Paulus Kinnaird

P E R U S T I E D O T

Nimi: Paulus Irving Kinnaird
Ikä: 27; (25.7.1989) Skotlanti
Sukupuoli: Mies
Koulutus: Peruskoulun päättötodistus, Edinburgh, 2005.
Ammatti: Tallityöntekijä Rosings Parkissa. Paulus on viihtynyt tallitöissä vuodesta 2010 ja aikoo viihtyä myös tulevaisuudessa; hänellä ei kunnianhimoa pyrkiä korkeampaan asemaan tai hankkia tutkintoa. Tallityöntekijänä mies on kunnostautunut niin, ettei tallin johto tiedä mitä tekisi ilman häntä: Paulus tekee erittäin ahkerasti töitä myös vapaa-ajallaan, korkealla työmoraalilla, mielellään ilmaiseksikin eikä torju likaisia tai raskaita hommia. Asiakaspalvelijaksi sosiaalisesti rajoittunutta miestä ei kuitenkaan voi kutsua.

A S U M I N E N

Paulus on muuttanut joulukuussa 2016 tyttöystävänsä Lucy Collinsin kanssa kunnostamaansa portinvartijan mökkiin, the Nookiin. Pieni, kaksikerroksinen kivimökki sijaitsee Rosings Parkin maiden rajalla, lähellä kartanon etupihalle johtavaa porttia, ja on kuntoutunut kovalla työllä varsin persoonalliseksi ja kodikkaaksi. Alakertaan on sovitettu keittiö, pikkuruinen kylpyhuone sekä komean, vanhan takan ympärille rakentunut olohuone, ja vinokattoinen yläkerta on jaettu kahdeksi, pieneksi makuuhuoneeksi.

P E R H E

Ei ole yllättävää, että Paulus laskee perheekseen Lucyn sekä ystävänsä ja työkaverinsa Rosings Parkissa, unohtamatta talouden koiria. Epävakaassa, väkivaltaisessa kodissa kasvanut poika otettiin huostaan useamman kerran, mutta Paulus palasi aina uskollisesti takaisin, kunnes tuli äitinsä ulosheittämäksi 14-vuotiaana. Mies ei ole nähnyt vanhempiaan tai toista huostaan otettua pikkusisartaan sen jälkeen eikä tiedä, missä nämä ovat, jos ovat edes hengissä. Kolmesta lapsesta nuorin, Celia, on kuitenkin päätynyt samalle tallille töihin ja vaikka kaksikko on kasvanut toisistaan erillään, sisko on Paulukselle erittäin tärkeä.

K I I N N O S T U K S E T

Pauluksen elämää ennen Rosings Parkia värittivät yhteenotot virkavallan kanssa, mutta nykyään hevoset vievät valtaosan miehen vuorokaudesta. Paulus tekee hyvin pitkiä päiviä tallilla ja saattaa silti jäädä työajan ulkopuolellakin tekemään rästiin jääneitä tallitöitä tai remontoimaan tilusten historiallista kartanoa. Vapaa-aikansa itsensä mukisematta tylsäksi mieltävä mies viettää yleensä joko torkkumalla television ääressä, lukemalla työnantajiensa kattavan kirjaston dekkaritarjontaa, käyttämällä koiria pitkillä lenkeillä tai lähtemällä ystäviensä kanssa tuopilliselle paikalliseen pubiin. Häntä ei ole helppoa raahata irti arkirutiineistaan, sillä miehestä kotona on mukavampaa syödä kuin ravintolassa, taidenäyttelyt ovat yhtä turhan kanssa ja viikonloppuilta ulkona viihteellä tuppaa edelleen päättymään hankaluuksiin.

H E V O S E T

Hevoset ovat tempaisseet miehen peruuttamattomasti mukanaan. Paulus ei ollut koskaan ollut kosketusetäisyydellä hevosista saapuessaan Rosings Parkiin vuonna 2010, ja vaikka hän rakastui ensimmäisenä päivänä, mies suostui myöntämään vasta kaksi vuotta myöhemmin, että halusi oppia ratsastamaan. Hänen on vaikeaa suostua vieläkään menemään valmennuksiin muiden arvosteltavaksi eikä Paulus koe olevansa missään määrin taitava ratsastaja, mutta mies on kehittynyt tarpeeksi voidakseen ratsastaa arvokkaita ja haastaviakin hevosia maastossa. Paulus haluaakin nimenomaan maastoilla eikä itsesuojeluvaistoton mies hermostu hurjintakaan hevosta; kokemus on myös antanut hänelle hyvän tasapainon ja kyvyn lukea hevosia, vaikkei istunta olisikaan aina mallikelpoinen.

Paulus viihtyy erinomaisesti tallityöntekijänä ja rakastaa syvästi vastuuhevosiaan, erityisesti Nimbusta, irlantilaistammaa, josta mies sai kolmasosan 25-vuotislahjaksi sekä Mokoa, omalaatuista, kirjavaa estehevosta. Hevosenkäsittelijänä ihmisten kanssa ontuva Paulus on luonnostaan lahjakas: hän on peloton, johdonmukainen, kärsivällinen ja lempeä. Mies ei anna hevosten pelleillä kanssaan ja onnistuu yleensä rohkaisemaan arkoja ja hermostuneita hevosia omalla rauhallisuudellaan.


U L K O M U O T O

Ensivaikutelma on harvoin erityisen lämmin tai kutsuva, sillä ulkomuodoltaan uhkaava Paulus vaikuttaa yleensä torjuvalta ja happamalta. Hän suhtautuu auktoriteetteihin uppiniskaisesti ja on helposti provosoitavissa elekieleltään aggressiiviseksi. Ero miehen olemuksessa hevosten kanssa toimiessa on kuitenkin hämmästyttävä, sillä eläinten kanssa hän on poikkeuksetta tyyni ja suorastaan lempeä.
Mies on 186-senttinen, jäntevä, pitkäraajainen ja hoikka, mutta fyysisen työn lihaksikkaaksi muovaama. Arpien ja usein tuoreidenkin ruhjeiden kirjoma, kalpea iho on saanut ulkoilmasta vihdoin terveen sävyn. Miehen lapiomaiset kädet ovat ottaneet eniten osumaa, ja yleensä rystyset ovat auki tai joku kynsistä mustana; ei ole tavatonta, että joku osa miehen kehosta on paketoituna. Tummanruskeat, sävyltään viileät hiukset ovat karheat, paksut ja leikattu kohtuullisen siistiin, sivujakaukselle asettuvaan malliin. Pitkät, kapeahkot kasvot ovat usein ilmeeltään synkeät ja varsin karupiirteiset; poskipäät ovat kuin kirveellä vuollut, leuka on vahva, sopusuhtainen suu kalpea ja pitkä, melko kookas nenä on varreltaan kyömy ja mutkainen lukemattomien murtumien tähden. Tummat kulmat ovat matalat ja jokseenkin julmannäköiset; ne heittävät tummat varjot kapeiden, epäluuloisten silmien ylle. Ripset ovat tummat, ja silmät eripariset: oikea on ruskea ja vasen vaaleansininen. Miehen kuin vahingossa ilmestyvä hymy on vino ja hämillinen.

Paulus ei varsinaisesti luota tyylitajuunsa ja mieluiten pukeutuisi pelkkään mustaan. Ystävien vaikutuksesta värivalikoimasta löytyy kuitenkin nykyään myös tummansinistä, tummanpunaista ja valkoista - sekä uusia, ehjiä vaatteita. Mies viihtyy parhaiten tummissa farkuissa ja t-paidoissa tai talven tullen paksuissa villapaidoissa; yksi hänen suosikkivaatteistaan on lyhyt, musta nahkatakki ja hän omistaa jopa jokusen siistin, hyvinistuvan neuleen. Useimmiten hänet näkee kuitenkin tummanharmaissa ratsastushousuissa ja Rosings Parkin henkilökunnan viininpunaisessa takissa. Paulus ei piittaa asusteista tai turhanpäiväisestä kerrospukeutumisesta ja tuntee olonsa kertakaikkisen typeräksi puvussa. Kengissä hän suosii tukevia vaelluskenkiä, jodhpureja ja siistimpiä tennareita ihmisten ilmoille pakotettuna.

L U O N N E

Pauluksen maailmankuva on jyrkän mustavalkoinen. Mies suhtautuu maailmaan ennakkoluuloisella, torjuvalla asenteella, ja hänellä on taipumusta epäonnistumisen pelon aiheuttamaan, epävarmaan pessismiin. Hän jakaa ihmiset pääasiassa kahteen: "kermaperseiksi" kutsumaansa väestöön, joiden kokee saaneen epäreilusti enemmän kuin ansaitsisivat ja joihin hän suhtautuu katkeralla vihamielisyydellä, sekä ystäviinsä, joille hän osoittaa rajua uskollisuutta. Pauluksen kunnioitus ja sitä kautta sijoitus ystävien leiriin on helppo ansaita ahkeralla, rehdillä työnteolla ja nöyrällä asenteella. Mies ottaa mukisematta ystäviensä työvuoroja tehdäkseen tai lähtee ajamaan aamuyöllä toiselle puolelle maata, jos joku hänelle tärkeä sattuu pyytämään apua.

Miehen toimintaa värittää kaikkein räikeimmin täysi itsesuojeluvaiston puute: jos hevonen on vaarassa, Paulus syöksyy suinpäin apuun koskaan ajattelematta, että voi saada kaviosta päähänsä. Sama puute yhdessä kehittyvän, mutta edelleen haastavan vihanhallinnan kanssa on aiheuttanut miehen nuoruuden lukuisat ongelmat. Paulus purkaisi ärtymyksen ja turhaumuksen mieluiten nyrkein, ja vuosien varrella hänen keinokseen purkaa pahaa oloa muodostui hyökätä hurjalla raivolla ylivoimaa vastaan ja tulla perinpohjaisesti hakatuksi. Mies ei vieläkään osaa luovuttaa, ennen kuin hänen kehonsa sanoo itsensä irti. Nykyisin, kun nyrkkien käyttö ei ole enää vaihtoehto, Paulus on herkästi paljon teräväkielisempi kuin on tarkoittanut. Hän katuu syvästi, jos loukkaa läheisiään, mutta härkäpäisen miehen on erittäin vaikeaa pyytää anteeksi.

Paulus viihtyy huomattavasti paljon paremmin eläinten kuin ihmisten seurassa. Hän kokee olevansa sosiaalisesti rajoittunut, sillä mies ei osaa harrastaa luontevaa smalltalkia ja tuntee itsensä poikkeuksetta kömpelöksi ja vaivaantuneeksi muuten kuin lähimpien ystäviensä kanssa. Mies pelkää sanovansa jotain tylyä ja loukkaavaa ihan vahingossa ja siksi kuuntelee mieluummin kuin puhuu itse. Paulus on piikikkään kuorensa alla hyvin empaattinen ystäviensä murheille, joskin hänen myötätuntonsa osoitus on karski lätkäisy selkään ja käsky lakata kitisemästä tai tarjous mennä hakkaamaan se, jonka syytä mielipaha on.

H I S T O R I A

Lapsuus opetti Pauluksen lukemaan, milloin isän nyrkki heilahtaisi ja milloin äidin vieroitusoireet saisivat tämän kiroamaan poikansa syntymän. Äiti oli henkisesti tasapainoton, heroiiniin addiktoitunut ja vahvasti alkoholisoitunut, kai selvitäkseen väkivaltaisen, mielensä mukaan katoilevan isän kanssa, jota nainen rakasti sitä epätoivoisemmin mitä kurjemmin tuli kohdelluksi, ja pariskunnan kolme lasta jäivät jalkoihin. Lapset otettiin huostaan Pauluksen täytettyä 12; Callie ja Celia jäivät sille tielleen, mutta Paulus palasi aina uudelleen. 14-vuotiaana Paulus osoitti isälle, että hänkin osasi lyödä, mikä sai isän katoamaan jälleen ja äidin heittämään elämänsä rakkauden pois ajaneen pojan ulos. Kun poika palasi myöhemmin etsimään äitiään, tämä oli muuttanut pois. Paulus ei ole nähnyt vanhempiaan tai Callieta sen jälkeen, mutta on hiljattain saanut mahdollisuuden tutustua uudelleen pikkusisareensa Celiaan.

Paulus kasvoi kodissa, jossa evoluutio kukoisti: vain vahvimmat selvisivät eikä selviytymiskamppailussa ollut tilaa kotiläksyille. Pojan koulumenestys ei koskaan ollut kummoista, ja hän ansaitsi samanhenkisen, perheeltä tuntuvan ystäväpiirin rajulla, melkein sokealla uskollisuudellaan. Ystäviensä kanssa poika päätyi murtautumaan lähikauppoihin, kioskeihin ja autoihin varastamaan pihvilihoja, oluttölkkejä ja suklaapatukoita sekä tekemään ilkivaltaa milloin potkimalla ikkunoita sisään ja milloin spraymaalaamalla hävyttömyyksiä koulun seinään. Pauluksella on ollut tuttavallinen suhde virkavaltaan lapsuudesta saakka, mutta vankilatuomioita alkoi napsahdella olemattoman vihanhallinnan takia. Mies on kerännyt rikosteristeriinsä useamman pahoinpitelyn ja istunut niistä teini-ikäänsä nuorisovankilassa.

Edinburgh vaihtui Newcastleen Pauluksen täytettyä 19, kun hänelle ja kahdelle läheisimmistä ystävistä lupailtiin parempaa elämää hämärien, hyväpalkkaisten töiden kautta. Kuin onnen kaupalla Paulus lojui viilentymässä putkassa, kun ystävät katosivat Manner-Eurooppaan huumausaineilla lastatun auton kanssa. Yksin jäätyään mies tunsi olevansa kertakaikkisen hukassa ja kierteli työpaikasta toiseen kykenemättä pitämään niistä yhtäkään muutamaa viikkoa kauempaa. Kai hänen naamaansa kyllästyneenä työvoimatoimisto lähetti parikymppisen miehen Second Chance -ohjelman kautta työkokeiluun hevostallille ja sille tielle mies jäi. Paulus on työskennellyt Rosings Parkissa vuodesta 2010.

Alkutaival oli kivinen, ja Paulus sai pitää työnsä tasan luontaisten hevostenkäsittelytaitojensa tähden. Hitaasti mies on sopeutunut nyt kodilta tuntuvaan ympäristöön ja löytänyt jopa ystäviä, jotka tuntuvat hänen ensimmäiseltä, oikealta perheeltään. Hän päätyi seurustelemaan tallilla työskentelevän Beatrix Haymanin kanssa hyvin karikkoisen alun jälkeen, joka ei suinkaan parantanut Pauluksen suhdetta Jamie Ellisiin naisen tapailtua myös esteratsastajaa. Vaikea suhde päättyi ketään yllättämättä loppuvuodesta 2014, ja Bea jätti lopulta tallin. Omaksi yllätyksekseen, vaikka tuskin kenenkään muun, Paulus ymmärsi vihdoin rakastaneensa jo kauan Lucya, parasta ystäväänsä, ja mies on todennut muuttuneensa käsittämättömäksi pehmoksi sen jälkeen, kun alkoi vihdoin seurustella Lucyn kanssa lokakuussa 2015.