Ei makeaa mahan täydeltä

Lucy hörppäsi siideristään vilkuillen lasiaan epävarmana. Kuinka paljon hän uskaltaisi juoda reippaaseen tahtiin? Siiderin ei kuuluisi olla kovinkaan vahvaa, mutta ei kai siitäkään koskaan voinut mennä takuuseen, ja no, hänelle todennäköisesti se oli aivan riittämän vahvaa kuplivan lämmitellessä jo pohjilla.
"Joo, todellakin", Lucy nyökkäsi innoissaan ja käsinkosketeltavan helpottuneena, kun Katerina tarjosi pakotien miesten seurasta. Tanssilattialla hän sentään tiesi edes jollakin mittapuulla miten olla ja mitä tehdä, kun sohvalla tuntui vain toivovan mahdollisuutta vajota sen pehmusteiden sekaan. Hän oli aina nauttinut musiikista ja tanssimisesta, joten tuskinpa se suuresti eroaisi täälläkään. Hän tunsi musiikin rytmin virtaavan lävitseen jo istuessaankin, joten nousi vauhdikkaasti jaloilleen ja pisti merkille näkökentän sumeat reunat. Whoah. Hän tosiaankin rauhoittaisi juomistaan samantien. Ehkä Katerina ei huomaisi, jos hän vaihtaisi juomansa jatkossa vesilaseihin - ja jos huomaisi, niin ei toivon mukaan nostaisi asiaa puheeksi. Lucy luovi tiensä tanssilattian laidalle antaen musiikin viedä mennessään sillä sekunnilla, kun jalat koskettivat tanssilattiaa. Hän kaipasi sillä hetkellä kitaraansa kovasti. Hänen pitäisi jälleen löytää aikaa soittamiselle, sillä mikään ei voittanut tätä tunnetta kun saattoi hukuttaa itsensä musiikin sykkeeseen ja unohtaa hetkeksi kaiken sen, mikä roikkui päivien mittaan harteilla. Hän ei ollut tallityöntekijä, ujo ja hiljainen hiirulainen, vaan yksi lukuisista yökerhoa täyttävistä tanssivista ihmisistä, jonka keho liikkui sulavasti musiikin rytmiin ja jalkojen askeleet eivät horjuneet koroista huolimatta.
"Ihan mahtavaa", hän kailotti musiikin yli astuessaan hetkeksi lähemmäs Katerinaa, jotta saattoi välittää sanansa lähes suoraan toisen korvaan. Ei täällä muuten mitään kuulisi, ja hyvä niin.

Katerina soi vielä kiusoittelevan katseen pöydän pojille, ennen kuin seurasi Lucya ihmismeren halki tanssilattialle. Hän vähät välitti häikäisevistä valoista tai liian kovalla soivasta musiikista, sillä rytmi kutsui tanssimaan ja sen jos jonkin Katerina osasi. Hänen tapansa tanssia sattui vain olemaan hivenen viettelevä, mutta niin kai sen oli tarkoituskin. Nainen piteli drinkkilasiaan huolimattomasti toisessa kädessään ja vei toisen käden sormet kynsiä varoen läpi hiuksistaan keinuessaan musiikin tahdissa.
”Niin on”, hän huusi äänitulvan ylitse leveästi hymyillen ja jatkoi hytkymistä, jonka seksuaalisen sävyn oli huomannut ainakin tanssilattian laidalla seuraa etsinyt hädin tuskin täysi-ikäinen teinipoika, joka vilkuili varsin häpeillen Katin rohkeaa tanssia. Nainen ei ollut kiinnostunut eikä halunnut rohkaista leikittelevillä katseilla, joten hän keskittyi täysin ystäväänsä ja jatkoi liikehdintää, joka ei toivon mukaan ajaisi sentään Lucya pois. Katerina tuskin tajusi, miten tökerön yliampuvilta hänen liikkeensä näyttivät niihin tottumattoman silmin. Miehiin ne kyllä olivat vedonneet jo useamman vuoden ajan, ja miksi vaihtaa hyvin toimivaa taktiikkaa, vaikka Kat ei sillä kertaa ollutkaan seuraa etsimässä.

Lucy tanssi omalla tyylillään, joka tuntui olevan täysi vastakohta Katerinan rohkeille vedoille. Hän nautti tanssimisesta itse tanssin tähden, eikä suinkaan sen vuoksi, että keräisi sillä katseita itseensä. Hän kulautti silloin tällöin lasistaan sopivan hetken koittaessa, sulkien usein silmänsä useamman sekunnin ajaksi, kun hukkui hakkaavaan bassoon, jonka voima sai lattian tärisemään. Hän oli varma, ettei kuulisi huomenna yhtään mitään, mutta nyt sillä ei ollut mitään väliä. Ainoa millä oli väliä oli se, ettei lopettanut liikkumista. Musiikin vaativa, tanssimaan kutsuva rytmi ei katkennut hetkeksikään kappaleiden vaihtuessa sulavasti tuskin puolen minuutin välein.
"Tää on mun suosikki!" Nainen hihkaisi muiden huutojen yli, kun kasareiden klassikko What A Feeling alkoi soida nykyaikaisen, voimakkaan ja menevän biitin tahdissa. Hän ei ollut ainoa, joka hihkui onneaan musiikkivalinnalle, ja yhtyi häpeilemättä monen muun ääniin, kun kaikki antoivat kertosäkeistön tarttuvien sanojen virrata kieliltään. Lucyn kasvoja koristi harvinaisen aito ja leveä hymy, eikä nainen hetkeen edes muistanut, ettei ollut parhaan ystävänsä kanssa oman huoneen turvissa, kun keskittyi laulamaan muiden mukana tanssiessaan menevän kappaleen tahtiin. Hän ojensi juomasta vapaata kättään Katerinalle kutsuen tuota tarttumaan siihen sormiaan koukistellen ja leveästi virnistäen. Tämän kappaleen tahtiin ei voinut tanssia puoliksi, vaan se oli kaikki tai ei mitään.

Korkokengät löivät biitin tahtiin lattiaa Katerinan intoutuessa tanssiin kasariklassikon mukana. Hän tunsi sanat muiden tapaan eikä estellyt itseään laulamasta niitä edes sillä verukkeella, ettei varsinaisesti osannut laulaa. Sillä ei ollut väliä, sillä kaikki kuulivat vain kaiuttimien huumaavan metelin ja korkeintaan oman laulunsa täydellisen sävelen, kun koko tanssilattia syttyi liekkeihin. Kat tarttui Lucyn tarjoamaan käteen ja siirtyi nauraen lähemmäs tanssimaan. Hän oli edes hetkeksi päästänyt irti miehiä viekottelevasta tanssityylistään ja antoi nyt fiiliksen viedä mukanaan. Hän sulki silmänsä huutaakseen yökerhon korkeaan kattoon tärykalvoja hakkaavan kertosäkeen sanat, jotka taatusti jokainen osasi ulkoa. Se hetki tuntui yhdistävän häntä ja Lucya eniten koskaan siihen mennessä, ja Katerina ei olisi voinut olla tyytyväisempi valintaansa pyytää tyttö mukaansa. Mitä hän siellä olisikaan feikkiystäviensä kanssa tehnyt? Nainen tarjosi Lucylle mahdollisuuden pyörähtää ruuhkaiseksi muuttuneella tanssilattialla yhteen liitettyjen käsien ali ja suojeli juomaansa holtittomasti bailaavien ihmisten tönimisiltä.

Lucy tanssi niin, että epäili pian hengästyvänsä, mutta se ei estänyt laulamasta raikuvasti muiden mukana. Nauru kupli huulilla kun hän tanssi Katerinan kanssa käsi kädessä ja nautti yökerhon eläväisestä sykkeestä ympärillään. Tanssilattia tuntui olevan täpötäynnä ihmisiä, fiilis kohosi hetkessä kattoon eikä kukaan voinut jäädä yksinään. Lucy ei ollut varma, oliko koskaan tuntenut samanlaista yhteenkuuluvuutta suuren ihmisjoukon kanssa kuin juuri sillä hetkellä, kun he kaikki lauloivat ja tanssivat yhdessä vuosikymmenten halki kantavasta ikiklassikosta, joka kiskoi ujoimmankin tanssijan lattialle muiden seuraan. Hän pyörähti käsien ali nauraen ja katseli silmät tuikkien Katerinaa. Ehkä hän oli aina ollut turhan karu ajatuksissaan Aleksein omistajaa kohtaan. Ei ruotsalaisnainen ollut yhtään hullumpi tuttavuus.
Lucy päästi irti Katerinan kädestä ja nosti molemmat kätensä ilmaan muiden mukana varoen siideriään, joskin kannustushuudon sijaan nauroi raikuvasti biisin vaihtuessa seuraavaan. Tämä ei tosiaankaan ollut hullumpi tapa viettää vapaata iltaa. Tämä peittosi ehdottomasti kaiken, mitä hän olisi itsekseen voinut keksiä. Nainen oli yllättäen äärimmäisen kiitollinen siitä, että Katerina oli kutsunut hänet mukaansa ja mietti parasta keinoa ilmaista moinen sanoilla kuulostamatta siltä, ettei häntä yleensä kutsuttu yhtään mihinkään. Ruuhkainen tanssilattia alkoi muuttua varsin lämpimäksi ympäristöksi oleilla, joten sitä tasapainottamaan nainen hörppäsi suuren kulauksen virkistävän vilpoista siideriään ja hymyili silmät tuikkien Katerinalle.
"Ihan parasta!" Hän julisti yrittämättäkään muotoilla sen monimutkaisempaa lausetta seuraavana lattiaa takovan kappaleen rytmin yli. Hän vilkaisi tanssilattian laitaa kohden, sillä ihmisten valuessa tanssimaan olivat he siirtyneet huomattavan paljon keskemmälle kuin mistä aloittivat, mutta hänellä ei ollut vielä kiire istumaan. Ehkä Katerina lähtisi kiskomaan häntä muualle, jos kaipaisi taukoa korkeissa koroissaan.

Yhteenkuuluvuuden tunne tuttujen biisien tahtiin hyppivällä tanssiporukalla oli huikea, kun dj:n valinnat osuivat yksi toisensa jälkeen kohdalleen vain nostaakseen tunnelmaa. Kat hörppäsi oman juomansa tyhjäksi ja pujotteli tanssikansan läpi heivatakseen sen lähimmälle pöydälle tai tasolle, jonka löysi. Hän sai aikansa pujotella villisti reivaten ihmisten välissä, kunnes löysi takaisin Lucyn luo ja hymyili tuolle leveästi.
”Kunpa tää ilta ei koskaan loppuisi”, hän jatkoi hehkutusta ja fiilisteli soivaa kappaletta hetken silmät kiinni. Humala tuntui kehossa ja estot olivat kadonneet siltä osin, että kehtasi tanssia vapaasti. Ehkä toinen kierros baaritiskillä ei tekisi pahaa.
”Lisää juotavaa?” hän tarjosi musiikin läpi heiluen edelleen biittiin.

Lucy ei ehtinyt edes hätääntyä, kun Katerina katsoi hetkeksi jos toiseksikin näköpiiristä. Mitä väliä sillä oli, kun saattoi tanssia? Kyllä nainen jostain löytyisi siinä vaiheessa kun tanssilattialta vetäytyisi sivummalle. Lucy jätti tarkoituksella huomiotta omanikäisensä miehen, joka tanssi muutaman ihmisen päässä ja vilkuili noiden lomasta yksinjäänyttä naista. Hän ei kaivannut moista seuraa eikä tosiaankaan olisi osannut reagoida, jos joku olisi ilmestynyt tanssimaan iholle.
"Niinpä!" Hän nauroi Katerinalle vastaukseksi ja nautti luissa asti värisevästä sykkeestä, kun kappaleet vaihtuivat nopealla tahdilla rytmiään kadottamatta. DJ todellakin osasi työnsä, se hänen oli myönnettävä, kun jokainen vaihto oli sulava, ja yksittäiset kappaleet tuntuivat sulautuvan yhdeksi ikuisesti jatkuvaksi musiikiksi. Katerinan kysymys sai naisen vilkaisemaan siiderin loppuaan lasin pohjalla ja kulauttamaan sen muutamalla nielauksella loppuun.
"Joo", Lucy nyökkäsi ja lähti musiikin tahdissa luovimaan tietään tanssijoiden lomasta kohti yökerhon rauhallisempia osia ja baaritiskiä. Ehkä hän voisi tarjota tämän kierroksen? Pieni ääni muistutti, miten hän oli juuri vannonut, ettei joisi enempää, mutta hän vaimensi sen. Ei kai yksi drinkki missään tuntuisi. Hän halusi maistaa jotakin värikkäämpää ja moniosaisempaa kuin pelkkää siideriä.
"Vau, tämähän on tosi kiva paikka", nainen lausahti päästyään tanssijoiden seasta ympäristöön, jossa tanssilattiaa tärisyttävä basso ei enää estänyt keskustelua korotetulla äänellä.

Katerina pysytteli Lucyn kintereillä heidän etsiessään tietä tanssijameren lävitse kohti baaritiskiä. Olisikohan jo aika shoteille? Pitihän heidän tankata nestettä, että jaksaisivat tanssia. Miksi hän ei ollut aiemmin tajunnut miten kivaa Lucyn seura oli?
”Saisko olla tequilashotti?” Kat innosti ja unohti, ettei tequila ollut koskaan hyvä idea. Hän innostuisi vain, tilaisi niitä liian monta ja todennäköisesti ei olisi tolpillaan enää kun pitäisi päästä kotiin. Hän ei muistellut sellaisia nyt, kun nautti seurastaan ja musiikin rytmistä. Katerina tanssahteli verrattain ahtaassa baarissa, vaikka tanssilattian tungos helpottikin.
”Niin on”, hän nyökytteli villisti toisen sanoille ja nauroi. Lemon oli yllättänyt positiivisesti ja ainakaan vielä hän ei ollut saanut yhtäkään säälittävää pojankoltiaista peräänsä. Sillekin olisi toki aikansa.

Shotti kuulosti jo itsessään pahalta, puhumattakaan sitten tequilasta. Hän oli valmis vannomaan, että Bethanyn sekopäisimmät ja eniten aukkoja sisältävät tarinat alkoivat aina sanoilla 'juotiin parit tequilashotit', mikä ei erityisemmin rohkaissut naista tarttumaan Katerinan tarjoukseen. Jos siideri ja ruotsalaisnaisen kotona juotu shampanja riittivät tuomaan näin mukavan hiprakkaisen olon, hän epäili tequilan tai minkä tahansa vahvemman lyövän kertaheitolla yli. Hän ei ollut koskaan edes maistanut mitään niin tujua.
"Vahvemmat ei oikein ole mun juttu", Lucy vastasi toivoen, ettei kuulostanut niin totaalisen tylsältä kuin millaiseksi tunsi itsensä sanojen myötä. Olisi kuitenkin noloa tukehtua kurkkuun kitattuun shottiin, joten parempi ainakin ilmaista jo nyt, ettei hän ollut niiden suurin ystävä.

”Näh, oot tylsä”, Katerina valitti ja raivasi heille tietä baaritiskille. Hän ei ainakaan kieltäytyisi omasta ehdotuksestaan ja toivoi, että saisi ehkä lämmiteltyä myös Lucyn uskomaan, että idea oli hyvä. Ei kai se hänen vikansa ollut, että maailman upeimmalla juomalla oli sellainen maine, että muutaman shotin jälkeen moni löysi itsensä lattialta. Hän ei ainakaan myöntäisi niin käyneen.
”Kai sä nyt yhden voit ottaa?” hän maanitteli nojautuessaan kylmän viileään marmoriin, joka tuntui hyvältä railakkaan tanssihetken jälkeen. Ainakin saisi hetken hengähtää, vaikka tuntui, että olisi voinut tanssia koko yön. Vasta nyt nainen huomasi kuinka jalkoja pakotti, mutta aikoi pyyhkiä tunteen jonnekin taka-alalle.
”Kaksi tequilaa”, hän tilasi virnistäen Lucylle ja heilautti hiuksensa selän taa, jotta ne eivät olisi niin tiellä. Jos tyttö ei tarttuisi annettuun tarjoukseen pitää hauskaa meksikolaisen hupijuoman kera, hän voisi juoda molemmat. Olisipa hänellä hauskempaa.

Lucy nyrpisti nenäänsä Katerinan sanoille. Niin hän kai olikin, mutta hänellä olisi työpäivä edessä huomenna. Se alkaisi toki vasta puoliltapäivin, mutta siitä huolimatta. Hevosten lähelle ei olisi mitään asiaa, jos alkoholi haisisi hengityksessä. Luotettavimmatkin vastuuhevoset voisivat karata häntä karkuun siinä kohtaa. Vastuuntuntoisuus taisteli sen kanssa, ettei hän halunnut vaikuttaa aivan tylsältä nyhveröltä Katerinan silmissä. Aamulla hän varmasti miettisi, miksi edes välitti siitä mitä Katerina ajatteli, mutta juuri nyt Lucy huomasi nyökkäävänsä Katerinan maanittelulle.
"Mutta vain yhden", hän vannotti ennenkö Katerinan into tarttui uudemman kerran. Hän epäili tukehtuvansa shottiin, mutta kai se olisi sen arvoista. Ainakin hän sen jälkeen tietäisi, mikä koko juomassa herätti niin suuria tunteita ihmisten keskuudessa. Lucy pyöritteli nilkkojaan vuoronperään nojatessaan baaritiskiin ja oli kiitollinen siitä, miten mukavat nilkkurit hänellä olikaan jalassaan. Tottumattomissa jaloissa korkokengillä tanssiminen alkoi kuitenkin tuntua kenkien mataluudesta huolimatta. Onneksi huomenna ei tarvitsisi erityisemmin ratsastaa. Lucy käänsi katseensa baaritiskiin, kun shottilasit lisukkeineen ilmestyivät heidän eteensä ja vilkaisi Katerinaa seuratakseen naisen esimerkkiä miettien miten tämä oli todennäköisesti juuri sellaista käytöstä, josta Bethany olisi takonut hänen selkäänsä ylpeänä. Normaalitilanteessa se olisi saanut hänet jänistämään ja pakenemaan toiseen suuntaan, mutta aiemmin juodut juomat maanittelivat esiin rohkeutta heittäytyä tuntemattomaan tequilashotin muodossa.

Katerina virnisti voittajana, kun Lucy suostui edes yhteen shottiin. Se olisi vain portti seuraavaan, ja sitä seuraavaan, kunnes he löytäisivät toisensa pöydän alta. Nainen maksoi juomat välittämättä siitä, että oli toisen vuoro tarjota, ja esitti varsin mielellään toiselle tequilan juomisprosessin, joka oli aivan liian tuttu hänelle. Ensin suolaa kädelle, sitten uloshengitys ja suola, tequila ja sitruuna suuhun samassa järjestyksessä ennen kuin vetäisi henkeä taas sisään. Hän sai sen näyttämään helpolta vaikka ei voinut välttää irvistystä, minkä väkevä alkoholi ja hapan sitruuna saivat aikaan. Hän iski lasinsa ja sitruunan kuoren pöytään ja katseli sitten innostuneena Lucya.
”No, oliko se niin pahaa?” hän kysyi arveltuaan, että tytön ystävyys väkevien kanssa johtui vain mausta. Humalaanhan he halusivat, eikö?
”Ehkä seuraavaksi jotain pidempää”, hän pohti ääneen ja harkitsi, valitsisiko värikkään Sex on the Beachin vai tavallisemman rommikolan.

Lucy seurasi Katerinan esimerkkiä, ja oli irvistää jo pelkälle suolalle ennenkö tequila virtasi polttavana alas kurkkua. Sitruunan kirpeys ei tehnyt mitään lievittääkseen alkoholin vahvuutta, mikä sai Lucyn yskäisemään pienesti kämmentään vasten. Hän räpytteli silmiään tuntiessaan veden kihoavan niihin ja mietti mielessään, miksi kukaan laittaisi itsensä vapaaehtoisesti moisen koettelemuksen läpi kerrasta toiseen.
"Polttelee", hän mutisi kevyt puna poskillaan joko alkoholin vaikutuksesta tai siitä häpeästä, ettei hän onnistunut juomaan shottiaan edes puoliksi sillä sulavuudella kuin Katerina. Hän pyyhkäisi silmäkulmiaan ja hymyili Katerinalle. Olipahan kokemus. Hän jättäisi mielellään loput shotit niille, jotka nauttivat vahvan alkoholin poltteesta kurkussaan. Hän vilkaisi tiskille hylättyjä sitruunankuoria. Kenen masokistin idea oli syödä sitruunaa suolan kera?
"Joo", hän nyökkäsi ja mietti, kehtaisiko tilata lasillisen vettä - tai pelkän limonadin. Paulus nauraisi hänelle jo nyt niin paljon ettei hän saisi hetkeen kuulla loppua tästä, puhumattakaan siitä, jos saapuisi kotiin heikossa hapessa.

”Se on tequilaa, totta kai se polttelee”, Katerina naurahti huvittuneena, kun Lucy kuvaili oloaan. Ei kai kukaan oikeasti meksikolaisesta agavejuomasta nauttinut, mutta ruotsalaiselle se oli pakollinen nautittava, jos baariin kerran lähdettiin. Hän jäi pohtimaan juomavalintaansa naputtaen vasta laitetuilla kynsillään varovasti vaaleaa baaritiskiä. Ehkä kuitenkin se rommikola. Hän heitti toiveensa baarimikolle, joka jäi odottamaan myös Lucyn tilausta.
”Tiedätkö, en koskaan ajatellut että kaikista ihmisistä juuri sinä lähtisit kanssani ulos”, Kat tunnusti saatuaan juomansa käteen. Hän imaisi pilliään ja keskittyi sitten taas keskusteluun, joka alkoi ehkä alkoholin vuoksi mennä varsin syvälliseksi.
”Olet aina ollut vähän sellainen hissukka, että arvelin, ettet ehkä pidä minusta.”

Jos hän olisi tiennyt sen etukäteen, olisi hän pitäytynyt ensimmäisessä vastauksessaan ja jättänyt tequilashotit Katerinan hoidettavaksi. Luoja miten karmaiseva tunne. Hän oli varma, ettei polte hiipuisi koskaan, vaan jäisi ikuisiksi ajoiksi kutisemaan kurkkuun. Lucy vilkaisi baarimikkoa ja hetken epäröityään päätyi pyytämään lasillisen vettä.
"Pakko saada huuhdottua tequila alas", hän virnisti samalla kun yritti kiivaasti tunnustella, pysyisikö ylipäätään enää edes jaloillaan yhden shotin jälkeen. Hän ei ollut lainkaan varma siitä, että pysyisi pystyssä kengillään, vaikka juuri nyt ne tuntuivatkin varsin tukevilta.
"En yleensä lähde kenenkään kanssa ulos", nainen myönsi miettien, miten oli luopunut jostakin näin hauskasta ennenkö oli sitä edes kerennyt koittamaan. Ehkä olisi pitänyt joskus lähteä Bethanyn mukana yliopiston juhliin. Kuka tiesi, ehkä hän olisi nauttinut olostaan, jos olisi keskittynyt enemmän musiikkiin ja tanssimiseen kuin siihen, miten ei tuntenut paikallaolijoista oikeastaan ketään.
"Ja olin ihan varma, ettet sinä pitänyt minusta", hän naurahti vastaukseksi kun ei tiennyt, mitä muutakaan sanoisi Katerinan tunnustukseen. Hän oli hiljainen ja pysytteli mielellään sivummalla, mutta senhän he kaikki tiesivät, joten mitäpä sitä enää kommentoimaan.
"Mutta kiva että pyysit mukaan. Tää on loistava ilta", hän vannoi juoden reippaasti vettään. Ei se paljoa pään sumuisuudelle tekisi, mutta ainakin se olisi jotakin, joka ei vauhdittaisi kompuroimisvaihetta.

Katerina hymähti ääneen, kun Lucy sanoi olettaneensa hänen vihanneen tuota. Menivätpä heidän ajatuksensa ristiin, tai sitten kumpikaan ei ollut suonut ajatustakaan mahdolliselle yhteiselle illanvietolle, he kun olivat ihan eri kastia. Nytpä tiesivät, että se oli kaikesta huolimatta hyvä idea.
”Kiva kun lähdit”, Kat nyökkäsi iloisena ja imaisi pilliään.
”En voisi kuvitella parempaa iltaa”, hän jatkoi hehkuttamista ja tunsi miten alkoholi valui jalkoihin ja käsiin tehden raajoista raskaat. Lisää tanssia, kyllä hän siitä vetreytyisi.
”Meidän täytyy viettää enemmän aikaa yhdessä”, hän päätti ja kaappasi Lucyn ystävälliseen halaukseen. Juoma oli läikkyä molempien mekoille, mutta muutamat pisarat lennähtivät vain lattialle.
”Minulla on täällä aivan liian vähän ystäviä.” Jos Katerina oli aiemmin ollut todella iloinen, hänen ilmeensä ja koko olemuksensa muuttuivat aivan yhtäkkiä masentuneeksi. Naisella ei tosiaan ollut Englannissa yhtään ystävää, johon olisi voinut luottaa täysin. Hän oli unohtanut pitää yhteyttä Ruotsin kavereihin, ja vaikka hänen sometilinsä muuta huusivatkin, ystävät häneltä puuttuivat. Ja mitä ilmeisimmin känni-ilta oli hieno tapa purkaa ahdistusta puolitutulle.

Lucy oli siitä aivan samaa mieltä. Kaikki oli mennyt niin vaivattomasti putkeen, eikä hän ollut hetkeäkään ehtinyt kunnolla katumaan suostumistaan. Epäröinyt toki, varsinkin Katerinan sohvalla istuessaan, mutta katumus oli pysytellyt poissa. Seuraavasta aamusta hän ei osaisi mennä vannomaan, mutta tämä ilta oli ehdottomasti parempi kuin mikään, mitä hän oli kuvitellut. Katerinan kanssa oli yllättävän helppo olla niinkin vapaassa ympäristössä kuin yökerholla, vaikka tallilla erot tuntuivatkin korostuvan suorastaan koomisella tavalla. Täällä hän ei ollut työntekijä toteuttamassa naisen jokaista oikkua, vaan samanveroinen ystävä, joka oli täällä omasta tahdostaan ja piti hauskaa.
"Niin täytyy", Lucy vannoi alkoholin tuomalla varmuudella ja nyökytteli pontevasti. Lucy nauroi halatessaan Katerinaa eikä osannut murehtia mekostaan. Miksi miettiä moisia kun saattoi nauttia hetkestä ja harvinaisesta yhteenkuulumisen tunteesta. Hän kulautti lasistaan vettä jälleen muutaman hörppäyksen tyytyväisenä valitsemaansa taukoon alkoholista. Paulus ei pian päästäisi häntä enää minnekään, jos hän vetäisi aivan ylitse juomisensa kanssa.
"Minä voin olla ystäväsi", nainen nyökkäsi silmät suurina ja hymyili leveästi Katerinalle. Ei hänelläkään ollut liiemmälti ystäviä tallin ulkopuolella. Kun teki päivästä toiseen töitä samojen kasvojen kanssa ja asui vielä naapureina, niin rajat ystävyyden ja ammattimaisen toveruuden välillä hämärtyivät.

”Oikeasti?” Katerina varmisti aidosti hämmentyneenä, kun Lucy lupautui hänen ystäväkseen. Onnellinen hymy valtasi naisen kasvot eikä hän voinut hillitä itseään, vaan kaappasi Lucyn uuteen halaukseen. Riemu oli ylimmillään, sillä sellaista baari-iltaa Kat ei ollut nähnyt varmaan koko elämänsä aikana. Hän oli saanut ystävän. Vaikka vielä muutama päivä sitten hän olisi epäillyt rankasti Lucyn potentiaalia hänen ystäväkseen, nyt kaikki tuntui vain klikkaavan.
”Ihanaa!” Kat hihkui ja tyhjensi lasiaan aika vauhdilla huomaamattaankin.
”Tämän parempaa iltaa ei olisi voinut toivoa.” Toivottavasti hän muistaisi kaiken vielä seuraavana päivänä.
”Mennäänkö takaisin tanssimaan?” Nainen kysyi onnellisena hymyillen eikä ollut pysyä housuissaan. Lucy oli ehkä luvannut hänelle juuri jotakin, mistä hän saisi olla kiitollinen lopun elämäänsä.

"Oikeasti", Lucy nauroi ja rutisti naista tiukasti takaisin. Saisi nähdä, mitä mieltä hän olisi moisesta lupauksesta aamulla, mutta kukapa aamusta tähän aikaan jaksoi murehtia. Tuntui maailman luonnollisimmalta asialta, että he olisivat ystäviä. Miksi eivät olisi, kun olivat pitäneet niin hauskaa yökerhon pauhussakin?
"Joo, mennään", Lucy nyökkäsi ja kulautti vesilasinsa tyhjäksi. Ei hän sitä jaksaisi kantaa mukanaan tanssilattialla. Nainen lähti luovimaan tietään ihmisten lomasta kohti tanssilattiaa, leveä hymy huulillaan. Oli helppo nauttia kaikesta, kun alkoholi lämmitti sisältä ja sumensi kaikki liian tarkat ajatukset. Mitä siitä, jos tanssilattia alkoi olla tahmainen läikkyneistä juomista, kunhan musiikki oli hyvää ja soi kuurouttavan lujaa, mitä se ehdottomasti teki. Rytmin tahtiin oli helppo liikkua, kun koko ruuhkainen tanssilattia tuntui jälleen kerran olevan yhtä. Hän haluaisi ehdottomasti tulla uudestaankin tanssimaan. Tämähän oli ihan paras tapa viettää vapaita!

Katerina hylkäsi lähes juodun sekoituksensa tiskille ja kirmasi Lucyn perässä kohti valojen ja musiikin sekamelskaa. Hän sai kiinni rytmistä paljon ennen varsinaista tanssilattiaa, mutta joka suuntaan hytkyen oli paljon helpompi kulkea alati liikkuvassa ihmismeressä. Löydettyään mukavan paikan Lucyn kanssa ihmisjoukosta hän jatkoi heilumistaan yllättävän vapautuneena. Olo alkoi olla varsin sekava, mutta siinä mielentilassa sellaista harvemmin tajusi. Hän oli yhtä musiikin kanssa ja tuntui olevan ihan omassa maailmassaan. Edes päälle horjuvat ihmiset eivät saaneet Katin hyvää mieltä alas, hän tyytyi vain tönäisemään vähän kovemmin. Saisi vielä jonkun kimppuunsa. Hän nauroi ja katseli ystäväänsä hymyillen kädet ilmassa veivaten. Alkoi olla taas kuuma ja ahdasta, mutta se ei hidastanut menoa.

Lucy ei edes yrittänyt muistella, montako kappaletta vietti tanssilattialla heiluen, sillä ketä moiset kiinnostivat. Hän hymyili onnellisena pyöriessään musiikin tahtiin eikä uhrannut ajatustakaan kaikille yökerhon ulkopuolella odottaville vastuille ja velvollisuuksille. Kai hänelläkin nyt oli lupa joskus olla vapaalla eikä miettiä, mikä seuraava kriisi vaatisi hänen huomiotaan, erityisesti kun suurimmat kriisit tuntuivat olevan vääränväriset pintelit ratsun jaloissa tai se, että hevonen oli ulkona ja ratsastaja sisällä odottamassa. Ajankulku unohtui kokonaan tanssiessa, ja vaikka liikkeistä tulikin paljon laajempia ja hallitsemattomampia kuin aiemmin, tanssilattian ruuhka auttoi säilyttämään tasapainonsa, kun mihinkään suuntaan ei mahtunut liikoja kompuroimaan.

Kun jalkojen painoa ei enää voinut unohtaa ja hengityskin tuntui olevan enemmän ilman haukkomista kuin tasaista puhaltelua sisään ja ulos, lähti Lucy luovimaan tietään tanssilattian laitoja kohden edelleen musiikin tahdissa hytkyen. Nyt alkoi tuntua siltä, ettei mikään mahti maailmassa saisi häntä enää seisomaan korkokengillään, mutta valitettavasti täältä olisi vielä matkaa kotiinkin. Mitenköhän helpolla tähän aikaan saisi takseja? Hänellä ei ollut pienintäkään käsitystä, mutta no, sillähän se selviäisi kun ulos suuntaisi. Olisi ollut mukava jäädä jatkamaan iltaa, tai no yötä, aina aamuun asti, mutta musiikkikaan ei enää pystynyt vaimentamaan alleen ajatuksia koittavasta työpäivästä.
"Mun täytyy alkaa lähteä kotia kohti", Lucy huokaisi nojaten raskaasti tanssilattiaa erottavaan kaiteeseen. "Huomenna töitä", hän irvisti. Onneksi häntä ei kaivattaisi ennen puoltapäivää, ja joka hetki ajatus töihinmenon venyttämisestä aina päivätallin alkuun saakka houkutteli entistä enemmän. Tuskin kukaan muu kuin Paulus edes huomaisi hänen puuttumistaan.

Katerina rakasti bailaamista ja se oli todella paljon hauskempaa, kun mukana oli joku oikea ystävä. Hän ei ajatellut huomista, ei kotiinlähtöä, vain sitä hetkeä kun saattoi tuntea saman musiikin sisällään kuin Lucy. Koko tila oli yhtä, kaikki ihmiset siellä, he kaikki olivat kuin samaa perhettä ja juhlisivat aamuun saakka. Jossakin vaiheessa Katerina tunsi sääriluita tärisyttävän kivun, hänen jalkapohjansa huusivat hoosiannaa ja pohkeita poltteli. Humala pyyhki sen kuitenkin pois mielestä ja hän ymmärsi kuinka kipeä oli vasta, kun Lucy alkoi suunnata pois tanssin sykkeestä ja hän seurasi perästä. Jalat olivat puuroa ja tuskin kannattelivat naista, kun hän nojautui tanssilattian kaiteeseen.
”Mitä, nyt jo?” Katerina ulahti pettyneenä, vaikka totta puhuen oli itsekin valmis kotiinlähtöön. Huone pyöri ympärillä ja jos se vielä äsken oli ollut vain plussaa, nyt se tuntui ikävältä ja sai hänet kaipaamaan omaa sänkyä.
”Ymmärrän. Menetkö taksilla?” Kat kysyi ja viittoi tytön mukaansa kohti todennäköisesti hyvin ruuhkaista narikkaa. Miten hän ikinä selviäisi niissä kengissä kotiin läpi loskaisten katujen?

Lucy lähti Katerinan perässä hoipertelemaan kohti narikkaa. Hän ei tiennyt johtuiko maailman heiluminen ja jalkojen heikkous alkoholista vai siitä, että hän oli ollut seisaallaan niin pitkään, mutta oli se kumpaa tahansa, hän halusi sen loppuvan. Nainen joutui ottamaan useamman kiireisen askeleen kompuroidessaan nilkkureissaan ja pahoitteli miehelle, jota oli kulkiessaan tönäissyt.
"Joo", hän vastasi pujotellessaan lähemmäs narikkaa. "Voidaan ihan varmasti koukata sun kautta, jos et halua kävellä", hän vakuutti jalosti. Ei kai muutaman korttelin päähän ajelu suurta kiertoa matkaan toisi. Narikan ympärillä oli ruuhkaa kun viimeisimmät juhlijat saapuivat ja aikaisimmat tekivät lähtöä, mutta lopulta hän pääsi niin lähelle, että sai lykättyä lapun narikkahenkilön kouraan. Hetkeä myöhemmin tilalle tuli tuttu lämmin takki, johon kääriytyminen yökerhon kuumuudessa ei tuntunut lainkaan houkuttelevalta. Mielipide muuttui samantien, kun hän pääsi katukiveykselle. Vilpoisa, kostea yö kehotti kiskomaan takin heti päälle ja siitä huolimatta Lucy huomasi värisevänsä. Takaalta kuuluva musiikin tasainen jumputus tuntui aivan eri maailmalta kuin kylmä talviyö, jossa he nyt seisoivat.

”Se olis kiva”, Kat hymyili tarjoukselle taksista jaksamatta edes tuntea oloaan lainkaan laiskaksi. Kai hänellä oli oikeus tarttua tarjoukseen, sillä ulkona oli kylmää ja kurjaa eikä hän ollut pysyä tolpillaan edes nyt, kun jonotti narikkaan. Nainen otti muutamia horjuvia askelia edes takaisin jo yrittäessään vain seistä paikallaan, eikä se tuntunut tekevän hyvää huonene pyörimiselle tai jalkojen särkemiselle. Kai hän siitä toipuisi. Narikkajono eteni hitaasti, mutta lopulta Kat sai takkinsa työnnettyään varsin väkivaltaisestikin narikkalapun eteenpäin. Hän kiskoi kylmää nahkatakkia päälleen ja käveli epävarmoin askelin ulos.
”Hyi että kun täällä on kylmä”, hän valitti ja veti kädet puuskaan rinnan päälle. Paleli, eikä hän halunnut syyttää huonoa takkivalintaansa.
”Mutta oli todella hauskaa. Täytyy ottaa uusiksi”, nainen hymähti ja etsi heille taksijonon. Onneksi autoja näkyi tulevan tiuhaan tahtiin.
”Olisithan voinut tulla minunkin luokse yöksi, jos kotimatka tuntuu liian pitkältä?” hän tarjosi vaikka arveli Lucyn työmoraalin olevan sen verran korkealla, että tuo menisi kotiinsa yöksi ja ahkerana työntekijänä talliin varmaan jo heti aamusta. Katerina ei menisi. Hän tilaisi kotiinsa noutoruokaa ja viettäisi päivänsä Netflixin kanssa - mutta vasta sitten, kun hänelle sopisi nousta sängystä. Ihanaa, että olisi lauantai.

"Niin on", Lucy vastasi hytisten. Jalat tuntuivat jäätyvän nopeasti pidemmänmallisesta takista huolimatta, eikä edes alkoholin lämpö riittänyt pitämään sormia lämpimänä. Hän sulloi kädet syvälle taskuihinsa ja toivoi taksijonon liikkuvan nopeasti. Onneksi autoja oli liikkeellä tähän aikaan suuret määrät, joten kyllä he kyydin saisivat ennenkö muuttuisivat jääpuikoiksi.
"Ehdottomasti täytyy", hän julisti innokkaasti nyökytellen. Vauhdikas nyökyttely ei oikein sopinut yhteen muutoinkin jo heikoksi käyvän tasapainon kanssa, joten hän lopetti moisen nopeasti. Ei olisi kiva kaatua naamalteen mukulakivelle.
"Helpollahan se taksin kyydissä taittuu, mutta kiitos tarjouksesta", hän kieltäytyi niin kohteliaasti kuin vain siinä mielentilassa kykeni ja seurasi hitaasti mutkittelevaa taksijonoa eteenpäin. Huomenna olisi töitä, joten pakko mennä tallille, eikä ajatus matkan taittamisesta aamutuimaan kuulostanut yhtään sen houkuttelevammalta. Parempi hoitaa se alta pois nyt. Nainen nousi kiireesti taksin takapenkille kun heidän vuoronsa koitti ja kiitti saman tien mielessään sitä, miten lämmintä autossa oli. Olisipa heidänkin pieni autonsa aina yhtä lämmin jo silloin, kun he kiipesivät sen kyytiin kartanon pihassa. Puhe aavistuksen joko kylmästä tai juomista kangerrellen hän antoi taksikuskille ensin Katerinan osoitteen, jotta he voisivat pudottaa naisen sinne. Lyhyt matka taittui niin nopeasti, ettei siinä ajassa ehtinyt edes sormiaan lämmitellä.
"Kiitos tästä illasta", hän kiitti ties kuinka monetta kertaa sinä iltana taksin liukuessa pysähdyksiin ja kurkotti halaamaan aavistuksen kömpelösti uutta ystäväänsä taksin rajallisessa tilassa.