[Y] You live for the fight when it's all that you've got

Perjantai, 10. lokakuuta

Herätyskello soi. Hän murahti unissaan ja etsi puhelinta käsiinsä. Ei kello voinut vielä olla puoli kuusi. Oliko muka? Oliver tuijotti puhelimen kirkasta näyttöä silmiään siristäen. Kyllä se oli. Mies nousi sohvalta ja venytteli unisena. Hän raahusti suihkuun törmäten matkalla baarijakkaraan. Kolahdus sai miehen irvistämään. Hän jähmettyi hetkeksi paikoilleen, mutta siskon huoneesta ei kuulunut ääniä. Ehkä hän ei ollut herättänyt sisartaan.
Mies seisoi kylmän veden alla kymmenen minuuttia herätäkseen kunnolla. Hän oli aikatauluttanut aamunsa tarkasti. Varttia vaille kuusi hän oli ulkona suihkusta, kääriytyneenä pyyhkeeseen, joka oli jäänyt illalla kuivumaan oven päälle. Hän hiippaili hiljaisin askelin Rosen huoneeseen. Sisko nukkui pieni tyytyväinen hymy huulillaan. Oliver pysähtyi minuutiksi katsoakseen levollista sisartaan. Rose näytti nuoremmalta nukkuessaan. Miehen kulmat kurtistuivat. Hänen takiaan Rose näytti viisi vuotta vanhemmalta ollessaan hereillä. Koska hän ei pystynyt olemaan riittävän hyvä veli ja pitämään huolta siskostaan.

Mies kaivoi asunnon täydessä hiljaisuudessa kaapista itselleen vaatteet. Hän oli unohtanut etsiä ne edellisenä päivänä ennen kuin oli lähtenyt hoitamaan baarimikon vuoroaan. Hän oli päässyt nukkumaan puoli yksi. Viiden tunnin unilla hän ei selviäisi päivästä. Loppuviikko oli aina se aika viikosta, kun hän ei ehtinyt nukkua. Mies hiipi ulos siskonsa huoneesta lähes henkeään pidätellen. Rose saisi nukkua pitkään. Sen hän pystyi edes sisarelleen suomaan näinä päivinä, kun tyttö meni kouluun vasta kymmeneksi.
Oliver kiskoi farkut jalkaansa ja veti t-paidan ylleen. Mies pyöritteli hartioitaan. Ne olivat hieman jumissa sohvalla nukkumisesta. Pitäisi varmaan harkita paremman tyynyn ostamista, mutta se taas maksaisi rahaa, jota hänellä ei ollut yhtään ylimääräistä. Mies suuntasi keittiöön, jonka erotti olohuoneesta baaritiski, jonka toisella puolella oli kaksi korkeaa jakkaraa. Ne olivat tummaa puuta, joka oli täynnä naarmuja ja elämisen jälkiä. Hän oli saanut ne baarista puoli-ilmaiseksi, kun sisustusta oli muutettu.

Mies keitti nopeasti puuron veteen. Hän säästi jogurtin sisarelleen eikä suostunut käyttämään loppua maitoa puuroonsa. Sisko voisi tehdä kaakaota, josta piti niin kovin. Hän oli ostanut kaakaojauhetta pari päivää sitten kaupasta. Mies laittoi ripauksen sokeria puurolautaselleen ja irvistäen söi kuuman aamupalansa. Se poltteli suuta, mutta hänellä alkoi olla jo kiire. Auton kanssa kesti aina muutama ylimääräinen hetki, joten hän halusi olla liikkeellä puoli seitsemältä.
Oliver jätti lapun siskolleen keittiön tasolle.

Lähdin tallille, syö aamupalaksi mitä haluat kaapista. Olen varmaan nukkumassa kun tulet koulusta, mutta herätä jos siltä tuntuu. Hauskaa koulupäivää, rakkaudella O.

Oliver tappeli autonsa kanssa. Kylmänkirpeä syysilma ei sopinut vanhalle Corollalle, joka yski ja köhi mutta ei käynnistynyt. Mies kirosi ääneen, löi rattia turhautuneena ja koetti uudestaan. Yskähtäen auto käynnistyi. Mies peruutti vauhdikkaasti pois parkkiruudusta ja lähti rauhalliseen liikenteeseen. Hän vilkaisi kelloaan. Kaksikymmentä vaille. Oliver polkaisi kaasua heti kun Hexhamin heräilevä kaupunki jäi taakse. Mies vilkuili kojelaudan kelloa koko matkan ajan, ajaen aina niin lujaa kuin vain uskalsi. Effie oli tehnyt selväksi, ettei myöhästely ollut sopivaa.
Mies parkkeerasi valkoisen auton henkilökunnan parkkipaikalle ja nappasi kassin mukaansa. Hän kiisi talliin rannekelloaan vilkuillen. Mies astui sisään tallirakennukseen minuuttia yli seitsemän. Se taisi olla ennätys. Hän heitti kassinsa huolettomasti varustehuoneen nurkkaan ja suuntasi hoitamaan aamutallia. Ruokien jakaminen oli onneksi helppoa. Muutama hevosista piti meteliä ja potki seiniä odottaessaan kärsimättöminä ruokiaan. Oliver nyökkäsi ohikulkiessaan Sawyerille äänettömän tervehdyksen. Nainen vastasi yhtä ilmeettömästi nyökkäämällä kuin aina ennenkin. He jatkoivat omiin suuntiinsa.

Mies lähes juoksi Papillonin rinnalla tarhalle. Rasittava pikkutamma yritti jälleen purra häntä ja kun ei onnistunut siinä, suuntasi kipakan potkun häntä kohti. Varsinainen kiitos siitä, että hän vei hevosen ulos. Onneksi tuo ei ollut päivittäin hänen vastuullaan. Mies juoksi edestakaisin tarhojen väliä hoitaessaan hevosia oikeisiin paikkoihin. Hän joutui tuomaan Aleksein puolesta välistä takaisin sisään, kun tajusi, että oli unohtanut loimittaa pienen lipizzan. Huokaus.
Aamutallista selvittyään hän suuntasi suuren tummanruunikon luokse, joka tapitti häntä ruskeilla silmillään karsinasta.
"Hei Tuggy", Oliver tervehti hevosta ja alkoi harjata sitä ripein liikkein. Ori nyki viimeisiä heinänkorsia heinäverkostaan kun hän heitti satulan harjattuun selkään. Onneksi Tuggy ei pullistellut tai tehnyt mitään muutakaan typerää, vaan ori seisoi paikoillaan ilmaa sieraimistaan puhallellen.

Maastolenkeillä hän kyllä selvisi, erityisesti nyt, kun kulki kahden Tuggyn kanssa. Suuri ori ravasi pehmeällä askeleellaan mäkeä ylös ja Oliver huokaisi helpotuksesta. Hän oli ehtinyt suoritaa velvollisuutensa aamutallin kohdalla ja päässyt Tuggyn kanssa liikkeelle ihan sopivaan aikaan. Kukaan ei voisi valittaa. Paitsi että hän oli jättänyt laukkunsa lojumaan varustehuoneeseen Tuggyn kaapin eteen. Köh. Effie ei riemastuisi.
Oliver hengitti kirpeää syysilmaa sisään pitkin, rauhallisin vedoin. Jokaisella ulospuhalluksella sai aikaan pienen höyrypilven. Talvi oli tulossa. Ratsastaisikohan hän talvellakin maastossa? Kai sitten niin. Ehkä joku kertoisi, jos suunnitelmat muuttuisivat. Maastolenkeillä hän saattoi rentoutua ja rauhoittua. Hänen ei tarvinnut murehtia sitä, miltä näytti hevosen selässä. Tuggy liikkui hyvin eikä tehnyt mitään tyhmää. He palasivat tallille rennossa käynnissä. Hevonen käänteli korviaan pirteänä. Se tuntui kysyvän, koska varsinainen työnteko alkaisi.

Oliver talutti hevosen sisään talliin ja tajusi virheensä sillä sekunnilla. Hän oli unohtanut peruuttaa hevosen sisään keskittyessään muistelemaan loppupäivän ohjelmaa. Tuggy huomasi karsinassaan seisoskelevan Nimbuksen, jolla Paulus oli ratsastanut. Ori hirnahti ja jyräsi taluttajastaan välittämättä pörhistelemään tamman karsinalle. Tummanruunikko hevonen kaarsi kaulaansa ja steppasi höristen kuin mikäkin hurmuri.
"Mennääs sitten, Casanova", Oliver lähes voihkaisi ja lähti työntämään oria ryntäiltä. Se vaati vähän enemmän kikkailua, sillä pelkkä kämmen ei riittänyt. Mies asettui selkä orin ryntäitä vasten ja lähti itse peruuttamaan samalla kun töni takapuolellaan hevosta. Tuggy pärskähteli ja kurkotteli kaulaansa Nimbusta kohti - joka muuten näytti valmiilta repimään Tuggyn kappaleiksi -, mutta lähti peruuttamaan. Oliver käänsi hevosen orikäytävälle ja se tanssahteli tyhjää käytävää omaan karsinaansa. Mies huokaisi.

Hän vei orin tarhaan loimitettuna ja suuntasi sitten siivoamaan yleisiä tiloja. Kello oli varttia yli kymmenen. Hupsis. Tuggyn kanssa oli mennyt tavallista kauemmin, kun ori oli yrittänyt kaikin voimin lähteä tammojen luokse sen sijaan että menisi omaan tarhaansa. Mokomakin vastarannankiiski. Rouva Clifton ylisti hevosensa luonnollista viettiä astua tammoja. Kuulemma se oli hieno ominaisuus siitosorilla. Oliver ei ollut yhtään niin iloinen Tuggyn harjoittamasta hurmurin roolista.
Siivoaminen sujui jo rutiinien varjolla - tai siltä se ainakin tuntui. Mies etsi huomaamatta kultaisen tytön käsiinsä lounastauolla ja veti Lucyn sivummalle. Kuten ennenkin, kiltti tyttö lupasi ruokkia hänen hevosensa päivätallin aikana, joten hän voisi lähteä kotiin. Lounastauon mies käyttikin siihen, että laittoi vastuuhevostensa ruuat valmiiksi.  Sitten hän palasi hakemaan kassinsa ja lähti kotiin.

Mies kävi suihkussa heti ensimmäisenä. Töissä ei sopisi haista hevoselle. Hän oli jo tottunut käymään suihkussa monta kertaa päivässä. Sellaista se oli, kun syöksähteli alkoholilta haisevan baarin ja hevosilta haisevan tallin väliä. Mies vilkaisi jääkaappiin. Jogurtti oli kadonnut, samoin kuin maito. Hän hymyili tyytyväisenä. Rose oli syönyt ne.
Hän keitti nopeasti pekonipastaa ja söi vatsansa täyteen. Loppuruoka jäi odottamaan siskoa, joka palaisi koulusta neljän aikaan. Oliver heitti tyynyn ja peiton sohvalle. Hän vajosi uneen ennen kuin pää edes koski tyynyä.

Mies ei herännyt, kun 17-vuotias tyttö astui sisään ovesta hiljaa. Rose sulki oven hitaasti ja riisui kenkänsä heti eteiseen, ettei vahingossakaan herättäisi veljeään kopistelemalla olohuoneessa. Tyttö lämmitti pastan levyllä ja jäi syömään sitä keittiön tasolle. Oliver oli onneksi sikeä nukkuja, eikä herännyt, vaikka Rose pudotti lusikan lattialle. Tyttö huokaisi ja tiskasi astiat, myös veljensä lautasen, ennen kuin suuntasi käymään huoneessaan. Hän vilkaisi läppäriä, mutta päätti tekevänsä koulutyöt myöhemmin. Hänellä olisi koko viikonloppu aikaa.
Tyttö hiippaili takaisin olohuoneeseen ja sanomatta sanaakaan pujottautui veljensä viereen kapealle sohvalle. Oliver mumisi unisena, mutta siirtyi lähemmäs selkänojaa, jotta Rose mahtui sohvan reunalle. Tyttö surffaili hetken kanavalta toiselle, ennen kuin jäi katsomaan jotakin luontodokumenttia. Oliver kuorsasi vaimeasti toinen käsi rennosti pikkusiskon yli heitettynä. Rose hymyili. Hänellä oli maailman paras isoveli.

Oliver heräsi iltaseitsemältä herätyskelloonsa. Siinä vaiheessa Rose oli jo lähtenyt omaan huoneeseensa tekemään koulujuttuja. Mies venytteli raukeasti ja keitti kupillisen vahvaa kahvia. Se poistaisi viimeisenkin unen silmistä. Oliver koputti siskonsa huoneen oveen kahvikuppi toisessa kädessään. Saatuaan luvan, pitkä mies asteli siron sisarensa valtakuntaan. He juttelivat hetken niitä näitä. Oliver kyseli Rosen koulupäivästä ja Rose puolestaan tallin tapahtumista. Oliver ilmoitti lähtevänsä kauppaan ja kyseli, haluaako Rose lähteä mukaan. Hetken epäröityään sisar oli suunnannut eteiseen kiskomaan takkia päälleen. Oliver heitti mustan nahkatakin niskaansa. Se oli kulunut ja monista kohdista lähes rikkinäinen, mutta se oli lämmin ja mukava.

He kävivät ostamassa ruokaa Kingsgatesta. Oliver osti pari litraa maitoa siskonsa kaakaota ajatellen ja pinosi halpoja elintarvikkeita tottuneesti ostoskoriin. Hän olisi mielellään ostanut naudan ulkofilettä, mutta jauheliha sai kelvata, ja lohifileen sijaan koriin päätyi tonnikalapurkkeja. Mies hymyili pahoittelevasti siskolleen, joka ei tuntunut välittävän vaan pinosi tottuneesti riisiä, makaroonia ja nuudeleita koriin. Oliver lähetti Rosen valitsemaan suklaalevyä. Ei se olisi kuin muutama punta enemmän. Kyllä hän sellaisen pystyisi ostamaan, vaikka muutoin säästikin kaikesta mistä vain saattoi.
He palasivat takaisin kotiin. Tällä kertaa autolla ei ollut mitään ongelmia käynnistyä. Vain aamut tuntuivat olevan aikaa, jolloin valkoinen Corolla kiukutteli. Rose laittoi ostokset paikoilleen pienessä keittiössä sillä aikaa kun Oliver vaihtoi päälleen mustan t-paidan ja tummat farkut. Ne toimisivat hänen työasunaan baarissa. Melkein kuin univormu, hän vitsaili Roselle.

Oliver joi vielä nopeasti kupillisen kahvia ennen kuin toivotti Roselle hauskaa iltaa ja lähti autolla Hexhamin keskustaan. Hän jätti valkoisen autonsa henkilökunnan paikalle ja asteli takaovesta sisään suosittuun karaokebaariin. Mies vilkaisi kelloaan ja irvisti. Hän oli jälleen muutaman minuutin myöhässä. Kunpa pomo ei näkisi.
Tällä kertaa hänellä oli tuuria. Pomo oli tupakalla, eikä huomannut miehen myöhästymistä. Niinpä Oliver saattoi vain ottaa paikkansa tiskin takaa ja uppoutua seuraavaksi kahdeksaksi tunniksi palvelemaan asiakaskuntaa, joka oli sitä enemmän humalassa mitä aikaisempaan aamuun he pääsivät. Neljältä he alkoivat ajaa viimeisiäkin ulos, jotta pääsisivät siivoamaan. Viideltä Oliver istui kylmässä autossaan ja kirosi jälleen kerran, kun auto ei käynnistynyt.

Hän pääsi kotiin ja kaatui lähes suorilta jaloilta sohvalle nukkumaan. Mies ei vaivautunut edes riisumaan työvaatteitaan, jotka haisivat ikävästi alkoholille, kiitos humalaisen naisen, joka oli onnistunut kumoamaan viskinsä hänen päälleen. Oliver nukkui pitkälle seuraavaan päivään uneksien päivästä, jolloin ei joutuisi rajoittamaan sisarensa elämää. Hän heräsi kolmen jälkeen lämpimän ruuan tuoksuun ja hymyili unisesti Roselle, joka pyöri keittiössä laittamassa päivällistä.
Heillä ei ehkä ollut ylimääräistä rahaa, mutta heillä oli toisensa. Se oli kaikki, mitä Oliver tarvitsi. Mies suuntasi suihkuun ja vaihtoi päälleen parhaat päivänsä nähneet collegehousut ja hupparin. Hän istui Rosen viereen baarijakkaralle ja alkoi lappaa suuhunsa tytön tekemää ruokaa. He söivät hiljaisessa yhteisymmärryksessä. Heidän lauantainsa olivat aina samanlaisia. He kävisivät kävelyllä Fairwood Parkissa, jossa Rose pääsi rapsuttelemaan muiden koiria, katsoisivat yhdessä elokuvan ja sen jälkeen Oliver valmistautuisi jälleen seuraavaan, tosin vain muutaman tunnin pituiseen, vuoroon karaokebaarissa. Sunnuntaina hän ei olisi enää kotona, kun Rose heräisi, vaan hän olisi tallilla auttamassa rikkaita hevostensa selkään. Vaan se oli ainoa tapa varmistaa, että heillä olisi riittävästi rahaa Rosen yliopiston lukuvuosimaksuun seuraavana vuonna. Oliver ei hetkeäkään epäillyt, etteikö fiksu sisko pääsisi haluamaansa yliopistoon. Siispä hän säästi palkastaan kaiken, minkä vain saattoi samalla kun teki kahta työtä.

Mutta sellaista hänen elämänsä oli, eikä hän olisi luopunut siitä mistään hinnasta. Hänen sisarensa meni kaiken edelle.