Mitäpä jos sä pelkäät turhaan

Miyato ei nähnyt mitä takana tapahtui, mutta kuuli kyllä miten kavio selvästi kolahti johonkin. Ai siellä enemmänkin viskottiin takapäätä? Onneksi Quiri oli leppoisa ja ollut sellainen aina. Se oli ollut oikea aarre hevoseksi. Sen kanssa Miyaton oli ollut hyvä kilpailla kansainvälisissä kisoissa ensimmäistä kertaa. Olivat he menestyneetkin. Nyt Miyato junnasi paikoillaan, kun hänellä ei ollut hevosta jolla ratsastaa. Inhottavaa.
"Ai? Minulta on tainnut mennä ohi että olet kilpaillut kentässäkin, vaikka esteuraasi seurasin tiiviisti, pakko myöntää."
Mies silitteli tamman harjaa ja kaulaa. Oli ihanaa istua sellaisen hevosen selässä, joka piti kaikki jalat tukevasti maassa, loikkimatta turhaan.

"Quirilla on kilpailtu kolmen tähden kilpailuissa, itse olen ollut vain kahden tähden kilpailuissa sillä. Harmittaa etten saanut sitä aiemmin, olisimme ehkä ehtineet vielä ylemmälle tasolle.
Hän sanoi, harmitellen todella sitä ettei ollut saanut järkevää ja toimivaa tammaa aiemmin.
"Huzzlella on käyty kääntymässä kisoissa. Itse olen vain kilpaillut rataesteillä ja koulussa, aivan hävettävän surkealla menestyksellä... Joskus en käsitä miten hyvä sukuinen, potentiaalinen hevonen voi olla silti niin... Raaka ja huono. Rehellisesti sanottuna."

Teddy tunsi jälleen vaivaantuvansa, kun joku myönti seuranneensa hänen esteuraansa. Vuosia aiemmin hän oli suhtautunut siihen kuin kuka tahansa kilparatsastaja: ylpeänä ja iloisena, kun hänet tunnistettiin. Nyt sekin vain tuntui olevan ylimääräinen painolasti hänen harteillaan. Nimekkään ratsastajan oli vaikeampi vetäytyä kilpakentiltä huomaamattomasti.
"Kyllä, mutta Minxin kanssa ainoastaan, eikä menestys ole ollut päätähuimaavaa. Esteilläkin olemme kyllä kilpailleet, mutta kenttäpainotteinen Minx ehdottomasti on toisin kuin Dime, jota ei saa yhdenkään maastoesteen yli", Teddy kertoi koettaen päästä eroon tunteesta, että oli jälleen kerran jäämässä kilparatsastajan maailmaan ansaan. Hän halusi takaisin yliopistolle luennoimaan. Mieluiten nyt heti.

"Kyllä se vielä kehittyy. Toiset vain aikuistuvat myöhemmin", hän lohdutti taputtaen ohimennen punaruunikon tamman kaulaa, kun Minx oli kävellyt edes kymmenen askelta ilman potkimista tai muita kiukutteluja. "Ei tie huipulle ollut helppo Dimelläkään", Teddy myönsi häivähdys hymyä kasvoillaan. "Mutta sen sinä taisitkin jo tietää", hän naurahti aavistuksen hämillisenä. Kai hänen olisi jo pitänyt tottua siihen, että hänet tunnistettiin muuallakin kuin ainoastaan kilpailuissa.
"Voimme ravata, jos siltä tuntuu. Jatketaan tätä polkua, kunnes nummimaisema aukeaa. Sen jälkeen voimme pohtia tarkempaa suuntaa", Teddy ehdotti kun polku sukelsi metsän varjoihin. Minx rauhottui heti, kun oli selkeää, että he olivat tulleet maastoon eivätkä suuntaisi enää kentälle. Tamman askeliin tuli uutta ponnekkuutta, eikä potkimisesta ollut enää tietoakaan. Satunnaisesti hevonen jopa höristi korviaan ja unohti viuhtoa hännällään kiukkuisesti, mutta heti tajuttuaan, mitä oli mennyt tekemään, painoi korvat uudestaan luimuun ja nosti päätään korkeammalle.

Miyato taas ei halunnut palata yliopiston penkille, hän halusi ratsastaa ja kehittyä urallaan. Sydän sykki maastoesteille ja hän ei voinut kuvitella tekevänsä muuta kuin ratsastavansa kilpaa - myöhemmin ehkä valmentavansa, kun olisi kilpailunsa kilpaillut. Se oli mitä hän elämältään halusi, todellakin. Äitinsä siittolaa hän ei aikoisi jatkaa, Miyato nautti liikaa Euroopassa asumisesta ja ihmisistä siellä. Amerikka tuntui aina raskaalta paikalta.
"Niin no.. Ehkäpä. Ehkä. Toivon todella. Olisi sääli jos Huzzle menisi hukkaan vaikka... Kaipaan kyllä kolmatta hevosta, jolla voisin kilpailla nyt. Kun kerran rahasta se ei ole kiinni."

"Ravataan vain."
Hänen ei t arvinnut pyytää kuin sanomalla ravi. Quiri nosti käynnistä pehmeän, liitävän ravin, kulkien maastossakin kauniisti, heittämättä päätä aivan taivaisiin. Se oli niin rentouttavaa, ihanaa vaihtelua. Hän kaipasi itselleen toista varmahkoa hevosta. Tobiani ravasi lennokkaalla askeleella korvat hörössä, korskahtaen silloin tällöin pirtsakkana. Se askel oli hyvin reipas ja matkaavoittava, se selvästi elätteli toiveita maastoesteistä.

"Mikset siis etsi kolmatta hevosta?" Teddy kysyi hieman kummissaan. Jos halusi kolmannen hevosen ja rahoitus järjestyi, mitä sitä vielä jahkaili? Hän ei halunnut kolmatta hevosta. Hän halusi tämänhetkiset hevosensa kokonaan itselleen, mutta ei mistään repäisisi niitä miljoonia, joita äiti niiden myynnistä vaatisi. Eikä äiti edes suostuisi myymään osuuttaan. Hän oli ajatellut, että kun Dime vihdoin jäisi eläkkeelle, hän ehdottaisi, että äiti saisi teettää sillä yhden varsan ja sen jälkeen tamma olisi kokonaan hänen. Äiti ei varmaan suostuisi, vaan vaatisi kahta tai kolmea varsaa, mutta aina sopi yrittää.

Hän teki muutaman puolipidätteen ennen kuin pyysi Minxiä siirtymään raviin. Tamma ravasi kammottavaa, haastavaa raviaan, jossa istuminen vaati aivan liikaa, jotta Teddy olisi huvin vuoksi jättänyt keventämättä. Hän nousi tasaisessa rytmissä ylös ja istui pehmeästi alas, kun tamma liikkui irtonaisin, korkein askelin, jotka sopivat paremmin kouluradalle kuin maastoon. Teddy teki kevyitä pidätteitä, jotta suuri tamma ei kiitäisi edellä kulkevan ratsukon yli. Minx kokosi itseään miehen apujen alla.
"Haluaisitko kenttäratsua, jolla kilpailla?" Teddy kyseli palaten aiempaan aiheeseen. Ehkä hän voisi kysellä tuttavapiiriltään, tietäisikö kukaan ketään, joka myisi kilpakuntoista hevosta. Korkean tason ratsuja kun ei turhan montaa ollut myynnissä, ainakaan nettisivustoilla, kaupat kun hoituivat yleensä tuttavapiirien sisällä. Nuoria, kokemattomia hevosia toki myytiin, mutta jos ei halunnut ensin harjoitella kahta vuotta, kannatti ostaa valmis kilpakaveri.

Miyato ei vastannut, koska ei oikeastaan tiennyt. Tavallaan häntä hieman pelotti että olisiko ainaa, ettei Quiri jäisi vaille huomiota Huzzlen ja jonkun toisen takia. Toisaalta, hän voisi etsiä tammalle ratsastajan joka haluaisi kehittyä valmennuksissa tai ratsastella vain omaksi ilokseen? Quiri ei kuitenkaan ollut "vain yhden ihmisen hevonen" vaan sieti useampia ihmisiä. Eikä hän ketä tahansa ottaisi, mutta olisi toisaalta mukavaa vapauttaa itseään hieman stressista. Edes kolmesti viikossa. Silloin hänellä voisi jo olla aikaa kolmannellekin hevoselle.

Niin, tietty jos jonkun tutun kautta saisi ostettua tai edes saisi ratsastettavakseen kilparatsun, valmiin sellaisen. Jolla olisi vähän tuloksia alla ja hevonen olisi taitavampi kuin hän. Ehdottomasti ruuna tai tamma. Okei, ehkä tamma. Miyato ei ollut ruunaihmisiä.
"Niin, sellainen olisi mukava."
Miyato pyysi hieman reippaamaa ravia, tämän lujempaa Quiri ei jaksaisi ravata, vaan nostaisi seuraavaksi laukan. Ravin tahdin kohottua hän nousi kevyeen istuntaan, jaksamatta edes keventää tamman askelien tahdissa. Hän nautti siitä ratsastuksesta, se oli rentouttavaa.

"Minä voin kysellä tuttaviltani", Teddy lupasi. Ei se vaatisi vielä mitään sitoutumista hevosen ostoon tai edes sen testaamiseen. Hän vain kyselisi, olisiko missään myynnissä sopivan kuuloista hevosta. Ei siitä olisi vaivaa, ja jos se auttaisi toista, hän tekisi sen mielellään.
Minxin lennokas ravi oli helppo kevennettävä, vaikka tamma pidensikin askeltaan. Teddy ei lainkaan odottanut kouluohjelmia, joissa hänen oli istuttava suuriliikkeisessä ravissa lisäystenkin aikana näyttäen siltä, että se oli mukavinta ikinä. Punaruunikon ravi ei tosiaankaan ollut ratsastajaystävällinen, niin upealta kuin se näyttikin.

Metsä ympärillä harveni. Puiden lomasta pilkahteli jo kanervaista nummimaisemaa. Minx korskahti. Se tiesi, että kohta saisi laukata. Täällä he aina laukkasivat.
"Jos käännymme risteyksestä oikealle, tulemme maastoesteradalle", Teddy huikkasi. Derbykentän takaa lähtevä maastoesterata oli upea. "Jos jatkamme vasemmalle, pääsemme nummille, josta voimme aina etsiä jotakin hypättävää", hän jatkoi pidättäen Minxiä, joka koetti kiihdyttää raviaan. Hän kevensi hieman hitaammin, mihin tamma reagoi hidastamalla vastahakoisesti askeliaan.

Oikeasti? Teddy kyselisi tutuiltaan? Se olisi todella upeaa, hän voisi päästä käsiksi hyviin, ellei jopa loistaviin, eurooppalaisiin hevosiin. Quiri oli sellainen, joten hän tiesi että täällä oli todella mahtavia hevosia. Hän haluaisi todellakin kokeilla, jos lupaava hevonen löytyisi! Eikä sillä kiirekään ollut, oli aikaa odottaa sopivaa.

Toisen ohjeiden saattelemana Miyato käänsi hevosen oikealle ja katseli maisemaa. Ei tähän voinut sanoa kuin vau.
"Upeat maisemat.."
Hän mutisi hiljaa ja huomasi pätkän sopivan laukalle. Tammalla oli gägikuolain tänään, ihan vain muodon ja varmuuden vuoksi. Jos vaikka kävisi hassusti ja se innostuisi pitkästä aikaa todella paljo, vaikka niin kävi harvoin, todella harvoin.
"Miten olisi laukkaa tässä aukealla?"
Hän kysyi toiselta ennen kuin nostaisi. Tamma saattaisi lähteä hieman lujaa eteenpäin.

"Sopii", Teddy vastasi hyväntuulisesti. Minxin kanssa oli aina ilo laukata reippaasti, sillä hevonen pysyi kuulolla. Hän saattoi luottaa kiukkupussiinsa maastossa: se ei keksisi säikkyä olemattomia, toisin kuin kultainen Dime, jonka mielestä kaikki tutun tallipihan ulkopuolella oli suorastaan kammottavaa. Hän odotti, että Quiri lähtisi ensin, ennen kuin muutaman puolipidätteen jälkeen antoi hevoselleen laukkapohkeet.
Minx lähti liikkeelle tasapainoisesti, kiihdyttäen vauhtiaan muutaman askeleen aikana. Sen pitkä, vaivaton ja irtonainen laukka-askel ei menettänyt näyttävyyttään, vaikka askel piteni. Kouluratsun etuja. Hän nousi kevyeen istuntaan ainoastaan siitä syystä, että tamman laukka oli lähes yhtä vaikea istuttava kuin punaruunikon ravi, eikä hän kaivannut ylimääräistä treeniä juuri nyt. Hän voisi hyvinkin nauttia reippaammasta laukasta jalustimilla seisten. Tasainen maasto muuttui loivaksi alamäeksi, mutta Teddy ei hidastanut vauhtia. Kyllä kenttäratsu jaloillaan pysyisi vaikka alaspäin mentäisiinkin. Hän vain siirsi painopistettään hieman taaemmas, siinä kaikki. Alamäen jälkeen aukeni tasainen derbykenttä.

"Käynti!" Teddy huikkasi kuuluvasti tuuleen, kun derbykenttä lähestyi loppuaan. Hän hidasti Minxin käyntiin hymy huulillaan. Maastossa laukkaaminen oli varsin rentouttavaa. "Lähdetäänkö hyppäämään radan esteitä? Voimmehan aina ravata tai kävellä välejä ja lähteä radalta sitten, kun siltä tuntuu", Teddy ehdotti. Minx tuijotti metsään korvat hörössä. Se tiesi, että tuolla sitä odottivat ihanat maastoesteet. Tamman innostus oli suorastaan liikuttavaa. Aiemmasta kiukuttelusta ei ollut tietoakaan, kun punaruunikon jalopiirteinen pää kohosi korkeammalle ja hevonen puhalsi ilmaa sieraimistaan kuuluvasti.

Quiri loikkasi eteenpäin nostaesaan laukan. Hetken se nosteli etukavioitaan innoissaan tarpeettoman ylös, mutta tasoittui pian, pidentäen askeltaan ja kiihdyttäen laukkaansa. Se heitteli hieman innoissaan päätään, mutta ei yrittänyt purra kuolaimeen tai ryöstää. Vanhaksi tammaksi se oli kyllä edelleen entisensä, hyvin reipas ja vauhdikas. Täydessä kunnossa, sen kanssa olisi vieläkin voinut kilpailla, jos olisi halunnut. Miyato halusi kuitenkin säästää ystävänsä jalkoja, olla hajottamatta hyvää tammaa. Hän saattoi kuitenkin kehittää omia ratsastustaitojaan edelleen Quirin kanssa.

Hän hidasti hevosen istunnalla käyntiin, Quirin ottaessa muutaman äärimmäisen lennokkaan raviaskeleen ennen käynttiin siirtymistään.
"Mennään vaan... Ei tarvitse kävellä jos et välttämättä halua... Ainakin pienen pätkän voisin ihan päästää. Quiri turhautuu jos ei saa hypätessä vähän kaasutellakin."
Se oli tamman työ jota se rakasti - juosta ja hypätä. Quiri laski päätään ja pärskähti tyytyväisenä, heiluttaen päätään. Se oli selvästi tyytyväinen, aavistamatta että parempaa oli tulossa.
"Hyvä tyttö.."

"Mennään siis vauhdikkaammin ainakin laaksoon asti, jossa on ihania vesiesteitä", Teddy ehdotti hymyillen. Hän tiesi kokemuksesta, että Minxin pidättely maastoesteillä oli yhtä tyhjän kanssa. Tamma painoi vauhdilla esteeltä toiselle kun innostui hyppäämisestä.
"Haluatteko mennä edeltä vai otetaanko me kärki?" Hän kysyi istuessaan syvälle satulaan. Punaruunikko hörisi ja pörisi innoissaan. Minx kulki pää korkealla ja korvat hörössä. Se tiesi, mitä edessä oli. He olivat käyneet täällä monen monta kertaa. Tamma tanssahteli sivuttain lyhyin raviaskelin, jotka olisivat lähes kelvanneet piaffesta. Ehkä he tänään hyppäisivät esteiden haastavampia osia. Kaikissa esteissä kun oli sekä helpompi että vaikeampi hyppy, ja he olivat monesti valinneet helpomman osan Teddyn raukkamaisuudesta. Tänään Minx tuntui olevan paljon paremmin kuulolla, joten ehkä hän uskaltautuisi hyppäämään vaativiakin esteitä.

"Minx tietää, mitä on edessä", Teddy naurahti hevosen hirnuessa kovaa ja korkealta. Tamma oli liikuttavan innostunut ajatuksesta päästä maastoesteille. Tällaisina hetkinä hän muisti, miksi rakasti kiukuttelevaa tammaansa niin kovin. Kohta he lentäisivät esteeltä toiselle kuin tamma olisi kasvattanut punertavat siivet selkäänsä. He olisivat yhtä, eivätkä enää joutuisi tappelemaan keskenään jostakin niin turhasta kuin siitä, saiko aidantolppia potkia.

"Se käy hyvin... Quiri tosin mieluummin jäisi leikkimään veteen kuin hyppäisi sen yli."
Miyato naurahti ja kohautti kevyesti olkiaan. Sellainen tamma oli, se piti hyppäämisestä mutta se piti myös vedestä. Kilpailuissa Quiri ei unohtunut leikkimään mutta kotitreeneissä se saattoi joskus varsamaisesti jäädä pomppimaan veteen.
"Menkää te edeltä, me kun emme tunne esteitä vielä."
Hän voisi ottaa hetken ympyrällä laukkaa, jotta kaksi muuta voisivat mennä haluamassaan tahdissa eteenpäi. Hän arveli että tahti voisi olla hurja.

"Lähtekää vain, viihdytän Quiria hetken."
Miya nosti laukan, pyörittäen siinä metsän edessä olevalla aukealla laukkaa. Quiri haki helposti muotoa, tosin ei yhtä hyvin kuin olisi kentällä hakenut. Se selvästi nautti liikkumisesta.

"Kuulostaa tutulta", Teddy naurahti, "Dime on juuri sellainen." Ainoat maastoesteet, joita papurikonkimo estetykki hyppäsi, olivat vesiesteet, sillä tamma tuntui rakastavan vettä järjettömästi. Minx sen sijaan ylitti mitä tahansa, joskin vesiesteet eivät kuuluneet sen suosikeihin. Se saattoi johtua siitä, että tamma oli useammin kuin kerran kaatunut veteen turvalleen, kun oli lähestynyt hyppyä liian vauhdikkaasti.
"Selvä, älkää jääkö liian kauas taakse", hän jatkoi hyväntuulisesti. Ei radalla eksymään pääsisi, mutta siltä varalta että jommalle kummalle ratsukolle kävisi jotakin. Hän kosketti kypäränsä lippaa rennosti kuin tervehdykseksi, ennen kuin kannusti hevosen laukkaan. Minx venytti askeltaan ja kaulaansa, kun hän nousi kevyempään istuntaan.

Punaruunikko näki tukkiesteen ja kiihdytti vauhtiaan. Teddy teki muutaman pidätteen kolmea askelta ennen hyppyä muistuttaakseen ratsuaan, ettei tämä ollut nopeuskilpailu. Minx pärskähti pää korkealla, ponnisti voimakkaasti ja liiteli esteen yli vaivattomasti. Tämä se vasta oli elämää! Mies taputti hevosen kaulaa ja antoi ohjien valua vähän pidemmäksi. Minx hyppäsi mielellään pitkällä kaulalla.
He jatkoivat neulasten peittämää polkua pitkin esteeltä toiselle. Minx ylitti notkelmaan sijoitetun coffinin tarkasti ja huolellisesti. Punaruunikko tamma hirnui ja nyökytteli päällään. Teddy antoi hevosen nelistää mäkea ylös. He ylittivät toisenkin tukin vauhdilla, joka sai miehen nielaisemaan. Hän keräsi varovaisesti ohjia hieman lyhyemmiksi ja pidätteli tammaansa. He ohittivat joitakin esteitä nelistäessään Minxin suosikkiesteille. Teddy hidasti tamman vauhtia, kun he lähestyivät kapeaa tarkkuusestettä. Punaruunikko tuntui ilkkuvan radalle selviytyessään esteistä vaivattomasti. Teddy tiesi, että kyse oli enemmänkin siitä, että hän jätti monia hyppyjä väliin antaessaan hevosensa mennä lujempaa. He ylittivät trakehnerhaudan ja laskeutuivat mäkea alas puuttomaan laaksoon, jota halkoi joki. Hän keräsi Minxin pitkää laukkaa aavistuksen lyhyemmäksi, kun he lähestyivät tukkia, jolta oli laskeutuminen veteen. Minx ponnisti, liiteli tukin yli ja ojensi jalkansa laskeutuessaan veteen tasapainoisesti. Hevonen roiski vettä kaikkialle laukatessaan joen halki ja loikatessaan ylös joesta. Teddy käänsi punaruunikon tamman ympyrälle, jota pienensi sitä mukaa kun hevonen hidasti. Hän jäi ravaamaan kahdeksikkoa odottaessaan, että näkisi toisen ratsukon saapuvan laaksoon, jossa oli lukuisia erilaisia esteitä vesiesteiden lisäksi.

"Ehei jäädä."
Miayato nauraht ja nyökkässi toisen lähtiessä. Quiria selvästi tällainen järjestely ärsytti, mutta se tyytyi vain korskahtamaan tyytymättömän oloisena, protestoimatta asiaan enempiä. Kun hän oli odottanut mielestään tarpeeksi kauan ja lähteneen ratsukon laukka ei enää kuulunut, hän ohjasi Quirin sille polulle, kohti ensimmäistä estettä. Kotikentällä tamma vaati virheetöntä istuntaa, muuten se kieltäisi, ihan vain opettaakseen tai protestoidakseen sitä, ettei ollut sen tehtävä tehdä kaikkea työtä täällä.

Muutaman ensimmäisen esteen hän otti helpon hypyn kautta, antaen lopulta tamman ottaa sen tasolleen sopivan hypyn. Quiri nautti, venyttäen askeltaan. Se pysyi silti täysin kuulolla, kuunnellen pienintäkin apua täysin. Tämän takia hän rakasti tammaansa, se vastasi pyydettyihin apuihin, mutta kuitenkin rankaisi vääristä tai ristiriitaisista eleistä, laiskuudesta puhumattakaan. Quiri oli kuin kotonaan siellä radalla, vaikka oli ensimmäistä kertaa tällä radalla. Miyato hillitsi hevostaan hieman kun näki laakson, joen ja itseasiassa Minxinkin siellä. Tobiano tamma ponkaisi tukille voimalla ja laskeutui täysin hallitusti, ottaen pari laukkaa. Sitten tuli pienten riemupukkien sarja, mikä sai Miyaton nauramaan. Vain alas istumisella tamma siirtyi raville ja sitten käyntiin, kun joesta oli kahlattu.
"Huh, se oli upeeta..."

Teddy katsoi Miyaton ja Quirin saapumista sen minkä tammansa innolta ehti. Minx ravasi kaula kaarella kuin paraskin kouluratsu ja taipui kahdeksikolla aina oikeaan suuntaan selkeästi ajatellen, että jos se laittoi parastaan, se pääsisi pian hyppäämään uudestaan.
"Se oli", Teddy naurahti hidastaessaan Minxinkin käyntiin. Kilpahevonen protestoi heittelemällä päätään. Se halusi hypätä vielä, eikä kävely sopinut sen suunnitelmiin lainkaan.
"Tällaisina hetkinä olen iloinen, että Minxillä voi kisata kenttää", hän myönsi taputtaen punertavaa kaulaa kiintyneesti. Minx puhalsi ilmaa merkitsevästi sieraimistaan. Koska jatkettaisiin? Tämähän oli vasta alkulämmittelyä!

"Hyppäämme Minxin kanssa vielä muutaman esteen, jos ei haittaa?" Teddy sanoi kysyvästi ja viittasi kädellään laaksossa olevia esteitä kohden. Tamma steppasi hänen allaan. Mies päästi hevosen raviin ja nosti hetimmiten laukan. Punaruunikko heitteli päätään ja suoritti laukanvaihtoja joka toisella askeleella ihan itsekseen koettaessaan saada enemmän ohjaa. Teddy antoi nahkan liukua sormiensa välistä. Minx venytti kaulaansa, haki tutun, tasaisen rytminsä reippaassa laukassa ja lähestyi kahden tukin sarjaa, ylittäen molemmat helposti. He nousivat loivaa mäkeä ylemmäs ja laskeutuivat portaiden kautta. Minx hyppäsi pelottomasti alas tasolta toiselle ketteränä kuin vuorikauris. Teddy nojasi reilusti taakse ja esteen jäätyä taakse, taputti hevosen kaulaa. He hyppäsivät penkereeltä alas jokeen, laukkasivat toiselle puolelle ja hyppäsivät ylös. Kulmaesteellä Minx valui hieman leveämpää laitaa kohden, mutta venytti itsensä esteestä yli.
Teddy ohjasi hevosen massiiviselle tukille, jonka he olivat jo kerran hypänneet veteen. Hevonen ponnisti, ylitti tukin vinossa kulmassa kolauttaen takakaviollaan estettä, laskeutui veteen ja jatkoi matkaa jokea pitkin. He hyppäsivät ylös joesta ja heti perään kapean tarkkuusesteen, jolla Minx valui jälleen reunaa kohden. Punaruunikko tamma hirnui ja nyökytteli päällään innoissaan, kun Teddy nojasi taakse selässä ja pidätti hevosta istuen syvälle satulaan heti, kun ratsu hidasti laukkaansa. He ravasivat lähemmäs toista ratsukkoa.
"Minun puolestamme voimme jatkaa matkaa vaikka nummien kautta takaisin tallille", Teddy ehdotti osoittaen kädellään nummia kohden. Ne eivät näkyneet metsän lomasta, mutta eivät he joutuisi kauaa jokea seuraamaan, kun löytäisivät nummet, joilla maastoilumahdollisuuksia riitti.

Quiri vaikutti siltä, ettei sekään ollut saanut vielä hypätä tarpeeksi. Protestointia se ei esittänyt ja esiintyi kaikin puolin rauhallisesti, vaikka selkään Miyato tunsikin sen pienen jännittyneisyyden ja innon. Enempää hän ei uskaltaisi "kylmiltään" ottaa, koska olihan tamma nyt viettänyt lomaa hetken ja mennyt vain sileällä. Ehkä hän voisi tällä viikolla hypätä tammalla enemmänkin, hioa omaa istuuntansa ja ratsastustaan. Quiri oli paras hevonen siihen. Että hänellä oli ikävä tammansa kanssa kilpakentille. Harmi ettei sitä ehditty ikinä astuttaa, Quirin varsasta Miyato olisi antanut vaikka sielunsa. Pienestä, hyvässä lykyssä myös tobianosta, tammavarsasta. Se olisi ollut unelmien täyttymys.

Hän katseli kaksikon hyppäämistä kävellen, Quiri selvästi heilutteli päätään hieman kateellisena.
"Nohnoh tytö, pitää ajatella jalkojasi... Saat juosta nummilla sydämesi kyllyydestä. Parempaa eläkepaikkaa et voisi tamma saada.."
Tobiano tuntui miltei vastaavan, kun se juuri Miyan lopetettua pärskähti hyvin kyllästyneen oloisena. Minxin ja Teddyn palatessa heidän luokseen, Miyato keräsi ohjia takaisin käteensä.
"Se käy hyvin, Quiri tulee vain vihaiseksi jos kaikki vauhti ja vaaratilanne oli tässä... Se ei oikein pidä siitä että on mennyt kauan vain sileällä. Tai no, viikon, joka on sen mielestä ikuisuus, kaiketi."
Hän käänsi tamman oikeaan suuntaan, kääntyen satulassa hieman Teddyn puoleen.
"... Kiitos jos oikeasti voisit kysellä myytävästä hevosesta. On masentavaa odottaa sormet ristissä, saako oristani koskaan kunnollista kilpahevosta."

Teddy ohjasi Minxin kulkemaan käynnissä joenvartta pitkin. Hevonen kulki pitkin, rennoin käyntiaskelin metsää kohti ja hän taputti punertavaa kaulaa antaessaan ohjien liukua hieman pidemmiksi. Hevonen oli saanut purettua tammamaista, kiukkuista energiaansa esteillä ja vaikutti nyt muuttuneelta tapaukselta, kun kulki rauhassa ja ratsastajansa ääntä kuunnellen.
"Ei tarvitse kiittää", Teddy vastasi kättään heilauttaen. "On ilo olla avuksi", hän vakuutti pehmeällä äänellään. Minx hörisi kiertäessään suuren puun. Teddy ohjasi hevostaan harvan metsän lomasta siintävää nummea kohden.
"Muista vain antaa puhelinnumerosi tallilla niin ilmoitan heti, jos kuulen hevosesta, joka voisi herättää mielenkiintosi", hän totesi kumartuen jälleen taputtamaan tammansa kaulaa. Minx oli hieno hevonen, ja hänelle äärimmäisen rakas. Mies luotti siihen, että loppulenkin ajan tamma olisi kuin unelma. Maastovarma, energinen ja herkkä ratsu, joka kuuntelisi ratsastajaa samalla kun liikkuisi itsenäisesti eteen.
"Onko sinulla jotain muita toiveita hevosen suhteen kuin se, että se olisi valmis lähtemään kenttäkilpailuihin?" Teddy kysäisi. Hän itse suosi tammoja, vaikka monet muut tuntuivat pitävän ruunista tai oreista enemmän. Hän ei ikipäivänä haluaisi kilpailla orilla, mutta toiset halusivat, joten oli hyvä tietää, mihin porukkaan Miyato kuului. Helpottaisi kyselyä, kun osaisi jo valmiiksi sanoa pelkän koulutus- ja kilpatason lisäksi, minkä ikäistä tammaa, ruunaa tai oria etsi. Tai ehkä Miyatolla ei ollut erityisiä toiveita. Sekin olisi kiva tietää.

Miyato oli samaa kastia kuin Teddy itse. Tammat olivat parhaita - oreista hänelle riitti yksi kappale tältä erää ja ruunissa ei ollut sitä jotakin. Tai harvoin oli, tietty jos ruuna olisi hieno ja vaikka sattuisi olemaan poikkeus. Ei hän yhtään hevosta jättäisi koeratsastamatta sukupuolen takia. Paitsi kaikki orit. Syrjintää, sen hän tiesi, mutta Huzzlessa ole todellakin oria kolmen sellaisen edestä, hän ei tarvinnut toista. Edes kilttiä.
"No on se kohteliasta. Ja annan, muistuta vielä."

Quirin askellus oli yhtälailla rentoa, mutta jos se olisi tiennyt edessä olevista nummista, se tuskin olisi kulkenut aivan niin rauhassa ja kauniisti, kuin nyt kulki. Ehkä hienoista steppausta olisi ollut havaittavissa silloin.
"Ei mitään muuta oikeastaan kuin että ei oria. Omassani on jo kolmen edestä tarpeeksi, joten en kaipaa toistakin sähläkinttua tai tammoille huutajaa. Olen ehkä eniten tammaihmisiä, mutta en hyvääkään ruunaa missään nimessä sulkisi pois. Ja... Kilpavuosia mieluiten vielä jokunen edessä, ei ainakaan yli 15-vuotiasta missään nimessä..."

Teddy vain hymyili pienesti, kun toinen puhui kohteliaisuudesta. Kyllä hän sen tiesi, mutta silti. Hän vain kyselisi tuttaviltaan, ei se olisi mitään ihmeellistä. Tietenkin hän yrittäisi auttaa toista löytämään hevosen, jolla paluu kilpakentille sujuisi nopeammin kuin Huzzlen kanssa. Orista olisi vielä vaikka mihin, mutta ensin sen täytyisi kasvaa ja oppia. Siihen menisi aikaa.
"Selvä", hän vastasi kuunneltuaan toisen pohdintaa. "Tammat ovat parhaita", hän virnisti leikkisästi taputtaen tyytyväisenä punaruunikon kaulaa. Dime ja Minx olivat Teddyn mielestä hevosmaailman aatelia, eikä mikään saisi miestä muuttamaan mieltään.
"Kaipaatko kilpakaveria kahden vai kolmen tähden luokkiin?" Mies kysäisi keräten ohjia hieman lyhyemmiksi, kun nummet lähestyivät, ettei Minx vain keksisi mitään ylimääräistä. Tamma harvoin teki sellaista, niin arvaamaton kuin mielialaltaan osasi ollakin. Hän kävi jo mielessään läpi kaikkia tuttaviaan, joilta saattaisi löytyä sopivia hevosia. Hän ei keksinyt suoraa hevosia, jotka vastaisivat kuvausta, mutta hyvä kun hän muisti vanhempiensa mailla asuvat hevoset. Hän lähettelisi sähköposteja ja odottaisi, että saisi vastauksia. Hyvällä tuurilla hän saattaisi auttaa Miyatoa hevosen etsinnässä, ja vaikka hevosta ei löytyisikään, ainakin hän oli auttanut.

Miyato naurahti. Ai Teddykin oli samaa mieltä tästä.
"Niin ovat... Niissä oon sitä jotakin mutta eivät... Ole oreja. Ruunat on usein vähän tylsiä, vaikka niissäkin on poikkeuksensa. Mutta yleisesti ottaen tammat on parhaita."
Ihmisten kohdalla Miyato ei sitten arvostanut naisia oikein, kavereina vain. Ei minään syvempänä, mutta sitäkin hän piti piilossa kaikilta.

"Kolmen, niihin piti tähdätä jo Quirilla, mutta halusin siirtää tamman eläkkeelle ennen kuin se hajoaisi. hevonen saa olla vaikka neljänkin tähden ratsu, se... Sanotaanko niin että mistään muusta se ei ole kiinni kuin kemioista, jos ehdokas löytyy."
Miyato sanoi hiljaa, huokaisten raskaasti tammansa selässä. Hän kaipasi jo isommille kilpakentille, nyt hän oli taas edistänyt hieman opintojaan, kun ei kilpaillut isoissa kilpailuissa.

Teddy hymyili ja nyökytteli Miyaton puheen mukana. Niinpä. Tammoissa vain oli sitä jotakin. Minxissä välillä vähän liikaakin. Mutta tamma oli silti rakas, yhtä rakas kuin papurikonkimo Dime. Teddy luotti siihen, että Minxistä kuoriutuisi vielä ratsu, josta olisi täyttämään hänen vanhempiensa unelmat ilman, että hänen täytyisi uhrata omiaan. Hän halusi opettaa, luennoida, olla yliopistolla professorina. Ratsastaminen oli tapa nollata ajatukset, mutta kilparatsastaminen vaatisi paljon enemmän. Se vaatisi sitoutumista, järjestelmällistä harjoittelua ja tahtoa menestyä. Hänellä ei enää ollut sitä. Hän halusi nauttia hevosistaan, ei ajaa niitä aina vain korkeampiin suorituksiin. Vanhemmat eivät ymmärtäneet, joten hän joutui treenaamaan kuin aikoisi kilpailla vielä joskus olympialaisissa. Kaikille, jotka juttelivat hänen kanssaan kauemmin kuin viisi minuuttia, oli selvää, ettei sitä enää koskaan tapahtuisi, ellei hän ensin löytäisi kadonnutta paloaan kilpailuja kohtaan. Kyllä se kyti vielä jossakin syvällä hänen sisällään ja syttyi satunnaisesti, kun hän liisi maastoesteeltä toiselle Minxin kanssa tai hyppäsi omaksi ilokseen kelloa vastaan Dimellä, mutta se ei enää ollut roihuava, kaiken tieltään polttava liekki, joka ei suostunut jäämään huomiotta.

"Neljän tähden hevosta en tule löytämään", Teddy nauroi avoimesti. Sillä tasolla kilpailevia hevosia ei ollut niin montaa, että hän löytäisi juuri Miyatolle täydellisen, myynnissä olevan kilparatsun tuttavapiiristään. Kilpailujakin oli vuodessa vain kourallinen, joten oliko se ihmekään, jos neljän tähden hevosia ei ollut myynnissä joka puolella.
"Mutta kolmea tähteä kyllä pitäisi löytyä", hän totesi hyväntuulisesti. "Ja kenties joku niistä osoittautuu hevoseksi, jonka voit viedä neljän tähden luokkiin jossakin vaiheessa", hän jatkoi taputtaen Minxin kaulaa. Tamman olisi tarkoitus siirtyä kilpailemaan kolmen tähden kilpailuissa, kunhan arvaamattomuudesta rataesteillä päästäisiin eroon. Teddy melkein toivoi, ettei sitä koskaan tapahtuisi.

Miyatolla oli vielä se palo, mutta hän halusi tehdä sen hevosen ehdoilla. Siksi hän ei uhkarohkeasti yrittänyt kilpailla Huzzlella, koska se voisi päättyä hevosen tai pahimmassa tapauksessa molempien viimeiseksi reissuksi. Heillä olisi aikaa orin kanssa vielä. Se oli varsamainen ja siksi hän halusi antaa sille aikaa kehittyä. Sitä se tarvitsi. Ehkä se varsamaisuus kaikkoaisi aikanaan.

"No, aina saa toivoa.. Ja onhan se totta, sieltä voi löytyä sellainen joka kehittyisi sitten minun kanssa sinne neljän tähden luokkiin... Quirilla ei riitä hyppy rataesteillä korkeammalle, muuten se olisi voinut kilpaillakin neljän tähdenkin luokissa. Toki sekin vaikutti että meidän kisataipale jäi tahdostani lyhyeksi... Sainpahan kokemusta ja nyt voisin suoraan hyvällä hevosella kolmen tähden kilpailuihin."
Quiri pudisteli päätään, aivan kuin se olisi esittänyt vastalauseen sille, ettei se muka osaisi hypätä korkeampaa. Todelliuudessa tammalla tuli hieman pupu pöksyyn esteen noustessa 160cm korkeuteen, eikä se enää hypännyt varmasti. Eikä Miyato halunnut pakottaa.

"Minxin olisi tarkoitus kilpailla kolmen tähden luokissa tulevalla kaudella", Teddy myönsi. Tamma hörähti kuin vahvistaen ratsastajansa sanat. "Mutta saa nyt nähdä. Sillä on mieletön hyppy, upeat liikkeet ja voitonjanoa, mutta se on varsin arvaamaton rataesteillä", mies selitti huokaisten. Punaruunikko käänteli korviaan kuunnellessaan omistajansa pehmeää ääntä. Vaikka Minx ei ollutkaan samanlainen halinalle kuin Dime, nautti tammakin huomiosta ja rapsutuksista tiettyyn pisteeseen saakka.
"Jos Minx on huonolla tuulella, se saattaa kieltää esteillä tai pudotella puomeja mielenosoituksena", Teddy selitti. "Hyvänä päivänä se liikkuu esteeltä toiselle kuin rasvattu salama eikä hipaisekaan puomeja", hän kertoi. Siinä missä Dime rakasti esteitä enemmän kuin mitään muuta koko maailmassa, paitsi ehkä Teddyä, Minx rakasti maastoesteitä. Rataesteet olivat tavallaan välttämätön paha. Hyvänä päivänä tamma selvitti ne kunnialla, koska ratsastaja pyysi. Huonona päivänä sitä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Kouluratsastuksesta tamma tuntui nauttivan, joten sen osion kanssa ei koskaan ollut ongelmia, ellei Teddy aiheuttanut niitä.
"Yritän löytää sinulle hevosen, joka ei kehitä itselleen moisia tapoja", Teddy naurahti. Hän ei uskonut, että toista Minxiä edes olisi olemassa, joten ei huolta. Hän etsisi hevosen, jolla toinen pääsisi kilpailemaan. Jos Minx ei olisi niin rakas hänelle, olisi hän tarjonnut hevostaan kilpailuihin. Vanhemmatkin olisivat tyytyväisiä, kun joku tavoitteellinen kilparatsastaja treenaisi nuorta lupausta. Vaan hän rakasti hevostaan aivan liikaa päästääkseen ketään muuta sen selkään kilpailumielessä. Hän halusi hevosensa pois kilparadoilta, joissa sattui ja tapahtui.

"Vau... Tai no, sinä et taida olla yhtä innoissasi?"
Jotenkin hän aisti sen, ettei teddy enää olisi halunnut tai himoinnnut enää radoille. Se oli sinänsä sääli, Miyato olisi mielellään seurannut miehen uraa vielä. Sitä hän ei kyllä sanonut enää ääneen, oli nolannut itseään aivan tarpeeksi tänään Teddyn nähden. Se olisi liikaa ja liian tungettelevia.

"Se olisi kiva. En kaipaa välttämättä pomminvarmaa kaveria, mutta... En myöskään toista Huzzlea. Tosin toivon ettei sellaista ole tällä planeetalla."
Hän huokaisi syvään, Quirin ottaen pari kokeilevaa raviaskelta. Miyato nauroi ja pidätti tammaa kevyesti, sen siirtyessä käyntiin hieman nyrpeän oloisena. Nummilla tamma saisi laukata vielä hieman, sitten hänen pitäisi kyllä kävelyttää ja kylmätä tammansa jalat huolella, ettei tauon jälkee tulisi ongelmia...

Teddy huokaisi. Oliko hän niin läpinäkyvä? Ilmeisesti. Äiti olisi niin vihainen, jos saisi kuulla, mitä hän oli aikeissa sanoa, mutta äiti ei ollut täällä, Slaleyn laitamien metsissä kuulemassa. Hän saattoi puhua vapaasti.
"Haluaisin, että Dime ja Minx pääsisivät jo sivuun kilpailuista", mies myönsi. "Pelkään, että jonakin päivänä vaadin niiltä liikaa, ja ne hajoavat alleni." Mies silitti tammansa mustaa harjaa. Hevosen omistaminen oli raskasta. Oli paljon vastuuta, mutta myös paljon syitä ilolle. Hän olisi niin paljon mieluummin nauttinut hevosistaan terveinä, kilpailuista vetäytyneinä puskaratsuina kuin kilpaillut niillä siihen asti, että ne rikkoisivat itsensä. Kilpamaailmasta ei tuntunut olevan muuta tietä ulos kuin hevosen loukkaantuminen.
"Mutta Dime rakastaa esteitä. Sitä ei saa pidettyä poissa, vaikka sen henki olisi siitä kiinni. Juuri siksi pelkään, että se hyppäisi puolikuntoisenakin. Minx on vielä nuori ja kokematon, mutta antaa aina itsestään kaiken maastoesteillä. Jonakin päivänä se vielä arvioi hypyn väärin ja loukkaa itsensä esteillä, jotka eivät anna armoa", mies selitti katse hevosen harjaan painuneena. Hän oli kilpailumaailman häpeäpilkku, jos äidiltä kysyttiin. Mies, joka ei uskaltanut ottaa riskejä, ei koskaan pääsisi voittajien joukkoon. Hän oli ottanut riskejä, treenannut ja antanut itsestään kaiken päästäkseen huipulle, mutta karu totuus oli, ettei siellä pysynyt ilman yhtä kovaa työntekoa. Hän oli tajunnut, ettei huippu ollut se, minne hän halusi. Hänen unelmansa eivät olleet kiiltäviä olympiamitaleja.

Quirin kiihdyttäessä Minx heitteli päätään ja koetti samaa temppua itsekin. Teddy istui hevosen takaisin käyntiin ja taputti kaulaa, kun hevonen noudatti annettua käskyä. Punaruunikko pärskähti. Nummi aukeni edessä ja hevonen valpastui. Sen askel muuttui energisemmäksi ja paino siirtyi enemmän etuosalle, kun hevonen painoi ohjalle tahdossaan juosta lujempaa. Teddy teki puolipidätteitä ja katseli ympärilleen. Edessä aukeni loiva, pitkä ylämäki, joka näytti luodulta laukkaa varten.
"Miten olisi pieni laukkapätkä mäkeä ylös?" Mies ehdotti osoittaen kädellään mäkeä kohden. Minx pärskähti kuin sanoen, että mikä kysymys tuo edes oli. Tietenkin piti laukata! Aina piti laukata, kun siihen oli tilaisuus.

No Teddy oli melkoisen läpinäkyvä, se oli myönnettävä. Tuosta huomasi ettei ehkä ollut enää aikeissa kilpailla raskaasti. Hän ymmärsi sen pelon joka toisella oli - siksihän Quirikin oli eläkkeellä. Tammassa ei vielä ollut mitään vikaa, mutta Miyato oli myös halunnut välttää sen, jotta yhteinen taival ei jäisi vain kilpailivuosiin yhdessä.
"Hmm...Quiri saattaaa kotona kieltää en jos lähesty kunnolla tai unohdan ratsastaa. Ei sitä enää tapahdu, mutta aluksi tapahtui... Ja kun sitten mentiin kilpailuihin, se näytti ettei todellakaan aio jäädä toiseksi kenellekään.. Se tekee kaikkenka ja antoi anteeksi ensimmäisellä radalla sellaisia asioita joiden takia se ei olisi kotona hypännyt mitään ja varmaan kipannut minut alas."
Hän naurahi ja taputti tammansa kaulaa.

"Nyt sitä osaa ratsastaa Quiria ja kehittynyt muutenkin niin tammankaan ei tarvitse antaaa enää niitä anteeksi."
Hänellä olisi vielä silti aikaa ja tarvetta kehittyä, etenkin jos mieli Huzzlen selkään ja kerätä orille sekä itselleen yhdessä meriittejä.
"Mennään vaan"
Hän oletti menevänsä edeltä, joten nosti pienen hetken päästä laukan. Quiri lähti hallitusti eteenpäin, reippaalla ja pitkällä askeleella.