Yes No Maybe So

o. Yes No Maybe So

Ikä: 13 (2005), Uusi-Seelanti.
Omistaja: Kingsdown Sport Horses Ltd.
Rotu: Puoliverinen (NZWB).
Väri: Tummanpunarautiaankirjava tobiano (homozygous), kuonoläsi.
Säkäkorkeus: 169cm.
Käyttö: Kansainvälisen tason aktiivinen esteratsu; CSI3*.
Tallipaikka: Täysihoito, tarhataan ryhmässä.

i: No Harm No Charm
e: Surely Sunday

Historia ja nykyisyys.
Kingsdown Sport Horses Ltd on Lincolnshiressä sijaitsevat hevosalan yritys, joka tuo, myy, kilpailuttaa ja kasvattaa tasokkaita urheiluhevosia. Yes No Maybe So on tuotu kesällä 2015 Uudesta-Seelannista laajentamaan eurooppalaisten puoliveristen yhä suositumpaa erikoisvärien geenitarjontaa: ori on geneettisesti testattu tuottavan aina kirjavia varsoja, mistä omistajat toivovat ylimääräistä myyntivalttia. Hevonen on annettu James Ellisille kilpailtavaksi heinäkuussa 2015, sillä yritys toivoo sille nimeä ja mainetta tulevaa siitosuraa varten. Mokona tuttavallisemmin tunnettu ori kilpaili Uudessa-Seelannissa useamman vuoden menestyksekkäästi 130 ja 140 sentin luokissa, ja siirtyi vuodenvaihteessa 2014-2015 kisaamaan lupaavasti myös korkeammilla esteillä. Nyt ori kilpailee CSI3*-tason Grand Prix'ssä vaihtelevalla menestyksellä.

Käsittely.

Moko on utelias, ihmisläheinen ja nopeasti sopeutuva ori. Se on kiinnostunut uusista asioista, ympäristöstä ja ihmisistä sekä hyväksyy pian uudet ärsykkeet niitä harvemmin näyttävästi säikkyen. Se viihtyy sekä ihmisten että toisten hevosten seurassa, ja se on onnellinen tarhatessaan ryhmässä; se osaa komentaa liian röyhkeäksi käyviä tarhalaisia, joten tulee parhaiten toimeen rentojen, voimannäytöksiä välttävien ruunien kanssa. Ori saattaa yrittää pomottaa myös arkoja käsittelijöitä ja pöllöilee joskus kuin omaksi ilokseen, mutta mukautuu varman ihmisen auktoriteettiin.
Se hieroo mielellään tuttavuutta käsittelijöiden kanssa ja on mukana tekemisessä. Sillä on tapana hamuta kaikkea suuhunsa yltävää ja kirputella sekä laumakavereita että käsittelijöitään, mutta Moko äityy herkästi käyttämään hampaitaan vähän kovemmin kuin on tarkoitus. Ori ei pure pahantahtoisesti, maistelee vain varomattomia ihmisiä.

Aina vähän hämmästyneen näköinen puoliverinen on periaatteessa helppo käsitellä, mutta hevonen on ehdoton ulkoilmaeläin. Vaatimaton, yksinkertaisuudesta nauttiva eläin viihtyy erinomaisesti ulkona säässä kuin säässä - ja on harvinaisen lahjakas tuhoamaan loimensa - eikä olisi joskus suostua tulemaan sisään laisinkaan. Hevonen on pahamaineinen tavassaan juosta karkuun hakijoita, etenkin iltatallin aikaan vaistotessaan, että joutuisi yöksi sisään. Ori kulkee narussa joskus turhankin reippaasti, mutta suhteellisen asiallisesti: se ei hypi pystyyn, säiky eikä retuuta ihmisiä, edes pörhistellessään tammoille. Oviaukot kuitenkin saavat sen unohtamaan käytöstapansa aina silloin tällöin: se ei haluaisi kulkea niistä sisään talliin, mutta ei malttaisi odottaa pääsevänsä niistä ulos.
Ulkoilmaeläin ei viihdy sisätiloissa. Se on tallissa rauhaton, ja jos joutuu olemaan päivän sisällä, ryhtyy herkästi kiipeilemään seinille. Ori pyörii ja kolisee karsinassaan, potkii seiniä, huutelee ahdistustaan eikä malttaisi olla paikallaan; se onkin parempi hoitaa käytävälle kiinnitettynä, sillä hevonen ei karsinassa höseltäessään aina huomaa ihmistä ja saattaa tulla vahingossa päälle. Erilaiset toimenpiteet rokotuksista kengitykseen ja klippaukseen sujuvat ongelmitta, mikäli hevosen yleistä levottomuutta ei lasketa, mutta kuljetus on haaste. Moko ei viihdy tilavassa tallissa, joten ahdas, pimeä kuljetusauto on vihoviimeinen paikka, jonne se haluaa kiivetä. Hevosen saa kuitenkin suostuteltua ylös ramppia, etenkin jos autossa on muitakin hevosia, ja ramppia alas se tulee vauhdilla. Se on kärsimätön, rauhaton kuljetettava ja erityisesti pidemmillä matkoilla saattaa teloa itsensä vapaudenkaipuussaan.

Ratsastus.

Ratsailla Moko on hyväntahtoinen, mutta lahjakas kehittämään omaa ohjelmaa, ja sen motivaatio tehdä yhteistyötä ratsastajan kanssa riippuu paljolti aktiviteetista ja päivästä. Se harvemmin säikkyy mitään säpsähdystä tai muutamaa sivuaskelta suuremmin, mutta etenkin sileätyöskentelyssä pöllöilee viihdyttääkseen itseään: ori on erikoistunut yllättäviin, vikkeliin liikkeisiin ja tuntuu olevan pukittelun ammattilainen. Ori on erityisen levoton ja pöllöilevä maneesissa, sillä se ei viihdy sisätiloissa, edes suuressa mittakaavassa. Se on tottunut koviin kuolaimiin ja osaa olla varsin kuuro ohjasavuille; keskittyessään se kuuntelee kuitenkin istuntaa ja kevyttä pohjetta. Hevonen osaa kantaa itsensä komeasti, ja sillä on suuret, irtonaiset liikkeet. Kouluratsastus ei ole kuitenkaan koskaan ollut tähtäimessä orille. Moko ei ole erityisen nopea oppimaan, varsinkaan ilman motivaatiota, eikä hevosella ole koskaan riittänyt keskittymiskykyä pikkutarkkaan sileätyöskentelyyn. Koulutustasoltaan se on Helpossa A:ssa, vaikka tuskin saisi radoilta korkeita prosentteja. Ori on oppinut pääsemään vähällä, ja on helposti etupainoinen, ohjalla roikkuva sekä joko hätäinen tai jähmeä. Mokon reaktio töihin patistamiseen on usein pöllöilevä protesti.

Esteillä oria ei tarvitse motivoida, mutta se on raskas ratsastaa ja vaatii paljon ratsastajalta. Mokolla on tarpeeksi hyppyvoimaa ja ketteryyttä lajin huipulle; sillä on suuri, nopea laukka, säädeltävä askelpituus ja kyky koota itsensä huolellisesti hyppyyn. Orin tekniikka olisi kuitenkin mennä kovaa ja korkealta, ja sillä on taipumus rynniä esteelle; se on innostuessaan myös erityisen kovasuinen ja saattaa tosissaan viedä ratsastajaa. Luuloistaan huolimatta estekorkeuden noustessa Moko ei osaa arvioida lähestymistä itse, ja ori tarvitsee paikoin voimakastakin tukea palautuakseen hypystä, varsinkin sarjaesteillä. Mokon tavaramerkki tuntuu olevan railakas pukittelu läpi esteradan. Toinen tunnusomainen piirre on oikukas kieltoherkkyys: ori on pahamaineinen tavassaan lähestyä estettä reippaasti ja muuttaakin mielensä sekunnin sadasosassa joko ampaisten sivuun tai pysähtyen kuin seinään. Useimmin kieltoon on syynä vaikea lähestyminen tai hevosen hämmennys. Maastoesteistä Moko pitää samoin kuin rataesteistä, joskin on huomattavasti kieltoherkempi.

Moko viihtyy maastossa ja lähtee sinne ongelmitta myös yksin, mutta pöllöilee vähemmän järkevässä hevosseurassa. Se kuitenkin imitoi mielellään erikoisesti käyttäytyviä laumakavereita, vaikka ei esimerkiksi itse pahemmin säiky. Ori on kokenut maastoilija ja suhtautuu uusiin asioihin tyynesti - kun ei esitä saavansa halvausta. Hevonen rupeaa useimmin pöllöilemään rauhallisen tempon lenkeillä, sillä se kaipaa virikettä eikä malttaisi kävellä. Energisellä päällä ollessaan se karkailee raville, protestoi pidätteitä ja saattaa lähteä viemään, jos saa laukata. Se myös pukittelee ahkerasti, lähinnä innosta tai turhaumuksesta. Moko harrastaa vikkeläliikkeistä akrobatiaa maastossakin eikä ole tavatonta, että se kieltää yhtäkkiä ojaa ylittäessä tai lähtee eri suuntaan portilla.