Nimbus 2000

t. Nimbus 2000

Ikä: 19 (1999), Irlanti.
Omistaja: Corinne ja Hamish Fairchild sekä Paulus Kinnaird (33%).
Rotu: Irish Sport Horse.
Väri: Kärpäskimo (rautiaankimo), pilkku, puolisukat takajaloissa, vuohissukat etujaloissa.
Säkäkorkeus: 162cm.
Käyttö: Eläkkeellä harrateratsuna, entinen esteratsu sekä siitostamma.
Tallipaikka: Tarhaus ryhmässä. Hoito ja liikutus ovat pääasiassa Paulus Kinnairdin vastuulla, ja tamma ratsastetaan kuudesti viikossa.

i: Kilkenny
e: Lucky Dance

Historia ja nykyisyys.

Corinne ja Hamish Fairchild ostivat Nimbuksen vuonna 2003 sen ollessa nelivuotias. Tamma oli menestyvä, aktiivinen esteratsu kansainvälisessä CSI3* Grand Prix'ssä, kunnes jännevamma katkaisi kisauran maaliskuussa 2008. Se siirtyi siitostammaksi ja sai viisi, hyvinkin potentiaalista varsaa, ennen kuin pääsi eläkkeelle harrastekäyttöön viimeisen varsansa jälkeen vuodenvaihteessa 2015. Corinne omistaa tamman varsoista kaksi, ensimmäisen ja viimeisen: vuonna 2009 syntyneen orin Slippery When Wet sekä kesällä 2014 syntyneen tamman How To Marry A Millionaire.
Nykyään tamma on harrastekäytössä hoitajallaan ja osaomistajallaan Paulus Kinnairdilla. Nimbus on vakiinnuttanut asemansa perheenjäsenenä ja saa siten viettää loppuelämänsä omistajiensa tallissa.

Käsittely.

Nimbus on seurallinen, herkkä ja hyvätapainen tamma, joka rakastaa sekä ihmis- että hevosseuraa. Irlantilainen rakastaa pitkiä kirputustuokioita, ja hamuilee hellästi ihmisiä sekä seuraa näiden perässä ilman naruakin, etenkin avustaessaan tarhojen siivoamisessa; tamma haluaa tutkia kaiken ihmisten taskuista ja käsistä löytyvän ja kurottaa samettiturpansa suukoteltavaksi. Se on yleisesti hyvin miellyttävä käsitellä, sillä se kunnioittaa ihmisen tilaa esimerkiksi taluttaessa, väistää kevyestä kosketuksesta, ei pure tai potki eikä aiheuta ongelmia erilaisissa toimenpiteissä; se on myös esimerkillinen lastattava ja kuljetettava hevosseurassa.
Tamma on riippuvainen seurasta, ja jos se kokee olevansa yksin tallissa tai se hylätään yksin ulos, se hermoilee niin, että pyörii levottomasti, huutaa ystäviensä perään ja saattaa epähuomiossa kävellä ihmistäkin päin, paukauttaa näitä päällään tai tallata varpaille. Normaalisti se tulee ihmistä ulkona vastaan ja taluttaessa se on kohtelias ja hidastaa heti narun kiristyessä ja seuraa oviaukoista vasta ihmisen jälkeen. Tammaa voi taluttaa yhdessä tutun, rauhallisen tarhauskaverin kanssa, mutta mahdollisiin säpsymisiin on hyvä varautua. Nimbus on perusteluonteeltaan arka, ja sillä on vahva pakorefleksi. Se hyväksyy ihmiset nöyrästi ja halukkaasti johtajaksi ja tukeutuu näihin pelottavissa tilanteissa; siksi tamma vaatii varman, rauhallisena pysyvän käsittelijän, joka ei säiky - sillä jos ihminen on peloissaan, silloin Nimbuksenkin on taatusti syytä pelätä. Kotitallilla ja sen pihapiirissä Nimbus saattaa säpsyä yllättäviä ääniä, pimeässä vaanivia mörköjä tai kovaa tuulta, mutta se harvemmin säikähtää muutamaa sivuaskelta ja huolestunutta pörinää kummemmin.
Herkkä tamma kaipaa käsittelijältään varmuuden lisäksi myös silkkihansikkaita, sillä se ei suvaitse kovakouraista kohtelua, huutamista tai väkivaltaa. Se pyrkii karkuun ihmistä, jonka olettaa lyövän eikä varmasti rauhoitu kävelemään rauhassa, jos taluttaja riuhtoo narua tai läimii sillä hevosta.

Ratsastus.

Selästä käsin tamma on miellyttämisenhaluinen, herkkä ja opettavainen ratsu, joka vaatii rauhallisen, varman ratsastajan, vakaan pohkeen ja hellän käden. Se ei suvaitse kovia otteita myöskään ratsastajalta ja saattaa heittäytyä täyteen lakkoon, jos kokee tulevansa kohdelluksi väärin: liian kova käsi tai potkiva jalka saavat sen sinkoilemaan karkuun apuja, nostamaan päänsä pois kuolaimelta ja muuttumaan haluttomaksi ja hermostuneeksi. Nimbus on varsin arka myös ratsailla, joten rauhallinen, tukeva ratsastaja osoittaa sille, ettei sen tarvitse säikkyä; eikä se sitä kotona usein teekään, ellei sitten jokin hirvittävä vaani pientä hevosta pimeydessä. Kisapaikkojen energia saa tamman edelleen sähköistymään, vaikka se ei ole kilpaillut vuosiin.
Nimbus liikkuu eteenpäinpyrkivällä, elastisella pehmeydellä, ja sen askellajit ovat erittäin mukavia istua. Hevonen on innokas työskentelemään ratsastajan kanssa, ja se antaa anteeksi ratsastajan virheitä ja pyrkii korjaamaan niitä. Aktiivisen kisauran aikana tamma oli koulutustasoltaan Vaativassa B:ssä, mutta vietettyään vuosia siitoskäytössä sen nykyinen taso olisi Helpossa B:ssä, vaikka osaava ratsastaja saakin Helpon A:n asioita esiin. Se on helppo saada motivoitumaan keskittyneeseen, pikkutarkkaan työskentelyyn. Entinen estehevonen on kuitenkin herkästi etupainotteinen, ja jos se ei ymmärrä ratsastajan vaatimuksia, se saattaa turhautuessaan ryhtyä juoksemaan apujen alta pois.

Nimbuksen lahjat olivat selvästi esteillä, sillä notkea, ketterä hevonen oli myös älykäs esteradalla: sillä oli erinomainen tekniikka, kyky arvioida lähestymistä, tasainen rytmi ja sopiva laukka hallikisoihin, joissa tamma loisti. Irlantilainen oli varovainen, tarkka hyppääjä, ja selvästi edelleen rakastaa esteitä, vaikkei sillä hypätkään kuin satunnaisesti mielenvirkistykseksi. Se kuumuu pelkästä esteiden läsnäolosta nostaen päätään, sähköistyen ja lisäten vauhtia. Vaikka Nimbus rakastaa esteitä, se ei hyppää niitä yksin. Tamma vaistoaa ratsastajan epäröinnin ja kieltää; se tarvitsee erityistä kannustusta erikoisesteillä ja silloin, kun ei näe esteen taakse. Maastoesteillä se tarvitsee erityisen rauhallisen ja tukevan ratsastajan.

Maastossa Nimbus on varsin säikky ja reaktioherkkä. Se on erityisen laumariippuvainen maastossa, sillä saa hepulit, jos jää jälkeen maastoseurasta ja seuraa esimerkkiä, jos toinen hevonen säikkyy. Tamma ei haluaisi lähteä maastoon yksin ja saattaa kiemurrella ja hidastella halutessaan takaisin turvalliseen kotiin, mutta napakka, varma ratsastaja saa sen kulkemaan asiallisesti. Yksin myös tavalliset asiat saattavat olla hirmuisen hirvittäviä, ja Nimbus hiipii postilaatikkojen, autojen, muovipussien ja siltojen ohi niitä huolissaan tuijottaen ja hermostuneena pöristen ja puhisten. Yhtäkkiset liikkeet ja ääneet, esimerkiksi metsästä yllättäen ilmestyvä ihminen, voivat saada tamman loikkaamaan säikähdyksestä laukkaan tai kiepahtamaan pakorefleksinsä usuttamana kohti kotia, mutta nämä kauhun hetket eivät kestä muutamaa sekuntia kauempaa osaavan ja rauhallisena pysyvän ratsastajan alla. Vauhkoontuessaan tamma saattaa olla hetkellisesti kuuro pidätteille, mutta se ei lähde varsinaisesti ryöstämään eikä myöskään normaalisti hypi pystyyn tai pukittele. Mielenosoituksellisia, hypähtäviä loikkia saattaa esiintyä.