kuin merkiten seuralaisensa, kun joku humalainen mies hoippui heidän ohitseen katse liimautuneena Katerinaan.
Mirandan saavuttua takaisin heidän luokseen Troy kiinnitti huomionsa häneen ja naurahti toisen tavalle ilmaista halunsa tanssia. Mikäli naiset päättäisivät suunnata tanssilattialle tulisi hänkin mukaan ainakin hetkeksi. Kaverit jaksaisivat varmasti odottaa tai sitten liittyisivät seuraan.

Tyytyväisenä Troyn vastaukseen Katerina otti juomansa vastaan ja siemaisi sitä hymyillen. Hän innostui vain enemmän kun mies kosketti häntä, olkoonkin vain suojellakseen vieraiden miesten ahnailta katseilta. Hän siirsi katseensa paikalle saapuneeseen Mirandaan. Olisivatpa he saaneet edes hetken pidempään kahdestaan. Ehkä hänen onnistuisi vietellä Troy niin, että pääsisi tuon luokse yöksi. Ajatus Slaleyhin palaamisesta keskellä yötä vain ärsytti.
Katerina oli loukkaantua Mirandan ärhäköistä sanoista ja mulkaisi naista tekoripsiensä takaa pistävästi. Ei kai se tuolle kuulunut, mitä hän ja Troy tekisivät. Tanssiminen kuulosti kuitenkin hyvältä idealta ja hän nosti katseensa miehen silmiin kysyvästi. Kai tuo tanssisi hänen kanssaan, olisihan Troyn aivan pakko! Hän nyki miestä leikkisästi kohti diskovalojen välkettä tasapainoillen juomansa kanssa yllättävän onnistuneesti. Olisi vain ihme, jos hän pysyisi koko illan pystyssä jo nyt jalkoja kivistävien korkojensa kanssa.
”Ihana kun täältä löytää tuttuja. En ois jaksanu kavereita enää hetkeäkään”, Katerina naurahti ja siemaisi juomaansa tanssilattialla. Hän yritti olla tarpeeksi näyttävä ja ihana, jotta Troyn kelpaisi katsella häntä, mutta samalla piti varoa kaatamasta juomaansa. Hankalaa.
”Kilpailetko hevosellasi koulua vai esteitä?” hän kysyi Mirandalta muistellen, että tuo oli puhunut kisakauden lähestyvän. Toivottavasti tuon kieltämättä upealta kuulostava nuori hevonen olisi Alekseita huonompi. Hänen pitäisi vaihtaa hevosta johonkin osaavampaan puoliveriseen, joka tottelisi häntä.

Mirandan puolivahingossa ilmoille päässyt heitto aiheutti Katerinassa juuri halutun reaktion. Sisäinen ilkimys Mirandan sisällä nauroi kimakasti mutta selvästi blondia ei haitannut niin paljoa, etteikö tanssimaan olisi lähtenyt. Hyvä niin, sillä illan DJ oli selvästi pohjois-Englannin parasta antia - musiikki vei hänet aivan mukanaan. Hän meni ihmisjoukon keskelle punaisena vivahtavan drinkkilasinsa kanssa ja tanssi jumputtavan musiikin tahdissa lantio heiluen. Humaltuneemmat uudet ystävät tulivat perässä.
"En minäkään", Miranda naureskeli ja joi myöskin. Tyhmät kaverit saivat jäädä nyt unholaan, toivottavasti heidän omat privaattibileensä olivat surkeat.

"Se on vasta viisivuotias", Miranda selitti Katerinalle. "Aloitamme kisaamisen koulussa ja esteillä nyt kesällä." Puhuminen Cindystä sai hänet ajattelemaan tammaa ja tajuamaan, että hän ei ollut käynyt tamman luona kahteen päivään. Sen tajuaminen sai hänet paniikkiin ja lopettamaan tanssimisen, tai siltä näyttävän huojunnan. Hän oli jättänyt rakastamansa tamman kahdeksi päiväksi yksin. Oliko hän joku monsteri? Rypi vain omissa ongelmissaan. Toki tamman ruokinnat ja ulkoilut hoidettiin mutta kukaan ei rapsuttanut sitä tai ratsastanut sillä, tai rakastanut sitä.
Paha mieli tammasta muuttui kuitenkin, kun Miranda katsoi kelloa ja totesi sen olevan liian myöhä käydäkseen tallilla - ja hän oli muutenkin hieman väärissä varusteissa. Vaan millaisen haloon hän järjestäisi, jos vaappuisi bilevaatteissa tallille! Ajatus sai hänet innostumaan ja tanssimaan uudestaan. Hän joi toisen drinksunsa loppuun.

Katerina tanssi selvästi Troylle ja Miranda jäi kolmanneksi pyöräksi, mikä sai hänet harmistumaan. Hän pitäisi sitten hauskaa yksinään, vai pitäisikö hänen hurmata itselleen täältä joku partneri. Se ei voisi olla vaikeaa. Tanssilattia oli täynnä nuoria komeitakin miehiä.

Troy vastasi Katerinan kysyvään katseeseen iskemällä leikkisästi, tuskin huomattavasti silmäänsä. Hän katsoi kavereidensa suuntaan, mutta nuo eivät näyttäneet kaipailevan häntä. Mies tavoitti heistä yhden katseen ja nyökkäsi kohti tanssilattiaa saaden käden heilautuksen vastaukseksi. No, tietäisivätpä ainakin mistä hänet löysi.
Troy asteli naisten mukana tanssilattialle ja kuunteli heidän keskusteluaan hevosista voiden keskittyä hetkeksi tyhjentämään lasiaan. Tietenkin ensimmäinen puheenaihe oli aina hevoset, kun Rosingsin väen kanssa jossakin oltiin. Mies ei viitsinyt edes ottaa Teteä puheeksi, sillä se riiviö kuulosti vain ironiselta huonosti ajoitetulta vitsiltä, jos siitä baarissa puhuttiin. Tietenkin tamma oli hänen mielestään loistava persoona, mutta ei kilpailumenestyksensä ja luonteensa puolesta varsinaisesti sellainen, jolla ylpeiltiin.
"Missä kaverisi ovat?" Troy kysyi Mirandalta, ei siksi, että olisi halunnut tuon poistuvan takaisin mahdollisen seurueensa luokse, vaan ihan mielenkiinnosta. Harvoin kukaan ihan yksin sai ideaa lähteä baariin.

Mirandan kertoma Cindystä sai Katerinan huokaisemaan sisäisesti helpotuksesta. Viisivuotias aloittava kilparatsu ei millään voinut vetää vertoja Alekseille, joka oli sentään jo yhdeksän. Sitä nainen ei myöntänyt itselleen, että osaavan valmentajan ja ratsastajan kanssa hevonen voisi olla jo vaativissa luokissa ruusukkeita napsimassa. Kyllä he vielä joku päivä olisivat huipulla.

Kat ujuttautui musiikin tahdissa keikkuen lähemmäs australialaismiestä. Hänen oli mahdoton ymmärtää, miksi tuo keskusteli Mirandan kanssa, kun hän oli paikalla. Nainen huitaisi miehen ostaman drinkin alas kurkustaan vain saadakseen paremman humalan päälle. Silmissä vilkkui, eikä hän tuntunut ihan pysyvän tanssivien ihmisten liikkeiden tahdissa. Se tuntui sillä hetkellä vain hyvältä.

Huomionhakuisena nainen pudotti laukkunsa näyttävästi lattialle pois päin Troysta.
”Ups!” hän naurahti ja kumartui sitten turhankin näyttävästi poimimaan laukun tahmealta lattialta niin, että vilautteli huomaamattaan ehkä koko yökerholle. Nainen nousi ylös nauraen niin heleästi kuin saattoi ja vilkaisi Troyta: kai tuo oli nähnyt hänet? Halvempaa naista sai etsiä, mutta häntä ei edes haitannut. Katerina kaipasi miehen huomiota huonosti menneen päivän jälkeen.

"Ne pirun tyttöset menivät vissiin johonkin prameampiin bileisiin!" Miranda huudahti tyytymättömänä heittäen vapaata kättään mielenosoituksellisesti. "Eivät viitsineet edes ilmoittaa", tämä sanoi vielä asiasta kysyneelle Troylle. Hieman alkoholista sumentuneet aivot katselivat vaaleaa aussia kiinnostuneena. Toisen aksentti oli perin mielenkiintoinen.

Mukava keskustelu keskeytyi kuitenkin Katerinan ilveilyyn. Miranda kohotti yllättyneenä tummia kulmiaan, kun nainen teki ehkä illan noloimman tempun heittäen laukkunsa niin tahallisen näköisesti, että Miranda tuhahti. Jo oli tytölläkin ässiä hihassaan, onneksi Miranda ei tarvinnut tuollaisia pelleilyjä miehen saamiseksi. Hän hivuttautui lähemmäksi Troyta ja katsoi häntä pitkään. Alkuperäinen suunnitelma ei ollut sisältänyt Troyta mutta Katerinan röyhkeä käytös kannusti Mirandaa havittelemaan tämän mukavaa seuralaista.
Oikea käsi, jonka pitkät kynnet oli lakattu mustiksi ja joka lepäsi nahkatakin ja laukun päällä hipaisi miehen reittä. Sitten hän ohitti Troyn mahdollisimman läheltä ja katsoi häntä, kunnes meni hakemaan lisää juotavaa tiskiltä.

Troy tyytyi vain katsomaan Mirandaa myötätuntoisesti tuon avautuessa ikävistä kavereistaan.
"Sepä harmi", mies totesi tajuamatta naisten draamoista mitään.
Niitä taisi vyöryä ovista ja ikkunoista ja usein puolet niistä meni häneltä kokonaan ohi niin että vihellys vain kävi. Miesten kesken ongelmat oli niin paljon helpompi ratkoa. Jos joku asia ärsytti, se sanottiin ääneen kaunistelematta eikä vatvottu sotkuja kuukausitolkulla ja marmatettu jokaiselle vastaantulijalle. Ehkä draamaa oli siinäkin, että Katerina heitti laukkunsa varsin tahallisen oloisesti lattialle, mutta Troy ei jaksanut tulkita tilannetta sen enempää.
"Oho, mites nyt noin", hän totesi kuulostamatta yllättyneeltä, mutta soi Katerinalle leikkisän virnistyksen, kun tuo nousi ylös.
Kyllä mies oli huomannut blondin vilauttelun, mutta vaikka se ei häntä haitannut olisi joku asiaa pidemmälle miettinyt ehkä valinnut siihen jonkun muun paikan kuin täyden tanssilattian.
Hän ei voinut myöskään olla huomaamatta Mirandan suoraa lähestymistä ja hipaisua, kun nainen poistui kohti tiskiä. Mitä ihmettä täällä tapahtui? Hieman humalainen mies ei tehnyt elettä väistääkseen, mutta ei myöskään vastannut lääppimiseen muuten kuin kulmiaan kohottamalla ja huvittuneella hymyllä - eihän hän halunnut ihan idiootilta vaikuttaa.